Van Dittendorfin tarina

Eizil kirjoitti:

Elelipä kerran paikassa nimeltä Outolaakso Van Dittendorfin perhe.
Perhe koostui tummasta ja komeasta Oscarista,sekä kauniista ja vaaleasta Claudiasta.
Oscar oli kokopäivä työssä läheisessä kemianlaboratoriossa.
Claudia taasen oli luova taiteilijan alku,joka kulutti päivänsä maalaamalla tauluja ja kirjoittamalla romaaneja.
Perhe oli muuttanut Outolaaksoon onneansa etsimään. Lähes kaikki varat oli kulutettu talon rakentamiseen ja pihan kaunistamiseen. Nälkä oli ainainen vieras..
Vuodet (tässä tapauksessa pikemminkin päivät) vierivät. Oscar menestyi työssään suhteellisen hyvin,hänet oli ylennetty moneen kertaan ja nyt hän toimi projektipäällikkönä.
Claudia ei menestynyt,hänen taulunsa myivät kehnosti,eivätkä romaanitkaan kelvanneet vaativille asiakkaille. Claudia masentui. Hänen ainaisina vierainaan olivat potkurilla lentävä psykologi sekä pupu.

Oscar oli jo pitkään halunnut lapsen,perheen varat eivät kuitenkaan riittäneet edes Oscarin ja Claudian ruokiin,saati sitten pienen lapsen.
Eräänä päivänä töissä ollessaan,huomasi Oscar erään opiskelijan tehneen vaikuttavan löydön,joka olisi tieteelle erityisen tärkeä. Oscar oli tukalassa tilanteessa. Kertoisiko hän opiskelijalle tämän löydöstä, vai kirjaisiko hän löydön omiin nimiinsä,jolloin hän saisi kaipaamansa palkan korotuksen.
Oscar mietti..ja mietti.. ja mietti. Hän teki päätöksensä ja kirjasi löydön omiin nimiinsä. Ikävä kyllä,opiskelija huomasi asian,kertoi pomolle ja niin Oscar parka heitettiin pihalle laboratoriosta.
Molemmat olivat kovin masentuneita.
Kehnosta rahatilanteesta huolimatta päättivät he hankkia lapsen. Ennen vauvan syntymää,alkoi Claudia kuin ihmeen kautta menestyä. Taulut myivät nyt jo suhteellisen hyvin.
Eräänä kesäpäivänä,kun aurinko oli jo laskenut,syntyi perheeseen pieni,tumma ja todella kaunis tyttö. Hänet ristittiin Carinaksi.
Carina kasvoi ja kaunistui.
Claudia menestyi taiteilijana,perheen varat kasvoivat.
Oscaria kalvoi kateus, sillä hän ei ollut saanut töitä laboratoriokömmähdyksen jälkeen. Menestyvä Claudia oli siis tuhottava.
Niinpä Oscar ryhtyi toimeen. Hän valmisti maittavan näköisen aterian ja tarjosi sitä Claudialle. Pahaa aavistamaton Claudia söi ruoan hyvällä ruokahalulla.
Pian kuitenkin alkoivat mahavaivat ja muutaman vuorokauden kuluttua Claudia menehtyi.
Oscar jäi kahden pienen Carinan kanssa. Vaikka Carina oli vasta taapero,muistutti hän liikaa äitiään.Kostonhimoinen Oscar ei kestänyt katsella äitinsä näköistä tytärtään,vaan sulki tytön pimeälle ullakolle. Tyttöparka ei saanut ruokaa,ei huomiota,ei mitään. Muutaman kiduttavan vuorokauden kuluttua sosiaaliviranomaiset tulivat hakemaan Carinan turvaan.
Oscar oli seonnut totaalisesti. Hän yritti tuhota kaikki hänen lähelleen pyrkivät. Lopulta murhanhimo tuhosi hänetkin.. vanhana ja raihnaisena Oscar hukuttautui uima-altaaseen.

Näin surullisesti päättyi siis Van Dittendorfin tarina.Tuleekohan kukaan Outolaakson väestöstä muistamaan tämän perheen? Sitä emme tiedä vielä,emmekä varmaan koskaan saa tietääkään.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä