Paavalilla vakava masennus?

Samoilla linjoilla olen. En näe, että apostoli Paavali oli masentunut tai muistakaan psyykkisistä vaivoista kärsivä (tästähän toisaalla Kai jo mainitsikin).

Mutta pitäähän Bushmannin näköjään saada päivittäinen kristittyjen, Raamatun ja Jumalan pilkka-annoksensa jostakin revittyä.

>>> Ja se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa, sanotaan ? >>>

Itsestäsikö puhut, vai? Ai niin sinähän olet oikea kristitty, niin minusta tietenkin!

>>> Täysin ilman uskonnollista kontekstia, nykyäänkin, niin monet pitävät oikeana puhua aina totta - ja kappas kippanaa, kun suusta kuitenkin tulee "valkoisia valheita". >>>

Tästä olemme puhuneet ennenkin. On olemassa moraalitonta toden puhumista ja moraalista valehtelemista. Kuten vaikkapa oveasi hakkaa selkeä tummahipiäinen ihminen ja pyytää päästä sisään. Kohta ovea hakkaa kalju maihinnousukenkiin pukeutunut karpaasi, jolla lukee selässä jotain Soldiers of Odin yms ja kysyy, että oletkos nähnyt tummahipiäistä kaveria tässä lähistöllä.

Puhutko totta ja annat tumman kaverin hakattavaksi vai lipsautatko tilanteeseen moraalisen ja oikean teon, eli pienen valheen?

No sinut tuntien ilmiannat tumman kaverin heti, vai kuinka, ja syykin pakottavaan todenpuhumiseen lienee selkeä muukalaisviha ja -kammo.

Valkoinen valhe voi olla usein paljon parempi vaihtoehto kuin vaikkapa toden puhuminen kun sillä ei ole mitään merkitystä ja kun tietää sen vaihtoehdon vaikkapa loukkaavan toista syvästi.

>>> Kun joku löytää kadulta kassin jossa on pari tuhatta euroa, niin silloin punnitaan se, onko tuo houkutus vahvempi kuin omatunto - joka "haluaa" tehdä oikein... >>

Normaali ihminen ei tarvitse tuon pohtimiseen yhdenkään mielikuvituskaverin apua, että mikä on oikein ja mikä on väärin.

Sinäkö joutuisit suuren pulman eteen? No Paavali lienee sitten sinua varten.

>>> Se on konkreettinen esimerkki siitä kun tahtoa oikein tekemiseen on, mutta jotenkin ei vaan löydy sitä itsekontrollin voimaa eikä oma ego anna myöden siihen että tunnustaisi tehneensä väärin. >>>

No tuollainen ihminen tarvitsee sitten tontun, maahisen tai jonkin jumalan avukseen, jos ei itse kykene toimimaan oikein. Niitäpä varten ne nykyään on.

>> BM ei voi tätä kuitenkaan hyväksyä, kenties siksi, että vaikka häntä pitäisi Paavalin filosofinen pohdinta sinänsä kiinnostaakin, hänen tarvehierarkiassaan voimakkaampana tuntuu usein olevan uskovien ja Raamatun tekstien mollaaminen. >>>

Ne sekavat löpinät eivät ole olleet kiinnostavia enää missään määrin, kun olen ymmärtänyt lukea sen mitä siellä lukee, enkä ole enää tulkinnut niitä kuten niitä pitää tulkita, jotta niissä olisi edes jokin äly.

totuusfriikki7678 kirjoitti:

Samoilla linjoilla olen. En näe, että apostoli Paavali oli masentunut tai muistakaan psyykkisistä vaivoista kärsivä (tästähän toisaalla Kai jo mainitsikin).

Mutta pitäähän Bushmannin näköjään saada päivittäinen kristittyjen, Raamatun ja Jumalan pilkka-annoksensa jostakin revittyä.

Lue lisää

>>> Samoilla linjoilla olen. En näe, että apostoli Paavali oli masentunut tai muistakaan psyykkisistä vaivoista kärsivä (tästähän toisaalla Kai jo mainitsikin). >>>

Kuinka niin?

Hän tahtoi tehdä hyvää, ei ollut voimia.

Hän ei tahtonut tehdä pahaa, mutta teki.

Syyn hän ulkoisti, eli syy oli jokin synti, joka johtuu yhden tunarin töppäilyistä paratiisissa, kun lankesi erään jumalan ansaan, johon taas Paavalilla ei ollut osaa eikä arpaa.

