Aurinko paistaa

Ainakin yhden tiedän jolla psyyke häiriintyy näin keväällä mulla taas häiriintyy positiiviseen päin.

1eero kirjoitti:

Ainakin yhden tiedän jolla psyyke häiriintyy näin keväällä mulla taas häiriintyy positiiviseen päin.

Toisilla mustuu toisilla kirkastuu. Minä san virtaa keväästä ja auringon esiin tulosta. Kevät on sitä parasta aikaa kun luonto herää eloon, niin kasvit eläimet kuin ihmisetkin monet. Elä kuitenkaan vielä riisu paljan varpain :).

Ole huoleti hyvin menee, mutta menköön ; )

En ole ollut ikinä masennukseen taipuvainen. Vitutukset ovat asia erikseen ja nekin ovat yleensä lyhytaikaisia.

korppis kirjoitti:

Ole huoleti hyvin menee, mutta menköön ; )

En ole ollut ikinä masennukseen taipuvainen. Vitutukset ovat asia erikseen ja nekin ovat yleensä lyhytaikaisia.

Sama täällä, kyllä minuakin joskus keljuttaa, mutta se menee ohi.
Ei saa kirjoittaa ellei masennu, ei saa olla liian positiivinen, kun negatiivinen ei sellaisesta pidä.
Ristus!! :)

Ancelina kirjoitti:

Sama täällä, kyllä minuakin joskus keljuttaa, mutta se menee ohi.
Ei saa kirjoittaa ellei masennu, ei saa olla liian positiivinen, kun negatiivinen ei sellaisesta pidä.
Ristus!! :)

Lue lisää

Keskustelin esikoisen kanssa asiasta. Kerroin omista tunteistani ja siitä, että en jaksa enkä halua enää kieriä negatiivisissa tunteissa. Asian käsittely laajeni ruuhkavuosia eläviin ihmisiin 30 - 50 vuotiaisiin uraputkessa kieppuviin, perheen rakennusaikeissa oleviin sekä asuntovelkojen kanssa kamppaileviin ihmisiin. Kieltämättä hän tuumasi, negatiivisten tunteiden pukkaavan välillä pintaan varsinkin työasioita miettiessä.

Näin se oli silloin minullakin kun elämä meni sellaista vauhtia, että mukana ei vaina pysynyt. Ja kun rauhoittui ja istui mökin laiturilla mieleen tuli taivastelu, mitä tämä hyöveijää.

Nyt kun ei tarvitse riekkua löysässä hirressa, on elämä kivaa jopa nautinnollista puuhastellla ilman paineita. Tekee minkä jaksaa ja jättää loput huomiselle ; ))

korppis kirjoitti:

Keskustelin esikoisen kanssa asiasta. Kerroin omista tunteistani ja siitä, että en jaksa enkä halua enää kieriä negatiivisissa tunteissa. Asian käsittely laajeni ruuhkavuosia eläviin ihmisiin 30 - 50 vuotiaisiin uraputkessa kieppuviin, perheen rakennusaikeissa oleviin sekä asuntovelkojen kanssa kamppaileviin ihmisiin. Kieltämättä hän tuumasi, negatiivisten tunteiden pukkaavan välillä pintaan varsinkin työasioita miettiessä.

Näin se oli silloin minullakin kun elämä meni sellaista vauhtia, että mukana ei vaina pysynyt. Ja kun rauhoittui ja istui mökin laiturilla mieleen tuli taivastelu, mitä tämä hyöveijää.

Nyt kun ei tarvitse riekkua löysässä hirressa, on elämä kivaa jopa nautinnollista puuhastellla ilman paineita. Tekee minkä jaksaa ja jättää loput huomiselle ; ))

Lue lisää

Taitaa olla eitoivottu puheenaihe.
Mielestäni ihminen voisi edes pyrkiä pois negatiivisista tunteista ja olotilasta. Voihan olla niin että joku saattaa jopa nauttia niissä vellomisesta.
Itse en aikaani negatiivisuuteen tuhlaa, elämässä on niin paljon mukavaakin.

korppis kirjoitti:

Keskustelin esikoisen kanssa asiasta. Kerroin omista tunteistani ja siitä, että en jaksa enkä halua enää kieriä negatiivisissa tunteissa. Asian käsittely laajeni ruuhkavuosia eläviin ihmisiin 30 - 50 vuotiaisiin uraputkessa kieppuviin, perheen rakennusaikeissa oleviin sekä asuntovelkojen kanssa kamppaileviin ihmisiin. Kieltämättä hän tuumasi, negatiivisten tunteiden pukkaavan välillä pintaan varsinkin työasioita miettiessä.

Näin se oli silloin minullakin kun elämä meni sellaista vauhtia, että mukana ei vaina pysynyt. Ja kun rauhoittui ja istui mökin laiturilla mieleen tuli taivastelu, mitä tämä hyöveijää.

Nyt kun ei tarvitse riekkua löysässä hirressa, on elämä kivaa jopa nautinnollista puuhastellla ilman paineita. Tekee minkä jaksaa ja jättää loput huomiselle ; ))

Lue lisää

Opinpa kauniin sanan hyöveijää, onko peräti kainuuta tai päätaloa.

rosaliiin kirjoitti:

Opinpa kauniin sanan hyöveijää, onko peräti kainuuta tai päätaloa.

http://yle.fi/uutiset/mita_se_hyvejaa/6137420

Kainuussa sanottu

Näin yleisesti tähän rönsyilyyn. Tulee tunne, että leimaatte masennukseen sairastavan, että se olisi jotenkin valinnaista, ottaako sen vai ei, tekeekö sen eteen jotain vai ei. Oma vika kun on masentunut. Se leima minkä annatte on väärä.
Tosin, masennus on ympäristöä kovastikin rasittavaa, ja sitä sairautta on vaikeaa ulkopuolisen ymmärtää. Mistä se johtuu, miten se vaikuttaa mieleen. Niin kuin niin usein mielen sairauksien kanssa, ymmärrys ja empatia puuttuu, niitä ei mielletään lähinnä heikkouksiksi.

hmp.f kirjoitti:

Näin yleisesti tähän rönsyilyyn. Tulee tunne, että leimaatte masennukseen sairastavan, että se olisi jotenkin valinnaista, ottaako sen vai ei, tekeekö sen eteen jotain vai ei. Oma vika kun on masentunut. Se leima minkä annatte on väärä.
Tosin, masennus on ympäristöä kovastikin rasittavaa, ja sitä sairautta on vaikeaa ulkopuolisen ymmärtää. Mistä se johtuu, miten se vaikuttaa mieleen. Niin kuin niin usein mielen sairauksien kanssa, ymmärrys ja empatia puuttuu, niitä ei mielletään lähinnä heikkouksiksi.

Lue lisää

Äh, mielen sairauksia koetaan heikkouksina, niin piti sanoa. Empatia ja ymmärrys niitä sairauksia ja sairastavia kohtaan puuttuu.

hmp.f kirjoitti:

Äh, mielen sairauksia koetaan heikkouksina, niin piti sanoa. Empatia ja ymmärrys niitä sairauksia ja sairastavia kohtaan puuttuu.

