Mikä näissä perinnönjaoissa kestää

Ensin tehdään OSITUS lesken ja vainajan (tai oikeastaan vainajan oikeudenomistajien) välillä, siihen vaikuttaa kummankin varallisuus ja velat. PERINNÖNJAKO taas on sitä mitä tehdään vainajan jäämistölle.

Jos yksikin kuolinpesän osakas perinnönjakoa vaatii, se on tehtävä. Ellei sopimukseen päästä, käräjäoikeutta pyydetään määräämään jakaja; voitte ehdottaa tiettyä henkilöä, jos muut eivät tätä henkilöä halua, ehdottakoot omaa.

Epärehellinen, ahne sianajaja, eli tyypillinen lakimies, odottaa, kunnes katsoo kirjeiden, soittojen ja käyntien tulvan hidastuvan. Siihen asti hänellä on sairaslomia ja lomia ja tekosyitä jos jonkinlaisia, miksi juuri nyt ei voi olla käytettävissä. Jokaisesta yhteydenotosta hän velottaa sen satasen tai pari, mitä ahneutensa vaatiikin. Sopuisat pesät eivät hae jakajaa. Sopuisat, normaalit ihmiset jakavat perintönsä muistellen lapsuuttaan ja vainajia ja kokien surua yhdessä, auttaen toisiaan. Olen seurannut vierestä, kun kahden sisaruksen pesä jaettiin sopuisasti, vaikka toinen oli ahne narsisti ja oli jo kuskannut kivoimmat jutut jäämistöstä itselleen. Toisella oli niin laaja sydän ja sopuisa luonne, että hän sai aikaan reilun jaon, sittenkin, vaikka testamentti olisi halunnut jättää hänelle kaiken.

Yhdenkin perijän ahneus köyhdyttää koko perikuntaa ja rikastuttaa (rahallisesti) ahnetta lakimiestä.

mitenkä se omaisuuus sitten toiselle sisarukselle kuuluu jos testamentti oli toisen eduksi ainoastaan lakiosaansa voi vaatia 6kk sisällä että mielestäni oli tyhmyyttä antaa toiselle joka ei hänelle kuulu.Ei kai silloin mitään testamenttia olisi tehty kaipa vanhemmilla joku ajatus siinä oli ollut sitä tehdessään.

epätodellinen kirjoitti:

mitenkä se omaisuuus sitten toiselle sisarukselle kuuluu jos testamentti oli toisen eduksi ainoastaan lakiosaansa voi vaatia 6kk sisällä että mielestäni oli tyhmyyttä antaa toiselle joka ei hänelle kuulu.Ei kai silloin mitään testamenttia olisi tehty kaipa vanhemmilla joku ajatus siinä oli ollut sitä tehdessään.

Lue lisää

Se, että halusi ylläpitää sukulaisvälejä ei ollut tyhmyyttä, vaan suurta viisautta. Kuinka moni meistä pystyisi siihen? Muistin muuten väärin. Perittävä oli laatimassa testamenttia, jossa olisi jättänyt kaiken toiselle sisaruksista, mutta tämä tuleva perillinen puhui hänet ympäri. Hän ei halunnut tulehtuneita välejä eikä rahoittaa ahneita lakimiehiä. Silti, luulen, että hän olisi häntä suovivasta testamentista huolimattakin toiminut samoin. Harvalla on niin laaja sydän. Hänen sisaruksensa taas oli tyypillinen narsisti, joita tuntuu riittävän melkein joka perikuntaan. Ahneus on nykyään kansantautimme.

Pelkäät selvästikin totuudenpuhujia. Taidat olla se paha, jonka tulee saada palkkansa 400 euroa tunti.

'Kokenut' oli kyllä sekin pesänjakaja, josta puhuin. Tiesi täysin hyvin, että jos perikunta joutuu hakemaan oikeuden määräämää jakajaa, pesässä on ainakin yksi narsisti, ja pesää voi siis lypsää mielin määrin. Silti kuluttajaviraston valitukseen antamassaan vastauksessa selitteli moninkertaista velotustaan muun muassa sillä, ettei hänelle ollut kerrottu, että pesä oli riitainen. En sen enempää selittele tässä. Jutusta on tekeillä kirja. Tuntuu olevan melkeinpä se tyypillinen tarina. Toivon, että kirjan seurauksena sianajajat menettävät lypsylehmiä, kun perilliset oppivat negatiivisista tunteistaan huolimatta jakamaan perintönsä sovinnolla, ilman ahneita välistävetäjiä.