Ei tuo minusta kovin järkevän ihmisen puhetta ole.

bushmanni kirjoitti:

>>> Samoilla linjoilla olen. En näe, että apostoli Paavali oli masentunut tai muistakaan psyykkisistä vaivoista kärsivä (tästähän toisaalla Kai jo mainitsikin). >>>

Kuinka niin?

Hän tahtoi tehdä hyvää, ei ollut voimia.

Hän ei tahtonut tehdä pahaa, mutta teki.

Syyn hän ulkoisti, eli syy oli jokin synti, joka johtuu yhden tunarin töppäilyistä paratiisissa, kun lankesi erään jumalan ansaan, johon taas Paavalilla ei ollut osaa eikä arpaa.

Ei tuo minusta kovin järkevän ihmisen puhetta ole.

Lue lisää

Busman: Sinä et ymmärrä raamattua yhtään, tulkitset oman makusi mukaan.

bushmanni kirjoitti:

>>> Samoilla linjoilla olen. En näe, että apostoli Paavali oli masentunut tai muistakaan psyykkisistä vaivoista kärsivä (tästähän toisaalla Kai jo mainitsikin). >>>

Kuinka niin?

Hän tahtoi tehdä hyvää, ei ollut voimia.

Hän ei tahtonut tehdä pahaa, mutta teki.

Syyn hän ulkoisti, eli syy oli jokin synti, joka johtuu yhden tunarin töppäilyistä paratiisissa, kun lankesi erään jumalan ansaan, johon taas Paavalilla ei ollut osaa eikä arpaa.

Ei tuo minusta kovin järkevän ihmisen puhetta ole.

Lue lisää

Et taida ottaa huomioon sitä hengellistä todellisuutta, että Paavalissa, kuten ihmisessä yleensäkin, on se "liha" (= vanha turmeltunut itsekäs syntinen luonto) ja kristityssä, kuten Paavalissa, on sen lisäksi Henki ja uusi luomus Kristuksessa. Nämä kaksi ovat sitten ristiriidassa keskenään niin että "liha" vastustaa Jumalan tahtoa ja haluaa elää synnissä, kun taas uusi luomus ihmisessä tahtoo elää Jumalan tahdon mukaan. Uskovassa ihmisessä käydään lihan ja Hengen taistelua ja kokemus on, että voimaa hyvän tekemiseen ei itsessä ole.

Pitäisi ottaa huomioon Roomalaiskirjeen kokonaisuus niin siitä ilmenisi, että ei Paavali mikään masentunut ollut tms.

totuusfriikki7678 kirjoitti:

Et taida ottaa huomioon sitä hengellistä todellisuutta, että Paavalissa, kuten ihmisessä yleensäkin, on se "liha" (= vanha turmeltunut itsekäs syntinen luonto) ja kristityssä, kuten Paavalissa, on sen lisäksi Henki ja uusi luomus Kristuksessa. Nämä kaksi ovat sitten ristiriidassa keskenään niin että "liha" vastustaa Jumalan tahtoa ja haluaa elää synnissä, kun taas uusi luomus ihmisessä tahtoo elää Jumalan tahdon mukaan. Uskovassa ihmisessä käydään lihan ja Hengen taistelua ja kokemus on, että voimaa hyvän tekemiseen ei itsessä ole.

Pitäisi ottaa huomioon Roomalaiskirjeen kokonaisuus niin siitä ilmenisi, että ei Paavali mikään masentunut ollut tms.

Lue lisää

>>> Et taida ottaa huomioon sitä hengellistä todellisuutta, että Paavalissa, kuten ihmisessä yleensäkin, on se "liha" (= vanha turmeltunut itsekäs syntinen luonto) yms yms yms >>>

No mitäs minä kirjoitin viestini yhdessä kohdassa?

Kyllä minä ymmärrän sen, että näitä on pakko tulkita määrätyssä ja ennaltasovitussa viitekehyksessä, että ne eivät kertoisi siitä, mistä ne todella kertovat, vaan ennaltasovitussa viitekehyksessä tietenkin musta muuttuu valkoiseksi ja hulluus järkevyydeksi ja masennus tomeruukseksi.

Jos sinulle tulee ihminen kertomaan kadulla tai missä tahansa että hänen sisällään vaikuttaa voima, joka pakottaa hänet tekemään pahaa ja estää häntä tekemästä hyvää, niin mitäpä sinä tekisit?

Taputtaisit olalle, että kuule sellaista se on kun tuo lihan turmelus ja blå blå blå, vai juoksisitko karkuun ja lujaa?

