Liitän tähän Ellen Whiten ensimmäisen näyn, jonka hän näki muutama viikko sen jälkeen, kun Jeesus ei palannut 22.10.1844, kuten hän oli odottanut. Tämä on kirjasta ”A Word to the ”Little Flock”, James White, 1847. Lukija löytää tästä lähtökohdan useimpiin adventistien harhoihin.
To the Remnant Scattered Abroad.
As God has shown me in holy vision the travels of the Advent people to the Holy City, and the rich reward to be given those who wait the return of their Lord from the wedding, it may be my duty to give you a short sketch of what God has revealed to me. The dear saints have got many trials to pass through. But our light afflictions, which are but for a moment, worketh for us a far more exceeding and eternal weight of glory--while we look not at the things which are seen, for the things which are seen are temporal, but the things which are not seen are eternal. I have tried to bring back a good report, and a few grapes from the heavenly Canaan, for which many would stone me, as the congregation bade stone Caleb and Joshua for their report, (Num. 14:10.) But I declare to you, my brethren and sisters in the Lord, it is a goodly land, and we are well able to go up and possess it.
While praying at the family altar, the Holy Ghost fell on me, and I seemed to be rising higher and higher, far above the dark world. I turned to look for the Advent people in the world, but could not find them--when a voice said to me, "Look again, and look a little higher." At this I raised my eyes and saw a straight and narrow path,[ A MAT. 7:14.] cast up high above the world. On this path the Advent people were travelling to the City, which was at the farther end of the path. They had a bright light set up behind them at the first end of the path, which an angel told me was the Midnight Cry.[ B MAT. 25:6.] This light shone all along the path, and gave light for their feet so they might not stumble. And if they kept their eyes fixed on Jesus, who was just before them, leading them to the City, they were safe. But soon some grew weary, and they said the City was a great way off, and they expected to have entered it before. Then Jesus would encourage them by raising his glorious right arm, and from his arm came a glorious light which waved over the Advent band, and they shouted Hallelujah! Others rashly denied the light behind them, and said that it was not God that had led them out so far. The light behind them went out leaving their feet in perfect darkness, and they stumbled and got their eyes off the mark and lost sight of Jesus, and fell off the path down in the dark and wicked world below. It was just as impossible for them to get on the path again and go to the City, as all the wicked world which God had rejected. They fell all the way along the path one after another, until we heard the voice of God like many waters,[ C EZE. 43:2. JOEL, 3:16. REV. 16:17.] which gave us the day and hour of Jesus' coming.[ D EZE. 12:25. MARK, 13:32.] The living saints, 144,000 in number, knew and understood the voice, while the wicked thought it was thunder and an earthquake.[ E JOHN, 12:29.] When God spake the time, he poured on us the Holy Ghost, and our faces began to light up and shine with the glory of God as Moses' did when he came down from Mount Sinai.[ F ISA. 10:27.]
By this time the 144,000 were all sealed and perfectly united. On their foreheads was written, God, New Jerusalem, and a glorious Star containing Jesus' new name.[ G REV. 3:12.] At our happy, holy state the wicked were enraged, and would rush violently up to lay hands on us to thrust us in prison, when we would stretch forth the hand in the name of the Lord, and the wicked would fall helpless to the ground. Then it was that the synagogue of Satan knew that God had loved us who could wash one another's feet, and salute the holy brethren with a holy kiss, and they worshipped at our feet.[ H REV. 3; 9.] Soon our eyes were drawn to the East, for a small black cloud had appeared about half as large as a man's hand, which we all knew was the Sign of the Son of Man.[ I MAT. 24; 30.] We all in solemn silence gazed on the cloud as it drew nearer, lighter, and brighter, glorious, and still more glorious, till it was a great white cloud.[ J REV. 14; 14.] The bottom appeared like fire, a rainbow was over it, around the cloud were ten thousand angels singing a most lovely song. And on it sat the Son of Man,[ K LUKE, 21; 27.] on his head were crowns,[ L REV. 19; 12.] his hair was white and curly and lay on his shoulders.[ M REV. 1; 14.] His feet had the appearance of fire,[ N REV. 1; 15.] in his right hand was a sharp sickle,[ O REV. 14; 14.] in his left a silver trumpet.[ P THESS. 4; 16.] His eyes were as a flame of fire,[ Q REV. 1; 14.] which searched his children through and through. Then all faces gathered paleness, and those that God had rejected gathered blackness. Then we all cried out, who shall be able to stand? Is my robe spotless? Then the angels ceased to sing, and there was some time of awful silence,[ R REV. 8; 1.] when Jesus spoke. Those who have clean hands and a pure heart shall be able to stand, my grace is sufficient for you. At this, our faces lighted up, and joy filled every heart. And the angels struck a note higher and sung again while the cloud drew still nearer the earth. Then Jesus' silver trumpet sounded, as he descended on the cloud, wrapped in flames of fire[ S 2 THESS. 1: 7,8] He gazed on the graves of the sleeping saints, then raised his eyes and hands to heaven and cried out,[ T JOHN, 5; 25.] Awake! Awake! Awake! ye that sleep in the dust, and arise. Then there was a mighty earthquake. The graves opened, and the dead came up clothed with immortality. The 144,000 shouted, Hallelujah! as they recognized their friends who had been torn from them by death, and in the same moment we were changed and caught up together with them to meet the Lord in the air.[ U THESS. 4; 17.] We all entered the cloud together, and were seven days ascending to the sea of glass, when Jesus brought along the crowns and with his own right hand placed them on our heads.[ V 2 ESDRAS, 2; 43.] He gave us harps of gold and palms of victory.[ W REV. 15; 2. REV. 7; 9.] Here on the sea of glass the 144,000 stood in a perfect square. Some of them had very bright crowns, others not so bright. Some crowns appeared heavy with stars, while others had but few. All were perfectly satisfied with their crowns. And they were all clothed with a glorious white mantle from their shoulders to their feet.[ X REV. 7:9.] Angels were all about us as we marched over the sea of glass to the gate of the City. Jesus raised his mighty glorious arm, laid hold of the gate and swung it back on its golden hinges, and said to us, You have washed your robes in my blood, stood stifly for my truth, enter in.[ Y ISA. 26:2.] We all marched in and felt we had a perfect right in the City. Here we saw the tree of life, and the throne of God. Out of the throne came a pure river of water, and on either side of the river was the tree of life.[ Z REV. 22; 1,2.] On one side of the river was a trunk of a tree and a trunk on the other side of the river, both of pure transparent gold. 16
At first I thought I saw two trees. I looked again and saw they were united at the top in one tree. So it was the tree of life, on either side of the river of life; its branches bowed to the place where we stood; and the fruit was glorious, which looked like gold mixed with silver. We all went under the tree, and sat down to look at the glory of the place, when brothers Fitch and Stockman, who had preached the gospel of the kingdom, and whom God had laid in the grave to save them, came up to us and asked us what we had passed through while they were sleeping. We tried to call up our greatest trials, but they looked so small compared with the far more exceeding and eternal weight of glory[ AA 2 COR. 4; 17.] that surrounded us, that we could not speak them out,[ BB ISA. 65; 17.] and we all cried out Hallelujah, heaven is cheap enough, and we touched our glorious harps and made heaven's arches ring. And as we were gazing at the glories of the place our eyes were attracted upwards to something that had the appearance of silver. I asked Jesus to let me see what was within there. In a moment we were winging our way upward, and entering in; here we saw good old father Abraham, Isaac, Jacob, Noah, Daniel, and many like them. And I saw a vail with a heavy fringe of silver and gold, as a border on the bottom; it was very beautiful. I asked Jesus what was within the vail. He raised it with his own right arm, and bade me take heed. I saw there a glorious ark, overlaid with pure gold, and it had a glorious border, resembling Jesus' crowns; and on it were two bright angels--their wings were spread over the ark as they sat on each end, with their faces turned towards each other and looking downward.[ CC EX. 25; 18, 20. HEB. 9; 3-5.] In the ark, beneath where the angels' wings were spread, was a golden pot of Manna, of a yellowish cast; and I saw a rod, which Jesus said was Aaron's; I saw it bud, blossom and bear fruit.[ DD NUM. 17; 8.] And I saw two long golden rods, on which hung silver wires, and on the wires most glorious grapes; one cluster was more than a man here could carry. And I saw Jesus step up and take of the manna, almonds, grapes and pomegranates, and bear them down to the city, and place them on the supper table. I stepped up to see how much was taken away, and there was just as much left; and we shouted Hallelujah--Amen. We all descended from this place down into the city, and with Jesus at our head we all descended from the city down to this earth, on a great and mighty mountain, which could not bear Jesus up, and it parted asunder, and there was a mighty plain.[ EE ZECH. 14; 4.] Then we looked up and saw the great city, with twelve foundations, twelve gates, three on each side, and an angel at each gate, and all cried out, "the city, the great city, it's coming, it's coming down from God, out of heaven;"[ FF REV. 21, 10-13.] and it came and settled on the place where we stood. Then we began to look at the glorious things outside of the city. There I saw most glorious houses, that had the appearance of silver, supported by four pillars, set with pearls, most glorious to behold, which were to be inhabited by the saints;[ GG ISA. 65, 21.] in them was a golden shelf; I saw many of the saints go into the houses, take off their glittering crowns and lay them on the shelf, then go out into the field by the houses to do something with the earth;[ HH ISA. 65: 21.] not as we have to do with the earth here; no, no. A glorious light shone all about their heads, and they were continually shouting and offering praises to God.
