Juhannusruusu saattaa nostattaa menneitä muistoja. Joulukukat myös.
Jokainen kai muistaa kertomuksen narkissosta. Uskomuksen mukaan hänen kuolinpaikalleen kasvoi kukka, jota alettiin nimittää narsissiksi.
Ensimmäiset tulppaanit, jotka tulivat eurooppaan 1500-luvulla ,olivat peräisin Välimeren alueelta. Tulppanin sipulit saattoivat olla hyvin arvokkaita.
Kukkien kieli on peräisin turkkilaisen sulttanin haaremista, josta se rantautui eurooppaan 1700-luvulla.
Kauris-tulppaani, vesimies-neilikka, kalat-iiris, oinas-tuoksuherne, härkä-kielo, kaksonen-orvokki, rapu-unikko, leijona-ruusu, neitsyt-lilja, vaaka-päivänkakkara, skorpiooni-krysanteemi, jousimies-hyasintti.
Nyt vain kukkamuisteloita tai muuta kukkien asiaa ilmoille.
Jokainen kai muistaa kertomuksen narkissosta. Uskomuksen mukaan hänen kuolinpaikalleen kasvoi kukka, jota alettiin nimittää narsissiksi.
Ensimmäiset tulppaanit, jotka tulivat eurooppaan 1500-luvulla ,olivat peräisin Välimeren alueelta. Tulppanin sipulit saattoivat olla hyvin arvokkaita.
Kukkien kieli on peräisin turkkilaisen sulttanin haaremista, josta se rantautui eurooppaan 1700-luvulla.
Kauris-tulppaani, vesimies-neilikka, kalat-iiris, oinas-tuoksuherne, härkä-kielo, kaksonen-orvokki, rapu-unikko, leijona-ruusu, neitsyt-lilja, vaaka-päivänkakkara, skorpiooni-krysanteemi, jousimies-hyasintti.
Nyt vain kukkamuisteloita tai muuta kukkien asiaa ilmoille.
Vastaukset 60
Vanhimmat
Iso valkoinen juhannusruusupensas mummilan pihassa <3.
Oman pihan kukkaloisto on siirtynyt lähinnä penkeistä ruukkuihin ja yksivuotisiin kesäkukkiin. Viime kesänä hävitin ison kolmionmuotoisen kukkapenkin.
Marketista kukkia joskus itselle viikonloppua ilostuttamaan, siis leikkokukkia.
Vanhojen rakennusten seinustoilla näkee juhannusruusuja.
Leikkokukkia ostan harvemmin, nyt on pöydällä narsissi ruukussa.
Istutan sen mökille.
Talvella tyydyn jääkukkiin.
Kesäisin kedon kukkiin.
Ne toistuvat joka vuosi.
Kauppojen kukat tekevät kuolemaa jo ennen kassakuittia,
ja kuihtuvat hetkessä.
Kun oli talvisin maalla, näki joskus aivan upeita jääkukkia.
Kesällä haen usein maljakkoon kedonkukkia. Joitain mitä on vähemmän, en ota, esim. ketoneilikkaa.
Kukkia olen saanut useinkin, saas nähdä tuleeko tänään mitään. Parhaiten muistan vaaleanpunaiset ruusut, jotka sain esikoisen synnyttyä. Niiden tuoksu ei unohdu koskaan.
**
Horoskooppikukkani on siis päivänkakkara, sopii hyvin, vaatimaton, haisee pahalle ja kerää ötököitä itseensä :)
Tuostapa tulikin mieleeni, että minun morsiuskimpussani, oli ruiskaunokkeja ja päivänkakkaroita.
Kissa änkesi syliin, piti siirtää tää kone tuolille.
Mulla oli punaisia ruusuja ja jotain harsokukkaa, kimppu on roikkumassa tuolla yläkerrassa.
Täällä sisällä kukkivat parhaillaan kaktukset, vaaleanpunainen, oranssi ja kaksi valkoista. Orkideani on kukkinut yhteen menoon kaksi vuotta, enimmillään siinä oli yli 20 kukkaa.
Silityksiä kissallesi.
Minun kimppuni on hävinnyt aikaa sitten.
Paljonpa Sinulla kukkiikin.
Kerran minulla oli sellainen punainen kaktus. En uskonut sen alkavan kukkia tekemään toisena vuonna, mutta ilmeisesti sillä oli hyvä paikka, kun se lehahti moniin kukkiin.
