Ulkona etsin katseellani Mulkowalskin autoa, en tiennyt millaisella hän ajoi. Yhden auton sisällä näkyi liikettä ja lähdin sitä kohti. Mulkowalski istui autossa ja hakkasi päätään rattiin. Avasin oven ja kuulin hänen sanovan: ”Missä viivyit…” ja mutisi jotain perään. Pyysin häntä kertomaan tapauksesta ja jättämään mutinat sikseen.
Matkalla Fox kysyi: ”Mitä tiedät ufosieppauksista?” Kerroin tietäväni sen, mitä hän oli päivällä minulle niistä kertonut. Fox kertoi minulle nyt sieppauksia olevan vuosittain tuhansia, ja että niiden kestäessä tehtiin lääketieteellisiä tutkimuksia. Hän keskittyi tekemään seikkaperäistä selkoa nimenomaan ruuansulatuskanavaan ja erityisesti sen loppupäähään kohdistuvista tutkimuksista. Lyhyesti sanottuna, niitä voitaisiin pitää kaikilla mittareilla mitattuna yksityisyyttä äärimmäisellä tavalla loukkaavina.
Pyysin Foxia kertomaan minulle viimeinkin käsillä olevasta tapauksesta. Fox aloitti: ”Luigi Bigtool näki kirkkaan valon paistavan ikkunastaan ja kumaran hahmon kulkevan talon pihalla. Tämän jälkeen tapahtui sieppaus ja muistikatko”. Kysyin epäuskoisena: ”Yritätkö sanoa, että herra Bigtool siepattiin ufoon omasta kodistaan?” Fox vastasi: ”En. Hänen kissansa siepattiin.” Hän jatkoi: ”Tässä tapauksessa ovat kaikki klassisen ufosieppauksen tunnusmerkit: Kirkas valo pihalla, muistikatko ja siepattu kohde”.
Kohteeseen päästyämme herra Bigtool aukaisi oven. Alkoholin tuoksu selitti muistikatkon ainakin minulle. ”Etsikää Generalissimus ja tuokaa se takaisin kotiin”, sanoi Bigtool. Pyysin: ”Kertoisitteko kissanne tuntomerkkejä”. Bigtool kertoi: ”Generalissimuksella on mustanharmaa turkki ja vihreät silmät. Erityisenä tuntomerkkinä on poikkeuksellisen älykäs katse. Sillä on hyvä ja ystävällinen luonne, mutta se saattaa joskus olla julma pienille jyrsijöille ja linnuille”.
Juuri kun Bigtool oli lopettanut, näkyi taivaalla kirkas valo. Fox villiintyi täysin. Hän huusi: ”Ottakaa minut, päästäkää Generalissimus kotiin. Minua saatte tutkia niin paljon kuin haluatte”. Hän juoksi autoonsa ja lähti ajamaan valon perään.
Minut oli jätetty ja saatoin vain jatkaa tutkimuksia yksin. Kysyin missä Generalissimus oli viimeksi nähty. Bigtool kertoi sen olleen kotona sohvalla, kun hän otti vähän hapanta ja nukahti sen viereen.
Lähdin kiertelemään naapurustoon. Eräässä talossa kerrottiin, etteivät olleet nähneet mitään outoa. Jokin tämän pariskunnan käytöksessä sai hälytyskellot soimaan. Kuulustelin heitä lisää ja kuulin kissan maukuvan talon sisällä. Kysyin: ”Herra ja rouva Easteregg, onko teillä kissaa?” He eivät vastanneet heti ja vilkaisivat pikaisesti toisiaan. ”Saanko nähdä kissanne”, vaadin. Rouva Easteregg otti askeleen taaksepäin ja aukaisi oven. Näin eteisessä mustanharmaan ja vihreäsilmäisen kissan. Sillä oli poikkeuksellisen älykäs katse. Sanoin: ”Luovuttakaa Generalissimus välittömästi huostaani, ehkä vältytte siten syytteiltä”. He säikähtivät molemmat. Rouva ojensi kissan syliini ja herra Easteregg selitti: ”Kuulimme maukumista takapihalta, Generalissimus oli siellä, eikä ensimmäistä kertaa. Se juoppo Bigtool ei hoida kissaansa kunnolla. Otin taskulamppuni ja kävin hänen ikkunansa takana. Siellä hän nukkui sisällä. Kolistelin ikkunaa ja hän heräsi. Oli kuitenkin niin humalassa, etten halunnut kissaa hänelle vielä jättää”.
