Ai että on ollu jännät paikat tällä vkolla!Chin-narttumme laskettu pvä oli eilen,mutta ma-iltana rupes tapahtumaan!Papillon-isän perhe ootti kans tietoo pienokaisista jo uudenvuoden yönä,mut onneks antoivat ootella,pennut meinaan!Kerron tässä miten homma meni,välittämättä"rasistisista"mielipiteistä ja rohkaisuksi heille jotka haluavat/harkitsevat/uskaltavat/viitsivät kokea saman joka meil vasta on alkanut.
Joo,mä oon jo lapsena päättäny et viel joskus hoivaan koiranpentuja ja elinikäinen haave on nyt ihanasti toteutunut koko 3-lapsisen perheeni iloksi!Papillon kävi marraskuussa yökyläs,aateltiin et tulee pentuja jos on tullakseen,ei tehä täst numeroo,eikä menny ku viikko ni toiveikkaasti arvelin masun kuumotuksesta päätellen koiramme tulevan mamiksi.Hain tietoo kirjastosta kun kesk.palstoilta sain pelkkää haukkua päälleni,ikäänkuin kyseessä ois vähintään valtionrikos kun en ees tienny kauanko emo kantaa,arvelin olevan pari kolme kk.No selvishän se kirjoja lukemalla,hyvä kirja oli Koirani saa pentuja,kuvia synnytyksestä ym. helppotajuista tekstiä.Ja sit ooteltiin,oisin voinu viedä ultraankin et mahd. valeraskaus ois poissuljettu vaan enpä vieny.Äippäkoira voi hyvin ja masu kasvoi,ja koska hän ei syö kuin lihaa niin älysin kysyä mukavalta eläinlääk. mahd. vitamiinitarvetta ja neuvosta ostinkin erästä kalkkimonivit. seosta(jauhe,helppo sek. ruokaan) jota mamma popsi kiltisti,ehkäisi kuulema mahd.eklampsian vaaraa(lue:synnytyksen t. sen jälkeen tap. äkillinen,hengenvaarallinen emon "jäykkäkouristus",johtuu kalkinpuutteesta,jotenkin näin se meni).Jouluna tuntu jo pentujen liikkeet ja näinkin amatööri kuin minä jo oli kuin ihmeenkaupalla osannu laskee syntymäpäivän n. about.Tiineys muuten kestää kirjojen ja kansien muk. 60-65 pv,aatelkaa etten saanu yhtään vastausta kun marraskuussa netis kyselin,paitsi tietysti -keleen idiootti,tollasilt pitäis ottaa koira pois,jne,jne...
No niin,viime su-iltana koiramamimme muuttui levottomaksi ja alkoi kierrellä asuntoa välillä läähätyspuuskia saaden,josta tiesin(luki em. kirjassa)synnytyksen olevan lähellä.Maanantaina ei oikein enää ruoka maistunut ja mami makasi piilossa makkarissa sängyn alla.Ei kelvannut hieno pentulaatikko jonka olin väsännyt muovisesta sängynaluslaatikosta n.70x50 cm,pohjalla 6 osaan pilkottu vuorattu päiväpeitto,1 osa käyt. osa pyykis ja osa odottaa käytt. (kirppiksiltä saa lähes ilmasiks niitä).Joutu lasten lelut väliaikasesti evakkoon muovipussiin.Hienosti sain sen upotettuu rauhaisaan makkarinnurkkaan mut mamma ei siihen asettunu vaan nukku mun vieres kuten ennenkin!No siinä me pötköteltiin ja kateltiin töllöö kun yhtäkkii mamma hyppäs sängystä pentulaatikkoon ja läähätti niin vietävästi.Kello oli 10 illalla ja arvasin sen ilmeestä et nyt alkaa tapahtua.Kattelin siinä sivusilm. töllöö ja seurailin koiran puuhia;pyöri laatikossa ja läähätti,välillä kävi juomassa keittiös ja takas laatikkoon pyörimään ja sit näin kun se rupes ponnistelemaan ja laitoin töllön kii ja menin sen viereen istuu lattialle.Siinä se ponnisteli ja läähätti ja nuoli välil mun kättä,näki kyl et sil oli kipuja.Kurkkasin viuhkahännän alle mut mitään ei näkyny.No siinä oltiin klo 23 asti,lapset valvo kans,vanhin 14 v. otti kellolla aikaa sup. väleistä,nuoremmat olin ajanu omaan huoneeseen "nukkumaan",sielt ne huuteli väliaikatietoja.Aika kului ja mitään ei tap. kunnes koiran alapäästä tuli ensin ruskea iso nesteentäyttämä pussi,sitten toinen ja hetken päästä kolmas.Siinä ne roikkui ja koira ponnisteli eikä mitään tapahtunu