tarina dramionesta

Hermione käveli käytävällä ja hyräili itsekseen. Muodonmuutoksen koetulokset oli kerrottu ja hän oli saanut taas täydet. Päiväkin oli valoisa ja keväinen, linnut lauloivat ulkona. Mikä voisi olla huonosti tälläisenä päivänä? Hän oli karistanut Harryn ja Ronin kannoiltaan, sanottuaan menevänsä kirjastoon. Ron oli jäänyt pelaamaan räjähtävää näpäystä Fredin ja Georgen janssa. Harry oli lähtenyt jonnekin Ginnyn kanssa, sitähän poika enää vain ajattelikin ja tekikin, puhui Ginnystä, mietti Ginnyä ja tietenkin oli Ginnyn kanssa koko ajan.
- Hän on Ginnyn orja, Hermione mutisi ärtyneenä itsekseen.
- Kamustasiko puhut? Onko Potter tylsä? joku nauroi käytävällä. Hermione tiesi heti, kuka se oli. Draco Malfoy. Niin vain koko kaunis päivä meni pilalle.
- Mitä se sinulle kuuluu? Hermione tiuskaisi ja alkoi harppoa käytävällä niin nopeasti kuin pystyi. Malfoy seurasi perässä.
- Eikö pikku kuraveriselle riitä ystäviä? Onko yksinäinen olo? Hermione supisti huulensa tiukasti yhteen ja meni vielä nopeampaa. Harmi kyllä Draco pysyi hänen tahdissaan ongelmitta.
- Onko kurjaa? Voi voi kun kukaan ei halua olla kanssasi! Hermione ei enää pysynyt mukana siinä, minne käyyävä johti. Kirjastoon hänen olisi pitänyt kääntyä ajat sitten. Mutta Malfoyn sanat satuttivat. Poika sanoi ääneen juuri sen mitä hän ajatteli. Harry ja Ron eivät enää kiinnittäneet häneen mitään huomiota, tai siltä hänestä ainakin tuntui. Hermionen silmät kostuivat ja hän lähti juoksuun.
- Mene pois Malfoy! hän vinkaisi, juoksi käytävän lopussa olevalle ovelle ja riuhtaisi sen auki. Oven takana oli Tylypahkan takapiha, suuri lampi josta Viktor Krum oli aikoinaan pelastanut hänet ja suuri tammi jonka alla oli hauska tehdä läksyjä. Hermione ei katsonut eteensä, taaksensa tai sivuilleen, vaan juoksi suoraan tammen varjoon ja painoi päänsä käsiinsä. Suuret, kuumat kyyneleet alkoivat valua hänen poskilleen ja hänen oli vaikea saada henkeä. Malfoy oli oikeassa. Kukaan ei pitänyt hänestä, kukaan ei huolinut häntä seuraansa! Hän oli yksin, surkea ja mitätön.
- Hermione? joku kysyi läheltä. Ääni oli taas Dracon. Dracon, voi miten hän vihasikaan Dracoa. Hermionen raivo kiehahti yli äyräiden.
- Draco Malfoy! hän kiljaisi ja tarttui pojan kauluksiin. Tämä näytti hämmentyneeltä.
Hermione repi ja raastoi, yritti tuottaa pojalle mahdollisimman paljon tuskaa. Se oli ihmeen helppoa, Malfoy ei yrittänyt vahingoittaa häntä. Sillä ei ollut väliä, Hermionelle tuli parempi olo kun hän tiesi Malfoyn kiljaisuista iskujensa satuttavan. Viha ja raivo olivat täyttäneet hänen päänsä eikä millään muulla ollut hänelle enää mitään väliä, kunhan vain sai satuttaa Dracoa jonka kasvot olivat vääntyneen kivunirvistykseen. Viha, raivo, tuska, viha...
- Hermione? Hermione ja Malfoy? Mitä ihmettä te...

Hermione henkäisi. Raivontunne oli poissa ja hän alkoi saada käsityksen siitä, mitä oli tapahtunut ja missä hän oli. Malfoy oli aivan hänen vieressään, ja hänen kätensä olivat vieläkin pojan kauluksissa. Malfoy oli laittanut kätensä hänen harteilleen, ilmeisesti yrittääkseen saada hänet irti itsestään. He makasivat aivan vierekkäin järven rannalla. Ilmeisesti he olivat kierineet tapellessaan sinne, Hermione ei muistanut.
- Siis Hermione ja Malfoy? Miksi olet täällä Hermione? Eikö sinun pitäisi olla kirjastossa? Hermione katsoi taakseen äänen suuntaan. Harry ja Ginny seisoivat käsikkäin heidän lähellään, kummallakin ihmettelevä ilme naamallaan.
- Oletkohan sinä salannut meiltä jotain? Ginny kysyi hiukan vihjaavasti vilkuillen Malfoyn suuntaan. Hermione ei vastannut vaan katsoi itsekin poikaa. Tämä näytti aivan yhtä ällistyneeltä kuin Hermione itse oli. Dracon otsassa oli haava josta vuoti verta. Hermione katsoi käsiään joita ei ollut vieläkään irrottanut Malfoyn kauluksista. Hänen käsissään oli samaa verta. Dracon verta. Hermione tunsi pahan olon kuplivan sisuksissaan eikä ehtinytestää itseään kun jo oksensi suoraan Dracon syliin.


Anteeksi kaikki kirjoitusvirheet. Jatkan tarinaa heti kun saan yhdenkin kommentin tyypiltä joka piti tästä. Katsotaan koska jatkuu... ja rattoisia lukuhetkiä dramionen parissa, vaikka ensimmäinen osa ei ollutkaan varsinaisesti mitään fantastista rakkaustarinaa ;)
jos jatkan nimimerkkini voi olla vähän erilainen joka kerta mutta yritän laittaa sen sellaiseksi että siitä tunnistaa minut. Siinä on aina numero 12 koska se on ikäni ja tod. näk. dramione jossain muodossa