Jos jossain, koulussa, työpaikoilla, jne. joku näkee ilkeyttä toista kohtaan, nöyryyttämistä, pirullista käytöstä, kiusaamista, viekö todistajat asiaan jonnekinpäin, ottavatko ilkeän ihmisen puhutteluun tai vievät asian pomolle? Miten sinä olet tehnyt?
Syy taitaa olla niissä silminnäkijöissä jotka ei toimi, antaavat vain toisen kärsiä ja toisen olla ilkeä. Kärsijä on menettänyt jo kykynsä puolustautua eikä uskalla puhua.
Sivustaseuraajat ovat syyllistyneet myös kidutukseen osasyyllisinä, koska ei vät ole tehneet mitään? Heidän syyllisyyttään vähätellään. He ovat aika pahoja silloin hekin.
Syy taitaa olla niissä silminnäkijöissä jotka ei toimi, antaavat vain toisen kärsiä ja toisen olla ilkeä. Kärsijä on menettänyt jo kykynsä puolustautua eikä uskalla puhua.
Sivustaseuraajat ovat syyllistyneet myös kidutukseen osasyyllisinä, koska ei vät ole tehneet mitään? Heidän syyllisyyttään vähätellään. He ovat aika pahoja silloin hekin.
Vastaukset 53
Vanhimmat
Kappas.
Tämäkin uutinen on jo vuosia vanhoista lehdistä kopsattu.
Älkää enää.
Aikuiset ihmiset.
H.
"Syy taitaa olla niissä silminnäkijöissä jotka ei toimi, antaavat vain toisen kärsiä ja toisen olla ilkeä. Kärsijä on menettänyt jo kykynsä puolustautua eikä uskalla puhua". kirjoittaa aloittaja.
Tuotahan meille nykyisin tarjotaan syyllisyyden ohella.
Onko varmaa, että "silminnäkijä" tekee kärsijän tilanteesta oikean arvion ?
Kun toisen pään sisään ei voi mennä. Ja punnitseeko hän toisen voimavarat riittämättömiksi esim sillä perusteella, että tämä ei puolustaudu ?
Minusta kiusaamiselle ei ole yleispätevää mittaria. Joku kokee kiusaamisena leikkimielisen kiusoittelunkin, mistä joku toinen ei ole milläsikään. Ja idea, että ketään ei saisi loukata tai satuttaa on täysin epärealisinen, koska emme ole samasta puusta veistettyjä.
"de-meter"
Ajattelet aika paljon oikein.
Ottaisin esi-merkkinä kirjallisen olemuksesi, joka on minulle kauhea kiusaaja.
Vastustamaton kiemurtelujen aihe.
En missään nimessä haluaisi kenenkään ilmi-antaa kiusaustasi siten, että
joutuisit jotenkin himmaamaan itseäsi minua kohtaan.
Minä pidän Lampaasta.
-
Sinun, kuten niin monen muunkin kirjallinen säteily vastaa henkisestikin
ylettömän lihavan ylettömästi lihottavaa Pääsiäis-Smoothieta munalla..
H.
Muistatteko nämä Bodom-järven hirveät surmat?
Onpas hunksi nyt runollisella tuulella... Mitäpä tuohon nyt vastaisi ?
Hänhän oikein kehuu meitä !
Että jatketaan säteilyä..))
Teitä ? Keitähän "teihin" kuuluu ? Erikoista jaottelua hunksilta.
"Me ollaan sankareita kaikki" laulettiin Leijonille ja kai mekin arvon ansaitsemme ? "eivät kaikki kuitenkaan".
Eikä anneta hunksin määritellä ja jaotella meitä..))
Hän määrittelee ja jaottelee halusimme tai emme. Äärettömän typerää.
"mun.mielipide "
Näkis vaan, että minä teidät kuriin saan :)
Taitaa olla niin, että vuorollaan te kiltisti niiaatte ilman käskemistäkin.
Laittakaa nyt pari riimiä sielukkaalla musiikilla.
Naisellisen typerästikin saa olla.
