Hei!
Toimitusositus on meneillään A:n ja B:n välillä. Ei avioehtoa. B omistaa asunto-osakkeen, jonka hän on ostanut yli kymmenen vuotta sitten (avioliiton aikana). Osake on rahoitettu siten, että X-prosenttia siitä on maksettu B:n VO-omaisuudella (saatu perintönä ja A:lla ei ole ko. perintöön avio-oikeutta). Loppuosa osakkeesta on rahoitettu korottomalla lainalla sukulaisilta (ja tätä lainaa ei ole edes lyhennetty koko aikana). Osakkeen arvo on noussut huomattavasti avioliiton aikana, sanotaan vaikka että tuplaantunut.
Osituksessa B:n asianajaja on nyt esittänyt, että asunto-osake on kokonaan B:n avio-oikeudesta vapaata omaisuutta. Perusteluna se, että X-prosenttia on alunperin maksettu B:n VO-omaisuudella, ja että A ei ole osallistunut mitenkään loppuosan rahoitukseen.
A:n näkemys on, että asunto-osakkeen nykyarvosta X-prosenttia on B:n avio-oikeudesta vapaata omaisuutta, loput avio-oikeuden alaista. Onko A oikeassa, ja miten tämä perustellaan tehokkaasti? Riittääkö vain toteamus, että "Kauppakirjalla ostettu omaisuus on aina avio-oikeuden alaista omaisuutta" tjsp?
Toimitusositus on meneillään A:n ja B:n välillä. Ei avioehtoa. B omistaa asunto-osakkeen, jonka hän on ostanut yli kymmenen vuotta sitten (avioliiton aikana). Osake on rahoitettu siten, että X-prosenttia siitä on maksettu B:n VO-omaisuudella (saatu perintönä ja A:lla ei ole ko. perintöön avio-oikeutta). Loppuosa osakkeesta on rahoitettu korottomalla lainalla sukulaisilta (ja tätä lainaa ei ole edes lyhennetty koko aikana). Osakkeen arvo on noussut huomattavasti avioliiton aikana, sanotaan vaikka että tuplaantunut.
Osituksessa B:n asianajaja on nyt esittänyt, että asunto-osake on kokonaan B:n avio-oikeudesta vapaata omaisuutta. Perusteluna se, että X-prosenttia on alunperin maksettu B:n VO-omaisuudella, ja että A ei ole osallistunut mitenkään loppuosan rahoitukseen.
A:n näkemys on, että asunto-osakkeen nykyarvosta X-prosenttia on B:n avio-oikeudesta vapaata omaisuutta, loput avio-oikeuden alaista. Onko A oikeassa, ja miten tämä perustellaan tehokkaasti? Riittääkö vain toteamus, että "Kauppakirjalla ostettu omaisuus on aina avio-oikeuden alaista omaisuutta" tjsp?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tuo lainaittu raha on AO-omaisuutta. Tässä tapauksessa AO-omaisuus ja VO-omaisuus ovat sekoittuneet koska VO-omaisuus ole enää esinineenä eroitettavissa AO-omaisuudesta, jolloin koko asunto on periaatteessa AO-omaisuutta. B:n VO-omaisuus on korkeintaan sellainen laskennallinen summa rahaa mitä hän aikanaan sai, mutta ei sitä korkeampi.
No, hyvät vastaukset vielä kateissa! Palkattu asianajaja ajaa tietysti päämiehensä etua ja haluaa arvonnousun avio-oikeuden ulkopuolelle myös maksamattoman lainan osalta. Avio-oikeudesta vapaaksi määrätty perintö ja varmaan myös sen sijaan tullut varallisuus sekä sen tuotto ja siten myös sama ostohinnan suhteellinen osuus arvonnoususta on ulkona osituksesta. Muun rahoituksen vapauttaminen avio-oikeudesta on mielestäni palkatun advokaatin kalastelua päämiehensä hyväksi. Kysymyksesi viimeisen virkkeen jätän kommentoimatta huulena.
