Seksuaalisuudestaan nauttiminen on jokaisen OIKEUS

"Nyt aikuisenakaan en osaa sanoa, onko minulla oikeutta nauttia seksistä", kirjoittaa nimimerkki Isin tyttö.

*

Jokaisella pitäisi olla oikeus omaan, vastuullisella tavalla toteutettuun seksuaalisuuteen, toteaa nimimerkki Isin tyttö.

*

SASKA SAARIKOSKI kirjoitti kolumnissaan (HS 3.4.) amerikkalaisesta kulttuurista, jossa tytärten siveyden ”suojelu” näyttää – ainakin populaarikulttuurissa – olevan jonkinlainen normi. Sama ilmiö toistuu myös Suomessa, kun isät vitsailevat toisilleen odottelevansa haulikkojen kanssa tytärtensä potentiaalisia poikaystäväehdokkaita. Valitettavasti kaikkien isien huumoripuhe ei ole pelkkää vitsailua.

Kasvoin itse konservatiivisessa perheessä, jossa siveyttäni vahdittiin Saarikosken kuvailemalla tavalla. Seksin harrastaminen – puhumattakaan siitä nauttimisesta – näyttäytyi minulle asiana, johon minulla ei ollut oikeutta parisuhteessakaan. Pojista muodostui kuva stereotyyppisinä saalistajina, joilta isäni piti kaikin keinoin minua suojella. Pahinta oli, että minä taisin suhteissani olla se, joka kaikista eniten olisi nauttinut minulta kielletyistä moraalittomuuksista.

Isäni johdonmukainen kieltopolitiikka on johtanut lopulta siihen, että käsitykseni omasta seksuaalisuudestani on vähintään ristiriitainen. Nyt aikuisenakaan en osaa sanoa, onko minulla oikeutta nauttia seksistä. Jos ainoa seksiin liittyvä puhe on ollut kieltämistä, miten voisinkaan nähdä koko asian muuna kuin likaisena, miesten hallitsemana touhuna?

Teini-ikäisten tyttärien isille haluaisin todeta seuraavaa: tyttären naiseksi kasvaminen voi olla isälle hankala paikka, ja omat tunteet jyräävät helposti rationaalisuuden. Jokaisella meistä pitäisi kuitenkin olla oikeus omaan, vastuullisella tavalla toteutettuun seksuaalisuuteen. On vaikea ymmärtää, miksi kukaan isä haluaisi kieltää sitä kaikista rakkaimmaltaan.

Isin tyttö

.............................................................................................................

hmp.f



Seksuaalisuus on tosi hauras asia nuorelle. Sen pitää saada puhjeta kukkaan ihan itsestään luonnollisesti, eikä tuupata suuntaan EIKÄ toiseenkaan.

Ne asiat mitkä koemme lapsuudessa ja nuoruudessa, jää usein vaivaamaan ja leimaamaan koko loppuelämäksi. Koska se minkä silloin koki, oli siinä tilanteessa elämän normi, ja perustamme kaikki muut arvot siihen. Mitä syvemmät haavat syntyy, sitä kauemmin menee muuttaa ne arvot.

Nuori ihminen on kuin kynttilänliekki, se pitää varjella. Olla palomuurina kun liekki karkaa, ja hiljaa puhaltaa jos liekkii meinaa sammua. Mutta ei ruokkia eikä tukahduttaa.

...................................................................................................................................