And I saw another field full of all kinds of flowers, and as I plucked them, I cried out, well they will never fade. Next I saw a field of tall grass, most glorious to behold; it was living green, and had a reflection of silver and gold, as it waved proudly to the glory of King Jesus. Then we entered a field full of all kinds of beasts--the lion, the lamb, the leopard and the wolf, altogether in perfect union;[ II ISA. 11: 6-9.] we passed through the midst of them, and they followed on peaceably after. Then we entered a wood, not like the dark woods we have here, no, no; but light, and all over glorious; the branches of the trees waved to and fro, and we all cried out, "we will dwell safely in the wilderness and sleep in this woods."[ JJ EZE. 34: 25.] We passed through the woods, for we were on our way to Mount Zion. As we were travelling along, we met a company who were also gazing at the glories of the place. I noticed red as a border on their garments; their crowns were brilliant; their robes were pure white. As we greeted them, I asked Jesus who they were? He said they were martyrs that had been slain for him. With them was an innumerable company of little ones; they had a hem of red on their garments also.[ KK JER. 31: 15-17. MAT. 2:18.] Mount Zion was just before us, and on the Mount sat a glorious temple, and about it were seven other mountains, on which grew roses and lilies,[ LL 2 ESDRAS, 2:19.] and I saw the little ones climb, or if they chose, use their little wings and fly to the top of the mountains, and pluck the never fading flowers. There were all kinds of trees around the temple to beautify the place; the box, the pine, the fir. the oil, the myrtle, the pomegranate, and the fig tree bowed down with the weight of its timely figs, that made the place look all over glorious.[ MM ISA. 60: 13. ISA. 41: 19.] And as we were about to enter the holy temple, Jesus raised his lovely voice and said, only the 144,000 enter this place, and we shouted Hallelujah.
Well, bless the Lord, dear brethren and sisters, it is an extra meeting for those who have the seal of the living God[ NN REV. 14:3.] This temple was supported by seven pillars, all of transparent gold, set with pearls most glorious. The glorious things I saw there, I cannot describe to you. O, that I could talk in the language of Canaan, then could I tell a little of the glory of the upper world; but, if faithful, you soon will know all about it. I saw there the tables of stone in which the names of the 144,000 were engraved in letters of gold; after we had beheld the glory of the temple, we went out. Then Jesus left us, and went to the city; soon, we heard his lovely voice again, saying-- "Come my people, you have come out of great tribulation, and done my will; suffered for me; come in to supper, for I will gird myself, and serve you."[ OO LUKE, 12: 37.] We shouted Hallelujah, glory, and entered into the city . . . . . . . . . . . . . . . And I saw a table of pure silver, it was many miles in length, yet our eyes could extend over it. And I saw the fruit of the tree of life, the manna, almonds, figs, pomegranates, grapes, and many other kinds of fruit. We all reclined at the table. I asked Jesus to let me eat of the fruit. He said, not now. Those who eat of the fruit of this land, go back to earth no more. But in a little while, if faithful, you shall both eat of the fruit of the tree of life, and drink of the water of the fountain; and he said, you must go back to the earth again, and relate to others, what I have revealed to you. Then an angel bore me gently down to this dark world. Sometimes I think I cannot stay here any longer, all things of earth look so dreary--I feel very lonely here, for I have seen a better land. O, that I had wings like a dove, then would I fly away, and be at rest.
Adventistien profeetan ensimmäinen näky
20
1067
Vastaukset
- uskova 2
Olen miettinyt tuon adventistin kirjoitusta
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000013&posting=22000000006023296
Jos hedelmän tuotos opissa on tuollainen, niin kuinka mutkalla se tie sitten on?
Olisi mielenkiintoista saada kommenttia. - Hiski
En ymmärrä niin paljoa englantia, että jaksaisin ottaa tuosta tekstistä selvää, mutta vaikuttaa, kuin se olisi lainaus kirjasta:"Suuri taistelu valkeuden ja pimeyden välillä."
En usko enää, että kirjan kirjoittaja Ellen Gould White olisi mikään oikea profeetta, vaikka hänellä paljon tietoa olikin.
Ellen G.Whitehän oli myös spiritualisti, joka sai näkyjä ja ohjeita kuolleelta aviomieheltään.
Vieläköhän adventistit pitävät E.G.Whiteä minään profeettana.
Adventismi uskontona on kuitenkin raamatun mukainen mm. siksi, että he pitävät alkuperäistä lauantaita lepopäivänä.
Koska katolinen kirkko siirsi oikean lepopäivän lauantailta sunnuntaille, se oli törkeä rikkomus raamatun ikiaikaista, jo luomistyössä siunattua Jumalan säädöstä vastaan.
Adventistien maailmanlopun ennustukset, niinkuin kaikkien muidenkin, ovat osoittautuneet hölynpölyksi. - kulkija 123
Onkin helpompi paljastaa harhaoppi kun tuoo heidän omat opuksensa avoimesti esiin. Ihan oikea veto..!!
- Annu
lukemaan kirjojamme, ei sitä kukaan kiellä. Ne ovat lisäksi vapaasti ostettavissa Internetissä, joten mitään estettä ei ole niitä käsiinsä saada.
- kulkija123
Annu kirjoitti:
lukemaan kirjojamme, ei sitä kukaan kiellä. Ne ovat lisäksi vapaasti ostettavissa Internetissä, joten mitään estettä ei ole niitä käsiinsä saada.
Uskotko että EGW näkemykset ja opetukset ovat Jumalan vaikutuksesta ?
- Annu
kulkija123 kirjoitti:
Uskotko että EGW näkemykset ja opetukset ovat Jumalan vaikutuksesta ?
Voin vastata vain, että uskon. Jumala salli Ellenille vaikean onnettomuuden lapsena, joten hän ei voinut käydä koulua sen jälkeen. Se ei kuitenkaan estänyt häntä hankkimaan tietoa omatoimisesti, koska hän luki paljon. Hänestä sanotaan, että hän oli "tyttö, jolla oli Lutherin sieluntuskat", koska hän luuli pian kuolevansa, eikä ollut varma pelastuksestaan. Moni muukin uskoi, ettei hän eläisi kauan tuon onnettomuuden jälkeen. Kuitenkin hän eli lähes 88 vuotta, joista 70 Jumalan sanansaattajana. Hänen mieltään painoi se, ettei hän ollut "kyllin hyvä". Mutta eräs viisas pastori sanoi hänelle: "Mene rauhassa ja vapaana, palaa kotiisi ja luota Jeesukseen, sillä hän rakastaa jokaista vilpitöntä etsijää."
Tuosta tytöstä Jumala kasvatti itselleen sanansaattajan, jonka kautta hän antoi sanomia milleriläisen herätyksen jälkeen, jossa hän oli ollut mukana koko sydämestään. Raamattua tutkien tuo pieni 50 hengen jäljelle jäänyt ryhmä meni uskossa eteenpäin. Tässä vaiheessa Ellen kirjoittaa: "Tuona aikana (kun veljet tutkivat Raamatusta, oliko joku asia niin kuin oli sanottu) en kyennyt ymmärtämään veljien ajatustenjuoksua. Ymmärrykseni oli ikäänkuin lukittu, enkä pystynyt käsittämään tutkimiemme raamatunkohtien merkitystä. Se oli yksi elämäni suurimmista surun aiheista. Olin tässä mielentilassa siihen asti, kun uskomme kaikki pääkohdat olivat tulleet meille selviksi sopusoinnussa Jumalan sanan kanssa. Veljet tiesivät, että kun en ollut näkytilassa, en kyennyt ymmärtämään näitä asioita, ja he ottivat annetut ilmestykset vastaan suoraan taivaasta tulleena valona". (1 SM, 206,207)
Alkuaikoina Ellen oli ääni monien muiden joukossa, ja häntä arvosteltiin, ja jopa Josep Bates, joka oli adventistien uranuurtajia, oli hyvin epäileväinen Ellenin suhteen. Siis ei uskonut hänen lahjoihinsa "nähdä asioita" , mutta sitten Ellen näki näyn marraskuussa 1846 Topshamissa, Mainessa. Näyssä Ellen välitti astronomiasta tietoa, josta hän ei inhimillisesti katsoen voinut olla tietoinen. Bates oli entinen merimies, joten hän seurasi tähtitieteen kehitystä ja kyseli Elleniltä tietämystä alalta näyn jälkeen. Todettuaan tämän varsin tietämättömäksi, hän muutti katsantokantansa, sillä hän vakuuttui siitä, että Jumala oli antanut Ellenille näyssä astronomian viimeisintä tietoa.
Tämä oli tyypillinen tapa, jolla ihmisten piti ottaa kantaa siihen, mitä Ellen toi esille. Näitä kertomuksia on valtavan paljon, koska Ellen White sai tuhansia näkyjä ja unia, joista on kerrottu monissa kirjoissa ja hänen elämäkerrassaan. Monet olivat seurakuntaa johtavia, kun se kulki eteenpäin pettymyksen jälkeisinä vuosina. Aivan ensimmäisiin merkittäviin näkyihin kuului sanoma, jonka Ellen sanoi miehelleen: "Sinun tulee alkaa kirjoittaa lehteä. Olkoon se alussa pieni, mutta kun lähetätä sitä ystäville, he lähettävät sinulle rahaa, ja siitä tulee suuri. Minulle näytettiin kuin valovirtoja, jotka kiersivät maailmaa." Tämä sanoma on täyttynyt mitä suurimassa määrin. Kun seurakunta kasvoi, hänen tehtäviinsä kuului saattaa sen perusrakenteet ja toimintamuodot oikeiksi Jumalalta saamiensa ohjeitten kautta. Seurakunta rekisteröityi vasta 1863. Se aloitti kirjallisuustyön, lähetystyön, terveystyön ja kasvatustyön vähitellen tarpeittensa mukaan.
