Mitä adoptiolapsen saaminen oikein vaatii?

Perheeni lähti just yhteiseltä pääsiäisaterialta. Olen heistä jumalallisen kiitollinen. ihan sydän pakahtuu. Heistä ja lapsenlapsista. Löysivät piilotetut suklaamunat ja hyppivät sängyssäni sydämensä kyllyydestä. Kotona halpissohvat, jotka eivät kestä, eikä kestä vanhempien hermot.
Tiedän kolme perhettä elämäni varrella asuinalueiltani, jotka eivät ole saaneet adoptiolasta, enkä itse huomannut heidän olevan itseäni "huonompia".
Joskus mietin, mitä vaaditaan, että saa adoptiolapsen. Luulen, jopa uskon, etten olisi saanut, jos sosiaaliviranomaiset olisivat päässeet meitä puolisoina arvioimaan. Mieheni oli äidin hylkäämä lapsi, se vaikutti koko 30-vuotiseen suhteeseemme. Ei kyennyt rakastamaan. En saanut rakkautta juurikaan. Itse olen suurperheen lapsi. Äiti hermostui joskus niin, että huusi järjettömyyksiä ja tukisti. On itsellä osaamaton alkuvanhemmuus. Vetaisin kännit, kun en jaksanut. Silti lapset syötin. Luin paljon, kun leikkiä en osannut, ei leikkineet oma isä ja äiti aikanaan kanssani. Opiskelin, kävin töissä ja elin osin omaa elämääni, hoidin lapset.
Eräs työkaverini, joka oli saanut adoptiolapsen, kertoi, että pitää näyttää varakkaammalta kuin on.
Mitä kysymyksiä kysytään?
Nyt kun mummuna mietin töppäyksiä, mitä olen tehnyt, uhkaillut, kiroillut, menettänyt malttini, ryypännyt ja huutanut. Olisinko ikinä kelvannut adoptiovanhemmaksi?