Olen 19-vuotias ja äitini kuoli äkillisesti muutama viikko sitten, löysin hänet kuolleena ja ollut jo päiviä, koska haju...
Surusta täällä palstalla puhutaan paljon, mutta aika vähän siitä välivaiheesta, mikä on kuoleman ja hautajaisten välissä, eli asioiden järjestely, asunnon tyhjentäminen, soittelu paikkoihin yms. ja miltä tuntuu, kun se kaatuu ns. yksin omille harteille?
Jossain kohtaa pitäisi surrakin, mutten ole siihen kyennyt, kun olen niin stressaantunut. Käyn töissä, töiden jälkeen menen tyhjentämään asuntoa joka on niin täynnä kaikkea, rahahuolet painaa päälle, omaa vuokraanikaan en ole maksanut ja tuntuu, että hajoan tämän kaiken paineen alla. Täysin naurettavaa, ettei saisi olla aikaa edes surra! Heti pitäisi pystyä jatkamaan elämää, käydä töissä ja hoitaa viralliset asiat töiden aikana, koska aukioloajat ja perinteinen 8-16 työ ei sovi yhteen millään!
En ymmärrä mistään mitään, kaikki tämä on minulle ihan uutta! Voisi sanoa, että olen ollut "onnekas", kun kukaan läheiseni ei ennen ole kuollut ja onhan se niin. Se nyt on saatanan laiha lohtu. En ole ikinä ollut hautajaisissa tai muussakaan ja kaikkea on pitänyt opetella ja oppia. Virkatodistukset, perunkirjoitus (ja ehdotettiin, että itse tekisin sen), valtakirjat, pankkiasiat, laskut, velat, tilaukset yms. Netistä olen etsinyt muistilistoja, mitä kaikkea pitää tehdä. Pää hajoaa ja en ymmärrä mistään mitään, hyvä kun saisin edes järjestettyä äiti raukan hautaan.
En ole edes vielä sisäistänyt täysin läheisen äitini kuolemaa kunnolla. Elän rauhoittavilla, unilääkkeillä ja alkoholilla, ei mene päivääkään ilman lääkkeitä. Kirjaimellisesti olen "aineissa" joka päivä, että kykenen kaikkeen. Toisinaan puhun hänelle, kerron asioita mitä olen tehnyt ja mitä pitää tehdä. Olen soittanutkin itkien puhelimeen, tietäen, ettei vastaa. Tuska on lamaannuttava, sattuu fyysisesti rintaan.
Niin paljon on tehtävää, ainakin tuntuu siltä. Tuntuu, ettei hetkeäkään anneta levätä, töissä on kauhea stressi työasioista ja jumalaton kiire, vapaa-aikana painostus jatkuu "joko olet soittanut, joko olet tilannut, joko olet järjestänyt, joko olet siivonnut, joko olet...".
Tämä on helvetillistä ja ehkä ymmärrän, miksei näistä koskaan puhuta. Puhutaan vain, että mennään hautajaisiin ja surraan. Harvoin siitä, kuka ne järjestää ja hoitaa pakolliset asiat, jotka on tehtävä.
Ei tästä selviä kuin kovettamalla itsensä. Ei ole voinut itkeä. Hautajaisissa sitten. Suurimman osan ajasta en tunne mitään. Olen kai vieläkin shokissa.
Kuoleman jälkeiset hoidettavat asiat
12
357
Vastaukset
- surullaonaikansa
Olen 19-vuotias ja äitini kuoli äkillisesti muutama viikko sitten, löysin hänet kuolleena ja ollut jo päiviä, koska haju... Ette olleet kovin läheisiä? Mutta elämä vie siitä ei kannata syylisuyytä kantaa ainakin äitisi on nyt kaiken maalisen yläpuolella ja eläästä jäi hyvin käytettyä tavaraa ja yksi? uudenpolven jatke.
Suru alkaa ensimäisistä päivistä jotka olitte ennen yhdessä- niinstressaantunut
Olimme läheisiä ja äitini merkitsi minulle hyvin paljon. Asun omillani ja töissä on ollut kiireistä ja ylityöpäiviä, joten näkeminen ja soittelu oli jäänyt vähemmälle...
