Olen muutamia tapauksia nähnyt, joissa käynyt niin että keski-iässä eronneen parin mies löytää uuden naisen, löydetty jo ehkä vielä aviossa ollessa. Sitten erotaan kun omat lapset vähintään teini-iässä, tai ihan aikuisuuden kynnyksellä. Sitten tällä nuorikolla on ehkä lapsi tai pari, melko pieniä ja pykästään yhteinen vauva siihen uuteen suhteeseen melko pian. Miten jaksaa vielä tuossa iässä (lähempänä 50 kuin 40 v)? Uusi vaimo siis jonkin verran nuorempi. Itse voi alkaa jo nauttia lapsivapaasta ajasta ja tehdä ihan eri asioita ja on aikaa enemmän myös itselle ja sille pitkään kestäneelle parisuhteelle. Tästä on miehen kanssa puhuttu ja hän oli sitä mieltä ettei edes jaksaisi "toista kierrosta" aloittaa vaikka ero tulisikin. En paheksu enkä arvostele, mutta hakeeko tämän tyylin miehet ns ikuista nuoruutta ja paetaanko siinä omaa vanhenemista, ottamalla nuorempi vaimo ja ikään kuin aloittamalla taas alusta? Kun on kertaalleen jo päässyt eroon vaipparumbasta, päiväkoti- ja alakoulu-iästä, mikä vetää siihen kaikkeen vielä uudelleen? Vai onko jollain niin että halutaan elää se kaikki uudelleen ja ikään kuin korjata menneet virheet? Vaikka ensimmäinen "peli on jo pelattu"? Asiallisia kommentteja, kiitos.
Miten jaksaa toinen kierros?
77
1515
Vastaukset
- tiytir
Kannattaako toisten puolesta miettiä asioita? Etenkin murheita, jotka ei ehkä edes murheita asianomaiselle itselleen? Mielestäni ei. Jos joku mies keski-ikäisenä tekaisee lapsen, niin se on täysin hänen ja vaimonsa välinen asia. Hoitakoon miten parhaaksi näkee, ja jaksaa.
- Keskiiässäjatyytyväiset
Ahaa, eli olen ymmärtänyt väärin. Näillä palstoilla ei voi keskustella, kysellä mielipiteitä, eri näkemyksiä, eri kokemuksia... hmm... no mikähän näiden keskustelupalstojen tarkoitus sitten on?
- joku647
Keskiiässäjatyytyväiset kirjoitti:
Ahaa, eli olen ymmärtänyt väärin. Näillä palstoilla ei voi keskustella, kysellä mielipiteitä, eri näkemyksiä, eri kokemuksia... hmm... no mikähän näiden keskustelupalstojen tarkoitus sitten on?
Tottakai keskustellaan, mutta mieluummin omista asioista. Toisten asioista kun ei tiedä eikä ole kovin rakentavaa arvailla.
- jihvköm
joku647 kirjoitti:
Tottakai keskustellaan, mutta mieluummin omista asioista. Toisten asioista kun ei tiedä eikä ole kovin rakentavaa arvailla.
Kyllä näistä tapauksista on niin paljon tietoa, että voi keskustella.
- sellaistasattuu
Nainen tekee tilauksen lapsista, jossa mies on tarpeeksi varakas elättäjäksi. Lapset tulevat olemaan myös perillisiä. Molemmat ovat ihastuneita toisiinsa. Mies puolestaan on hullaantunut hormonimyrskystä, ja tuntee itsensä nuoreksi ja elinvoimaiseksi, niin jotta se raskas perhearki iskee vasta pollyjen laannuttua.
- ihmettelenkovasti
Minusta maailma on sekaisin, jos asioissa nähdään aina vain hyötymistarkoitukset. Jokainen lapsiaikaa elänyt tietää kuinka rankkaa elämä lasten kanssa voi olla. Ei niitä rikkauksien toivossa tehdä, paitsi ehkä jos on joku formuloiden maailmanmestari monien miljoonien tuloilla ja lastenhoitajat ym. Onhan ne lapset toisaalta ihaniakin.
- Todettua
ihmettelenkovasti kirjoitti:
Minusta maailma on sekaisin, jos asioissa nähdään aina vain hyötymistarkoitukset. Jokainen lapsiaikaa elänyt tietää kuinka rankkaa elämä lasten kanssa voi olla. Ei niitä rikkauksien toivossa tehdä, paitsi ehkä jos on joku formuloiden maailmanmestari monien miljoonien tuloilla ja lastenhoitajat ym. Onhan ne lapset toisaalta ihaniakin.
Mielestäni olet osin väärässä. Osa vaimoista järjestää mainoskampanjan jo ennen kuin lapsi on saanut alkunsa. Niin teennäistä kuin olla voi.
- AloitajaHävetköön
Olipa kummallinen - ja arvosteleva/tuomitseva - aloitus.
Rakkaussuhteissa usein nousee esiin yhteisen lapsen kaipuu. Se on osa jotain, mitä järjellä ei voi selittää. Rakkauden hedelmä.
Lapsila on rakastettu pikkusisar, joka on heidän isänsä uudesta suhteesta huomattavasti nuoremman kumppanin kanssa. En kyllä koe, että mies olisi päässyt irti mistään vaipparumbasta, koska nuorempana hän oli kyvytön kohtaamaan lapsien arkea, mutta nyt hänellä on mahdollisuus ja ehkä kykykin siihen. Minusta se on rikkaus, että ihminen saa kokea sen. Samalla huomaan että hänen suhteensa nuoriin aikuisiin lapsiimme on vidoin syventynyt/avautunut.
Minusta on äärimmäisen tyhmää kummaksua ihmisten perheellistymistä, lapsien hankintaa tai mitään siihen liittyvää riippumatta siitä onko ihminen ensi kertaa liikkeellä vaiko eikö. Jokainen lapsi on lahja ja jokaisella on oikeus myös nauttia toivotusta lapsesta ilman muiden jeesustelua.- iytit
Aivan ja myös "yllätyslapsesta" saa nauttia.
- AloittajaHävetköön
iytit kirjoitti:
Aivan ja myös "yllätyslapsesta" saa nauttia.
Kiteytit hyvin - myös yllätyslapsesta saa nauttia eikä siinä ole mitään väärää. On ihminen sitten ekalla, tokalla tai vaikka kymmenennellä kierroksella.
Toiset nauttii elämästä sellaisena kuin se on, toiset haluaa rytmiikkaa jossa on lapset ja eläköitymisen erillisyys. Mutta ei se mene kaikilla niin. Minusta on tyhmää olettee että jokaisen tulisi mennä jonkun kaavan mukaan että ensin lapset, sitten niiden aikuistuminen ja sitten vanhuus? Haloo!
Ihana, että elämä on monimuotoisempaakin. Jokaiselle jotakin. Ei siis syyllistetä ihmisiä, jotka ei ole samasta muotista kuin itse on. Olisiko tämä ok myös aloittajalle? - Keskiiässäjatyytyväiset
Onko sinulla jokin luetun ymmärtämisen vaikeus?
Juuri kirjoitin; en paheksu enkä arvostele. Lähinnä kysyin JAKSAMISESTA, ihan fyysisestä ja toki siihen liittyy myös henkinen jaksaminen siinä rinnalla.
Tässä ei ollut puhe millään tavalla siitä kuka lapsi on toivottu ja kuka ei.
Äärimmäisen tyhmänä tässä näen ainoastaan tuon sinun vastaus-tyylisi, aivan kuin tästäkin olisi pitänyt herne ottaa nokkaan vaikket itse edes ole mikään viisikymppinen uudessa suhteessa oleva mies.
