Miten reagoisit tekstiin, jossa päähenkilön nimeä ei mainita kertaakaan?
Olen kirjoittanut romaanikäsikirjoitustani nyt 60 sivua, eikä päähenkilön nimi ole tullut esiin luontevasti missään välissä. Sukupuolen, ammatin ja iän olen kyllä kertonut, ja nämä faktat ovatkin sulautuneet tekstiin helposti.
Pelkään, että päähenkilö jää jotenkin etäiseksi ja vaikeastisaavutettavaksi nimettömänä. Olisiko oman lukukokemuksesi kannalta tällä asialla mitään merkitystä? Tietysti riippuu ehkä tapauksesta, mutta näin yleisesti ajateltuna.
Olen kirjoittanut romaanikäsikirjoitustani nyt 60 sivua, eikä päähenkilön nimi ole tullut esiin luontevasti missään välissä. Sukupuolen, ammatin ja iän olen kyllä kertonut, ja nämä faktat ovatkin sulautuneet tekstiin helposti.
Pelkään, että päähenkilö jää jotenkin etäiseksi ja vaikeastisaavutettavaksi nimettömänä. Olisiko oman lukukokemuksesi kannalta tällä asialla mitään merkitystä? Tietysti riippuu ehkä tapauksesta, mutta näin yleisesti ajateltuna.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kerrot ilmeisesti minä-muodossa?
Jos, niin mikäpä se siinä vaikka päähenkilö olisikin nimetön. Mutta romaanissa kaikella pitää syy. Miksi päähenkilösi olisi nimetön? Ilmentääkö nimettömäksi jättäminen joitain hänen ominaisuuksiaan, tai kytkeytyykö se juoneen, aiheeseen tai teemaan? Onko se tyyliseikka?
Joo, minämuodossa kerron.
Päähenkilö jäi nimettömäksi ihan vahingossa. Tiedän nimen kyllä itse, mutta sen mainitseminen tuntuu kovin merkityksettömältä. Nimettömäksi jättäminen ei siis varsinaisesti ilmennä mitään, mutta en usko, että nimikään ilmentäisi.
Voi tietysti olla, että vastaan tulee vielä tilanne jossa nimi on mainittava. Sitten kyllä ahdan sen varmaan tekstin alkupuolellekin. Tuntuisi oudolta nimetä alusta asti mukana ollut henkilö vasta vaikkapa sadannella sivulla.
No, pikkuseikkoja.
Ps. kiitos vastauksestasi kyselijä :)
Niin, eikä tekstissä tule lainkaan kohtaa, jossa joku muu olisi kiinnostunut päähenkilön nimestä? Kuten kyselijä jo tuossa sanoikin, nimettömyydelle tai nimellisyydelle on oltava syy. Jos nimettömänä pitäminen on yhdentekevämpää kuin kuvaava tai jopa näkökulmaa siirtävä nimi, sitten olisi parasta antaa nimi. Entä tekstin otsikko, kirjan nimi? Jos sen nimen laittaa siihen, sitten sitä ei tarvitse mainita enää.
Ei ole tullut varsinaisesti kohtaa, jossa nimi olisi pitänyt mainita. Hän kun on tekemisissä vain tuttujensa kanssa, ja harvoin tuttuja tervehditään nimillä. Tietysti sen voisi johonkin dialogiin vaikka kirjoittaakin.
Päähenkilö on otsikossa muuten vähän harhaanjohtava sana enkä tiedä miten se sinne joutui. Kyse on kyllä minäkertojasta, mutta hän ajattelee niin paljon erästä toista, että tuo toinen on esillä paljon enemmän.
Kiitos sinullekin vastauksesta. Pitää ehkä katsoa, josko se nimi olisi sittenkin parempi mainita.
Olen menossa Antti Tuurin Lakeuden kutsussa sivulla 308, eikä minäkertojan nimeä ole taidettu vielä sanoa.
Ei siis ainakaan mikään varsinainen rike taida olla. Hyvä tietää! :)
Ei se minua ainakaan haittaa jos ymmärrän tekstistä kenestä on kyse.
Joskus luin kirja arvostelun teoksesta jossa sukupuolta ei mainittu ollenkaan.
Jeess, hyvä kuulla! Luulen myös, että nimettömyys on tässä tapauksessa ihan ok. Enköhän kirjoittaessa huomaisi, jos se aiheuttaisi ongelmia ymmärtämiselle.
Vähänkuin katsoisi elokuvaa joka on kuvattu sellaisella kypärään sijoitetulla kameralla. Eli näät mitä henkilö näkee mutta et itse henkilöä. Ja se ei mene peilin eteen.
-
Voiko niitä lukea?
Hyvä vertaus :)
Päähenkilön nimettömyydellä pitää olla jokin tarkoitus tai sitten lukija ei saa edes pohtia päähenkilön nimettömyyttä.
Tämäkin asia on aivan sivuseikka kokonaisuudessa. Sisältö ratkaisee.