Harlem Knights osa2

Äitini luona ei ollut televisiota, Kowalskyn luona oli. Hän pölli upouuden 21 tuumaisen telkkarin kuorma-autosta, kun lastia oltiin purkamassa tv-liikkeeseen. Laitoimme telkkarin Kowalskyn äidin olohuoneeseen ja vääntelimme antennia, kunnes kuva oli hyvä. En ollut ikinä nähnyt niin selkeää ja suurta mustavalkoista kuvaa televisiossa. Mitenkähän suureksi telkkarit vielä kasvavatkaan? Tämäkään ei meinannut olohuoneeseen mahtua. Olisin halunnut katsoa Columboa, mutta Kowalsky halusi välttämättä katsoa jotain laulukilpailua, Eurovision tai jotain. Joku valkoinen akka voitti, hurraa.

Tuli kesä ja heinäkuu. Oli keskiviikko ja 13. päivä. Katselimme taas Kowalskyn luona telkkaria, sieltä ei taaskaan tullut Columboa vaan balettia. Kello oli 21 kun jotain odottamatonta tapahtui. Valot sammuivat ja televisio pimeni. Istuimme pimeässä hetken aikaa. Sanoin: ”Tässä talossa ei sähköt skulaa, eikä vittu mikään pelaa”. Kowalsky kaivoi tupakansytyttimen taskustaan ja käveli sen valossa ikkunan ääreen. Hän sanoi koko korttelin olevan pimeänä, katuvalot ja kaikki olivat poissa. Saimme molemmat idean samanaikaisesti, nyt lähdettäisiin rosvoamaan katutason liikeyrityksiä.

Päästyämme kadulle, oli hulina jo melkoinen. Ikkunoita särkyi ja tavaraa kannettiin liikkeistä ulos. Sanoin Kowalskylle: ” Tarvitsen telkkarin, sängyn, leivänpaahtimen ja maton. Kaikki on saatavilla vain ikkuna rikkomalla”. Kowalsky käski minun seurata. Hän oli tuplasti kokoiseni ja melkoisen paljon vahvempi. Tottelin mukisematta.

Olimme jo monen korttelin päässä, vieraan jengin alueella. Lopulta Kowalsky pysähtyi liikkeen eteen, jossa oli vielä ehjät ikkunat. En sen kummempia katsellut, paiskasin vain kiven ikkunan läpi ja potkin loput lasit alas. Kowalsky hyppäsi sisään ja sanoi: ”Täällä on hyvää tavaraa”. Seurasin innoissani perässä.

Näin vain kesämekkoja ja muita ämmien hepeniä. Kävelin pidemmälle ja hyllyt olivat täynnä naisten alusvaatteita. Ei voinut olla totta. Otin yhden leningin ja tein siitä pussin. Täytin sen kaiken näköisillä mekoilla ja alusasuilla. Voisin viedä ne mutsilleni tai myydä jollekin. Menin etsimään Kowalskya, en uskaltanut huudella, etten herättäisi ulkopuolisten huomiota.

Löysin Kowalskyn suuren peilin edestä. Hän oli vetänyt leningin päälleen ja yritti sovittaa korkokenkiä jalkoihinsa. Ei tainnut löytyä sopivaa kokoa hänen 47 kokoisiin jalkoihinsa. Ajattelin mekon olevan vitsi. Menin hänen luokseen ja sanoin: ” Mies mekossa, erotiikka hukassa. Tarvitsee paljon huulipunaa, jos aikoo saada munaa”. Hän vastasi: ”Turpa kiinni riimirytmi. Vedä tuo mekko päällesi”. Olin järkyttynyt ja vastasin: ” Ei ole mekot minun juttu, haista sinä pitkä **ttu”. Hän ahdisti minut nurkkaan, vetäisi stilettinsä esiin ja käski minun riisua. Kun olin ilkosillani, hän heitti mekon minulle ja käski pukeutua siihen. Seuraavaksi hän vaati minua kävelemään naisellisesti. Yritin.

Tepastelin vähän aikaa ja kysyin: ”Vieläkö päässäsi heittää, eikö tämä ala jo riittää?” Katsoin Kowalskyyn. Hänen mekkonsa etumus oli haarojen kohdalla pullistunut uhkaavasti. ”Ei vielä. Mene kontillesi.” Oliko Kowaslky tykittänyt taas liikaa heroiinia tai impannut. Nämä olivat latinoiden ja valkoisten hommia tämmöiset mekkojutut. Mustat eivät tehneet tällaista. Yritin lähteä pakoon, mutta Kowalsky juoksi minut heti kiinni. Minulla ei ollut mitään mahdollisuutta voittaa painiottelua hänen kanssaan. Yritin epätoivoisesti keksiä jotain pakokeinoa. Käteni osui korkokenkään, jota Kowalsky oli juuri kokeillut jalkaansa. Löin sillä häntä päähän muutaman kerran ja ote heltisi. Juoksin karkuun eikä Kowalsky lähtenyt perääni.

Kävelin edelleen mekkoon pukeutuneena kotiin päin ja kaikki tuntui jotenkin erilaiselta. En tarkoita pelkkää kohtausta Kowalskyn kanssa. Näyteikkunat olivat rikki. Lasia ja roskaa oli joka paikassa. Ihmiset juoksivat ryöstämiensä tavaroiden kanssa pitkin ja poikin. Monissa paikoissa tapeltiin. Joissain liikkeissä oli omistaja paikalla ja yritti suojella omaisuuttaan väkivalloin. Tulipaloja oli sytytetty monin paikoin. Näin palavia autoja, liikehuoneistoja ja rakennuksia. Yhdessä paikassa paloi ostoskärry, joka oli lastattu täyteen vauvanvaippoja. Palokunta ja poliisiautot ulvoivat paikasta toiseen. Hengitin palavan korttelin tuoksua keuhkoihini ja yskähdin. Ilmassa oli maailmanlopunmeininkiä ja jotenkin pidin siitä.