Jostain syystä kun tuollainen hulluus puetaankin uskonnon kaapuun, niin se on ihanan suloista ja juuri sellaista ihmisen pitääkin kokea, että on oikea uskovainen ja parempi kuin nuo side silmillä kulkevat pakanat.

totuusfriikki7678 kirjoitti:

Et taida ottaa huomioon sitä hengellistä todellisuutta, että Paavalissa, kuten ihmisessä yleensäkin, on se "liha" (= vanha turmeltunut itsekäs syntinen luonto) ja kristityssä, kuten Paavalissa, on sen lisäksi Henki ja uusi luomus Kristuksessa. Nämä kaksi ovat sitten ristiriidassa keskenään niin että "liha" vastustaa Jumalan tahtoa ja haluaa elää synnissä, kun taas uusi luomus ihmisessä tahtoo elää Jumalan tahdon mukaan. Uskovassa ihmisessä käydään lihan ja Hengen taistelua ja kokemus on, että voimaa hyvän tekemiseen ei itsessä ole.

Pitäisi ottaa huomioon Roomalaiskirjeen kokonaisuus niin siitä ilmenisi, että ei Paavali mikään masentunut ollut tms.

Lue lisää

>>> Pitäisi ottaa huomioon Roomalaiskirjeen kokonaisuus niin siitä ilmenisi, että ei Paavali mikään masentunut ollut tms. >>>

Tuossa pätkässä, minkä lainasin, niin siinä Paavalin mielipide on se, että ihminen on synnin vallassa täysin ja synti pistää ihmisen tekemään sitä sun tätä. Ihminen elää kokonaan vieraan mahdin alaisuudessa, eli synnin, eikä ihminen voi syntiä vastustaa ja jopa Paavali ei kykene syntiä vastaan taistelemaan ja synti on sellainen tyranni, että se pakottaa Paavalinkin tekemään pahaa ja estää häntä tekemästä hyvää.

Hetkeä myöhemmin Paavali kirjoittaa, että kaikki ihmiset tuomitaan heidän tekojensa mukaan.

Sehän on äärettömän jyrkässä ristiriidassa sen kanssa, että synti on ylivoimainen mahti, jota ihminen ei voi vastustaa.

Sitten tulee hurjaa tekstiä, eli "Jumala on tehnyt kaikki tottelemattomuuden vangeiksi, jotta voisi antaa kaikille armahduksen".

Jumala itse sai aikaan ja itse tarkoitti, että kaikki olisivat syntisiä, jotta saisi sitten pelastaa kaikki.

Paavalin logiikka koko sopassa on perinteinen "lopusta alkuun" -toimiminen, eli hän kehittää ensin ratkaisun ja sitten hän alkaa luoda sille ratkaisulle oikeaa ongelmaa, johon hänen ajatuksensa sopii ratkaisuksi.

Välillä hänen ihmiskuvansa on äärettömän pessimistinen ja synkkä. Sitten taas seuraavassa hetkessä ihminen voi elää eettisesti ja täyttää lain eettiset vaatimukset ja Jumalan tahtoa totetuttavia ihmisiä on niin juutalaisissa kuin pakanoissakin sekä kristityissä yms.

Paavali on ihan perinteinen masentunut ihminen, jolla on jokin ehkäpä autistinen persoonallisuushäiriö, jossa mennään ajatusten ja tunteiden vuoristorataa täysillä mutkaan, ilman logiikan häivääkään.

Välillä kaikki ovat äärettömän pahoja ja huonoja. Välillä voi elää eettisesti. Ihminen ei voi itselleen mitään, koska synti saa koko ihmisen valtaansa. Ihminen kuitenkin tuomitaan tekojensa perusteella ja juuri väkevästi todistettiin, että ihminen ei voi itse vaikuttaa siihen mitä hän tekee, koska synti hallitsee ja saa ihmisen valtaansa yms yms yms... Jumala on itse tehnyt syntisiä, jotta voisi sitten pelastaa meidät jne jne jne.

Käsittämätön sekasotku, jossa ei ole yhtään mitään mieltä saatikka järkeä.

Paavalin teologiassa synti on suorastaan kosminen turmiomahti, ei vain jokin yksittäinen teko, joita tehdään tai ollaan tekemättä. Paavalin rehellinen kokemus oli, että tämä synti, joka hänessä edelleen asuu tekee sitä pahaa, mitä hän ei tahtoisi tehdä.

Ja kuten eräs rovasti aikoinaan kirjoitti niin juurikin tämä hengellinen sota paljastaa ja osoittaa uskossa elävän kristityn: eli taistelu lihan ja hengen välillä.