Ellen White oli ihminen, joka saatoi ymmärtää jonkun asian väärinkin, mutta hän otti nöyrästi vastaan myös ojennusta ja kasvatusta Jumalan taholta. Hän ei koskaan halunnut olla kirkkokuntamme johdossa, vaikkakin toi sille sanomia. Kirkkokuntamme johtajat saivat itse määrätä, mitä ja miten tekivät saamansa sanoman suhteen. Kirkkokuntamme kärsikin siitä, ettei se aina ottanut vaarin Jumalan neuvoja sisar Whiten kautta. Esim. maineikas parantola ja kirjapaino paloivat Michiganissa, ja näiden toimista Ellen Whitella oli ollut monia varoituksen sanoja kirjoitettavanaan johtajille. Johtajat halusivat suuria yksiköitä, mutta Jumala varoitti niistä Ellenin kautta. Häntä ei uskottu ja asiat menivät huonompaan suuntaan, ja kirkkokunnan johtajien oli pakon edessä uskottava varoituksen sana, mutta se oli vaatinut suuren, taloudellisen menetyksen
Tänä päivänä osuu hyvin oikeaan jo tämä lause: "Herra on viisaudessaan päättänyt, että perhe on suurin kaikista kasvattavista laitoksista. Kotona lapsen kasvatus pitää alkaa. Siellä on hänen ensimmäinen koulunsa".--- "Ihmiskunnan elvyttämis- ja kohottamistyö alkaa kodista. Vanhempien työ on kaiken perusta." ---"Olkaa juuri samanlaisia kuin toivotte lastenne olevan, kun he tulevat hoitamaan omia perheitään. Puhukaa niin kuin haluaisitte heidän puhuvan." Mutta tänään ei saa syyllistää vanhempia, ei arvostella heitä. Miten voisimmekaan, kun emme itsekään ole saaneet tuota jaloa esimerkkiä elämämme ohjeeksi. Meidän on otettava suurempi kasvattaja itsellemme ja perheellemme, Jumala, Jeesus ja Pyhä henki. Silloin saatamme onnistuakin.
Me olemme kovin inhimillisiä vieläkin. Me emme ota aina todesta Jumalamme neuvoja, joita hän sanassaankin paljon antaa. Niin saamme usein kärsiä tottelemattomuuden seurauksista. Me kuulemme kaduilla ja toreilla nuortemme kielenkäyttöä. Olemmeko olleet heille hyvä esimerkki? Onko oikea kasvatus alkanut kodeissa? On helppo arvostella Ellen Whitea, kun hän ei voi enää puolustaa itseään, mutta hänelläkin on puolesta puhujansa, joka on Jumala.
Hänen katkerin vastustajansa, D. M. Canright, oli hänen hautajaisissaan vuonna 1915. tarttuen vainajan käteen hän lausui: "Jalo kristitty nainen on kuollut. --- Hän oli mitä hurskain nainen. Koko elämänsä hän eli lähellä Jeesusta ja opetti elävän uskon tietä. Jokainen, joka seuraa hänen opetuksiaan, on varmasti oleva pelastettuna Jumalan valtakunnassa."
Jos vastustaja hänen omana aikanaan on sanonut näin, voisinko minä sanoa, etten usko Ellen Whiten opetuksiin. Silloinhan minä kieltäisin kaikki Jumalan opetukset, jotka hän kansalleen läpi ihmiskunnan historian on antanut ja antaa edelleen. Hänen sanansa on jalkaini lamppu, mutta pienempi valo on ollut Ellenin todistukset. - Apostoli
Annu kirjoitti:
Voin vastata vain, että uskon. Jumala salli Ellenille vaikean onnettomuuden lapsena, joten hän ei voinut käydä koulua sen jälkeen. Se ei kuitenkaan estänyt häntä hankkimaan tietoa omatoimisesti, koska hän luki paljon. Hänestä sanotaan, että hän oli "tyttö, jolla oli Lutherin sieluntuskat", koska hän luuli pian kuolevansa, eikä ollut varma pelastuksestaan. Moni muukin uskoi, ettei hän eläisi kauan tuon onnettomuuden jälkeen. Kuitenkin hän eli lähes 88 vuotta, joista 70 Jumalan sanansaattajana. Hänen mieltään painoi se, ettei hän ollut "kyllin hyvä". Mutta eräs viisas pastori sanoi hänelle: "Mene rauhassa ja vapaana, palaa kotiisi ja luota Jeesukseen, sillä hän rakastaa jokaista vilpitöntä etsijää."
Tuosta tytöstä Jumala kasvatti itselleen sanansaattajan, jonka kautta hän antoi sanomia milleriläisen herätyksen jälkeen, jossa hän oli ollut mukana koko sydämestään. Raamattua tutkien tuo pieni 50 hengen jäljelle jäänyt ryhmä meni uskossa eteenpäin. Tässä vaiheessa Ellen kirjoittaa: "Tuona aikana (kun veljet tutkivat Raamatusta, oliko joku asia niin kuin oli sanottu) en kyennyt ymmärtämään veljien ajatustenjuoksua. Ymmärrykseni oli ikäänkuin lukittu, enkä pystynyt käsittämään tutkimiemme raamatunkohtien merkitystä. Se oli yksi elämäni suurimmista surun aiheista. Olin tässä mielentilassa siihen asti, kun uskomme kaikki pääkohdat olivat tulleet meille selviksi sopusoinnussa Jumalan sanan kanssa. Veljet tiesivät, että kun en ollut näkytilassa, en kyennyt ymmärtämään näitä asioita, ja he ottivat annetut ilmestykset vastaan suoraan taivaasta tulleena valona". (1 SM, 206,207)
Alkuaikoina Ellen oli ääni monien muiden joukossa, ja häntä arvosteltiin, ja jopa Josep Bates, joka oli adventistien uranuurtajia, oli hyvin epäileväinen Ellenin suhteen. Siis ei uskonut hänen lahjoihinsa "nähdä asioita" , mutta sitten Ellen näki näyn marraskuussa 1846 Topshamissa, Mainessa. Näyssä Ellen välitti astronomiasta tietoa, josta hän ei inhimillisesti katsoen voinut olla tietoinen. Bates oli entinen merimies, joten hän seurasi tähtitieteen kehitystä ja kyseli Elleniltä tietämystä alalta näyn jälkeen. Todettuaan tämän varsin tietämättömäksi, hän muutti katsantokantansa, sillä hän vakuuttui siitä, että Jumala oli antanut Ellenille näyssä astronomian viimeisintä tietoa.
Tämä oli tyypillinen tapa, jolla ihmisten piti ottaa kantaa siihen, mitä Ellen toi esille. Näitä kertomuksia on valtavan paljon, koska Ellen White sai tuhansia näkyjä ja unia, joista on kerrottu monissa kirjoissa ja hänen elämäkerrassaan. Monet olivat seurakuntaa johtavia, kun se kulki eteenpäin pettymyksen jälkeisinä vuosina. Aivan ensimmäisiin merkittäviin näkyihin kuului sanoma, jonka Ellen sanoi miehelleen: "Sinun tulee alkaa kirjoittaa lehteä. Olkoon se alussa pieni, mutta kun lähetätä sitä ystäville, he lähettävät sinulle rahaa, ja siitä tulee suuri. Minulle näytettiin kuin valovirtoja, jotka kiersivät maailmaa." Tämä sanoma on täyttynyt mitä suurimassa määrin. Kun seurakunta kasvoi, hänen tehtäviinsä kuului saattaa sen perusrakenteet ja toimintamuodot oikeiksi Jumalalta saamiensa ohjeitten kautta. Seurakunta rekisteröityi vasta 1863. Se aloitti kirjallisuustyön, lähetystyön, terveystyön ja kasvatustyön vähitellen tarpeittensa mukaan.
Ellen White oli ihminen, joka saatoi ymmärtää jonkun asian väärinkin, mutta hän otti nöyrästi vastaan myös ojennusta ja kasvatusta Jumalan taholta. Hän ei koskaan halunnut olla kirkkokuntamme johdossa, vaikkakin toi sille sanomia. Kirkkokuntamme johtajat saivat itse määrätä, mitä ja miten tekivät saamansa sanoman suhteen. Kirkkokuntamme kärsikin siitä, ettei se aina ottanut vaarin Jumalan neuvoja sisar Whiten kautta. Esim. maineikas parantola ja kirjapaino paloivat Michiganissa, ja näiden toimista Ellen Whitella oli ollut monia varoituksen sanoja kirjoitettavanaan johtajille. Johtajat halusivat suuria yksiköitä, mutta Jumala varoitti niistä Ellenin kautta. Häntä ei uskottu ja asiat menivät huonompaan suuntaan, ja kirkkokunnan johtajien oli pakon edessä uskottava varoituksen sana, mutta se oli vaatinut suuren, taloudellisen menetyksen
Tänä päivänä osuu hyvin oikeaan jo tämä lause: "Herra on viisaudessaan päättänyt, että perhe on suurin kaikista kasvattavista laitoksista. Kotona lapsen kasvatus pitää alkaa. Siellä on hänen ensimmäinen koulunsa".--- "Ihmiskunnan elvyttämis- ja kohottamistyö alkaa kodista. Vanhempien työ on kaiken perusta." ---"Olkaa juuri samanlaisia kuin toivotte lastenne olevan, kun he tulevat hoitamaan omia perheitään. Puhukaa niin kuin haluaisitte heidän puhuvan." Mutta tänään ei saa syyllistää vanhempia, ei arvostella heitä. Miten voisimmekaan, kun emme itsekään ole saaneet tuota jaloa esimerkkiä elämämme ohjeeksi. Meidän on otettava suurempi kasvattaja itsellemme ja perheellemme, Jumala, Jeesus ja Pyhä henki. Silloin saatamme onnistuakin.