Kissa kiittää.
Nämä mun kaktukset kukkivat kaksi kertaa vuodessa, syksyllä ja keväällä.
Vien ne kesäksi ulos, vaikka joidenkin tietojen mukaan sitä ei saisi tehdä. Eivät nuo ainakaan tunnu kesäsäistä kärsineen. Vanhin ja suurin on ainakin 25 vuotias.
Minäkin haaveilen kukista pihan
sellaisista joihin vois jopa ihastua ihan
kovasti tekis ruusuja mieli
punaista tietenkin ja pöyheä pieli
hoitokin sais helppoa olla
ei aina tarvis passissa olla
sijoituspaikkana petonirenkas pihan
toiveene näky nätti ja vihan.
Saa ehrottaa parasta .
Sopisi kai siihen ruusutkin betonirenkaaseen.
Jos ei monivuotisia ajattele, pelargoniat ovat näyttäviä ja helppoja.
Köynnöskrassi reunoille joka tulee yli renkaan.
Ruusua nimenomaan haeskelen , alppiruusu on suosikki mut kun on jo kaks kauheaa puskaa niin jotain rehevän värikästä silmän iloksi.
Katsopa täältä
http://www.meillakotona.fi/puutarha/kasvit/12-x-ihastuttavat-ruusulajikkeet
Huumaavaa on kun tuomet kukkii ja valkovuokot. Alkukesää, niin tuoretta kaikki luonnossa. Kielot, lemmikit, juhannuskukkaa eli kurjenpolvi, kaikki luonnonvaraisia. Alkukesä on niin ihana.
Mökkillä on tuomia, kieloja on erittäin paljon. Linnunhernettäkin, siinä on kauniit värit.
On kiva katsella, kun pikkuhiljaa kukat alkavat nousta.
Työkaverilta joskus sain keltavuokon juuria, nekin ovat voimissaan.
Ruohosipulikin nousee aikaisin.
Vyöruusu saattaa olla kivulias muisto ja pupi-ruusun halailun jälkeen joku läheisesi saataa olla valko-vuoto vuokkonen.
Vai olisi neilikka minulla. Kukkia on aina ollut, nytkin kasvihuone täynnä kamelia kukkii ja kasvaa kukka on noin 5cm punainen.
Kaktuksia oli kerran yli 300 sataa, muutamissa hyvin suuria kukkia.
Sinä taidatkin olla ihan kukkaihminen.
Minulla oli kerran iso kiinanruusu, teki kirkkaanpunaisia kukkia, ne eivät kestäneet kauaa kukkia.
Oli monta vuotta kaktus yön kuningatar kukki yöllä ja aamuyöllä alkoi kuolla, parhaana aikana oli 30 kukkaa levys noin 15-25cm on kai kuvia yleisesti.
Neilikkaa näyttää minullekin tarjoavan, kyllä ostan niitäkin.
Korkea maljakko tuossa piironginpäällä, siihen olen ostanut aina silloin tällöin tuoreita kukkia, arkipäivänkin iloksi. Kesällä luonnonkukkia.
Pääsiäisenä tytär toi maljakkoon keltaiset tulppaanit. Valkoinen iso
neilikka on kaunis.
Sain kerran nipun tulppaaneja laitoin ne maljakkoon myös vettä perään, siinä meni sitten jonkun aikaa aloin ihmettelee niien kesvyyttä kun pysyivät hyvän näköisenä. Paremmin tutkituani he nämähän on tekokukkia.
Sinullehan hauskasti kävi. Ihan nauratti.
Taisi olla oikein hyvin valmistettuja tekokukkia.
Tunnetko minut jos-- niin meillä on salaisuus!
Silkkiset tekokukat ovat usein erehdyttävän aidon näköisiä.
Mietin tuossa, että kohta sitä haudoillekin kukat saapi viedä.
Yleensä laitan samettukukkaa ja sitten niitä hopealehtiä. Ovat kestäviä.
Hautausmaalla on mukava katsella kauniita kukkia.
Tuli juuri hautamaksut.
Pelkkä ruohonhoito 44 euroa haudalta Tampereella.
Ruohon hoito? Hoidan itse vaimoni haudan kukat ei ole muita maksuja.
Suomessa äidin ja isän haudan hoitaa kirkko en muista maksua ei ollut halpa 10 vuotta.
Jos ottaa lisäksi kukat seurakunnalta se maksaa vielä enemmän.