Ei tähän hengelliseen todellisuuteen tarvitse sotkea mitään psykologisia termejä ja oletuksia jostain jopa autismista.

totuusfriikki7678 kirjoitti:

Paavalin teologiassa synti on suorastaan kosminen turmiomahti, ei vain jokin yksittäinen teko, joita tehdään tai ollaan tekemättä. Paavalin rehellinen kokemus oli, että tämä synti, joka hänessä edelleen asuu tekee sitä pahaa, mitä hän ei tahtoisi tehdä.

Ja kuten eräs rovasti aikoinaan kirjoitti niin juurikin tämä hengellinen sota paljastaa ja osoittaa uskossa elävän kristityn: eli taistelu lihan ja hengen välillä.

Ei tähän hengelliseen todellisuuteen tarvitse sotkea mitään psykologisia termejä ja oletuksia jostain jopa autismista.

Lue lisää

Kuinka sitten on mahdollista tuomita ihminen hänen jokaisen sanansa ja jokaisen tekonsa johdosta, jos kerran Jumala on saattanut ihmiset tämän synnin alaisuuteen ja pahaa tuottavan käyttäytymisen vangeiksi, jolle ihminen ei voi mitään, kuten Paavali kirjoittaa?

Aika sairas Jumala kun ensin pistää kaikki toimimaan vastoin tahtoaan, eli tekemään pahaa ja että ei jaksa tehdä hyvää ja sitten niistä teoista, joille et voi mitään, saat tuomion.

Persoonallisuushäiriöistä ja muista psyykkisistä ongelmista kirjoittavan henkilön olisi suotavaa tietää niistä perusasiat.

Autistinen persoonallisuushäiriö?

Autismi on keskushermoston kehityshäiriö. Keskushermoston kehityshäiriö eroaa persoonallisuushäiriöstä siten, että ensimmäinen, eli tässä tapauksessa autismi, on neurologinen tila joka ilmenee lapsella ennen kolmen vuoden ikää, kun taas persoonallisuushäiriöt ovat psykologisia ja voivat kehittyä ihmiselle aikuisiälläkin.

Faktoihin perustumaton väite fyysisestä kehityshäiriöstä kärsivien henkisestä häiriintyneisyydestä ja siihen liitetty negatiivinen assosiaatio oman näkemyksen pönkittämiseksi sopisi useampaankin B-klusterin persoonallisuushäiriöön. Tämä on pelkkä objektiivinen huomio, käytännön havainnollistaminen miten sinunkin kirjoituksistasi voi löytää persoonallisuushäiriön piirteitä mikäli niihin kiinnittää huomiota. Tämä ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, että sinulla olisi persoonallisuushäiriö, vaan kyse saattoi olla rehellisestä tietämättömyydestä, ja etenkin vahva tunnelataus voi johtaa vastaavaan ajattelemattomuuteen lähes kenellä tahansa. Psyykkisesti tasapainoinen ihminen ymmärtää esimerkin pointin ja kykenee katsomaan sitä itsensä ulkopuolelta, persoonallisuushäiriöstä kärsivä ottaisi sen todennäköisesti henkilökohtaisena loukkauksena ja tuntisi tarvetta kompensoida kokemansa nöyryytys.

Toivottavasti tämä selkeytti edes sen seikan, että toisten leimaaminen persoonallisuushäiriöiseksi kirjoitetun tekstin perusteella on heikko diagnoosipohja. Ja tietysti sen, että fyysinen kehityshäiriö ja persoonallisuushäiriö eivät ole sama asia.

