Nuoret aikuiset

Sinulle "pitkään seuranneelle" sanoisin ja kysyisin saman kysymyksen. Miksei aikuistuta?
Myönnät vielä lapsellisuutesi kun kirjoitat nimimerkillä pitkään seuranneena.
Olet kyllä ihan omaa luokkaasi. Menepä välillä pitkään seuraamaan näkyykö ikkunastasi naapurin ikkunaan ja mitä siellä tehdään.
Ilahduta sitten meitä kaikkia kaltaistesi normaaliälyisten ihmisten ystäviä, raportoimalla siitä tänne ja kerro vielä miten pitkään olet seurannut.
Yritämme ymmärtää sinua. Kaltaisiasi tarvitaan, tosin en tiedä missä.

Kanssasi samaa mieltä JMS89.
Mikä on se normaali ja tavallinen perhe-elämä? Onko se sitä, että yläkoulun jälkeen aletaan tekemään lapsia, vaikka koulut on käymättä, ammatti ja työpaikka hankkimatta. Eletään sosiaalietuuksilla ja vanhempien rahoilla. Leikitään idyllistä perhe-elämää vaikka ei olla henkisesti kypsiä ottamaan vastuuta edes itsestään saati lapsistaan. Heti kun ensimmäinen vastoinkäyminen tulee erotaan ja lapsia käytetään heittopusseina vanhempien välillä.
Vai onko se normaalia perhe-elämää, että eletään ulospäin kauniissa idyllisessä kulissiavioliitossa, josta kumpikaan osapuoli ei oikeasti nauti mitään. Pitää vain esittää ympäristölleen miten hyvin menee, kun on velkainen uusi talo ja rahoitusyhtiön citymaasturit molempien alla.
Näitä ns. normaali elämän esimerkkejä löytyy paljonkin lisää.

Olen samaa mieltä myös autoilusta. Jokainen saa harrastaa sitä mitä itse haluaa ja autoilu on harrastus siinä missä muukin. Joku harrastaa hevosurheilua, joku koiria. Joku voi käydä kirkkokuorossa, eläkeläisten reissuilla, teatterissa. Joku kerää antiikkia, joku kalastaa. Osa harrastaa politiikkaa, osa kirkossa käyntiä. Kyllä näitä harrastuksia Karviassa riittää. Minusta kaikki saavat tehdä sitä mikä saa heidät hyväntuuliseksi ja onnelliseksi. Sen ei pitäisi olla toisilta poissa.
Kaikki harrastukset vievät rahaa ja maksavat. Juoksemiseenkin tarvitaan kunnon juoksukengät, pitsinnypläyksessä nypläystyyny jne.

"En koe mainitsemiasi asioita lapsellisuutena." -kommentoin minäkin.

Veikkaus: Mies päivät pitkät töis ja yrittää saada rahaa et saatais asuntolainaa maksettua pois. Vaimo taas paimentaa kotona kolmea loputtomasti rääkyvää kakaraa. Yöisin ei saada edellä mainitun asian takia nukuttua seuraavaan kolmeen vuoteen. Kaverit katoavat, tilalle tulee vain työ ja perhe. Harrastukset katoavat kun aikaa niille ei ole.

Sitten kun lapsille tulee lisää ikää , alkaa helvetin moinen rahan meno, vaatteet, puhelimet, tietokoneet, harrastukset ja ajokortit & kulkuvälineet.

Kuulostaa näin omasta mielestä aivan helvetin mahtavalle, miksiköhän kaikki eivät halua tälläistä?

JJT_originaali kirjoitti:

Veikkaus: Mies päivät pitkät töis ja yrittää saada rahaa et saatais asuntolainaa maksettua pois. Vaimo taas paimentaa kotona kolmea loputtomasti rääkyvää kakaraa. Yöisin ei saada edellä mainitun asian takia nukuttua seuraavaan kolmeen vuoteen. Kaverit katoavat, tilalle tulee vain työ ja perhe. Harrastukset katoavat kun aikaa niille ei ole.

Sitten kun lapsille tulee lisää ikää , alkaa helvetin moinen rahan meno, vaatteet, puhelimet, tietokoneet, harrastukset ja ajokortit & kulkuvälineet.

Kuulostaa näin omasta mielestä aivan helvetin mahtavalle, miksiköhän kaikki eivät halua tälläistä?

Lue lisää

Huomaa, ettet oikeasti tiedä, mistä kuvittelet tietäväsi.
Kukin tyylillään, mutta ei tarvi aliarvioida ihanaa aikaa pienten lasten kanssa.

Harrastukset katoavat myös siksi, ettei niihin yksinkertaisesti ole varaa kun kaikki menee perheen elättämiseen, talon lainan maksuun ja töissä kulkemiseen. Kakaralauman kanssa aina kotona oleva väsynyt vaimo, alkaa nalkuttaa miehelle. Ei ole rahaa, aikaa itselleen ja ystävätkin kaikki häipyneet. Miehellä ei ole muuta harrastusta kuin vaimolta salaa tissuttelu.
Kun talon- ja auton laina on saatu maksettua. Ja rääkyvät kakarat koulutettua maailmalle jää vaimo ja mies kahden odottamassa raihnaisina palvelutalopaikkaa.

Kuullostaa minustakin oikein houkuttelevalta. :)

Vastuuntuntoisillelapsia kirjoitti:

Huomaa, ettet oikeasti tiedä, mistä kuvittelet tietäväsi.
Kukin tyylillään, mutta ei tarvi aliarvioida ihanaa aikaa pienten lasten kanssa.

Voin kyllä kertoa, että jos niitä mukuloita lupsahtaa vuoden välein maailmaan, ei se kovin auvoista aikaa ole kummallekaan vanhemmalle, etenkään äidille jos joutuu yksin kantamaan mukuloista vastuun miehen ollessa hakemassa perheen elatusrahaa maailmalta. Kyllä siinä monta kertaa vaipparumban, korvatulehduskierteen, räkätautien ja yövalvomisten välillä kaipaisi edes hivenen omaa aikaa. Joka varmasti monella äidillä tarkoittaisi kunnollista pitkää yöunta. Ostosreissut ovat myöskin todella hupaisia rääkyvien mukuloiden kanssa. Kaikilla kun ei ole sitä hoitopaikkaa tai isomummia jonka vastuksille mukulat jätetään kun äiti haluaa shoppailla.
Vaikka lapset ovat rakkaita, eikä heitä antaisi pois välillä tulee mieleen, että elämänsä olisi voinut käyttää muutoinkin.

Yleensähän 20 vuotiaana aletaan jo katsella vakituista seurustelukumppania ja henkilöä, jonka kanssa voisi muuttaa yhteen. Yhdessäasuminen on aivan erilaista kuin pelkkä seurustelu. Seurusteluvaihe on sitä, että liikutaan yhdessä kaveriporukoissa, käydään kapakoissa ja tanssimassa. On aivan eri asia asua yhdessä ja opetella tuntemaan ja luottamaan toiseen ja rakentaa yhteistä tulevaisuutta. Lapset kannattaisi hankkia vasta sitten kun yhdessäeläminen onnistuu.
Oikeastaan avioliittoon pitäisi kuulua muutaman vuoden pakollinen avoliitossa asuminen, ehkä avioeroja olisi silloin vähemmän.