Tuohon on hienoa jos uuden suhteen pikkuinen kuuluu myös entisen perheen elämään sitä rikastuttaen, näinhän ei aina ole. Valitettavasti.
Mutta eihän näillä palstoilla voi edes kaurapuuron keitto-ohjeesta keskustella ilman ettei sitäkin joku jo koe syyllistämisenä / jeesusteluna ja ns ala aukoa päätään. : D
Hyvää kevättä sinullekin. - joku647
Keskiiässäjatyytyväiset kirjoitti:
Onko sinulla jokin luetun ymmärtämisen vaikeus?
Juuri kirjoitin; en paheksu enkä arvostele. Lähinnä kysyin JAKSAMISESTA, ihan fyysisestä ja toki siihen liittyy myös henkinen jaksaminen siinä rinnalla.
Tässä ei ollut puhe millään tavalla siitä kuka lapsi on toivottu ja kuka ei.
Äärimmäisen tyhmänä tässä näen ainoastaan tuon sinun vastaus-tyylisi, aivan kuin tästäkin olisi pitänyt herne ottaa nokkaan vaikket itse edes ole mikään viisikymppinen uudessa suhteessa oleva mies.
Tuohon on hienoa jos uuden suhteen pikkuinen kuuluu myös entisen perheen elämään sitä rikastuttaen, näinhän ei aina ole. Valitettavasti.
Mutta eihän näillä palstoilla voi edes kaurapuuron keitto-ohjeesta keskustella ilman ettei sitäkin joku jo koe syyllistämisenä / jeesusteluna ja ns ala aukoa päätään. : D
Hyvää kevättä sinullekin.Ai jaksamisesta. Milloin miesten on täytynyt jaksaa lastensa pikkulapsiaikaa? Siitä selviää hyvin, kun sanoo vaimolle "rakas, en jaksa".
- Vastuunkantajat
joku647 kirjoitti:
Ai jaksamisesta. Milloin miesten on täytynyt jaksaa lastensa pikkulapsiaikaa? Siitä selviää hyvin, kun sanoo vaimolle "rakas, en jaksa".
No onpa huonot käsitykset sinulla. Hyvin on oma mieheni jaksanut kolmen lapsen kanssa ihan kaiken ikäisinä. Siinä missä minäkin. Kantanut yöllä sylissään korvakipuista lasta ja vaippoja vaihdellut ym. Tuskin hän nyt sentään ihan ainut tapaus on.
- vastuu
Vastuunkantajat kirjoitti:
No onpa huonot käsitykset sinulla. Hyvin on oma mieheni jaksanut kolmen lapsen kanssa ihan kaiken ikäisinä. Siinä missä minäkin. Kantanut yöllä sylissään korvakipuista lasta ja vaippoja vaihdellut ym. Tuskin hän nyt sentään ihan ainut tapaus on.
Ei tuossa taida olla mistään käsityksestä kyse, vaan todellisuudesta. Itsekin olen kolme lasta kasvattanut - ex ei kasvatukseen osallistunut, ei muuhunkaan perheen yhteistoimintaa. Kymmeniä vuosia äitien kanssa olen keskustellut kotitöiden jakamisesta, lasten hoidosta. Niin se vaan tuppaa edelleen menemään, että naisen vastuulla on kaikki tai vähintään suurin osa. Ja kaikki naiset tuntevat esim. "miesflunssan" - silloin mies on ihan rikki, ja vaimon pitää häntä hoitaa, lapset siinä sivussa... Naisen odotetaan hoitavan kipeänäkin vähintään lapset.
- lapsetunohtuneet
iytit kirjoitti:
Aivan ja myös "yllätyslapsesta" saa nauttia.
Lapsi on toki syytön siihen, et "yllätyslapsi" hajoittaa toisen perheen, ja tette toiset lapset onnettomuuksia siinä määrin, et psykologia tarvittu. Sen tiedon valossa lapsista ei ole lopulta välitetty ollenkaan ja lasten elämän polaamisesta pitäisi antaa korville eräälle palstalle kirjoittaneelle.
- MinäolenNainenn
vastuu kirjoitti:
Ei tuossa taida olla mistään käsityksestä kyse, vaan todellisuudesta. Itsekin olen kolme lasta kasvattanut - ex ei kasvatukseen osallistunut, ei muuhunkaan perheen yhteistoimintaa. Kymmeniä vuosia äitien kanssa olen keskustellut kotitöiden jakamisesta, lasten hoidosta. Niin se vaan tuppaa edelleen menemään, että naisen vastuulla on kaikki tai vähintään suurin osa. Ja kaikki naiset tuntevat esim. "miesflunssan" - silloin mies on ihan rikki, ja vaimon pitää häntä hoitaa, lapset siinä sivussa... Naisen odotetaan hoitavan kipeänäkin vähintään lapset.
No niin, Miksihän te naiset sen mahdollistatte? Mitähän jos se äiti osaisi olla joskus terveesti itsekäs ja jättää sen isännän opettelemaan sitä lasten hoitoa ja ruoanlaittoa yms. Toki on kakaroita miehissä jotka ei koskaan kasva isäksi, mutta asialla on myös se toinen puoli. On naisia jotka marttyyrimaisesti vain tekevät kaiken ja nalkuttavat kaikesta. Kun ei mies osaa edes roskapussia oikein solmia saati vaippaa vaihtaa ettei sitä vaimo osaisi paremmin. Ei sitten ihme että jotkut miehet jättäytyy kotitöiden ja lastenhoidon ulkopuolelle. Kun ei mikään kelpaa - eikä vaimo välttämättä anna edes yrittää.
- voi_olla_parempi_Mies
No mulla toisella kierroksella roolit oli ihan eri kun ekalla. Ekalla perinteiset, vaimo kantoi enemmän vastuuta arjesta ja mä loin uraa. Nyt toisella kierroksella voin relata jo uran suhteen.... ollut lapsen kanssa kotona. Vaimo ei ole joutunut tippumaan siihen naisten tyypilliseen loukkuun, että parhaat vuodet työelämässä kuluu vaippoja vaihtaen. Molemmat ollaan nyt onnellisempia kuin ekassa liitossani, jossa vaimo ymmärrettävästi väsähti.
- fguhijnöm
Vaimo antoi sinun luoda uraaa ja sitten laitoit pihalle ja matkaan. Vaimo hoiti lapset ja hävisi eläkkeissä. Sinä senkun nautit yksin siitä kaikesta hyvästä minkä yhdessä saitte aikaan. Jotain mätää tässä yhteiskunnassa sillä aina on naisia jotka osaavat laskea rahanpäälle.
- voi_olla_parempi_Mies_
Väärin. Ensimmäinen vaimo lähti, koska koki, että elämä oli jäänyt elämättä kanssani suhteessa ja lasten kanssa kotona. Minä olin jätetty ja se kyllä kirpaisi, mutta lopulta jotain parempaa tuli tilalle.
- vanha_isä
Eniten moisessa sopassa säälittää lapset. Kyllä 5-kymppinen alkaa olemaan jo liian vanha isäksi. Oma isäni oli tuon ikäinen, kun synnyin ja muistoni lapsuudesta ja nuoruudesta ovat täynnä isän sairastelua ja väsymystä. Hän ei myöskään ehtinyt ennen kuolemaansa nähdä lapsenlapsiaan, mikä on surullista niin minusta kuin lapsistani, joilla ei ollut pappaa.