Kun vie itse kukat tulee joskus sentään käytyäkin.
Kukista- ostin kukkia, tein väärin kun kirkko hoitaa ei saa laittaa kukkia maahan (juuret) sanoivat hoitajat no jaa oli paljon hautoja joita ei kukaan hoida siellä.
Tuosta maksusta erosin kirkosta 2 vuotta sitten, mutta liityn kirkkoon2 vuoden ajalla sillä tulot vähenee ja siinä maksut tänä vuonna olisivat olleet noin tuhat euroa, Ruotsissa kirkko on erotettu valtiosta hautaus maksu täytyy maksaa noin 200 euroa.
miksi ne ruattalaaset maksaa euroilla vaikka valuutta on kruunu
Kurssi on aika joka päivä--- oletko hölmö???
miksi eivät luovu kruunusta, ja liity euroon kun repullisella kuurunuja ei saa kuin
muutaman euron
Suurin apiana täällä 60 olet sinä, olet ilman aivoja, sama kuin koko Suomi.
Ruotsalaiset on täysiä pummeja kun eivät ota osaa euroopan kehittämiseen liittymällä euroon
Mesiangervossa on mahtava tuoksu, mutta onhan se ruusu ja yrttikasvi.
Ennenvanhaan sanottiin iso-ohdaketta persiinsuriksi
Violetinpunaista huopaohdaketta sanotaan kansankielellä partasudiksi.
Täällä kekustelevat on Suomen valtion hoidossa kuin yleensä koko kansa ja valtio lainaa hoitaa apinoita näin on totuus--- kuinka kauan.
mitä sitten. maksa sä vaan kruunuilla äläkä ota liian suuria murheita
Eläke netto 5000 euroa/kk voin hyvin. (9.30)
epäilen että ruplia, tiedän ettei yksikään menystä retostele rahoillaan
Olet apina ei muuta.
Kukista Reeta tunneko minut jos niin se on meidän salaisuus.
Suomea hallitsevat apinat. Totuus on näin.
Unikon ja ruusun välissä keikun, molemmista tykkään.
Vihkikukat näkyy enää kuvissa, vaikka kauan niitä säilyttelinkin, oli vaaleanpunaisista pienistä ruusuista ja valkoisista harsoista koottu kranssi päässä vaaleilla hiuksilla ja lisäksi pieni kimppu, voi, että oli kaunis morsian ja vielä raskaana, niin oli senkin vuoksi tosi kaunis, eikä sulhasessakaan mitään vikaa.
Mutta kukkiin... ruusuja on pihassa ja varsinkin pionit, ne kukkii upeasti vaikka ovat neljäkymmentä vuotta tuossa samassa paikassa kukkineet. Sitten on lemmikkejä ja liljoja, kaikkea mahdollista, ei ole paljon suunnitelmista tietoa, tökätty sinne ja vaihdettu tänne. Tykkään kaikista kukista ja ne varmaan tykkää musta kun ne jaksaa vaan kukkia ja kukkia kunhan saavat keväisin hevosenlantaa.
Sitten sorrun kaupassa reilunkaupan ruusuihin tai muihin hortuksiin viikonloppuisin ja muulloinkin, aattelen aina että tässä nautin viikon tupakkini ja viinani.
Olen testannut paikkakunnan kukkakaupat markettien lisäksi ja tiedän mistä puotista kannattaa ruusut ostaa jos haluaa hyviä ja kestäviä.
Nuo vihkikukat naiset taitavat hyvin muistaa.
Kranssista tuli mieleen, kun lapsena tehtiin voikukkaseppeleitä, vieläköhän sitä osaisi.
Kolme tummanpunaista pionia on mökillä.
Ennen, kun ei ollut niitä virkisteitä, laitettiin vaasiin sokeripala.
Eiköhän vaan vieläkin niissä kukkakimppujen mukana seuraavissa pussukoissa ole jotain sokeripitoista ravinnetta ja lisäksi jotain bakteerien kasvua ehkäiseviä aineita.
Voikukkaseppeleitä olen vielä nykyäänkin tehnyt niitä lapsille jos kukat sattuu hyvälle hollille.
Lapsena sain aina nuhteita kun voikukkaseppeleitä väänsin, jos oli valkoinen mekko päällä se oli täynnä tummia pieniä renkaita ja jos oli tummempi vaate niin siinä ne voikukan nestejäljet näkyivät vaaleina. Ja taisivat olla huonosti pesussa lähteviäkin mokomat rinkulat
Olisin orvokin ja unikon sekasikiö, jos olisin Suomessa.