Kiitos kuitenkin tukevasta (?) viestistä. En usko kuolemanjälkeiseen elämään, mutta toivon, että sitä olisi. Että hän vielä minua katselisi. Ettei viimeinen puheluni ollut "tulen käymään kun kerkeän".
Sellaista kai kuolema on. Aina jää jotain sanomatta tai tekemättä.
- mammanlikka
Älä tee perukirjaa itse, on paljon helpompaa teettää se. Teetä se ammattilaisella niin voit turvautua siihen että se tulee tehtyä oikein. Väärin tehtynä voi seurata sanktioita. Omasta kokemuksesta sanon myös, ettei kannata ottaa "sitä halvempaa", me otimme. Toki säätimme rahassa muutaman satasen, mutta hän ei osannut asiaansa eikä kertonut mitä tarvitaan. Unohda tuo perukirjoitus kuitenkin toistaiseksi, sinulla on 3 kuukautta aikaa tehdä se. Hautajaiset ovat nyt tärkeimmät. Onko äitisi asunto vuokra -asunto? Lykkäisin myös asunnon tyhjentämistä ellei sitä ole pakko vielä tyhjentää esim rauenneen vuokra-sopimuksen vuoksi.
Voimia sinulle koettelemukseesi. Olin itse samassa tilanteessa tasan vuosi sitten. Juuri nyt tilanteesi voi tuntua kaikin tavoin mahdottomalta, mutta ihmeellistä kyllä, siitä selviää lopulta.- niinstressaantunut
Kiitos, kai tämä joskus helpottaa. Ihmettelen itsekin, että jos tästä selviän, niin selviän mistä vain. Lähes.
Perunkirjoituksen ajattelinkin hoitaa ammattilaisella, mutta koska tuloni ovat pienet, niin oikeusaputoimisto on varmaankin oikea osoite. Ylipäätään jos olisi tarpeeksi rahaa, niin asiat sujuisi huomattavasti helpommin läheiselle/läheisille. Hautaustoimistohan tekee vaikka mitä puolesta, jos vain siitä maksaa.
Mutta perunkirjoitus kuulostaa niin hemmetin vaivalloiselta työltä, että maksan siitä mitä pystyn.
Asunto on vuokra-asunto ja se pitää olla tyhjänä kuun loppuun mennessä. Vuokrakin siitä pitäisi maksaa. - mammanlikka
Olethan huomannut hankkia itsellesi käyttöoikeuden äitisi tiliin? Voit maksaa kaikki äitisi kulut hänen tililtään. Pidä kaikki laskut ja kuitit tallessa, niitä tarvitaan perukirjaan. Voisitko pyytää vaikkapa aikaistettua kesälomaa töistä jotta voisit hoitaa näitä asioita? Kuulostaa kyllä siltä että olet varsin hyvin kartalla siitä mitä pitää tehdä, mutta jos sinulla on kysymyksiä tai epäselvyyttä hoidettavien asioiden suhteen niin kysy toki.
- LIIKAAPAINOA
Saanko kysyä kuka sinua painostaa? Kuka tai ketkä kyselevät:"oletko jo hoitanut,tilannut." ym. Entäpä isäsi? Elääkö hän vielä? Onko sinulla sisaruksia?
Sanoit,ettet usko kuoleman jälkeiseen elämään,mutta toivot että sitä olisi ja äitisi sinua katseli,mutta silloinhan sinä juuri uskot kuoleman jälkeiseen elämään. Kyllä äitisi aivan varmasti on sanotaan nyt vaikka Taivaassa ja sinä näet hänet vielä.Toivo ja tieto jälleennäkemisestä varmasti lohduttaa aivan varmasti myös sinua. Minkä on Jumala on luonut,eihän se voi vain kadota.Ruumiimme hajoaa,mutta emmehän me sitä ole kokemassa. Eihän ihmisen sielu voi vain kadota kuin **Saharaan.
Toivottavasti Sinulle on tarjottu tilanteessasi kriisiapua. Tässä Suomen Mielenterveysseuran kriisiauttamiseen linkki http://www.mielenterveysseura.fi/fi/tukea-ja-apua . Suosittelen lämpimästi, että hakisit apua tilanteeseesi, joka on erittäin traumaattinen kaikkinensa. Valtakunnallinen kriisipuhelin voisi olla aloitus siihen.