Osituksen sovittelu oikeudessa on aina pidettävä mielessä avioliiton keston, varallisuuksien määrän eroavuuden ja elinkeinon tuhoutumisen jne. perusteella, eli keskinäinen jousto on aina paikallaan ja yleensä halvempi tapa erota sovinnollisemmin.
Yritin edellä sanoa, että jos esim. B maksanut ostaessaan 60t perinnöllä ja 40t lainalla ja nyt asunnon arvo on tupla 200t niin 120t on avio-oikeudesta vapaa ja 80t kuuluu ositukseen. Ellei kummallakaan ole muuta varallisuutta niin B:n varallisuus on 80-40 laina=40t, eli A:lle tulee tasinkona 20t ja asunto velkoineen jää B:lle.
Toimitusosituksen tekee käräjäjäoikeuden määräämä pesänjakaja.
Olisiko nyt vain aika antaa hänen tehdä itsenäinen työnsä,eikä hakea täältä lisä vinkkejä pesänjakoa viivyttämään.
No,hyvät vastaukset vielä kateissa.!
Noin juuri minunkin sanastossani toimitusositus, mutta kysyjän mukaan B:n asianajaja ehdottelee sekaan päämiehensä kannalta tulkintoja.
Tilanteessa, missä A on eri mieltä omaisuuden AV/VO luonteesta, pitää A:n esittää oma perusteltu näkemyksensä asiasta pesänjakajalle sekä B:lle.
//Osake on rahoitettu siten, että X-prosenttia siitä on maksettu B:n VO-omaisuudella (saatu perintönä ja A:lla ei ole ko. perintöön avio-oikeutta). Loppuosa osakkeesta on rahoitettu korottomalla lainalla sukulaisilta // A:n näkemys on, että asunto-osakkeen nykyarvosta X-prosenttia on B:n avio-oikeudesta vapaata omaisuutta, loput avio-oikeuden alaista. Onko A oikeassa?//
A on oikeassa.
Jos VO-omaisuuden osuus hankinnan rahoittamisesta oli 20 prosenttia, niin VO-osuus pysyy samana 20 prosenttina esineestä sen myöhemmässä jaossa siitä riippumatta, mikä esineen arvo jakoajankohtana on.
AL 35.2
"Avio-oikeutta ei kuitenkaan ole omaisuuteen, josta avioehtosopimuksin taikka lahjakirjassa, testamentissa tai henkilövakuutuksen edunsaajamääräyksessä on niin määrätty, =>eikä myöskään siihen, mikä on tullut sellaisen omaisuuden sijaan<=. Jos sitä paitsi on määrätty, että avio-oikeutta ei ole myöskään tällaisen omaisuuden tuottoon, noudatettakoon tätä määräystä."
Arvonnousulla ei ole mitään itsenäistä osaa jaossa, jaettavana on esine sen jakoajanmukaisesta arvosta. Arvonnousua ei siis voida erottaa erikseen käsiteltäväksi / jaettavaksi, vaan esine jaetaan sen arvoisena kuin se on. Arvonnousu ei ole omaisuuden tuottoa (toisin kuin korkotuotto pääomalle). Samoin pörssiosakkeen kohdalla, arvo otetaan osituslaskelmaan sen mukaisena kuin se jakoajankohtana on, ilman mitään erittelyjä arvonnousuun tai -laskuun. Mutta tuottokin olisi avio-oikeuden alaista, jollei siitä ollut testamentissa toisin määrätty. Jos asunto olisi ollut vuokralla, vuokratuotto olisi kokonaan AO-omaisuutta.
Nyt alkaa selkiytymään, kiitokset nix_naxille ja Onnibonni1:lle. Eli sijaantulleena omaisuutena on ainoastaan jokin murto-osa, tässä esimerkissä tuo 20%. Tämä selkeyttää ja auttaa paljon.
Ensimmäistä (ja varmasti myös viimeistä!) kertaa avioeron toimitusositukseen joutuneena tuntuu uskomattomalta, miten asiat menevät vaikeaksi. Ymmärrän toki, että vastapuolen asianajajan tehtävänä on ajaa oman asiakkaansa etua, mutta hiukan nopeampaa (ja halvemmalla) asiat etenisivät jos ei liikaa koetettaisi "vedättää" asiassa.