Tietysti Paavalin jutut eivät kokonaisuudessaan tarkoita ihan sitä mitä aloituksessa nyt esitetään. Hän toi esiin myös sen, miten vaikeaa on tehdä hyvää, kun tahtomattaan aiheuttaa pahaa. Mutta sen lisäksi voi kysyä mikä Paavalia oikein vaivasi, kun hän sanoo:
7 Ja etten niin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi, on minulle annettu lihaani pistin, saatanan enkeli, rusikoimaan minua, etten ylpeilisi.
8 Tämän tähden olen kolmesti rukoillut Herraa, että se erkanisi minusta.
9 Ja hän sanoi minulle: "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa". Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan.
Oikeastihan mikään saatanan enkeli ei häntä rusikoinut, eikä heppu taatusti puhunut oikeasti minkään "Herran" kanssa muuten kuin mielessään. Luultavasti Pauluksella oli sairaus, johon ei plasebo-vaikutus tehonnut ja jotenkinhan se piti selittää sitten muille uskoville, miksei pyhä hönkäys toiminutkaan . . .
Jonkinlainen alttius mielenhäiriöön Pavella siis selvästi oli, mutta sen lisäksi voidaan kysyä tekikö hän työtä käskettyä esim. roomalaisille vai oliko oikeasti hurahtanut? Tätähän on esitetty, että roomalaiset olisivat lanseeranneet koko kristinuskon. Lähinnä tuosta jää ihmettelemään sitä, miksi kristittyjä sitten yleensä olisi rooman toimesta vainottu, jos kyse olisi ollut tarkoituksellisesta ja Rooman hyötykäyttöön ajatellusta uskonnosta.
Paavali myös pohtii sitä, onko syntiä olemassa ilman lakia. Laki kuitenkin perustuu ihmisen määrityksiin, jotka taas perustuvat siihen miten suurin osa ihmisistä tulkitsee asioita ja tapahtumia. Kukaan ei yleisesti ottaen pidä siitä, että häneltä varastetaan, varsinkaan ne joilla on mistä varastaa, joten lanseerataan laki jonkun jumalan nimiin ja annetaan sille pääkäsky: "Älä varasta". Koska yhteiskuntarauha vaatii sitä ettei tapeta eikä mukiloida, laitetaan käsky: "Älä tapa". Tämä taas on ongelmallinen määräys varsinkin muinaisessa Lähi-Idässä, jossa naapurien valtaaminen oli arkipäivää myös juutalaisille. Onneksi oli profeetat, jotka saattoivat jumalan nimissä antaa poikkeavia tilanteita varten ohjeet, joita noudattaen sitten voitiin naapurikansan miehet tappaa ja naiset ja lapset ottaa orjiksi. Tai tappaa vaikka kaikki, jos se oli tarpeen.
Eh, niin, ihminen siis tekee väärin vaikkei lakia olisi. Laki vain määrittelee konkreettisemmin mikä kussakin yhteiskunnassa on väärin ja mikä ei.

>>> " Paavali puhuu "synnistä, joka minussa asuu"" >>>

Niinpä.

Jos ihminen kuvittelee, että hänessä asuu jokin voima, joka estää häntä tekemästä hyvää ja pakottaa hänet tekemään pahaa, niin kyllä sellainen ihminen on päästään sekaisin vuonna 2016 ja ollut sitä muulloinkin.

Oikea paikka olisi jokin psykiatrisen hoidon sairaala.

Mutta pari tuhatta vuotta sitten moiset perustivat uskontoja.

bushmanni kirjoitti:

>>> " Paavali puhuu "synnistä, joka minussa asuu"" >>>

Niinpä.

Jos ihminen kuvittelee, että hänessä asuu jokin voima, joka estää häntä tekemästä hyvää ja pakottaa hänet tekemään pahaa, niin kyllä sellainen ihminen on päästään sekaisin vuonna 2016 ja ollut sitä muulloinkin.

Oikea paikka olisi jokin psykiatrisen hoidon sairaala.

Mutta pari tuhatta vuotta sitten moiset perustivat uskontoja.

Lue lisää

"Jos ihminen kuvittelee, että hänessä asuu jokin voima, joka estää häntä tekemästä hyvää ja pakottaa hänet tekemään pahaa, niin kyllä sellainen ihminen on päästään sekaisin vuonna 2016 ja ollut sitä muulloinkin."
Jos taas joku ihminen on täysin vakuuttunut ettei ole olemassa mitään voimaa joka saattaisi hänet - no, ihan vaan esimerkiksi - mollaamaan uskovia tai heidän pyhinä pitämiään kirjoituksia tai kirjoittajia, niin pidetäänkö häntä sitten terveenä, sosiaalisena, suvaitsevana sekä toisia ihmisiä ja heidän uskonvapauttaan kunnioittavana henkilönä ?

Exap kirjoitti:

"Jos ihminen kuvittelee, että hänessä asuu jokin voima, joka estää häntä tekemästä hyvää ja pakottaa hänet tekemään pahaa, niin kyllä sellainen ihminen on päästään sekaisin vuonna 2016 ja ollut sitä muulloinkin."
Jos taas joku ihminen on täysin vakuuttunut ettei ole olemassa mitään voimaa joka saattaisi hänet - no, ihan vaan esimerkiksi - mollaamaan uskovia tai heidän pyhinä pitämiään kirjoituksia tai kirjoittajia, niin pidetäänkö häntä sitten terveenä, sosiaalisena, suvaitsevana sekä toisia ihmisiä ja heidän uskonvapauttaan kunnioittavana henkilönä ?

