Suonenjoen entiset pajat

Pitääkö antaa periksi, ja lopettaa keskustelun yrittäminen? Eivät suonenjokelaiset vanhat ukot taida olla kiinnostuneita näistä palstoista, istuvat pilkillä ja sulien vesien aikaan liottavat verkkojaan.
Hei, nuoremmat suonenjokelaset, kertokaa isoisillenne, että tietokone on keksitty ja netti on olemassa. Näillä palstoilla voisi jutella mukavia vanhoista asioista. Niin kauan kun henki pihisee. Jospa muutama harmaa äijä viitsisi muistella jotain vanhasta Suonenjoen taajamasta. Itse olen junan poisviemä, mutta pidän yhteyttä S-jokeen.

Taidan luovuttaa. Ei Suonenjoki taida olla edes keskustelun arvoinen paikka. Vaikka kaikki ikäiseni , noin 65..70 vuotiaat ukot muistavatkin, kun 60-luvun alussa oltiin Vasaman majalla rippipuku päällä nojaamassa retonkiin, ja kokemassa nuoruuden huimia kokemuksia. OK, jos kukaan ei ole kiinnostunut muistelemaan Eevan saluunan aikoja ja Suonenjoen kirkonkylän historiaa, niin antaa olla.
Ajat muuttuvat, vanhat ukot ovat hiljaa.

Kertokaa vanhoista ravintoloista ja kahviloista! Kinnusen kahvilasta..? Kestikeisarista.. Kiva olisi kuulla!

Autokorjaamo Valkeisenmäellä oli Markkasen verstas, nykyään Miettisen korjaamo jo toisessa polvessa. Korjaamoita oli joskus 70-80 luvun vaihteessa ainakin toistakymmentä kylällä. Mutterissa eli Moottorihuollossa kävi kauppa hyvin.

Kinnusen kahvilassa kävin syömässä usein talvella 1965-66. Talvella olin töissä siinä Hännisen autokorjaamon yläkerrassa, eli Kinnusen kahvilan vieressä. Tehtiin niitä Eve-merkkisiä alumiiniveneitä. Joskus aamuisin käytiin Kinnusen keittiöstä takaoven kautta ostamassa berliininmakkarapala, koka paistettiin hitsaupolttimen lämmöllä syöntikuntoon. Kinnusen kahvilan levyautomaatissa pyöri silloin usein Folk-Fredin Roskisdyykkarin balladi ja Irwinin En kerro kuinka jouduin naimisiin. Fiksummat kuuntelivat Beatlesin Yesterdayta.
Kestikeisarin historia on aika uutta, ei siitä vielä kannata jutella. Sen sijaan Sisä-Savon ravintola (kuka muistaa myöhemmän nimen) oli kulttuuripaikka.

Valkeisen rinteessä oli Huttusen paja ja Asemakadulla Kallan ravintola toisessa kerroksessa.

Tuo Kalla oli kulttipaikka. Jäi mieleen monta huippumuistoa. Sekin, kun olin menossa isäni ja 22 vuotiaan vaimoni kanssa kaljalle, ei vaimoni päässyt sisälle, kun ei ollut niitä papereita. Vaimo joutui miettimään olisiko otettu vai loukattu, oli niin pennun näköinen. Nykyään pääsisi sisälle , jos pääsisi raput ylös.

se paja oli huttusen paja,joka teroitti myös rautakankia,sä osti meiltä kupari lankoja joita olimme keränneet kaatopaikalta.auto korjaamo oli nimeltää markkasen korjaamo siinä oli myös huoltoasema nimeltää GULF sekä huoltohalli

valkeisenmäen paja oli huttusenpaja,jokatakoi myös rautakakia.sekä osti meiltä pojilta kuparia joita kerättiin kaatopaikalta joka oli siinä lähellä markkasen korjaamo,sekä huoltamo nimeltään GULF .

Iisvedellä oli Vetelin paja(Heikki veteli ja Alma työnteli kylällä rallateltiin).Potkurin jalaksia siellä monasti hitsuutettiin.

