Osa 1 tässä:
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14094758/eraanlaista-kaveruutta
Osa 2
Minua oli pantu. Ensimmäisen kerran. Jotenkin se tuntui vielä epätodelliselta. Ei me Arin kanssa siihen juttuun vähään aikaan palattu. Eikä mikään Arin puheissakaan viitannut siihen, että se oli pannut mua. Välillä teki mieli kysyä, olinko mä ollut sen eka. En kysynyt. Olisi harmittanut olla numero 12 tai jotain.
*
Meillä oli taas sen äidin auto alla. Ei koskaan isän. Käytännöllinen kauppakassi se auto, voisi sanoa. Nytkin ajeltiin pitkin katuja. Satoi hiljakseen. Ketään tuttua ei enää näkynyt. Ilta hämärtyi. Katuvalot syttyivät jo. Käännyttiin pois keskustasta. Luulin sen ajavan minut kotiin. Mutta toiset oli mietteet hiljaisella kuskilla. Lähestyttiin risteystä missä jäisin pois. Katselin tuulilasin läpi märkää asfalttia hiljaisuuden vallitessa. Äkisti käsi painui polveni päälle. Yllätyin. Mitä se tämä nyt tarkoitti? Kosketuksen valuessa reittä pitkin, tajusin Arin haluavan uusintaa. Olin itse ajatellut sitä panoa kertakokemuksena. Jos en nyt reagoisi kosketukseen, ehkä se unohtaisi koko jutun. Yritin olla täysin välinpitämätön. Käsi liukui kohti nivustaivetta. Tuijotin tiukasti tuulilasia. Katsoin pyyhkijöiden liikettä niiden veivatessa vettä pois lasista. Ajattelin vain poisjäämistä.
Kosketuksen saapuessa reiden puoliväliin, käänsin katseeni sivuikkunaan. Lasin pintaan heijastui kuskin tyytyväinen ilme käden löytäessä etsimänsä. Kämmen veivasi housujen pintaa kuin mummo pullataikinaa lauantaina. Lopputuloskin oli sama. Mummolla nousi taikina. Ari sai paisumaan jotain muuta. Kehoni oli kertonut taas mielipiteensä. Olin avannut reiteni vaistomaisesti. Ari naurahti tuntiessaan jäykän kaluni kätensä alla.
- Sä haluat sitä kuitenkin.
Tuntui että se puhui anukselleni, ei minulle.
*
Auto pysähtyi piharakennuksen eteen. Tajusin kyllä, mitä oli tulossa. Tosin minun mielestä sopimus oli ollut vain siitä yhdestä kerrasta, palkkio siitä tyttöjen kyytiin otosta.
- Eihän me näin sovittu, vastustelin.
Se ymmärsi kyllä, muttei se välittänyt. Ehkä sitä panetti liikaa ja minä olin sille sen mielestä valmis juttu. En itse ollut ajatellut tätä jokaviikkoiseksi riesaksi.
Ari nousi autosta. Avasi piharakennuksen oven. Katsoi minua tuulilasin lävitse. Viittoi käskevästi. Kävelin käskystä sisälle. Kuin olisi talutettu tammaa talliin. Ari puhkui innostusta. Sitä tosiaan panetti. Se oli päättänyt heittää siemenensä tällä kertaa muualle kuin talouspaperiin.
Kaikki tapahtui ripeästi. Kävelin sohvan luo kuin se vanha tamma tuttuun pilttuuseensa. Asettauduin suoraan sohvan taakse odottamaan. Yritin koota ajatuksiani. Kädet liukuivat jo vaatteitteni päällä. Farkkujen reisistä paidan kaulukseen ne tunnustelivat minua. Paita nykäistiin ylös harteille. Kädet avasivat tottuneesti housujeni vyön, napin ja vetoketjun. Housuni valahtivat alas.