jos ei lasketa mukaan sitä että koira valitti todella kovaa(kuulosti ihan ihmiseltä)!Puolentunnin päästä soitin eläinlääkäripäiv. kun asia ei edistyny,eikä nekään osannu sanoa mitä ne ruskeat"pussit"olivat.Neuvoa tuli että oljyä sormeen ja varovasti emättimeen kokeilemaan tuntuuko pentua,ja jos ei uskalla niin voi lähteä ajamaan päiv. koiran kans .Isäntä ei ollu kot. joten aattelin et täytyyhän sen verran uskaltaa(onneks olin lukenut myös James Herriotin Elämäni koirat,suosittelen muuten).Ei kun yrttiöljyä etusormeen ja kokeilemaan,kyllä hirvitti!(Leikkasin ed. pvänä kynnet lyhyiksi kun arvasin et tähän joudutaan.)Ois muuten mamma napannu sormest palan pois jos en ois älynny toisella kädellä painaa päätä peittoa vasten.Tosi varovasti kokeilin,ja koirakin tajus et yritän auttaa,se rentoutui ja makas ihan hiljaa kun samalla nätisti sille juttelin.Samal kun kun tajusin et joku pennun osa tuntuu sormenpäässä niin ne limakalvopussit hajos ja koira rupes ponnistaa,se huus ihan karmeesti ja pennun kuono tuli hetkeksi näkyviin,se oli ehjän paksun läpinäkyvän kalvon sisällä tassu kuonon vieressä.Koira ponnisti uudestaan ja mä kannustin sitä ihan samalla tavalla kuin kaveriani yli 10 v. sitten,kun olin synn. mukana!Ja se auttoi ,pentu tuli uudestaan esiin ja kun vedin varovasti päästä niin koko kaveri hupsahti hetken ponnistelun jälkeen laatikon pohjalle.Mamma oli ihan loppu,ei tehny elettäkään pennun suuntaan.Hetken kerkesin miettii pilaanko jotain jos rikon kalvot ja sit jo rikoinkin ne,eikä ollu ihan helppo homma,oli sitkeetä tavaraa mut kainalon alta sain otteen ja kynttä käyttämällä ja venyttämällä sain sen rikki.Pelkäsin et satutan pentua jos revin mistä sattuu.Kuorin pikku-uroksen kalvoista kuin hk:n sinisen ja pyöräytin sormea suussa ,ni johan vinkas!Mammaan tuli vauhtia;se nous heti istuu ja rupes reippaasti nuolee esikoistaan,oli lähellä etten ruvennu ilosta huutamaan!Jonkin verran ilmeiseti tapahtumat oli keränny yleisöö viereisestä huoneesta,koska äkkiä meitä olikin 4 ihmettelemässä elämän suurinta ihmettä.Mulla kädet tärisi,kun kerroin lapsille miten hieno koiramamma meil on kun se rojahti selälleen ja alkoi ponnistaa.Onneks se oli ehtiny purra napanuoran poikki,pentu vanhimmalle pojalle(oli pyyhkeen kanssa ollu passissa 2 tuntia)ja hihat uudestaan ylös.Nuorin lapsista 7v. sanoi ettei uskalla katsoa,ehdin vaan toteamaan et mee vähäks aikaa omaan huoneeseen odottaa kun piti jo keskittyy koiraan.Koira ponnisti selällään ja tuki takajalkojaan mun vas. kättä vasten kuin ihminen,ja huus niin vietävästi.Jotain tuli näkyviin mutten tajunnu mitä kunnes se ponnisti uudestaan ja häntä vilahti kalvon alta.Puolet jaksoi mamma pentua työntää ulos ja sit se oli ihan sippi.Retkotti kyljellään ja läähätti.Lapset seiso naamat valkosena vieressä ja mä otin pennun takapäästä kii ja vedin tosi vähän hiljaa ni koiramamma sai uutta virtaa ja työns ja mä vedin ja taas uudestaan;hep sieltä pyllähti ihana narttupentu ja emo rikko heti kalvot ja hoivas pienen niin että tosi kovaa se vikis jo hetken päästä!Isoveli myös emon kainaloon ja se kierähti kerälle niiden viereen ja pienet yritti ruveta heti imemään.Narttupentu ei ylettäny kun napanuora oli kii eikä mamma mitenkään irrottanu sitä.Aikamme ooteltiin ja emo vaihto koko ajan paikkaa niin et pentu roikku sen persuksissa.Sanoin pojalleni että haepas sakset ja venytin niin paljon kuin uskalsin,HILJAA,loput katos emon sisään.Leikkasin n.5 cm;n päästä pennun navasta(saman verran oli emo jättäny ekalle "pätkää".)Ja