Asuin lapsena Variksen pajan lähellä, ja paja ympäristöneen tuli tutuksi kun kaverini Immosen Merja asui ihan vieressä. Pajalla miehet olivat aina ns. työmiehen näköisiä, ympäristö ihan uskomaton " tehdasalue". Kerran automme etuakselisto tuli jokin vika. Ajoin Variksen pajalle ja Matti-Pekka korjasi vian isänsä Matin kanssa niin että pääsin jatkamaan matkaa. Merkkikorjaamolla oli ihmetelty miten taitavasti ja erikoisella keinolla vika oli korjattu. Sammalselän koulun lähellä olevaa pajaa en muista, Jäppisillä taisi olla joku korjaamo.

Siinä Nurmen pajalla Esko rakenteli konejuttujaan. Hänellä oli tosiaankin sellainen kivennostoauto ja traktori. FordsonMajorin perässä oli kompressori ja mukana paineilmapora, jolla hän porasi pellossa olevaan kiveen viistoista senttiä syvän reiän, siihen hä pujotti lenkkipäisen tapin, jonka kiilasi kiilapalalla vasaralla naputtelemalla kiinni. Lenkkiin koukku ja vaijeri joka oli siinä rauvausautossa vinssilaitteessa ja eräänlaisen puomin päässä. Kivi nostettiin pellosta ja hinattiin puomissa olevan luistin avulla auton lavalle, ja kivet ajettiin pellon reunalle rauniolle. Se nostotapin kiinnitys oli pikkupojalle (minulle)ihme: Tappi irtosi kivestä kun sitä löi siihen lenkkipäähän, asennuksessa oli olennaista että tappi oli hieman kartio, eli paksunpi alapäästään ja sitä ei laitettu reiässä pohjaan saakka, jolloin se irtosi kiilauksestaan kun sitä lyötiin pohjaan päin jolloin kiila vapautui ja se voitiin nostaa pois ja tappi sen jälkeen.
Esko oli huippuäijä.

Asemakadulla oli matkustajakoti Aula. Muistanko oikein?

Muistat kyllä oikein. Ehkäpä joku osaisi kertoa tuosta Aulasta. Itse en muuta muista, kuin että sellainen oli Suonenjoella. :))

Autokorjaamoita oli ympäri Suonenjokea aikoinaan. Nykyisen Lintharjun liikuntakeskuksen kohdalla oli Bomanin autokorjaamo. Helluntaiseurakunnan kohdalla oli Karvosen konepaja, jossa vähän aikaa toimi Suonenjoen Mororistit ry. joka ei ole sama kuin Suonenjoen moottoripyöräkerho.

Lukion vieressä oli jonkin aikaa Korpelan Sakun autokorjaamo joka siirtyi myöhemmin entisiin Rossin konepajan tiloihin Valkeisenmäelle. Korpelan korjaamossa onnistui myös pahasti ruostuneiden autojen korjaus - hän itse ajoi Anglialla.

Huttusen autokorjaamo Kirkkolanniemellä jossa tilassa oli myöhemmin Suonenjoen autosähkö. Huttunen siirtyi sittemmin Teboilille ja Autosähkö käpylään.

10 miljardia.😮

Oho

Minulle Variksen paja ja Nurmen paja olivat tuttuja paikkoja, kävin niissä lähes päivittäin. Muutimme Sammalselälle vuonna 1951 ja vuonna 1962 muutimme Suonenjoelta Iisalmeen. Kansakoulun aloitin vuonna 1956 Sammalselän koululla, samalla luokalla aloittivat mm. Heikki Tervamäki ja Tuomo Airaksinen.
Nurmen pajalla rakensivat useita kivenraivausautoja sota Kempsujen alustoille ja niitä kävin pikkupoikana tutkimassa.
Muistan kun Variksen pajalle rakensivat betonisen korjaamon, joka on vieläkin siinä ränsistyneenä ja seppä Matille pajan sen kylkeen.
Seppä Matti Varis oli meille pojille mukava kaveri. Hän piti talvisin sunnuntaina meille hiihtokilpailuja ja palkintoina oli aina laksitsia.
Antti Silvennoinen