Housut nilkoissa yritin vielä sanoa jotain. Sain aikaiseksi vain onnetonta muminaa. Eipä sillä ollut vaikutusta. Ari hieroi pakaroitani kuin lämmittääkseen niitä. Olin hiljaa ja odotin. Sen kädet tuntuivat lämpimiltä. Lämpö nousi selkää pitkin ylös. Vaatteita kuorittiin hitaasti päältäni. Aivan kuin tammaa valjaista. Pitäisikö tässä vielä hirnua? Ajatus nauratti minua. Hymyni hyytyi pian.
Sormet repivät minua levälleen. Sormi töksähti suoraan anukseen. Ari viivytteli asiaansa. Irrotti sitten otteensa minusta ja siirtyi laatikostonsa luokse. Avasi ja lajitteli sen sisältöä. Teki mieli pyytää sitä hoitamaan aloittamansa homman jo. Jännitin tulevaa.
Ari veti käsiinsä siniset vinyylihanskat. Purkin, ruiskun ja sudin se asetteli mun selän päälle. Saisin olla hiljaa paikallani etteivät ne putoaisi. Askartelu kiihotti minua. Kaluni nousi. Terska painoi selkänojan taustan nahkaa.
Hanskat liukuivat ihollani. Sudilla se kostutti mun pakaravälin ja kivekset. Vinyylin peittämä sormi tunkeutui sisääni liukastaen reittiä. Ruiskun Ari upotti sitten syvälle suoleen. Purkin tyhjensi sisälleni. Se lämmitti kivasti. Kerättyään tavarat selkäni päältä, se laittoi ne takaisin lokerikkoon. Seisoi sitten hetken siinä mun sivulla, että varmasti näkisin sen koko komeuden. Sillä oli pitkä ja paksu. Isohko terska, epätasainen, suonikas varsi, kiilamainen, joka paksunee terskan jälkeen juureen päin mentäessä. Kun se menee kokonaan sisään, niin tuntuu, kuin se avaisi aukkoa koko matkan vaan isommaksi. Ja se iso terska huolehti siitä, ettei kalu vahingossa pullahda ulos.
*
Eräänlaista kaveruutta osa 2
8
4489
Vastaukset
*
Ari asettautui paikoilleen. Odotti hetken, että olisin varmasti hämilläni. Terska työntyi sisään vauhdikkaasti. Vähän liiankin vauhdikkaasti. Sai minut haukkomaan henkeä. Yritin vastustella ääneen, mutta sanat juuttuivat kurkkuuni. Matka jatkui räjähtäen pohjaan asti. Huutoa pyrki taas keuhkoistani. Arin tiukasti huulilleni painuva kämmen vaimensi äänen. Höyläys kävi rivakasti. Taukoa tuli vain silloin, kun se pelkäsi, että rupeaisin taas huutamaan.
Tahti muuttui välillä hitaammaksi. Selvästi se venytti nautintoaan. Sitten kiihdytti vauhtia. Postimyynnistä saa näköjään kaikkea kivaa, huomasin. Tulee selvästi liukkaammaksi. Voi paukuttaa hidastelemattakin.
Välillä se oli hiljaa paikallaan, veti mua vaan tiukasti itseään vasten. Saadakseen narttunsa loputtomaan kiimaan? Saadakseen sen haluamaan yhä vaan lisää? Kuin jossain mainoksessa. Olisin voinut sanoa mainoksen pitävän paikkansa, mutta vaikenin. Ari jatkoi naimista hitaasti kiihdyttäen.
Yritin olla hiljaa. Mahdotonta. Voihkaisuja pääsi huuliltani. En voinut niitä estää. Tunsin kuinka sen itsetunto paisui sisälläni olevan kalunsa tavoin. Kun sotkin taas sohvan taustaa, se piti taukoa. Mutta sisällä senkin aikaa.
Nielaisin, yskäisin ja huokailin. Mutta mitäpä minä mahdoin. Nyt se teki rivakasti loppuun sen, mitä se halusi. En välittänyt enää. Siemenet syöksyivät sisälleni. Ajattelin niiden jatkavan sillä vauhdilla vatsalaukkuuni asti. Arin lanteet pysyivät kiinni pakaroissani. Kädet lepäsi kyljilläni. Liikautin housujen sitomia jalkojani. Käski olla paikoillaan. Voisi teipata minut, se naurahti.
