Níin eli mitäs mieltä olette siitä? Millaisia kokemuksia teillä on selätyksen tekemisestä? Milloin olette siihen joutuneet siihen turvautumaan? Itselläni on rotikkapentu ja välillä olen joutunut sen selättämään kun se alkaa purra ja hyökkimään että se muistaisi kuka se pomo talossa olikaan.. Ihan hyvin nykyään jo alistuu.. ja sen jälkeen muistaa taas käyttäytyä pari päivää.. kunnes taas testaa omistajaa ja selätän koiran. Muuten on kiltti , mutta välillä tulee virtaa ja osa käyttäytymisestä on pennun leikkiä :)
selätys!!!
kirsi
1467230
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 33 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 146
Vanhimmat
"selätys" on tapa tehdä auktoriteettiä koiraasi pelkkä yksi temppu tuohon ei todennäköisesti tule riittämään, jos koirallasi on voimakas taipumus dominanssi käyttäytymiseen on syytä alkaa miettiä koko suhdetta. Sinä viet koira tottelee, kun tämän teet itsellesi selväksi keinot tulevat normaalista elämästä, vahvista toivottu käyttäytyminen!
selättänyt koiriani milloinkaan, enkä muutoinkaan ole selättämisen kannalla! Koiran ei tarvitse mielestäni alistua-alistua, vaan oppia. Ja opetus ainakin meillä tapahtuu opettamisen/koulututtamisen kautta. Olen sitä mieltä, että koiran ei tarvitse alistua edessäni, vaan sen on toimittava antamieni komentojen ja käskyjen mukaan luottamalla itseeni ja niin, että koiralla on hauskaa olla mielinkielin mulle. Ainakin meillä nämä metodit ovat toimineet!
Hymyilin kun luin kirjoituksesi. :)
En pahalla tapaa, vaan siis; koirat ovat yksilöitä. Meille tuli pieni pelokas hiili taloon, joka oli niin pelokas, ettei uskaltanut keittiöstä poistua tutkimaan muita huoneita.
itsetuntoaan nostimme, valitettavasti, ja siitähän tuli jästipää.
Kuka tahansa, joka hiilin tuntee, tietää, että joskus alistaminen on ainoa keino.
esimerkkejä, jotka on vaikea kuvitella, ellei niitä ole nähnyt ihan itse:
Hiili on pyrkinyt pomoksi kaikin tavoin. Se on haukkunut on olen kävellyt asunnossa. Se on kävellyt päältäni, kirjaimellisesti. Se on varastanut vaatteitani, ja se "laulaa" minulle. Ei ulvo, ei hauku, ei murise. Se örisee. Uhittelee. Viskoo päätään sivulta toiselle ja örisee. Joskus tulee naamani eteen ja sanoo puolihaukotellen Haaaauuuu. Koiran ei uskoisi sanovan HAU, ellei sitä itse kuule. Purskahdan yleensä näissä tilanteissa nauruun.
No, kun Hiiliä sitten koulutettiin, ja kun hiili teki hyvin, tarjottiin makupalaa, (oli se mitä vain, sydäntä, lihaa, koirankeksiä, suklaata, makkaraa..) niin sehän pudotti sen pois. Palkitsemista yritettiin leluillakin. Eikä mitään toiminut. Kun hiili teki tuhmasti, sitä on toruttu, se on "eristetty laumasta" ja ties mitä muita menetelmiä. Hiilin selättäminen on ainoa asia, millä se tajuaa olevansa rangaistu.
Mutta: vaikka sitä kuinka on tosiaan alistettu, tuon jääräpäisempää ja dominoivempaa koiraa en ole nähnyt. (Hiilin rotu on seropi, se on pienikokoinen, siinä on labbista, saksanseisojaa ja hiven pystykorvaa)
Ja vaikka hiilin kanssa on käytetty sitä, että se alistetaan selälleen, niin se tekee senkin jo turhaksi: Hiili rakastaa selällään olemista. Eli alistaminen selättämisen muodossa on sille pikapuoliin muodostumassa palkinnoksi :)
Hiili kellii huvikseen lattialla ja puree etutassujaan. Tai puree ja puree, mutta pitää niitä suussaan.. Lisäksi se nukkuu nykyään selällään. ( joten ei siitä pentuaikojen selättämisestä ole traumoja jäänyt )
[toisesta koirasta sen verran, että ritaa selätetään äärimmäisen harvoin. lähinnä silloin, kun rita alkaa haukkumaan toisille koirille, vetää hihnassa ja poukkoilee sinne tänne, eikä ritaa saa muuten pysymään paikallaan, edes silmiin vihaisesti tuijottamalla ja päästä kiinni pitämällä.. onneksi niitä tilanteita on harvenemissa määrin. Eli en puolusta selättämistä enkä alistamista koiran koulutuksessa yleensä, mutta kohdalleni sattui maailman jääräpäisin koira, joten ymmärrän, että joskus se on paras (ainoa) vaihtoehto sen jälkeen, kun ei kertakaikkiaan enää muut keinot tepsi ]
niin mulle ainakin tuli tosi paha olo sun kirjoituksestas. Se käsitys jäi, että sulla on keinot koiran hallitsemiseen loppunut ja niinpä turvaudut tuohon koiran alistamiseen selättämisellä. Tosin sekään ei näytä kovin hyvin tuottavan tulosta, koska joudut siihen turvautumaan aina välillä.
Selättäminen on homma, jota en ymmärrä, ja jonka miellän sellaiseksi keinoksi, mitä ihminen käyttää, kun muut keinot loppuvat, eli kuvitellaan ongelmien poistuvan sillä.
Meillä on aina ollut tärkeää, että tekeminen on mielekästä koiralle ja koiran ja meidän välinen luottamus on niin vahva, että tietävät asioiden olevan ok, vaikkei ne aina miellyttäisikään. Koiria ei ole koskaan koitettu alistaa, ne saavat olla koiria. Luottamus meidän välille on rakentunut pikku hiljaa ja vaikka toisen kanssa on ollut pahojakin ongelmia, en koskaan ole edes harkinnut koiran selättämistä, koska sillä tekisin tilanteen vain entistä vaikeammaksi. Jos oltais turvauduttu selättämiseen, niin luottamus olisi kyllä kadonnut ja koiran vastarinta vain vahvistunut. Siinä tapauksessa uskon, että hetki sitten olisikin ollut edessä tilanne, jolloin toisesta koirasta olisi ollut pakko luopua, koska se varmasti olisi tuolloin ollut todellinen vaara lapsen kannalta.
Kehumisella saa aikaan paljon parempaa jälkeä ja koiran kanssa tekeminen on antoisaa ja mukavaa. Silti tietävät rajat tarkkaan ja pauhut saattavat nuo todelliseen epätoivoon:) Toki on ollut tilanteita, jolloin on tarvittu "kovempia otteita", olen jättänyt koiran metsään, kun ei antanut kiinni ym. mutta niissä tilanteissa koira on voitettu henkisesti ei ruumiillisesti.
Ajattelet nyt ehkä etten tiedä mistä puhun, mutta meillä koirilla on kova riista- ja suojeluvietti, eivätkä muutenkaan ole siitä helpommasta päästä. Alistamalla ei noiden kanssa tulosta synny. Jos nämä meidän "pehmeät keinot" olisivat huonot, niin en varmastikaan pystyisi noita edes lenkittämään, itse painan n. 60kg ja koirat yhteensä hiukan alle 90. Eli kyllä koiraa hallitaan muuten kuin alistamalla ja fyysisellä voimalla.
Sinä et ymmärrä selättämistä, ja olet sitä mieltä että Minä kuvittelen, että ongelmat poistuvat sillä että selätän? Olethan varsinainen psykologi, kun tuollaisia totuuksia latelet tuntematta.
Onko sinun mielestäsi muuten alistaminen ja hallinta sama asia?
Ja sinusta luottamus koiran ja omistajan välillä on mennyttä, jos omistaja "alentuu" selättämään koiran?
Käsitinkö nämä nyt oikein?
Ja ei, se ei todellakaan ole fyysistä vallankäyttöä koiran suhteen. Sinulla on selkeästi erilaisia ongelmia koiriesi kanssa kun minulla, Ja selitin kyllä, että meillä kehuminen Hiilin kanssa ei johda haluttuun lopputulokseen, vaan täysin päinvastaiseen.
Ja esim: jos Hiili karkaisi, mitä se ei tee, Niin kun Hiili tulee luokse, ei sitä siinä tilanteessa alisteta. Kun Hiili ei tottele minua, siinäkään tilanteessa sitä ei alisteta.
Hiili on ensinnäkin todellakin ylivilkas. Hiilillä on keskittymisvaikeuksia, ja vaihtoehdot;
Kun Hiili turhautuu ja päättää järsiä karvansa irti itsestään, annanko kuonokopan, syötänkö rauhoittavia, vai alistanko hetkeksi, että Hiili rauhoittuu? Kerropa minulle, mitä sinä tekisit siinä tilanteessa? Näyttäisin henkistä ylivaltaasi stressaantuneelle ja ahdostuneelle koiralle millä tavalla? Ehkä antaisit sen olla koira, ja että syököön karvansa irti?
(ja älkää nyt ihmiset sanoko että viekää se eläinlääkäriin, tutkituttakaa. Niitä eläinlääkäreitä kun on ollut jo kolme, ja yksi eläinpsykologi, jotka ovat kaikki antaneet samat neuvot..)
Ja mitä siis meillä tulee selättämiseen, se on huomion kiinnittämistä. Omistajaan. Rita vauhkoontuu ulkona täysin, eikä siinä auta vaikka istut tielle ja tuijottelet silmiin millä tavalla tahansa. Se rimpuilee itsensä irti, ja silloin se on menossa. Kerrotko miten tämän ratkaiset, ellei sitten niillä rauhottavilla lääkkeillä?
ottanut huomioon, että on todellakin olemassa muunkin tyyppisiä koiria, kuin sun Hiili ja ...?
Jos sulla on kaksi koiraa, joiden toimintojen perusteella annat ohjeita, niin valitettavasti ne eivät välttämättä täsmää jokaiseen! Sua hymyilytti mun aiempi kirjoitus, vaan nyt kyllä ihmettelen omaasi!
Ottakaa nyt hyvät koirienomistajat huomioon se ihan oikea todellinen asia, että mikä sopii näiden nerojen mielestä yhdelle, ei todellakaan tarvitse sopia sille teidän omalle koirallenne ja muistakaan, että kohtuus kaikessa ja kun sitä omaa maalaisjärkeä käyttää, niin saattaa päätyä muihin ratkaisuihin! Näin minä olen toiminut, kuin myöskin niissä erittäin hyvin onnistunut! Enkä puhu vain kahden koiran tuomalla kokemuksella, vaan niitä on todellakin useampi ollut menneisyydessä, kuin myöskin edelleen tässäkin hetkessä!
ja hallinta on sitten niin kaukana toisistaan kuin vain olla ja voi.
Niin ja mitä tekisin ylivilkkaan koiran kanssa? Voi kuule, vaikka mitä. Siitä mulle ei tosiaanka tarvi luetella vaihtoehtoja, joista vielä kaiken huipuksi puuttu se mitä itse käytän. Ei meillä ole tarvittu lääkäriä ja psykologia ratkomaan ongelmia, ihan on oma järjenkäyttö ollut sallittua.
Kontaktin ottoa koiraan kannattaisi varmaan harjoitella, samoin koiran "ylivilkkauden" suuntaamista parempiin asioihin, kuin karvan repimiseen.
Mun on varmasti ihan turha sulle luetella miten meillä vastaavissa tilanteissa toimitaan, kun susta se selätys ja sen kautta koiran huomion hakeminen tuntuu olevan ihan ok.
mietis nyt itse tuota kirjoittamaasi, etkö saa koiraan kontaktia muutoin kuin selättämällä? Ja vielä väität, että sillä ongelma poistuu? Kuin nyt tulee mieleen, että oot itse aiheuttanut jo seuraavan ongelman, eli koira varmasti tuolla menolla oppii sen, ettei suhun tarvi kiinnittää huomiota kuin silloin, kun selätetään. Ja onkos silloin varmempaa keinoa saada se omistajan huomio, kuin hiukan riehua, jolloin siitä taas seuraa se selätys ja huomio.
Kirjoituksestasi saa sen käsityksen, että sinä olet pätevä neuvomaan, ja minun neuvoni ovat mitättömiä?
Ensinnäkin, en koskaan sanonut että selättäminen, tai mikään muukaan sanomani pätee kaikkiin koiriin. Menepä nyt kiltisti itseesi, ja luepa kirjoituksiani uudelleen. Jookos?
Ensinnäkin, olen sanonut, että kaikki koirat eivät kestä selätystä, olen sanonut, että näin meillä toimitaan, en suinkaan ole sanonut että Kaikkien on toimittava näin.
Joten sinä se olet sitä mieltä, että selättäminen ei koskaan sovi kellekään, minä sanoin että on tapauksia, joissa selättäminen on varteenotettava vaihtoehto.
Minä en ole täällä haastamassa riitaa. Ja jos jonkun kanssa väittelen, oletan, että tämä väittelykaverini, tässä tapauksessa Sinä, viitsit lukea sen kirjoituksen, mihin alat väittämään vastaan?
Mielelläni keskustelen mielipide-eroista, kasvatuksellisista asioista, sellaisten ihmisten kanssa, jotka vaivautuvat keskustelemaan asioista ihmisten tavoilla, eivätkä ihmeellisellä räyhäämisellä, missä ei ole mitään mieltä.
Juu, teen minäkin vaikka mitä koirani kanssa, ne tekevät keskenään, ja tekee miehenikin.
Hiiliä et tunne, ja minä en sinun koiriasi, joten..