Ruotsissa olen ruusu
http://www.twice.se/astro-horoskop-manadsblomma.html
Minulla ei ole mistään kukista mitään mieleenpainuvia assosiaatioita. Puutarhurin pentuna ne merkitsivät minulle leipää. Nykyisin leipäni tulee eläkelaitokselta tai jostain, mistä minä tiedän, kunhan tipahtaa leipärahat tilille.
Jos teiltä nyt on jäänyt jotain kukkia luettelematta, niin tässä niitä on lisää
https://www.google.se/search?q=suomalaiset kukat&biw=1920&bih=955&site=webhp&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ved=0ahUKEwiXkaq-q-vLAhVGDiwKHbXfBVkQsAQIMw&dpr=1
Tuoksultaan tykkään eniten jasmiinista vaikka sen kukat ei mitenkään erikoisen silmäniloa silleen olekaan.
Kyllähän Suomessa kukkalajikkeita riittää, ei ole tullut koskaan laskettus montako meiltä löytyy.
Pihassamme kasvaa kaksi jasmiinipensasta, liian voimakas ja imelä tuoksu on kukissaan minun makuuni. Kauempaa kun haistelee, niin sen vielä kestää.
Omenankukkien tuoksusta pidän.
Kukkaystävä kun olen, niin noita kuvia olen selaillut aiemminkin. Kauniita ovat.
Pidän kyllä jasmiinin tuoksusta, muttei kovin kauaa tule haisteltua, on sen verran voimakas.
Muistelisin, että sellainen kappale, kun Mirjamin valssi alkaa sanoin....jasmiini tuoksuu....
Huomenta eppu2 ja te muut palstalaiset.
Uusi kiva aloitus, JEE:) Ei tää palsta mitenkään hiljentynyt ole, kun uutta aloitusta pukkaa niin että jotta ja ja joo.
Luin aamutuimalukemiseksi tämän ketjun vastaukset. Lissää lissää, eihän tää tunnu missää. Siis lisää vastauksia jos sais.
Olen kirjoittanut muutamista lempparikukistani toisessa ketjussa. Nyt tähän ketjuun tuli mieleen tällätä vähän eri kanttia.
Aloituksessa sanottiin "Nyt vaan kukkamuisteloita tai muuta kukkien asiaa ilmoille."
No aattelin sitten lapsuusmuisteloa tällätä, jonka asetan tuohon "muuta asiaa ilmoille"-kategoriaan.
En ota kantaa siihen, onko ollut hyvä asia vai huono asia vai jopa naurettava asia, mutta jo hyvin pienenä lapsena puutarhassa kirmaillessa, niin jos pienikin lyhyt voikukka pilkisti lyhyeksi leikatulla nurmikolla, niin katkaisin sen voikukanvarren pois, ettei rumentaisi nurmikkoa. En varmaankaan niin olisi tehnyt jos ei tarkalleen olisi opetettu/neuvottu, että niin PITÄÄ tehdä. Asia oli minulle siis niin itsestään selvä, että ei ollut olemassa muuta tapaa kirmailla puutarhassa, kuin kumartua liian pitkän voikukan tai muun ruohon kohdalla ja napsasta se katki.
Isäni ei voinut ymmärtää, että joku käveli pitkän korren yli eikä viitsinyt sitä katkaista.
Outo muistelo eikö niin:)
Isälleni (myös äidille mutta eri tavalla) oli puutarha ihan timantin arvoinen asia. Se piti olla TIP TOP kunnossa. Puutarhamme oli puutarha-arkitehdin, vai millä nimellä tuo ammatti nykyään kulkee, suunnittelema. Yhteistyössä äitini mielihalujen kaa.
Oli puuta ja pensasta, pensasaitaa, kukkapenkkejä, hiekkatie, lituskakivilaatotusta jne jne. JA kaikki piti olla viivasuoraan. Pensasaita leikattiin siten, että naru pingotettiin viivasuoraan ja näin siitä aidasta sitten tuli suora ku suora vaan voi olla.
Myös kapean hiekkapolun reunat oli narusuoraan laitettu.
Olin tottunut, että näin on. Isäni ei itse ahertanut puutarhassa, vaan meillä oli lähes päivittäin yks-kaks työmiestä tekemässä puutarhahommia.
