Hei.Ihmettelen mikä näissä jaoissa kestää meillä on käräjäoikeuden määräämä jakaja ja hän on hidas kestää varmaan tällä menolla 2vuotta.Kuinka muilla on jaot sujuneet.
Mikä näissä perinnönjaoissa kestää
väsynytjo
12256
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Onko tapauksessa ollut paljon kiistakysymyksiä, kokouksia ja/tai omaisuuden myyntiä, vai onko kuolinpesä vain jäänyt makaamaan jakajan pöydälle? Jos se on jäänyt makaamaan, voithan yrittää soittaa sille tyypille ja pyytää/painostaa häntä saamaan jako aikaiseksi.
Keskinäinen riiteleminenhän se viivyttää asioita. Teillä ensinnäkin on oikeuden määräämä pesänjakaja, mikä osoittaa, etteivät pesän osakkaat ole päässeet keskenään asioista sopimukseen. Ulkopuolisella jakajallahan ei ole mitään henkilökohtaista motivaatiota pitää kiirettä.
Yksinkertaisen pesän jakamisessa ei pitäisi olla aihetta viivyttelyyn. Tehdään porukalla perunkirjoitus ja sen jälkeen neuvotellaan jaosta. Jos jostakin esineestä on kilpailua, ratkaistaan asia huutokaupalla. Rahavarat jaetaan viimeiseksi, sillä niillä on helppo tasata osuuksia. Jakokirja paperille ja nimet alle. Näinhän se menee, jos osakkailla on järki mukana eikä tunteet liian pinnassa.
Meillä isän kuoleman jälkeen kaikki oli selvää 3 kuukauden kuluttua vaikka siinä oli äidin kuolinpesä osin mukana ja eri perillisiä molemmissa kuolinpesissä. Meillä oli lakimies tekemässä perukirjan ja jakokirjan mutta pääsimme sopuun kaikesta.
Asian viivytyksestä/riitelystä ei hyödy kun lakimiehet.
Onko osakkaista joku ositusta vastaan/ositusta hakeva on
vetäytynyt,ei haeta käräjäoikeuden määräämää jakajaa.Perinnönjako vaatii jokaisen osakkaan suostumuksen.Jotkut osakkaista ovat ulos-otossa...ottajat lisääntyy.Perintö on ulos-otossa.........ynm.
Jakajaa ei tarvita kuin riitatilanteissa,kaikkien osakkaiden
yhteisellä suostumuksella.
Ensin tehdään OSITUS lesken ja vainajan (tai oikeastaan vainajan oikeudenomistajien) välillä, siihen vaikuttaa kummankin varallisuus ja velat. PERINNÖNJAKO taas on sitä mitä tehdään vainajan jäämistölle.
Jos yksikin kuolinpesän osakas perinnönjakoa vaatii, se on tehtävä. Ellei sopimukseen päästä, käräjäoikeutta pyydetään määräämään jakaja; voitte ehdottaa tiettyä henkilöä, jos muut eivät tätä henkilöä halua, ehdottakoot omaa.
Ei kokenut pesänjakaja ole kiinnostunut kuuntelemaan osakkaiden riitelystä asian vierestä, kiusanteosta ja tyhmistä väännöistä.
Ei kukaan pitkitä sen takia jakoa ja ole onnellinen riitelystä.
Epärehellinen, ahne sianajaja, eli tyypillinen lakimies, odottaa, kunnes katsoo kirjeiden, soittojen ja käyntien tulvan hidastuvan. Siihen asti hänellä on sairaslomia ja lomia ja tekosyitä jos jonkinlaisia, miksi juuri nyt ei voi olla käytettävissä. Jokaisesta yhteydenotosta hän velottaa sen satasen tai pari, mitä ahneutensa vaatiikin. Sopuisat pesät eivät hae jakajaa. Sopuisat, normaalit ihmiset jakavat perintönsä muistellen lapsuuttaan ja vainajia ja kokien surua yhdessä, auttaen toisiaan. Olen seurannut vierestä, kun kahden sisaruksen pesä jaettiin sopuisasti, vaikka toinen oli ahne narsisti ja oli jo kuskannut kivoimmat jutut jäämistöstä itselleen. Toisella oli niin laaja sydän ja sopuisa luonne, että hän sai aikaan reilun jaon, sittenkin, vaikka testamentti olisi halunnut jättää hänelle kaiken.
Yhdenkin perijän ahneus köyhdyttää koko perikuntaa ja rikastuttaa (rahallisesti) ahnetta lakimiestä.
mitenkä se omaisuuus sitten toiselle sisarukselle kuuluu jos testamentti oli toisen eduksi ainoastaan lakiosaansa voi vaatia 6kk sisällä että mielestäni oli tyhmyyttä antaa toiselle joka ei hänelle kuulu.Ei kai silloin mitään testamenttia olisi tehty kaipa vanhemmilla joku ajatus siinä oli ollut sitä tehdessään.
Se, että halusi ylläpitää sukulaisvälejä ei ollut tyhmyyttä, vaan suurta viisautta. Kuinka moni meistä pystyisi siihen? Muistin muuten väärin. Perittävä oli laatimassa testamenttia, jossa olisi jättänyt kaiken toiselle sisaruksista, mutta tämä tuleva perillinen puhui hänet ympäri. Hän ei halunnut tulehtuneita välejä eikä rahoittaa ahneita lakimiehiä. Silti, luulen, että hän olisi häntä suovivasta testamentista huolimattakin toiminut samoin. Harvalla on niin laaja sydän. Hänen sisaruksensa taas oli tyypillinen narsisti, joita tuntuu riittävän melkein joka perikuntaan. Ahneus on nykyään kansantautimme.
SopuRatkaisuParas nimimerkin juttu on todellakin sekava ja asiaton. Sekopää yuskin kirjoittaa omasta kokemuksestaan vaan tajunnanvirrastaan.
Kokenut pesänjakaja on varmasti oikeassa.
Pelkäät selvästikin totuudenpuhujia. Taidat olla se paha, jonka tulee saada palkkansa 400 euroa tunti.
'Kokenut' oli kyllä sekin pesänjakaja, josta puhuin. Tiesi täysin hyvin, että jos perikunta joutuu hakemaan oikeuden määräämää jakajaa, pesässä on ainakin yksi narsisti, ja pesää voi siis lypsää mielin määrin. Silti kuluttajaviraston valitukseen antamassaan vastauksessa selitteli moninkertaista velotustaan muun muassa sillä, ettei hänelle ollut kerrottu, että pesä oli riitainen. En sen enempää selittele tässä. Jutusta on tekeillä kirja. Tuntuu olevan melkeinpä se tyypillinen tarina. Toivon, että kirjan seurauksena sianajajat menettävät lypsylehmiä, kun perilliset oppivat negatiivisista tunteistaan huolimatta jakamaan perintönsä sovinnolla, ilman ahneita välistävetäjiä.