Olen eri mieltä kuin nix_nax, perustuen ennakkopäätöksestä KKO 2008:40 (ja etenkin sen kohdasta 8) ilmenevään oikeusohjeeseen.
VO-omaisuus ja sen tilalle tullut surrogaatti pitää olla esinekohtaisesti eroteltavissa. Muuten, jos se VO-omaisuus sekoittuu AO-omaisuuteen, se menettää esinekohtaisen eriteltävyytensä ja menettää VO-ominaisuutensa. Kuten kirjassa KKO:n ratkaisut kommentein kyseisen tapauksen kohdalla kerrotaan, VO-omaisuus ja sen sijaan tullut surrogaatti ei ole laskennallinen asia, vaan esinekohtainen ja esinekohtaisesti eroteltavissa oleva asia. Eli jos VO-omaisuutta ei voida erottaa AO-omaisuudesta, esine tai omaisuus on vain AO-omaisuutta.
Tässä tapauksessa on periaatteessa väitettävissä, että esinekohtainen eroteltavuus on määräosa kiinteistöstä. Mutta, koska asunnon omistus sinäänsä ei ole jaettu kahteen eri osaan, vaan B omistaa asunoon yhtenä kokonaisuutena, VO ja AO omaisuus on sillä tavalla sekoittunut ettei niitä voi erottaa toisistaan.
Hypoteettisti voitaisiin kysyä, että pystyistikö B enää erikseen myymään asunnon VO-osuuden? Vastaus on, että B ei pysty tekemään tätä, eli asunto on kokonaisuudessaan AO-omaisuutta.
Kyllä Onnibonni on nyt sekoittunut mainitsemansa KKO:n päätöksen tulkinnassaan - samalla tavoin kuin ko. tapauksen AO- ja VO-omaisuus!
KKO:
"8. Korkein oikeus katsoo, että Nina J:n perimiensä osakkeiden myynnillä saamat ja yhtiölle lainaamat varat ovat edellä selostetulla tavalla sekoittuneet Nina J:n muuhun omaisuuteen siten, ettei sitä omaisuutta, jonka hankintaan on käytetty myös kommandiittiyhtiön vuosina 1998 ja 1999 Nina J:lle suorittamia lainan lyhennyksiä, ole enää perusteltua lukea Nina J:n avio-oikeudesta vapaisiin varoihin."
Nina J oli myynyt perimäänsä VO-omaisuutta ja ostellut tilalle uutta, jota oli rahoittanut myös muulla tavoin, myynyt tätä ja ostanut taas muuta. Nina J ei ollut pitänyt kirjanpitoa tai tehnyt muutakaan selvitystä myynneistä ja ostoista, joten lopulta oli mahdottomuus selvittää, mikä osuus ositettavasta omaisuudesta ehkä oli perinnön surrogaattia vai oliko sitä lainkaan.
Mutta kun VO-omaisuus koko ajan pidetään erossa muusta omaisuudesta (esim. rahavarat omalla VO-tilillään, jolle myös VO-omaisuuden myynnistä saadut varat ohjataan), kerrotunlaista sekoittumista ei tapahdu. Jos uusi omaisuus rahoitetaan sekä VO-omaisuudella että AO-omaisuudella, on syytä tehdä hankinnan yhteydessä selvitys siitä, mikä osuus hankinnasta on kumpaisellakin omaisuudella rahoitettu.
Ap:n tapauksessa epäselvyyttä VO-omaisuuden surrogaatista (määräosa asunto-osakkeista) ei synny a) kun surrogaattitapahtumia on vain yksi ja b) kun VO-omaisuudella rahoitettu 20 % pystytään tosittein osoittamaan.
Minun kirjasarjani KKO:n ratkaisuista kommentein päättyy vuoteen 2004, joten kyseisen ratkaisun kommenttiin en ole tutustunut.