Näin jälkeenpäin kummastuttaa tuo niin kovin tarkka touhu.
Meillä oli puutarhan toisessa laidassa kasvihuone. Tomaatteja tuhottomasti. Kaupoista ei siihen aikaan pahemmin tomaatteja saanut, niinpä monet naapuruston ihmiset hakivat meiltä tomaatteja ja kurkkuja. Myös omenoita. Niitä vietiin myös kauppaan. Joo ja aina kun menin ratsastamaan (lauantaisin), niin syksyisin vein muovikassillisen omppuja hevosille. Sokeripalojen lisäksi:)
Lapsuudestani asti oon tottunut myös erilaisten taimien kasvatukseen. Itse en niihin silloin osallistunut, kun kirmailin muissa touhuissa, mutta äitini kasvatti taimet itse.
Myös monet ihmiset kylään mennessä tulivat hakemaan kyläviemiseksi kukkakimppuja meiltä. Äitini osasi tehdä kauniita asetelmia. Eihän siihen aikaan kukkakauppojakaan ollut joka kadunnurkas. Ja meillä päin ei ollut ollenkaan.
Kauheeta kun taas tulee yli-pitkästi tekstiä. Voi voi, anteeksi vaan.
Tää nyt oli tämmönen muistelo, jonka tahdoin kirjoittaa. Omituinen lapsuus mulla monissa asioissa. Siks kait mä näin aikuisenakin olen pikkuusen oudonpuoleinen :)
Oot lähtlisin ns. paremmista piireistä :)
Heikku, ei tuo muistelosi omituinen ollut. Kyllä oli aika, kun voikukka ja moni muu kukka oli pelkkä rikkaruoho, joka piti kitkeä pois.
Itse olen kaikkien kukkien ystävä, niimpä yritän aina varjella luonnonkukkiakin, ettei kaikkia ajella ruohonleikkurilla.
Onhan näitä geometrisen tarkkaan viivoitettuja puutarhoja ja tarkkaan muotoon leikattuja puita monissa puutarhoissa. Kuvissa niitä näkee.
Minun juttuni semmoinen ei ole. Tykkään, että ihan villiä luontoa on lähellä.
Nykyään sentään on taas onneksi tuo suoraan tilalta saanti lisääntynyt.
Enemmänkin sitä varmaan olisi, jollei pykälämaakarit saisi kapuloita rattaisiin.
Minäkin pidän pihan vähemmän tarkasti kynittynä, ihan vapaalla kädellä tehtynä. Ruohonleikkurilla ajelen ja kitken sekä saksin mistä ehdin ja huvittaa. Kaikki saa olla runsasta ja onkin, jätän kaistaleita laajasta pihasta kedoksi, jännä katsoa mitä se sieltä työntää.
Yksi vanha omenapuu on puoliksi kaatunut, se on tiensä päässä, luulen. Kukista perenat ja pensaat riittää, en osta kesäkukkia kun muutaman. Siemenistä laitan jotain. En halua liian suuritöistä pihaa,
tarkoitus on myös oleskella, nauttia, tehdä mitä huvittaa.
Iiris ja neilikka, kun olen tällainen rajatilatapaus. Kumpikaan ei tunnu tutulta. Sensijaan orvokki passaisi kovasti ja tähtikartaltani löytyykin
paljon kaksosvaikutusta, kuten kauristakin. Orvokki on sellainen avoin ja ihmettelevä, jollainen sitä itsekin kuvittelee olevansa - tai ainakin on joskus ollut..))
Päivänkakkara oli äitini lempikukka ja vaaka hän olikin. Kun meidän lapsuudenkodin villille pellolle ilmestyy päivänkakkara, sitä suojellaan kovasti ja äidin haudalle vien päivänkakkaroita, vaikka hauta muuten on seurakunnan hoidossa.
Täällä meidän nykyisen kodin tontilla on niin paljon koivuja ja puiden varjoa, etten oikein saa menestymään kukkatarhaa täällä. Sireeni. alppiruusu ja syyshortensia kukkivat kyllä ajallansa, ja ruusu - punainen - lajia en tiedä, on kyllä levinnyt aika hallitsemattomasti...
Kesäkukiksi valitsen usein orvokin tai pelargonian ja päivänkakkaran yhdistelmän. Monasti orvokit tulevat minulle valitsematta, nimipäivälahjaksi...