- Näinonnnnn
Olen samaa mieltä. Itselläni oli saman ikäinen isä kuin muiden luokkakavereiden papat, enkä koskaan edes kehdannut kertoa muille vanhempieni ikää. Olen sitä ikäluokkaa että kaikkien kavereideni vanhemmat olivat nuorena saaneet lapsensa. Omien vanhempieni ikä ei tosin johtunut erosta, vaan siitä että jo alunalkaen isä meni "vanhana" naimisiin ja meitä lapsia on monta. Myös äitini oli vanha minut saadessaan. Häpesin aina, koko lapsuuteni. Ja tosiaan ei omilla lapsillani ole ollut koskaan isovanhempia minun puoleltani, kuten en minäkään ole koskaan saanut tuntea omia isovanhempiani. Ovat jo kuolleet ennen syntymääni ja viimeisetkin ollessani melkein vauvaikäinen.
- jdjdjjdjdlsso
Minulla ei koskaan ollut tuota ongelmaa, vaikka olin vanhempieni iltatähti. Ehkä osin asiaan vaikutti se, että vanhempiani molempia on siunattu aika hyvillä geeneillä sen suhteen, että ikä ei näkynyt heissä päälle päin. Minusta iäkkäät vanhemmat on olleet rikkaus... ikätovereihini verrattuna mulla on mm. parempi menneisyyden ja historian taju.
- mekkk
Itse 55v mies ja ei tulisi mieleekään vaihtaa naista tässä iässä ja kun on yksi lapsi kasvatettu ja paljon hyviä muistoja niin on kiva avnheta yhdessä ja ei paljon lapsenhoito kiinnosta tässä iässä vaan tehdään niinkuin itse huvittaa kun lapsikin aikuinen. Voi johtua myös siitä että olin jo 34v kun lapsemme syntui ja se ensimmäinen kierros meni seurustellessa ja sinkkuaikaa vietettäessä. Olin jo melkein 30v kun nykyisen naiseni tapasin ja jo yli 25v kimapassa ja tässä iässä ei lapsenhoito kiinnosta.
- Uusi_auto
Riippuu miehestä. Ei kaikki viitsi olla moderneja ja osallistua vaipanvaihtoon sun muuhun niasten hommaan. Nuorempi vaimo pitää miehen virkeänä ja valittaa vähemmän.
- Ettämitähänvittua
Jaa, entäs sitten kun se nuorikin vaimo alkaa vanheta, alkaako sitten valittaa enemmän? Ja onko sitten vaihto taas nuorempaan edessä? Ja mutta miksihän ne jotkut uuden nuorikon ottaneet on niin kovasti vanhentuneet, käykö lie liiaksi kunnon päälle? Hahhaa!
- Erilaiset.perheet
Jokainen tehkööt niin kuin haluavat. Ei ole olemassa vain yhtä perhemallia. Yksi jaksaa, toinen ei ja yhtälailla jokainen kantaa omat taakkansa. Ainahan asioista voi tietenkin keskustella, mutta mielen painolastiksi näitä ei voi ottaa.
- omakantanäihin
Toiset tekee läheisilleen niitä taakkoja. Hylätyt kärsii, mutta jättäjä senkun porskuttaa uuden perheen kanssa. Minulla on kyllä kanta siihen, mitä jokainen tekee. Olen yleensä heikompien puolella. Vahvat ha itsekkäät osaavat tehdä rikottuja.
- joku647
omakantanäihin kirjoitti:
Toiset tekee läheisilleen niitä taakkoja. Hylätyt kärsii, mutta jättäjä senkun porskuttaa uuden perheen kanssa. Minulla on kyllä kanta siihen, mitä jokainen tekee. Olen yleensä heikompien puolella. Vahvat ha itsekkäät osaavat tehdä rikottuja.
"Toiset tekee läheisilleen niitä taakkoja. "
Tuo on uhriutumista. Jokaisen valittavissa uhriutuuko vai ei. Ei ole olemassa vahvoja ja heikkoja ihmisiä. Jokaisessa ihmisessä on vahvat puolensa ja heikoimpia. Heikkoja puolia voi kehittää. Ai juu niin, mutta sehän vaatii itseltä jotain... - Jokainenonyksilö
joku647 kirjoitti:
"Toiset tekee läheisilleen niitä taakkoja. "
Tuo on uhriutumista. Jokaisen valittavissa uhriutuuko vai ei. Ei ole olemassa vahvoja ja heikkoja ihmisiä. Jokaisessa ihmisessä on vahvat puolensa ja heikoimpia. Heikkoja puolia voi kehittää. Ai juu niin, mutta sehän vaatii itseltä jotain...Hieman suppea käsitys. Tottakai on vahvoja ja heikkoja. Samalla tavalla kuin fyysistä vahvuutta on erilaista niin myös psyykkistä. Sama vastoinkäyminen voi toiselle olla todella rankka ja toinen kokee sen helpompana. Onhan ne ihan luonne- ja persoona kysymyksiä. Ei niitä voi täysin muuttaa "itseänsä kehittämällä" mitä niin muodikasta on kaikkeen tuputtaa.
- vastuu
Jokainenonyksilö kirjoitti:
Hieman suppea käsitys. Tottakai on vahvoja ja heikkoja. Samalla tavalla kuin fyysistä vahvuutta on erilaista niin myös psyykkistä. Sama vastoinkäyminen voi toiselle olla todella rankka ja toinen kokee sen helpompana. Onhan ne ihan luonne- ja persoona kysymyksiä. Ei niitä voi täysin muuttaa "itseänsä kehittämällä" mitä niin muodikasta on kaikkeen tuputtaa.
Itseään voi aina kehittää, ja ajatteluaan! Siis aikuisten oikeasti. Vastoinkäymisiä on jokaisella, mutta kenelläkään sama vastoinkäyminen ei ole samanlainen. Siksi on erityisen tärkeää tuntea juuri omaa käyttäytymistään, ja miettiä miten vastoinkäymisistään parhaiten selviää.
Nykyään on liikaa vallalla sellainen mentaliteetti, ettei millenkään voi mitään. Ehkä vähiten omille ajatuksille ja asenteelle. Jos jokin menee omasta mielestä vikaan, odotetaan, että joku tuo tarjottimella ratkaisun asiaan. Kadehtitaan niitä, jotka ovat tasapainossa itsensä kanssa.
Oli ihmisen persoona ja luonne mikä tahansa, aina voi kehittyä. Se on omasta itsestä kiinni. Niin kuin sekin mitä haluaa elämässään muuttaa ja kehittää. - dthcjjbkkn
vastuu kirjoitti:
Itseään voi aina kehittää, ja ajatteluaan! Siis aikuisten oikeasti. Vastoinkäymisiä on jokaisella, mutta kenelläkään sama vastoinkäyminen ei ole samanlainen. Siksi on erityisen tärkeää tuntea juuri omaa käyttäytymistään, ja miettiä miten vastoinkäymisistään parhaiten selviää.
Nykyään on liikaa vallalla sellainen mentaliteetti, ettei millenkään voi mitään. Ehkä vähiten omille ajatuksille ja asenteelle. Jos jokin menee omasta mielestä vikaan, odotetaan, että joku tuo tarjottimella ratkaisun asiaan. Kadehtitaan niitä, jotka ovat tasapainossa itsensä kanssa.