Aloituksessani on suloisen hellyyttäviä esi-merkkejä.
H.
Sulleko niiataan ?
Minäpä niiaan vaan poliiseille. En koskaan sirkuspelleille, heidän tehtävänsä on viihdyttää ihmisiä. Ei mitään sen tärkeämpää.
Ensimmäisessä kesätyöpaikassani yksi mies kiusasi minua alkuun. Kun kerroin asiasta kotona, äiti kehotti antamaan samalla mitalla takaisin. - Kiusaus loppui samantien ja meistä tuli kavereita.
Leikkimielinen tasa-arvoisten ihmisten keskinen sanailu voi tarjota ihan mukavaakin piristystä päivään, mutta nöyryyttämistä, ilkeilyä yms. ei kenenkään pidä hyväksyä missään!
Miten teidän mielestänne nöyryyttämiseen, ilkeilyyn tai kiusaamiseen pitäisi puuttua ja miten sen saa loppumaan?
Älkää enää.
Aikuiset ihmiset.
H.
Miten teidän mielestänne nöyryyttämiseen, ilkeilyyn tai kiusaamiseen pitäisi puuttua ja miten sen saa loppumaan?
En osaa sanoa ja huomaan nyt, etten ole joutunut näkemään, kokemisesta puhumattakaan, mitään tuollaista. Kai minäkin olen sitten saanut olla fiksujen ihmisten seurassa. Asioista on riidelty ja vaikka joku olisi erilinjaisuuden vuoksi savustettu ulos yhteisöstä, ei silloinkaan ole kajottu toisen persoonaan, ainakaan raadellen.
Kiusaaja/ilkeilijän persoona, tyytväinen ihminen tuskin sitä tekee.
"1-1.nolla"
Niin kun tekee mitä?
Ja kumpi?
-
Osaatko sanoa kenen mielestä kumpi on kumpi.
Vai sanotko omasta mielestäsi kumpi vain?
H.
Kiusaaja, pikkuinen hornanhenki.
Kulkee perässä ja nostelee, kuten tyttäreni pienenä sanoi sisareni miehestä. Eikä tämä edes kiusannut millään tavalla. Pelkkä läsnäolo jo lasta harmitti.
Viisainta jättää kiusaaja omiin oloihinsa, kaikkeen tahmaan ei käsiänsä kannata upottaa.
Toista voi puolustaa ellei tämä siitä kiusaannu.
Jos kiusaaja jää "omiin oloihinsa" niin silloinhan hän ei ole enää kiusaaja. Taitaa kiusaajat tulla liiankin liki. Minä olen töissä puuttunut kiusaamistapaukseen ottamalla asian puheeksi kiusaajan kanssa siinä hetkssä kun kiusaaminen tapahtui ja se oli oikea kiusaamiskeissi ei vaan sitä että joku ottaisi asiat herkemmin kuin toiset. Lisäksi koulumaailmassa olen joutunut puuttumaan kiusaamiseen ja aloittamaan asian selvittelyt kun vastuuhenkilöt yrittivät kiemurrella. Sitten myönsivät kiusaamista jo jonkin aikaa tapahtuneen muta mitään ei oltu tehty prkl.
Entäs sitten ou kiusaaja on esimies? Mites silloin suu pannaan? Löytyykö silloin mistään apua tapaukseen, ei useinkaan löydy. Se on nähty. Auttajatahoa ei löydy vaan kaikilla on joku syy miksi ei voi tapaukseen puuttua. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää se että kiusattu lähtee litomaan, ei kiusaaja.
Minulla ei ole kokemusta työpaikkakiusaamisesta, olen työskennellyt fiksujen ihmisten parissa.
Tietenkin tilanteet on selvitettävä asianosaisten kanssa, silloin kun kiusaamista esiintyy.
Minuakaan ei ole kiusattu mutta olen joutunut sivusta seuraamaan. Ja todennut byrokratian hampaattomuuden ja hyvävelijärjestelmät.