Mutta kerro nyt ihmeessä, mitä teet, jos sinulla on edessäsi koira, joka on touhunnut toisen koiran kanssa puoli päivää, sen jälkeen juossut vapaana tunnin pari metsässä, lenkkeillyt, hakenut palloa jne. Sen jälkeen, kun pitäisi rauhottua yöllä kymmenen aikaan, se saa ensin hepulin, juoksee huoneesta toiseen ja pomppii minne sattuu, ja sitten kun sen saa viimein rauhotettua, sillä alkaa turhautuminen, ja se kiskoo joko kaverinsa karvoja, tai omia.
Ei sinun tarvitse sanoa kontaktin ottamisesta, ei tässä tapauksessa ylivilkkauden suuntaamisesta (vai keksitkö hiljaisen tavan yövilkkauden purkamiseen?)
Ja tässä taas esimerkki siitä, että tämä ei tosiaan ole keskustelu, vaan väittely ja mustamaalaamispalsta. Minä kysyin sinulta, mitä sinä tekisit. Sen sijaan että kertoisit minulle ohjeita / neuvojasi / toimintatapojasi, mitä sinä sanot? sanot näin:
"Mun on varmasti ihan turha sulle luetella miten meillä vastaavissa tilanteissa toimitaan, kun susta se selätys ja sen kautta koiran huomion hakeminen tuntuu olevan ihan ok. "
Nyt on sinunkin aika katsoa peiliin.
Se minun vielä piti sanomani, minulla on tosiaan kaksi koiraa.
Ja kahta koiraa seuraamalla, kuten myös koiria ulkona keskenään, oppia koiran luonnollisesta käyttäytymisestä.
Ja kyllä minullakin on ollut useampia koiria, joihin perustan kokemukseni, neuvoni, ja vinkkini. Jos haluat, voin kyllä profiiliinikin kirjoittaa, että minun sanani eivät ole laki, minä puhun vain omista kokemuksistani, ja kerron tosiaan vain sen, miten minä koiriani käsittelen. Ja korostan ja alleviivaan, ettei minun neuvojani tarvitse noudattaa, elleivät ne luontevilta tunnu.
Mutta eikö se sinusta olisi kanssakeskustelijan aliarvioimista...? tai ainakin hänen älynsä.
hmm. siis koirasi on ylivilkas, ja ainoana keinona sinä siihen viimesessä vaiheessa on se että alistat sen.
Hmm, on koirasi oppinut rauhoittumaan sillä tavalla että se lentää selällensä, eikä se tarkoita sitä sanan todellisessa merkityksessä, selätystä.
Koirat eivät mielestäni osaa käsittää asiota kuin ihminen, eli minä en "usko" (tuntuu vielä olevan uskon puolella kun ihmiset suuttuvat jos sanon suoraa ettei dominassia ole olemassakaan, mikä on uusimpien tutkimusten perusteella totta). On ehdottoman tärkeää että koiralle opetetaan rauhottuminen, ja on myös ehdottoman tärkeää että omistaja huomaa koiransa käytöksen muuttumisen.
Koirasi kuulostaa tekstiesi perusteella kauhean stressaantuneelta ja ylivilkkaalta siksi ettei koiralla ole _tarpeeksi_ älytehtäviä ja nenätyötä, se on äärimmäisen tärkeätä aktiivisilla roduilla.
Jos sinun tyyli koirasi rauhoittaa on se että heität sen selälleen, on se ihan hyvä, mutta jos kuvittelet päässäsi että koirasi alistuu silloin, voi olla ihan hyvä varata aika mielenterveystoimistosta, sillä tämä todellakin tapahtuu sinun päässäsi.
Onkohan minun oman koira kauhean dominoiva mielestäsi kun sen lempipuuha on se että se makaa päälläni (sillätavalla että minä olen alla) ja se nuolee minun kasvojani...
Vai tarvii mun katsoa peiliin, jos oon sitä mieltä, että meillä ylivilkkaus ym. on saatu kuriin muunlaisin keinoin, kuin koiraa selättämällä. Tunnut olevan niin varma keinosi oikeellisuudesta, että miksi ihmeessä koittaisin mieltäsi muuttaa.
En tosiaankaan tunne koiraasi, mutta meillä löytyy kokemusta ylivilkkaasta( meillä kutsutaan enemmin hiukan liian aktiiviseksi) koirasta, samoin koirasta, jonka ihmiskontaksit on ollut mitä on ollut silloin ekoina elinviikkoina, joka on jättänyt koiraan syvät arvet, jos näin voi sanoa.
Kysyit mitä keinoistasi käyttäisin ja vastasin, etten mitään sinun mainitsemistasi. Jos koet, että tuolla jotenkin mustamaalaan sinua, niin sille en voi mitään. Kysymyksen kun olisit voinut itse kysyä haastamatta riitaa ja aliarvioimalla minun kokemuksiani.
käsitit nyt väärin jotain perusteellisesti.
Ensinnäkin Hiili ei käytä nenäänsä. Kaiken, siis todellakin kaiken se tollottaa silmillään. Harvinaisen visuaalinen. Jopa eläinlääkärissä se tuijotteli ulos ikkunasta kun lumihiutaleet satoivat. Lisäksi katselee televisiota tuntikausia, sen jälkeen kun on rauhottunut. Joskus, kun olemme keittiössä, leikimme jääkaappimagneettejen siirtämisellä. Hiili seuraa niitä katseellaan jne.
Älytehtäviä sillä on. Ja kiipeilytehtäviä. Ja fyysisesti rasittavia..
Enkä minä missään nimessä ole sanonut, että se on alistamista. En sano että se Alistuu, kun selätän. Sanoin, että minä en varsinaisesti käsitä sitä alistamiseksi, vaikka muut sitä alistamiseksi sanovat, vaan minun silmissäni se on rauhoittamista. Pistän sen selälleen, sillä silloin se "tiedostaa" jollain tasolla olevansa hallinnassani, ja ettei sen kannata tehdä mitään. Aikansa rimpuilee, mutta sitten rauhottuu. Ja kun sen pitää siinä sen minuutin, pari, niin sitten se on jo sen verran rauhoittunut että kykenee olemaan "ihmisiksi". Eli toisinsanoen rauhottuu vaikka makoilemaan, istuskelemaan jne.
Hiilin erikoisuus on tosiaan se, että makupalat eivät tehoa, ja haistelemalla se ei tee mitään. Kokeilimme joskus esim. nami kupin alle, ja sekoitetaan kuppeja. Rita löytää namin kupin alta. Hiili istuu ja katsoo, minne kuppi siirtyy. Näin ollen, jos on tarpeeksi nopea, Hiiliä voi hämätä, Ritaa ei.
Ja silloin, kun Hiilin kanssa tekee jotain mielenkiintoista, että se saa käyttää älyään, se kyllä n. puoli tuntia jaksaa pitää mielenkiintoa yllä. Sen jälkeen, oli tehtävä kuinka haastava vain, pitää mennä puremaan Ritaa persuuksista tms.
Kysyin mitä keinoa käyttäisit. Sanot koko ajan että sinun omia keinojasi, etkä mitään minun keinoistani.
No, minä kysyn kolmannen, ja varmasti viimeisen kerran. AIOTKO JAKAA TIETOSI JA KOKEMUKSESI KANSSANI, VAI ET??
Kuten sanoin, lääkärit ja psykiatrit meille ovat sanoneet, että rauhoittavat olisi "turvallisin" ratkaisu. Joten, jos sinulla on ratkaisu, omanlaisesi, ongelmaan, kerro se? Muuten katson että olet mahtipontinen pullistelija, jonka tarkoitus on vain haastaa riitaa kanssani.
Mitähän se sitten olisi? Se mikä on mennyt pahimman kerran ohi?
En käsitä miten sanot ettei koirasi käytä nenäänsä, sillä koira hahmoittaa ulkomaailman nenänsä avulla... Eri asia on se että koiraa ei ole rohkaistu tarpeeksi sen käytöstä, ja kyllä näkisin edelleen koirasi olevan stressaantunut.
Ja mitä pidemmälle lenkeille sitä viet sen paremmaksi sen kunto kasvaa, sen vaikeempi sinun on sitä ulos viedä sillä tarkoituksella että se väsyisi. Fyysisesti väsynyt ylivilkas koira vaatii varmana aivan järjettömän paljon enemmän liikuntaa ja liikuttamista, voin sanoa sillä oma koira on uskomattomassa kunnossa. Mutta se että koiraa aktivoi ja virikkeistää väsyttää ja kuluttaa energiaa enemmän ja on jopa pääkopan puolesta parempaa "liikuntaa"...
Sulla on nyt hieman puolusteleva kanta mua kohtaan, en väitä että koirissasi olisi vikaa, vaan haluan auttaa sinua ymmärtämään koiriasi ja niiden käytöstä. Ja sen että sinun ei todellakaan tarvitse käyttäytyä koiriasi kohtaan "rumasti", sillä koirasi kokee aivan varmana sinun antaman käytöksen rumana heitä kohtaan... Me voidaan vaikka jutella näistä asioita sähköpostitse jos sua alkaa kiinnostamaan ollenkaan mun kanta, sillä täällä kun kirjoittaa on hirveen vaikee välttyä erilaisilta väärinkäsityksiltä. Eli sano vaan josko laitan sulle s-postia niin vaihdetaan mielipiteitä.
ja olisinkin laittanut sulle siitä s-postia, mutta sun postis ei toimi! Ois vaan helpompi kertoo meillä toimineista ja huomatuista jutuista siellä kuin täällä, eli jos kiinnostaa niin laita mulle postia.
käyt noin kuumana??
Täysin aiheetta hermoistuit sinä kyllä nyt! Itelläni on elämän mittainen kokemus koirista, mutta olkoon sanomani mitätön ja sinun ei yhtään mitään ;)
Hiili ei käytä nenäänsä kuin äärimmäisen vähän. Se ei hahmota ulkomaailmaa nenänsä avulla, kuten useimmat koirat. *huokaus*
Tiedän, että esim. toinen koirani, Rita, on kuono maassa 24 tuntia vuorokaudessa. Ja silloin kun ei maassa, niin kuono ilmassa.
Hiili ei haista ruokaa, mitä se aikoo syödä. Se työntää silmänsä kuppiin. Kun se on ulkona, ja rita haistelee, Hiili katselee. Kun Rita on eläinlääkärissä, niin rita haistelee eläinlääkärin, paikan, lattian, välineet... Hiili tuijottaa ikkunasta ulos.
Kun Rita haistelee kuppien alle, tai jos piilottaa namin käteen, kuppiin, minne vain, vaikka huoneeseen, ja sanoo etsi, niin rita haistelee namin esiin.
Hiili katsoo. Ja usein siis jättää löytämättä, jos hämää.
Hiili seuraa kaikkea katseellaan. Ja juoksee kovaa. Siinä se. Rita haistelee, ja juoksee vainun mukaan. Hiili näkee jotain, ja juoksee sen luokse.
Jos menen piiloon, ja Hiili ja rita päästetään irti.. Rita haistelee jälkiä pitkin että minne menin. Hiili katselee ympärilleen, ja menee sinne minne "näytin menevän", tai sellaisen esineen luokse, mikä Näyttäisi minulta.
On mahdollista, että hiiliä ei ole rohkaistu tarpeeksi nenän käyttöön, mutta paha rohkaista sellaista, mihin luontaista taipumusta ei ole.
Ja kyllä olen itsekin sitä mieltä että Hiili on stressaantunut. Ja sen stressin osasyy on turhautuminen. Ja turhautuessaan se ilmenee .. miten sen ilmaisisi.. Hiilin on pakko omasta mielestään olla Sileä. Sileä ja puhdas. Ja se vaikka repii karvat irti, mikäli se ajaa paremmin tarkoitustaan niin.
Hiiliä ei voi väsyttää fyysisesti. Ritan voi. Tuntikausien metsälenkki, ja Ritan lihaksisto on jumissa, ja sitä saa hieroa ja lämmitellä, ja toivoa että se kykenee itse venyttelemään vähän.
Hiili ottaa puolen tunnin tirsat, ja painuu taas. Hiili on äärimmäisen hyvässä kunnossa fyysisesti. En tiedä edes, mikä sillä on, että se on pienestä asti päättänyt että se kerää itselleen massaa minkä kerkeää, ja nimenomaan voimaa. Ja tarmoa. Ja sen se purkaa kuten parhaaksi näkee.
Ja usko nyt pois, kyllä sillä on virikkeitä. Nimittäin niitä älyä vaativia. Mutta se ei vaan riitä. Palapelinkö minä sille yöksi laitan, että saa sitä ratkoa? :P se olisi ainoa hiljainen. Mutta kun se kestää sen puolituntia, maksimissaan 45 minuuttia, ja sitten pitää jo juosta. Tai hyppiä. Tai kiivetä. Vaikka kirjahyllyyn.
Niin, tiedätkö ne "aktivointi" pallot, mitä nenällä työnnellään tms, ja sieltä tulee namia? Rita haisteli, löysi aukon mistä ne tulee ulos, ja yritti sieltä saada. Kun ei saanut, pyöritteli aikansa.
Mitä Hiili teki? Katsoi mistä laitan namit sisään, ja päätti avata pallon. Vartti, ja se oli auki.
Tiedätkö ne vetolelut, mitkä on tehty monesta langasta tehdystä köydestä? Se olisi kahdelle koiralle erinomainen virike. Uskoin..
Hiili avasi solmut, purki langat yksitelleen irti. Että täällä olisi ompelulankaa pätkissä, jos kiinnostaa.