Minä en enää ala tämän teeman varjolla painimaan. Tuli hyvin selväksi jo edellisellä kerralla.
Negatiivisista tunteista voi yrittää päästä eroon, masennus on jotain ihan muuta.

Ancelina kirjoitti:

Minä en enää ala tämän teeman varjolla painimaan. Tuli hyvin selväksi jo edellisellä kerralla.
Negatiivisista tunteista voi yrittää päästä eroon, masennus on jotain ihan muuta.

Lue lisää

Painiako se olikin? Ilmankos lähdin ontuen pois ;) Harvemmin loukkaannun mistään keskustelusta, mutta silloin sen tein. Ei muuta kuin peilin eteen katsomaan peikkonaamaa, että mistä se johtui. Syyhän ei voi olla muualla, eihän.
Tuo sun loppukommentti oli hieno ja paikallaan, kuitenkin aloitus taitaa koskea nimenomaan masennusta. Ettei vaan joku muukin saa väärän kuvan kuin minä.

hmp.f kirjoitti:

Painiako se olikin? Ilmankos lähdin ontuen pois ;) Harvemmin loukkaannun mistään keskustelusta, mutta silloin sen tein. Ei muuta kuin peilin eteen katsomaan peikkonaamaa, että mistä se johtui. Syyhän ei voi olla muualla, eihän.
Tuo sun loppukommentti oli hieno ja paikallaan, kuitenkin aloitus taitaa koskea nimenomaan masennusta. Ettei vaan joku muukin saa väärän kuvan kuin minä.

Lue lisää

Ikävää jos sait väärän kuvan, eka vastauksessani mainitsin sanan masennus, korppiksen kanssa hiukan laajensimme negatiivisuuteen. Voihan olla niin, että jatkuva negatiivisuus johtaa masennukseen. Mene ja tiedä.
Aurinkoista päivää!

Ancelina kirjoitti:

Ikävää jos sait väärän kuvan, eka vastauksessani mainitsin sanan masennus, korppiksen kanssa hiukan laajensimme negatiivisuuteen. Voihan olla niin, että jatkuva negatiivisuus johtaa masennukseen. Mene ja tiedä.
Aurinkoista päivää!

Lue lisää

Kun lukee nuorison ongelmista, kuten nyt tästä kirkonpolttajasta niin kai siinä negatiivisyys on kierinyt palloksi, joka on puhkaistava tavalla millä hyvällä.

Masentuneet syyttävät turpa maassa olemiseen esim. liiallista valoa jne. Taitaa olla kyse tyytymättömyydestä itseensä, mikään ei ole tarpeeksi ja muilla on asiat paremmin.

korpikirjailija kirjoitti:

Kun lukee nuorison ongelmista, kuten nyt tästä kirkonpolttajasta niin kai siinä negatiivisyys on kierinyt palloksi, joka on puhkaistava tavalla millä hyvällä.

Masentuneet syyttävät turpa maassa olemiseen esim. liiallista valoa jne. Taitaa olla kyse tyytymättömyydestä itseensä, mikään ei ole tarpeeksi ja muilla on asiat paremmin.

Lue lisää

Heheh! Miksi mä noin kirjoitin, kun ei mua hirveästi naurata...
Nehän asioista on aina paremmin perillä, joilla ei ole mitään omakohtaista kokemusta.
Masennus on yksi niistä sairauksista joka saa osakseen kosolti leimoja ja ennakkoluuloja. Milloin sairastunut piehtaroi negatiivisessa ihan vain omasta tahdosta, on laiska, saamaton, kadehtivakin näköjään.
Onneksi te ette tuomitse, ootte sellaisia empaattisia ja ymmärtäväisiä luttanoita :))

hmp.f kirjoitti:

Heheh! Miksi mä noin kirjoitin, kun ei mua hirveästi naurata...
Nehän asioista on aina paremmin perillä, joilla ei ole mitään omakohtaista kokemusta.
Masennus on yksi niistä sairauksista joka saa osakseen kosolti leimoja ja ennakkoluuloja. Milloin sairastunut piehtaroi negatiivisessa ihan vain omasta tahdosta, on laiska, saamaton, kadehtivakin näköjään.
Onneksi te ette tuomitse, ootte sellaisia empaattisia ja ymmärtäväisiä luttanoita :))

Lue lisää

Ja tuossa sivussa sitten tuomitsit heidät, jotka eivät muka masennuksesta mitään tiedä. Ja oikein iloisten hymiöiden saattelemana.
Jos luit ne aikaisempaan asiaa käsitelleeseen aloitukseen kirjoittamani viestit, niin niissä kyllä kerroin, että minulla on tietoa masennuksesta. Ystävieni kautta olen sitä nähnyt.
Ei masennus tee ihmistä huonommaksi, eikä sekään, ellei masennu.

Ancelina kirjoitti:

Ja tuossa sivussa sitten tuomitsit heidät, jotka eivät muka masennuksesta mitään tiedä. Ja oikein iloisten hymiöiden saattelemana.
Jos luit ne aikaisempaan asiaa käsitelleeseen aloitukseen kirjoittamani viestit, niin niissä kyllä kerroin, että minulla on tietoa masennuksesta. Ystävieni kautta olen sitä nähnyt.
Ei masennus tee ihmistä huonommaksi, eikä sekään, ellei masennu.

Lue lisää

Se, että tunnen äidin joka on menettänyt lapsensa, ei tarkoita että tietäisin miltä se tuntuu, Anceli.

hmp.f kirjoitti:

Se, että tunnen äidin joka on menettänyt lapsensa, ei tarkoita että tietäisin miltä se tuntuu, Anceli.

Kuitenkin oletit tietäväsi miltä minusta on tuntunut, kun olen menettänyt lapseni. Eli olemme melko lailla tasoissa.

Ancelina kirjoitti:

Kuitenkin oletit tietäväsi miltä minusta on tuntunut, kun olen menettänyt lapseni. Eli olemme melko lailla tasoissa.

Eikä tarvitse itse masentua tai sairastaa esim. syöpää, etteikö voisi empatiaa tuntea.
Masennukseen vain liittyy näitä "pikamasentujia" ja "pikaparantujia", mikä aiheuttaa vääriä luuloja masennuksen vaikeudesta.

Ancelina kirjoitti:

Eikä tarvitse itse masentua tai sairastaa esim. syöpää, etteikö voisi empatiaa tuntea.
Masennukseen vain liittyy näitä "pikamasentujia" ja "pikaparantujia", mikä aiheuttaa vääriä luuloja masennuksen vaikeudesta.