En tiedä luetaanko kiusaamiseksi se, että yhteistyössä muiden kanssa minua vastaan helposti liittoudutaan. Supatellaan selän takana ja jätetään ulkopuolelle. Ei siitä juuri haittaa ole ollut, mutta on se ollut pakko huomata. Useimmat työpaikkani ovat olleet itsenäisiä ja/tai lyhytkestoisia (keikkatyö), joten aika vähiä kokemukseni sittenkin ovat.
Kun esimies tai jokin hallintoelin kiusaa, sille et voi muuta kuin lähteä kävelemään, oman kokemukseni mukaan. Valta on kuitenkin heillä.
Puolustuksella on painoarvoa vain silloin kun se edustaa enemmistöä.
No sä olet osasyyllinen jos et ole puuttunut, antanut tapahtua vaan.
Minäkin olen jollain lailla oman tieni kulkija työpaikalla. Sillain et kun on kaikkien kaveri ei ole kenenkään kaveri ja tavallaan siten jää tai jättäytyy ulkopuolelle monissa asioissa. Mut minusta se on vaan hyvä, työ työnä ja asiat asioina.Muut kotkotukset erikseen.Mielenkiinoitsta nähdä jakossa miten ikärasismi etenee :).
Tuo on totta. Esimies ei nouse esimiestä vastaan vaan kiusattu saa lähteä.
Olnepahan puuttunut kuten tuolla aiemmin kirjoitinkin mut siinä on se pikkanen mutka matksassa nääs kun mulla ei ole valtaa toimia tai tehdä ratkaisuja. Voin vaan tuoda asioita julkki ja ólla tukena kiusatulle,
""Tuo on totta. Esimies ei nouse esimiestä vastaan vaan kiusattu saa lähteä.""" Mutta eihän tuollaista myönnetä olevan, onko silti, on ohjeistukset ja neuvot miten asiat hoidetaan noissa tilanteissa. Eikö ne toimikaan vaikka niistä hienoina puhutaan?
nii, mutta ookko sä vieny asiaa eteenpäin, etkä vain ollut kahden kesken tukena????
Samanlainen linja oli minulla, siilimuori3. En oikein osaa samaistua naisyhteisön henkeen, johon usein sisältyy tuo supattelu ja keskenään liittoutuminen.
Oman kokemukseni mukaan kyttäily lisääntyi, kun ikää karttui. Juhlapuheissa arvostetaan kokemusta ja "hiljaista tietoa", mutta stereotypiat istuvat lujassa. "Nopee,kapee ja upee" ovat myyviä ominaisuuksia, muille ei tahdo olla tilaa eikä tilausta.
Jos luit niin kirjoitin tuolla aiemmin:
"Minä olen töissä puuttunut kiusaamistapaukseen ottamalla asian puheeksi kiusaajan kanssa siinä hetkssä kun kiusaaminen tapahtui ja se oli oikea kiusaamiskeissi ei vaan sitä että joku ottaisi asiat herkemmin kuin toiset"
No niissä tapauksissa missä on esimies ollut osallisena, ei toimi ei. Mikä rooli näissä asioissa on luottamusmiehillä, työterveyshuollolla ym? Työnohjaajat vetoavat siihen et roolinsa estää osallistumasta.
Iän karttuessa olen katsonut parhaaksi heittäytyä vain työntekijäksi työntekijöiden joukkoon. Vedän mahdollisimman matalaa profiilia niin kauan kun jaksan kuitenkin niin että jotkut rajat ne on siinäkin. Puoleni pidän sillä tavoin et koirat ei kuse kintuille, muutoin ihan yks ja hailee ;).
Ei olluna yhtään kiusaantunut olo ulkoillessa järven jäällä, aurinko paistoi ei pilvenhattaraa, iloisen tuntuisa immeisiä ol siellä ei yhtään ilkeitä eikä katsoneet altakulmin pitkään.
Eivätkä kiusanneet :D? Vieläkö teillä siellä kantaa jäät järvellä?
Aamulla -18 pakkasta tällä mut nyt -1. Aurinko kiusaa niin et saa kaivella aurinkolasit silmille. Pääsiäiseksi lämpenevää, jee!
