Kukaan ei välitä, ketään ei kiinnosta. Olen vain yksi paska, joka muka "turhaan" suree. Isä on sairaalassa, eikä ole tietoa selviääkö hän. Jos hän kuolee nyt niin en kestä. Ensin lähti pappa ja sitten mummi. Nyt jos viedään vielä isäkin niin en vain jaksa elää. En ole päässyt yli mummin kuolemastakaan. Siitä on kolme vuotta aikaa, enkä hyväksy sitä! Sama pätee tähänkin. On ihan hirveän epäreilua jos hän kuolee 53-vuotiaana ja joku muu kuolee 93-vuotiaana. Ei, en hyväksy! Kukaan ei ymmärrä suruani ja tuskaani vaan pikemminkin vähättelevät. Isä on hyvä ihminen, hän ei ansaitse kuolla vielä! Miksi Jumala on näin epäreilu? Mitä pahaa olen tehnyt? Jos Hän on minulle vihainen niin kostaisi minulle eikä isälleni! En hyväksy tätä, enkä tule koskaan hyväksymään! Itken tätä tekstiä kirjoittaessakin. Piti purkaa mieltä, kun ei mulla oo äidin lisäksi ketään muuta ihmistä, jolle puhua.
En kestä enää!
13
248
Vastaukset
Kivessä kipeä kun toisella. Jos ei ole kokenut rakkaan ihmisen poismenoa tai siitä on hyvin kauan ei voi samastua. Luulen että kaveripiirissäsi ei ole osata kuunnella sinua tai onko kuoleman käsitteleminen liian vaikeaa. Et ole ainakaan paska kun koet surua ja hirveää pelkoa, miten tässä käy.
Onko sinulle kerrottu rehellisesti, miten vakava sairaus isällä on ja mikä on ennuste. Kun olet aikaisemmin menettänyt rakkaan läheisen, niin saattaa olla ennakoit isän tilan paljon vakavammaksi kuin mitä se on.
Jos isä ei ole saattohoidossa, niin hän voi parantua.
Jos ihminen kuolee nuorena niin ei hän kuole pahuuttaan ja poislähtö ei ole rangaistus. Jumala ei ole vihainen, jos et jaksa ymmärtää ja ottaa vastaa raskasta taakkaa. Me ihmiset emme tajua rajallisella ymmärryksellä elämää, miksi ihmiset elämät ovat maan päällä eripituiset. Et ole
Parasta lohtua ja apua on saada jutella ja jakaa ahdistusta jonkun surua kokeneen kanssa. Toivon että jaksat opiskella, harrastaa kaikesta huolimatta normaaleja ikäisesi juttuja. Käy juttelemassa myös kouluterveydenhoitajan kanssa. Ja kirjoittele. Voimahalit sinulle!
[email protected]- Jenna16v
Isä on hengityskoneessa. Olin itse paikalla, kun lääkäri sanoi että isä ei todennäköisesti enää herää. Vielä pari päivää sitten hän voi paremmin. Sitten vaan yhtäkkiä hänen sydämensä pysähtyi. Elvytys onneksi tehosi, mutta nyt tilanne on kriittinen.
Opiskelen etänä, joten ei ole kouluterveyden hoitajaa. Eikä minulla ole mitään intoa enää mihinkään. Tunnen vain jatkuvaa pelkoa siitä, että isä kuolee. En ole nukkunut viikkoon. Pitäisi kai pyytää unilääkkeet lääkäriltä.
Voi Jenna
Otan osaa suruusi. Onneksi täällä palstalla on Salopuun kaltaisia viisaita aikuisia, jotka välittävät aidosti ja osaavat lohduttaa.
Ei itselläni paljon suurempia sanoja löydy. Luulen, että suru on koteloitunut sisällesi mummin ja papankin poismenon myötä. Ja nyt isäsi tilanne on kriittinen. Tämä on jo liikaa kenen tahansa nuoren ihmisen sietokyvylle. Ei ole ihme, että kyselet miksi Jumala rankaisee näin.
Jumala on rakastava ja hyvä, vaikkei se tosiaan nyt siltä tunnukaan. Mutta nänä asiat eivät ole mitenkään Jumalan rankaisua sinulle eikä isällesikään. Jumala ei rankaise ketään sairaudella. Sairautta ja kuolemaa vain tapahtuu, se on osa tätä todellisuutta. Jumala ei myöskään suutu, vaikka olisitkon hänelle raivoissasi. Hän ymmärtää ja tarjoaa lohdutustaan.
Tilanteesi on sen verran haastava, että toivoisin sinun menevän heti huomenna lääkäriin. Ymmärtäväiselle lääkärille voisit kertoa tilanteestasi ja saada mahdollisesti unta helpottavaa lääkitystä kunnes uni tulee taas luonnostaan.