Lue lisää

En minä ole ottanut kantaa mitenkään siihen, miltä oman lapsen menettäminen mahtaa tuntua. En missään vaiheessa. Se on niin suuri kriisi, etten edes halua ajatella itseäni siihen tilanteeseen. Mutta ei se ole ainut kivi elämässä joka saattaa kaataa veneen.
Ja nyt olen saanut lukea että masennus johtuu omasta negatiivisuudesta, kateudesta, onko ihme jos oma satiirini hymyilytti itseäni? Ole iloinen että jotain positiivista tarttui teistä :/
Noh, mutta meidänhän ei pitänyt painia? Koetin sulle kertoa missä seison ja minkä tähden, jotta kädenojennus olisi ollut mahdollinen. Näen että kirjoitin sen siihen tyyliin, että siihen käteen et halunnut tarttua, sen mä ymmärrän.
En minä sulle mitään pahaa halua, enkä korppiksellekaan. Haluan vaan sen tyhmän leiman pois mikä masennukseen niin usein liitetään. Ja vaikka ihmiset sanookin, että joo kyl mä tiedän, niin silti se ymmärrys jää sydämen ulkopuolelle, ja tuomitseminen luuraa siellä puun takana. Sellaisissa kommentteissa jotka tekin heititte.

hmp.f kirjoitti:

En minä ole ottanut kantaa mitenkään siihen, miltä oman lapsen menettäminen mahtaa tuntua. En missään vaiheessa. Se on niin suuri kriisi, etten edes halua ajatella itseäni siihen tilanteeseen. Mutta ei se ole ainut kivi elämässä joka saattaa kaataa veneen.
Ja nyt olen saanut lukea että masennus johtuu omasta negatiivisuudesta, kateudesta, onko ihme jos oma satiirini hymyilytti itseäni? Ole iloinen että jotain positiivista tarttui teistä :/
Noh, mutta meidänhän ei pitänyt painia? Koetin sulle kertoa missä seison ja minkä tähden, jotta kädenojennus olisi ollut mahdollinen. Näen että kirjoitin sen siihen tyyliin, että siihen käteen et halunnut tarttua, sen mä ymmärrän.
En minä sulle mitään pahaa halua, enkä korppiksellekaan. Haluan vaan sen tyhmän leiman pois mikä masennukseen niin usein liitetään. Ja vaikka ihmiset sanookin, että joo kyl mä tiedän, niin silti se ymmärrys jää sydämen ulkopuolelle, ja tuomitseminen luuraa siellä puun takana. Sellaisissa kommentteissa jotka tekin heititte.

Lue lisää

Kyllä sinä olet kirjoittanut että olen käynyt läpi helvetin, eiköhän se jonkinlainen oletus liene.
Tämä tästä, ei "painita" enää, kun näen tekstiä, johon haluan vastata, niin sen teen.
En koskaan pysty etenkään täällä olemaan varma, mitä siellä puun takana luuraa.
Rauha, rauha :)

Onko aina positiivinen sellainen jolta nuolta lentää passiivimuodossa milloin mihinkin ryhmään. Empatian puutetta lähinnä minusta.

Ancelina kirjoitti:

Taitaa olla eitoivottu puheenaihe.
Mielestäni ihminen voisi edes pyrkiä pois negatiivisista tunteista ja olotilasta. Voihan olla niin että joku saattaa jopa nauttia niissä vellomisesta.
Itse en aikaani negatiivisuuteen tuhlaa, elämässä on niin paljon mukavaakin.

Lue lisää

"Mielestäni ihminen voisi edes pyrkiä pois negatiivisista tunteista ja olotilasta. Voihan olla niin että joku saattaa jopa nauttia niissä vellomisesta."

Tuollaista tekstiä jauhava osoittaa suurta ymmärtämättömyyttä todellista masennusta kohtaan. Oikea masennus on sairaus, ei pikkuinen vastoinkäyminen josta toipuminen on omasta itsestä kiinni. Jos joku setän tätin kummin kaima on joskus pikkasen itkassu, se ei ole vielä masennus eikä tee kenestäkään vielä masennuksen asiantuntijaa.

voiristus kirjoitti:

"Mielestäni ihminen voisi edes pyrkiä pois negatiivisista tunteista ja olotilasta. Voihan olla niin että joku saattaa jopa nauttia niissä vellomisesta."

Tuollaista tekstiä jauhava osoittaa suurta ymmärtämättömyyttä todellista masennusta kohtaan. Oikea masennus on sairaus, ei pikkuinen vastoinkäyminen josta toipuminen on omasta itsestä kiinni. Jos joku setän tätin kummin kaima on joskus pikkasen itkassu, se ei ole vielä masennus eikä tee kenestäkään vielä masennuksen asiantuntijaa.

Lue lisää

Nimenomaan noin, negatiivisuus on aivan eri asia kuin vakava masennus.

Ancelina kirjoitti:

Kyllä sinä olet kirjoittanut että olen käynyt läpi helvetin, eiköhän se jonkinlainen oletus liene.
Tämä tästä, ei "painita" enää, kun näen tekstiä, johon haluan vastata, niin sen teen.
En koskaan pysty etenkään täällä olemaan varma, mitä siellä puun takana luuraa.
Rauha, rauha :)

Lue lisää

Totta kai ihmisellä on oletuksia miltä mikäkin tuntuu. Onhan mulla lapsia, ja kenellepä ei tulisi mieleen silloin että mitä jos heille sattuisi jotain. Mutta askel siihen, että Tietäisin miltä se tuntuu, ja pystyisin sanomaan mitä siinä tilanteessa tapahtuu ja mitä pitää tehdä tai miten suhtautua, se askel on jo pidempi.

hmp.f kirjoitti:

Totta kai ihmisellä on oletuksia miltä mikäkin tuntuu. Onhan mulla lapsia, ja kenellepä ei tulisi mieleen silloin että mitä jos heille sattuisi jotain. Mutta askel siihen, että Tietäisin miltä se tuntuu, ja pystyisin sanomaan mitä siinä tilanteessa tapahtuu ja mitä pitää tehdä tai miten suhtautua, se askel on jo pidempi.

Lue lisää

Kirjoitin että minulla on tietoa masennuksesta ja olen sitä nähnyt, en että tietäisin miltä masennus tuntuu. Voin toki olettaa, kuten joku jostain yleensä voi.

Ancelina kirjoitti:

Kirjoitin että minulla on tietoa masennuksesta ja olen sitä nähnyt, en että tietäisin miltä masennus tuntuu. Voin toki olettaa, kuten joku jostain yleensä voi.

Ihan väärin sanoin, kuin kirjoitin että puun takaa. Seinän kanssa tässä palloittelen.
Mun käsi väsyi jo.
Käykö sinulle koskaan niin, että tulet siihen pisteeseen että voit sanoa että anteeksi jos loukkasin sinua?

hmp.f kirjoitti:

Ihan väärin sanoin, kuin kirjoitin että puun takaa. Seinän kanssa tässä palloittelen.
Mun käsi väsyi jo.
Käykö sinulle koskaan niin, että tulet siihen pisteeseen että voit sanoa että anteeksi jos loukkasin sinua?