Pitäisikö sitä kokemusta ruveta pihtailemaan, siis sen esiintuontia. Käyttää vaan omina työvälineinä ja kaivelkoon jokainen omia pakkejaan ;),
40 cm jäänpakuus ei upota ja hankikeli, ihan kävelin talvilenkkareilla, räpsin kameralla kuvia.
Tosta kiusaamisesta sitä on varmaan jokainen kokenut matkan varrella etten siitä sen enempää.
Äivan. Kiusaaminen on subjektiivinen kokemus. Kuten joku jo tuolla sanoikin, sen minkä joku otaa kiusaamisena, joku toinen ei ole moksiskaan, mutta lähtökohtahan onkin kunkin henkilökohtainen kokemus. Ja ei kai sitä parane vähätellä.
Etenkin hekilökohtainen, voi olla laajempikin.
Totta niinkin. Tapauskohtaista.
ystäväni tytär joutui vaihtamaan koulua syksyllä kiusaamisen takia
eivät suostuneet siirtämään toiseen kouluun jota olisi voinut käydä kotoa käsin
vaan hänen piti muuttaa pois kotoa sukulaisen luo
saadakseen siirron toiseen kouluun
mutta nyt viimeisellä luokalla peruskoulussa menee hyvin
kun voi keskittyä siihen koulunkäymiseen
eikä tarvitse käyttää kaikkia voimavaroja
siihen että jaksaa lähteä joka aamu kiusattavaksi
koulun mielestä ei ollut mitään ongelmaa
mutta kummasti ongelmat katos kun sai vaihdettua koulua.
No jos kiusaaja kerran oli selvillä kuka se paholainen oli, niin miks ei sitä siirreetty toiseen kouluun?
siitä asiasta väännettiin varmaan puoli vuotta
mutta koulussa oltiin sitä mieltä että asiat voidaan selvittää
mutta niitä ei kumminkaan selvitetty
tai millä tavalla sitten selvitettiin
mutta kiusaus vaan jatkui
ei kai niitä koulukiusaamisia olis jos
koulussa toimittais niin että siirretään toiseen kouluun
just nimenomaan ne kiusaajat.
Nythän on vihermarksilaisilla muotina muuan Valtteri. Tällaiset tarinat kirjoitetaan Hollywoodissa ja julkaistaan Suomessakin täytenä totena suvakkien sivuilla. Tälle on nimikin: se on hasbaraa. Eikä tämä Valtteri-vale ole läheskään ainut tämänkään päivän lehdissä. Esimerkiksi eilistä Brysselin teatteria jaksetaan jauhaa vielä pitkään.
Vähän Valtterin ja äitinsä taustaa: http://mvlehti.net/2016/03/23/onko-valtterin-tarina-valhe/ Ei kai ollut yllätys?
Sauli Niinistö toimii täysin näitten Kalergiprojektien sätkynukkena. Nyt kävi Putilovin kanssa sopimassa, millaiset "Mainilan laukaukset" tehdään keväällä Suomen rajalla Naton "harjoituksissa". Se ydinsota kun on saatava keinolla millä hyvänsä...
Eikä Valtterin valeäiti ole ensimmäistä kertaa saalistamassa:
http://mvlehti.net/2016/03/23/kuinka-valtterin-aiti-salla-saarinen-kusetti-suomalaisia-edellisen-kerran-katso/
Koululaisten kiusaamisen havaitsee, koska se on fyysistä tai sanallista. Työpaikalla tai muissa yhteisössä kiusaamista on usein vaikea todentaa. Se on usein henkistä ja kiusattu jää valitettavan usein yksin. Ei ole todisteita ja sana sanaa vastaan taisteluun harva lähtee. Ja se julkisesti kampatuksi tulemisen pelkokin estää.
Miten mädät onkaan sen pienen ihmistaimenen juuret joka saa tyydytystä siitä, että kiusaa. Jostain se malli saadaan, en jaksa uskoa, että kiusaajaksi synnytään.