taas kädet täris!Lapset oli haltioissaan,ne oli seurannu sängyn päällä hipihiljaa(vastoin tapojaan)mitä tapahtuu.Oli pakko lähtee tupakalle partsille,olo oli sama kun itse sain lapseni(tosin silloin en kävellyt yhtä reippaasti,enkä käyny tupakallakaan).Eka pentu syntyi klo 00.40 ja toka 00.50.Hiippailin takaisin laatikolle,kaikki hyvin,pennut kovasti etsivät nisiä ja mammakoira makasi rennosti kyljellään.Nostin hetken päästä pennut pojan syliin ja mamman omaani ja vaihdoin uuden peiton,väärin tai ei,oli aika paljon sotkua.Koirat takas ja mamma nukahti pentujen ynistessä ja tissiä hamutessa.Vähän masu näytti siltä et viel vois jotain tapahtua,joten nuoremmat lapset nukkumaan ja vanhimman kanssa jäätiin oottelee,ei malttanu nuorimies mennä vaakatasoon.Olikin hyvä hetki jutella kaikesta mukavasta kahvia hörppiessä,kunnes puol kolmelta rupes mammakoira taas läähättää ja pyörimään ympäri laatikkoo.Yhtään se ei kattonu mihin suuntaan kellahtaa,joten pennut taas samas pyyhkees pojalle,ne piti kovaa meteliä kun äidistä erotettiin!Mamma puski ja huohotti puoltuntii,kunnes perästä rupes tulee tummaa nestettä,josta minä taas säikähdin ja öljyä sormeen ja kokeilin varovasti,ei mamma laittanu yhtään hanttiin.Taas tuntu jotain sormenpäässä,ei liikkunu suuntaan tai toiseen,vaikka emo ponnisti ja huusi/ulvoi.Meinasin mennä ihan paniikkiin,rauhoitin(itseäni,poikaani ja)koiraa hiljaa juttelemalla ja se työnsi uudestaan,äkkiä tuli jotain esiin,pennunpylly,otin kiinni samalla kun venytin varovasti emättimen reunoja toisella kädellä.Veto ja työntö ja hoblaa sieltä peruutti toinen narttu.Mammakoira ei ollut siitä yhtään kiinnostunut,toiset pennut rääkyi ja se itki niiden suuntaan,nostin ne sen viereen ja odotin hetken et se ois ruvennu hoitaa nuorinta,mut ei korvaa lotkauttanu sen puoleen,joten kalvot puhki taas kainalosta ja hierontaa vastakarvaan.Sormen käytin suussa eikä mitään tapahtunut,joten sanoin emolle et nyt ala hommiin ja käänsin sen pään vaavia vasten.Mammaa ei kiinnostanu yhtään,joten sakset käteen ja lanka poikki ja pentua hieromaan,poikani hieroi ja hetken päästä vinkas jo pieninkin.Mamman viekkuun ja lastani kehumaan,kello oli 03.00.En ois uskonu kuinka rankkaa voi olla.Vaihdoin taas alustan ja sanoin pojalleni että mee ihmeessä nukkumaan,ei käyny kuulema,hän on loppuun asti täs hommas.Ihmettelin missä jälkeiset viipyvät,puolentunnin päästä rupes mammasta vuotaa tosi ällöttävää tumman vihreetä paksua limaa.Pitkää nauhaa tuli pikkuhiljaa ja värjäs hännän ja jalat aivan vihreiksi.Ponnistelu alko myös,ulinaa ja kääntelyä,poika otti pennut ja olin varma et nyt jotain tosi ikävää tulee.Tummaa möössöä pursui ja emä itki kunnes äkkiä huomasin(olin polvillani melkein naama pyllyssä kiinni)et jotain vilahti seassa,pyyhin alapäätä jälleen kerran(lääkärin ohjeiden mukaan,siis nämä ohjeet jo puolilta öin).Hemmetti kuonohan se siellä!Emo ei auttanu enää yhtään,oli ihan velttona kyljellään,hengitteli ja valitti.Itku silmässä 2 sormee varovasti sisään(pesin tietty eka kädet ja öljyä sormiin),kauhistutti mut pakko oli jotain tehdä,vaik mammakoira on pieni niin synnytyskanava oli niin auki ,et kun hivutin etusormen ja peukalonpään sisään,tunsin pennun ja taas työnnettiin ja vedettiin,itkin ja kannustin ja tulihan se pikku-uros kuono edellä,ihan velttona.Emo jäi makaamaan,ei piitannu siitä tai muista pennuista joten taas kalvot vek ja napanuora poikki.Ei pikkujäbä liikkunu,ei hengittäny.Kello oli 04.10.Hieroin sitä ja sanoin et luontoäiti joskus tekee näin,meni useita