Me olemme kovin inhimillisiä vieläkin. Me emme ota aina todesta Jumalamme neuvoja, joita hän sanassaankin paljon antaa. Niin saamme usein kärsiä tottelemattomuuden seurauksista. Me kuulemme kaduilla ja toreilla nuortemme kielenkäyttöä. Olemmeko olleet heille hyvä esimerkki? Onko oikea kasvatus alkanut kodeissa? On helppo arvostella Ellen Whitea, kun hän ei voi enää puolustaa itseään, mutta hänelläkin on puolesta puhujansa, joka on Jumala.
Hänen katkerin vastustajansa, D. M. Canright, oli hänen hautajaisissaan vuonna 1915. tarttuen vainajan käteen hän lausui: "Jalo kristitty nainen on kuollut. --- Hän oli mitä hurskain nainen. Koko elämänsä hän eli lähellä Jeesusta ja opetti elävän uskon tietä. Jokainen, joka seuraa hänen opetuksiaan, on varmasti oleva pelastettuna Jumalan valtakunnassa."
Jos vastustaja hänen omana aikanaan on sanonut näin, voisinko minä sanoa, etten usko Ellen Whiten opetuksiin. Silloinhan minä kieltäisin kaikki Jumalan opetukset, jotka hän kansalleen läpi ihmiskunnan historian on antanut ja antaa edelleen. Hänen sanansa on jalkaini lamppu, mutta pienempi valo on ollut Ellenin todistukset.Olen aikoinaan vuosia sitten nähnyt voimakkaan unen jossa tapahtui seuravaa:
Iso raamattu tuli eteeni aueneena ja siinä oli hebrealaiskirje auki sivuilta erottui suurin kultakirjaimin teksti " PIDÄ SAPATTI " .
Paljon olen pohtinnut tuon merkillisen unen merkitystä.
Adventistiksi en kuitenkaan ole ryhtynnyt. Näen tuon unen merkityksen olevan uudenliiton sapatinlevon kehoitus "Lepämään Jeesuksessa"
siis uudessa tilassa.
Terveisin Hannu Annu kirjoitti:
Voin vastata vain, että uskon. Jumala salli Ellenille vaikean onnettomuuden lapsena, joten hän ei voinut käydä koulua sen jälkeen. Se ei kuitenkaan estänyt häntä hankkimaan tietoa omatoimisesti, koska hän luki paljon. Hänestä sanotaan, että hän oli "tyttö, jolla oli Lutherin sieluntuskat", koska hän luuli pian kuolevansa, eikä ollut varma pelastuksestaan. Moni muukin uskoi, ettei hän eläisi kauan tuon onnettomuuden jälkeen. Kuitenkin hän eli lähes 88 vuotta, joista 70 Jumalan sanansaattajana. Hänen mieltään painoi se, ettei hän ollut "kyllin hyvä". Mutta eräs viisas pastori sanoi hänelle: "Mene rauhassa ja vapaana, palaa kotiisi ja luota Jeesukseen, sillä hän rakastaa jokaista vilpitöntä etsijää."
Tuosta tytöstä Jumala kasvatti itselleen sanansaattajan, jonka kautta hän antoi sanomia milleriläisen herätyksen jälkeen, jossa hän oli ollut mukana koko sydämestään. Raamattua tutkien tuo pieni 50 hengen jäljelle jäänyt ryhmä meni uskossa eteenpäin. Tässä vaiheessa Ellen kirjoittaa: "Tuona aikana (kun veljet tutkivat Raamatusta, oliko joku asia niin kuin oli sanottu) en kyennyt ymmärtämään veljien ajatustenjuoksua. Ymmärrykseni oli ikäänkuin lukittu, enkä pystynyt käsittämään tutkimiemme raamatunkohtien merkitystä. Se oli yksi elämäni suurimmista surun aiheista. Olin tässä mielentilassa siihen asti, kun uskomme kaikki pääkohdat olivat tulleet meille selviksi sopusoinnussa Jumalan sanan kanssa. Veljet tiesivät, että kun en ollut näkytilassa, en kyennyt ymmärtämään näitä asioita, ja he ottivat annetut ilmestykset vastaan suoraan taivaasta tulleena valona". (1 SM, 206,207)
Alkuaikoina Ellen oli ääni monien muiden joukossa, ja häntä arvosteltiin, ja jopa Josep Bates, joka oli adventistien uranuurtajia, oli hyvin epäileväinen Ellenin suhteen. Siis ei uskonut hänen lahjoihinsa "nähdä asioita" , mutta sitten Ellen näki näyn marraskuussa 1846 Topshamissa, Mainessa. Näyssä Ellen välitti astronomiasta tietoa, josta hän ei inhimillisesti katsoen voinut olla tietoinen. Bates oli entinen merimies, joten hän seurasi tähtitieteen kehitystä ja kyseli Elleniltä tietämystä alalta näyn jälkeen. Todettuaan tämän varsin tietämättömäksi, hän muutti katsantokantansa, sillä hän vakuuttui siitä, että Jumala oli antanut Ellenille näyssä astronomian viimeisintä tietoa.
Tämä oli tyypillinen tapa, jolla ihmisten piti ottaa kantaa siihen, mitä Ellen toi esille. Näitä kertomuksia on valtavan paljon, koska Ellen White sai tuhansia näkyjä ja unia, joista on kerrottu monissa kirjoissa ja hänen elämäkerrassaan. Monet olivat seurakuntaa johtavia, kun se kulki eteenpäin pettymyksen jälkeisinä vuosina. Aivan ensimmäisiin merkittäviin näkyihin kuului sanoma, jonka Ellen sanoi miehelleen: "Sinun tulee alkaa kirjoittaa lehteä. Olkoon se alussa pieni, mutta kun lähetätä sitä ystäville, he lähettävät sinulle rahaa, ja siitä tulee suuri. Minulle näytettiin kuin valovirtoja, jotka kiersivät maailmaa." Tämä sanoma on täyttynyt mitä suurimassa määrin. Kun seurakunta kasvoi, hänen tehtäviinsä kuului saattaa sen perusrakenteet ja toimintamuodot oikeiksi Jumalalta saamiensa ohjeitten kautta. Seurakunta rekisteröityi vasta 1863. Se aloitti kirjallisuustyön, lähetystyön, terveystyön ja kasvatustyön vähitellen tarpeittensa mukaan.
Ellen White oli ihminen, joka saatoi ymmärtää jonkun asian väärinkin, mutta hän otti nöyrästi vastaan myös ojennusta ja kasvatusta Jumalan taholta. Hän ei koskaan halunnut olla kirkkokuntamme johdossa, vaikkakin toi sille sanomia. Kirkkokuntamme johtajat saivat itse määrätä, mitä ja miten tekivät saamansa sanoman suhteen. Kirkkokuntamme kärsikin siitä, ettei se aina ottanut vaarin Jumalan neuvoja sisar Whiten kautta. Esim. maineikas parantola ja kirjapaino paloivat Michiganissa, ja näiden toimista Ellen Whitella oli ollut monia varoituksen sanoja kirjoitettavanaan johtajille. Johtajat halusivat suuria yksiköitä, mutta Jumala varoitti niistä Ellenin kautta. Häntä ei uskottu ja asiat menivät huonompaan suuntaan, ja kirkkokunnan johtajien oli pakon edessä uskottava varoituksen sana, mutta se oli vaatinut suuren, taloudellisen menetyksen
Tänä päivänä osuu hyvin oikeaan jo tämä lause: "Herra on viisaudessaan päättänyt, että perhe on suurin kaikista kasvattavista laitoksista. Kotona lapsen kasvatus pitää alkaa. Siellä on hänen ensimmäinen koulunsa".--- "Ihmiskunnan elvyttämis- ja kohottamistyö alkaa kodista. Vanhempien työ on kaiken perusta." ---"Olkaa juuri samanlaisia kuin toivotte lastenne olevan, kun he tulevat hoitamaan omia perheitään. Puhukaa niin kuin haluaisitte heidän puhuvan." Mutta tänään ei saa syyllistää vanhempia, ei arvostella heitä. Miten voisimmekaan, kun emme itsekään ole saaneet tuota jaloa esimerkkiä elämämme ohjeeksi. Meidän on otettava suurempi kasvattaja itsellemme ja perheellemme, Jumala, Jeesus ja Pyhä henki. Silloin saatamme onnistuakin.
Me olemme kovin inhimillisiä vieläkin. Me emme ota aina todesta Jumalamme neuvoja, joita hän sanassaankin paljon antaa. Niin saamme usein kärsiä tottelemattomuuden seurauksista. Me kuulemme kaduilla ja toreilla nuortemme kielenkäyttöä. Olemmeko olleet heille hyvä esimerkki? Onko oikea kasvatus alkanut kodeissa? On helppo arvostella Ellen Whitea, kun hän ei voi enää puolustaa itseään, mutta hänelläkin on puolesta puhujansa, joka on Jumala.
Hänen katkerin vastustajansa, D. M. Canright, oli hänen hautajaisissaan vuonna 1915. tarttuen vainajan käteen hän lausui: "Jalo kristitty nainen on kuollut. --- Hän oli mitä hurskain nainen. Koko elämänsä hän eli lähellä Jeesusta ja opetti elävän uskon tietä. Jokainen, joka seuraa hänen opetuksiaan, on varmasti oleva pelastettuna Jumalan valtakunnassa."
