Olen kirjoittanut tänne huolistani ennenkin. Sain vain negatiivista palautetta ja mikäli sinäkin niin kirjoittaisit, toivon ettet tee sitä. Muutenkin paha olo...
Pakko vain saada jonnekkin purkaa pahaa oloaan, kun ei ole ketään ihmistä kelle puhua.
Kärsin masennuksesta noin vuoden tuossa parisen kuukautta sitten. En hakenut apua, koska se oli minun ja ukkoni asia. Hän haukkui minua rumaksi jne. vaikka sanoi rakastavansa. Pentuna olin aina koulun rumin, en tosin enää, onneksi, olen oppinut meikkaamaan ja laittamaan hiuksiani. Kehujakin joskus kuulee. Laihdutin masiksen aikana
noin viitisentoista kiloa ja myöhemmin vielä kolme. Olen 168 cm ja painan 54 kg nykyään.
Mutta se, että en koskaan ole ollut missään hyvä, en kaveriporukassa liikkumaan, en urheilussa, en missään, on jäänyt kummittelemaan ja aiheuttamaan masennuskohtauksia.
Olen aina halunnut miehen jolle olisin se ihanin, kaunein ja täydellisin. Mutta tiedän, että ukkoni mielestä on aina jossain joku joka on minua paremman näköinen, esim. parempiperseinen jne.
Normaalistihan sellaisen ei pitäisi aiheuttaa masista missään nimessä, mutta mulla aiheuttaa.
Juuri sen takia että tiedän etten koskaan voi olla
missään hyvä enkä täydellinen, en edes ulkonäössä omalle ukolleni. Se riipii ja pahasti. Sattuu aivan vitusti!!! En jaksa enää tätä masennusta.
Tiedän että tekin pidätte minua aivan outona eläimenä, mutta...no...kai sellainen olenkin.
Mutta kai teistäkin on joskus tuntunut että olisi
ihana olla hyvä jossain.
En oikeasti jaksa. En kuitenkaan halua henkeänikään riistää, sillä rakkaat eläinvaavini
jäisivät aivan yksin. Vaikka kyllä varmaan jätkäkaverini niistä huolehtisi, mutta silti...
Ja ihan tiedoksi vain että tämä ukkeli on sama joka silloin haukkui minua. Ollaan oltu puolitoista vuotta yhdessä, muuttamassa yhteenkin.
Rakastan häntä ja hän on hieno ihminen ja siksi haluaisin olla hänelle täydellinen.
Kiitos jos joku jaksoi lukea. Onnea ja menestystä teille muille joilla elämä rullaa.
Pakko vain saada jonnekkin purkaa pahaa oloaan, kun ei ole ketään ihmistä kelle puhua.
Kärsin masennuksesta noin vuoden tuossa parisen kuukautta sitten. En hakenut apua, koska se oli minun ja ukkoni asia. Hän haukkui minua rumaksi jne. vaikka sanoi rakastavansa. Pentuna olin aina koulun rumin, en tosin enää, onneksi, olen oppinut meikkaamaan ja laittamaan hiuksiani. Kehujakin joskus kuulee. Laihdutin masiksen aikana
noin viitisentoista kiloa ja myöhemmin vielä kolme. Olen 168 cm ja painan 54 kg nykyään.
Mutta se, että en koskaan ole ollut missään hyvä, en kaveriporukassa liikkumaan, en urheilussa, en missään, on jäänyt kummittelemaan ja aiheuttamaan masennuskohtauksia.
Olen aina halunnut miehen jolle olisin se ihanin, kaunein ja täydellisin. Mutta tiedän, että ukkoni mielestä on aina jossain joku joka on minua paremman näköinen, esim. parempiperseinen jne.
Normaalistihan sellaisen ei pitäisi aiheuttaa masista missään nimessä, mutta mulla aiheuttaa.
Juuri sen takia että tiedän etten koskaan voi olla
missään hyvä enkä täydellinen, en edes ulkonäössä omalle ukolleni. Se riipii ja pahasti. Sattuu aivan vitusti!!! En jaksa enää tätä masennusta.