Hinausköydenkin se purkaa ajanvietteeksi jne. Tennispallot, (Wilsonit, jotka luulin olevan laadukkaimpia..) se "kirputtaa" puhtaaksi. Niin kauan, että ovat iiiihan sileitä, ilman karvan karvaa.
On Hiilillä hiljaisempiakin päiviä. Ne ovat niitä, kun nautin, menen makaamaan sohvalle, ja nukumme molemmat pois univelkaa :P
Mutta pääsääntöisesti tuo kakara on "täystuho".
Tiedän, ettet sano että koirissani on vikaa. Minä väitän, että on. Siinä se oleellinen vika onkin. Ja tiedän, että kasvatuksessani ja koulutuksessani on vikaa. Mutta kun ei kukaan tarjoa parempia vaihtoehtoja. Olen niitä kysellyt niin kouluttajat kuin eläinlääkärit ja koirapsykologitkin. Tietysti ystävät, tuttavat, ja kaikki, joilla on koiria.
Jos haluan Hiilin käyttäytyvän kiltisti ulkona, se onnistuu. Sama kylässä. Se ottaa ihmiset meille hyvin vastaan, on vieraskorea.. Ja hetkellisesti saan sen kyllä "hallintaan", ja se esim. Pikkulapset ottaa hyvin rauhallisesti vastaan, ja ymmärtää olla riehumatta. Mutta se vaatii tuolta koiralta Niiin uskomattoman paljon itsehillintää, että jälkeenpäin se räjähtää käsiin.
Ja mitä tulee siihen, että pitävätkö koirani käytöstäni rumana heitä kohtaan.. En usko. Kumpikaan koira ei "tiedä" paremmasta, ja ne kuitenkin tietävät etukäteen tilanteen, jossa ne selätän. Ja Tällä peruteella rita on oppinut välttämään tilanteita, joissa joutuisi "rangaistavaksi". Mutta hiiliä kun en saa rauhalliseksi, en millään. Se, että otan sen syliin, pidän kiinni tassuista, päästä tms.. Se on turhaa. Minulla menee siihen aikaa, koira ei rauhoitu, ja lisäksi olen verisillä naarmuilla.
Ja mitään ei saavutettu siis.
Ja kun selätän Hiilin, eikä se vaadi fyysistä voimaa, vaan ainoastaan sen, että saa sen maahan, pistää käden / jalan kevyesti päälle, ja se rauhoittuu siinä hetken, kunnes tajuaa, että "ainiin, nyt on ilta, kohta pitää mennä nukkumaan" tms. Tai tajuaa ylipäätään että nyt odotetaan rauhallista käytöstä.
Jos haluat keskustella asiasta, ennen sähköpostin luovuttamista, toivoisin jotain konkreettisempaa neuvoa sinulta, kuin se että "tapasi on väärä." Tarjoa oikeampi väärän tilalle?
Mikä ihme se on , että sähköpostitse voi kertoa, ja tässä ei?
Ja ei satu olemaan osoitettasi, että voisin laittaa postia.
Tuolla jossain aiemmin mä jouduin "keskusteluun", siitä kun en ole nähnyt muuta keinoa kuin koiran alistaminen, uhkaavien tilanteiden laukaisemiseksi. Minuapa siis ihmeteltiin millainen ihminen olen ja todettiinkin ilkeäksi ja erityisen huonoksi koiranomistajaksi....
Mutta nyt mä tajusin, että pehmeämmän linjan ihmiset ilmeisesti kuitenkin myös alistavat koiraansa, niinkuin minä alistamisen ymmärrän, eli oman tahdon nujertamiseksi...
Olen ihmetellyt ja kysellyt, kuinka koiran kanssa pärjää nujertamatta sen omia haluja, nyt sain vastaukseni, kiitos siitä. Kyse onkin vain siitä että kaikista koiran hylkääminen, vaikka metsään tilapäisesti (entä eristäminen tai ruokailun tilapäinen evääminen tai vastaava?) ei olekaan alistamista!?! Alistamisesta puhutaankin siis vain selätyksessä, mutta eikö alistaminen juuri ole sitä, että ylempi, yleensä ihminen määrää mitä tehdään, jolloin alaisen halut ovat toissijaisia...
Siis enkö olekaan huono ihminen, sillä en anna koirieni päättää kaikkea, vaan määrään itse tahdin. Vai voiko oikeasti olla toisin, tuleeko /kasvaako koirasta onnellisempi, jos se saa itse aina toteuttaa itseään. Jos näin on haluaisin myös kasvattaa tietysti koirani onnellisemmaksi, kun vain joku kertoisi käytännön keinoja, kuinka koiraa kasvatetaan niin ettei tule eturistiriitoja. Kuinka siis koira ja ihminen voivat aina olla samaa mieltä ja samassa aikataulussa. Jos en olisi päivätyössä olisi tietysti helpompaa kun ei tarvitsisi alistaa (siis nujertaa niiden tahtoa) esimerkiksi jäämään ilman seuraa ja lenkkeilyä koko päiväksi ja pystyisi täyttämään niiden haluja koko pitkän päivän...
Siis onko tässä alistamisen tarpeellisuus keskustelussa vain kyse siitä, että alistaminen sanana tulkitaan niin eritavoin. Ns. pehmeämmän linjan edustajat siis katkaisevat koiran selkärangan henkisesti, toiset taas fyysisesti selättämällä.
Tämä ei siis liittynyt juurikaan tähän keskusteluun, vaan juuri tajusin ja ilahduin, enkä voinut olla toteamatta saman tien! Minusta on hienoa, kun tarpeetonta väkivaltaa kartetaan kaikessa kasvatuksessa.
että toi koirallinen ois se osoite? Sun vaan ei toi yön tytär toiminut. Mutta antaa olla, en olis täällä jaksanut alkaa kaikkee selittää, kun sitten tästä jutusta tulis ehkä sun ja mun vuoropuhelu. Vastaus kun ei välttämättä oo niin lyhkäsesti kerrottavissa, kun meillä hommaan on mennyt ainakin pitkä aika, jotta tulosta on saatu syntymään.
Ei tosiaanka oo kyse mistään salaisuudesta.
siis väkisin vääntää jutun tuohon suuntaan?
Kyllä meillä voi puhua alistamisesta, jos koiran "metsään jättäminen" on sitä. Kun koira ei tule luokse muutamasta käskystä huolimatta, niin miten itse toimit? Kerrankin vaan sattui olemaan tilaisuus, jolloin mun oli mahdollista näyttää koiralle mitä siitä seuraa. Joo ja koira juoksi auton perässä noin puolikilsaa... hyi minua, munhan olis kuulunut jäädä ikuisuuksisksi huuteleen koiraa sinne korpeen? Sen jälkeen ei kertaakaan oo ollut ongelmaa koiran luoksetulossa, eli meillä ainakin tuo keino tehosi.
Juu, ja onhan meillä koirat myös "eristetty" viimeksi perjantaina, kun taloon tuli kosteusmittaja, joka pelkää kuollakseen koiria. Laitoin tosiaan koirat omaan huoneeseensa siksi aikaa. Eli myös tällöin sinun mukaasi alistin koiria, kun en antanut neidin pelotella jo valmiiksi peloissaan ollutta miestä.
Nälissään meillä ei koirat koskaan oo ollut eikä "eristämistä" käytetä kuin pakosta, eli juuri tuollaisissa tilanteissa kuin perjantaina. Tunnen noi elukat niin hyvin, että tiedän aivan tarkkaan milloin ne on esim. laitettava huoneeseensa ja milloin ne taas voivat olla ottamassa vierasta vastaan.
Jos mun on valittava seisonko metsässä ikuisuuden, kun koiraa ei kiinnosta kotiinlähtö vai "hylkäänkö" sen, niin teen kyllä saman uudelleen. Näiden kanssa kun ei kuulu tuota fyysistä puolta testata, vaan "pelataan" tosiaankin henkisellä puolella.
Olet toivottomalla tavalla sulkenut omat silmäsi oikeilta vastauksilta, ja aijot siis kulkea vielä monta vuotta ne silmälaput päässäsi.
Haukut pehmeitä koluttajia fiksuiksi, väkivallattomiksi. Itse haluat välttämättä käydä koiraan käsiksi kun et muuta keinoa osaa. Johtajanhan tulisi olla älykkäin. Mitä kertoo se että koiraan käydään fyysisesti käsiksi? Se kertoo mielestäni siitä ettei olla osattu ajatella älykkäästi. Kuka on sanonut koiran pidon olevan helppoa?
Älä vääristele ihmisten sanoja, vaan ota niistä opiksesi. Kuitenkin on kyse siitä että vääristät myös omalla tavallasi kaikkien pehmeiden arvojen omaavaat ihmiset ja niiden motiivit ja arvot. Käyttäydy, äläkä vääristele. Ei ole kenenkään muun vika että sinun omat henkilökohtaiset arvot vääntyy, kun sitä tapahtuu kun ihmisten kanssa keskustelee.
että ottaa pähän sun asenne ihmisiä kohtaan jotka yrittävät auttaa sua eteenäin. Ehkäpä kuule et ole mennyt sen oikean koluttajan luokse?
Ehkäpä et ole uskaltanut avaa omaa maailmaa niin että koirillasikin olisi helpompaa. Ehkä omaat itse sellaiset arvot joissa koirillasi on jatkuvasti stresssaantunu olo ja paha fiilis...
Avaa nyt hyvä ihminen silmät, minä esimerkiksi voisin nyt jo sanoa yli 20 keinoa siihen miten hiilin saa väsytettyä ja pois stressistä... Mene hyvä ihminen sen oikean luokse!
Jos sinä voit sanoa 20 keinoa.. Mikset sano?
Hirveästi täällä kaikki sanovat koko ajan että keinoni ovat väärät, ihmiset ovat väärät..
Eikö se olekin tosi helppoa huudella sieltä, ilman että oikeasti kertoo mitään asiasta?
Ja varmasti on oikeita kouluttajia, oikeita lääkäreitä, jotka toimivat siis sinun tavallasi. Minä en lähde etsimään niitä maailmanääristä, ei minulla ole edes autoa jolla voisin koiriani kuskailla vieraille paikkakunnille jne.
Kukaan tähänastisista, edes teistä kirjoittajista, ei ole sanonut AINOATAKAAN keinoa, sanonut vain että Keinoja kyllä on.
Joten; jos teillä kerran on keinoja, kertokaa ne, muutoin minä en jaksa näihin enää vastailla. Tekoviisautta teillä, parhaimmillaan.
jaa'a , son vaa syyttäminen suomi24 kun ääkköset ei toimi? Ja ennen sai rekattua nikin välillä jne.
Mutta siis; kertoisit ihmeessä täällä, sillä sitä vartenhan keskustelupalstat ovat, että sitten se ei mene kahden ihmisen vuoropuheluksi, vaan muilla on mahdollisuus kommentoida / täydentää jne sinun sanomaasi, ja minun sanomaani. Siksi se on keskustelua, koska se on vuorovaikutteista..
Eli voit vaikka ihan oman ketjun tuolta aloittaa, jos siihen rohkenet jne.
En varmasti ole maailman ainoa ihminen, jolla on sama ongelma, joten saattaapa joku muukin saada varteenotettavia neuvoja jne.
En tiedä, paljonko luit ketjua.. Mutta selkeästihän tuolla yksi totesi että "selättäminen on pahinta, mitä koiralle voi tehdä". Se kertoo minusta paljon näistä "pehmeämmistä" ihmisistä.
Minä en jätä koiraani yksin metsään. Minä en alista sitä juurikaan. Koska minusta selättäminen ei ole alistamista, todellakaan. Ja olen täysin varma, että koirani eivät koe sitä alistamisena, tietysti tilanteesta riippuen, vaan se on niille vain tukala paikka, jota kannattaa välttää. Ja että se tulee aina tietyistä teoista, joita siis kannattaa välttää.
Samoin niskasta kiinni ottaminen.
Eli suora syy-seuraus; kun tonkii roskista, niskasta kiinni - ikävä tilanne.
Jos pelkkä niskasta ottaminen ei "toimi", niin sitten otetaan se selätys käyttöön.
Ja niin, esim, meillä, kun molemmat koirat tappelevat, siis ettei se enää ole leikkiä, mikä on parempi tapa kun molempien selättäminen, kertoa niille, että nyt en enää pidä siitä, että mitä ne tekevät?
Ehkä muiden koirat ovat vaan niin hiton paljon viisaampia, että ne ymmärtävät psykologisia juttuja, ajattelevat kuin ihminen, ja ymmärtävät puhetta.
Minun koirani tulkitsevat toistaiseksi eleitä, käyttäytyvät minua kohtaan kun olisin iso koira, ja eivät tajua paskaakaan psykologian kirjoista.
Mutta, koska hiili mielellään lukee kirjoja, eli haistelee paljon tekstiä, ja repii sen sitten ja sisäistää, eli syö, niin arvatkaapa mitä?
Nyt kun olen menossa kirpparille, katsonkin, jos sieltä joku vanha psykologian kirja tarttuisi kouraan.
tuliko mieleen etten sano siksi kun en halua että se tulkataan väärin. Kuten itse totesit eräässäkin ketjussa näin usein tapahtuvan.
Kai sinun täytyy yös ymmärtää se ettei keinoja kerrota siksi että se vie tietyiltä ihmisiltä ammatin...
Jos haluat voin lähetstyä sinua sähköpostilla asian tiimoilta, mutta sillä ehdolla että lopetat tuon asenteen joka asettaa itsesi muiden yläpuolelle.
mikähän sinun ongelma on?
Onkohan se se että olet kateellinen niille ihmisille jolla on älyä tehdä asiat väkivallattomasti ja niin ettei heidän koirat kärsi tai pelkää omistajiaan. Ja kateellinen ensinnäkin siitä että niiden koirat toimivat ja ovat ONNELLISIA.
