Miten se kasvatus oikein

Onhan noita rangaistuskeinoja. Viedään etuoikeuksia määräajaksi, laitetaan jäähylle tai puhutellaan tiukkaan ja ankaraan sävyyn. Fyysiset rangaistukset eivät tutkitusti toimi: sellainen lasten joukko, jota on rangaistu fyysisesti, ei ole yhtään parempikäytöksinen kuin sellainen lapsijoukko, jota ei ole. Alle kouluikäisen voi ihan hyvin vain kantaa pois tilanteesta, jos tämä ei osaa käyttäytyä.

Ompas vähän vastauksia tullut. :/

5v osaa kyllä jo siivota jäljet. Mullat ja ruukunpalat pois lattialta.

Jos 6v ei tottele, että nyt lähdetään, menette muut autoon istumaan ja sanot, että nyt vaatteet päälle tai juokset kotiin! Istutte 5min autossa. Jos ei sinä aikana ole tullut menet takaisin sisään, otat tytön kainaloon ja puet vaatteet päälle. Sitten ulos. Lie häpeää riittämiin serkkujen silmissä :> :>

Lyööminen ja tukistaminen huonoja. Kiukutteleva lapsi rauhotetaan sylissä. Toimii ja aika lyhenee.

Sanoit, että tyynyt lensi väärään suuntaan. Tässä on aikuisen asia sanoa, että kaikeksi onneksi ei pahempaa tapahtunut. Pieni rutistus ja lohdutus, sillä lapsi on ihan varmasti säikkynä. " Sanot: Sovitaan että ei ikinä enää heitetä tyynyä tuolla tavalla. Ja nyt on siivottava paikat, tehdään se yhdessä. Katso sinä tarkkaan, ettei mullan mukana vaan leviä jotain ötököitä matolle." - Tällainen ylimääräinen säväys siivoukeen herättää innostuksen, entäpä jo tosiaan mullassa on jotain eläväisiä! Puhu ja puhu, samalla kun siivoatte. Vahinko ei tule kello kaulassa. Korosta, että olipas hyvä, ettei pahempaa tapahtunut. Tästä opimme, ettei tynyjä heitellä.
6-vuotias ei tahdo lähteä kotiin serkkujen luota. Eihän se ole rangaistavaa! Aikuisten asia on sanoa heti alkuun lapselle, että lähdetään kotiin klo 18. Leikkikää sellaisia leikkejä, etteivät ne jää kesken. Vierailun aikanakin voi lasta muistuttaa, että kotiin lähtö on pian edessä. Serkutkin asennoituvat siihen. Itse aikuinen tietää, koska pitää lähteä, miksi ei siis informoisi lastakin, niin että se on tiedossa hänelläkin.
Poislähtötappelu tuntuu oudolta, eikö isäntäväki osannut sanoa siihen mitään. Muiden asenne vaikuttaa tällaisessa hepulissa. Jos muut vain katsovat äkäisesti tai huutavat äidin kanssa yhdessä, niin uhmakohtaus vain pitkittyy. Isäntäväen olisi pitänyt sanoa hyvästit ja näkemiit ja mennä muualle, niin että lapsi olisi tajunnut, ettei hän voi jäädä.
Rangaistus ei opeta lasta millään tavalla, jos hän ei ymmärrä, mikä tilanteessa mättää.
Hän haluaa jäädä, ja siitä rangaistaan!