min. yhtäkkiä mammakoira rupes vikisee ja nostin pennun sen viereen.Emo nuoli pitkään ja hartaasti ja se tokeni,rupes vikisee ja ryömi ite heti tissille!Siinä ne vikis kaikki 4 äipän kainalos,mä hoputin lapseni nukkuu ja partsille.Ihmettelin missä jälkeiset viipyy,kun soitin kys. eläinlääkäriltä asiasta,niin neuvo oli et jos ei mitään tule pienen ajan sis. niin koira lääkäriin saamaan piikki mikä antaa "voimaa jälkipoltoille".Samal ne tulikin ja mamma söi ne.Taas alustanvaihto,tupakalle ja vauvavelliä tekemään.Oli pienin menny niin heikkoon kuntoon(mun mielestä)et annoin ruiskulla ensiruokaa.Sit uskalsin mennä nukkuu,kello oli 7 aamulla.Nousin tunnin päästä ylös ja annoin uuden satsin,muut kaverit vinku ja kitis,emo nukku,yhtään ei tullu puristamalla maitoo.Äipän vatsa oli imetty ihan punaseks,annoin muillekin ruiskulla pari millilitraa,hyvin imivät,ja taas nukkuu.9.30 nousin ylös,vaihdoin alustan,emolle ruokaa ja vaakatasoon.Tiesin astutushetkellä olevani Joulusta t.kuun loppuun vapaalla,kiitos siitä edes!Kuvii on otettu pikkukarvasista,tällä hetkellä vajaa 3 vrk,laitan huomenna niitä tänne,voitte ihastella tai vihastella,ihan sama meille(jälk.tap.).Pitkä oli tää stoori,mut jatkoa seuraa jos joku sitä kaipaa..Niin meidän Japanin Chin on myös erittäin hienoa rotua(muka)mutta koska hän on huomattavasti kauniimpi kuin rotunsa tyypilliset edustajat,eli valko(puna)ruskeamusta,en hänen hienoja papereitaan myöskään erikseen maksanut,kun niil en myöskään mitään tehnyt!Hän on terve ja ihana "kissampi"kuin katit konsanaan,hyvä luonteinen,haukkumaton,omaan perheeseen kiintynyt,vieraisiin torjuvasti/alentuvasti suhtautuva Henkilö.Toki puolentunnin seurustelun jälkeen saattaa tulla peräti viereen rapsutuksia kerjäämään.Isä-Papillon on hurmaava jokapaikanhöylä ja kaikkienparaskaveri!Kaunis kuin mikä,täysin puhdas papereineen kaikkineen,On muuten 3-värinen hänkin.Kerron myöh. ja laitan kuvia kuten mainitsin,jos joku on kiinn. näkemään miltä näyttävät teekuppiin mahtuvat PERHOSCHIN.karvavauvat!
Joo,mä oon jo lapsena päättäny et viel joskus hoivaan koiranpentuja ja elinikäinen haave on nyt ihanasti toteutunut koko 3-lapsisen perheeni iloksi!Papillon kävi marraskuussa yökyläs,aateltiin et tulee pentuja jos on tullakseen,ei tehä täst numeroo,eikä menny ku viikko ni toiveikkaasti arvelin masun kuumotuksesta päätellen koiramme tulevan mamiksi.Hain tietoo kirjastosta kun kesk.palstoilta sain pelkkää haukkua päälleni,ikäänkuin kyseessä ois vähintään valtionrikos kun en ees tienny kauanko emo kantaa,arvelin olevan pari kolme kk.No selvishän se kirjoja lukemalla,hyvä kirja oli Koirani saa pentuja,kuvia synnytyksestä ym. helppotajuista tekstiä.Ja sit ooteltiin,oisin voinu viedä ultraankin et mahd. valeraskaus ois poissuljettu vaan enpä vieny.Äippäkoira voi hyvin ja masu kasvoi,ja koska hän ei syö kuin lihaa niin älysin kysyä mukavalta eläinlääk. mahd. vitamiinitarvetta ja neuvosta ostinkin erästä kalkkimonivit. seosta(jauhe,helppo sek. ruokaan) jota mamma popsi kiltisti,ehkäisi kuulema mahd.eklampsian vaaraa(lue:synnytyksen t. sen jälkeen tap. äkillinen,hengenvaarallinen emon "jäykkäkouristus",johtuu kalkinpuutteesta,jotenkin näin se meni).Jouluna tuntu jo pentujen liikkeet ja näinkin amatööri kuin minä jo oli kuin ihmeenkaupalla osannu laskee syntymäpäivän n. about.Tiineys muuten kestää kirjojen ja kansien muk. 60-65 pv,aatelkaa etten saanu yhtään vastausta kun marraskuussa netis kyselin,paitsi tietysti -keleen idiootti,tollasilt pitäis ottaa koira pois,jne,jne...