Mene ihmeessä ostamaan psykankirja, ehkä se avaa sinulle jotakin sinusta itsestäsi!
oletkos huomannut mikä ero näissä meidän keinoissa on! "metsään jättäminen" toimii toisin kun selättäminen. Vai väitätkö sen teillä toimineen?
Toisin sanoen meillä olen se pomo ja käytän näiden hirmujen hallintaan mielummin henkistä valtaa kuin että lähtisin selättelemään ja näin koittaisin osoittaa koirille olevani niitä ylempänä. Meillä minä en ole koirille "se iso koira" joten kuvailit teidän suhdetta, minä olen se, joka ruokkii ja huolehtii niiden hyvinvoinnista, jonka kanssa ei aina välttämättä kaikki ole kivaa, mutta jota kunnioitetaan ja johon luotetaan (pelätä ei) ja se, jolta pelkkä katse riittää lopettamaan tappelun. Koirien ei tarvi, enkä edes halua, miellyttää mua jatkuvasti, mutta toteltava on, mielistelevän koiran saisin just selättämällä ja osoittamalla sille fyysistä voimaani.
tee ihmeessä mitä lystäät ja kärsi sitten ne omatunnoissasi.
Ei todellakaan voi kiinnostaa kuinka julma sinä olet kun koirallesi noin teit, luuletko tosissaan että koira yhdisti samaan asiaan sen?
Tee mitä lystäät, sinun koirankäsittely kyvyistä saa jo aivan oikean kuvan siitä millainen ihmisenä olet.
Ole aivan rauhassa pomo, tee mitä lystäät, mutta tiedosta se että se on julma tapa tehdä asioita. Olkoon se sitten mielestäsi se oikea tapa, oikea tapa on silloin epäilemättä julma. Sitä ei olisi tarvinnut tehdä noin julmasti, mutta et ollut itse niin älykäs tehden toisin. Ei ole minun ongelma, se on sinun ja koirasi välinen ongelma. Epäilemättä edelleen pelko on suurin motivaatio.
Voin paljastaa, ettei omatuntoni tosiaankaan kolkuttele, jos pidät mua julmana, niin siitä vaan. Eipä sulla kuitenkaan ollut tarjota tuollaiseen tilanteeseen muuta keinoa, eli kannattasko jo antaa olla.
juu. eipä niin, mutta en ollutkaan antamassa neuvoja tai ohjeita joten vi***ako sua kiinnostaa silloin onko mulla ohjeita siihen.
Ei voi muuta sanoa kuin se selvittää sinua ihmisenä.
Joka kerta kun kirjoitan tänne, otan riskin, että se tulkitaan väärin.
Kuten sinä olet tulkinnut minua, että asettaisin itseni kaikkien yläpuolelle.
En yleensä puolustele tätä, mutta voin sanoa sinulle, että minulla on, ja tulee olemaan vahva itsetunto, mutta se ei tarkoita, että olisin sinun, tai muiden yläpuolella. Se on ikävää että koet asian niin.
Mutta kuten sanottua, kerro vinkkisi täällä, jos haluat. Mailia saat toki laittaa, jos haluat. [email protected]
Mutta en usko että jaksan sekä mailata, että osallistua keskustelupalstoille. Ja toistaiseksi koen kuitenkin mielekkäämmäksi sen, että useampi ihminen kertoo näkökantojaan.
Uskon, että sinun tapasi kouluttaa Sinun koiraasi on hyvä.
Varmasti pelkkä katseesi riittää lopettamaan tappelun.
Meillä ei.
Vaikka kuka tulisi ja katsoisi vain koiriani, ne eivät välittäisi paskanvertaa.
En tiedä onko tässäkään keskustelussa sinäänsä mieltä, koska sinusta minun tapani on väärin, minusta sinun tapasi on sinun tapasi, ja olen onnellinen, ettei sinun "tarvitse" selättää koiriasi saadaksesi heidän huomionsa.
Kuten sanottu; minulla on ollut aiemminkin koiria, joita ei ole tarvinnut selättää, joten ymmärrän sinua.
Minun kertomukseni ei vakuuta sinua, ja ymmärrät miksi selätän omat koirani, vasta sitten, jos sinua vastaan sellainen koira tulee.
vaan mikähän nyt mahtaa sun pussias paiskoa?
Ilmeisesti et nyt oikein sisäistänyt koirallisen kirjoitusta. Tiesitkö, että esim. pentujen kohdalla ikivanha konsti saada ne tulemaan luokse on lähteä poispäin nimenomaan silloin, kun pentua kiinnostaa enemmän jokin muu kuin komento.
Meillä on myöskin tuota koirallisen metodia harrastettu aikoinaan, kun 15 koiran kanssa mentiin metsälenkille ja joillakin tuntui olevan mielekkäänpää haistella esim. hirvenjälkiä kuin totella komentoa. Metsä alkoi takapihaltamme ja muutaman kerran jouduin sanomaan, että okei jääkää te sinne me muut mennään kotiin. Ai ai sentään, kun tuli kiire perääni ja niin mentiin nätisti kaikki yhdessä kotiin.
Ja meillä harrastettiin viimeksi tänään pentujen kanssa metsässä,enkä kyllä koe olevani huono ihminen ja julma koiriani kohtaan.
Jos koirista joku muu asia on kiinnostavampaa,kuin minun kuuntelemiseni,niin se on voi voi,saattaa seurata se,että mamma "katoaa".
Loppu lenkki sujui hyvinkin tarkkaan kuunnellen,että mihin mennään,kun hetken olivat keskenään haahuilleet.
Mulle on ainakin ihan yksi hailee mitä joku kukkahattuhiippari on asiasta mieltä,jos homma toimii ja on hyväksi havaittu.
se että rajansa kaikella, ja koiriksen tapa tehdä oli ampua ohje yli. Mitähän ylipäänsä se tekee koiran psyykkeelle kun omistaja käyttäytyy noin, eikä koira sitä ymmärtänyt.
Kuitenkin koira oppii välittömistä seurauksista, ei kilometrin juoksulenkistä... Jos se ei ole sinusta julmaa, niin ole hyvä vaan mielipiteittesi kanssa.
nyt taas ei ollut päätä eikä häntää, ei järjenhäivääkään mistään! Voi voi sinä ja sun tietämykses..hohhoijaa
Luuletko tosissas, että sun kirjottamises kuulostaa fiksulta, kun osaat kyllä arvostella muita, mutta susta ei kuitenkaan oo sanoon, muuta keinoo/ratkasua.
Mua muuten ei liikuta yhtään millasena ihmisenä mua pidät ton jutun takia, koira ei siitä traumoja saanut kuin sun pienen pääs sisällä.
se oli mukana metsässä ja tiedät tilanteen tosi tarkkaan. Näit miten kutsuin koiraa useaan kertaan ja miten se juoksi ohitseni parin metrin päästä useasti. Huomasit varmasti myös sen, ettei sitä kiinnostanut mun poiskävely. Samoin kun se katseli, kun menin autoon ja käynnistin auton. Sillä oli mahdollisuus tulla mukaan, mutta se jäi mielummin metsään. Ja hittooko sulle koitan selittää... Pidä mielipitees!
..menet nyt hiukan kohtuuttomuuksiin. Et tunne kyseistä koiraa. En tunne minäkään, mutta uskon, että omistaja tuntee koiransa paremmin, kuin kukaan muu ja vaikuttaa mielestäni melko asiantuntevalta ja vaivaa nähneeltä asian suhteen.
Itselläni ei valitettavasti vinkkejä ole, koira kun vaikuttaa melko "normaalista poikkeavalta". Kaikkea hyvää kuitenkin jatkoa ajatellen! Kunnioitettavaa tuo kärsivällisyys moisen koiran kanssa:)
Siis pointtini oli se, että eikö kaikki koiran omistaminen ja kouluttaminen ole alistamista. Koska koira elää ihmisen parissa, täytyy sen siis sopeutua ihmisen maailmaan, elämään tässä yhteiskunnassa. Ja se että koira tottelee ja käyttäytyy asiallisesti ihmisten luomassa yhteiskunnassa, vaatii siltäkin tiettyä käyttäytymistä. Ja kuka koiralle nämä käyttäytymismallit opettaa? No ihminen joka koiran kasvattaa tai omistaa, luonnollisestikin. Mutta koiran luonnollista käyttäytymistä on muutettava, jotta hän sopeutuu ja elämä mahdollistuu.
Voitaisiin ottaa esimerkiksi jossain keskusteltu tien sivussa kulkeminen. Koira haluiasi kulkea, jotkut puokkoillen laidasta laitaan, jotkut ehkä keskellä tietä. Mutta jotta tälläisen koiran vapaana pitäminen tiellä jossa kulkee autoja mahdollistuu, on koiran alistuttava tahtoosi kulkea tien sivussa... (Alistuminen siis on oman tahdon hylkäämistä, tietyn normin mukaan elämistä...) On aivan sama saavutetaanko kyseinen tien sivussa kulkeminen koiraa palkitsemalla, vai väkivalloin (jota en itse todellakaan suosi), loppu tulos kuitenkin on se että koiran täytyy tehdä tilanteessa kuten sinä tahdot. Samaa voidaan ajatella muiden koirien luo menemisessä, kumpi teistä päättää mennäänkö. Tietysti koiraa voi aina pitää kiinni hihnassa, mutta eikö vapauden riisto ole alistamista pahimpaa laatuaan..?
Kääntäen voidaan myös pitää että koska itse käyn työssä, olen alistunut tiettyyn kulttuuriin, olen työnantajani alainen. Minun on sopeuduttava tiettyihin sääntöihin tai saan potkut. Miksi siis teen työtä? Siksi että koen saavani työstäni paljon monelta osin, kehitän itseäni, saan palkkaa, sitä kautta ruokaa jne. Olen alistunut, koska elämäni sujuminen vaatii sitä. Olen alistunut, elämään siis yhteiskunnassa, mutta en koe oloani alistuneeksi, siksi, että minua ei ole pakotettu työhön, vaan tahdon sitä tehdä, tahdon ansaita jne... Työnantajani hyötyy minusta, aivan kuten minä hänestä. Asia olisi eri jos minut väkivalloin työhön päivittäin raahattaisiin tai siellä ruoskittaisiin, silloin en olisi onnellinen.
Koettakaa siis nähdä pointtini oikein... Jotta tässä yhteiskunnassa koira pärjää on pakko alistua, yleensä omistajansa sääntöihin, tietysti myös esim. lakeihin. Jotkut siis väitti että koiran kanssa voi tulla toimeen alistamatta (en siis tarkoita selätystä tai vastaavaa!) ja siihen kyselin, että kuinka? Yhä voi vastata (tietysti ne jotka näillä asioilla ei leipäänsä ansaitse) että kuinka koiran voi kasvattaa niin että vain vahvistaa hänen luontaista käyttäytymistään ja itsenäisyyttään? Uskon silloin koiran olevan todella onnellinen. Itselleni on vain sattunut aina sellaisia koiria, joita on täytynyt, joitakin enempi, joitakin vähempi kouluttaa enenkuin ovat olleet yhteiskunta kelpoisia (Lue: eivät ole olleet luonnostaan täysin oppineita ja halukkaita tekemään miten vain sen minkä kulttuurimme hyväksyy koiran tekemiseksi).
ALISTAMINEN EI SIIS OLE VÄKIVALTAA!!!Tietty onhan sekin yksi keino alistaa...
Ps: Lapsien kasvatuksessa myös, lapsien on jossain vaiheessa sopeuduttava tähän yhteiskuntaan... Pienenä lapsi on vallaton ja tekee kaiken mikä itsestä tuntuu ja haluaa, muusta viis. Jossain vaiheessa hänenkin on omat halunsa jätettävä sivuun, tullakseen toimeen normien kanssa. (esim. alasti ei voi enää pihalla juoksennella, vaikka kuinka haluaisi...) Koirilla taas on jo pienestä asti ruvettava karsimaan ei toivottua käyttäytymistä, esim. puremista, sillä hampailla tarttuminenhan on eläinten luonnollinen ja ainut keino ottaa kiinni jostain (unohtakaa apinat), siis halu ottaa jostain kiinni on karsittava pois. Toivon että ymmärrätte mihin pyrin...
Miksi otit viestini pahalla, minähän kehuin että se aukaisi silmäni? Miksi yleensäkään ajattelet pahalla koiran alistamista, miksi se olisi paha? Edelleenkään en tarkoita alistamisella fyysistä alistamista? Koetko itsesi pahaksi että yrität kouluttaa koiraasi? Eikö ole juuri hyvä että koirasi oppi jotain kokemuksestaan? Miksi torut itseäsi jos koirasi on oppinut jotain?
Miten itse toimin jos koirani ei tule luokseni käskystä? Kiroilen niin pirusti... ja lähden kotiin, ei minun aikani riitä odotella koiraa kovin kauaa, kyllä ne on aina kotiin tullut. Juttu on vaan siinä että koira tuntee itsensä hylätyksi ja alistetuksi silloin kun huomaa että on jäänyt yksin. Jostain syystä taas minulle annettiin aiemmin kuva että minunkin täytyisi tästä syystä vihata itseäni, sillä alistan koirani tälläiselle kohtelulle ja olen erittäin surkea koirien omistaja...
Itse olen sitä mieltä että omistaja joka ei alista koiraansa ihmisten sääntöihin on vielä huonompi omistaja, sillä koira saa tehdä mitä itse tykkää.
kutsu vaikka sitten alistamiseksi mutta tää kutsuu lähinnä sitä yhteistyöksi.