Lue lisää

Tietenkin voin pyytää anteeksi, jos varmasti tiedän loukanneeni. Näin yleisessä keskustelussa tuntemattoman kanssa en todellakaan voi takuuvarmasti tietää mitä siellä puun takana on. Kun saa kaikenlaisia itseensä kohdistuviakin heittoja täysin vierailta lukea.
En toki anteeksipyyntöä odota enkä vaadi.
Mikäli olen sinun mielipiteitäsi loukannut, voin mä sitä anteeksi pyytää.

hmp.f kirjoitti:

En minä ole ottanut kantaa mitenkään siihen, miltä oman lapsen menettäminen mahtaa tuntua. En missään vaiheessa. Se on niin suuri kriisi, etten edes halua ajatella itseäni siihen tilanteeseen. Mutta ei se ole ainut kivi elämässä joka saattaa kaataa veneen.
Ja nyt olen saanut lukea että masennus johtuu omasta negatiivisuudesta, kateudesta, onko ihme jos oma satiirini hymyilytti itseäni? Ole iloinen että jotain positiivista tarttui teistä :/
Noh, mutta meidänhän ei pitänyt painia? Koetin sulle kertoa missä seison ja minkä tähden, jotta kädenojennus olisi ollut mahdollinen. Näen että kirjoitin sen siihen tyyliin, että siihen käteen et halunnut tarttua, sen mä ymmärrän.
En minä sulle mitään pahaa halua, enkä korppiksellekaan. Haluan vaan sen tyhmän leiman pois mikä masennukseen niin usein liitetään. Ja vaikka ihmiset sanookin, että joo kyl mä tiedän, niin silti se ymmärrys jää sydämen ulkopuolelle, ja tuomitseminen luuraa siellä puun takana. Sellaisissa kommentteissa jotka tekin heititte.

Lue lisää

Kulles nyt hmpf.f

Älä sinä vääntele rautalankaa, keksi lapsen menetystarinoita, joista sinulla ei ole kokemusta kuten ei minullakaan saati masennuksesta. Jos olet itse masentuvaa tyyppiä se lie geeniperimänä saatua ja siten luokiteltava sairaudeksi.

En ole yleistänyt, että elämän tilanteen mukainen negatiivinen, asenne johtaa suoraan masennukseen, mutta näinkin voi käydä.

Nythän on selvinnyt, että kirkonpolttaja on käynyt huoltajuuskiistaa ja hävinnyt. Siis ikään kuin menettänyt lapsensa. Sitä me äidit emme voi edes ajatellakaan, mutta hyvin moni mies on menettänyt lapsensa äideille omasta halustaan tai naisen halusta pistää kiila lasten ja isän väliin.

Menetys voi johtaa masennukseen ja tilapäinen masennus ei käsittääkseni ole sairautta vaikka voi johtaa sairaisiin tekoihin.

Katteudenkin tuon palstan lempisanan yhdistit käsitykseeni masennuksesta. Lauseestani, jossa kirjoitin "ihmisen tyytymättömyydestä itseensä, mikään ei ole tarpeeksi ja muilla on asiat paremmin".

Jos ihminen makaa eikä halua nousta sängystä, miksi se siellä sitten makaa? Kerro minullekin niin voin verrata sinun kokemaasi omaan kokemukseeni.

Mitä itse koin kun makasin viikon sängyssä, aamulla nousin, hoidin lapset päiväkotiin ja kouluun ja sukelsin takaisin sänkyyn. Olinko masentunut?

Syy itsetutkiskeluun peiton alla löytyi koska minua oli kuvainnollisesti puukotettu työssäni selkään. Itseeni minä olin tyytymätön, syytin...itseäni, miksi olin niin sinisilmäinen ja antauduin kusetettavaksi, ammattitaitoani näet käytettiin törkeästi hyväksi palveluketjun käynnistysvaiheen ajaksi. Viikon makoilun jälkeen olin valmis taisteluun, jonka lopuksi voitin, sain riihikuivaa käteeni ja uuden työpaikan.

Kaikilla on aina tarkoitus.

Kun sairastuin syöpään en ollut kertaakaan masentunut, olin joskus peloissani, mutta vain hetken, halusin voittaa sairauden, jatkaa normaalia elämää kuin mitään syöpäpeikkoa ei olisi ollutkaan.

Kun kerron elämästäni positiivisia asioita sekin voi joku kokea kehuskeluksi paskan puhumiseksi vaikka kirjoittamani on omaa kokemaani elämää, johon kuuluu surua, pelkoa, itkua, kaipausta kiroilua ja hammasten kiristystä, mutta myös iloa, onnea, itsevarmuutta, rakkautta ja naurua.

Elämääni kuuluu myös luotettavia ystäviä ja rakastavia lähimmäisiä.

Ancelina kirjoitti:

Tietenkin voin pyytää anteeksi, jos varmasti tiedän loukanneeni. Näin yleisessä keskustelussa tuntemattoman kanssa en todellakaan voi takuuvarmasti tietää mitä siellä puun takana on. Kun saa kaikenlaisia itseensä kohdistuviakin heittoja täysin vierailta lukea.
En toki anteeksipyyntöä odota enkä vaadi.
Mikäli olen sinun mielipiteitäsi loukannut, voin mä sitä anteeksi pyytää.

Lue lisää

Ei ole niin väliä mitä ventovieraat laukoo, eihän ne meitä oikeasti tunne. Tuttavat on eri juttu, se sattuu enemmän.
Vai että mielipiteitäni loukkasit. En mä siitä loukkaannu jos joku on eri Mieltä mun kanssa. Olkoon. Unohda koko juttu. Tiedät missä olen jos haluat selvittää tätä, eikä vaan hämmentää jotenkin lisää.

korpikirjailija kirjoitti:

Kulles nyt hmpf.f

Älä sinä vääntele rautalankaa, keksi lapsen menetystarinoita, joista sinulla ei ole kokemusta kuten ei minullakaan saati masennuksesta. Jos olet itse masentuvaa tyyppiä se lie geeniperimänä saatua ja siten luokiteltava sairaudeksi.

En ole yleistänyt, että elämän tilanteen mukainen negatiivinen, asenne johtaa suoraan masennukseen, mutta näinkin voi käydä.

Nythän on selvinnyt, että kirkonpolttaja on käynyt huoltajuuskiistaa ja hävinnyt. Siis ikään kuin menettänyt lapsensa. Sitä me äidit emme voi edes ajatellakaan, mutta hyvin moni mies on menettänyt lapsensa äideille omasta halustaan tai naisen halusta pistää kiila lasten ja isän väliin.

Menetys voi johtaa masennukseen ja tilapäinen masennus ei käsittääkseni ole sairautta vaikka voi johtaa sairaisiin tekoihin.

Katteudenkin tuon palstan lempisanan yhdistit käsitykseeni masennuksesta. Lauseestani, jossa kirjoitin "ihmisen tyytymättömyydestä itseensä, mikään ei ole tarpeeksi ja muilla on asiat paremmin".

Jos ihminen makaa eikä halua nousta sängystä, miksi se siellä sitten makaa? Kerro minullekin niin voin verrata sinun kokemaasi omaan kokemukseeni.

Mitä itse koin kun makasin viikon sängyssä, aamulla nousin, hoidin lapset päiväkotiin ja kouluun ja sukelsin takaisin sänkyyn. Olinko masentunut?