Oli ihmisen persoona ja luonne mikä tahansa, aina voi kehittyä. Se on omasta itsestä kiinni. Niin kuin sekin mitä haluaa elämässään muuttaa ja kehittää.Totta. Huomaan, että sinulla on kehittämistä empatiataidoissa ja lähimmäisten välittämisessä.
- marttamarttyyri
joku647 kirjoitti:
"Toiset tekee läheisilleen niitä taakkoja. "
Tuo on uhriutumista. Jokaisen valittavissa uhriutuuko vai ei. Ei ole olemassa vahvoja ja heikkoja ihmisiä. Jokaisessa ihmisessä on vahvat puolensa ja heikoimpia. Heikkoja puolia voi kehittää. Ai juu niin, mutta sehän vaatii itseltä jotain...Kyllä siinä vaikea on välttää jonkinasteista uhriutumista, kun itse jää 24/7 kolmen alle kymmenvuotiaan huoltajaksi ja toinen vanhempi aloittelee barbinsa kanssa ihanaa uutta parisuhde-elämää. Ei sitä itsekään aluksi tajunnut kuinka suuri vitsi oli parisuhdemarkkinoilla kolmine pikkulapsineen. Vanhapoikamiehet kiertävät kauhuissaan kaukaa ja eronneet pitävät helppona panona johon ei muuten kannata panostaa, siis jäädäkseen. Eli kyllä noin nelikymppisenä huonosta suhteesta eroamaan joutunut äiti on olosuhteiden uhri tavalla, jota besserwisser-poikamies ei edes pysty tajuamaan. Vaikea, raskas, rajoittava elämäntilanne ei ole mikään "asennekysymys " PRKL. Hengissä on selvitty, monet unelmat pirstaleina, tässä laahustetaan viiden-ja kuudenkympin rajapyykkien välillä.
Isoin unelma oli unelma hyvästä parisuhteesta, siitä unelmasta luopumisprosessia tässä työstää alan. Kyllä kieltämättä kateus vihloo kun näkee onnellisia pariskuntia, niitä tosiaan on vielä tämänikäisissäkin. - Voimiasinulle
marttamarttyyri kirjoitti:
Kyllä siinä vaikea on välttää jonkinasteista uhriutumista, kun itse jää 24/7 kolmen alle kymmenvuotiaan huoltajaksi ja toinen vanhempi aloittelee barbinsa kanssa ihanaa uutta parisuhde-elämää. Ei sitä itsekään aluksi tajunnut kuinka suuri vitsi oli parisuhdemarkkinoilla kolmine pikkulapsineen. Vanhapoikamiehet kiertävät kauhuissaan kaukaa ja eronneet pitävät helppona panona johon ei muuten kannata panostaa, siis jäädäkseen. Eli kyllä noin nelikymppisenä huonosta suhteesta eroamaan joutunut äiti on olosuhteiden uhri tavalla, jota besserwisser-poikamies ei edes pysty tajuamaan. Vaikea, raskas, rajoittava elämäntilanne ei ole mikään "asennekysymys " PRKL. Hengissä on selvitty, monet unelmat pirstaleina, tässä laahustetaan viiden-ja kuudenkympin rajapyykkien välillä.
Isoin unelma oli unelma hyvästä parisuhteesta, siitä unelmasta luopumisprosessia tässä työstää alan. Kyllä kieltämättä kateus vihloo kun näkee onnellisia pariskuntia, niitä tosiaan on vielä tämänikäisissäkin.Eikö tuo ex ollenkaan ottanut vastuuta teidän yhteisistä lapsista? Ottanut viikonlopuiksi tai lomilla?
Ymmärrän kyllä että ei ole ollut helppo tie sinulla.
Toisaalta minä ainakin uskon siihen Karman lakiin, jotta "minkä taakseen jättää sen edestään löytää". Ehkä se elämä vielä koulii sitä exääkin vaikka saattaa tuntua että on päässyt kuin koira veräjästä. Niin mielenkiinnosta haluaisin tietää että tekikö ex sitten uutta jälkikasvua barbinsa kanssa?
Ja hei, se rakkaus voi vielä sinunkin elämääsi tulla, koskaan ei ole liian myöhäistä. :-) - Näin_on
marttamarttyyri kirjoitti:
Kyllä siinä vaikea on välttää jonkinasteista uhriutumista, kun itse jää 24/7 kolmen alle kymmenvuotiaan huoltajaksi ja toinen vanhempi aloittelee barbinsa kanssa ihanaa uutta parisuhde-elämää. Ei sitä itsekään aluksi tajunnut kuinka suuri vitsi oli parisuhdemarkkinoilla kolmine pikkulapsineen. Vanhapoikamiehet kiertävät kauhuissaan kaukaa ja eronneet pitävät helppona panona johon ei muuten kannata panostaa, siis jäädäkseen. Eli kyllä noin nelikymppisenä huonosta suhteesta eroamaan joutunut äiti on olosuhteiden uhri tavalla, jota besserwisser-poikamies ei edes pysty tajuamaan. Vaikea, raskas, rajoittava elämäntilanne ei ole mikään "asennekysymys " PRKL. Hengissä on selvitty, monet unelmat pirstaleina, tässä laahustetaan viiden-ja kuudenkympin rajapyykkien välillä.
Isoin unelma oli unelma hyvästä parisuhteesta, siitä unelmasta luopumisprosessia tässä työstää alan. Kyllä kieltämättä kateus vihloo kun näkee onnellisia pariskuntia, niitä tosiaan on vielä tämänikäisissäkin.Naisesta ei ole miehelle oikeastaan mitään hyötyä mutta monelle naiselle mies on erittäin hyödyllinen. Kotityöt ovat helppoa hommaa, ei niihin naista tarvita. Yksinelävä työssäkäyvä mies saa nauttia taloudellisesta turvallisuudesta ja jatkuvien vaatimusten ja nalkutuksen puuttumisesta. Seksi ei ole miehelle mikään tarve vaan siihen on himo kuin nautintoaineisiin. Sellaiset himot on syytä kontrolloida ja tyydyttää määrättömästi turvallisemmilla ja vaivattomammilla tavoilla kuin ryhtymällä parisuhteeseen naisen kanssa. Tuollaisia tapoja ovat mm. itsetyydytys ja maksullinen seksi. Iän myötä seksihalut heikkenevät itsestään siten, ettei niistä ole yhtä paljon vaivaa kuin nuorena. Ilmaista seksiä ei ole olemassakaan. Seksistä maksaa aina, tavalla tai toisella. Seksi pitkässä avioliitossa on huonointa seksiä. Se on kuin kylmää kaurapuuroa söisi kiinteää vuosimaksua vastaan, joka kallistuu vuosi vuodelta. Henkisen läheisyyden tarve on myös mahdollista ja viisaintakin tyydyttää muutoin, esimerkiksi läheisten ystävien, sisarusten tai muiden kanssa. Fyysistä läheisyyttä saa esimerkiksi lemmikkieläimiltä. Jos on ehtinyt jo hankkia lapsia, heitä voi ja tuleekin helliä. Yksinäisyyteen saa apua hakeutumalla ihmisten seuraan.
- naamarissa
Voi hyvä mies kuinka kylmää kirjoittelua. Minulla on villapaita päällä ja silti värisen vilusta.
Olet ilmeisesti pettynyt naiseen pahasti vähintään kerran.
- Syvällä
Nämä ihmiset ovat sokeita aiheuttamalleen surulle, kai se on heidän, heikkojen ihmisten selviytymiskeinonsa.