No niin,viime su-iltana koiramamimme muuttui levottomaksi ja alkoi kierrellä asuntoa välillä läähätyspuuskia saaden,josta tiesin(luki em. kirjassa)synnytyksen olevan lähellä.Maanantaina ei oikein enää ruoka maistunut ja mami makasi piilossa makkarissa sängyn alla.Ei kelvannut hieno pentulaatikko jonka olin väsännyt muovisesta sängynaluslaatikosta n.70x50 cm,pohjalla 6 osaan pilkottu vuorattu päiväpeitto,1 osa käyt. osa pyykis ja osa odottaa käytt. (kirppiksiltä saa lähes ilmasiks niitä).Joutu lasten lelut väliaikasesti evakkoon muovipussiin.Hienosti sain sen upotettuu rauhaisaan makkarinnurkkaan mut mamma ei siihen asettunu vaan nukku mun vieres kuten ennenkin!No siinä me pötköteltiin ja kateltiin töllöö kun yhtäkkii mamma hyppäs sängystä pentulaatikkoon ja läähätti niin vietävästi.Kello oli 10 illalla ja arvasin sen ilmeestä et nyt alkaa tapahtua.Kattelin siinä sivusilm. töllöö ja seurailin koiran puuhia;pyöri laatikossa ja läähätti,välillä kävi juomassa keittiös ja takas laatikkoon pyörimään ja sit näin kun se rupes ponnistelemaan ja laitoin töllön kii ja menin sen viereen istuu lattialle.Siinä se ponnisteli ja läähätti ja nuoli välil mun kättä,näki kyl et sil oli kipuja.Kurkkasin viuhkahännän alle mut mitään ei näkyny.No siinä oltiin klo 23 asti,lapset valvo kans,vanhin 14 v. otti kellolla aikaa sup. väleistä,nuoremmat olin ajanu omaan huoneeseen "nukkumaan",sielt ne huuteli väliaikatietoja.Aika kului ja mitään ei tap. kunnes koiran alapäästä tuli ensin ruskea iso nesteentäyttämä pussi,sitten toinen ja hetken päästä kolmas.Siinä ne roikkui ja koira ponnisteli eikä mitään tapahtunu jos ei lasketa mukaan sitä että koira valitti todella kovaa(kuulosti ihan ihmiseltä)!Puolentunnin päästä soitin eläinlääkäripäiv. kun asia ei edistyny,eikä nekään osannu sanoa mitä ne ruskeat"pussit"olivat.Neuvoa tuli että oljyä sormeen ja varovasti emättimeen kokeilemaan tuntuuko pentua,ja jos ei uskalla niin voi lähteä ajamaan päiv. koiran kans .Isäntä ei ollu kot. joten aattelin et täytyyhän sen verran uskaltaa(onneks olin lukenut myös James Herriotin Elämäni koirat,suosittelen muuten).Ei kun yrttiöljyä etusormeen ja kokeilemaan,kyllä hirvitti!(Leikkasin ed. pvänä kynnet lyhyiksi kun arvasin et tähän joudutaan.)Ois muuten mamma napannu sormest palan pois jos en ois älynny toisella kädellä painaa päätä peittoa vasten.Tosi varovasti kokeilin,ja koirakin tajus et yritän auttaa,se rentoutui ja makas ihan hiljaa kun samalla nätisti sille juttelin.Samal kun kun tajusin et joku pennun osa tuntuu sormenpäässä niin ne limakalvopussit hajos ja koira rupes ponnistaa,se huus ihan karmeesti ja pennun kuono tuli hetkeksi näkyviin,se oli ehjän paksun läpinäkyvän kalvon sisällä tassu kuonon vieressä.Koira ponnisti uudestaan ja mä kannustin sitä ihan samalla tavalla kuin kaveriani yli 10 v. sitten,kun olin synn. mukana!Ja se auttoi ,pentu tuli uudestaan esiin ja kun vedin varovasti päästä niin koko kaveri hupsahti hetken ponnistelun jälkeen laatikon pohjalle.Mamma oli ihan loppu,ei tehny elettäkään pennun suuntaan.Hetken kerkesin miettii pilaanko jotain jos rikon kalvot ja sit jo rikoinkin ne,eikä ollu ihan helppo homma,oli sitkeetä tavaraa mut kainalon alta sain otteen ja kynttä käyttämällä ja venyttämällä sain sen rikki.Pelkäsin et satutan pentua jos revin mistä sattuu.Kuorin pikku-uroksen kalvoista kuin hk:n sinisen ja pyöräytin sormea suussa ,ni johan vinkas!Mammaan tuli vauhtia;se nous heti istuu ja rupes reippaasti nuolee esikoistaan,oli lähellä etten ruvennu ilosta huutamaan!Jonkin verran ilmeiseti tapahtumat oli keränny yleisöö viereisestä huoneesta,koska