Nauratti tuo ´rajatilatapaus´ taidamme useimmat sitä olla.
Itsekin tykkään orvokeista, ne ovat ensimmäinen kukkaostos keväällä.
Toinen ristimänimenikin on Orvokki.
Kotitilan pihassa on julmetun suuria puita ja poika halusi, että tarvitsisi poistaa jotain, että tulisi valoa enemmän.
Suuri koivu ja mänty kaadettiin. Olivat niin suuria ja lähellä rakennuksia ja sähkölankoja, että tarvittiin ammattilainen hommaan. Hyvin sujui.
Kun lapsuudenkotini ohi kulkevalle tielle haluttiin pyörätie, meidän kaksi ikivanhaa pihakuusta määrättiin tappolistalle. Meille se oli iso järkytys, kun kuuset meidän mielestä kuuluivat pihaan, suojasivat sitä suorastaan.
En tiedä olenko vieläkään tottunut pihan uuteen ilmeeseen, mutta se on pakko myöntää. että valoa tuli lisää. Kornia tässä oli kuitenkin se, että kunta luopui pyörätiehankkeesta...
Toinen (turha) puunkaato tehtiin kun rajanaapuri alkoi puhua ison koivun kaadosta tonttien rajalta. Perustelu oli kyllä järkevä: iso, vanha kuusi kaatui myrskyssä toisen naapurin talon päälle ja aiheutti isot vauriot. Niinpä meidän koivu kaadettiin ja se osoittautui täysin terveeksi. Meilläkin oli ilo saada reipas metsuri hommaan. Ei voinut kuin ihailla sitä jaksamista ja ammattitaitoa, mitä hän osoitti.
Se oli tuo voikukka, kun johdatti ajatukseni siihen, että kahvinkorviketta tehtiin sen juurista, nuoret lehdet käy salaatista (pistän poskeeni toisinaan kulkiessani), kukkia on käytetty viininvalmistukseen.
On lukematon määrä kasveja, joita voi ravinnoksi käyttää.
Tuumailin, että, jos tulisi pula-aika, kuinka moni nykyihminen osaisi luonnosta ruokaansa ottaa.
Jo edesmennyt siskoni oli varsinainen multapeukalo. Hänen pihallaan oli kukkia joka lähtöön ja niitä hän suurella innolla hoiti.
Eräänä kesänä vuosia sitten menimme ihastelemaan hänen kukkapenkkiään. Siinä oli erilaisia perennoja ja yksivuotisia kesäkukkia, joista monet olivat jo täydessä kukassa. Kaunis oli näkymä.
Penkissä oli yksi kasvi, jonka varsi oli hyvin "tanakka" ja monihaarainen. Lehdet olivat tummanvihreät ja korkeutta tällä komistuksella oli yli metrin. Kasvin kärjessä oli kukkanuppu.
Sisko ihmetteli, että mikähän kukka se mahtoi olla, kun hän ei ollut ennen penkissään moista nähnyt. Kysäisipä sitten minultakin tietäisinkö,mikä se voisi olla.
Kyllä oli naurussa pitelemistä, kun kerroin hänelle, että se on pujo.
Tekevälle sattuu!
Pujo oli pujahtanut väärään paikkaan. Sehän on monille allergian aiheuttaja.
Ennenvanhaan ihmisillä oli paljon kukkivia sisäkukkia. Isoäidin äidillä oli kaksi varrellista kiinanruusua, jotka oli leikattu palloiksi. Ne oli upeat kun ne kukki. Lisäksi yleisiä oli oleanteri ja posliinikukka. Yön kuningatar, azaelat. Eipä niitä enää näy. Liekö sekin syy, että sisäilmat on nykyisin niin kuivat.
Sekin voi olla syy sisäkukkien vähentymiselle, että ihmiset liikkuvat ja asuvat monessa paikassa, ei ole kukille säännöllistä hoitoa.
Meillä kun on maalla sellainen veranta, ikkunaa kolmeen suuntaan. Muistan aina, kuinka äidillä oli ikkunalaudat täynnä upeita pelakuita ja begonioita ja annansilmiä. Yhden nimeä en muista, pitkämäiset tummanvihreät lehdet ja torvimainen kellokukka, violetti.
Sitten oli komea oleanteri olohuoneen nurkassa.
Piha oli täynnä leimukukkia. Oli siellä muutakin, nämä ovat jääneet päällimmäisinä mieleen.