Jos vastustaja hänen omana aikanaan on sanonut näin, voisinko minä sanoa, etten usko Ellen Whiten opetuksiin. Silloinhan minä kieltäisin kaikki Jumalan opetukset, jotka hän kansalleen läpi ihmiskunnan historian on antanut ja antaa edelleen. Hänen sanansa on jalkaini lamppu, mutta pienempi valo on ollut Ellenin todistukset.ihmistä ei kannata nostaa sellaiseksi, että hänen sanansa olisi jalan lamppu. Ei kenenkään ihmisen työ ihmisteot riitä Jumalalle kuitenkaan... Paavaliko se nyt oli, joka ajoi joltakin orja-tytöltä tietäjähengen pois. Sellainen tietäjähenki ei ollut Jumalan tahdon mukaista. Tulee mieleen sellainen kohta Raamatusta, että jotkut alkavat sanoa, minä näin unta... Ei uniin tule uskoa. Ei vaan siihen, mitä Raamatuissa Sanottu on. Jumalan Sanaan ei saa mitään lisätä ei myös ottaa pois. Ja vaikka enkeli tulisi taivaasta ja ilmoittaisi toisin, niin ei kannata uskoa! Eikä sitä päivää ja hetkeä, jolloin Jeesus tulee toisen kerran tiedä muut kuin Jumala. Sitä ei silloin tulekaan lähteä ennustamaan. Herran kädessä se asia on.
- Apostoli
Leenu.n kirjoitti:
ihmistä ei kannata nostaa sellaiseksi, että hänen sanansa olisi jalan lamppu. Ei kenenkään ihmisen työ ihmisteot riitä Jumalalle kuitenkaan... Paavaliko se nyt oli, joka ajoi joltakin orja-tytöltä tietäjähengen pois. Sellainen tietäjähenki ei ollut Jumalan tahdon mukaista. Tulee mieleen sellainen kohta Raamatusta, että jotkut alkavat sanoa, minä näin unta... Ei uniin tule uskoa. Ei vaan siihen, mitä Raamatuissa Sanottu on. Jumalan Sanaan ei saa mitään lisätä ei myös ottaa pois. Ja vaikka enkeli tulisi taivaasta ja ilmoittaisi toisin, niin ei kannata uskoa! Eikä sitä päivää ja hetkeä, jolloin Jeesus tulee toisen kerran tiedä muut kuin Jumala. Sitä ei silloin tulekaan lähteä ennustamaan. Herran kädessä se asia on.
Oikeassa olet Leenu. Unia ja näkyjä tulee tulkita kriittisesti.
Sielun vihollinen osaa tekeytyä myös valkeuden enkeliksi. - Annu
Annu kirjoitti:
Voin vastata vain, että uskon. Jumala salli Ellenille vaikean onnettomuuden lapsena, joten hän ei voinut käydä koulua sen jälkeen. Se ei kuitenkaan estänyt häntä hankkimaan tietoa omatoimisesti, koska hän luki paljon. Hänestä sanotaan, että hän oli "tyttö, jolla oli Lutherin sieluntuskat", koska hän luuli pian kuolevansa, eikä ollut varma pelastuksestaan. Moni muukin uskoi, ettei hän eläisi kauan tuon onnettomuuden jälkeen. Kuitenkin hän eli lähes 88 vuotta, joista 70 Jumalan sanansaattajana. Hänen mieltään painoi se, ettei hän ollut "kyllin hyvä". Mutta eräs viisas pastori sanoi hänelle: "Mene rauhassa ja vapaana, palaa kotiisi ja luota Jeesukseen, sillä hän rakastaa jokaista vilpitöntä etsijää."
Tuosta tytöstä Jumala kasvatti itselleen sanansaattajan, jonka kautta hän antoi sanomia milleriläisen herätyksen jälkeen, jossa hän oli ollut mukana koko sydämestään. Raamattua tutkien tuo pieni 50 hengen jäljelle jäänyt ryhmä meni uskossa eteenpäin. Tässä vaiheessa Ellen kirjoittaa: "Tuona aikana (kun veljet tutkivat Raamatusta, oliko joku asia niin kuin oli sanottu) en kyennyt ymmärtämään veljien ajatustenjuoksua. Ymmärrykseni oli ikäänkuin lukittu, enkä pystynyt käsittämään tutkimiemme raamatunkohtien merkitystä. Se oli yksi elämäni suurimmista surun aiheista. Olin tässä mielentilassa siihen asti, kun uskomme kaikki pääkohdat olivat tulleet meille selviksi sopusoinnussa Jumalan sanan kanssa. Veljet tiesivät, että kun en ollut näkytilassa, en kyennyt ymmärtämään näitä asioita, ja he ottivat annetut ilmestykset vastaan suoraan taivaasta tulleena valona". (1 SM, 206,207)
Alkuaikoina Ellen oli ääni monien muiden joukossa, ja häntä arvosteltiin, ja jopa Josep Bates, joka oli adventistien uranuurtajia, oli hyvin epäileväinen Ellenin suhteen. Siis ei uskonut hänen lahjoihinsa "nähdä asioita" , mutta sitten Ellen näki näyn marraskuussa 1846 Topshamissa, Mainessa. Näyssä Ellen välitti astronomiasta tietoa, josta hän ei inhimillisesti katsoen voinut olla tietoinen. Bates oli entinen merimies, joten hän seurasi tähtitieteen kehitystä ja kyseli Elleniltä tietämystä alalta näyn jälkeen. Todettuaan tämän varsin tietämättömäksi, hän muutti katsantokantansa, sillä hän vakuuttui siitä, että Jumala oli antanut Ellenille näyssä astronomian viimeisintä tietoa.
Tämä oli tyypillinen tapa, jolla ihmisten piti ottaa kantaa siihen, mitä Ellen toi esille. Näitä kertomuksia on valtavan paljon, koska Ellen White sai tuhansia näkyjä ja unia, joista on kerrottu monissa kirjoissa ja hänen elämäkerrassaan. Monet olivat seurakuntaa johtavia, kun se kulki eteenpäin pettymyksen jälkeisinä vuosina. Aivan ensimmäisiin merkittäviin näkyihin kuului sanoma, jonka Ellen sanoi miehelleen: "Sinun tulee alkaa kirjoittaa lehteä. Olkoon se alussa pieni, mutta kun lähetätä sitä ystäville, he lähettävät sinulle rahaa, ja siitä tulee suuri. Minulle näytettiin kuin valovirtoja, jotka kiersivät maailmaa." Tämä sanoma on täyttynyt mitä suurimassa määrin. Kun seurakunta kasvoi, hänen tehtäviinsä kuului saattaa sen perusrakenteet ja toimintamuodot oikeiksi Jumalalta saamiensa ohjeitten kautta. Seurakunta rekisteröityi vasta 1863. Se aloitti kirjallisuustyön, lähetystyön, terveystyön ja kasvatustyön vähitellen tarpeittensa mukaan.
Ellen White oli ihminen, joka saatoi ymmärtää jonkun asian väärinkin, mutta hän otti nöyrästi vastaan myös ojennusta ja kasvatusta Jumalan taholta. Hän ei koskaan halunnut olla kirkkokuntamme johdossa, vaikkakin toi sille sanomia. Kirkkokuntamme johtajat saivat itse määrätä, mitä ja miten tekivät saamansa sanoman suhteen. Kirkkokuntamme kärsikin siitä, ettei se aina ottanut vaarin Jumalan neuvoja sisar Whiten kautta. Esim. maineikas parantola ja kirjapaino paloivat Michiganissa, ja näiden toimista Ellen Whitella oli ollut monia varoituksen sanoja kirjoitettavanaan johtajille. Johtajat halusivat suuria yksiköitä, mutta Jumala varoitti niistä Ellenin kautta. Häntä ei uskottu ja asiat menivät huonompaan suuntaan, ja kirkkokunnan johtajien oli pakon edessä uskottava varoituksen sana, mutta se oli vaatinut suuren, taloudellisen menetyksen
Tänä päivänä osuu hyvin oikeaan jo tämä lause: "Herra on viisaudessaan päättänyt, että perhe on suurin kaikista kasvattavista laitoksista. Kotona lapsen kasvatus pitää alkaa. Siellä on hänen ensimmäinen koulunsa".--- "Ihmiskunnan elvyttämis- ja kohottamistyö alkaa kodista. Vanhempien työ on kaiken perusta." ---"Olkaa juuri samanlaisia kuin toivotte lastenne olevan, kun he tulevat hoitamaan omia perheitään. Puhukaa niin kuin haluaisitte heidän puhuvan." Mutta tänään ei saa syyllistää vanhempia, ei arvostella heitä. Miten voisimmekaan, kun emme itsekään ole saaneet tuota jaloa esimerkkiä elämämme ohjeeksi. Meidän on otettava suurempi kasvattaja itsellemme ja perheellemme, Jumala, Jeesus ja Pyhä henki. Silloin saatamme onnistuakin.
Me olemme kovin inhimillisiä vieläkin. Me emme ota aina todesta Jumalamme neuvoja, joita hän sanassaankin paljon antaa. Niin saamme usein kärsiä tottelemattomuuden seurauksista. Me kuulemme kaduilla ja toreilla nuortemme kielenkäyttöä. Olemmeko olleet heille hyvä esimerkki? Onko oikea kasvatus alkanut kodeissa? On helppo arvostella Ellen Whitea, kun hän ei voi enää puolustaa itseään, mutta hänelläkin on puolesta puhujansa, joka on Jumala.
Hänen katkerin vastustajansa, D. M. Canright, oli hänen hautajaisissaan vuonna 1915. tarttuen vainajan käteen hän lausui: "Jalo kristitty nainen on kuollut. --- Hän oli mitä hurskain nainen. Koko elämänsä hän eli lähellä Jeesusta ja opetti elävän uskon tietä. Jokainen, joka seuraa hänen opetuksiaan, on varmasti oleva pelastettuna Jumalan valtakunnassa."