Mieti itte, koira tekee kaiken sen mitä ihminen haluaa ja yrittää vielä vältellä jatkuvasti sitä ettei ihminen suutu ja rupee käyttäytyy huonosti tai väkivaltasesti. Jos se ei ole yhteistyö halukkuutta niin mitä se sitte on? Täytyykö sun sotkea tahänkin ihmisen vallanhalua ja alistamisen tarvetta? Mielestäni koirien kouluttaminen on kaikkea muuta kuin sitä.
Niin se että koira tekee mitä käsketään jottei ihminen rupee huutaa ja käyttäytyy väkivaltasesti. Musta se kuulostaa enemmän pelolta kuin yhteistyöhalukkuudelta.
Sellasia me ihmiset vaan ollaan, halutaan alistaa omaan tahtoomme, emme vain eläimiä, vaan myös toisia ihmisiä. Eikä se tarkoita että koira jotenkin jäisi vähemmälle, vaan tottakai hyötyy myös, saa kodin, ruokaa jne... Kuitenkin yleensä koira joka ei taivu ihmisen tahtoon saa tappotuomion, ei anna paljoo vaihtoehtoja, joko sopeudut tai et...
Yhteistyö sanaa en käyttäisi itse yhteydessä, sillä tässä asiassa ihminen ei juuri joudu tekemään myönnytyksiä koiran tahdon puolelle, vaan eikö se ole koira, joka joutuu aina periksi antajaksi tai tahdottomaksi.
mielipide siitä.
Se kuvaa ainoastaa sitä miten sinä suhtaudut omiin koiriisi ja millainen suhde sinulla on omiin koiriisi. Silloin kuin koiran ja ihmisen välinen suhde on kunnossa ei koiran tarvitse käyttäytyä alistuvasti eikä sen jatkuvasti tarvitse pelätä seuraavaa räjähdystä.
Alistaminen ei kuulu tasavertaiseen suhteeseen, vai yritätkö sinä "alistaa" esim. äitiäsi suhteessa itseesi? Ihminen on sitten kumma eläin.
taisin ymmärtää sinut väärin. Kyllähän se henkinen puoli voidaan toki ajatella alistamiseksi, mutta mielestäni se koiran "voittaminen" henkisesti on huomattavasti tehokkaampaa, kuin se fyysinen puoli.
Totta on, että välillä voi itsestä tuntua pahalta ja saa muistuttaa itselleen miksi toimii niin kuin toimii. En tiedä sun koiristas, mutta meillä ovat kyllä melkoisen eteviä näytteleen loukkaantunutta ja silloin "kovana" pysyminen on muuten tosi vaikeeta.
No en tiä sainko sanottua mitä piti, mutta samoilla linjoilla taidetaan olla:)
Kyllä "johtajuusaseman" saavuttamisessa ensisijaiset keinot on jotain ihan muuta kuin selätystä. Koira laumaeläimenä tarvitsee johtajan, mikä ei suinkaan tarkoita jatkuvaa selättelyä vaan johdonmukaista käyttäytymistä periaatteella "minä sanon mitä tehdään ja milloin". Kun koiraa ajattelee uhmaikäisenä lapsena ja miettii koiran toiminta-aloitteita pohjalta: "se yrittää määrätä minua tekemään niinkuin itse haluaa" niin jokainen maalaisjärkeä omaava ihminen välttynee ongelmilta. Toiminta-aloitteilla tarkoitan kaikkea koiran pyytämää toimintaa, on se sitten leikkimistä, rapsutusta, ruokaa, ulos menoa jne. Kaiken tämän ajankohdasta päättää johtaja, ei lauman alempiarvoinen jäsen. Hyviä kirjoja aiheesta on paljon, esim. Tuire Kaimion Pennun kasvatus. Myös netistä löytyy runsaasti tietoa aiheesta.
Kyllä minäkin käytän muitakin keinoja. esim. koira odottaa ruokaansa niin kauan kunnes sanon , saa ottaa. ovesta ei myöskään mennä ensin jne. kysyin tästä selätyksestä silloin kasvattajalta ja hän sanoi , että niin voi tehdä. Olin epäluuloinen siksi , koska olin lukenut että se ei välttämättä ole hyväksi ja kysyin hänen mielipidettä. Mutta kiitos jo näistä kommenteista.
Mielenkiintoisia nuo koirasi koulutuksen tavoitteet, luulisi olevan yksinkertaisempaa opettaa koiralle käskyjä esim ODOTA, SEISO, PAIKKA ym kuin kertomiasi yksittäisiä kieltoja.
En ole koskaan itsekään "selättänyt" koiria, vaan ohjannut käskyillä. Tapoja lienee monenlaisia saada koirat hallintaan...
Kouluta koiraasi vaikkapa rotujärjestön koulutustilaisuuksissa, saat varmaankin kuulla erilaisia tapoja saada rottwaileritkin hallintaan.
Vaan enpä usko "selätyksen" kuuluvan ainakaan koulutuksen piiriin...
selätys on on sallittavaa, varsinkin kun on noinkin isosta ja vahvasta koirasta kyse. ja jos muu ei auta niin pakkohan se on selättää. Serkullani on sakemanni johon tuo selättäminen vaikuttaa todella hyvin..kun muu ei auta!
on aivan pakko avautua nyt tähänkin aiheeseen.
Siis eihän koiran _rauhoittelu_ selätyksen avulla haittaa mutta ei se koira ymmärrä sitä selätystä sillä tavalla kuin ihminen sen ymmärtää (lue. alfakaato) jotenka jonkunäköisen johtajuusaseman saamiseen sen ei kuvittelisi tehoavan. Ikinä en ole koiriani selättänyt ja ihan hyvin menee, ehkäpä juuri sen takia ;)
Itselläni ollut rotikka joten voinpa sanoa että sen saa myös muilla keinoilla haltuun kuin selättämisellä... Itseasiassa kun täällä on ollut näitä johtajuuskeskusteluja niin paljon on oma näkökulma avautunut aiheesta enemmän jotenka suosittelen totisesti ottamaan selvää itse näistä asioista eikä sokeasti usko kaikkeen mitä näillä palstoilla lukee tai kasvattaja kertoo... Ihan vaikka vaan koiransa takia.
Lisäyksenä vielä edelliseen... olen itse joskus selättänyt koiriani, kultaisella -80 -luvulla, jolloin koirankoulutuksen aloitin, sitä suositeltiin useinkin. Nykyisistä koiristani (4)muistan selättäneeni yhden.
Kerroit, että teet kyllä johtajuusjuttuja eli annat luvan ovesta kulkemiseen ja ruokaan. Hyvä! Sudet ja koirat (ym. laumaeläimet) ovat paljon meitä ihmisiä johdonmukaisempia laumakäyttäytymisessään. Johtaja ei yksinkertaisesti tee epäloogisia asioita. Niinpä... meidän pitää muistaa olla tarkkana jokikisessä arkisessa tilanteessa, ei pelkästään silloin kun "koulutamme" koiraa. Pentu oppii sitä, miten tässä laumassa eletään 24 h/vrk eikä ainoastaan silloin kuin me tietoisesti ajattelemme sitä opettaa. Katsellessani vanhan narttuni käyttäytymistä laumamme nuorimmaista kohtaan en voi kuin ihailla sen johtajuusasemaa tähän nähden. Pentu ei mene kerjäämään vanhimmalta huomiota (joka kyllä hoitaa ja leikkii pennun kanssa silloin kun sitä itseään huvittaa). Miten helposti me tv:tä katsellessamme laitammekaan sen kätemme koiraa rapsuttamaan kun koira tulee siihen viereen norkoilemaan. Ja kukas se olikaan joka päätti milloin rapsutetaan...
Asiaa ei saa selväksi vastauksella tai parilla, mutta suosittelen tosiaan kirjoja ja paikallisen koirakerhon treenejä, sieltä löytynee ihmisiä, jotka osaavat antaa neuvoja mihin asioihin arjessa pitää kiinnittää huomiota.
"Ihan hyvin nykyään jo alistuu", mitä haluat siltä koiralta? Haluatko tosiaan, että siitä tulee alistettu, mahdollisesti jossain vaiheessa kiukkuinen ym.
Meillä ei koskaan eikä missään tilanteessa ole moista konstia käytetty, enkä ymmärrä tuota selättämisen ideaa alkuunkaan, vaikka jotkut sitä mainostavatkin. Sullahan on pentu, enkä usko sen nyt niin kauheasti testaavan sua, vai osaatko erottaa pennuille tyypilliset leikit tuosta testaamisesta. Kyllä nyt olisi aika miettiä täysin uudelleen noita kasvatus- ja koulutusjuttuja, jos jatkuvasti pentua joudut selättämään. Tuskin se kasvattajakaan on tarkoittanut, että pentua selätetään joka toinen päivä.
Pennuilla on välillä virtaa melkein liiaksikin, mutta se kuuluu siihen vaiheeseen. Älä odota sen käyttäyvän aina rauhallisesti ja "fiksusti", anna sen olla pentu. Puremista ei tietenkään tule sallia, mutta monilla muilla keinoilla pystyy koiraan vaikuttamaan, kuin tuolla selätyksellä. Pahimmassa tapauksessa saat aikaan vain negatiivisia juttuja ja hetken kuluttua sulla onkin käsissäs todellinen ongelma.
"Ihan hyvin nykyään jo alistuu",
minä käsitin että tarkoittaa että että "hyvin se jo selättyy", ts, Pysyy selällään, ottaa asian tosissaan, ja pyrkii ylös vasta luvan saatuaan :)
Ts. sanavalinta saattoi olla väärä :)
Eli näistä kommenteista voi huomata , että selätys ei ole hyväksi ja siihen pitäisi turvautua harvoin. Uskon pennun osan käyttäytymisen johtuvan aktiviteettien puutteesta. Ulkona ollaan kyllä , mutta virtaahan löytyy niin , että pentuhan olisi siellä vaikka kokopäivän. Eli yritän päästä selättämisestä eroon ja käyttää komentojani sen sijaan. Tätä ennen minulla on ollut jo 2 koiraa. Mutta heillä ei koskaan ilmentynyt tällaista. Siksi olen joutunut tämän kanssa turvautumaan selätykseen , sillä niinä hetkinä ei tuntunut olevan muuta keinoa. Mutta löytyykö ketään kuka käyttäisi sitä tai on käyttänyt? Tuskinpa olen ollut ainut , vai? :)
Kirjoitin tuonne aiempaan Hiilin tarinan. Ja myöhemmin Pikin tarinan. Pikin selätin vain kerran, mutta Hiiliä selätetään vieläkin, valitettavasti välillä parikin kertaa päivässä.
Eli et todellakaan ole ainoa, joka sitä keinoa käyttää. Ja meillä ei ainakaan mitään traumoja ole jäänyt, eikä Hiili ole "alistuva", jne. Päinvastoin.
Uskon, ja saan kirjoituksestasi sellaisen käsityksen, että selättäessäsi koiraasi, tiedät mitä teet, joten suosittelen että jatkat. Kyseessä on iso rotu, ja jos sen luonne on murto-osaakaan siitä, mitä meillä Hiilillä, niin pississä olisit jos et selättäisi.
(niin, meillä on nyt kaksi koiraa, hiili ja rita, enkä ritaakaan selätä välttämättä edes kertaa viikkoon.. koiran luonteesta se on kiinni)
Nyt se koiranne vasta harjoittelee sinulla. Se oppii kohta taitavammaksi tuossa selätys/pomotus harjoituksessa ja sinä tulet vielä häviämään.
Nyt lopeta hyvissä ajoin ja osoita pikimmiten johtajan ylemmyyttä: käännä tylysti katseesi ja kylkesi koiralle ja osoita totaalinen välinpitämättömyys koiran hyökkäilyjä kohtaan. Koska se jo oppinut, että sinä olet harjoituskumppani, voi mennä pitkään ennenkuin se oppii uuden käyttäytymismallin.
Ole varovainen nyt.
Sopii erittäin hyvin lujaluontoisille koirille tietyssä vaiheessa. Saksanseisojanarttuni kokeili 3 vuotiaana, josko olisi aika päästä arvoasteikon huipulle. Täytyy myöntää, että provosoin hieman tilannetta, kun koira näytti hammasta makoillessaan lattialla ja tönin sitä jalalla. Oli käymässä koipeen kiinni, kun selätin sen. Tämän jälkeen ei ongelmia ole ollut - koiralla nyt ikää 12v
Se kun ei tosiaankaan sovi kaikille lujaluonteisille koirille, osan kohdalla sillä tehdään vain ja ainoastaan vahinkoa!
koulutus pitäisi jo olla hanskassa!
Itselläni nuorin 1v, vanhin kohta 12v ja muut siltä väliltä, eikä milloinkaan todellakaan ole koviin otteisiin/selättämisiin tarvinnut "turvautua". Mielestäni se on vähän sama juttu, kuin että ihmislasta läymäyttelisi vaikka koiranremmillä! Mitä sekään muuta kasvattaa, kuin lisää uhmaa, jolla ei periaatteessa päästä puuta pidemmälle.
En tiedä tuon kirjoittajan tilannetta, mutta minulla aiemmin oli koira, joka oli parivuotias. Sain sen siis parin vuoden ikäisenä koulutettavaksi. Heräsin eräänä yönä siihen, että koira piti hampaita kurkullani muristen. Kuitenkin epäröi sen verran, että ei purrut.
Moni varmasti olisi lopettanut koiran, jne, mutta siinä vaiheessa minä selätin sen. Ja pidin omia hampaitani sen kurkulla, niin että tajusi varmasti kuka on pomo.
Sen yhden kerran jälkeen selätystä ei tarvittu, ja koira oppi kaiken muun palkintojen kautta. Nyttemmin Piki on eräässä perheessä maatalolla vahtikoirana, eikä mitään dominointi-ongelmia jne ole ollut, vaan lapsienkin kanssa tulee hyvin toimeen jne.