Syy itsetutkiskeluun peiton alla löytyi koska minua oli kuvainnollisesti puukotettu työssäni selkään. Itseeni minä olin tyytymätön, syytin...itseäni, miksi olin niin sinisilmäinen ja antauduin kusetettavaksi, ammattitaitoani näet käytettiin törkeästi hyväksi palveluketjun käynnistysvaiheen ajaksi. Viikon makoilun jälkeen olin valmis taisteluun, jonka lopuksi voitin, sain riihikuivaa käteeni ja uuden työpaikan.

Kaikilla on aina tarkoitus.

Kun sairastuin syöpään en ollut kertaakaan masentunut, olin joskus peloissani, mutta vain hetken, halusin voittaa sairauden, jatkaa normaalia elämää kuin mitään syöpäpeikkoa ei olisi ollutkaan.

Kun kerron elämästäni positiivisia asioita sekin voi joku kokea kehuskeluksi paskan puhumiseksi vaikka kirjoittamani on omaa kokemaani elämää, johon kuuluu surua, pelkoa, itkua, kaipausta kiroilua ja hammasten kiristystä, mutta myös iloa, onnea, itsevarmuutta, rakkautta ja naurua.

Elämääni kuuluu myös luotettavia ystäviä ja rakastavia lähimmäisiä.

Lue lisää

Ei ole pienintäkään halua jatkaa keskustelua masentuneisuudesta, jos siitä vaan tulee kilpailu että kellä nyt sitten oli paskemmin asiat. Mitä niitä enää itkemään? Ne oli silloin, kulminoitui masennukseen josta selvisin omin voimin. Enkä mä sitä paitsi usko että tähän hätään irtoaisi mua kohtaan sen enempää empatiaa kuin ilman mun elämän tarinaakaan.
Kaikilla jotka siihen sairastuvat, on varmaan ollut siihen syynsä, kellä lapsuudesta asti mukana roikkuneita vaikeita juttuja, kenellä loppuunpalaminen, ja jollain vielä itsemurha-ajatuksia. Jokaisella on omanlaisensa sairaus, toisille se on elämänpituinen, joillekin se on kuin kriisi josta jälkikäteen voi olla jopa kiitollinen.
En mä muuta, kuin se mitä jo kirjoitin. Leimaaminen tympäisee. Itsensä nostaminen toisten yläpuolelle. Toisten tuomitseminen, että kun mä kävin läpi sitä ja tätä, niin mene sä vaan laiska siitä hommiin, ota niskasta kiinni. Empatia puuttuu, koska jokainen on ollut väsynyt jossain vaiheessa elämään, niin ajatellaan että on jotenkin masentuneisuuden kokenut. Kun ei oikeasti voi tietää kaikkea mitä toinen on joutunut kohtaamaan. Kirkonpolttajakaan.

hmp.f kirjoitti:

Ei ole niin väliä mitä ventovieraat laukoo, eihän ne meitä oikeasti tunne. Tuttavat on eri juttu, se sattuu enemmän.
Vai että mielipiteitäni loukkasit. En mä siitä loukkaannu jos joku on eri Mieltä mun kanssa. Olkoon. Unohda koko juttu. Tiedät missä olen jos haluat selvittää tätä, eikä vaan hämmentää jotenkin lisää.

Lue lisää

Kun en sinua henkilökohtaisesti tunne, joten en voi loukata kuin täällä näkyviä mielipiteitäsi. Kun molemmilla on omansa, niin se on sitä keskustelua.
Eiköhän tämä ole tässä, en ymmärrä mitä selvittämistä tässä olisi. Enkä todellakaan halua hämmentää mitään.

hmp.f kirjoitti:

Ei ole pienintäkään halua jatkaa keskustelua masentuneisuudesta, jos siitä vaan tulee kilpailu että kellä nyt sitten oli paskemmin asiat. Mitä niitä enää itkemään? Ne oli silloin, kulminoitui masennukseen josta selvisin omin voimin. Enkä mä sitä paitsi usko että tähän hätään irtoaisi mua kohtaan sen enempää empatiaa kuin ilman mun elämän tarinaakaan.
Kaikilla jotka siihen sairastuvat, on varmaan ollut siihen syynsä, kellä lapsuudesta asti mukana roikkuneita vaikeita juttuja, kenellä loppuunpalaminen, ja jollain vielä itsemurha-ajatuksia. Jokaisella on omanlaisensa sairaus, toisille se on elämänpituinen, joillekin se on kuin kriisi josta jälkikäteen voi olla jopa kiitollinen.
En mä muuta, kuin se mitä jo kirjoitin. Leimaaminen tympäisee. Itsensä nostaminen toisten yläpuolelle. Toisten tuomitseminen, että kun mä kävin läpi sitä ja tätä, niin mene sä vaan laiska siitä hommiin, ota niskasta kiinni. Empatia puuttuu, koska jokainen on ollut väsynyt jossain vaiheessa elämään, niin ajatellaan että on jotenkin masentuneisuuden kokenut. Kun ei oikeasti voi tietää kaikkea mitä toinen on joutunut kohtaamaan. Kirkonpolttajakaan.

Lue lisää

"Leimaaminen tympäisee. Itsensä nostaminen toisten yläpuolelle. Toisten tuomitseminen, että kun mä kävin läpi sitä ja tätä, niin mene sä vaan laiska siitä hommiin, ota niskasta kiinni."

Kirjoiti: yleisellä tasolla vai minun kirjoitukseni kirvoittelemana ?

Demeter kirjoittaa yleisellä tasolla vastaavissa tilanteissa, entä sinä?

Minä en kirjoita ylipäätään yleisellä tasolla vaan kirjoitan usein ihan omia kokemuksiani. Minulla kun ei ole muiden kokemuksia kuin omiani. Lisäksi en lue viisaiden kirjoituksia, joilla sitten hehkuttelisin ymmärtäväni asioita syvällisemmin.

Korppis1 kirjoitti:

"Leimaaminen tympäisee. Itsensä nostaminen toisten yläpuolelle. Toisten tuomitseminen, että kun mä kävin läpi sitä ja tätä, niin mene sä vaan laiska siitä hommiin, ota niskasta kiinni."

Kirjoiti: yleisellä tasolla vai minun kirjoitukseni kirvoittelemana ?

Demeter kirjoittaa yleisellä tasolla vastaavissa tilanteissa, entä sinä?

Minä en kirjoita ylipäätään yleisellä tasolla vaan kirjoitan usein ihan omia kokemuksiani. Minulla kun ei ole muiden kokemuksia kuin omiani. Lisäksi en lue viisaiden kirjoituksia, joilla sitten hehkuttelisin ymmärtäväni asioita syvällisemmin.