Jos vastustaja hänen omana aikanaan on sanonut näin, voisinko minä sanoa, etten usko Ellen Whiten opetuksiin. Silloinhan minä kieltäisin kaikki Jumalan opetukset, jotka hän kansalleen läpi ihmiskunnan historian on antanut ja antaa edelleen. Hänen sanansa on jalkaini lamppu, mutta pienempi valo on ollut Ellenin todistukset.Leenulle ja muille tiedoksi, että lopussa tarkoitinkin nimenomaan Jumalan sanaa, joka on "jalkaimme lamppu ja valkeus meidän tiellämme". Ehkä se ei oikein tuntunut näin olevan, mutta sitä kuitenkin tarkoitin.
- mitäseon?
Apostoli kirjoitti:
Olen aikoinaan vuosia sitten nähnyt voimakkaan unen jossa tapahtui seuravaa:
Iso raamattu tuli eteeni aueneena ja siinä oli hebrealaiskirje auki sivuilta erottui suurin kultakirjaimin teksti " PIDÄ SAPATTI " .
Paljon olen pohtinnut tuon merkillisen unen merkitystä.
Adventistiksi en kuitenkaan ole ryhtynnyt. Näen tuon unen merkityksen olevan uudenliiton sapatinlevon kehoitus "Lepämään Jeesuksessa"
siis uudessa tilassa.
Terveisin HannuJos uniin on uskominen niin miksi et usko?
Tämä lienee juuri sitä, että keksitään ja väännellään oman mielen mukaisia tulkintoja kun ei haluta noudattaa selvää sanaa. Miksi ei uskota sitä mikä on nähty? Miksi sotkea jotakin "uudenliiton sapatinlepoa, levätä Jeesuksessa, uudessa tilassa..."
Pidä sapatti = pidä sapatti!
Ei tarvitse liittyä Adventtiseurakuntaan jos pyhittää sapatin Jumalan käskyn mukaan. Kaikissa kirkkokunnissa on sapatin pyhittäjiä!
En ollenkaan väitä, että tämä olisi Jumalan antama - mutta se VOIsi olla sitä. Jolla on kyky erottaa ilmiöt, tehköön sen. Minä en siihen pysty. -Mutta harkitse onko näkemäsi uni Raamatun sanan mukainen vai ristiriidassa sen kanssa. Jos on sanan mukainen - pidä se. Jos ei ole - hylkää se. - Annu
Apostoli kirjoitti:
Olen aikoinaan vuosia sitten nähnyt voimakkaan unen jossa tapahtui seuravaa:
Iso raamattu tuli eteeni aueneena ja siinä oli hebrealaiskirje auki sivuilta erottui suurin kultakirjaimin teksti " PIDÄ SAPATTI " .
Paljon olen pohtinnut tuon merkillisen unen merkitystä.
Adventistiksi en kuitenkaan ole ryhtynnyt. Näen tuon unen merkityksen olevan uudenliiton sapatinlevon kehoitus "Lepämään Jeesuksessa"
siis uudessa tilassa.
Terveisin HannuOlin juuri tullut seurakuntaamme 1980-luvun alussa, kun eräänä sapattina saimme vieraita jumalapalvelukseen. Pariskunta oli meille aivan vieras, joten tietenkin olimme uteliaita tietämään, mistä ja keitä he olivat, sillä luulimme, että he olivat adventisteja, jotka olivat muuttaneet paikkakunnalle. Näin ei kuitenkaan ollut.
He tulivat n. 80 km päästä maaseutupaikkakunnalta, ja heillä oli erikoinen syy tulla käymään Adventtikirkossa.
Kymmeniä vuosia sitten 1940-luvun lopulla tai 1950-luvun alussa, kun miehen isä oli ollut nuori mies, heidän kyläänsä oli tullut adventistien kirjaedustaja, joita kirjaevankelistoiksi kutsuttiin. Hän kulki ovelta ovelle esitellen kirjaa "Raamatun varmuus". Tämän kirjan on kirjoittanut W.L.Emmerson. Siinä kirjaesittelyn aikana oli keskustelu kääntynyt ajan merkkeihin, jotka täyttyvät ennen Jeesuksen tuloa. Tuo esittelijä oli kuvaillut, miten maa tulee saastumaan, nälänhätä ja maanjäristykset lisääntyvät, tulee pakolaisia kaikkialla, kun sodat, vainot ja muut ahdistukset lisääntyvät. Tuo isäntä oli kuunnellut miehen juttelua, ja lopulta nauranut makeasti ja ilmoittanut, että mies on järjiltään. Mitään sellaista ei voi tapahtua, joten se on mahdotonta. Niin kirja jäi ostamatta, mutta keskustelu jäi mieleen pojallekin, joka oli siinä keskustelua seurannut.
Kului melkein neljä vuoikymmentä, ja tuo jo vanhukseksi kääntyvä isäntä näki omin silmin, miten kirjaevankelistan ennustamat asiat toteutuivat vähitellen. Kun viimein oltiin siinä pisteessä, että kuolema kolkutteli ovella, vanhaisäntä tuli koviin omantunnontuskiin siitä, että oli nauranut tuolle evankelistalle. Kuolinvuoteellaan hän vannotti poikaansa, joka oli ollut lapsi tapahtuman aikana, että tämän tulee mennä käymään jossakin Adventtikirkossa kertomassa isänsä terveiset.
Nuo terveiset olivat nöyrä anteeksipyyntö siitä, mitä oli silloin kauan sitten tapahtunut. Piti kertoa, miten hän katui sanojaan ja nauramistaan tuona hetkenä. Piti kertoa, että vanhus oli muutaman kymmenen vuoden aikana tullut näkemään, miten kaikki kirjaevankelistan kertomat asiat olivat käyneet toteen hänenkin nähtensä. Ennen kuolemaansa tuo mies oli saanut rauhan, kun poika oli luvannut tuon matkan tehdä.
Nyt tämän vierailun tehtyään myös poika, joka nyt oli jo keski-ikäinen isäntä, tunsi olevansa vapaa, kun oli tuon matkan tehnyt. Hän tunsi tehneensä isänsä puolesta voitavansa, ja kertoi, miten isää olivat nuo tapahtumat alkaneet painaa yhä enemmän ja enemmän. Hänellekin oli helpotus, kun asia oli nyt saatu päätökseen, koska se oli ollut hänenkin tunnollaan isän kuolemasta lähtien. Ihmeellinen vierailu se oli, ja jäi minullekin muistoihin.
Jotenkin untasi lukiessani ajattelin siinä samankaltaisuutta. Nyt ehkä vähättelet tuota sanaa, jonka näit, mutta kenties myöhemmin tulisit katumaan, ellet tee, kuten neuvottiin. Mitä sinulle merkitsee sanat "Pidä sapatti"? Onko siitä sinulle kenties haittaa työn puolesta, perheen keskellä tai noin yleensä? Miksi et tee neuvon mukaan? Onko siihen joku sellainen syy, että joku asia estää sinua niin tekemästä. Mielestäni hän, joka antaa käskyn myös mahdollistaa sen toteutumisen.
Joku muu vastauksessaan neuvoi tekemään tuon käskyn mukaan. Niin minäkin neuvon, koska se ei ole väärin. Kun noudatat neuvoa, olet tehnyt sanan mukaan ja tulet näkemään, mitä tapahtuu.
Ensimmäinen askel ei tosiaankaan ole liittyä johonkin seurakuntaan, vaan ottaa se askel, johon uni kehoitti. Sittenpä tulet näkemään, mitä se sinulle antaa. Ole rohkea ja ota uskon hyppy. Kenties sinun elämääsi avautuvat aivan uudet näkymät. - mitäseon?
mitäseon? kirjoitti:
Jos uniin on uskominen niin miksi et usko?
Tämä lienee juuri sitä, että keksitään ja väännellään oman mielen mukaisia tulkintoja kun ei haluta noudattaa selvää sanaa. Miksi ei uskota sitä mikä on nähty? Miksi sotkea jotakin "uudenliiton sapatinlepoa, levätä Jeesuksessa, uudessa tilassa..."
Pidä sapatti = pidä sapatti!
Ei tarvitse liittyä Adventtiseurakuntaan jos pyhittää sapatin Jumalan käskyn mukaan. Kaikissa kirkkokunnissa on sapatin pyhittäjiä!
En ollenkaan väitä, että tämä olisi Jumalan antama - mutta se VOIsi olla sitä. Jolla on kyky erottaa ilmiöt, tehköön sen. Minä en siihen pysty. -Mutta harkitse onko näkemäsi uni Raamatun sanan mukainen vai ristiriidassa sen kanssa. Jos on sanan mukainen - pidä se. Jos ei ole - hylkää se.Jos edellä kirjoitin töykeästi tai hyökkäävästi, pyydän anteeksi!
- Annu
Kirjoitus löytyy kirjasta "Hengellisiä kokemuksia"/Kirjatoimi/Tampere 1979,ss. 11-23, joten halukkaat voivat yrittää lainata ja lukea sen sieltä suomeksi.
Jatkossa kirjoittaja kertoo, miten jo hänen aikanaan näitä näkyjä väitettiin kiihtymyksen, hypnotismin tms. tuloksiksi, joten ei mitään uutta auringon alla. Jopa monet adventit uskoivat asian olevan näin ja levittivät näitä huhuja, vaikka koekin tehtiin, jossa hypnotisoija yritti saada Ellenin valtaansa siinä kuitenkaan onnistumatta. "monet koettivat saada minut uskomaan, ettei Pyhää Henkeä lainkaan olisi olemassa ja että se, mitä pyhät Jumalan miehet ovat kokeneet, on ollut hypnotismia eli saatanan petosta". Emt. s 25.