Kokemukset juoppojen kanssa asumisesta, ja se, että sitä hakattiin, oli tietenkin jättänyt traumansa. Kuitenkin, kun kerran teki selväksi, että kuka on pomo, ja ennenkaikkea sen, että pomo ei satuta, vaikka on pomo, niin hyvä koira siitä tuli :)
Harvemmin niitä Kultsuja joutuukaan selättämään,ovat sen verran lupsakoita, mutta kyllä selätys on paikallaan jos koira, (tarkoittaa nyt suurta koiraa) syystä tai toisesta käyttäytyy uhkaavasti isäntäänsä kohtaan.
sen isonkaan koiran ei kuulu käyttäytyä niin. Siinä tapauksessa on jo jotain pahasti vialla. Vian ei tosin tarvitse olla isännän ja koiran suhteessa vaan koira voi olla sairas. Mielestäni siis tuossakaan tilanteessa selätys ei ole mikään keino.
No, nämä ovat niitä koulutusmalleja joita itse olen nähnyt,ja joita minulle on kokeneet koirankouluttajat neuvoneet,tosin kyllä jo vuosikymmeniä sitten, mutta käytössä vieläkin...tosin ei minulla , onnekseni olen saanut maailman tottelevaisemman saksarin itellein,vaikka ei ole kuin tuo normaali koti kasvatus...ja nämä muut ovat niin läpsyjäluonteita ettei niidenkään kanssa onkelmia synny.
kysymys yksinomaan kultsuista, sillä ei kokemukseni koirista/roduista pelkästään todellakaan vain tähän rotuun rajoitu!!
jos se kotikasvatus onkin ollut totaalisen johdonmukaista, eli jos tänään luvataan niin luvataan jatkossakin ja mikä tänään kielletään on kiellettyä jatkossakin ja että se komento todellakin on viety loppuun saakka, niin tulos onkin sitten mitä kuuliaisin aikuinen...näinhän se oikeasti menee, vai eikö menekin?
Näinhän se pitääkin olla
Ja sakemanneista?, niin minullakin jo vuodesta -74.Mutta on kokemusta myös näistä kouluttajista,jotka alistavat ryttyilevän koiran alistamalla, eli niskakarvoista kiinni,ja hurtta kumoon,kuin susilaumassa ikään :)
sakemanneistakin kokemusta jo vuodesta -74 ja vähän sen jälkeenkin.
Ollut sakua Voiluodosta sinul?
kun äitini pimittelee sakutyttöni rekkaria, eikä ole suostunut sitä antamaan/etsimään!
Siis pieni korjaus yölliseen ;=).
Vaasasta sen sakuni aikoinaan ostin, ei siis ole Voiluodosta.
No kiinnosti vain,kun ollaan suunnileen samaa ikäluokkaa,(Helli-55 öhöm )ja noita sakuja harrastettu ehkä samoihin aikoihin. Kyllä mietin muuten kauan ottaisinko sakemannin,mutta tulin siihen tulokseen että ,toista noin uskollista ja lempeää ei varmaan löydy kuin tuo minun Dimitri!
sakuihin on mulla kyllä, mutta koska liikkuminen on mulla pikkaisen rajoittunutta, niin Bella jää ainokaisekseni. Ihailen niitä "salaa" tietyillä sivuilla. En varmasti minäkään saisi toista samanlaista, tuskin kukaan missään rodussa.
Täytyy kyllä vähän kehua myös tätä lapinkoira-rotua, siinäpä muuten myös hyvä koira!!!Juur minul sopiva.
rodun, sillä tuttavani niitä kasvattaa. Myöskin jo edesmennyt ystäväni sitä teki ja tämä nykyinen jatkoi Ailan kennelnimellä kasvatustyötä ;). Eli siis kyseessä Suomen lapinkoira.
Juur se ihana pörröjäinen!.....ja minul on niitä pirtissä kahdeksan! :))
Ihan yhtä monta on meillä kultaisia ja lisäksi äitini cavalier.
Onko yksikään omistasi Pohjanmaalta, vai ovatko omia kasvattejasi?
Pohjanmaalta ei oo, tään Kiira-pennun hain syksyllä pohjosesta, ja oli niin tiivistä yhteydenpitoa kasvattajan kanssa,että lupauduin sitten jatkaan hänen hommiaan kun ei terveyden vuoksi enää voi koiria pittää, eli sitten tuli tämä odottava mamma Nuga ,joka muutama päivä sitten synnytti kuus pentua.Oli puhetta vielä yhdestä nartusta, mutta se jäi mietintään.
mekin ollaan tietyt taistelut taisteltu ;=) kai muistat, vaan olkoon se mennyttä.....? Helpompi olis kyllä mailitse jutella kuin tän kautta. Jos pikkuisenkaan kiinnostaa, niin galleriasta löytyy mun "hätäapuasema"-osoite ;=))
Kauan sitten kun uroksemme oli nuori, eikä mikään muu tehonnut, kun yritti puistossa muiden urosten seurassa rähistä / tapella, koira pistettiin selälleen joitain kertoja. Meillä on kova-, mutta tervepäinen koira, joka on ollut monenlaisessa seurassa irti, eikä ole sen kokeiluvaiheen jälkeen enään tappelua aloittanut. Jos joku tulee rähisten päälle, niin kyllä sen jossain vaiheessa mukaan lähtee, mutta kestää jonkin aikaa toisen rähinää. Joskus joku puistossa sanoi, kun rähinä / "tappelu" alkoi ja kun se ei loppunut ja otteet koveni, että pitäähän sitä urosten tosilleen vähän rähistä. Vastasin siihen, että ei tarvitse. Kyllä on ollut mukava liikkua sosiaalisen koiran kanssa. Osasyynä varmaan se, että pennusta lähtien ollut monessa mukana.
Vaikea sanoa olisiko tilanne toinen, jos olisi toimittu jotenkin toisin, mutta valitettavan paljon on koiria, jotka rähisevät. Uskon että meillä tässä tilanteessa selätys auttoi, koska sitten vasta koira kuunteli, koska muuten oli aivan liian kiihtyneessä tilassa.
Tietysti selätys on viimeinen keino, eikä missään nimessä sovi pehmeämmälle koiralle. Narttuamme en olisi selättänyt, se ei olisi sopinut sille.
Itsellä suhteellisen kovapäinen dobberi ja tuolla sälättämisellä ei saatu tuloksia, heti kun pääsi irti haukkui ja murisi. Paremmin toimii kun otan niskasta kiinni, kiellän ja pidän kiinni niin kauan että rauhoittuu, sitten itsekkin kyykkyyn ja kehutaan rauhallista koiraa.
Hiemankin rajumpi koira tykkää moisesta leikistä isäntänsä kanssa ja rupee tekemään jotain pahaa jolla saa isännän painimatsiin kanssaan. Paikallaan pito ja välinpitämättömyys parempi keino.
useista asiallisista kirjoituksista. Uskon , että tästä eteenpäin pärjätään hyvin noilla vanhoilla sekä uusilla neuvoilla , että ei saa kiinnittää huomiota ja yrittää rauhoitella ja pitää paikoillaan. Ei meillä tähänkään asti ole mitään suurempia ongelmia ollut. Ajattelin vaan tiedustella muiden tapoja.
Jossain koirakirjassa oli tästä "selätyksestä". Siinä sanottiin että jos pentu viattoman leikin yhteydessä alkaa olla tosissaan eli ei ole enää sen mielestä kysymys leikistä, "pitää" tehdä tämä. Eli pentu näkee kumpi määrää. En muista itse tätä keinoa kyllä käyttäneeni pentuni ollessa pieni.. Konsteja on muitakin.
En malta olla vielä lisäämättä viisautta, joka on hyvä pitää mielessä. Tunnettua ongelmakoirakouluttajaa Pertti Vilanderi lainatakseni: "vain aggressioon vastataan aggressiolla".
Mitä muutakaan toi selättäminen on, kuin oman aggression purkua koiraan, joka ei toimi odotetulla tavalla.
Minulla ei ole tapana purkaa aggressiotani , jos sellaista joskus tulee niin koiraan. Aggressiot tavataan purkaa aina elottomaan jos ette sitä tienneet. Sellaisia keinoja ovat vaikka hikilenkille lähteminen jne. Olisi mielestäni sairasta tulla kotiin huonon päivän jälkeen ja purkaa kiukkua koiraan. Eiköhän koiran näkemisellä , joka iloisesti odottaa sua oven takana ole aivan toisenlainen psykologinen vaikutus. Ainakin minulle.
Olen samaa mieltä iloisesti odottavan koiran psykologisesta vaikutuksesta.
Muille;
Selättäminen ei todellakaan ole agressionpurkua. Se ei myöskään ole koiran alistamista huvinvuoksi jne.
Meillä koira selätetään silloin kun muut keinot eivät toimi. Ja kuten varmasti selitin, Hiilin kohdalla muut keinot eivät tosiaan toimi.
selättäminen on siis se viimeinen keino...voi jessus sentään! Vertailukohteena voisi todellakin esittää esim. raiskaajan. Kun ei hyvällä, niin sitten pahalla...olette hakoteillä kyllä todellakin! Vai olisitko sinä esim. onnellinen jos sut selätettäis, kun muu ei auta??
minä sain vuosia sitten Dopperinartun, joka oli erittäin dominoiva luonne. Se oli jo viisi vuotias kun tuli minulle. Oli ollut kiertokoirana raukka. Taustasta ei ollut juurikaan tietoa. Ilmeisesti oli huonosti pidetty. Se kuitenkin kiintyi minuun todella vahvasti.
Kyllä esim. sen koiran kohdalla käytin selätystä. En todellakaan satuttanut koiraa, vaan aika-ajoin (harvoin) kun se kokeili rajojaan "laumassa", pistin sen selälleen maahan, toruin ensin ja rauhoitin sen siihen. (tämän miten se tapahtui selitin siksi, että joillain saattaa olla sellainen kuva asiasta, että se sattuu koiraan) Tämän jälkeen arvojärjestyksemme oli selvempi.
esim nykyisen koiran kohdalla ei selätystä tarvitse käyttää, koska se on sen verran "pehmeämpi" luonne. Sille riittää tavalliset käytännön asiat missä tulee arvojärjestys ilmi.
Kyllä mielestäni selätystä voi käyttää erittäin dominoivan koiran kohdalla, mutta kuitenkin yhdessä muiden laumanjärjestystä edistävien tapojen kanssa. Sitä ei voi verrata mihinkään hakkaamiseen. Kyllähän koirat keskenäänkin sitä käyttävät ja silloinhan se on koiralle ymmärrettävä kieli.
Jos koira tulee kotiin pentuna niin varmasti selätystä ei tarvita jos kasvatus on mennyt kohdilleen, tilanne varmasti on toisenlainen jos koira tulee esim. 4 vuotiaana kotiin ja koulutus on ollut mitä sattuu. Itse olen sitä mieltä että pentukoiraa ei tarvitse selättää vaan todellakin muilla keinoilla se johtajuus ansaittava, pennusta voi todellakin tulla pahimmassa tapauksessa pelokas ja agressiivinen.
Vertaat koiran selättämistä raiskaamiseen?
Entäpä se, että mies lyö naista? nainen lyö miestä? Tiedätkö, että raiskaus on pahinta naisen alistamista, mitä voi olla?
Ja seuraavaksi; kuvittelet että selättäminen on pahinta, mitä koiralle voi tehdä?
Uskotko että ei missään nimessä ole tapauksia, joissa pentu pitää selättää?
Ja mitä nyt sanon, varmaan herättää närästystä monissa, mutta: Koirat selvittävät keskinäisen laumajärjestyksensä selätyksillä. Pennuista asti koirat selättävät toisiaan, leikkiessään, alistaessaan, selvittäessään välejään jne.
Joten selälleen "laittaminen" on koiralle hyvin luonnollinen, joskin tiukka paikka. Koiralle se on "tukala paikka". Mutta väitän, että jos omistajan ja koiran välillä luottamus pelaa, koira ei koe selättämistä satuttamisena, ei uhkana, ei vaarana, se on koiralle vain "tukala paikka".
Te, jotka olette selättämistä vastaan niin kovasti, kysymys, ihan uteliaisuuttaan: saako lapselle antaa tukkapöllyä, arestia tms? Saako lasta ottaa kädestä kiinni ja seisottaa nurkassa?
ei selätystä ole ikinä tarvinnut käyttää. Siksi en suosittelekkaan sitä. Itse olen kohdalleni valinnut sellaisen rodun jonka pystyn omien resurssieni mukaan kouluttamaan, ilman selätystä.
Se on sekarotuisesta vaikea nähdä etukäteen..
onkohan olemassa enään näin vaikeaa ihmistä?
ÄLÄ OTA KOIRAA JOS ET OLE VARAUTUNUT KAIKKEEN MITÄ PENTU TUO MUKANANSA, MUKAAN LUKIEN SEKAROTUISET.
On omistajan velvollisuus ottaa selvää asiosta jakuvasti. Koira elää yli kymmenvuotiaaksi, sen kymmenen vuoden aikana on varmasti tehty muutama tutkimus lisää esimerkiksi laumakayttäytymisestä...
On oikein koiralle että sille annetaan rajoja ja rakkautta sopivassa suhteessa, mutta jos kahdeksankyt luvulla sanottiin että koiraa saa ja pitääki selättää ja se on oikeesti ainoo oikee keino tehä asioita, ei tarkoitakkaan sitä että nyt kakstuhat luvul niin pitäis tehdä... HALOO IHMISET!!! TERVETULOA KAKSIUHATLUVULLE!!!!
no minä otin rotukoiran juuri siitä syystä, että suunilleen tiedän minkälainen luonne/käyttötarkoitus kyseisellä rodulla on, se sopi minun elämäntyyliini.
