Agentit Dana ja Fox, osa 1

Aurinko paistoi pitkästä aikaa. Oli kevään ensimmäinen lämmin päivä ja kävelin tyytyväisenä FBI:n Washington D.C: n toimistoon. Olin valmistunut akatemiasta päivää aikaisemmin ja minun oli käsketty ilmoittautua täällä tänään heti aamusta.

Sihteeri ilmoitti minut FBI:n varajohtajan huoneen ovella. ”Sir, agentti Dana Rytmiskulli on täällä”, jonka jälkeen hän viittasi minut astumaan sisään.

Varajohtaja Moose Skinhead sanoi: ”Tervetuloa joukkoon agentti Rytmiskulli. Tämä laitos tarvitsee lisää juuri teidänlaisianne nuoria naisia. Valmistuitte erinomaisin arvosanoin akatemiasta ja olette myös lääketieteen tohtori”. En oikein tiennyt mihin hän pyrki, joten vastasin vain: ”Kiitos, pitää paikkansa Sir”.

Varajohtaja jatkoi: ”Selvitämme rikoksia ja palvelemme amerikkalaisia veronmaksajia monella muullakin tavalla. Tässä maassa tapahtuu välillä outoja tapauksia, joita kukaan ei oikein halua ottaa selvitettäväkseen. Vaikka muut instituutiot eivät ota erikoisia tapauksia hoitaakseen, me emme voi tehdä niin. Asiat on tutkittava”. Skinhead piti pienen tauon ja hörppäsi kulauksen vesilasistaan.

Hän jatkoi: ”Tutkimisella ja selvittämisellä en tarkoittanut, että kaikki asiat pitäisi selvittää juurta jaksain. Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tapauksiin mitoitetaan sopivaksi katsottavat voimavarat. Käytännössä tämä on tarkoittanut outojen tapausten sijoittamista ö-mappiin. Näitä ö-mappeja on viime vuodet tutkinut agentti Fox Mulkowalski. Hän ilmeisesti ei ole ymmärtänyt ö-mappien tarkoitusta, sillä niitä juttuja ei oikeasti tarvitsisi tutkia. Hänet on määrätty ö-mappivastaavaksi, koska jonkun täytyy nimellisesti olla niistä vastuussa. Tietyllä taholla ollaan oltu huolissaan hänen kyselyistään ja tutkimuksistaan”.

Kysyin: ”Mikä tämä tietty taho on, jos saan kysyä?” Skinhead vastasi: ”En voi nimetä mitään tiettyä tahoa, eikä se tässä vaiheessa ole relevanttiakaan. Olen saanut määräyksen, että Mulkowalskin tutkimuksia pitää valvoa. Tässä kohtaa te, agentti Rytmiskulli astutte kuvaan”. Kysyin: ”Sir, tarkoitatteko, että minun pitää vakoilla agentti Mulkowalskia ja raportoida hänen tekemisistään teille?” Hän vastasi: ”En tietenkään suoranaisesti, tai… oikeastaan tarkoitan juuri sitä. Nimeän teidät hänen työparikseen ja raportoitte erikseen minulle hänen tutkimuksistaan, metodeistaan ja tutkimustuloksista”. Kysyin: ”Koska voin aloittaa?” Hän vastasi: ”Heti paikalla. Löydätte Mulkowalskin tämän talon alimmasta kellarista. Hänen toimistonsa on heti jätehuoneen vieressä”.

Koputin Mulkowalskin oveen ja hän pyysi minut sisään. ”Ihan normaalin näköinen agentti”, ajattelin. Hän istui toimistotuolissaan jalat pöydälle nostettuina. Jostain syystä hän selaili naisten alusvaatekuvastoa. Kysyin: ”Teettekö jotain tutkimusta parhaillaan?” Hän vastasi hieman hämillään: ”Hintoja vain katselin, jos joskus pitää ostaa… Peitetoimintaa varten, ymmärrättehän?” Vastasin ymmärtäväni täydellisesti.

Alkukankeuden jälkeen keskustelimme uskomuksista, ufoista, salaliittoteorioista, karjan silpomisista, ufosieppauksista ja muista Mulkowalskin henkilökohtaisista asioista. Lopulta pääsimme puhumaan myös ö-mappitapauksista, tieteestä ja asioiden todistamisesta tieteellisesti. Päivä oli antoisa ja mielenkiintoinen.

Illalla päästyäni kotiin, otin pitkän suihkun. Poistin kaiken meikin kasvoiltani huolellisesti. Pukeuduin ihanaan silkkiseen yöpaitaani ja föönasin hiukseni kuiviksi peilin ääressä. Mietin Mulkowalskin puheita samalla, kun levittelin yövoidetta kasvoilleni. Juuri kun aloin olla valmis vuoteeseen menoon, pärähti puhelin soimaan. ”Kuka hullu soittaa tähän aikaan yöstä”, ajattelin. Luurin nostettuani kuulin sieltä Mulkowalskin kiihkeän äänen: ”Nyt on tilanne päällä. Tulo ulos niin pian kuin vain pystyt. Odotan autossa ovesi edessä”.

Nyt oli pidettävä kiirettä. Pyyhin yövoiteen kasvoiltani ja meikkasin itseni uudelleen. Virkatehtävissä tulee olla hillitty meikki, en siis laittanut kaikkein räikeintä huulipunaani. Valitsin korviini pienet kultaiset napit. Mitään roikkuvia ei kannattaisi laittaa, saattaisimme joutua juoksemaan. Ryhdyin selaamaan vaatekaappini sisältöä, mitä ihmettä laittaisin päälle? Agentilla on pukukoodi, en voisi lähteä verkkareissa virkatehtäviäni hoitamaan. Valitsin tyylikkään jakkupuvun, jonka hameessa oli syvä halkio, sitä juoksemisen mahdollisuutta varten. Yleensä käytin sukkia ja sukkanauhoja. Nyt oli kuitenkin hätätapaus, joten valitsin sukkahousut. Toivottavasti kohteessa olisi pimeää. Nyt tarvitsin enää kengät. Sovittelin muutamia ja taas juoksemista ajatellen, valitsin korkokengät, mutta melko matalakorkoiset sellaiset. Nyt aloin olla lähtövalmis, tarkistin vielä käsilaukkuni sisällön ja vilkaisin itseäni viimeisen kerran peilistä. Kyllä, kaikki oli nyt valmista.