No, nukutaan sitten.
Käväisin katsomassa päivän keskusteluja.
Itselläni lapset jo teinejä ja viettävät paljon aikaa isänsä kanssa ja etenkin kaveriden kanssa ovat naimisissa, että suurimman osan ajasta
vietän itsekseni.
Tympäännyin tähän ainaiseen "heitä varten olemassa oloon, jos tarvitsisivat" ja sanoin itseni irti töistä.Nyt lähden opiskelemaan!
Sitä ennen kerkesin ajatella (kerran jos toisenkin)että missä on se nuoruuden rohkeus
meidän ikäisillä ihmisillä tehdä itsensä eteen asioita? Eihän kariutuneen avioliiton tai lasten isoksi kasvamisen tarvitse pysäyttää omaa elämää?
Tämä elämän tuttu turvallisuus ja kaavamaisuus vaan joskus tylsistyttää...
Käväisin katsomassa päivän keskusteluja.
Itselläni lapset jo teinejä ja viettävät paljon aikaa isänsä kanssa ja etenkin kaveriden kanssa ovat naimisissa, että suurimman osan ajasta
vietän itsekseni.
Tympäännyin tähän ainaiseen "heitä varten olemassa oloon, jos tarvitsisivat" ja sanoin itseni irti töistä.Nyt lähden opiskelemaan!
Sitä ennen kerkesin ajatella (kerran jos toisenkin)että missä on se nuoruuden rohkeus
meidän ikäisillä ihmisillä tehdä itsensä eteen asioita? Eihän kariutuneen avioliiton tai lasten isoksi kasvamisen tarvitse pysäyttää omaa elämää?
Tämä elämän tuttu turvallisuus ja kaavamaisuus vaan joskus tylsistyttää...
Vastaukset 9
Vanhimmat
täällä tylsää elämääsi valittamassa.
lienee myös yksitoikkoista arkea. Sitä ei voi
välttää.
Mutta sen jälkeen osaa nauttia entistä
enemmän niistä elämän pienistäkin iloista.
Onko oma elämäsi sitten yhtä juhlaa?
Olet tehnyt rohkean teon, kun olet sanoutunut irti
turvallisesta? työpaikasta!
Kun on nyt itselle aikaa, ei tule katkeraksi vanhaksi mummoksi,
saa tehdä asioita vain itselle,
itseä kiinnostavia.
Tsemppiä ja onnea sinulle jatkoon!
Etkös tätä viestiäsi mitenkään voinut laittaa edellisen viestisi alle jatkeeksi??? Lieneekö sinulla nyt aikomus ruveta olemaan joka toisen aloituksen tekijänä? Onko se siis mielestäsi hienoa, kun oman nimensä näkee heti aiheen/otsikon vieressä monet kerran yhdellä sivulla? Aihehan molemmissa viesteissä kaiken huipuksi oli sama!
Opiskelun aloittaminen yli nelikymppisenä on ihan hienoa, mutta ihmettelen kylläkin lastesi teineinä naimisiinmenoa! Siis teini-ikäiset lapsesi ovat naimisissa JA viettävät suurimman osan ajastaan isänsä kanssa???
Voi ressukkaa. Kyllä sinun täytyy yksinäinen olla...
Luin vielä kerran tuon toisenkin viestisi. JOS todella ensimmäistä kertaa täällä pyörit, ymmärrän sen, että saatoitkin sekoittaa aloitukset ja keskustelujen jatkamiset...
Pakko kuitenkin sanoa myös se, etten usko sinun täällä ensimmäistä kertaa olevan. Suo anteeksi, mutta ei mene läpi.
Ja toivotan onnea sinulle uuden elämän kanssa. Niin kuin Sibone kirjoitti, se on rohkeaa.
Ei elämän todellakaan tarvi pysähtyä tässä iässä, ollaan vasta puolivälissä.:)
"missä on se nuoruuden rohkeus
meidän ikäisillä ihmisillä tehdä itsensä eteen asioita? Eihän kariutuneen avioliiton tai lasten isoksi kasvamisen tarvitse pysäyttää omaa elämää?"
Tässähän oli viestin pointti, ei missään valittamisessa. En välittäisi lähteä mukaan tämän palstan typeriin kinasteluihin - mutta lukekaa toisten kommentit tarkemmin ennen kuin lähetätte pikkusieluisia torpedointejanne !
Ihan hyvä avaus - älä lannistu, Sirius :)
Huomenta, Olustelija ja kaikki muutkin!
Ihanaa kun osaat lukea oikein,(halaus)
ei tosiaankaan ollut tarkoitukseni ruikuttaa
tai kerskua "niin ihanaa elämääni",
vaan kunhan katsoin aikaisempia viestejä ja huomasin että ihmisillä on tylsää.
Toivottavasti sinulla ei ole.
Mutta nyt suihkuun ettei unirytmi keikahda kumoon!
Toivottavasti vastaan oikeaan kohtaan etten ole otsikoissa liikaa, heh....
Sirius, kirjoittele vaan lisää jos siltä tuntuu. Ehkä Sirkulla sattui vain huono päivä. Täällä näyttää olevan kovinkin usein kirjoittavia, mutta jos en halua enää lukea niitä, etsin muita kirjoittajia joita luen. Välillä kirjoittelen itsekin, mutta vaihtelen nimimerkkiä. Yleensä kirjoittelen naisista positiivisesti, koska pidän heistä. Miehiä tulee joskus kaltoin kohdeltua jos hekin ovat kirjoitelleet törkeyksiä. No, niin välillä lipsuu itse kukin, niin minäkin...