Nojasin vakaammin selkänojaan, rentouduin. Laskin lantiotani alemmas. Puristin pakaroita yhteen. Nostin lantiotani. Pidätin hengitystä ja toistin liikettä. Lypsin sen kalua sisääni. Sain sen kasvamaan uudestaan. Aria harmitti, kun nyt se ei hallinnut kehoaan. Antoi sitten periksi. Paukutin pakaroitani sen lanteita vasten, ylös alas. Hetken päästä se tarttui tiukasti kiinni lantiooni ja hoiti homman loppuun. Suutani kuivasi. Nuolaisin kuivia ja rohtuneita huuliani. Uudelleen lauennut kalu oli vielä sisälläni.
Sen pois nykäiseminen tuntui samalta, kuin kesällä repäisisi vieheen ahvenesta, joka on nielaissut sen kokonaan.
- Paikallasi narttu! Tää ei oo vielä ohi.
Vaikenin. Annoin sen käsitellä minua halunsa mukaan. Leikki oli vielä kesken. Minulle sanottaisiin kyllä, milloin se olisi loppu. Ari piti taukoa. Keräsi voimiaan. Voimia ja kiimaa tuntui riittävän. Työntyi sitten takaisin sisälleni. Tunsin kuinka kalu sisälläni nytkähteli. Samalla Ari piirteli sormellaan jotain selkääni.
Kai se halusi alistaa mua. Saada minut kerjäämään. Jos olisin kauniisti pyytänyt, en olisi mitään saanut. Ehkä kerjäämällä jotain.
Oli hiljaista. Vain kevyttä sateen ropinaa kuului sisälle. Aisa lepäsi edelleen sisälläni. Nielaisin tyhjää. Tuli vastustamaton halu supistella anusta. Vähän kuin elohiiri se nykiminen alkoi. Jännitin seurauksia. Aikaa kului. Sormi piirteli edelleen kanavia selkäni hikipisaroille. Sormet työntyivät väliimme. Ne puristelivat pakaroitani. Odotin. Kiveksiäni kutitti. Elohiiren tapainen tykytti edelleen reiässäni. Rytmikäs puristelu herätti kalun sisälläni. Kämmen läsähti reiteeni.
- Kiimainen narttu, kuiskaus kaikui korvissani. Ei kai se siinä ihan väärässä ollutkaan.
- Aiotko sä ruveta naimaan mua säännöllisesti, kysyin. - Eikös sen pitänyt olla vaan se yksi kerta, kuten silloin autossa sovittiin? Silloin kun otit tytöt kyytiin?
- Panen kun panettaa. Sohvan selusta kertoo kyllä mielipiteesi, Ari sanoi.
Spermaani valui hitaasti kohti lattiaa sohvan tummalla nahalla.
- Halusit autossa, turha kieltää. Levitit kyllä halukkaasti reitesi, Ari sitten jatkoi.
Sormet liukuivat selkää pitkin siirtyen vatsan puolelle. Kosketti erektiotani.
- Sähän haluat vieläkin. Kyltymätön narttu sä olet, se naurahti. - Ihan turha näytellä mitään muuta. Haluatko vielä lisää? Lisääkö sä haluat?
Sormet kiertyi kalun ympärille. Puristivat mun kovaa erektiota.
- Sulle ei siis yksi panija riitä. Kyllä sä saat useampaakin jos tahdot, odota vaan.
Huohotin hiljaa. Olinko pelkkä patja sille? Se panisi kun sitä panettaa? En minä halunnut muita. En itse asiassa halunnut Ariakaan. En vaan saanut sitä sanotuksi. Ehkä se kyllästyisi pian. Eihän tämä voi olla mikään rakkaussuhde. Korkeintaan panosuhde. Olin aina pitänyt Aria pelkkänä kaverina. En minään muuna. Jotenkin täytyi kuitenkin myöntää, että sen panot tuntui hyvältä. Jotenkin. Laukesinhan itsekin. Jopa useammin kuin hän.
