Tilanne tämä: Lapseton aviopari (ei avioehtoa tms.) omistanut jo vuosikymmenten ajan mm. hyväpuustoisen metsätilan, p-ala n. 60-70 ha. Toinen heistä kuollut 2000-luvun alkupuolella, pesä jäi lesken haltuun. Leski kuollut nyt, ja pesänjako ensin kuolleen ja lesken toissijaisten perillisten kesken ajankohtainen. Leski oli puolisonsa kuollessa 71-vuotias, fyysinen kuntonsa sellainen että ei ole kyennyt metsätöihin enää.
Leski on myynyt metsää puolison kuoleman jälkeen, saanut puukaupoista tuloja. Metsään tullut hakkuuaukea, johon taimikko istutettu.
Nyt lesken perilliset haluavat lukea puun myyntitulon "pesän vaurastumiseksi" ensin kuolleen jälkeen, ja katsovat puukaupoista saadun tulon pelkästään lesken perillisille kuuluvaksi (PK3. luvun 4§). Lisäksi tilan arvoa määriteltäessä haluavat laskea syntyneen hakkuuaukean "arvottomaksi" maapohjaksi, jonka jättäisivät ulkopuolelle siitä pinta-alasta, jolla verohallinnon ohjeen mukaisella arvolla kertomalla saataisiin tilan arvo. Näin ollen ensin kuolleen perillisille kuuluva osuus perinnöstä ilman muuta pienenee.
Meneekö tämä oikein? Ovatko puun myyntitulot PK 3. luvun 4 §:n mukaista ansiotoiminnasta saatua tuloa, joka kuuluu vain lesken perillisille? Ensin kuolleen kuollessa se metsä oli jo olemassa, samoin maapohja (arvokas, kun täysi puusto päällä). Nyt se alue on paljas (vasta istutettu taimikko kylläkin), ja arvo olematon.
Suurista summista ei ole kysymys (alle 20.000 euroa), mutta enemmänkin periaatteesta...
Leski on myynyt metsää puolison kuoleman jälkeen, saanut puukaupoista tuloja. Metsään tullut hakkuuaukea, johon taimikko istutettu.
Nyt lesken perilliset haluavat lukea puun myyntitulon "pesän vaurastumiseksi" ensin kuolleen jälkeen, ja katsovat puukaupoista saadun tulon pelkästään lesken perillisille kuuluvaksi (PK3. luvun 4§). Lisäksi tilan arvoa määriteltäessä haluavat laskea syntyneen hakkuuaukean "arvottomaksi" maapohjaksi, jonka jättäisivät ulkopuolelle siitä pinta-alasta, jolla verohallinnon ohjeen mukaisella arvolla kertomalla saataisiin tilan arvo. Näin ollen ensin kuolleen perillisille kuuluva osuus perinnöstä ilman muuta pienenee.
Meneekö tämä oikein? Ovatko puun myyntitulot PK 3. luvun 4 §:n mukaista ansiotoiminnasta saatua tuloa, joka kuuluu vain lesken perillisille? Ensin kuolleen kuollessa se metsä oli jo olemassa, samoin maapohja (arvokas, kun täysi puusto päällä). Nyt se alue on paljas (vasta istutettu taimikko kylläkin), ja arvo olematon.
Suurista summista ei ole kysymys (alle 20.000 euroa), mutta enemmänkin periaatteesta...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tarkennus vielä: Puolisoiden kuolemienvälillä aikaa kulunut hieman yli 14 v.
PK 3:4.1
"Jos pesän arvo eloonjääneen puolison kuollessa on suurempi kuin ensiksi kuolleen puolison kuollessa, on pesän vaurastuminen luettava eloonjääneen puolison perillisten hyväksi, mikäli selvitetään, .... että vaurastuminen johtuu ansiotoiminnasta, jota eloonjäänyt puoliso on harjoittanut ensiksi kuolleen puolison kuoleman jälkeen."
Se, että metsän puut on kaadettu ja myyty, ei ole vaurastuttanut pesää. Jos puut olisivat pystyssä, sama vauraus olisi metsänä, joka nyt on puiden myyntitulona. Puiden myyminen ei myöskään ole sellaista lesken harjoittamaa ansiotoimintaa, jota em. säännöksessä tarkoitetaan. Tällaista olisi vaikkapa lesken harjoittama yritystoiminta, jonka ansiosta pesä on vaurastunut.
Lesken koko jäämistö siten puolitetaan ensiksi kuolleen toissijaisten perillisten ja lesken perillisten kesken.
Lisään vielä sellaisen tarkennuksen Nix_naxin tekstiin, että yritystoiminnalla tarkoitetaan pääsääntöisesti sellaista toimintaa jossa on myös rahan häviämisen riski (yrittäjäriski) - puun myynnissä sellaista riskiä ei ole.
Paljon kiitoksia vastauksista; näin juuri arvelimmekin olevan.