äkkiä meitä olikin 4 ihmettelemässä elämän suurinta ihmettä.Mulla kädet tärisi,kun kerroin lapsille miten hieno koiramamma meil on kun se rojahti selälleen ja alkoi ponnistaa.Onneks se oli ehtiny purra napanuoran poikki,pentu vanhimmalle pojalle(oli pyyhkeen kanssa ollu passissa 2 tuntia)ja hihat uudestaan ylös.Nuorin lapsista 7v. sanoi ettei uskalla katsoa,ehdin vaan toteamaan et mee vähäks aikaa omaan huoneeseen odottaa kun piti jo keskittyy koiraan.Koira ponnisti selällään ja tuki takajalkojaan mun vas. kättä vasten kuin ihminen,ja huus niin vietävästi.Jotain tuli näkyviin mutten tajunnu mitä kunnes se ponnisti uudestaan ja häntä vilahti kalvon alta.Puolet jaksoi mamma pentua työntää ulos ja sit se oli ihan sippi.Retkotti kyljellään ja läähätti.Lapset seiso naamat valkosena vieressä ja mä otin pennun takapäästä kii ja vedin tosi vähän hiljaa ni koiramamma sai uutta virtaa ja työns ja mä vedin ja taas uudestaan;hep sieltä pyllähti ihana narttupentu ja emo rikko heti kalvot ja hoivas pienen niin että tosi kovaa se vikis jo hetken päästä!Isoveli myös emon kainaloon ja se kierähti kerälle niiden viereen ja pienet yritti ruveta heti imemään.Narttupentu ei ylettäny kun napanuora oli kii eikä mamma mitenkään irrottanu sitä.Aikamme ooteltiin ja emo vaihto koko ajan paikkaa niin et pentu roikku sen persuksissa.Sanoin pojalleni että haepas sakset ja venytin niin paljon kuin uskalsin,HILJAA,loput katos emon sisään.Leikkasin n.5 cm;n päästä pennun navasta(saman verran oli emo jättäny ekalle "pätkää".)Ja taas kädet täris!Lapset oli haltioissaan,ne oli seurannu sängyn päällä hipihiljaa(vastoin tapojaan)mitä tapahtuu.Oli pakko lähtee tupakalle partsille,olo oli sama kun itse sain lapseni(tosin silloin en kävellyt yhtä reippaasti,enkä käyny tupakallakaan).Eka pentu syntyi klo 00.40 ja toka 00.50.Hiippailin takaisin laatikolle,kaikki hyvin,pennut kovasti etsivät nisiä ja mammakoira makasi rennosti kyljellään.Nostin hetken päästä pennut pojan syliin ja mamman omaani ja vaihdoin uuden peiton,väärin tai ei,oli aika paljon sotkua.Koirat takas ja mamma nukahti pentujen ynistessä ja tissiä hamutessa.Vähän masu näytti siltä et viel vois jotain tapahtua,joten nuoremmat lapset nukkumaan ja vanhimman kanssa jäätiin oottelee,ei malttanu nuorimies mennä vaakatasoon.Olikin hyvä hetki jutella kaikesta mukavasta kahvia hörppiessä,kunnes puol kolmelta rupes mammakoira taas läähättää ja pyörimään ympäri laatikkoo.Yhtään se ei kattonu mihin suuntaan kellahtaa,joten pennut taas samas pyyhkees pojalle,ne piti kovaa meteliä kun äidistä erotettiin!Mamma puski ja huohotti puoltuntii,kunnes perästä rupes tulee tummaa nestettä,josta minä taas säikähdin ja öljyä sormeen ja kokeilin varovasti,ei mamma laittanu yhtään hanttiin.Taas tuntu jotain sormenpäässä,ei liikkunu suuntaan tai toiseen,vaikka emo ponnisti ja huusi/ulvoi.Meinasin mennä ihan paniikkiin,rauhoitin(itseäni,poikaani ja)koiraa hiljaa juttelemalla ja se työnsi uudestaan,äkkiä tuli jotain esiin,pennunpylly,otin kiinni samalla kun venytin varovasti emättimen reunoja toisella kädellä.Veto ja työntö ja hoblaa sieltä peruutti toinen narttu.Mammakoira ei ollut siitä yhtään kiinnostunut,toiset pennut rääkyi ja se itki niiden suuntaan,nostin ne sen viereen ja odotin hetken et se ois ruvennu hoitaa nuorinta,mut ei korvaa lotkauttanu sen puoleen,joten kalvot puhki taas kainalosta ja hierontaa vastakarvaan.Sormen käytin suussa eikä mitään tapahtunut,joten sanoin emolle et nyt ala hommiin ja käänsin sen pään vaavia vasten.Mammaa ei kiinnostanu yhtään,joten sakset käteen ja lanka poikki ja pentua hieromaan,poikani