Mielestäni tarvitsisit myös keskusteluapua. Löytyisikö kotiseurakunnastasi vaikka tuttu rippipappi tai nuorisotyöntekijä kenen puoleen voisit kääntyä? He ovat vaitiolovelvollisia ja puhuminen ulkopuolisen ihmisen kanssa voisi helpottaa oloasi.
Lähetän täältä sinulle lämpimiä ja lohduttavia ajatuksia. Rukoilen isäsi puolesta.
Pappi Elisabet- yritänymmärtää
Silmät kostuvat tekstiäsi lukiessasi. Se että kukaan ei ymmärrä sinua on totta. Meillä on omat tunteemme ja emme voi tietää miltä toisesta tuntuu. Jotkut väittävät niin mutta eivät todellisuudessa tiedä kuin että varmasti on vaikeaa.
Et ole paska ja surkee. Sinä olet arvokas ihminen jolla on luonnollisia tunteita isääsi kohtaan. Sinä olet voimakas kun pystyt asioita tiedostamaan ja kirjoittamaan tänne ylelle. Ja ajattelet järkevästi isäsi ja isovanhempien ikäerosta.
Yksi joka ainakin kuuntelee on sairaalapappi. Siellä missä isäsi on hoidettavana on varmasti sairaalapastori jonka kanssa voit jutella. Toinen paikka on asuinpaikkasi terveyskeskus ja sieltä saat mahdollisesti myös unilääkkeet huonommaksi aikaa.
Se että koulu ei kiinnosta on luonnollista. Ehkä olisi hyvä pitää siitä vähän vapaata. Keskittyä isään ja niihin muistoihin mitä on elämäsi aikana kerinyt tulemaan. Ne muistot eivät katoa koskaan.
VOIMIA!!!- Jenna16v
Kiitos viestistäsi ja sori kun vastaan vasta nyt. Mainitsit sairaalapapin. Tunsin kerran yhden sellaisen. Riitaannuimme jo kauan aikaa sitten. Hän alkoi vihata minua, koska menin tuolloin ihastumaan häneen. Riita oli siis varmaankin oma vikani. Tuon tapauksen jälkeen olen tullut varovaiseksi. En uskalla hakea itselleni apua, sillä pelkään että luotan ihmiseen taas liikaa ja suututan toisen. Ja kerran kun yritin kysyä yhdeltä toiselta papilta että olisiko hänellä aikaa jutella kanssani niin vastaus oli ei. Enkä sitten tiedä auttaisiko papin kanssa puhuminen. Ei se paranna isääni.
- Jenna16v
Nyt isää on yritetty herätellä, mutta ei ole tullut tajuihinsa. Availee silloin tällöin silmiään, mutta ei tee sitä kun pyydetään. En jaksa enää... Tuntuu hirveältä se ajatus että jos hän jää tuollaiseksi. Haluan hänet takaisin. Miksi Jumala ottaa aina hyvät ihmiset pois minulta? En ymmärrä. Olen muutenkin niin kärsinyt. En jaksa enää.
Koeta antaa aikaa isällesi ja itsellesikin. Niin kauan kuin on elämää, on toivoa. Ei hän ole vielä poissa elämästäsi. Viivy hänen vuoteensa vierellä ja juttele, lue ääneen vaikka kirjaa tai lauleskele. Hän saattaa kuulla vaikkei kykenekään vielä kommunikoimaan.
Pappi Elisabet
Yritän muistaa sinua ja isääsi ja äitiä rukouksin. En tiedä Jumalan suunnitelmia isän elämän suhteen, mutta yliluonnollista voimaa tarvitsette nyt.
- Jenna16v
Isä kuolee muutaman tunnin sisällä. Kävin jo hyvästelemässä hänet.. Tuntuu niin pahalta etten pysty kuvailemaan. En kestä enkä jaksa enää!
- absalone
https://youtu.be/4CdmUC3pQbY
Ymmärrän. Elämä on välillä yhtä odotusta.
https://youtu.be/Ijh42sc6P4E - Pyry82
Otan osaa
- Jenna16v
Kiitos
Otan todella osaa suruusi! En tunne sinua, mutta täältä isoja haleja ja voimia sinnepäin! Koita pysyä vahvana, kyllä ne paremmat ajat vielä koittavat.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 174416
Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin1842499Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja731637Onko muita oman polkunsa kulkijoita
Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella261354Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o641197- 114944
Toivoisin etten jännittäisi
niin kauheasti. Hassua tässä on se, että en varmaan olisi niin ihastunut sinuun, jos et olisi niin älykäs, ja henkisesti42932- 171914
Junan kylkeen autolla
Miten helevetissä voi ajaa auton junan kylkeen?? Puhelinta hivelöity kenties!!? Koirat vielä kyydissä on käsittämätöntä75904Minua nainen harmittaa, että en pääse sun rahoihin käsiksi
En pysty myöskään pilaamaan elämääsi niin kauan kun sulla on fuck off pääomaa. Harmittaa myös etten tiedä kuinka paljon18871