- vastuu
Syvällä:
Kukaan ihminen ei vastuussa siitä mitä joku toinen tuntee. Jokainen ihminen vastaa omista tunteistaan. - Karman_laki
Eikö se "heikompi" osapuoli ole sitten koskaan aiheuttanut surua? Esimerkiksi jättänyt aiemman miesystävänsä nyxän vuoksi? Vienyt jonkun toisen rakkauden? Ei kannata arvostella muita, jos omatkaan paperit eivät ole puhtoiset. Asioilla on tapana kertaantua.
Loistava esimerkki: Hollywoodin ihanneperhe, näyttelijät Jennifer Garth & Peter Fascinelli. Jennie jätti ex-miehensä Peterin vuoksi parikymppisenä. Peter jätti Jennien pariskunnan ollessa nelikymppisiä nuoremman naisen vuoksi. Onko Jenniellä siis valittamisen varaa? - Rakkaus_vai_raha
Toki rahastakin useimmiten kiinni. Naisten eläkkeet taitaa olla vieläkin aikaa surkeaa tasoa, joten pidettävä miehestä kiinni vaikka väen väkisin.
- Syvällä
vastuu kirjoitti:
Syvällä:
Kukaan ihminen ei vastuussa siitä mitä joku toinen tuntee. Jokainen ihminen vastaa omista tunteistaan.Jokainen on vastuussa omista teoistaan.
- uokbklnk
Karman_laki kirjoitti:
Eikö se "heikompi" osapuoli ole sitten koskaan aiheuttanut surua? Esimerkiksi jättänyt aiemman miesystävänsä nyxän vuoksi? Vienyt jonkun toisen rakkauden? Ei kannata arvostella muita, jos omatkaan paperit eivät ole puhtoiset. Asioilla on tapana kertaantua.
Loistava esimerkki: Hollywoodin ihanneperhe, näyttelijät Jennifer Garth & Peter Fascinelli. Jennie jätti ex-miehensä Peterin vuoksi parikymppisenä. Peter jätti Jennien pariskunnan ollessa nelikymppisiä nuoremman naisen vuoksi. Onko Jenniellä siis valittamisen varaa?Mikä älynjättiläinen oletkaan: anna pahan kiertää. Voi huokaus.. mitä oman perseen logikkaa täällä tarjolla.
- Älynjättiläinen
uokbklnk kirjoitti:
Mikä älynjättiläinen oletkaan: anna pahan kiertää. Voi huokaus.. mitä oman perseen logikkaa täällä tarjolla.
Et tainnut ymmärtää pointtiani. Varsinkin naisilla on ikävä taipumus heittäytyä julkisesti "uhriksi" miehen ollessa eron alkunnpanija. Jenniekin sai monta lööppiä, joissa ruoti eroa Peteristä omasta vinkkelistään. Lopulta mies joutui varoittamaan raastuvalla. Jenn sen sijaan oli jättänyt aiemman exänsä puhelinsoitolla - siitä huolimatta mies nieli asian paljon sivistyneemmin.
- jaksaajaksaa123
Syvällä kirjoitti:
Jokainen on vastuussa omista teoistaan.
Jokainen on vastuussa omista teoistaan, mutta ei välttämättä sillä tavalla kuin esim. ex-puoliso olettaa/odottaa.
Suurin probleemi erossa jätetylle on se, ettei hän hyväksy mitä on tapahtunut. Tapahtunut ei ole ollut mieleinen, kaikki on mennyt mönkään - ja tästä kasvaa jätetyn päässä liian iso mörkö. Tässä kohdin alkaa jätetyn vastuu omasta itsestään.
Kuuntelin tässä taas kerran Apulantaa:
"Kipu kuolee huutamalla
alastomana lattialla
Miten kauan sitä kestää
ei, sitä ei voi tietää
Kehen sattuu ja kuinka paljon
siitä kysymys enää tässä kai on
Kun on saavuttu siihen pisteeseen
ettei mikään ole varmaa"
Kun on tarpeeksi huutanut alastomana lattialla, alkaa ehkä miettiä ylös nousemista. Ellei ala, niin siihen jää. Olet omalla vastuulla. Mikään ei ole niin varmaa kuin tämä. - Tätämieltäolen
vastuu kirjoitti:
Syvällä:
Kukaan ihminen ei vastuussa siitä mitä joku toinen tuntee. Jokainen ihminen vastaa omista tunteistaan.Joo toki jokainen on vastuussa omista tunteistaan ja kuten joku jatkoi että vastuussa omista teoistaan. Mutta nämä kiteytettynä yhteen sanoisin, että jokaisella on vastuu teoistaan ja siitä mitä tunteita toinen joutuu niiden tekojen takia kokemaan. !
- tämäontotta
Tätämieltäolen kirjoitti:
Joo toki jokainen on vastuussa omista tunteistaan ja kuten joku jatkoi että vastuussa omista teoistaan. Mutta nämä kiteytettynä yhteen sanoisin, että jokaisella on vastuu teoistaan ja siitä mitä tunteita toinen joutuu niiden tekojen takia kokemaan. !
"mitä tunteita toinen joutuu niiden tekojen takia kokemaan"
Ei, vaan jokainen on vastuussa vain omista tunteistaan, ei toisten. Se, että syytetään toista omista ikävistä tunteista on epätervettä narsismia, oman vastuunoton kieltämistä.
"Narsistin tunteiden kohtaaminen
Terve narsismi Epäterve narsismi
A. vastuu omista tunteista, myös kielteisistä A. muiden syyttäminen omista tunteista" - tämäontotta
Laitanpa tähän nämä kaikki.
Narsistin tunteiden kohtaaminen
Terve narsismi Epäterve narsismi
A. vastuu omista tunteista, myös kielteisistä A. muiden syyttäminen omista tunteista
B. kyky erottaa omat ja muiden tunteet B. syyllistyminen muiden tunteista (tunnetartunta)
C. kyky tunteiden säätelyyn C. äkkipikaisuus tai tunnemuuri
D. kyky anteeksiantoon D. kyvyttömyys anteeksiantoon
E. syvä tunne-elämä E. tunnetyhjiö - Tätämieltäolen
tämäontotta kirjoitti:
"mitä tunteita toinen joutuu niiden tekojen takia kokemaan"
Ei, vaan jokainen on vastuussa vain omista tunteistaan, ei toisten. Se, että syytetään toista omista ikävistä tunteista on epätervettä narsismia, oman vastuunoton kieltämistä.
"Narsistin tunteiden kohtaaminen
Terve narsismi Epäterve narsismi
A. vastuu omista tunteista, myös kielteisistä A. muiden syyttäminen omista tunteista"Taidat aika pahasti nyt sekoittaa empatian ja narsismin keskenään. Mutta noinhan juuri narsistinen ihminen ajattelee mitä sinä kirjoitat.
- ToisillaOnVoimia
Aloittaja on selkeästi pohtinut puolisonsa kanssa syvällisesti sitä, miten joku toinen 5-kymmpinen jaksaa pikkulapsi arkea tai uutta liittoa.
Toiset vaan jaksaa ja nauttii siitäkin. Toiset taas haluaa nautiskella ikääntymisestä toisella tavalla ja ihastella aikaansaannoksiaan. Jäähän siinä silloin aikaa myös tarkkailuun ja pohdiskeluun.
Lapsi kyllä tuo voimat mukanaan ja paljon iloa parisuhteeseen.- Efkowfjlkfj
Juurikin noin. Toiset jaksaa elää eteenpäin - ja toiset jaksaa pähkäillään ja voivotella:)
- uusperheelliset
Ja toiset ne jaksaa lastenlasten kanssa, ihanaa olla mummi ja pappa.