Lue lisää

Heh.

Ja sinäkö siis kannatat uskonvapautta ja sitä, että tänne sopii kyllä kaikkia uskontoja ja etenkin niiden muiden jumalien palvojia?

Vai onko niin että sallit muita uskontoja ja muiden jumalien palvojia, kunhan pysyvät silmistäsi poissa ja tekevät sitä jossain muussa maassa, mielellään mahdollisimman kaukana sinusta ja ystävistäsi?

Jos ihmistä ohjaa jokin voima tekemään pahaa ja se sama voima estää tekemästä hyvää niin ihminen on päästään sekaisin, naamioidaanpa se minkä tahansa uskonnon dogmien suojaviitan taakse piiloon.

bushmanni kirjoitti:

Heh.

Ja sinäkö siis kannatat uskonvapautta ja sitä, että tänne sopii kyllä kaikkia uskontoja ja etenkin niiden muiden jumalien palvojia?

Vai onko niin että sallit muita uskontoja ja muiden jumalien palvojia, kunhan pysyvät silmistäsi poissa ja tekevät sitä jossain muussa maassa, mielellään mahdollisimman kaukana sinusta ja ystävistäsi?

Jos ihmistä ohjaa jokin voima tekemään pahaa ja se sama voima estää tekemästä hyvää niin ihminen on päästään sekaisin, naamioidaanpa se minkä tahansa uskonnon dogmien suojaviitan taakse piiloon.

Lue lisää

No, ehkä suoran vastauksen odottaminen sinulta pilkan sijaan oli yltiöoptimismia.

Exap kirjoitti:

No, ehkä suoran vastauksen odottaminen sinulta pilkan sijaan oli yltiöoptimismia.

Sitä saa, mitä tilaa.

Onhan se suloista kun aikuinen mies omaa mielikuvituskaverin ja jota hengissä pitääkseen on joka kommentissa koetettava viedä keskustelua pois aiheesta.

Onko sinulla kommenttia siitä, että jos vaikkapa joku työkaverisi ilmoittaa että hän ei jaksa enää elää ja toivoo kuolemaa, niin mitäpä tekisit?

Kannustat että kuule raamatussakin oli yksi Paavali joka kirjoitti ihan samaa että pistä kuule piippu ohimolle, koska kuolema on voitto. Niin se Paavalikin sanoi.

Vai ajatteletko että ihmisellä taitaa olla jokin hätänä, vaikkapa mieli hiukan sairas. Ehkä masennus?

Vaikuttaa siltä, että Perkele kiusaa pahuuteen erityisesti uskovia, koska teillä hämmästyttävästi näyttää olevan paljon kovemman kamppailun takana olla tekemättä pahaa kuin meillä muilla keskimäärin.
Eräs naispuolinen fundamentalisti (nykyään tietääkseni ei enää uskomassa) sanoi minulle vuosituhannen vaihteessa, että Perkele on uskovien kimpussa juuri siksi, koska hän jo hallitsee muita. Miksipä Hän omiaan kiusaisi. Logiikkansa tuossakin.:)

Upea kirjoitus, ja puhdasta asiaa !

Kai toikin ansiokkaasti esille, että Paavalia riivasi myös tyypillinen kaksisuuntainen mielialahäiriö, eli maanis-depressiivisyys.. Kuuluu masennuksen oireisiin selkeästi.

Häiriöille on ominaista toisiaan vaihtelevin välein seuraavat masennus- ja maniajaksot.

>>> Paavali iloitsee (luvussa 5) siitä jne >>>

Yhdessä luvussa Paavali on täynnä tuskaa ihmisen käsittämättömästä riittämättömyydestä ja pahuudesta, jonka vallassa koko maailma on. Jokainen ihminen on läpeensä paha, ei edes pientä toivoa. Hetken päästä jokainen ihminen ei olekaan paha, vaan on ihmisiä, jotka kykenevät elämään eettisesti ja noudattamaan Jumalan ohjeita.

Yhdessä vaiheessa Paavali esittää, että synti on jokin persoonallinen voima, joka ottaa koko ihmisen valtaansa niin, että edes Paavali itse ei voi päättää tekojaan ja tekemisiään, vaan synti pakottaa hänet tekemään vastoin tahtoaan pahaa ja sitä hyvää, mitä Paavali haluaisi tehdä, niin siihen hän ei kykene tämän sisäisen demoninsa vaikutuksesta.