Kiitin Eastereggin pariskuntaa yhteistyöstä ja kerroin olevani melko vakuuttunut, ettei tapauksen johdosta tulisi heille oikeudellisia seuraamuksia. Vein Generalissimuksen Bigtoolille ja käskin pitää jatkossa parempaa huolta siitä taikka hän saisi syytteen eläinrääkkäyksestä.
Tapaus oli selvitetty, nyt pitäisi vielä löytää Mulkowalski jostain. Totesin yrityksen kuitenkin toivottomaksi, joten tilasin taksin ja lähdin kotiin nukkumaan.
Seuraavana päivänä Mulkowalski löytyi sairaalasta. Hän kertoi seuranneensa valoa lentokentälle päin, mutta kadottaneensa sen. Hän oli pysähtynyt jonkin räkäbaarin luokse ja ryypännyt koko illan masennukseensa. Autolle palatessaan hän oli nähnyt kirkkaat valot jälleen. Ne olivat muistuttaneet vähän auton ajovaloja. Jotain kirskuvaa ääntä oli kuulunut, jonka jälkeen Mulkowalski oli huomannut makaavansa maassa. Jokin oli tarttunut häneen ja liikuttaneen häntä jollain selittämättömällä tavalla. ”Minut siepattiin Dana, olen varma siitä”, hän sanoi.
”Minut asetettiin jonkin kylmän ja kovan päälle. Housuni vedettiin alas ja minulle tehtiin kammottavia, kivuliaita kokeita”. Fox jatkoi: ”Tämä hahmo ei ollut pieni ja harmaa vaan pikemminkin tummaihoinen ja valtavan kokoinen. Hänellä oli punertava peruukki päässään ja vihertävä mekko yllään, mutta se taitaa olla istutettu valemuisto”.
Edelleen Fox jatkoi: ”Minut löydettiin tänä aamuna. Makasin osittain autoni takakontin päällä housut nilkkoihin kiskottuna”. Hän alkoi hymyillä ja lisäsi: ”Kokemus oli pelottava, mutta kokisin sen milloin tahansa uudelleen. Universumi lähestyi minua eilen ja tunsin olevani yhtä sen kanssa”.
Minkähänlaisen raportin tästä kirjoittaisin.
Matkalla Fox kysyi: ”Mitä tiedät ufosieppauksista?” Kerroin tietäväni sen, mitä hän oli päivällä minulle niistä kertonut. Fox kertoi minulle nyt sieppauksia olevan vuosittain tuhansia, ja että niiden kestäessä tehtiin lääketieteellisiä tutkimuksia. Hän keskittyi tekemään seikkaperäistä selkoa nimenomaan ruuansulatuskanavaan ja erityisesti sen loppupäähään kohdistuvista tutkimuksista. Lyhyesti sanottuna, niitä voitaisiin pitää kaikilla mittareilla mitattuna yksityisyyttä äärimmäisellä tavalla loukkaavina.
Pyysin Foxia kertomaan minulle viimeinkin käsillä olevasta tapauksesta. Fox aloitti: ”Luigi Bigtool näki kirkkaan valon paistavan ikkunastaan ja kumaran hahmon kulkevan talon pihalla. Tämän jälkeen tapahtui sieppaus ja muistikatko”. Kysyin epäuskoisena: ”Yritätkö sanoa, että herra Bigtool siepattiin ufoon omasta kodistaan?” Fox vastasi: ”En. Hänen kissansa siepattiin.” Hän jatkoi: ”Tässä tapauksessa ovat kaikki klassisen ufosieppauksen tunnusmerkit: Kirkas valo pihalla, muistikatko ja siepattu kohde”.
Kohteeseen päästyämme herra Bigtool aukaisi oven. Alkoholin tuoksu selitti muistikatkon ainakin minulle. ”Etsikää Generalissimus ja tuokaa se takaisin kotiin”, sanoi Bigtool. Pyysin: ”Kertoisitteko kissanne tuntomerkkejä”. Bigtool kertoi: ”Generalissimuksella on mustanharmaa turkki ja vihreät silmät. Erityisenä tuntomerkkinä on poikkeuksellisen älykäs katse. Sillä on hyvä ja ystävällinen luonne, mutta se saattaa joskus olla julma pienille jyrsijöille ja linnuille”.
