Nobody's Wife

Hyvää huomenta

Tavallaan, eikös kaikki saavuttamaton ole aina tavoittelemisen arvoista. Unelma ihmisestä, joka antaa sen sisäisen rauhan. Näinhän ainakin teoreettisesti voisi kauniisti ajatella. Minun tapauksessa tosin "mission impossible".

Me ihmiset olemme osaltamme myös geeniemme "vankilassa", ajan ja elämän kautta ehkä jokainen pystyy ymmärtämään, minkälaista " koukkua" on vaikea vastustaa ja minkä pystyy siivilöimään. Tietyt asiat tulevat kuin "riippuvuus" ajan syklissä ja niihin on osattava olla immuuni tai seireenien laulu voi tehdä helposti lopun kaikesta mihin luuli olevansa sitoutunut.

Miksi se tulella leikkiminen on niin helppoa ja kiihoittaa aina uudelleen ja uudelleen?Pitäisi olla " kytkin", jolla voisi sulkea tietyt asiat ja vahvistaa niitä oikeita asioita? Mutta silloin emme olisi enää kovin inhimillisiä. Meistä tulisi suoraan raamatun hienon oppikirjan mallioppilaita ja koko uskonto ja syntien anteeksiantaminen menettäisi merkityksensä.

Mä olen monesti miettinyt, että meneekö raja teoissa vai jo pelkissä ajatuksissa. Sitähän on jo puoliksi "paatunut" , jos uhraa ajatuksia asioille, jotka eivät kestä päivänvaloa ja ole inhimillisyyden ja rakkauden sisällön mukaisia merkityksiä. Minun mielestäni jokainen sisimmässään tietää suurin piirtein missä rajat menevät, toiset vain menevät kauemmas kuin toiset.

Pelkkä ajatus on jo jonkinmoinen rikkomus ja kertoo ihmisen äkkipikaisuudesta ja toteuttamattomana myös siitä, että "yön yli nukkuminen" ja ajattelu on pelastanut monta tarinaa. Siksi oikeanlainen valkoinen valekin voi olla joskus parempi kuin täydellinen totuus, joka saattaa monesti rikkoa koko sen idyllisen ymmärryksen. Vaikka sanotaan nyt sekin, että rehellisyys maan perii on kyllä oikea sanonta, mutta me ihmiset olemme kyllä parempia, kun emme aina sano sitä mielemme "ainoaa oikeaa totuutta". Täytyisi ymmärtää milloin turha totuus vaan satuttaa, eikä hajota illuusiota tai korjaa näkemään uudella tavalla oikeaa tai väärää.

Tässä tähän pääsiäiseen Ex tempore ajatuksia. Ovatko nämä kristillisen ajatuksen mukaista totuudellista rakkautta vai jopa syntiä, jokainen tehkööt omat johtopäätöksensä.

Kiitos sinulle, du bist.

En usko, että mikään aineellinen tavara tai toinen ihminen voi antaa sisäisen rauhan. Ei se tule itsensä ulkopuolelta. Rauha löytyy itsestä.

Minä uskon, että ihmiselle melkeinpä kaikki on mahdollista, jos vain halua ja tahtoa on tarpeeksi. Ajatukset on vain ajatuksia, teot ratkaisevat. Jokainen itse oman arvomaailmansa mukaan päättää, mitä sallii itselleen. Itselleni ns. kristilliset arvot eivät määrittele tekemisiäni, koska en ole uskonnollinen. Kristinusko eikä mikään muukaan uskonto kahlitse ajatuksiani. Mielen vapaus on minulle erittäin tärkeää. Minä määritän itselleni, mikä on oikein ja väärin. Minä olen Jumalani. Mitä vain voi tehdä, kunhan ei loukkaa ja satuta kanssaihmisiä. Tämä on minun elämänfilosofiani.

Tuo kaikki sinulle suotakoon, aivan kuten olet sen itse itsellesi ajatellut. Mielestäni kristinusko ei kuitenkaan kahlitse ketään. Raamattu, testamentti ja muut kirjoitukset ovat hienoja tekstejä, korkeintaan ihminen tekee ja tulkitsee niistä kahleita itselleen. Jokaisella on vapaus uskoa mitä haluaa, määrittää oikean ja väärän, moraalin jota noudattaa. Olen edelleen sitä mieltä, että oikea uskonto ei tapa eikä sorra ketään, me ihmiset vaan otamme valtuuksia joita meille ei ole annettu eikä anneta. Tämä on minun filosofiani, jossa jäljelle jää aina rakkaus.

En ehkä osaa tulkita Raamattua, koska se herättää itsessäni niin paljon ristiriitaisia kysymyksiä.
"Älä sääli häntä, älä osoita hänelle armoa, äläkä salaa hänen rikostaan, vaan surmaa hänet. Heitä itse ensimmäinen kivi, ja sinun perässäsi tulkoot kaikki muut. Heidät on surmattava. Heidät on poltettava. Heille ei saa jäädä lapsia." Näin VT kehoittaa tappamaan. Siinä ei säästetä viattomia lapsia, eläimiä..

Raamatun mukaan ihmisen kohtalo on joko päästä taivaaseen tai joutua helvettiin kidutettavaksi. Toimiiko rakastava isä niin, jos häntä ei totella? Kaiken takana sanotaan olevan rakkaus. Onko se, että joku kitui kuoliaaksi ristillä rakkaudellinen teko? Hyvin hämmentävää minusta.

Ehkä en vaan ymmärrä. Mutta onneksi minun ei tarvitsekaan.

Hyvää pääsiäistä!