**
Eikö tää jo lopu? Nojasin sohvaan. Ei ollut lupaa siirtyä. Ari seisoi takanani. Arvasin sen katselevan minua, reisiäni, pakaroitani, selkääni, niskaani. Pisaroita valui kohti kiveksiäni. Nyt se ei ollut käyttänyt kumia. Valuva ei ollut pelkästään liukastetta. Siemenet oli tosiaan sisällä. Ari vetäytyi hitaasti minusta. Kädet levittivät pakaroitani. Se katsoi miltä näytti, kun se vetäytyi ulos. Hetken se seuras kun aukkoni sulkeutui.
Reiteni tuntuivat nyt märemmiltä kuin koskaan. Siinä se nyt pyöri kuin kukko tunkiolla. Se tiesi tehneensä hyvät panot. Se oli kyntänyt ihan pohjamutia myöten. En viitsinyt sanoa sille mitään. Oli niin omahyväinen. Se olisi varmaan haljennut kehuista. Enkä olisi päässyt ennen aamua pois.
- Kyllä se tuntui hyvältä, myönsin kuitenkin. - En mä sitä kielläkään. Jotenkin vaan tuntuu, ettei tää oo mun juttu. Kai tiedät, etten mä voi suhun koskaan oikeasti rakastua. Ne tytöt, niitä mä kuitenkin äskenkin ajattelin kun syöksyt tuli, sain sanottua.
- Sä saat ajatella ihan mitä sä haluat, Ari vastasi tylysti.
Se olisi rakastanut minua, mutta vastarakkauden puute sai sen tylyksi. Ari tyrkkäsi paperipyyhkeitä käteeni. Kuivaili kulliansa ja tuumasi mulle:
- Eiköhän se ollut siinä. Pyyhi ittes!
*
Ari sulki piharakennuksen oven ja hetken juttelimme ulkona. Sade oli lakannut. Ilma tuoksui raikkaalta.
- Kotona puhuivat, että mun pitäis alkaa maksaa bensat itse kun ajelen. Etten saisi käyttää enää äidin luottokorttia. Sä saat maksaa bensoista puolet. Tämä äskeinen tapa käy ihan hyvin. Voit hoitaa oman osuutesi näin. Maksat aina kun mä haluan. Kun tää on kuitenkin sulle pelkkä fyysinen juttu. Niin hoidat sitten oman osuutes bensoista näin, sanoi Ari jotenkin loukkaantuneen oloisena.
Vilkaisin sitä.
- Olenko mä sulle jokin talouspaperi mihin sä heität siemenesi?
Se katsoi mua, naurahti ja sanoi:
- Joo, kyl se näin on. Olet. Mut oot sä parempi kuin mikään Lotus. Sä oot paljon imukykyisempi, se nauroi.
Mä olin hiljaa. Tavallaan tajusin suostuneeni. Ei mulla mitään rahaa ois ollutkaan. Jos mä olin talouspaperi, oli Ari se hylsy siinä talouspaperin keskellä. Ehkei aivan yhtä pitkänä, mutta paksumpana ainakin. Mut sitä mä en sille sanonut.
- Jos haluat, et nää jutut olisi kuin maksu bensoista, niin ihan miten vaan. Tosin voisinhan maksaa suoraan sun äidille, sanoin piruillen.
Se käski jättää äitinsä rauhaan. Mä mietin hetken ja sit mä totesin.
- Kun tankki on tyhjä, sä maksat. Kun sun pussit on täynnä, mä maksan.
Läksin kävelemään poispäin. Mietin kävellessä ystävyyttämme. Reidet ja peppu tuntuivat tahmealta. En tiedä, mitä se muhun ruiskutti, mutta polte oli edelleen sisällä. En kehdannut kääntyä takaisin sitä kysymään.
*
Tapasimme seuraavana päivänä pallokentällä. Asiasta ei enää puhuttu. Sitä seuraavana päivänä Aria ei näkynyt. Eikä sitä seuraavana. Pussit rupeaa sillä kuitenkin jossain vaiheessa täyttymään. Ari tiesi, että nyt sillä oli vakipaikka, mihin ne tyhjentää. Olin oikeastaan antanut sille luvan siihen. Ehkä se oli tosissaan haaveillut jostakin syvällisemmästä, mutta näin se nyt vaan meni. Se ei varmaan tuntunut Arin mielestä ollenkaan hyvältä.