Ilmeisesti et ole tietoinen, mitä Suomen laki sanoo lapsen fyysisestä kurittamisesta ja mihin se pahimmillaan voi johtaa. Miksi pitäisi lasta seisottaa nurkassa? Ai niin, se on se viimeinen keino tosiaankin, vaan eipä ole kumappaakaan meillä tarvinnut käyttää, sillä olemme lastenkin kanssa muilla keinoilla pärjänneet.
Kannattaa myöskin ottaa huomioon se, että eivät kaikki palstalaiset ole "eilen syntyneitä", vaan meitä vanhempia ja enemmän elämää kokeneitakin mukaan mahtuu!
ihan sitä mieltä olen todellakin!
Se, että koirat leikkiessään heittäytyvät selälleen ei suinkaan tarkoita sitä, että ihmisen pitäisi koiralle niin myöskin tehdä!!
Kun koiran opetukset ja koulutukset aloitetaan jo heti pennusta (HUOM. pentua opetetaan, vanhempaa koulutetaan) ja se tehdään johdonmukaisesti ja oikein ottein, ei ole minkäänlaista tarvettaa koiran selättämiseen! Se on minun mielipiteeni, eikä muuksi muutu!
En ole mielipidettäsi muuttamassa, avartamassa vain sinua näkemään että vaikka sinulla on mielipide, se ei tee muiden mielipiteitä täysin vääräksi.
Mutta niin; haista nyt jo pitkät :D
Kukaan voi oikeasti ajatella että pahinta, mitä koiralle voi sattua, on selättäminen?
et ole varmaan koskaan ajatellut perhettä, jossa koiraa hakataan hihnalla, remmillä, jne "koulutustarkoituksessa"? Se, jos mikä, on koiran "alistamista".
Ja kyllä koirankin voi raiskata, eläimiinsekaantujat jne.
Joten pistäpä jäitä hattuun ja tarkista tässä asiassa vähän näkökantaasi.
Olenpa ollut oikeudessa todistamassa tapahtumasta, jossa lasta kuritettiin antamalla tukkapöllyä.
Todettiin, että tukkapölly oli aiheellinen.
Ja niin; eihän sitä lasta enää nykypäivänä saa kurittaa, ei edes opettaja saa poistaa luokasta häirikköä.
Ja mihin tämä "sinun sukupolvesi" vapaa kasvatus on johtanut? Siihen että päin mäntyä mennään, ja lujaa mennäänkin. Narkkareita on enemmän kuin koskaan, pikkutyttöjä ei kasvateta, vaan ne kulkevat ..hmm ... "huorien" näköisenä tuolla kaduilla, syyttävät aiheettomasti miehiä lapsiin sekaantumisesta ja raiskauksesta elleivät saa tahtoaan läpi..?
Enkä tarkoita että fyysinen kuri pelastaisi kaiken, vaan tarkoitan, että Kuri pitäisi olla. Niin koirilla ja lapsillakin.
mua lähinnä rupee ärsyttää miten sä kiusaat issua, voitko itte laitaa jäitä hattuun. Pidä ne mielipiteet ominas, ja anna issun pitää omansa. Millaisen kuvan oikeen annat ittestäs, mee suunnitteleen niitä häitäs jo!
Minä olen ällöttävä, ja se, että sanoo toisen olevan väärässä, on älöttävää, kiusaamista jne.
Just näin.
No, on se hyvä, että teidän mielestänne selätys on tosiaan koiran raiskaamista.
älä jumalauta yleistä. Käyttäydy hyväihminen asiallisesti.
Kaikki mielipiteesi esität turhalla painostuksella ja kovalla äänellä. Ei ihme siis että ihmiset saavat tietyn kuvan...
Koiran alistamista voi verrata toki raiskaamiseen, sillä sitähän se on. Jotain mihin koiraa pakotetaan, ja välttämättä se ei edes ymmärrä sitä ja se tuo lisää vaikeuksia ja hämmennystä.
Tee mitä tykkäät mutta älä ammu muita siitä että ne tekee mitä tykkää ja niilläkin on vahvoja mielipiteitä.
Kokeillaanpa, kummalle jää enemmän traumoja, naiselle raiskauksesta vai koiralle selättämisestä?
Hassua, miten eläväisiä koirani ovat jatkuvista selättämisistä huolimatta..
Verrataan ihmiseen joka on raiskattu. Ihminen, joka on raiskattu, ei selviä siitä minuutissa tai kahdessa.
Aijoo.
"Koiran alistamista voi verrata toki raiskaamiseen, sillä sitähän se on. Jotain mihin koiraa pakotetaan, ja välttämättä se ei edes ymmärrä sitä ja se tuo lisää vaikeuksia ja hämmennystä. "
Tähän mieheni sanoi näin; kun pieni lapsesi kävelee keskellä tietä pimeällä, niin kun menet ja kannat huutavan, potkivan lapsen väkisin pois autotieltä, oletko raiskannut sen?
Anteeksi, jos vaadin keskusteluissa miettimään vähän näitä sanavalinttoja, mutta AJATELKAA NYT.
Raiskaus on eri asia, kun koiran selättäminen. Tai asiasta voidaan keskustella, sitten kun sinut on raiskattu.
minun sukupolveni? Katso peiliin, niin se oikeampi sukupolvi katsoo sua takaisin!
sanoin, niin mielipiteeni koiran selättämisestä ei muutu mihinkään suuntaan, eikä siihen auta edes pikkulikan haistattelu! Sulta tais loppua järki, kun pitää aloittaa asioiden asiaton vääntö, olet kyllä.....no jääköön nyt sanomatta!
Ihan kuule voisit nyt poiketa ihan oikean kouluttajan pakeilla ottamassa asioista selvää, ennenkuin alat esittämään omia tyhjänpäiväisiä juttujasi. HÄPEÄ!!
ymmärrä lukemaasi??
Kuulut näköjään siihen vänkäosastoon, joille pitää jokaisesta jutusta vääntää rautalangasta malli. Mene nyt hyvä ihminen sentään ja lue uudelleen se kirjoitukseni jossa raiskauksesta oli puhe! Jos löydät siitä kohdan missä lukee, että selätys on koiran raiskaamista, niin olet pikkunero! Voi pyhä sylvi sentään!!
kenenkähän niitä sanavalintoja pitäisi oikeammin miettiä? Kyllähän se olet sinä ihan itse mitä suurimmassa määrin!
Täysin ontuva vertaus oli lapsen tieltä haku. Voi hyvänen aika sentään, että olet vaikea tapaus!
"Tähän mieheni sanoi näin; kun pieni lapsesi kävelee keskellä tietä pimeällä, niin kun menet ja kannat huutavan, potkivan lapsen väkisin pois autotieltä, oletko raiskannut sen?"
Ai että ihanko sun mies sano niin...
Tarkoitus tietenkin pyhyttää keinot jos on kyse ihmishengestä tai koirahengestä, joten sinun logiikallasisi olet kokoajan pelastelemassa koiriesi henkeä...
Edelleen voisit hieman raottaa lappusiasi ja tutkia muiden antamia perusteluja sille ettei selätys ole hyvä tapa tehdä asioita, se ehkä toimii mutta se ei tuo hyvää oloa koirillesi.
On olemassa vaihtoehtoja huonolle johtajalle.
raiskaus on hengen pelastusta?
Kysyin, "Vertaat koiran selättämistä raiskaamiseen?"
seuraavan viestisi ensimmäinen lause; " ihan sitä mieltä olen todellakin! "
ja se alkuperäinen viestisi:
"selättäminen on siis se viimeinen keino...voi jessus sentään! Vertailukohteena voisi todellakin esittää esim. raiskaajan. Kun ei hyvällä, niin sitten pahalla...!
No, sinä esitit vertailukohteena raiskaajan. Kerro millä tavalla näistä Ei muka saa sitä käsitystä?
Ensinnäkin, minä luettelen sinut nyt psykopaatiksi, jonka ainoa tarkoitus on riidellä. Joten; antaapa olla.
Kuten sanottu, et ole mielekästä keskusteluseuraa.
Ja jos sinun kanssasi "keskustelu" on sitä, että pitää toista haukkua ala-arvoisesti, niin otetaan näin:
Minä olen pikkulikka joka haistattelee, mutta se tekee sinusta vanhan eukon joka on elänyt liian kauan eristyksissä muusta maailmasta, jääny koukkuun keskustelupalstoille, ja purkaa puutettaan ja seksuaalista turhautumistaan avautumalla turhaan turhille ihmisille, joita ei kertakaikkiaan kiinnosta keskustella muuta kuin koiran kasvatuksesta ja lähinnä saada selville mitä muut ajattelevat.
Olet myös helvetin turhaantunut siitä, että et pysty vaikuttamaan maailmaasi, etkä yleismaallisesti edes keskustelupalstojen kautta, sillä kukaan ei kertakaikkiaan kärjistä neuvojasi, joita et osaa jakaa menemättä henkilökohtaisuuksiin.
sillä lue ja mieti uudelleen tuo kirjoituksesi. "Raiskaus on hengen pelastus"....voi jessus oikeasti nyt ota se järki käyttöön!!
homma toimiikin joidenkin mukaan, että otetaan sana sieltä toinen täältä ja liitetään ne yhteen omassa tyhjässä mielikuvitusmaailmassa?
HALOO, se ei ole todellisuutta, eikä milloinkaan tule olemaankaan!
meni mielestäsi henkilökohataisuuteen?
Sinä menit, koska aloit haukkumaan ikääni jne.
Okei, olen kyllä vanha akka, mutta mitä siitä sitten ikääsi ja kokemuksiisi koirista ja niiden kouluttamisesta voisi kuvitella edes hitustakaan liittyvän mainitsemaasi?
En siis todellakaan ole missään nimessä turhautunut, vaan koirien koulutuksen/opetuksen suhteen meillä kun toimitaan johdonmuikaisesti alusta alkaen, niin sekö oli sulle se paha paikka?
että et ymmärrä sarkasmia, sillä olet niin sokea sille että ihmiset eivät kertakaikkiaan jaksa sinua aina. En kyllä tiedä muista, mutta minä olen niin väsynyt,että en jaksa asiallista keskustelua sinun kanssasi, joten voin sitten heittää kaiken ihan yli.
Juu, "haukuin" ikääsi. Mutta katso se oma kirjoituksesi sitä ennen? Minähän olen vain pikkulikka jne.. Älä viitsi yrittää kerätä kenenkään sympatiaa tuolla "voi voi kun yön tytär hyökkää kimppuun syyttä suotta". Kukaan, joka lukee ketjun siinä järjestyksessä, missä se on kirjoitettu, kaikkineen, ei usko ininääsi.
Itse aloitit.
Kukahan tässä inisee ja miten?
Eikä mun tosiaankaan tarvitse yrittää kerjätä kenenkään sympatioita, mutta sinulla kyllä olisi keskustelutaidossa parantamisen varaa huomattavasti!
Meidän seropi urokselle(8kk) riittää pelkkä murahdus ja tiukka kohti katsominen,niin paikkansa tietää.
Liika riehuminen loppuu ku seinään ja puremista ei ole koittanut kuin kerran,vain kerran...
oli niin paljon tekstiä etten jaksanut lukee mitä mieltä muut on.
Meillä mies selättää koiran kun se tekee jotain pahaa,pistää maahan ja pitää siinä ,ei kylläkään tehoo.
Minä jos joudun kieltämään niin että "käyn käsiksi" niin koira menee jo valmiiksi selälleen ja heiluttaa häntää,sit vaan odotan että nousee ja otan poskista kiinni ja katson silmiin ja esitän asiani.
Minusta toi selättämin on ihan turhaa.
Jos koira vaatii kunnon puhuttelun,niin otan poskista kiinni ja nostan koiran takajaloilleen,sen kuono on kasvojen korkeudella,tiukka katse silmiin ja torut.Se tehoo,välillä.
Ihan uteliaisuuttani.
Oletko varma, ettei mihinkään koiraan selättäminen tehoa?
Meillä on sellainen tilanne ritan kanssa ulkona, että kertakaikkiaan poskista kiinni - menetelmä ei toimi. Ei ole toiminut koskaan. (Rita tuli meille tosin vasta luovutusiän jälkeen, kokeiltuaan ensin yhtä kotia ennen meitä)
Rita rimpuilee irti, välittämättä yksinkertaisesti mistään mitä kukaan muu tekee, mikäli se näkee toisen koiran.
kukaan jaksa kestää tota jauhamista joka ei mihkään johda....herää jo säkin siitä unestas!
yksikin hyvää syy selättää koira.!!
Koira kunnioittaa ihmisen käsittelyssä ihan muita tapoja kun selätystä tai muutenkaan mitään fyysistä koskemista.
Jos on vahva koira,niin kokonsa kun luonteensa puolesta,niin on ihan eri tavat saada se hallintaan kun selätys.
Ihmettelen suuresti sun koiran pitämistä,kun sä jossain kerroit että sun koira oli käynyt sun päälle kun olit nukkumassa ja murissut(oikaise jos se et ollut sinä).
Jotenkin tuntuu että on trendikästä mitä enemmän on ongelmia koiran kanssa.
Verrataan tapoja millä alistetaan koira,huh sanon minä.
Koiralta vaaditaan paljon,mutta mitä sille annetaan.????
Juu, olin se minä. Eli otin koiran, jota oli pahoinpidelty jne edellisessä kodissaan. Eikä koira ollut enää pentu.
Pari ensimmäistä yötä meni hyvin, sisäsiisti se ei tosin ollut.