Lue lisää

Eikö se jo tullut mun viesteistä selväksi, että tästä on omakohtaisia kokemuksia. Jos nyt vannon, että aina kirjoitan siltä pohjalta, niin huomenna saisit mut varmaan kiinni jostain ihan muusta, joten vannomatta paras. Jos kerron muiden kokemuksista ja tarinoista, yleensä mainitsen sen (muistaakseni?) jollain tavalla.
Tähän saakka mulla on siis kokemusta tavallaan "rasitusmasennuksesta", kun elää pitkään paineen alla ilman toivoa, ja kun kuormassa on selvittämättömiä asioita nuoruudesta.
Tässä jonkun aikaa sitten sain kokea myös sen, miltä tuntuu kun kemikaalit pääkopassa on sekaisin ilman mitään ns. syytä. Otin nimittäin 5. päivän lääkekuurin, jonka yhtenä sivuoireena oli ihottuma, toinen oli masennus. Pakkauslistan mukaan saattoi tulla muitakin. Lopetin kuurin neljäntenä päivänä, koska illalla aloin raapimaan jalkojani vereslihalle. Seuraavana päivänä iski hirvittävä itku ja yleinen huono mieli, en voinut lopettaa itkemistä, vaikka kuinka yritin, eikä mulla ollut minkäänlaisia syitä olla sen huonomassa jamassa kuin edellisenäkään päivänä. Tämä oli jokseenkin pelottava kokemus, myös lapsille, kunnes muistin sen kuurin. Mutta nyt tajuan, että jos syntymästä on saanut kitkerä-happaman sekoituksen näistä hormooneista ja välittäjä-aineista, niin aika heikot eväät on selvitä. Että ehkä mä en ihan turhan takia sen kokemuksen saanut.
Sinulle ja Ancelillehan mä kirjoitin, olitte niin sanotusta tässä ja nyt inspiraation lähteet, vaikkakin ongelmaa on myös tietty yleisesti.
Mutta hei, jos ymmärsin teitä kumpaakin väärin, niin mikäpä siinä. My bad.

hmp.f kirjoitti:

Eikö se jo tullut mun viesteistä selväksi, että tästä on omakohtaisia kokemuksia. Jos nyt vannon, että aina kirjoitan siltä pohjalta, niin huomenna saisit mut varmaan kiinni jostain ihan muusta, joten vannomatta paras. Jos kerron muiden kokemuksista ja tarinoista, yleensä mainitsen sen (muistaakseni?) jollain tavalla.
Tähän saakka mulla on siis kokemusta tavallaan "rasitusmasennuksesta", kun elää pitkään paineen alla ilman toivoa, ja kun kuormassa on selvittämättömiä asioita nuoruudesta.
Tässä jonkun aikaa sitten sain kokea myös sen, miltä tuntuu kun kemikaalit pääkopassa on sekaisin ilman mitään ns. syytä. Otin nimittäin 5. päivän lääkekuurin, jonka yhtenä sivuoireena oli ihottuma, toinen oli masennus. Pakkauslistan mukaan saattoi tulla muitakin. Lopetin kuurin neljäntenä päivänä, koska illalla aloin raapimaan jalkojani vereslihalle. Seuraavana päivänä iski hirvittävä itku ja yleinen huono mieli, en voinut lopettaa itkemistä, vaikka kuinka yritin, eikä mulla ollut minkäänlaisia syitä olla sen huonomassa jamassa kuin edellisenäkään päivänä. Tämä oli jokseenkin pelottava kokemus, myös lapsille, kunnes muistin sen kuurin. Mutta nyt tajuan, että jos syntymästä on saanut kitkerä-happaman sekoituksen näistä hormooneista ja välittäjä-aineista, niin aika heikot eväät on selvitä. Että ehkä mä en ihan turhan takia sen kokemuksen saanut.
Sinulle ja Ancelillehan mä kirjoitin, olitte niin sanotusta tässä ja nyt inspiraation lähteet, vaikkakin ongelmaa on myös tietty yleisesti.
Mutta hei, jos ymmärsin teitä kumpaakin väärin, niin mikäpä siinä. My bad.

Lue lisää

Muista lukea aina lääkepakkauksen sisällä oleva ohjeliuska, josta selviää kaikki mahdolliset käyttörajoitukset ja sivuoireet.

Kävin pari kuukautta kestävän taistelun virtsatietulehdusta vastaan. En koskaan laita suuhuni yhtään pilleriä ennen kuin luen mahdollsiet sivuvaikutukset. Lisäksi lääketiedoissani on allergiat muutamille kemiallisille aineille.

No, eiköhän asiat selviä kun aikamme väännämme kampea. Olen päässyt eroon tulehduskierteestä. Nyt käyn henkien taistelua lannenikaman murtuman kanssa.
Tänään olen ollut lähes koko päivän ilman tukiliivejä. Kaikki pienet edistymiset antavat positiivista energiaa. Tosin negatiivisten ihmisten kommentit ärsyttävät minua. Tänäänkin kaupaas tapasin serkkuni, joka sanoi, että sait loppuelämän kestävän vamman. Voi vitsi kun otti päähän. En todellakaan odota kantavani tätä vammaa lopun elämäni ja sitä paitsi jos ajattelemme, että tapaturma tapahtui 5.3 ja olen nyt jo siinä kunnossa, että välillä, jopa unohdan olevani vammainen. Ensi viikolla alkaa fysioterapia.

Kerroin tänään kuopukselle kun tuli käymään, että olen tänään ollut väsynyt ja saamaton. Hän antoi diagnoosin.

Äiti, kieriskelet sosiaalisen burn outin kourissa.

Näin kai on, vilkas sosiaalinen viikonloppu. Tiivistä yhdessä oloa suvun ja etenkin esikoiseni kanssa. Ihanaa, mutta väsyyhän sitä vanha ihminen ; ) .

No niin naiset. Otetaanpa tähän väliin kevätmasennuksen tasaus odotellessamme kevätpäivän tasausta ja mitä niitä tasauksia oli. Janoisemmat ottavat tasoittavia vai loiventavia? Kuulemma.
:DDDDD

Ketä on kauhottu?? Mä en nää yhtään nikkiä mainitun.

älä.säkään.sano kirjoitti:

Ketä on kauhottu?? Mä en nää yhtään nikkiä mainitun.

"Ei saa kirjoittaa ellei masennu, ei saa olla liian positiivinen, kun negatiivinen ei sellaisesta pidä."
Tyypillinen provo sellaiselta joka omasta mielestään ei koskaan provoo.

SAMOIN ajattelin kuin omahyväisten kerhokin.

omahyväistenkerho kirjoitti:

"Ei saa kirjoittaa ellei masennu, ei saa olla liian positiivinen, kun negatiivinen ei sellaisesta pidä."
Tyypillinen provo sellaiselta joka omasta mielestään ei koskaan provoo.

Lue lisää

Ai minua tarkoitit, totuus on se mikä näkyy ja on luettavissa toisaalla.
Ei siihen mitään provoamista tarvita.

Ancelina kirjoitti:

Ai minua tarkoitit, totuus on se mikä näkyy ja on luettavissa toisaalla.
Ei siihen mitään provoamista tarvita.

Aivan. Totuus näkyy kirjoitetuissa teksteissä. Vähän kun nakkelee sinne ja tänne sitten sädekehä pään päällä ihmettelee silmiä pyöritellen että minäkö? Hih!

omahyväistenkerho kirjoitti:

Aivan. Totuus näkyy kirjoitetuissa teksteissä. Vähän kun nakkelee sinne ja tänne sitten sädekehä pään päällä ihmettelee silmiä pyöritellen että minäkö? Hih!