Molemmilla lastenlapsia
- vastuu
Ihminen jaksaa mitä tahansa, jos vain tarpeeksi haluaa jotain.
En olisi yhtään huolestunut miten juuri esimerkiksi keski-ikäinen mies jaksaa jonkun toisen ihmisen kanssa, kuten vaimon, lasten kanssa. Sen sijaan huolestuttavaa on, ettei ihminen, oli sitten nuori, vanha tai keski-ikäinen jaksa itsensä kanssa. - skljflaskjf
Aika monella miehellä tuntuu olevan ajatus, että sen uuden puolison kanssa vielä tehdään lapsi. Jäin itse nelikymppisenä sinkuksi (jätettynä osapuolena, jottei tarvitse tästä lähteä väittelemään). Uutta suhdetta en etsinyt mitenkään aktiivisesti, mutta niissä vähissäkin yrityksissä homma kaatui miehen haluun tehdä nopeasti yhteinen lapsi. Kun kyselin, mikä kiire, niin selityksenä se, että pitäähän sitä perhe olla.
- jaksaajaksaa123
Ihan siinä missä ensimmäinenkin "kierros".
Jotenkin on sellainen kutina, että aivan liikaa näissä keskusteluissa kiinnitetään huomiota toisten tekemisiin. Etenkin ex-puolison uutta elämää tarkkaillaan, arvostellaan, vaikkei siitä mitään tiedetäkään. Ollaan muka huolissaan keski-ikäisen miehen jaksamisesta kuten tässä. Pah. Keski-ikäinen mies jaksaa tehdä töitä tarvittaessa vuorokauden ympäri. Jos tekee töitä esim. 8 h päivässä, niin aikaa jää harrastuksille, raskaammallekin liikunnalle. Tämän jälkeen voi mennä vaikka parille oluelle, tai jäädä iltaa istumaan pidemmäksikin aikaa. Yöllä valvoa, katsoa lätkää tai jalkapalloa, mitä tahansa. Muutama tunti unta nuppiin, ja sitten kohti uusia seikkailuja. Pienen vauvan hoitaminen ei ole yhtä rankaa. Tärkeämpää se tietysti on kuin lätkän tai Formuloiden katsominen yöaikaan. Lastenhoito on miehelle vapaaehtoista. Läheskään kaikki, etenkään vanhemman sukupolven miehet eivät lapsiaan hoida, etenkään vauvoina. Jotenkin niin säälittävän surkuhupaista olla huolissaan juuri miehen jaksamisesta. Suosittelen, että oltaisiin mieluummin huolissaan naisen jaksamisesta, äitinä ja vaimona. SE on oikeasti rankaa. Etenkin silloin, kun mies ei lastenhoitoon osallistu.- huolenaihehuoltaja
Hirvittävän pitkä kirjoitus siitä, että juuri sinun asioitasi pitäisi olla kiinnostunut.
Tee oma aloituksesi, jossa voit pähkäillä saako paremman lastenhoitajaisän vaihtamalla, vai oliko edellinen sittenkin parempi.
Se on ainakin varmaa, että luonnossa eläinurokset voivat tappaa naaraan poikasen. Ihmismaailmassa samaan ovat syyllistyneet naisetkin. Insesti on myös yleistä. - Ikätekeetehtävänsä
Kuka jaksaa kuka ei! Kyllä näin 53 v alkaa arvostaa kunnon yöunia - pitkiä - eri tavalla kuin esim 43, saati sitten 33 v. Jos yhden la illan juhlii niin sitä alkaa vasta tiistaina olla normaali olotila. Ollaan yksilöitä, en todellakaan jaksaisi enää sitä vauvan / pikkulapsen arkea ja hoitamista 24 / 7. Tässä mies joka on osallistunut aina lastensa hoitoon ja kasvatukseen.
- tämäontotta
Ikätekeetehtävänsä kirjoitti:
Kuka jaksaa kuka ei! Kyllä näin 53 v alkaa arvostaa kunnon yöunia - pitkiä - eri tavalla kuin esim 43, saati sitten 33 v. Jos yhden la illan juhlii niin sitä alkaa vasta tiistaina olla normaali olotila. Ollaan yksilöitä, en todellakaan jaksaisi enää sitä vauvan / pikkulapsen arkea ja hoitamista 24 / 7. Tässä mies joka on osallistunut aina lastensa hoitoon ja kasvatukseen.
"Jos yhden la illan juhlii niin sitä alkaa vasta tiistaina olla normaali olotila."
Riippuu miten juhlii. Itse olen aina arvostanut kunnon yöunia, lapsesta lähtien. - Näinmeilläpäin
tämäontotta kirjoitti:
"Jos yhden la illan juhlii niin sitä alkaa vasta tiistaina olla normaali olotila."
Riippuu miten juhlii. Itse olen aina arvostanut kunnon yöunia, lapsesta lähtien.Istutaan iltaa, syödään hyvin, saunotaan, otetaan vähän olutta ja viiniä, pelataan seurapelejä tuttavien kanssa, mennään pikkutunneilla nukkumaa. Ei ollut ongelmaa 33 tai 43 v herätä aamulla puuron keittoon ja leikkipuistoon lasten kanssa. Nyt olisi.
- ytiety
Näinmeilläpäin kirjoitti:
Istutaan iltaa, syödään hyvin, saunotaan, otetaan vähän olutta ja viiniä, pelataan seurapelejä tuttavien kanssa, mennään pikkutunneilla nukkumaa. Ei ollut ongelmaa 33 tai 43 v herätä aamulla puuron keittoon ja leikkipuistoon lasten kanssa. Nyt olisi.
Valvominen ja/tai liian vähän uni on aina ottanut lujille. Lasten ollessa vauvaiässä heräsin kyllä antamaan maitoa aina tarpeen vaatiessa. Lasten kasvaessa he kyllä pian oppivat, että aamupalan aika on sitten, kun äiti herää. Siihen asti hyssytellään ja leikitään kuiskausleikkejä. Ei olisi tullut mieleenkään lähteä leikkipuistoon aamulla!
Omat lapseni ovat yli parikymppisiä kaikki. Olen ollut ystäväni ystäväpariskunnan kanssa reissaamassa, ulkomaillakin kaupunkilomilla, heidän vauvojen tai taaperoikäisten lasten kanssa. Yllättävän hyvin olen jaksanut valvoa pidempään, ottaa jopa viiniä ja nousta aamulla nähtävyyksiä kiertämään, lastenrattaiden ohjaimissakin muutamia tunteja. Kyllä energiaa löytyy, jos on jokin tarpeeksi motivoiva syy, ja halua. Tietysti myös hyvä kunto helpottaa missä iässä tahansa. Vitsinä tosin heitin teini-iässä, että täytyy nyt nukkua paljon, että jaksaa vanhempana valvoa. Näin on päässyt ilmeisesti käymään. - Näinmeilläpäin
ytiety kirjoitti:
Valvominen ja/tai liian vähän uni on aina ottanut lujille. Lasten ollessa vauvaiässä heräsin kyllä antamaan maitoa aina tarpeen vaatiessa. Lasten kasvaessa he kyllä pian oppivat, että aamupalan aika on sitten, kun äiti herää. Siihen asti hyssytellään ja leikitään kuiskausleikkejä. Ei olisi tullut mieleenkään lähteä leikkipuistoon aamulla!