Sitten, en muista monesko yö, mutta ensimmäisen viikon aikana koira kävi kurkkuuni kiinni. (ehkä liian radikaali ilmaisu, heräsin siihen, että koiran hampaat olivat painautuneet kurkulleni)
Siinä tilanteessa selätin, painoin omat hampaat hänen kurkulleen jne. Pikistä tuli hyvä, leikkisä koira, joka löysi hyvän kodin jne.
Mutta selätyksestä ties kuinka monennen kerran. En selätä koiraa alistaakseni:
vielä kerran siis syyt.
Rita: selätetään vain ja ainoastaan ulkona, silloin kun toisia koiria tulee vastaan, eikä pelkkä poskista kiinni pitäminen / huomion muualle vieminen toimi. Kaikenlaista makupalojen syöttämistä, monella tapaa rauhoittamista ja totuttelua on koitettu. Mutta kun se ei toimi. Ainoa keino lopettaa täysin hillitön haukunta, kiskonta, ulina, uikutus, rimpuilu, on tosiaan selätys. eikä sekään kyllä lopeta ääntelyä, mutta lopettaa rimpuilun.
Hiili: selätetään aina vain sisätiloissa. Aina silloin, kun Hiili ei osaa rauhottua ja jatkaa nuolemistaan ja karvojensa irti kiskomista. Tai vastaavasti kun saa "hepulin".
Toisinaan Hiili joutuu selälleen silloinkin, kun tekee jotain Todella ilkeää. Eli nykyään yhä harvemmin, tätä nykyä pelkkä tiukka katse riittää.
Eli selätän noissa tapauksissa, koska olen kokeillut kaikkia muita minulle neuvottuja keinoja, paitsi rauhottavia lääkkeitä. Mikään muu ei ole toiminut Yhtään, paitsi selätys. Ritan kohdalla ulkokäyttäytymistä voisi ehkä muuttaa pikkuhiljaa totuttamalla sen Jokaiseen Ulkona Liikkuvaan Koiraan. Eli kaikkiin lähialueen koiriin. Mutta kun se ei ole minun vallassani, se on niiden muiden koirien omistajista kiinni.
Ja olen samaa mieltä; aina on eri tapoja saada koira hallintaan kun selätys. Mutta tässä tapauksessa tiedän, että mikään niistä muista keinoista ei oikesti toimi.
Ja tiedän, minä olen itse kerjännyt koiraongelmia sillä, että aikaisemmat koirani ovat olleet kaikki niitä "todellisia" ongelmakoiria, jotka ovat olleet laiminlyötyjä ja pahoinpideltyjä. Paitsi lapsuuteni koirat. Mutta nämä kaksi, Hiili ja Rita, ovat periaatteessa pennusta asti olleet meillä, vaikka molemmat ovat tulleet luovutusiän jälkeen ja kokeilleet jo toista kotia ennen meitä. Tiedän että kerjään siis hankaluuksia koirien kanssa, mutta tähän mennessä kaikki ne hankaluudet ovat olleet ratkottavissa. Tähän en vaan enää "maalaisjärjellänikään" enkä asiantuntijoiden neuvoilla keksi kertakaikkiaan mitään. Ja kyllä, on ollut enemmän kuin yksi eläinlääkäri jne, jotka kaikki tarjoavat vain niitä rauhoittavia. Ritalle rauhoittavat ulos ja Hiilille rauhoittavat nuolemisen takia.
Ja korostan vielä: en suosittele selätystä ihmiselle, joka ei tiedä mitä on tekemässä. Äärimmäisen harvoille koirille suosittelen selätystä, lukuunottamatta muutamia yksittäisiä tilanteita.
Lopuksi vielä haluan kommentoida; koiralta vaaditaan paljon, mutta mitä sille annetaan- kohtaan.
Meillä koirilta ei vaadita oikeastaan paljoakaan. Perustottelevaisuutta, joka on hallussa molemmilla loistavasti. Poikkeuksena se, että rita ei osaa ottaa vastaan koiria ulkona, ja hiili stressaa karvansa irti.
Mutta mitä meillä annetaan koirille? Todennäköisesti aivan yhtä paljon rakkautta, kun muissakin perheissä. Koirat ovat meille kumppaneita, perheenjäseniä. Heille ostetaan leluja, (meillä on käytössä lelulaatikko) ja suureksi osaksi koirat saavat tehdä mitä haluavat. Meillä ei ole alueita, jonne koira ei saisi mennä, lukuunottamatta sänkyä, jota ei ole pedattu.
Koirat pyytävät itse suihkuun kun sinne haluavat, heillä on ruokaa aina kun haluavat. Koirille tarjotaan älyllisiä virikkeitä, ja ne saavat olla vapaana tod-näk enemmän kuin normaalin perheen koira.
Niille ostetaan herkkuja (luita, herkkuliuskoja jne.) aina toisinaan, ja ne saavat paljon läheisyyttä.
Ja jos et pane pahaksesi, aloitan tästä uuden keskustelun tuonne yleistä keskustelua koirista, koska tämä oikeasti kiinnostaa minua :)
En tiedä kauanko sinä esimerkiksi olet ollut koirien kanssa tekemisissä, mutta tuo selätys,ehkäpä nykyään vanhanaikainen juttu, oli aivan yleinen ja suositeltu koulutus tapa takavuosina, kokeneet koirankouluttajat , jotka työkseen kouluttivat koiria neuvoivat aina selättämään koiran ,jotta se oppisi tietämään paikkansa, se ikäänkuin voitettiin näin alistamalla, itse en ole sitä koskaan harrastanut,vaikka minullekin on sanottu että heitä lattiaan. No tämä on ehkä syöpynyt niin tiukasti ihmisten mieliin ja siksi sitä puolustellaan.
näinä aikoina, jonka oma kokemukseni kattaa, ole milloinkaan selätystä suositeltu. Saattaa olla, että ehkä joskus 60-luvulla on ollut varsin yleistä. Ajat kuitenkin muuttuvat ja ihmisten tulisi koirien omistajina/kouluttajina pystyä muuttumaan mukana!
Niin, minä en tee sitä siksi, että se olisi tapa, en siksi, että alistaisin koiran.
Vaan ihan siksi, ettei muu toimi...
Ainakin 70-80 luvuilla vielä oli ihan normaali koulutuskäytäntö.
En siis haasta riitaa enkä halua riidellä, jospa vaan voisit kuvitella sen uskovasi!?
Vaan ihan oikeasti kysyn, ettö oletko aivan varma, että olet kaikki muut mahdolliset keinot jo kokeillut? Jos et tähän halua vastailla, niin osoitteeni löytyy galleriasta ;=).
kummatkin koirasi narttuja?..nimittäin joskus kahden nartun kanssa tulee kummallisia johtajuus kiemuroita, jolloin tottelevaisuus on hankala saavuttaa.
tuli eka koira. Mulla toi poski juttu on ollut aina käytössä. Tosin mulla on ollut helppoja koiria,sakemanneja, 1 venakko,jota ei voinut todellakaan koskee,muuta kun hellimisessä ja sit yks sekopää dobberi.
Meillä mies selättää mutta minä en.
Kuten olen useasti sanonut...
Ei, en ole varmasti kokeillut kaikkia keinoja. Olen kokeillut kaikki ne, joita olen itse tullut ajatelleeksi, ja joita olen saanut niiltä ystäviltäni ja ihmisiltä, joiden kanssa olen asiasta keskustellut.
Esim täältä? En ainoatakaan. Paljon sanotaan että keinoja on jne, mutta en minä ole keksinyt mitään enää.
Ja kun ottaa huomioon että molempien käyttäytyminen on ollut tuollaista jo pennusta asti, siitä asti kun ovat meille tulleet jne, niin usko pois, tässä on kokeiltu konsteja jos jonkinlaisia.
Niitä ne.
Ja en usko loppujenlopuksi, että tässä on kyse johtajuudesta. Rita pitää itseään selkeästi alimpana olevana ihan koko ajan, nyt hamsterin kuoltua. Ja näin ollen ihan "alistuu" siihen asemaansa, eikä koskaan ole pyrkinyt siitä nousemaan. Ennemmin kyse on siitä, että ulkona ollessa kerran pieni koira hyökkäsi ulkona Hiilin kimppuun, Hiili säikähti, ja juoksi sisälle. Rita olisi varmasti tappanut sen pienen koiran, jos olisi päässyt irti. Eli se suojelee hiiliä.
(Kuitenkin; se vaan uhittelee. Jos toinen koira tuleekin joskus häntä heiluen haastamaan leikkiin, ja tulee haistamaan ritaa, ritalla on häntä koipien välissä ja se lähes tärisee pelosta. Eli uhittelee vaan kauempaa. Jos se pääsee leikkimään toisen koiran kanssa vapaaksi jne, niin käyttäytyy koiraa kun koiraa kohtaan hyvin. Eli isottelee vaan pelotellakseen kaikki pois Hiilin luota.)
Ja Hiilin käyttäytyminen; hiili kyllä haluaa pomoksi vähän kaikin keinoin. Mutta enemmän silti uskon että Hiilin käyttäytyminen on stressiperäistä..?
Juh, meilläkin on poskijuttu käytössä kaikissa muissa tilanteissa. Ja sitä lievempänä mulkaisu ja tiukka ei.
Mutta ritallakin toimii poskijuttu ja tuijottelu kaikissa muissa tilanteissa paitsi em.
Mutta niin, piti kysymäni että onko koirasi tulleet aikuisena vai oletko ottanut pennusta asti`?
kun huomasin että kerroit hamsusi kuolleen. meillä kävi eilen kamalia: kissa oli aamulla saanut jotenkin ihmeen kaupalla hamsun häkin auki. tyttäreni huomasi sen ja juoksin heti hätiin. näytti siltä että lissu-hamsu ei muuta kun säikähtänyt, mutta nyt se on huonossa kunnossa. laahaa takapäätään ja muuta... luulen että sen slkäranka on vahingoittunut. todennäköisesti se kuolee tämän illan aikana.
tyttäreni osti sen itse. tosi kova paikka hänelle...
venäjänvinttikoira tuli 7 vk.
dobberi 7 vk.
4 sakemannia 7 vk.
4 omaa sakemanni kasvattia,siis syntymästä asti.
viimeinen oma kuoli 2000,sit oli koiraton aika ja nyt toukokuussa 2004 tuli sakupoika.
Ja et voi uskoa miten on koiramaailma muuttunut tämän 4 vuoden aikana.
niin vielä,en koskaan ota aikuista koiraa,koska mulle on erittäin tärkeä luoda hyvä luottamus suhde heti pennusta.
Se on varmasti kamala paikka :|
Kyllä, kuolee viimeistään ensi yönä, jos nyt jo laahaa takakäpäliään.. Jos ja kun aloittaa "kirkunan", on ehkä parempi lopettaa se itse, jos kuolemanteko venyy..?
:)
Paljon koiria..
Miten on tämän uusimman pennun kanssa alkanut menemään?
tuossa suunniteltiin, että katsotaan vielä muutama tunti jos vaikka kuolisi itse. jos ei niin autetaan ettei tarvitse kitua kauan.
mä olin 5 kk kotona kun pentu tuli,ei ole kärsinyt eroahdistuksesta eikä tuhonnut mitään,saa olla koko kämpässä,paitsi kissat on makkarissa.Ei hauku ovikelloa.Mutta luonnetta löytyy,on suojelu (siis taustaltaan)sukunen,puhutteluja on pidetty ahkerasti.Meillä ei kielletty puremista vaan olen opettanut leikkimään myös käsillä.
Olen 100 % tyytyväinen,en olisi uskonut että saan näin täydellisen koiran vielä itselleni.Tämä on mun elämän viimeinen saksanpaimenkoira.
Minä en myöskään usko näihin johtajuus juttuihin,meillä koira on koiran paikalla.Sitä ei ole alistettu olemaan pahnan pohjimmainen.Sillä on hyvin vahva koiran paikka.Tulee erittäin hyvin toimeen muiden koirien kanssa,juuri sen takia koska sillä on vahva itseluottamus.
Töitä on kyllä tehty valtavasti että ollaan tässä vaiheessa,ei ollut mikään helppo pentu.Koiralla on erittäin vahva oma koskemattomuus,sen takia poskipuhuttelu on ainut mistä se ei saa raivaria.
Kun ihmiset viitsisi antaa enemmän aikaa pennulle , niin olisi vähemmän ongelmia.
Koiralla on myös ulkonäköä,on uroksen näkönen,ei mikään luisuperse ruipelo.
Aika näyttää mitä meistä tulee,koira on nyt 10 kk.
Jos saan udella niin mikä dobberissa oli pielessä?
otin pennun sijoitukseen,mulla oli sillon jo sakemanni.Koira oli muuten ihan ok, mut hermoheikko.Kiltti kun mikä,mut aivan mahdoton sekoilujensa kanssa.Lähinnä voisi kuvata että hysteerinen.Sanoin kasvattajalle että missään nimessä en pennuta sitä.No koska se oli sijoituksessa niin meille tuli niin suuri riita ,että palautin pennun,se oli jotain alle vuoden ikänen.Tällä koiralla oli sit pennut ja tiedän että niillä oli ongelmana huono hermorakenne.
Tapasin yhtenä aamuna koirapuistossa dobberi nartun,joka suu vaahdossa ravasi mun koiran ympärillä,sit kun kerroin sille omistajalle että mulla oli aikoinaan narttu X, niin se sano ,että joo,se on tämän takana.
Olen tavannut ainoastaan yhden todella upean dobberi uroksen Pikullan Ytex,siinä oli koira jolla oli sekä ulkonäköä että luonnetta,oli vaan ihan väärällä ihmisellä.