Joo näin näyttää VT lukevan. Siellä on silti erittäin paljon myös hyviä asioita ja lukuja, riippumatta noista esiin tuomiasi joita en allekirjoita minäkään. Siinä ristiinnaulitsemisessa taas on kyse ehkä koko uskon perusajatuksesta ja syntien anteeksiantamisesta eli sinänsä mihin tie totuus ja elämä voi johtaa.

Mä en sano, että kristinuskon kirjoitukset ovat lakeja ja myöskään, että niitä lukevat ja tulkitsevat kirkonihmiset olisivat jumalia tai oikeassa uskossaan ja tulkinnoissaan. Pakolla, väkivallalla, suvaitsemattomuudella ei varmasti ole mitään tekoa rakkauden kanssa.

Mä sanon, että jos sitä lukee rakkaudella ja haluaa ymmärtää rakkauden perusolemuksen, sen kyllä sieltä löytää. Se vaatii lukemista, ajattelemista ja kaiken sisäistämistä. Sanat sinänsä silpovat ja antavat ihmisille perusteettomia lupauksia. Mitään asiaa ei saa ottaa ja lukea kuin "piru raamattua", muuten se helvetti on kyllä lähempänä taivasta.

Nautitaan kauniista säästä ja kehitellään lisää ajatuksia.

Hyvää ja ihanaa pääsiäisen jatkoa myös sinne (by the way Anoukilla oli tuohon aikaan hyvä bändi kasassa ;)

Niin eikö sitä voisi kääntäen kysyä montako tilaisuutta kysyä ja nautintoa sallitaan? Rakkaus lienee elämän puhtain ja kaunein asia, mutta jos mennään syvemmälle moraaliin ja mietitään tätä puhtaasti spekuloiden ja syyllistämättä ketään tai kenenkään ajatuksia.

Raamattu antaa kehotuksen kaikille ihmisille rakastaa ja kunnioittaa kaikkia (hieno ja ylevä kehotus, kannatetaan). Jumalan säätämässä järjestyksessä avioliitto on eräänlainen pyhä toimitus. Mitä tämä rakastaminen ja kunnioitus pitävätkään sisällään? Jumalan tahto ihmiskuntaa varten on yhden miehen ja yhden naisen elinikäinen liitto ja se, että sukupuolielämä kuuluu vain ja ainoastaan tällaisen liiton sisälle. Ja vaikka puhuttaisiin avoliitosta, niin normisto pyritään kristillisessä Suomessa vetämään yleensä samalle tasolle (jos puhutaan seurustelusuhteesta).

Kaikkeen yleensä kuitenkin liittyvät tunteet, iloa, mielihyvää ja romanttisia mielikuvia eikä niitä kuitenkaan voi järjellä mitenkään säätää. Ihastuminen ja hyväolo saavat jokaisen tuntemaan tyydytystä elämäänsä. Lähtökohtaisesti kukaan ei voi kuitenkaan tyydyttää toisen kaikkia tarpeita. Kaikki jatkuu, mutta mikä muuttuu vaikka periaatteessa mikään ei välttämättä muutu. Saammeko me voimavaran joka kantaa läpi koko elämän ja kuuluuko siihen jonkinasteinen omistaminen, kateus ja mustasukkaisuus kulkea läpi valitun kanssa. Vai seuraako hyvää elämää ero ja uusi rakastuminen uudenlaista iloa ja mielihyvää.

Mistä se oikea rakkaus syntyy, se joka tukee, tyydyttää ja antaa voimaa ja missä sen määritelmä on tehty? Rakkaushan ei kerskaa eikä kadehdi. En ole oikein koskaan ymmärtänyt kiintymys sanaa liitettynä rakkauteen. Toisaalta rakkaus ei vähene rakastamalla ja aikamme on aina rajallinen, mitataan sitä miten tahansa. Kysymyksessä on aina tunteet ja miten niitä käsitellään. Ennen meillä ei ollut tasa-arvoa, mutta nyt kaikki lähtevät lähes samalta viivalta, ketään ei alisteta kohtaloonsa. Nykyään valta, raha ja kaikki ihanuudet kuuluvat kaikille, niillä ei ole sukupuolta. Avoimuus ja rehellisyys tuntuvatkin olevan määräävässä asemassa, ei mielipiteet eivätkä varsinkaan auktoriteetit. Kyse lienee kommunikoinnista, kyvystä kunnioittaa jonkinlaisia rajoja ja tehdä asioita niin kuin sydän sanoo, vaikka siinä joutuisi jopa ympäristön vastavirtaan. Toisin sanoen kohdata omat ja toisen tunteet, todellisuus jossa elämme.

Onko ihmissuhteilla muutakin tekemistä kuin tarpeidemme tyydyttäminen? Vertaamalla omia henkisiä kromosomejamme toisen kromosomeihin katsomme, löydämmekö molemmille sopivia malleja yhdessä elämiseen. Mikä on tämä ihmisten välinen ravinto ja miten me haluamme tulla ravituiksi tasaisin väliajoin. Kaikesta pitäisi syntyä rakkautta, ei näytelmä, jossa kaikki osapuolet turhautuvat. Alkaako kaikki läheisyydestä ja hellyydestä. Aisteista, jotta voisimme olla tietoisia omasta kehostamme ja sen tuntemuksista, ymmärtääksemme kontakteja toisiin ihmisiin. Meidän olisi aika ajoin kysyttävä toinen toisiltamme, onko meillä hyvä olla?

Paljon tuli spekulatiivista tunnelöpinää taas aivojen pintakerroksista ja syvempääkin koskettaen.

Kiitos sinulle Maria vierailusta.