Tulkintaongelma

Ota asiasta selvää, siinähän sen näkee. Tunnusta, siis. Vaikka pakit tulisikin niin ei siihen kuole. :) Sitten pääset jatkamaan elämääsi.

Tiedän hyvin mitä olet tuntenut ja kokenut. Pettyminen rakkaudessa, se tuntuu ettei kannattaisi enää edes yrittää.
Suosittelen kuitenkin keräämään rohkeutta ja ehkä lähtemään kahville vaikka ihan muuten vain hänen kanssaan.
Kuinka ihanaa olisikaan, että pyytäisit häntä rohkeasti pois arkisista kuvioista. Itse lähtisin ainakin mielläni.

Itsekin pohdin erään ihmisen tunteita. Aikaa on kulunut. En kuitenkaan ole häntä saanut mielestäni, vaikka mikään ei ole välillämme edennyt tai selvinnyt. Näemme harvoin, eikä luontevaa tilaisuutta syventää tuttavuutta ole ollut. Tuskin tuleekaan. Kuitenkin välillämme on ollut pitkiä katseita ja flirttiä. Mutta siihen se on jäänyt.

Vaikeita asioita nuo tulkinnat. Itse vähän samassa tilanteessa. En viitsi hirveästi ottaa asiaa puheeksi tai sanoa mitä itse tunnen koska joudumme jatkossakin olemaan tekemisissä ja se olisi todella kiusallista ja vaikka ei välit katkeiskaan vois vaikuttaa välillämme olevaan ystävyyteen joka on aika tuore vielä.. Ja sitä paitsi hän seurustelee miehen kanssa.

ota itse asiasta selvää, sillähän se tuppaa selviämään. parempia selvittää asiat hänen kanssaan kuin myöhemmin katua syvästi.

Kannattaa ensin pyrkiä rikkomaan jää ja aktiivisesti luoda edellytyksiä kahdenkeskisille keskusteluille, joissa voisi tulla jotain henkilökohtaisempia asioita esille. Oletteko perillä toistenne suuntauksesta? Mitä tämä henkilö tietää sinusta?

Kiitos tähänasti vastanneille! Vaikka kerroin alussa, että ihastukseni viestintä on ristiriitaista, suurin sekameteli on mun omassa päässä. Kun kaikki vaikuttaa olevan tosi hyvin ja ihanasti, joku patajumi ohjaa ajatukset ikävälle uralle. Haavoitettu osa musta muistaa, että läheisyys ja avoimuus ovat satuttaneet ja toipuminen on kestänyt liiankin kauan. Siinä vaiheessa keveys katoaa ja vetäydyn kuoreeni.
Ehkä mun täytyy yrittää saada järjestettyä tilaisuus puhua avoimesti. En voi enkä todellakaan halua painostaa häntä avaamaan omia tuntojaan, mutta tunnen tarvetta olla totuudellinen. Suuntautuneisuus on tietty yksi osa totuutta, mutta arin kohta on kuitenkin se, että kaipaan nimenomaan häntä.
Tämä on ihan hullua! En voi uskoa, että yhtäkkiä olen tällaisessa tilanteessa. Ei mun pitänyt enää ikinä antaa itseni tuntea mitään tällaista. Mun ei pitänyt asettaa itseäni alttiiksi ja nyt kuitenkin sydämessä sojottaa nuolipussillinen Amorin ammuksia! Missäköhän kohtaa olin näin varomaton?!!

Ala tavoitella elämääsi tervettä sisältöä: iske mies ja perusta hänen kanssaan perhe ja lopeta kokonaan nuo törky-lesboaktiviteetit.

Ristiriitaisten signaalien antajissa on se ongelma, että saattavat olla vain pelureita. Toivon ettei tapauksesi ole, mutta itse lankesin liian monta kertaa ihmiseen, joka oli suunnattoman flirtti ja kertoi suoraankin, mitä hänelle merkitsen ja pelasi silti koko ajan muihinkin suuntiin. Pidin häntä pitkään niin rohkeana ja avoimena, mutta lopulta tajusin, että hän onkin itse asiassa vain pelkuri. Voimaa riitti ristiriitaisiin säätöihin ja hurmaamiseen, mutta mitään todellista hän ei uskaltanut tai halunnut saada aikaan. Sinulle sanoisin, että tutustu häneen paremmin ja mahdollisimman nopeasti yritä vaivihkaa saada hänestä selville, millä tarkoituksella hän on liikkeellä. Suoraan puhuminen tietysti olisi aina parasta, jos vain kykenee.

Kiitos vastauksista! Juttu ratkesi lopulta, kun hän sai tietää mun kiinnostuksesta. Tajusi varmaan, että mä olen ihan tosissani ja otti reilusti välimatkaa. Nyt tuntuu pahalta, mutta ei voi mitään.
Tarinan opetus: kannattaa olla oma itsensä ja tuoda oma identiteetti näkyväksi mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Sillä voi välttää monta sekaannusta ja sydänsurua.