Voisiko joku lakiin perehtynyt kertoa, miten ideaali konkurrenssi käytännössä toimii?
Pohdin tätä asiaa erään pinnalla olevan skandaalin pohjalta puhtaasti tutkimusmielessä, ja en tietenkään leimaa tässä ketään tai mainitse nimeltä.
Otetaan esimerkkinä Herra X, joka on salakuvannut kymmeniä ja kymmeniä naisia ja saa tästä tuomion. Oikeuskäsittelyyn otetaan mukaan niin monta asianomistajaa kuin esitutkinnassa saadaan selville, mutta todellisuudessa uhreja oli enemmänkin, todistusaineisto ei vain riittänyt heidän selvittämiseensä.
Mitä tapahtuu, jos tuomio pannaan käytäntöön ja myöhemmin uusia asianomistajia tuleekin pinnalle?
Tiedän sen, että samasta rikoksesta ei tuomita kahdesti. Mutta toisaalta eikös uusien uhrienkin pitäisi saada osuutensa oikeudesta?
Mutta toiselta kantilta on mietittävä myös tuomitun oikeuksia. Kyse on samasta rikoskokonaisuudesta, jossa poliisilla on ollut velvollisuus kerätä kaikki asiaan liittyvä aineisto ja oikeuslaitoksella velvollisuus se käsitellä - ei ole vastaajan vika, että jotakin ei oteta mukaan asian käsittelyyn. Olisi kohtuutonta, että jo tuomittu ja tekojaan todennäköisestikin katunut rikollinen vedettäisiin takaisin käräjille sen takia, että vyyhdistä jäi jotain pois. Tätä ketjua kun voitaisiin periaatteessa jatkaa loputtomasti. Jokuhan voisi ilkeyttään ilmoittaa vaikka kerran kuukaudessa yhden uuden asian, josta vastaaja on laitettava vastuuseen ja jatkaa tätä vuosia kunnes rikokset ovat vanhentuneet.
Miten tällainen tilanne käytännössä toimii? Monet rikokset kuten pyramidihuijaukset ovat luonteeltaan sellaisia, että niissä on usein kymmeniä, satoja tai jopa tuhansia uhreja ja osaa heistä ei koskaan tavoiteta.
Pohdin tätä asiaa erään pinnalla olevan skandaalin pohjalta puhtaasti tutkimusmielessä, ja en tietenkään leimaa tässä ketään tai mainitse nimeltä.
Otetaan esimerkkinä Herra X, joka on salakuvannut kymmeniä ja kymmeniä naisia ja saa tästä tuomion. Oikeuskäsittelyyn otetaan mukaan niin monta asianomistajaa kuin esitutkinnassa saadaan selville, mutta todellisuudessa uhreja oli enemmänkin, todistusaineisto ei vain riittänyt heidän selvittämiseensä.
Mitä tapahtuu, jos tuomio pannaan käytäntöön ja myöhemmin uusia asianomistajia tuleekin pinnalle?
Tiedän sen, että samasta rikoksesta ei tuomita kahdesti. Mutta toisaalta eikös uusien uhrienkin pitäisi saada osuutensa oikeudesta?
Mutta toiselta kantilta on mietittävä myös tuomitun oikeuksia. Kyse on samasta rikoskokonaisuudesta, jossa poliisilla on ollut velvollisuus kerätä kaikki asiaan liittyvä aineisto ja oikeuslaitoksella velvollisuus se käsitellä - ei ole vastaajan vika, että jotakin ei oteta mukaan asian käsittelyyn. Olisi kohtuutonta, että jo tuomittu ja tekojaan todennäköisestikin katunut rikollinen vedettäisiin takaisin käräjille sen takia, että vyyhdistä jäi jotain pois. Tätä ketjua kun voitaisiin periaatteessa jatkaa loputtomasti. Jokuhan voisi ilkeyttään ilmoittaa vaikka kerran kuukaudessa yhden uuden asian, josta vastaaja on laitettava vastuuseen ja jatkaa tätä vuosia kunnes rikokset ovat vanhentuneet.
Miten tällainen tilanne käytännössä toimii? Monet rikokset kuten pyramidihuijaukset ovat luonteeltaan sellaisia, että niissä on usein kymmeniä, satoja tai jopa tuhansia uhreja ja osaa heistä ei koskaan tavoiteta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuota, eivät kyseisen herran teot ole keskenään ideaalikonkurrenssissa, vaan reaalikonkurrenssissa. Kuten olet oivaltanutkin, niin oikeuskäsittelyyn otetaan mukaan niin monta asianomistajaa kuin esitutkinnassa saadaan selville. Jokainen teko on kuitenki oma tekonsa, mutta niistä annetaan yksi yhteinen tuomio.
Jos tuomion jälkeen paljastuu lisää tekoja, niin ne ovat jälleen keskenään reaalikonkurrenssissa ja niistä annetaan taas oma tuomionsa, mutta viimeksi asian käsitellyt tuomioistuin ottaa huomioon edellisen tuomion ja yhdistää oman tuomionsa siihen. Joskus sekään ei ole mahdollista, jolloin hovioikeus suorittaa tuomioitten yhdistämisen.
Tipottain tulevat ilmoitukset katkaisee syyttäjä jättämällä syytteen nostamatta, ellei siihen jostain syystä ole erityistä syytä, paljastuukin esim. henkirikos.