Omat lapseni ovat yli parikymppisiä kaikki. Olen ollut ystäväni ystäväpariskunnan kanssa reissaamassa, ulkomaillakin kaupunkilomilla, heidän vauvojen tai taaperoikäisten lasten kanssa. Yllättävän hyvin olen jaksanut valvoa pidempään, ottaa jopa viiniä ja nousta aamulla nähtävyyksiä kiertämään, lastenrattaiden ohjaimissakin muutamia tunteja. Kyllä energiaa löytyy, jos on jokin tarpeeksi motivoiva syy, ja halua. Tietysti myös hyvä kunto helpottaa missä iässä tahansa. Vitsinä tosin heitin teini-iässä, että täytyy nyt nukkua paljon, että jaksaa vanhempana valvoa. Näin on päässyt ilmeisesti käymään.Hohhoijaa, katsos kun ei tuollainen toimisi ihan joka perheessä... Nähtävästi sinulla on ollut sitten vähemmän aktiiviset ja energiset lapset!
Juu kyllä niiden lasten kanssa on ulkoiltu ensimmäisen kerran aamupäivällä ja toisen kerran lounaan ja päikkäreitten jälkeen. Silloin kun olivat pieniä.
Toisaalta kuulostaa siltä että olet nuorena lapset tehnyt ja oletettavasti "nuori" edelleen.
"Aamupalan aika on sitten kun äiti herää"? Niin se äidin. Lasten aamupala on kyllä tasan tarkkaan ollut silloin kun lapset on heränneet. - think_
Näinmeilläpäin kirjoitti:
Hohhoijaa, katsos kun ei tuollainen toimisi ihan joka perheessä... Nähtävästi sinulla on ollut sitten vähemmän aktiiviset ja energiset lapset!
Juu kyllä niiden lasten kanssa on ulkoiltu ensimmäisen kerran aamupäivällä ja toisen kerran lounaan ja päikkäreitten jälkeen. Silloin kun olivat pieniä.
Toisaalta kuulostaa siltä että olet nuorena lapset tehnyt ja oletettavasti "nuori" edelleen.
"Aamupalan aika on sitten kun äiti herää"? Niin se äidin. Lasten aamupala on kyllä tasan tarkkaan ollut silloin kun lapset on heränneet.Meilläkin toimi kuten tuossa edellä. Oli vain muutama sääntö, mutta niistä ei tingitty. Yksi oli juuri tuo, että on hiljaisuus siihen asti kunnes herään. Aivan pieninä lapset tulivat viereeni sänkyyn pötköttelemään herätessään. Ellei uni enää tullut lähtivät leikkeihinsä omiin huoneisiinsa. Harva lapsi sitä yksin mellastaa. Myöhemmin menivät itse laittamaan muumit päälle tai katsoivat tv.n lastenohjelmia. Nyt olen 50 , lapset jo aikuisia ja kukin omillaan.
Itse en myöskään lasten kanssa ulkoillut. Hiekkalaatikolla tuskin koskaan. Odotin niin kauan, että lapsi pystyy olemaan itsekseen pihalla hiekkalaatikolla. Kävin kyllä jokaisen lapsen kanssa eri kerhoissa, muskarissa, avoimessa päiväkerhossa - ja kesäisin puistossa. Niinä päivinä, kun ei ollut kerhoja, mentiin ostoksille, joka oli lasten lempparipuuhaa, koska ostin jätskit. Ensin tietysti piti kävellä lähimpään ostariin, 3 km.
Aika paljon vanhempien omasta ajattelusta kiinni kaikki ja siitä mitä haluaa. Itse lähdin siitä, ettei lapset ole tyhmiä, vaan ymmärtävät paljon asioita, kunhan heille tarpeeksi kauan selittää. Tietysti moniin asioihin vaikuttaa vanhempienkin persoonallisuus ja niin maallinen asia kuin koti. Jos on hyvin pienet tilat, lapsilla ei ole omaa huonetta, vanhemmilla ei ole omaa makuuhuonetta, huoneiden sijoittelu on huono niin eihän siinä nukutuksi saa, etenkään herkkä vanhempi, vaikka lapset suhteellisen hissuksiin olisivatkin. Puhumattakaan nyt, että asutaan kaksiossa, ja on vielä koira. - Näinmeilläpäin
think_ kirjoitti:
Meilläkin toimi kuten tuossa edellä. Oli vain muutama sääntö, mutta niistä ei tingitty. Yksi oli juuri tuo, että on hiljaisuus siihen asti kunnes herään. Aivan pieninä lapset tulivat viereeni sänkyyn pötköttelemään herätessään. Ellei uni enää tullut lähtivät leikkeihinsä omiin huoneisiinsa. Harva lapsi sitä yksin mellastaa. Myöhemmin menivät itse laittamaan muumit päälle tai katsoivat tv.n lastenohjelmia. Nyt olen 50 , lapset jo aikuisia ja kukin omillaan.
Itse en myöskään lasten kanssa ulkoillut. Hiekkalaatikolla tuskin koskaan. Odotin niin kauan, että lapsi pystyy olemaan itsekseen pihalla hiekkalaatikolla. Kävin kyllä jokaisen lapsen kanssa eri kerhoissa, muskarissa, avoimessa päiväkerhossa - ja kesäisin puistossa. Niinä päivinä, kun ei ollut kerhoja, mentiin ostoksille, joka oli lasten lempparipuuhaa, koska ostin jätskit. Ensin tietysti piti kävellä lähimpään ostariin, 3 km.
Aika paljon vanhempien omasta ajattelusta kiinni kaikki ja siitä mitä haluaa. Itse lähdin siitä, ettei lapset ole tyhmiä, vaan ymmärtävät paljon asioita, kunhan heille tarpeeksi kauan selittää. Tietysti moniin asioihin vaikuttaa vanhempienkin persoonallisuus ja niin maallinen asia kuin koti. Jos on hyvin pienet tilat, lapsilla ei ole omaa huonetta, vanhemmilla ei ole omaa makuuhuonetta, huoneiden sijoittelu on huono niin eihän siinä nukutuksi saa, etenkään herkkä vanhempi, vaikka lapset suhteellisen hissuksiin olisivatkin. Puhumattakaan nyt, että asutaan kaksiossa, ja on vielä koira.Kyllä tälläisiä juttuja lukiessa meinaa revetä nauruun.
Jos on kaksi vilkasta poikaa suht pienellä ikäerolla niin voin kertoa ettei siinä kukaan talossa ole nukkunut sen jälkeen kun lapset ovat heränneet.
Mutta ehkä meillä on enemmän ajateltu lapsia kuin omaa mukavuudenhalua.
Minun silmissä tuo ostoksilla käynti nyt on melkoisen kaukana laatuajasta lasten kanssa.
- aikaturhaahei
Miksi te tämmöisiä täällä pohditte. Eiköhän se ole jokaisen suhteen muodostavan parin oma asia päättää mitä haluaa tehdä ja mitä parhaaksi tekee. Jos on kyse vastuuntuontoisista ihmisitä niin uskon, että tokalle tai useammallekin kierrokselle lähtevä ihminen jo tietää mitä haluaa ja mihin kykenee, varsinkin jos niitä lapsia on jo hankittu ja etenkin jos niitä ei nyt ole jo hankittu monen kanssa.
- think_
Turhaa mikä turhaa. Hyvin on taas aikaansaatu väittelyä turhasta :D.
- exorja
samat sanat, miksi miestä säälitään aina ja naisenko kuuluu raataa yötä päivää..