Onko vieläkin niin, ettei edes Pyhän Hengen toimintaan enää uskota? Joka tapauksessa olemme yhä samassa tilanteessa, jotkut uskovat kaiken väitetyn, toiset eivät usko. Tänäänkin on vapaus uskoa, mitä itse parhaaksi näkee, joten valinta on sinun. - Annu
"Vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka." Sl. 4:18 Yhä edelleen on mahdollista löytää uusia ulottuvuuksia Jumalan sanasta. Tutkimalla sitä ahkerasti, se kyllä avautuu.
Ellen White oli ensimmäistä näkyään kirjoittaessaan 17-vuotias, sairaalloinen tyttö. Häntä vastaan noustiin näkyjen vuoksi voimakkaasti, mutta hänen ahdistustaan helpotti Jumala, joka oli luvannut pitää hänestä huolen. Kuvaillessaan sitä, mitä Jumala oli paljastanut hänelle tulevista tapahtumista, Ellen kertoo toisinaan näistä tapahtumista, kuin olisi ollut niissä mukana, olipa kysymys menneisyydestä, nykyisyydestä tai tulevaisuudesta. Kun hänen tilaansa näkyjen aikana kysyttiin, hän kirjoitti:" Kun Herra näkee hyväksi antaa näyn, minut viedään Jeesuksen ja enkeleiden seuraan, ja kadotan näkyvistäni kaiken maallisen.--- Huomiotani suunnataan usein maan päällä tapahtuviin asioihin. Toisinaan minua kuljetetaan tulevaisuuteen ja näytetään, mitä on tapahtuva. Toisinaan minulle näytetään menneisyydessä tapahtuneita asioita." Spiritual Gifts, vol 2, s. 292
Juuri kirjoittamastasi kappaleista suomalaisessa käännöksessä Kirjassa "Hengellisiä kokemuksia"/Kirjatoimi / 1979 ovat lauseet, jotka tapahtuvat vasta tulevaisuudessa
:
"Pian sen jälkeen kuulimme Jumalan äänen, kuten paljojen vesien pauhinan, julistavan meille Kristuksen tulemisen päivän ja hetken" s. 17
"Nousimme kaikki yhdessä pilveen ja kohosimme kaikki yhdessä lasimerelle." s. 19
"Me astuimme kaikki sisälle tuntien, että meillä oli täysi oikeus kaupunkiin." s. 20
"En voi kuvailla kaikkia ihmeellisyyksiä, joita siellä näin." s. 22
Näyn jälkeen hän kykeni palauttamaan mieleensä paljon näkemästään, mutta hän ei pystynyt muistamaan sellaista, mitä ei ollut tarkoitettu ilmoitettavaksi. Niinpä Kristuksen tulemisen päivä ja hetki tapahtuu vasta Jumalan kansan vapautuksen yhteydessä juuri ennen Jeesuken Kristuksen tuloa.
"Minulla ei ole vähäisintäkään tietoa ajasta, minkä Jumalan ääni ilmoitti. Minä kuulin,kun tuo hetki julistettiin, mutta näyn päätyttyä minulla ei ollut mitään muistikuvaa ilmoitetusta ajankohdasta." Kirje 38, 1888. Selected Messages I, s. 76
Se seikka, että Ellen White oli näyssä mukana tietyssä tapahtumassa, ei ole mikään tae hänen mukana olostaan tuon näyn toteutumisessa.
Vielä selvennykseksi se, että ihmiset, jotka jäivät pimeään, putosivat pois polulta, olivat niitä, jotka olivat elämänsä aikana tehneet valintansa hyljätä Jumalan armon tarjouksen. Jumalakaan ei voi ketään pakottaa uskomaan itseensä, joten tämä valinta jää jokaiselle yksilölle. Jos katsomme lainaamaasi kirjoitusta tältä kannalta, että se on osa aivan maailman lopputapahtumia, ja siellä ovat matkalla vain ne, jotka ovat valinneet seurata Jeesusta, asia on saanut mielestäni selityksen. James White on lisännyt tekstiin Raamatun paikat, jotka kuvaavat näyn tapahtumia, joten nekin selittävät asiaa.
"Autuas se, joka lukee, ja autuaat ne jotka, kuulevat tämän profetian sanat ja ottavat vaarin siitä, mitä siihen kirjoitettu on; sillä aika on lähellä." Ilm. 1:3
Suljetun oven teoriasta:
22.10.1844 suuren pettymyksen jälkeen, kun Kristus ei saapunutkaan, suureksi kysymykseksi nousi, oliko tuona päivänä tapahtunut mitään.
Joiden mielestä mitään ei olut tapahtunut, tuli "avoimen oven" adventisteja, joiden mielestä oli tapahtunut, tuli "suljetun oven" adventisteja. Miller kannatti jälkimmäistä ja kirjoitti: ---ne jotka julistivat Kristuksen toista tulemista, saivat päätökseen työnsä syntisen varoittamiseksi ja ylpeän kirkon herättämiseksi". vuoden 1844 loppuun mennessä "suljettu ovi" oli saanut kaksi merkitystä:
1. jotakin oli tapahtunut 22.10.
2. armonajan ovi oli sulkeutunut
Joseph Batesin sekä James ja Ellen Whiten johdolla uudet sapatin viettäjät omaksuivat opetuksen suljetusta ovesta kaikkineen, mitä siihen liittyi. Yhdistettyään sen uskon tulkintaansa Babylonista, he eivät luonnollisestikaan voineet tehdä yhteistyötä toisten kristittyjen kanssa.
He eivät heti huomannet, mutta pian heillä oli ongelma "kaikki muut kirkot ovat täysin kukistunutta Babylonia"-teologiallaan. Ensimmäinen ongelmallinen asia liittyi tulkintaan suljetusta ovesta.
Kun he tutkivat uudelleen Dan 8:14 pyhäkön puhdistamista, he alkoivat ymmärtää olleensa väärässä armonajan suhteen suljetun oven opetuksessaan. Uusi käsitys pyhäkön puhdistamisesta oli kohdallaan vasta 1848, ja vei vielä muutaman vuoden, ennenkuin he huomasivat, että se vaati uutta tulkintaa myös suljetusta ovesta. Tämä johtui siitä, että joukkoon tuli yhä lisää käännynnäisiä, eivätkä he olisi voineet enää tulla, jos armon ovi olisi jo suljettu.
Uudet kääntyneet saivat sapatinviettäjät muuttamaan käsityksiään suljetusta armon ovesta.
Nyt ymmärretiin, että jotakin oli tapahtunut 1844, mutta armonaika päättyisi vasta ennen Jeesuksen tuloa. Tällä päätöksellä oli valtavat seuraukset. James White esitteli seurauksia 1859: Termi Babylon merkitsi eri uskonsuuntien opillista sekaannusta ja turmeltunutta kristillisyyttä. Hän tulkitsi Babylonin lankeemuksen etenevänä tapahtumana, ei 1840-luvulla päättyneenä, kuten he olivat aiemmin uskoneet. James White selitti, että Babylon sijoittuu nykyisyyteen ja erityisesti tulevaisuuteen. Esinnäkin hän (Babylon) lankeaa, toiseksi hänestä tulee pahojen henkien asuinsija kaikkien saastaisten henkien pesäpaikka; kolmanneksi, Jumalan kansaa kutsutaan tulemaan pois hänestä; neljänneksi, häntä lyödään vitsauksilla.
Ellen White oli samaa mieltä miehensä kanssa, mutta hän meni vielä pidemmälle. Hänelle Ilm. 14:8 täyttymys oli vielä tulevaisuudessa. Tästä seurasi, että suuri joukko Kristuksen todellisia seuraajia oli vielä löydettävissä eri kirkoissa. Täten Babylon on totuuden ja valheen sekoitus, mutta ei vielä kokonaan langennut. Lisäksi kutsu tulla ulos Babylonista ei saavuta täyttä voimaansa ennen kuin juuri ennen adventtia, kun Babylonin kasvava lankeaminen on tullut täyteen mittaansa. Ellen julisti, että Ilmestyskirjan kutsuhuuto "Lähtekää pois, jättäkää hänet, te, jotka olette minun kansaani" on viimeinen maailmalle annettava sanoma.
Saahan seurakuntakin tehdä muutoksia julistukseensa, jos se huomaa siihen olevan tarvetta, eikö saakin? Emme voi tuijottaa vuonna 1844 saatuun näkyyn ja unohtaa, mitä Jumalan sana sanoo. Tuo näky on ollut aikanaan mullistava ja suuntaa antava asia. Se on osa historiaamme. Raamattu on kuitenkin oppaamme lopun aikanakin, jota elämme, joten tutkimalla sitä ahkerasti tulemme löytämään totuuden aivan varmasti.- vai mitä
Ellen ei siis saanutkaan näkyjään Jumalalta, koska niitä on tarvinnut seurakunnan taholta piilotella ja korjailla.
- Annu
vai mitä kirjoitti:
Ellen ei siis saanutkaan näkyjään Jumalalta, koska niitä on tarvinnut seurakunnan taholta piilotella ja korjailla.
Kuten huomasit, hän itse korjasi asioita sen saamansa opetuksen mukaan. Niin mekin teemme, kun ymmärrys lisääntyy. Monesti korjaamme asioita, joita olemme ymmärtäneet väärin. Hän oli ihminen, joka sai näkyjä, joita hän oman ymmärryksensä perusteella kirjoitti ylös. Hänelle ei saneltu asoita, vaan hänelle näytetiin eri tapahtumia menneisyydestä, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta. 17-vuotiaan maailmankuva on aika suppea, joten olihan siinä suuri mahdollisuus käsittää väärin näkemänsä. Ei hän koskaan väittänytkään olevansa erehtymätön, mutta saamansa tehtävän hän hoiti parhaan kykynsä mukaan.