Hetken päästä hän lohduttautuu sillä, että jokainen ihminen tuomitaan kuitenkin tekojensa mukaan, vaikka on juuri todistanut väkevästi, että ihminen ei ole vastuussa omista teoistaan, koska synti on niin raju ja voimakas voima ihmisen sisällä, että se pistää ihmisen toimimaan vastoin omaa tahtoaan.

Ei yhtään mitään järkeä taikka logiikkaa, vaan selkeän maanis-depressiivisen ihmisen tuottamaa aineistoa.

Kirjeessä filippiläisille Paavali pohtii vakavasti itsemurhaa.

Hän kirjoittaa, että kuolema on voitto! En tiedä, kumman valitsisin, kirjoittaa Paavali. Elämä vai kuolema. Jälleen kerran maanis-depressiivinen vaihe on vahvasti depression puolella.

Haluan lähteä täältä ja päästä Kristuksen luo, sillä se olisi kaikkein parasta, kirjoittaa Paavali. Tapan itseni siis, jos suomeksi sanotaan.

Kun jälleen kerran riisumme tästä kaiken tulkintatradition, niin mitäpä Kai tekisi kun tapaisi seurakuntalaisen, joka kertoo selvin sanoin, että hän haluaa lähteä täältä ja ei jaksa enää elää?

Kerrotko, että kuule Kristus on voitto ja ei muuta kuin köyden jatkoksi vaan?

Vai ohjaisitko hänet kenties saamaan apua masennukseen?

Filippiläiskirjein osoittaa selkeät maanis-depsissiivisyyden merkit, jotka kulkevat masennuksen kanssa käsi kädessä.

Yhdessä hetkessä haudotaan itsemurhaa ja toisessa ollaan taas tarmoa täynnä jatkamassa työtä yhteisen hyvän eteen.

Elämä ei ollut muutenkaan helppoa, sillä vaikka Kristuksen piti korjata kaikki, niin Paavali kirjoittaa Kristuksen seuraajille muka lohdutuksena, että te saatte kärsiäkin vielä Kristuksen puolesta.

Mikäs ihmeen sovittaja se Kristus oli, kun kannattajien piti kuitenkin edelleen vieläpä kärsiä hänen puolestaan?

Samoin Paavalin näkemykset tuonpuoleisesta ja tulevasta taivaasta vaihtelivat päivästä ja viikosta toiseen. Hän odotti, odotti ja odotti ja muutteli näkemyksiään fiiliksensä mukaan, eli missä vaiheessa maanisuutta tai depsessiivisyyttä nyt sattui kulloinkin olemaan.

Yhdessä vaiheessa vain osa Kristuksen kannattajista ehtii kuolla ennen kuin hän palaa takaisin hoitamaan hommat loppuun.

Seuraavassa hetkessä lopullinen ratkaisu on jossain masentavan hamassa tulevaisuudessa.

Yhdessä välissä Kristuksen valtakunta on maan päällä ihan hetken kuluttua.

Toisessa hetkessä se on jossain määrittelemättömässä tulevaisuudessa tuonpuoleisessa, tarkemmin määrittelemättömässä paikassa toisessa ulottovuudessa jne.

Maaninen, depressiivinen. Tahtoo kuolla, täynnä tarmoa. Pahuutta kaikkialla, eipä sittenkään.

>>> Lisäksi Paavali nimenomaan kirjoittaa vapauttaakseen sellaisen, joka jonkun vaikean asian kanssa taistelee, mutta tekee sen käyttämällä joskus itse läpikäymäänsä ongelmaa esimerkkinä. Näin kirjoittaa se, joka on mieleltään terve, ei masentunut ja sairas henkilö. >>>

Paavalin mielen järkkymisestä ja hänen mielensä maanisuuden ja depressiivisyyden välisestä kamppailusta on hänen kirjeensä esimerkkejä pullollaan.

Hän kirjoitti Korintista lähettämässään Roomalaiskirjeessä, että synti ei ole enää teidän herranne, sillä te ette ole enää lain vaan armon alaisia.

Hän maalaa kuvaa, että ei-kristityt juutalaiset ovat oikeita syntisäkkejä, pahoja läpeensä ja he eivät pysty täyttämään lakia, mutta kristityt täyttävät hengessä kaiken!

Kuitenkin hänelle oli juuri saatettu tietoon, että Korintin seurakunnassa on havaittu sellaista haureutta, jota ei tavata edes pakanakansojen keskuudessa. Kristitty veli saattoi olla siveetön, ahne, epäjumalanpalvelija, pilkkaaja, juomari tai jopa riistäjä.