hieroi ja hetken päästä vinkas jo pieninkin.Mamman viekkuun ja lastani kehumaan,kello oli 03.00.En ois uskonu kuinka rankkaa voi olla.Vaihdoin taas alustan ja sanoin pojalleni että mee ihmeessä nukkumaan,ei käyny kuulema,hän on loppuun asti täs hommas.Ihmettelin missä jälkeiset viipyvät,puolentunnin päästä rupes mammasta vuotaa tosi ällöttävää tumman vihreetä paksua limaa.Pitkää nauhaa tuli pikkuhiljaa ja värjäs hännän ja jalat aivan vihreiksi.Ponnistelu alko myös,ulinaa ja kääntelyä,poika otti pennut ja olin varma et nyt jotain tosi ikävää tulee.Tummaa möössöä pursui ja emä itki kunnes äkkiä huomasin(olin polvillani melkein naama pyllyssä kiinni)et jotain vilahti seassa,pyyhin alapäätä jälleen kerran(lääkärin ohjeiden mukaan,siis nämä ohjeet jo puolilta öin).Hemmetti kuonohan se siellä!Emo ei auttanu enää yhtään,oli ihan velttona kyljellään,hengitteli ja valitti.Itku silmässä 2 sormee varovasti sisään(pesin tietty eka kädet ja öljyä sormiin),kauhistutti mut pakko oli jotain tehdä,vaik mammakoira on pieni niin synnytyskanava oli niin auki ,et kun hivutin etusormen ja peukalonpään sisään,tunsin pennun ja taas työnnettiin ja vedettiin,itkin ja kannustin ja tulihan se pikku-uros kuono edellä,ihan velttona.Emo jäi makaamaan,ei piitannu siitä tai muista pennuista joten taas kalvot vek ja napanuora poikki.Ei pikkujäbä liikkunu,ei hengittäny.Kello oli 04.10.Hieroin sitä ja sanoin et luontoäiti joskus tekee näin,meni useita min. yhtäkkiä mammakoira rupes vikisee ja nostin pennun sen viereen.Emo nuoli pitkään ja hartaasti ja se tokeni,rupes vikisee ja ryömi ite heti tissille!Siinä ne vikis kaikki 4 äipän kainalos,mä hoputin lapseni nukkuu ja partsille.Ihmettelin missä jälkeiset viipyy,kun soitin kys. eläinlääkäriltä asiasta,niin neuvo oli et jos ei mitään tule pienen ajan sis. niin koira lääkäriin saamaan piikki mikä antaa "voimaa jälkipoltoille".Samal ne tulikin ja mamma söi ne.Taas alustanvaihto,tupakalle ja vauvavelliä tekemään.Oli pienin menny niin heikkoon kuntoon(mun mielestä)et annoin ruiskulla ensiruokaa.Sit uskalsin mennä nukkuu,kello oli 7 aamulla.Nousin tunnin päästä ylös ja annoin uuden satsin,muut kaverit vinku ja kitis,emo nukku,yhtään ei tullu puristamalla maitoo.Äipän vatsa oli imetty ihan punaseks,annoin muillekin ruiskulla pari millilitraa,hyvin imivät,ja taas nukkuu.9.30 nousin ylös,vaihdoin alustan,emolle ruokaa ja vaakatasoon.Tiesin astutushetkellä olevani Joulusta t.kuun loppuun vapaalla,kiitos siitä edes!Kuvii on otettu pikkukarvasista,tällä hetkellä vajaa 3 vrk,laitan huomenna niitä tänne,voitte ihastella tai vihastella,ihan sama meille(jälk.tap.).Pitkä oli tää stoori,mut jatkoa seuraa jos joku sitä kaipaa..Niin meidän Japanin Chin on myös erittäin hienoa rotua(muka)mutta koska hän on huomattavasti kauniimpi kuin rotunsa tyypilliset edustajat,eli valko(puna)ruskeamusta,en hänen hienoja papereitaan myöskään erikseen maksanut,kun niil en myöskään mitään tehnyt!Hän on terve ja ihana "kissampi"kuin katit konsanaan,hyvä luonteinen,haukkumaton,omaan perheeseen kiintynyt,vieraisiin torjuvasti/alentuvasti suhtautuva Henkilö.Toki puolentunnin seurustelun jälkeen saattaa tulla peräti viereen rapsutuksia kerjäämään.Isä-Papillon on hurmaava jokapaikanhöylä ja kaikkienparaskaveri!Kaunis kuin mikä,täysin puhdas papereineen kaikkineen,On muuten 3-värinen hänkin.Kerron myöh. ja laitan kuvia kuten mainitsin,jos joku on kiinn. näkemään miltä näyttävät teekuppiin mahtuvat PERHOSCHIN.karvavauvat!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Itselläni sama haave, tosin täyttämätön.. :( Onnea kovasti pennuista!!!
