Paluu Suomeen vaikeasti sairaana? (Narkolepsia)

Kaikki apu otetaan avosylin vastaan. Olen todella epätoivoisessa tilanteessa enkä tiedä miten toimia.

Muutin ulkomaille kolme vuotta sitten ollessani 16-vuotias. Perheen mukana oli ns. "pakko" muuttaa, vaikka sen ikäisenä olisin jo voinut jäädäkin omilleni, mutta en kokenut olevani valmis päästämään irti perheestäni ja silloin nuorempana idea lukiosta ulkomailla houkutti niin monella tapaa. Pääsinhän sentään unelmieni kouluunkin sisään.

Olin sen verran ilmapää ettei mielessäni pilkahtanutkaan ajatus että ulkomaille muutto saattaisi vaikuttaa sosiaaliturvaani Suomessa jos sinne joskus takaisin haluan. Todella typerää, tiedän. Jos saisin takoa järkeä 16-vuotiaan minäni päähän, tekisin niin.
Muuton aikaan en tiennyt narkolepsiastani. Tuota unelmien kouluakin tuli käytyä vain 6kk ennen kuin nukahtelut ja hullu unentarve veivät voiton. Nukun siis vähintään 15 tuntia päivässä, usein lähemmäs 20. Kotona pidän kypärää agressiivisten unikohtausten takia.


Olen nyt saanut netissä suoritetun lukion paperit kouraani ja olen kihloissa suomalaiseen miesystävääni. Kotimaahan muutto alkaa olla ajankohtainen. Jos olisin terve, en varmaan haluaisi täältä minnekkään moneem vuoteen, mutta jo muuton tienoilla päätin että vaikka opiskelisin ulkomailla lukion lisäksi myös yliopistossa, haluaisin kuitenkin työllistyä suomeen ja asua siellä lopunikäni. Vaikka nyt työkyvytön olenkin, on paluuseen muita syitä. Suomalaiset ystävät, koti ja mies. Ikävöin Suomea, ja tämä maa ei ole kotini. Tämän kuului olla vain etappi matkallani aikuisuuteen. Nyt olen melkein kuin jumissa.

Mainittakoon nyt, että vanhempani eivät halua Suomeen palata ja asettuivat tänne pysyvästi. Olen omillani.

Kihlattu ottaa minut luokseen, luonnollisesti. Mutta hän opiskelee ja sen lomassa tehdyn työn palkka tuki ei riitä meidän molempien elättämiseen kuluihin.

Nyt sitten itse asiaan. Tutkiessamme vaihtoehtoja kauhistuimme etten voi saada sairauseläkettä ennen kuin olen asunut Suomessa 3 vuotta. Pelkkä Kelan systeemiin takaisin pääseminenhän kestää n. 6kk jonka jälkeen voin anoa kai sairauspäivärahaa jos sitäkään. Olen siis käytännössä työkyvytön kuten jo tuolla aiemmin mainitsin.

Kauheaa sanoa näin, mutta tuolta nettisivulta en kyllä saa paljoa irti. Kovin antavat ymmärtää että kaikki sujuu pilvillä lipuen, mutta en halua hypätä koneeseen ja saattaa kihlattuani leipäjonoon takiani. Vanhemmiltani ei tässä asiasaa apua heru. Turhautuivat sairauteeni kovin. Sanovat että auttavat minua niin kauan kuin heidän kattonsa alla asun, ruokkivat ja vaatettavat josta olen todella, todella kiitollinen. Mutta jos muutan, heiltä ei apua kuulu.

Mitä helvettiä minun oikein kuuluisi tehdä? Muuttaa vaan suomeen, syödä miehen kanssa pelkkiä papuja 6kk ja sitten toivoa parasta? Vai asua sillan alla kolme vuotta että voin alkaa saada apua sairauteni kanssa?

Ja teille, jotka haluatte syyttää minua siitä että muutan takaisin vain ollakseni sosiaalipummi: En pyytänyt sairastua enkä voi parantua narkolepsiasta. Lisäksi aioin muuttaa takaisin Suomeen jokatapauksessa, tosin vasta saatuani korkeamman koulutuksen. Suomi on aina ollut minulle kotimaa. Kuten aiemmin mainitsin, tämä maa oli vain askel elämässäni.

Olo on kamalan toivoton... Pyydän apua. Olemme asiaa tutkineet ja itkuhan tässä kohta pääsee.

T. 19-vuotias ja avuton