SOS-kriisikeskus/kriisityöntekijä- joiäkkäämpi
Olet noin nuorena joutunut suuren surun keskelle ja hoitelemaan asioita iässä, jota moni kaksikymppinen ei ikinä voi edes kuvitella. Ei ole kokenut ennen läheisen kuolemaa, käy töissä ja kaikki aikuisen vastuu kaatuu päälle.
Toivon että lähelläsi on edes muutama luotettava läheinen, jonka kanssa jutella, jakaa taakkaa, käsitellä surua.
Minulla on aina lohtuna kuoleman kohdatessa usko, että elämä ei kuolemaan pääty, mutta kyllä se ero on lopullinen tässä elämässä.
Jotenkin tuntuu, että saatat olla vielä jollakin tavoin sokissa ja tarvitset kyllä sitten vielä paljon apua kun nuo päällä olevat käytännönasiat on hoidettu.
Eihän sitä nuori ihminen, ja eipä iäkkäämpikään yksin selviä. Kiva että olet saanut paljon arvokasta käytännön tietoa palstalla. - voiitku
Moi! Mun mutsi kuoli 8.4.16 . Aloitin homman soittamalla kelaan ja vakuutusyhtiöihin ettei tarvitse palautella niille rahoja. En oikein käsittänyt, koska hautauslupa tulee joltain lääkäriltä mutta postissa tulee... Kirjoitan kaiken lehtiöön, muuten ei ole hajuakaan mitä on hoidettu ja mitä sovittu . Ja sukulaisille ilmoittaminen.
Olen varannut siunauskappelin, papin, kanttorin, muistotilaisuuden paikan ja tarjottavat. Hautaustoimisto hoitaa vainajan kuljetuksen, arkun, kukkalaitteet, kukkavihot, vainajan pukemisen ja hautakiven. Hinta 1610 e, ei sisällä kukkia. Siihen loppui jaksaminen. Virsien, värssyjen ja lehti-ilmoitusten tekeminen oli jo liian tuskallista.
Edessä on vielä puhelimen katkaisu, kantajat, pankit, vainajan kuva, kuvaaja hautajaisiin, kiven teksti ja tyyli, lintukoristeko vai ei. - herrakädellesi
Osanottoni suruusi ja voimia sinulle. Neuvoisin sinua hakemaan sairauslomaa työstä, olet siihen oikeutettu, ethän ole työkykyinenkään nyt. Saat aikaa asioiden järjestelylle ja suremiselle. Kaikki kyllä järjestyy aikanaan.
- suojelu
Minäkin luin tekstisi ja ensimmäinen ajatus että olet oikeutettu saamaan sairaslomaa tai muutenkin asioiden takia järkestemisen vuoksi lomaa,perustellusti! He ketkä sanovat ja hokevat sulle että.joko ,joko..ym skeidaa,sano heille että et ihan yksin kuulkaas salviä isosta urakasta että tulkaa auttamaan ja tukemaan nuorta kaveria! Tsemppiä kovasti ja muistan ´sua iltarukouksellani! Olet joutunut astumaan todella nuorena aikuisten saappaisiin ,josta ikäisesi eivät edes ymmärrä mitään yleensä....
- Kylläsinäselviät
Jaksamista Sinulle ja muille vastaavassa tilanteessa olevalle. Sairasloman haku vaikka työterveyslääkäriltä on ihan paikallaan. Et voi keskittyä työhösi täysipainoisesti.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 763521
Loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä tilassa
Seinäjoella Pohjan valtatiellä perjantaina sattuneessa liikenneonnettomuudessa loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä t282217Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan
Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä831995Tiedän, että emme yritä mitään
Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian191540- 281421
Mitä, kuka, hä .....
Mikähän sota keskustassa on kun poliiseja on liikkeellä kuin vilkkilässä kissoja271383Näin pitkästä aikaa unta sinusta
Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni71354Noh joko sä nainen oot lopettanut sen
miehen kaipailun jota sulla EI ole lupa kaivata. Ja teistä ei koskaan tule mitään. ÄLÄ KOSKAAN SYÖ KUORMASTA JNE! Tutu671307Taisit sä sit kuiteski
Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik101227Kerro nainen
Milloin huomasit, että kyse ei ole ihastumisesta vaan jostain selvästi vakavammasta.531065