- eiotapentuja
Kolmannella kierroksella kelpaa Ehkä rakastajaksi 25 vuotta vanhemmalle alkoholisoituneelle ukolle. Elättäjästä pidettävä kiinni
- rocknrollmama
Vauvat on ihania taivaan lahjoja! Niitä syntyy nykyisin liian vähän. Älä mieti noin tylsiä, vaan iloitse omasta ja muiden elämästäsi täysillä.
- asiallamontapuolta
Itsehän ne miehet on osansa valinneet. Olen jutellut useammankin tutun toiselle kierrokselle lähteneen miehen kanssa. Kyllä heistä kaikki on sanonut, että pikkulapsivaihe on rankka, on rankkaa jaksaa olla isoisä ja isä samaan aikaan. Kaikki on myös vanhenneet nopeasti. Väsymys vanhentaa. Toki väsymystä edelsi liiton alkuaikojen hurmio ja siinä hurmosvaiheessa kaikki vaivaa vaativa työ hoitui kuin siivillä. Arjen astuessa elämään, alkoi jo vähän kaduttamaan. Niin ja tämä on asian itse kokeneiden suusta kuultua. Toki toisenlaisiakin tarinoita varmasti asiasta löytyy.
Entäs jos ois vasta ensimmäinen kierros viisikymppisenä ja alkas potee vauvakuumetta. Sitä ois 70 kun lapsi ois parikymppinen. Ja joku äitiehdokaskin pitäs lapsille löytää.
- Vinkkinä
Kannattaa ottaa nainen jolla jo lapset tehtynä ja rakastaa niitä kuin omiaan.
- kaikenlaista12
Ihmissuhteet, kuten aika moni muukin asia, on jokaisen ihan oma valinta. Kaikkea jaksaa, jos vain tahtoa ja kiinnostusta riittää.
- tämäontotta
Jotkut pääsevät toisella kierroksella paremman elämän makuun kuin ensimmäisellä.
- tofu_line
Jokaisen oma valinta. Ei sitä kannata pohtia.
- sitä.korjaa.mitä.niittää
Sinunkin kannattaisi, ettet mädättäisi omiesi tai muiden naisten lapsien lapsuutta.
- think_
sitä.korjaa.mitä.niittää kirjoitti:
Sinunkin kannattaisi, ettet mädättäisi omiesi tai muiden naisten lapsien lapsuutta.
"mädättäisi omiesi tai muiden naisten lapsien lapsuutta"
Toisten ihmisen elämää ei voi mädättää! Vain oman elämänsä voi mädättää. Siitä tosin usein syytellään muita, kun yritetään pakoilla omaa vastuuta.
Viisas ihminen hyväksyy sen, ettei voi vaikuttaa puolison (eikä muidenkaan) valintoihin ja päätöksiin (avioero, rinnakkaissuhde, useita sivusuhteita ym.). Hänellä on siihen omat syynsä, ja ne on parasta hyväksyä sellaisenaan. Ellei hyväksy, mädätät oman elämäsi. - eriävämielipide
Ei toisen ihmisen elämää varmaan nyt ihan noin voi mädättää, mutta kyllä kaikilla on mielestäni jonkinlainen vastuu myös lähimmäisistään. Ei ihmisille mielestäni saa mitä tahansa tehdä ja mielin määrin rikkoa. Erot ja muutkin prosessit voi hoitaa niin monella tavalla, vaikka aivoon ottaisikin.
- fgjfgjf
Ei miehillä mitään jaksamista ole.
- Vanha.isä
Minä olen vanha isä. Kirjoitan tätä sairaalasta. Terveyteni oli ihan kohtuullinen silloin kun lasta alettiin suunnitella, tehdä ja lapsen syntyessä.
Lapsi varttui mutta niin vartuin minäkin. Monesti tuntui kuin kyse olisi ollut kilpajuoksusta. Vauva-aikana jo aiemmin oireillut polveni meni huonoon kuntoon. Kiitin jumalaa päivänä jolloin lapsi oppi kävelemään vaikken uskovainen olekaan, ja päätin kategorisesti etten lasta enää kanna. Päätös on pitänyt. Iloitsin lapsen puolesta mutta yhtä paljon opportunistista syistä kun lapsi oppi pyöräilemään apupyörillä, pois vaunuista ja lopulta rattaista, sillä etenkin ylämäkeen työntäminen oli muuttunut minulle raskaaksi. Lapsen motoriikan kehittymistä on kaikista vanhemmista mukava seurata; minulle tämä oli ihan käytännön jaksamisen kysymys, kun ei tarvinnut enää niin usein kontata perunanpaloja ruokapöydän alta. Näitä fyysisesti vaativia tilanteita oli lukemattomia, kuten kaikki pikkulasten vanhemmat tietävät. Sosiaalisestikin asetelmassa on hankaluutensa, kun ikäeroa isäkolleegoihin on vuosikymmeniä.
On lapsella toki äitikin, ja hyvä äiti onkin. Nykyajan lapsenhoitomalli on vain aika lailla fifty-sixty M. Nykäsen termin mukaisesti. Koko perheen pyörittämisen malli perustuu isänkin aktiivisuuteen ainakin elämänhallinnaltaan terveissä, keskiluokkaisissa perheissä. Aktiviteetteja on paljon, kaikilla perheenjäsenillä.
Nyt minulla on jo hieman helpompaa kun kasvatus ja kanssakäyminen lapsen kanssa on luonteeltaan enemmän verbaalista fyysisen asemesta. Nuoreksi ja terveeksi en ole kuitenkaan muuttunut. On hyvin mahdollista että lapsi joutuu kokemaan isän kuoleman iässä jolloin oman kehityksen ymmärtämisessä olisi jo riittävästi tekemistä.
Jos olisin tiennyt sen minkä nyt tiedän, en olisi lasta ryhtynyt hankkimaan vanhalla iällä. Toisaalta juuri tämä lapsi ei olisi saanut lainkaan elämää eikä sitä molemminpuolista rakkautta joka välillämme vallitsee.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tällä kertaa Marinia kadehtii Minäminä Päivärinta
Kokoomuksen tyhjäntoimittelija itkeä tuhertaa, kun kansainvälinen superstaramme ei leiki hänen kanssaan. Oikean puoluee4422114Miksi jollain jää "talvi päälle"
Huvittaa kastoa ullkona jotain vahempaa äijää joka pukeutuu edelleen kun olisi +5 astetta lämmittä vaikka on helle keli2171839Miksi koulut pakottavat
Lapset uimaan sekaryhmänä? Murrosikäiset tunnetusti häpeilevät vartalossa tapahtuvia muutoksia. Tulee turhia poissaoloja1891522- 1091501
- 521253
Suomen Pallolitto: Tasoryhmät lasten jalkapallossa - Erätauko-tilaisuus ma 20.5.2024
Tasoryhmät lasten ja nuorten jalkapallossa herättävät paljon keskustelua. Mitä tasoryhmät ovat ja mikä on niiden tarkoit31201Mitä et hyväksy miehessä/naisessa josta olet kiinnostunut?
Itse en halua, että miehellä olisi lapsia!1441192Se katse silloin
Oli hetki, jolloin katseemme kohtasivat. Oli talvi vielä. Kerta toisensa jälkeen palaan tuohon jaettuun katseeseen. Tunt371052- 631016
Susanne Päivärinta kirjassaan: Sannalla nousi valta päähän, Big Time!
Päivärinta toteaa ettei ole nähnyt kenenkään muuttuvan niin totaalisesti kuin Marinin, eikä siis todellakaan parempaan s971010