Nopeasti Ari kuitenkin hyväksyi tilanteemme vain fyysiseksi. Sit alkoi maksukausi. Mä makselin bensoista aina pyydettäessä. Yllättävän monena iltana sitä pitikin maksaa. Ei siinä mitään. Kyllä se maksaminen hyvältä tuntui. Meni vaan usein niin myöhään, kun se halus varmistaa, et kaikki oli nukkumassa. Homma meni rutiiniksi. Aina viikonloppuisin, monena arkipäivänä myös.
Ari rauhoittui ja se rupes harrastaa uudestaan painia. Se on siinä hyvä. Tosin nyt pitää tyhjentää sen pussit usein myös ennen sen iltaharjoituksia, ettei sille satu mitään noloa. No, mitäpäs mä en kaverin edestä, tai edessä tekisi. Niinä harkkailtoina mun piti olla se aktiivinen osapuoli. Nopeasti mä opin miten pitää toimia. Ari sai olla paikallaan ja mä liikuin. Kyllä se kehui miten hyvä mä olin. Myöhemmin se sanoi kehuneensa mua muillekkin. Mä nauroin sille jutulle kuin hyvälle vitsille.
Nauroinkohan turhan aikaisin?
*Kommenttia saa laittaa. Olen myös tässä tositarinassa ns. haamukirjoittaja. Välitän terveiset kyllä tarinan päähenkilölle.
Kauniita kevätpäiviä lukijoille <3
- Ellu113331
Loistavasti kirjoitettu.
- Kononen
Huh, loppuhuipennus oli paras ku kerroit, että ihan tositapahtumiin perustuva!
Omalla tavallaan tuo tarina oli melko tyly, mutta kerronta oli hyvää! Toisaalta uskon, että tuollaista se saattaa oikeastikin olla, joten aika realistinen kuvaus.
Mutta juu, hyvä tarina taas kerran sulta :) Vaikkei siis nyt ollut idea tai mahdollisesti raakaversiokaan sun alunperin. Oman näköisesi sait silti siitä tehtyä.
Terkkuja vaan Henrylle sekä tarinan päähenkilölle! :D - Pallotyttö
Kyllä vaan, hyvä oli meno taas!
Aurinkoista kevättä Henrylle !! - poika12345
Hieno kertomus. Itselle käynyt joskus 1980 luvulla samalla tavalla. Vahingossa, panin ystävän kanssa. Mutta hienoa se oli. Hän sanoi niin kauniisti, silloin, että pikkuinen tuliko se jo.. kun laukesin..
- krrrrh
Jatkuuko tämä?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1404255
- 1251661
Sulla on nainen muuten näkyvät viiksikarvat naamassa jotka pitää poistaa
Kannattaa katsoa peilistä lasien kanssa, ettet saa ihmisiltä ikäviä kommentteja.711477Timo Soini tyrmää Tynkkysen selitykset Venäjän putinistileiristä
"Soini toimi ulkoministerinä ja puolueen puheenjohtajana vuonna 2016, jolloin silloinen perussuomalaisten varapuheenjoht2831422Kalateltta fiasko
Onko Tamperelaisyrittäjälle iskenyt ahneus vai mistä johtuu että tänä vuonna ruuat on surkeita aikaisempiin vuosiin verr181294Ikävöimäsi henkilön ikä
Minkä ikäinen kaipauksen kohteenne on? Onko tämä vain plus 50 palsta vai kaivataanko kolme-neljäkymppisiä? Oma kohde mie491185Nainen voi rakastaa
Ujoakin miestä, mutta jos miestä pelottaa näkeminenkin, niin aika vaikeaa on. Semmoista ei varmaan voi rakastaa. Miehelt791141- 301116
IS Viikonloppu 20.-21.7.2024
Tällä kertaa Toni Pitkälä esittelee piirrostaitojansa nuorten pimujen, musiikkibändien ja Raamatun Edenin kertomusten ku601091- 631071