Yhteiskunnalle palvelus?

Mene töihin.

En ole koskaan ymmärtänyt häiriköitä, alistajia, patologisia valehtelijoita, koulukiusaajia, narsisteja enkä psykopaatteja. He tulevat ilmeisesti eri planeetalta.

Monet krooniset häiriköt selittelevät raastuvassa ja mielentilatutkimuksessa käytöstään onnettomalla lapsuudella sun muulla. Oikeasti he eivät ole pahoillaan niistä teoistaan vaan siitä että jäivät kiinni. Heissä vaan asuu jokin perkele.

Olin itse köyhän perheen kuopus ja juopon isän ja äidin välissä sain seistä estämässä väkivaltaa harva se ilta. Minua hakattiin lapsena (isoveli ja koulukaveri) ja olin koulukiusattu. Useimmat illat koulun jälkeen meni itkiessä tai istuin yksin pimeässä liiterissä, nauttien siitä rauhasta kun kukaan ei kiusaa.

Lukion kynnyksellä tulin ulos siitä kärsimysnäytemästä ja pieksin pitkäaikaisen kiusaajani julkisesti ja nöyryyttävästi. Pieksinpä hänet vielä uudestaan hänen kotipihallaan isänsä edessä. Isänsä oli hyvä mies ja kannusti minua että anna selkään sille paskiaiselle. Oli seurannut vuosia sitä henkistä ja fyysistä kiusaamista.

Veljeltäni myös potkaisin ilmat pihalle kun koetti vielä isotella minulle vuosien jälkeen. Siitä lähtien broidini on tiennyt kuka on kuka.

Siitä huolimatta että kouluaikani ja lapsuuteni oli paljolti kärsimystä, niin en itse ole koskaan kiusannut ketään, en ole syyttänyt ulkopuolisia, en ole sotkenut seiniä, en ole trollannut netissä enkä häiriköinyt koskaan, puhun totta enkä kadehdi parempiosaisia. Johtavassa asemassakin ollessani kohtelin kaikkia tasavertaisesti enkä isotellut enkä elvistellyt koskaan.

Hyvät tavat ja hyvä käytös saavat minut liikuttuneeksi. Koulukiusaamiseni jätti minuun kuitenkin sellaisen piirteen että puutun todella rajusti kiusaamiseen. Niin rajusti kuin on tarpeen, ja olen fyysisesti ylivoimainen luontaisen voimani plus harrastuksieni vuoksi likimain kaikkia häiriköitä kohtaan.

Kyllähän se niin on, että tietyt paskiaiset ymmärtävät vain sitä yhtä kieltä. Ruumiillista kieltä. Siperia opettaa. Yksi "ninja" hakkasi silmittömästi laihaa honteloa kaveria kotikaupunkini kadulla jengin hurratessa ympärillä. Iskin yhdellä lyönnillä kaverin nenän murskaksi niin että kulki metallikehikko päässä muutaman viikon.

Kaveri tuli kädestä pitäen kiittämään vuosien jälkeen että kiitos että löit, sillä hän ei olisi ilman sitä lopettanut sitä väkivallan kierrettään ja olisi muutoin linnassa tai kuollut. Yksi lyönti lopetti häirikön uran.

Jokaisen öykkärin pitää saada kerran sen verran pahasti turpiinsa, että loppuu se kukkoilu. Joillekin riittää jabi, pahimmat tarvitsevat enemmän.

Yksi öykkäri lopetti uransa vasta kun joutui kaivamaan sorakuopalla itselleen hysteerisesti itkien hautaa katkaistun haulikon kannustamana. Vei seuraavana päivänä kukkapuskan vainoamalleen naiselle ja pyysi kontalla itkien anteeksi ja lupasi ettei koskaan enää tule edes näkökenttäänsä.

Siperia opettaa ja sonneille löytyy kesyttäjä. Muistakaa häiriköt tämä.