Tämä on yleinen keskustelupalsta ja täällä voi yleisesti keskustella.
Minä en mainitse nimimerkkejä, vaan kirjoitan yleisesti saamieni tietojen ja vastausten pohjalta.
Aloituksen aiheeseen liittyen.
Kerropa nyt ketä ja mitä olen nakellut?
Sinunkin kannattaisi kehittää positiivisuuttasi, pelkkä hih ei oikein vakuuta.
Oletetusta sädekehästäni on täällä kirjoittanut vain yksi, oletko sinä sama vai joku toinen puskaan piiloutunut. Väliäkö tuolla.
Näin pääsiäisen jälkeen voisit kyllä piiloutua hiukan paremmin.
Sitä olen täällä kummastellut, kuinka jonkun sanoihin takerrutaan hyvinkin innolla. Toinen saa heittää mitä tahansa, nimimerkit mainiten.

Ei positiivisissa ilmaisuissa on se vika että ulkona paistaa aurinko, ei oo pilvistä nyt.
Ja kaiken lisäksi siellä on lämmintä. Tosin sisällä olen minäkin nyt.

Kevät on elämän aikaa! Valo virtaa, keväällä kaikki on kaksin jne. Omassa elämässä kaikki menee vain alaspäin. Ei tässä enää kuntouduta tai nuorruta.
Silloin tällöin tulee ja jossain vaiheessa ehkä menee.

Olenkopitänyt kirjoitti:

Kevät on elämän aikaa! Valo virtaa, keväällä kaikki on kaksin jne. Omassa elämässä kaikki menee vain alaspäin. Ei tässä enää kuntouduta tai nuorruta.
Silloin tällöin tulee ja jossain vaiheessa ehkä menee.

Lue lisää

Minäkin elelen muuten yksikseni, kissa on seuranani. En ole taipuvainen edes alakuloisuuteen.
Voisitko Sinä ottaa kissan tai koiran, jos yksinäisyyttä tunnet.
Kaikkihan me vanhenemme päivä toisensa jälkeen.
Onko Sinulla kontaktia, vaikkapa vertaistukea. Ajatukset jää helposti kietämään kehää, jos yksikseen pohtii.
Tsemppiä kuitenkin.

Kiitos kannustuksesta! Eteenpäin sano mummokin lumessa!

Hyvä tähtäin. Minunkaan aurinko ei paista eikä kärvennä. Mun aurinko loistaa tai palaa kuten se palaa kuuluu ja jos jää pilvien katveeseen, se on siellä kuitenkin. Voin kiivetä vaikka puun latvaan tai katolle kurkkimaan, mihin se palo piiloutui. Eikä suomessa olla Lontoon sumussa. Kyl se aurinko sieltä tulee.
Toi mielen mustuminen kevät auringon vuoksi ei ole mahtunut ymmärrykseeni? Itse luulisin, että ihminen piristyy? Johonkin ihmeelliseen sen on pakko juontua? Vai onko vaan pimeyden ja valon ihmisiä?

Syys-on-mun-logo kirjoitti:

Hyvä tähtäin. Minunkaan aurinko ei paista eikä kärvennä. Mun aurinko loistaa tai palaa kuten se palaa kuuluu ja jos jää pilvien katveeseen, se on siellä kuitenkin. Voin kiivetä vaikka puun latvaan tai katolle kurkkimaan, mihin se palo piiloutui. Eikä suomessa olla Lontoon sumussa. Kyl se aurinko sieltä tulee.
Toi mielen mustuminen kevät auringon vuoksi ei ole mahtunut ymmärrykseeni? Itse luulisin, että ihminen piristyy? Johonkin ihmeelliseen sen on pakko juontua? Vai onko vaan pimeyden ja valon ihmisiä?

Lue lisää

Jotkut eivät kestä sitä valon määrää mikä keväällä tulee.

Syys-on-mun-logo kirjoitti:

Hyvä tähtäin. Minunkaan aurinko ei paista eikä kärvennä. Mun aurinko loistaa tai palaa kuten se palaa kuuluu ja jos jää pilvien katveeseen, se on siellä kuitenkin. Voin kiivetä vaikka puun latvaan tai katolle kurkkimaan, mihin se palo piiloutui. Eikä suomessa olla Lontoon sumussa. Kyl se aurinko sieltä tulee.
Toi mielen mustuminen kevät auringon vuoksi ei ole mahtunut ymmärrykseeni? Itse luulisin, että ihminen piristyy? Johonkin ihmeelliseen sen on pakko juontua? Vai onko vaan pimeyden ja valon ihmisiä?

Lue lisää

Varmaan se on just se armottoman valon määrä, niinkuin "sen.tiedän" jo vastasikin. Se mollukka paistaa niin matalalla, tunkee joka paikkaan.
Vai liittyykö kesäloman tarpeeseen :) se on vielä niin hitsin kaukana.
Mulla ei ole mitään hämärää tai pimeää vastaan, lienkö jotain peikkosukua. Okei. Kiva juttu. Nyt en uskalla katsoa itteäni peilistä :))
Tykkään kyllä ite kaikista vuodenajoista, en haluaisi olla mitään niistä. Monihan kavahtaa talvea, oisko heille kevät erityisen mieluista aikaa. Että jos tykkää talvesta, se kevään riemu jää pienemmälle liekille, ikään kuin.

Kieltämättä marras - tammikuu välinen aika on hämärää kaamosta pimeää. Miten lie lapin ihmiset jotka viettää tosi pitkiä aikoja lähes pimeydessä? Entä eskimot. Masentuivatko igluissaan? Todennäköisesti ei, koska elämä ei ollut talouden ja marsunpyörän kilpavarustelua. Heille riitti kun oli kalaa ja hylkeitä hengenpitimiksi.

Ei ollut uraputkea. Eläen päivän kerrallaan kuten on tehty kaikkialla, silloin ennen vanhaan maatalouden ja teollisuuden aikaan. Hämärästi muistelen, että pohjoisen ihmisistä oli tutkimus ja se totesi heidät perusonnelliseksi. Toista nykyisin, ei riitä porotokka, pitää olla moottorikelkkaa ja nokipannumajaa ja ansapyydyksiä saada turisteja jne.

Ihmisille muodostuu kuin keinotekoinen paine, että pitäisi tehdä sitä ja sitä, onnistua siinä ja siinä, tavoitella sellaista ja sellaista - ja kehä on valmis. Ja jos siihen pyörään uppoaa, ei toivu lomillakaan kun iso hihna pyörii 24 h.