Seurakunta on joskus ollut tottelematonkin hänen opetuksiaan kohtaan ja maksanut kovankin hinnan. Esim. Michiganissa paloivat lyhyen ajan sisällä suuri parantola ja kirjapaino, joiden väärästä toiminnasta, opetuksesta ja kirjallisuudesta hän oli varoittanut. Johtajat eivät uskoneet varoituksia, ja tulipalo tuhosi molemmat. Kirjapaino oli rakennettu kivestä, mutta paikalla olijat sanoivat, että "näytti kuin kivetkin olisivat palaneet. Sen jälkeen asioihin paneuduttiin tosissaan, ja suuntaa tarkistetiin.
Me ihmisetkin saamme joskus kärsiä vääristä teoistamme todellisia menetyksiä. Ei ole mikään ihme, että ihmisistä kokoontuva seurakuntakin tekee virheitä. Me emme ole julmalia, mutta kylläkin Jumalan palvelijoita, jotka mahdollisuuksiemme mukaan toimimme tämän maailman parhaaksi.
Vuonna 1888 Minneapoliksen kokouksissa tarkistetiin myös vanhurskauttamisen ja lain suhde toisiinsa. Laki oli siihen asti ollut vahvemmassa asemassa kuin vanhurskauttaminen, ja siihen juuri Ellen White muutaman pastorin kanssa puuttui, koska hänelle näytettiin tästäkin asiasta parempaa tietoa. Vasta tämän jälkeen vanhurskauttamista uskon kautta Jeesukseen alettiin painottaa entistä voimakkaammin.
Yksi kysymys: Miten ihmeessä Adventtikirkon pitäisi olla täydellinen laitos, vaikka se koostuu vain tavallisista ihmisistä? Usein hekin ovat vain kovin tavallisia, ei mitenkään silmää tekeviä. Ihmettelen asennettanne... Annu kirjoitti:
Kuten huomasit, hän itse korjasi asioita sen saamansa opetuksen mukaan. Niin mekin teemme, kun ymmärrys lisääntyy. Monesti korjaamme asioita, joita olemme ymmärtäneet väärin. Hän oli ihminen, joka sai näkyjä, joita hän oman ymmärryksensä perusteella kirjoitti ylös. Hänelle ei saneltu asoita, vaan hänelle näytetiin eri tapahtumia menneisyydestä, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta. 17-vuotiaan maailmankuva on aika suppea, joten olihan siinä suuri mahdollisuus käsittää väärin näkemänsä. Ei hän koskaan väittänytkään olevansa erehtymätön, mutta saamansa tehtävän hän hoiti parhaan kykynsä mukaan.
Seurakunta on joskus ollut tottelematonkin hänen opetuksiaan kohtaan ja maksanut kovankin hinnan. Esim. Michiganissa paloivat lyhyen ajan sisällä suuri parantola ja kirjapaino, joiden väärästä toiminnasta, opetuksesta ja kirjallisuudesta hän oli varoittanut. Johtajat eivät uskoneet varoituksia, ja tulipalo tuhosi molemmat. Kirjapaino oli rakennettu kivestä, mutta paikalla olijat sanoivat, että "näytti kuin kivetkin olisivat palaneet. Sen jälkeen asioihin paneuduttiin tosissaan, ja suuntaa tarkistetiin.
Me ihmisetkin saamme joskus kärsiä vääristä teoistamme todellisia menetyksiä. Ei ole mikään ihme, että ihmisistä kokoontuva seurakuntakin tekee virheitä. Me emme ole julmalia, mutta kylläkin Jumalan palvelijoita, jotka mahdollisuuksiemme mukaan toimimme tämän maailman parhaaksi.
Vuonna 1888 Minneapoliksen kokouksissa tarkistetiin myös vanhurskauttamisen ja lain suhde toisiinsa. Laki oli siihen asti ollut vahvemmassa asemassa kuin vanhurskauttaminen, ja siihen juuri Ellen White muutaman pastorin kanssa puuttui, koska hänelle näytettiin tästäkin asiasta parempaa tietoa. Vasta tämän jälkeen vanhurskauttamista uskon kautta Jeesukseen alettiin painottaa entistä voimakkaammin.
Yksi kysymys: Miten ihmeessä Adventtikirkon pitäisi olla täydellinen laitos, vaikka se koostuu vain tavallisista ihmisistä? Usein hekin ovat vain kovin tavallisia, ei mitenkään silmää tekeviä. Ihmettelen asennettanne...ja leivänmurtamisissa keskenään.
Mutta se mitä on sanottu Sanassa siitä ei lähde piirtokaan pois. Tosin ei siihen ole myöskään mitään lisättävää.
Tärkeintä on uskoa Herran Jeesuksen päälle.
Mihin siis?
No, Jeesus antoi opetuslapsille synteinpäästön vallan ja on siis mukana siinä sovintosaarnavirassa. Ei moninaisia oppirakennelmia, ei vaikeistitajuttavia asioita, ei kouluja tarvitse käydä... ei vaan niin, että tyhmäkään ei tieltä eksy. Mutta kun kolkuttaa ja etsii on mahdollista löytää. Kolkuttavalle avataan, mutta joka pyytää merkkiä, sitä ei hänelle anneta.- Annu
Leenu.n kirjoitti:
ja leivänmurtamisissa keskenään.
Mutta se mitä on sanottu Sanassa siitä ei lähde piirtokaan pois. Tosin ei siihen ole myöskään mitään lisättävää.
Tärkeintä on uskoa Herran Jeesuksen päälle.
Mihin siis?
No, Jeesus antoi opetuslapsille synteinpäästön vallan ja on siis mukana siinä sovintosaarnavirassa. Ei moninaisia oppirakennelmia, ei vaikeistitajuttavia asioita, ei kouluja tarvitse käydä... ei vaan niin, että tyhmäkään ei tieltä eksy. Mutta kun kolkuttaa ja etsii on mahdollista löytää. Kolkuttavalle avataan, mutta joka pyytää merkkiä, sitä ei hänelle anneta.Näitä samansisältöisiä lausahduksia on ihan solkenaan täällä, mutta kun menemme syvällisemmin asioihin sisälle, ei se enää pidäkään paikkaansa. Raamatun sana ei olekaan niin, kuin on kirjoitettu, vaan sieltä poistetaan ja sinne lisätään ajatusrakennelmia, joita sieltä ei löydy.
Usko on tärkeä asia, jota ilman ei voi olla otollinen Herralle, mutta "riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat", (Jak. 2:19)että Jumala on yksi. "Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton." Usko ja teot ovat rinta rinnan Raamatussa, joten lopussa sanotaankin, että meidät tuomitaan tekojemme mukaan. Oikeastaan Jumala on tarkoittanutkin, että me (2. Tim. 21)olisimme "hyviin tekoihin valmiita", ja olisimme kansa, joka "hyviä tekoja ahkeroitsee".(Tiit. 2:14)
- Uskova 1
Lomien aikana mieltäni vaivasi, että missä olen kuullut ennenkin tämän ”ja vain sapatti”-nimimerkin (22.12.2004 klo 16.49) kaltaista puhetta adventisteilta. Hänhän kirjoitti: ”Sapatti tuli Jumalalta suoraan Ellenille, turha siihen on mitään lisätä. He joka tapauksessa joutumat katumaan itsepäisyyttään ja kumartamaan adventtikansaa lopulta. Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa.”
Ja kas tässähän se olikin, itse tänne laittamassani Ellenin ensimmäisessä näyssä. Tosin on se ollut sen jälkeen muissakin kirjoituksissa, mutta niitä en nyt muista. ”Then it was that the synagogue of Satan knew that God had loved us who could wash one another's feet, and salute the holy brethren with a holy kiss, and THEY WORSHIPPED AT OUR FEET. Tosin tämän näyn vaiheessa ei vielä ollut sapattia keksitty, vaan erottavana tekijänä oli 22.10.1844 eli keskiyön huuto eli the Midnight Cry. Mutta tietysti ylpeys on siitä vielä lisääntynyt, kun on saatu lisää “valoa” eli kristikunnasta erottavaa “tietoa”, kuten sapattioppi. Mutta onneksi Ellenin muutkaan näyt ja profetiat eivät käyneet toteen; ei menneistä, ei sen aikaisista eikä tulevistakaan, joten tätä luvattua kumarrusta ja viimeistä naurua ei tule ikinä tapahtumaan, vaan tulee itku pitkästä ilosta, jollei aitoa kääntymystä tapahdu.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1491737
Ellen Jokikunnas paljasti somessa ison perheuutisen - Ralph-poika elämänmuutoksen edessä!
Ellen Jokikunnas ja Jari Rask sekä Ralph-poika ovat uuden edessä. Tsemppiä koko perheelle ja erityisesti Ralphille! Lu111571Joensuun (kaupungin) kiusaamisongelma
Syrjitään, savustetaan ulos ja kiusataan. Pieneen piiriin ei kaikki mahdu. Tehdään elämästä mahdotonta, jolloin ainoa va291196Nainen, jos kuuntelet ja tottelet, niin sinulle on hyvä osa
Ominpäin toimiessasi olet jo nähnyt mihin se on johtanut. Olen jo edeltä sen sinulle kertonut ja näen sen asian ja totuu1931131- 83991
- 74951
Evoluutioteoria on varmuudella väärin - monet tutkijat irtisaunoutuvat siitä
Tutkimuksissa on löytynyt paljon näyttöä siitä, ettei evoluutioteoria ole totta. Monet tutkijat kuitenkin vielä kannatta351923- 61798
- 49771
- 50766