Miten on, kysyisin, onko sinkkuäidin kumppaniksi tulo lapsettomalle miehelle helppoa vai vaikeaa? Kertokaa omia kokemuksia. Ollaan oltu mieheni kanssa 5 vuotta ja en koskaan oo ajatellut et mitäköhän senkin päänsä sisällä koki kun sen elämään pamahti kerralla nainen ja pieni lapsi. Oltiin sillon kuitenkin parikymppisii sillon.
Pidin kaikkee niin itsestään selvänä. Nyt oon miettiny et on se voinu olla sillekkin aika hämmentävää. Ennen meitä hän matkusteli ja rahaa riitti kivaan menoon. Sen jälkeen ei oo rahaa enää jääny säästöön. Mä oon monesti miettinyt et on siinäkin aikamoinen mies, kun se on meitä jaksanut rakastaa kaikki nää vuodet.
Miten te muut miehet, miten ootte kokeneet uusperhe-elämän? Ootteko pystyneet luomaan aidon kiintymyssuhteen lapsiin? Koetteko perheessänne yhteenkuuluvaisuutta ja yhtenäisyyttä?
Pidin kaikkee niin itsestään selvänä. Nyt oon miettiny et on se voinu olla sillekkin aika hämmentävää. Ennen meitä hän matkusteli ja rahaa riitti kivaan menoon. Sen jälkeen ei oo rahaa enää jääny säästöön. Mä oon monesti miettinyt et on siinäkin aikamoinen mies, kun se on meitä jaksanut rakastaa kaikki nää vuodet.
Miten te muut miehet, miten ootte kokeneet uusperhe-elämän? Ootteko pystyneet luomaan aidon kiintymyssuhteen lapsiin? Koetteko perheessänne yhteenkuuluvaisuutta ja yhtenäisyyttä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
"Miten on, kysyisin, onko sinkkuäidin kumppaniksi tulo lapsettomalle miehelle helppoa vai vaikeaa?"
Sanotaan näin että hyvin haastavaa. Yhteisen ajan puute sekä se että tenava änkee yölläkin samaan sänkyyn äidin viereen on toisinaan raivostuttavaa.
"Ootteko pystyneet luomaan aidon kiintymyssuhteen lapsiin?"
Yllämainituista seikoista johtuen en. Se että tulee toimeen hyvin on jo paljon. Kiintymys tulee jos on tullakseen ja se vaatii ainakin sen ettei juuri yllämainitun kaltaiset asiat pääse ärsyttämään liiaksi.
Kun sanoit että et ole pystynyt luomaan aitoa kiintymyssuhdetta, niin herää kysymys oletteko kauan olleet yhdessä? Muistan lapsuudestani yhden ystävän jonka isäpuoli ei tullut toimeen ystäväni kanssa lainkaan. Ajattelin silloin että hirveää varmaan ystävälleni asua kokoajan saman katon alla. Oma mieheni tulee toimeen, mutta tuntuu että voisi osoittaa tunteita enemmän lapselle. Vastuunkin jättää aika pitkälle minun harteille. Minuakin rassaa jatkuvasti yhteisen ajan puute. Mulla ei ole sukulaisia ja mieheni äiti ei hyväksy, eikä ole alunperinkään hyväksynyt suhdettamme, ja ei suostu auttamaan. Ollaan aina penskan kanssa, eikä varmaan riittävästi aikaa päästä tuulettuu. Kyllä siinä on suhde välillä aika koetuksella.
"herää kysymys oletteko kauan olleet yhdessä?"
Noin vuoden.
"Oma mieheni tulee toimeen, mutta tuntuu että voisi osoittaa tunteita enemmän lapselle. Vastuunkin jättää aika pitkälle minun harteille."
Johtuu juuri siitä ettei teillä ole yhteistä aikaa... Meillä vaan se huono puoli että avokkini on täysin tyytyväinen tilanteeseen jossa hänellä on lapsi ja minut... ei hän kaipaa kahdenkeskistä aikaa.
Mistä tulee moinen uusioisä? Uusio tarkoittaa kierrätystä!
No joo nykyaikana kai useampi vanhempi kiertää perheestä perheeseen, no lapset tietysti kiertää enemmän, mutta kukaan ei käytä heistä nimitystä uusiolapset!
Onx sulla yhtään huumorintajua? Se on positiivinen ilmaus. Mä ainakin suhtaudun positiivisesti kierrätykseen, joka kuuluu nykyaikaan - säästää meidän planeetta Maata. Uusperheetkin kuuluu enemmän nykyaikaan, niin miksei vois käyttää humoristista ilmausta uusioisä/äiti...ainakin silloin tällöin?
T: Vähän pilkettä elämään
Uusperheellisten- sekä yksin- ja yhteishuoltajien liitto suosittelee käyettäväksi sanaa
Uusperhe uusioperheen sijaan, juuri mainitsemastasi syystä.
Kyseessä ei ole kuitenkaan kierrätys, vaan sananmukaisesti uusi perhe.
Dilemma termistä kehekeytyy siinä vaiheessa, kun uusperhe onkin ollut perhe jo kauemmin, kuin aikaisempi perhe, ydinperhe.
Sitä saa, mitä tilaa. Eli kyllä se vastuu päätöksestä on kyllä miehenkin, lapsellisen puolison tapauksessa tavallista suurempi. Helppoa? No ei, mutta eipä se yhteisten lastenkaan kanssa aina helppoa ole. Jos lapsille antaa aikaa, he ovat paljon kiltimpiä ja kiintymyssuhteellekin on mahdollisuus. Kiintymyssuhde tulee ajan kanssa, jos siihen on molemmilla pyrkimystä - lapsi tuskin on este tässä tapauksessa.
"Ennen meitä hän matkusteli ja rahaa riitti kivaan menoon" Jep, on käynyt mielessä. Kaduttaako? Ei, nyt on toisenlainen vaihe elämässä, kuin silloin.
Nimimerkillä: "uusio-isä" tai itseasiassa, enhän minä se kierrätetty puolisko ole...
Kolme vuotta sinnittelyä ja sitten periksi antaminen, ei toimi kun ei toimi. Syyt tulivatkin jo muilla setvittyä. Hullua luulla itsestään liikoja. Kiintymystä vaan ei syntynyt.