Minä olen jäänyt alkukantaiseksi, nukun paljon loka, marras, joulu, tammikuussa. Helmikuussa alan virkistymään. En ollenkaan kärsi tästä valosta, eikä minulla ole mitään kevätmasennusta. Kaamoksen aikana saattaa olla että olen hiukan masentunutkin. Pimeänä aikana on kyllä kiva nukkua, varsinkin nyt kun saa nukkua eikä työt häiritse mukavia unia. Valoa riittää taas muutama kuukausi, kevätsiivoukset kutsuu, sekin on kivaa, laittaa koti kesäkuntoon, hissun, kissun. Kannattaa varoa liikaa rehkimistä ja keskittyä tärkeisiin asioihin :-)

Syys-on-mun-logo kirjoitti:

Kieltämättä marras - tammikuu välinen aika on hämärää kaamosta pimeää. Miten lie lapin ihmiset jotka viettää tosi pitkiä aikoja lähes pimeydessä? Entä eskimot. Masentuivatko igluissaan? Todennäköisesti ei, koska elämä ei ollut talouden ja marsunpyörän kilpavarustelua. Heille riitti kun oli kalaa ja hylkeitä hengenpitimiksi.

Ei ollut uraputkea. Eläen päivän kerrallaan kuten on tehty kaikkialla, silloin ennen vanhaan maatalouden ja teollisuuden aikaan. Hämärästi muistelen, että pohjoisen ihmisistä oli tutkimus ja se totesi heidät perusonnelliseksi. Toista nykyisin, ei riitä porotokka, pitää olla moottorikelkkaa ja nokipannumajaa ja ansapyydyksiä saada turisteja jne.

Ihmisille muodostuu kuin keinotekoinen paine, että pitäisi tehdä sitä ja sitä, onnistua siinä ja siinä, tavoitella sellaista ja sellaista - ja kehä on valmis. Ja jos siihen pyörään uppoaa, ei toivu lomillakaan kun iso hihna pyörii 24 h.

Lue lisää

Tuo on totta, ekat aikuisvuodet menee suorittamiseen, ja unelmien jahtaamiseen. Ehkä se keski-iän kriisi on paljolti sitä, että huomaa ettei häntäänsä saa kiinni juoksemalla, ja jää tyhjän päälle ilman uutta suuntaa. Siitä tää kypsyneempi ikä on kivaa, ettei tarvi välttämättä edes suuntaa. Pari suklaamunaa ja taas jaksaa.

Reeta3 kirjoitti:

Minä olen jäänyt alkukantaiseksi, nukun paljon loka, marras, joulu, tammikuussa. Helmikuussa alan virkistymään. En ollenkaan kärsi tästä valosta, eikä minulla ole mitään kevätmasennusta. Kaamoksen aikana saattaa olla että olen hiukan masentunutkin. Pimeänä aikana on kyllä kiva nukkua, varsinkin nyt kun saa nukkua eikä työt häiritse mukavia unia. Valoa riittää taas muutama kuukausi, kevätsiivoukset kutsuu, sekin on kivaa, laittaa koti kesäkuntoon, hissun, kissun. Kannattaa varoa liikaa rehkimistä ja keskittyä tärkeisiin asioihin :-)

Lue lisää

Oishan se vähän ihmeellistäkin, jos ihminen paahtaa menemään satanen lasissa ympäri vuoden. Tarvii olla sitä lepoa ja kasvua, mielelläkin, mielelläänkin :) Kuka sitten hiljentyy milläkin tavalla mihinkin aikaan.

Taidan nyt lähteä ulos, kävellen tuonne kaupoille. Otan mennessä aurinkolasit autosta, ajaessa kun eniten pidän niitä. Ikivanhat reibanit,
ajaton malli lasilinssillä, pikimustat kultasomistein :-)

Reeta3 kirjoitti:

Taidan nyt lähteä ulos, kävellen tuonne kaupoille. Otan mennessä aurinkolasit autosta, ajaessa kun eniten pidän niitä. Ikivanhat reibanit,
ajaton malli lasilinssillä, pikimustat kultasomistein :-)

Lue lisää

Taidan nyt lähteä ulos, kävellen tuonne kaupoille. kirjoitti Reeta3

Minä lähdin kaupoille autolla aamulla ja sitä reissua olin ahdistukseen saakka ajatellut, että ,koska, koska ja nyt sain itseni irti ja tein sen sittenkin. Minä olen saamaton, en masentunut.

Olipahan reissu, vaikka vain pari kauppaa, mutta toinen niistä oli "hehtaarihalli", joten jouduin kävelemäänkin paljon!!

Nyt on kuitenkin tarvikkeita, että ehkä Vapun jälkeen "ponnistelen" ulos johonkin kauppaan.

Mihin lienee häipynyt sekin itselleni lupauksen antanut, että lähtisin johonkin kävelemään joka päivä? Ainakin, kun aurinko paistaa ja on sopivan lämmintä! Nyt olisi, mutta, mutta, mutta, ehkä huomenna? No, ei. Ei se onnistu. En nosta edes verhoja, että valo pääsisi liikaa sisälle.

En ole masentunut ja itkenyt(ei surku elokuvia lasketa tähän) olen joskus v-2006 , muistaakseni? Nyt on luvassa Korppi-elokuva ja se itkettää varmasti. Jo sen musiikin kuuntelu saa kyyneleet norona vuotamaan.

Hyvä kun mainitsi tuosta 'eväästäsi', se on tosi hyvä lääke moneen vaivaan.
Joskus iskee väsymys tai jokin yleinen vetämättömyys arkeen ja mikään ei huvita, tekeminen on hyvä lääke siihenkin. Sen voi aloittaa ihan pienistä jutuista, järjestää vaikka tietokoneensa piuhat uuteen uskoon, jos ei muuta keksi.
Yksin eläjillä yksinäisyyskin saattaa olla surua ja murhetta aiheuttava ja alakuloon ja yleiseen haluttomuuteen vetävä juttu. Mutta kun kehittelee arkeensa rutiinit, niin pääsee ainakin sängystä tai sohvasta ylös, koska tietyt rutiinit vaativat tekemään ja puuhastelemaan.

Minua masentaa mökillä olevan polkupyörän takakumin ilmavajaus ja pumppukin on jäässä.
Oi voi toimisipa koko pyörä kaukosäätimellä. Myös ilmaus. Myönnän, pyörälle ei ole käyttöä ennen kesää.
Onkohan missään myynnissä polkupyörän lämpöpumppuja? Että saa pumpattua renkaisiin lämmintä ilmaa.

Ostan-lämpöpumpun kirjoitti:

Minua masentaa mökillä olevan polkupyörän takakumin ilmavajaus ja pumppukin on jäässä.
Oi voi toimisipa koko pyörä kaukosäätimellä. Myös ilmaus. Myönnän, pyörälle ei ole käyttöä ennen kesää.
Onkohan missään myynnissä polkupyörän lämpöpumppuja? Että saa pumpattua renkaisiin lämmintä ilmaa.

Lue lisää

Ei kannata pumpata pyörän kumiin lämmintä ilmaa, kun se ilma siellä kumissa jäähtyy, niin paine laskee.
Jos pumppaa kumiin kylmää ilmaa, niin tarvii pumpata vähemmän, kun ajaessa kumissa oleva ilma lämpenee ja laajenee, lisäten siten painetta.

Samahan se on yökumin täytteessä. Kun täyte on kuuminmillaan, niin kumi on ihan piukalla, mutta kuumenemisen jälkeen täytteen jäähtyminen saa kumin aivan löysäksi.