Tiedän että tekin pidätte minua aivan outona eläimenä, mutta...no...kai sellainen olenkin.
Mutta kai teistäkin on joskus tuntunut että olisi
ihana olla hyvä jossain.
En oikeasti jaksa. En kuitenkaan halua henkeänikään riistää, sillä rakkaat eläinvaavini
jäisivät aivan yksin. Vaikka kyllä varmaan jätkäkaverini niistä huolehtisi, mutta silti...
Ja ihan tiedoksi vain että tämä ukkeli on sama joka silloin haukkui minua. Ollaan oltu puolitoista vuotta yhdessä, muuttamassa yhteenkin.
Rakastan häntä ja hän on hieno ihminen ja siksi haluaisin olla hänelle täydellinen.
Kiitos jos joku jaksoi lukea. Onnea ja menestystä teille muille joilla elämä rullaa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tässä maailmassa ei ole kukaan täydellinen, aina jokaisessa on jotain puutteita.Pitäis vaan jaksaa uskoa ja ajatella että kyllä musta vaan on johonkin..ei tarvitsekaan olla joka asiassa numero 1. Mutta usko tai älä niin juuri sä oot vahvempi jossain kuin joku toinen. Ei tämä elämä oo aina mullekkaan hymyillyt, mutta jostain sitä voimaa vaan on pakko ammentaa ja vakuuttaa itselleen että kyllä aurinko vielä paistaa. Oon mäkin pentuna saanut kaikenlaista lokaa osakseni ulkonäöllisissä seikoissa ja tosi pahalta on tuntunut..mutta se on sitä lapsuusajan typeröintiä joka on aikansa ja menee ohi.Sun pitäis vaan hyväksyä se tosi asia että maailma on julma ja kova ja ei täällä saa kaikkea mitä haluaa.Ei oo kuin vajaa vuosi aikaa kun mun 10 vuotta kestänyt avioliittoni päättyi eroon..turpiini sain sekä henkisesti että fyysisesti.Kauan tein lähtöä enkä uskaltanut..mutta sitten löysin rinnalleni ihmisen joka on mulle kiltti kuin mikä..vaikka joskus kyllä pelkään että tämä on vain unta ja voiko osalleni tälläistä onnea tullakkaan..pakko se vaan on uskoa..että nyt on mun aikani olla onnellinen, olen onneni ansainnut.
Kaikkea hyvää sinulle...usko itseesi ja ole kaunis sisältä päin.Usko vaan vaikka nyt tuntuu pahalta niin pilven takana on aina aurinko!!
Hyvää ystävän päivää sulle!
Tuo sun masennus on itseaiheutettua ja syy siihen
on SE ÄIJÄ!
Et sä voi ikinä elää täysipainoisesti elämän pienistä asioista
nauttien jos sun energia menee tuollaisen idiootin
miellyttämiseen!
Sun elämänlaatu paranee 100% sinä päivänä
kun ymmärrät että sä et voi elää toisen ihmisen
kautta, ei sua ole luotu häntä miellyttämään!
Näytäppäs tämä teksti sille äijällesi...
tunsin kerran erään ihmisen jota kohtalo oli koetellut milloin missäkin. hän oli kokenut mm. vanhempiensa kuoleman, koulukiusaamisen, sekä parhaan kaverinsa menettämisen. ennen kuolemaansa tämä henkilö antoi minulle neuvon, jolla hän itse oli pärjännyt siihen saakka :
"Odota ja toivo."