Meillä jokaisella on tietyt perityt perintötekijät, olemme niiden vuoksi tietynlaisia. Toinen on kiva ja suloinen toinen voi olla itse piru ja ilkeä luonteeltaan. Ne ominaisuudet on ko. henkilön isoisillä ja -äideillä, sieltä ne periytyy. Usein vanhemmilla on sama ilkeä tyyli kuin tenavillaankin.
nimenomaan kotoo se oppi saadaan
ei kukaan tosiaankaan synny kiusaajaksi
ja vaikka vanhemmat olis siitä jo yli kasvaneet
mutta saattavat puheillaan ohjata lasta samaan suuntaan
jos eivät älyä opettaa sitä että vaikka täällä kotona arvostellaan
niin ketään ei voi mennä arvostelemaan tai ivaamaan päin naamaa
ehkä parempi olis että tietyssä lapsen kehitysvaiheessa
jätettäis nämä toinen on parempi toista jutut
lapsen kuuluvuuden ulkopuolelle
siinä esimerkissä jonka annoin
kiusaaja oli ns paremmasta perheestä mukamas
ja kiusattu yksinhuoltaja äidin ainut lapsi
ja tämä kiusaaja oli niin voimakas yksilö jo perimältään
että pystyi puhumaan muut ympäri mm
etteivät ole kavereita tämän kiusaamansa tytön kanssa
ja pienellä kylällä kun piirit on pienet
niin harva teini ikäinen tyttö tai poika on niin vahva
että jaksaa yksin taistella vastaan.
Muistuu mieleen, kun oli valtaa lopetin kiusaamisen.
Miksi jo pikkulapset kiusaavat toisiaan ?? Jotain synnynnäistä häiriötä aivoissa ??
Eiköhän se kuulu ihmisen ihan luonnolliseen kehittymiseen ja kasvamiseen. Siinä otetaan mittaa toisistaan, kuinka paljon toinen kestää, missä menee rajat. Karaistutaan kestämään aikuisenakin kiusautumatta ihan vähästä.
Luulen, että ne, jotka vielä aikuisena kiusautuvat herkästi tyhjästäkin, ovat niitä, jotka eivät lapsuudessaan ole saaneeet vapaasti mitellä henkisiä voimiaan toisten lasten kanssa. Niitä, jotka on opetettu, että riiteleminen on rumaa ja joita ollaan oltu aina puolustamassa kiusaamista vastaan.
Tuskin mitan ottaminen toisista ja varsinkaan sen testaaminen, että paljonko toinen kestää kuuluu luonnolliseen kehittymiseen ja kasvamiseen?
Päinvastoin, luonnolliseen kehitykseen ja kasvamiseen taitaa kuulua vuorovaikutustaitojen ja toisten tunteiden tunnistamisen sekä empatiakyvyn kehittyminen, mm.?
Lapsen 'sosiaaliset taidot' kehittyvät eri kehitysvaiheiden mukaisessa tahdissa, ja siihen tietenkin tarvitaan aina aikuisia. Lapset eivät pysty ratkaisemaan ongelmia, he tyypillisesti kasvattavat niitä. Aikuisen on puututtava asiaan laittamalla ehdoton stoppi väärään suuntaan menevälle touhulle ja ohjattava oikeaan suuntaan.
Kiusaannun helposti ja aika vähästäkin, vaikka sain ihan opettajan kanssa mitellä henkisiä voimiani melkein ensimmäisestä koulupäivästäni alkaen.
Kaikki on nähty ja koettu, mitään ei ole jäänyt kokematta.
Kiusasitko itse?
Miettinyt olen että mikä laittaa aikuisen ihmisen kiusaamaan toista.
Entä lapset, onko syyt samat kun aikuisilla. Kiusaaminen on lapsellista.
Minun lapsuudessani ei saanut kiusata ketään. Kiusoittelussakin pitää tietää raja. Tahdikkuutta vaaditaan, "ei saa puhua narusta hirtetyn miehen talossa." Koko elämänsä ihminen kilvoittelee hyvässä.