Juuri kun Bigtool oli lopettanut, näkyi taivaalla kirkas valo. Fox villiintyi täysin. Hän huusi: ”Ottakaa minut, päästäkää Generalissimus kotiin. Minua saatte tutkia niin paljon kuin haluatte”. Hän juoksi autoonsa ja lähti ajamaan valon perään.
Minut oli jätetty ja saatoin vain jatkaa tutkimuksia yksin. Kysyin missä Generalissimus oli viimeksi nähty. Bigtool kertoi sen olleen kotona sohvalla, kun hän otti vähän hapanta ja nukahti sen viereen.
Lähdin kiertelemään naapurustoon. Eräässä talossa kerrottiin, etteivät olleet nähneet mitään outoa. Jokin tämän pariskunnan käytöksessä sai hälytyskellot soimaan. Kuulustelin heitä lisää ja kuulin kissan maukuvan talon sisällä. Kysyin: ”Herra ja rouva Easteregg, onko teillä kissaa?” He eivät vastanneet heti ja vilkaisivat pikaisesti toisiaan. ”Saanko nähdä kissanne”, vaadin. Rouva Easteregg otti askeleen taaksepäin ja aukaisi oven. Näin eteisessä mustanharmaan ja vihreäsilmäisen kissan. Sillä oli poikkeuksellisen älykäs katse. Sanoin: ”Luovuttakaa Generalissimus välittömästi huostaani, ehkä vältytte siten syytteiltä”. He säikähtivät molemmat. Rouva ojensi kissan syliini ja herra Easteregg selitti: ”Kuulimme maukumista takapihalta, Generalissimus oli siellä, eikä ensimmäistä kertaa. Se juoppo Bigtool ei hoida kissaansa kunnolla. Otin taskulamppuni ja kävin hänen ikkunansa takana. Siellä hän nukkui sisällä. Kolistelin ikkunaa ja hän heräsi. Oli kuitenkin niin humalassa, etten halunnut kissaa hänelle vielä jättää”.
Kiitin Eastereggin pariskuntaa yhteistyöstä ja kerroin olevani melko vakuuttunut, ettei tapauksen johdosta tulisi heille oikeudellisia seuraamuksia. Vein Generalissimuksen Bigtoolille ja käskin pitää jatkossa parempaa huolta siitä taikka hän saisi syytteen eläinrääkkäyksestä.
Tapaus oli selvitetty, nyt pitäisi vielä löytää Mulkowalski jostain. Totesin yrityksen kuitenkin toivottomaksi, joten tilasin taksin ja lähdin kotiin nukkumaan.
Seuraavana päivänä Mulkowalski löytyi sairaalasta. Hän kertoi seuranneensa valoa lentokentälle päin, mutta kadottaneensa sen. Hän oli pysähtynyt jonkin räkäbaarin luokse ja ryypännyt koko illan masennukseensa. Autolle palatessaan hän oli nähnyt kirkkaat valot jälleen. Ne olivat muistuttaneet vähän auton ajovaloja. Jotain kirskuvaa ääntä oli kuulunut, jonka jälkeen Mulkowalski oli huomannut makaavansa maassa. Jokin oli tarttunut häneen ja liikuttaneen häntä jollain selittämättömällä tavalla. ”Minut siepattiin Dana, olen varma siitä”, hän sanoi.
”Minut asetettiin jonkin kylmän ja kovan päälle. Housuni vedettiin alas ja minulle tehtiin kammottavia, kivuliaita kokeita”. Fox jatkoi: ”Tämä hahmo ei ollut pieni ja harmaa vaan pikemminkin tummaihoinen ja valtavan kokoinen. Hänellä oli punertava peruukki päässään ja vihertävä mekko yllään, mutta se taitaa olla istutettu valemuisto”.
Edelleen Fox jatkoi: ”Minut löydettiin tänä aamuna. Makasin osittain autoni takakontin päällä housut nilkkoihin kiskottuna”. Hän alkoi hymyillä ja lisäsi: ”Kokemus oli pelottava, mutta kokisin sen milloin tahansa uudelleen. Universumi lähestyi minua eilen ja tunsin olevani yhtä sen kanssa”.
Minkähänlaisen raportin tästä kirjoittaisin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.