Jos sä kuvittelet et sä oot outo niin mä kysyn sulta mikä vitun masentunut friikki mä sitte oon?
tekis miel lähtee veke täält mut joku pidättelee...
ensiksikin mä korostan etten voi sun tilanteesta tosissani tietää mitään mutta sen perusteella minkä luin voin ehkä sanoa muutaman sanan...
ensiksikin mä uskon siihen että kaikella on tarkoituksensa,ja kaikki asiat on tullut eteemme selvitettäväks ja se että sulla on paha olla nyt ei tarkoita että sun elämä on lopullisesti pilalla. mä toivoisin että sä voisit muuttaa jollain tapaa asennettas ja älä yritä sanoa ettei se ole siitä kiinni.aamulla kun heräät katsot peiliin ja hymyilet,sinä olet sinä ja oman elämäsi tärkein henkilö sinä olet kaunis ja vahva sinulla on omat heikkoutesi mutta myös vahvat puolet, sinussa on se että uskallat kumota ajatukset pahimmasta.sä uskallat avoimesti surra ja osaat antaa arvoa hyville asioille.ehkä ajattelet ettei se onnistu mutta kokeile...luota siihen että sinulla on rikkaus jota kenelläkään muulla ei ole samanlaista.keksi jotain uutta tekemistä jossa tapaisit uusia ihmisiä vaikka sitten niiden eläinten kanssa lähet muiden eläin-ihmisten mukaan johonkin tempauksiin ja ne eläimet..ne ovat tosi tärkee osa mun elämässä ja kuulemani mukaan sunkin...koita etsii uusia elämyksiä tutustu uusiin ihmisiin ja luota itseesi ennenkuin luotat muihin...ja siitä ukostas älä huolehdi...ja jos se ei tunnu oikeelta niin unohda se älä tuhlaa elämääsi pahan olon ja pelon varjossa älä yritä olla kenellekkään sitä mitä he haluavat OLE oma itsesi, ja muista että yksi hymykin voi pelastaa päivän! kyllä sä jaksat,on niin paljon hyvää jos uskaltaa katsoa asioita muultakin kantilta...ROHKEUTTA jatkoon!!!don´t give up!
May it be
An evening star
Shines down
Upon you
May it be
When darkness falls
Your heart
Will be true
You walk along a road
Oh how far you are from home
Mornië utúlië [Quenya: 'Darkness has come']
Believe and you
Will find your way
Mornië alantië [Quenya: 'Darkness has fallen']
A promise lives
Within you now
May it be
The shadow's call
Will fly away
May it be
A journey on
To light the day
When the night is all gone
You may rise
To find the sun
Mornië utúlië [Quenya: 'Darkness has come']
Believe and you
Will find your way
Mornië alantië [Quenya: 'Darkness has fallen']
A promise lives
Within you now
A promise lives
Within you now...
Kiitos teille kaikille mulle vastanneille ihanille ihmisille. Viestinne piristivät todella paljon!
sun jätkäs voi muka olla ihana jos se haukkuu sua?siis jos se tosiaan rakastais sua niin luulis että sä oisit sen mielest täydellinen ja se kehius sua eikä vertailis muihin.jos pitää vertailla niin pitäis omana tietonaan ajatuksensa.rakkauteen ja seurusteluun kuuluu toisen kunnioittaminen ja mun mielestä toi ei kuulosta siltä että sua kunnioitettais.sä oot ansainnu parempaa.puhu sille jätkälles, kerro miltä tuntuu tollanen morkkaaminen...ja jos ei auta niin sinuna jättäisin sen.tosin se on var,maan tosi vaikeeta kun rakastat sitä....mutta sen haukut vaan pahentaa sun huonoo itsetuntoo..muista et sä oot kumminki tasa-arvonen muiden kanssa, tärkee ihminen ja hieno persoona.ja sä oot varmasti jossain hyvä, kaikki on JOSSAIn hyvii.ei se tarkota et sun pitäis olla jotenki taiteellisesti tai liikkunnallisesti hirveen lahjakas....ei sellasii ihmisii kumminkaa loppujen lopuks oo hirveesti, jotka ois aivan mestareita jossain sellasessa, mitä kunnioitetaan paljon.sä voit olla esim.hyvä sisustaa kotia, tai hyvä meikkaamaan, pukeutumaan....jossain tollasis pienis arkisis asiois oot varmastri hyvä. ja varmaan isommissaki jutuissa, et oo vaan vielä ite huomannu kun sulla on niin huono itsetunto.koita
säälittävää tommonen säälin kerjäys