Aloitin kirjoittaa arkin päivässä elämästäni.
Nyt olen jatkanut jo kotvan. Usein kirjoittajalla tyssää into, jos haukkaa liian suuria paloja.
Arkki päivässä vuoden ajan on 365 arkkia. Jos
jonakin päivänä ei huvita kirjoittaa, toisena
päivänä kaksi arkkia, mutta kolmanteen päivään
ei pidä enää jättää, saattaa into lopahtaa.
Nyt olen jatkanut jo kotvan. Usein kirjoittajalla tyssää into, jos haukkaa liian suuria paloja.
Arkki päivässä vuoden ajan on 365 arkkia. Jos
jonakin päivänä ei huvita kirjoittaa, toisena
päivänä kaksi arkkia, mutta kolmanteen päivään
ei pidä enää jättää, saattaa into lopahtaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kirjoittamiseen tarvitaan inspiratiota. Ainakín minulla alku tahtoo olla hyvinkin lennokasta mutta pidemmän päälle se alkaa maistua "pakko pullalle". Sai kuitenkin kansien väliin matkakertomuksen matkastamme, jonka mieheni kanssa teimme ympäri Austraalian n.pari vuotta sitten. Sitkeästi joka päivä kirjoitin ylös päivän tapahtumat, ajokilometrit menot. Matkaa kertyi 19690 km. ja aikaa kului 4 kk.
Huom! Tätä matkakertomusta ei julkaista.
ehdotit oikein mukavan ajatuksen monelle,sitten kun kuoleepi niin jääpi lapsille tietoa vanhemmista,kun monasti eläissään moni ei tuu kertoneeksi omasta elämästään,ja siinä voip sitten kertoa salaisuuksiakin joita ei kehtais eläissään kertoa,sillä mukava lapsien on tietää että vanhemmatkin oli kuolevaisia ja erehtyväisiä,se monasti auttaa heitä eikä hyö tuomitse itseään liian kovalla käellä.
mie kirjotin nuorempana silloin se oli kyllä ittelle päiväkirja muodossa,salaisuuksia omista ajatuksista.mie en viitti ittestäin kirjottaa muistiin,tuntuu ettei ne mennee ko sytykkeeksi,miulla ei oo lapsia ja sukulaiset on kuin vieraita ihmisiä ,tuskin olisivat kiinnostuneita lukemaan. tämä on minun napakymppi paikkani,tää soppii minulle kuin valettu,ei ujostuta kertoo juttujain ko en nää teitä,ja oonhan mie hölöttänytkin koht koko elämäin ,tässä joku sano että on tämä on kuin psykiatrilla olis,vaik en oo siellä ollutkaan niin
miusta tämä on viellä parempaa.
saap suun vuoron ja kukkaan ei keskeytä,enkä kuule naurua,katson ett noin monelle mie oon puhunut asiain ja se tuntuu mukavalle.
nyt kyllä tämä osasto kutistunut ko tuli tuo 55 se veip täältä varmaan suurimman osan,mut mie toivon et hyö ei kokonaan hylkäis ko meit vanhempii on vähemmänja voip olla että tämä osasto ei pysy pystyssä meiän voimalla,kirjottaisivat välillä niin sais vastailla, mie kun en viitti kirjotella kauhiasti itte otsikolla ja olla koko ajan ensimmäisenä äänes ko siinä voip käyvä niin et ihmiset tympääntyy ja kohta oon yksinäin täällä,vaik kyllhän minull asiaa ois paljon ,maailmassa kun tapahtuu niin kauhiasti asiaa ja tuntuu että ne aina jollain koskee minuakin.
älkää haudatko tätä ,suomi 24 voip lopettaa tän jos tääl ei oo kirjottaijii.missä sie repekin piileskelet joko siekin häivyit laivasta?
että näin mie terveisiä kaikille.
Hyvä juttu, tuo kirjoitteminen arkki päivässä. Ja välttämättähän ei joka päivä tarvitse kirjoitella samasta asiasta. Joskus voi kirjoittaa todellisuudesta, muistella omien vanhempiensa kertomuksia tai mikä estää käyttää mielikuvistustaan.
Useat hyvät kirjoilijat ovat ennen "keksimistään" olleet tavallisia ihmisiä, jotka ovat kirjoitelleet pöytälaatikkoon (nykyisin PC:lle) tarinoita.
Lyyli, ei tuo 55 palsta mikään tämän foorumin kilpailija ole. Molempia tarvitaan. Koskaan ei ole liikaa juttuseuraa. Minusta on vain mukavaa käydä molemmissa ja seurata mitä ihmisten mielessä on.
jättää jälkipolvelle muistoja on kirjoittaa sukututkimuksemme oheen muutamia selventäviä liuskoja joissa kerron tuntemistani tai kuulemistani henkilöistä tarinoita. Lapset ovat aivan ihastuneita siitä ja surevat sitä, ettei tullut aikaisemmin haastatelluksi jo nyt poismenneitä.
Toinen tapani on ollut puhua sanelukoneelle muutamia kasetteja tapahtumista joista lapset eivät tienneet mitään tai tietävät vain osittain. Siinä jää myös ääni talteen.
Jokaisella muistelmaliuskalla, oli se sitten elämäkerta tai muu, tulee jälkipoville olemaan suuri merkitys.
Hei kaikki kirjoittajat. Kertokaa miten pääsisi alkuun kun sitä kävelee ja miettii, että pitäisi----- olen sitä haaveillut jo parikymmentaä vuotta. Ei vai ole uskoa itseeni.
Minulla on rankka sotalapsitausta ja mitä se oli tulla hyvinvoinnista pahoinvointiin.
Eretta,
Vastaus kysymykseen, miten pääset alkuun, riippuu siitä mitä haluat tehdä. Jos haluat kirjoittaa ylös muistelmia omaa itseä tai perhettä varten niin se ei vaadi paljon: aikaa ja kirjoitusvälineet, mielellään tietokone ja tulostin.
Mutta jos ajattelet kirjoittaa julkaistavaksi tarinoita, niin suosittelisin että menisit vaikka työväenopiston tai vastaavan aloittelijakirjoittajien kokoontumisiin. Siellä saa ohjeita ja palautetta omista jutuista.
Kannustan sinua kirjoittamaan. Se on aaa-puuhaa: aikaaviepää, antoisaa ja arvaamatonta.
kannattaisi nostaa näin aluksi. Sanoisin että kirjoita "omilla sanoillasi" eli niinkuin puhut.
Myöhemmin taito karttuu ja tekstin korjaajia kyllä löytyy.
Aiheesi on dokumenttina jälkipolville todella tärkeä. Minulta lapset pyytelevät alituiseen juttuja sota-ajalta. Heille se on historiaa.
Välineet on sivuseikka, pääasia että teksti tulee talteen. Tsemppiä.
Hei, Eretta!
Tärkein sinulla näkyy jo olevan - painetta purkautumiseen!
Ja kirjoituksestasi näkyy saavan hyvin selvää. Harjoituksen myötä se tulee aina vain paremmaksi.
Luulen, että joku etäopiston kirjoittajalinja voisi olla sullekin hyvä. Ainakin itse olen tyytyväinen siitä, että ilmoittauduin sellaiselle vajaat pari vuotta sitten.