Kyllä se on aina niin ihanaa toi syntymän ihme! Oma koiravauvakuumeeni saa taas uutta potkua. Minulle riittäisi kyllä vaan yksi kappale. Toivon kaikkea hyvää teille ja pienille vaavoille!
Seuraile nartun lämpöä, ettei tule kohtutulehdusta. Tuttavan koira kuoli pentujen ollessa pieniä, kun koiralle tuli sisään jääneiden mömmöjen takia kohtutulehdus.
ja seurailehan näitä pentuja, jotka syntyessään olivat kovin elottomia.. omasta kokemuksesta voin kertoa, että tasapainohäiriöiden takia jouduttiin yksi lopettamaan, pentu kai ehti liian kauan olemaan ilman happea.
Onnea uusille koira vauvoille!
Muista myös lisä kalkki silla kohta kun emo imettää neljää pentua niin se on valtavan rankkaa emolle. itse annamme pistoksen niskanahkaan eläin lääkäriltä saa reseptin.Mitä velliä sinä annat?
Royal caninilla on mielettömän hyvä emon maidon vastike. apteekista ostettu on aivan olematonta. Onnea pennuille. Seuraa myös emon vuotoa ja ennekaikkea lämpötilaa.Laskitteko kaikki jälkeiset? Jos sinne on jälkeinen jäänyt tulematta niin se alkaa kehittää tulehdusta. Muista myös päivittäin puunita pennut ja pidä jokaisen kohdalla kirjaa painosta. Näet heti jos jollain laskee. Digitaalinen keittiön vaaka on mielestäni paras.
Onnea vauvojen johdosta! Ovatko pennut sitten myöhemmin myynnissä? Täällä olisi kiinnostunut ostaja...
No ensinnäkin onneksi olkoon uusista vauvoista. Vaikkakin vastustan tahallaan tehtyjä seropeja. Toivottavasti hinta on myös seropin hinta, koska rekisteriin pentuja ei saada.
Mutta aivan pakko puuttua yhteen täysin käsittämättömään lauseeseen:
"Niin meidän Japanin Chin on myös erittäin hienoa rotua(muka)mutta koska hän on huomattavasti kauniimpi kuin rotunsa tyypilliset edustajat,eli valko(puna)ruskeamusta,en hänen hienoja papereitaan myöskään erikseen maksanut,kun niil en myöskään mitään tehnyt!"
Eihän niistä papereista erikseen mitään makseta, vaan ne kuuluvat pennun hintaan.
oli tosi hauska lukea tällanenkin juttu. minulla ei ole mitään "tahallaan" teetettyjä seropeja vastaan, sillä niin kauan kun en näe asiassa mitään epäeettistä, voin sen hyväksyä. niin ja paljon onnea vaan pentujen kanssa! enpä jaksa odottaa kuvia:) mielenkiinnosta haluan vielä kysyä, että miten päädyitte papillonin ja chinin risteytykseen? itsellänikin on mielessä risteyttää tulevaisuudessa koirarotuja, tietysti tavoitteena saada aikaan tavoittelemisen arvoisia koiria:)
On tavoitteena risteyttää koirarotuja?? Tavoittelemisen arvoisia koiria?? Miksi ihmeessä haluat risteyttää? Ei kai ole tulossa uusi suomenseurakoira...
Vaikkakin raskasta.. Laita tänne kuvia pian!
tota oli ihan älyttömän kiwa lukea... ei millää malta odottaa niit kuwii...