Joten sopii täydellisesti masentuneen ihmisen mielenkuvaan tuollainen, että vaikka hänelle oli kerrottu seurakunnan masentavasta tilanteessa rehellinen arvio, hän silti vastoin hänelle ilmoitettua maalailee kuvaa voitetusta synnistä, vaikka hän tiesi että todellisuus on jotain aivan muuta. Edes pakanakansat eivät harrasta sellaista irstautta mitä kristityt siellä tekivät ja kuitenkin hän lähettelee kirjeita, että olette voittaneet synnin, hurraa.

Paavali kirjoittaa, että _kaikki_ ovat luopuneet ja käyneet kelvottomiksi ja ei ole ketään, joka tekee hyvää.

Hetken päästä hän kirjoittaa, että pakanakansatkin, joilla ei ole lakia, saattavat luonnostaan tehdä mitä laki vaatii.

Maaninen-depressiivinen, maaninen-depressiivinen, maaninen.....

Pahimmassa depressiossa Paavali kirjoittaa täysin suoraan, että Jumala on tehnyt kaikki tottelemattomuuden vangeiksi, jotta voisi antaa kaikille armahduksen.

http://www.evl.fi/raamattu/1992/Room.11.html

Synti onkin todellisuudessa Jumalan omien motiivien ja tarkoitusperien seuraus ja Jumala sai aikaan, että kaikki ovat syntisiä, jotta voisi sitten näyttäytyä suurena armon tuojana ja pelastaa kaikki.

Äärettömän sekavan ihmisen tuotoksia ja vaikea kuvitella kuin vakava masennus, joka saa ihmisen kirjoittamaan, että kaikki pahuus ja synti on oman Jumalan aikaansaannosta, jotta hän voisi sitten pelastaa kaikki hyvää hyvyyttään.

Olet totaalinen kusipää.

eivoimuutasanoa kirjoitti:

Olet totaalinen kusipää.

Bushmanni on profeetta! Sinä olet matkalla kadotukseen kusinesi.

bushmanni kirjoitti:

Kai toikin ansiokkaasti esille, että Paavalia riivasi myös tyypillinen kaksisuuntainen mielialahäiriö, eli maanis-depressiivisyys.. Kuuluu masennuksen oireisiin selkeästi.

Häiriöille on ominaista toisiaan vaihtelevin välein seuraavat masennus- ja maniajaksot.

>>> Paavali iloitsee (luvussa 5) siitä jne >>>

Yhdessä luvussa Paavali on täynnä tuskaa ihmisen käsittämättömästä riittämättömyydestä ja pahuudesta, jonka vallassa koko maailma on. Jokainen ihminen on läpeensä paha, ei edes pientä toivoa. Hetken päästä jokainen ihminen ei olekaan paha, vaan on ihmisiä, jotka kykenevät elämään eettisesti ja noudattamaan Jumalan ohjeita.

Yhdessä vaiheessa Paavali esittää, että synti on jokin persoonallinen voima, joka ottaa koko ihmisen valtaansa niin, että edes Paavali itse ei voi päättää tekojaan ja tekemisiään, vaan synti pakottaa hänet tekemään vastoin tahtoaan pahaa ja sitä hyvää, mitä Paavali haluaisi tehdä, niin siihen hän ei kykene tämän sisäisen demoninsa vaikutuksesta.

Hetken päästä hän lohduttautuu sillä, että jokainen ihminen tuomitaan kuitenkin tekojensa mukaan, vaikka on juuri todistanut väkevästi, että ihminen ei ole vastuussa omista teoistaan, koska synti on niin raju ja voimakas voima ihmisen sisällä, että se pistää ihmisen toimimaan vastoin omaa tahtoaan.

Ei yhtään mitään järkeä taikka logiikkaa, vaan selkeän maanis-depressiivisen ihmisen tuottamaa aineistoa.

Kirjeessä filippiläisille Paavali pohtii vakavasti itsemurhaa.

Hän kirjoittaa, että kuolema on voitto! En tiedä, kumman valitsisin, kirjoittaa Paavali. Elämä vai kuolema. Jälleen kerran maanis-depressiivinen vaihe on vahvasti depression puolella.

Haluan lähteä täältä ja päästä Kristuksen luo, sillä se olisi kaikkein parasta, kirjoittaa Paavali. Tapan itseni siis, jos suomeksi sanotaan.

Kun jälleen kerran riisumme tästä kaiken tulkintatradition, niin mitäpä Kai tekisi kun tapaisi seurakuntalaisen, joka kertoo selvin sanoin, että hän haluaa lähteä täältä ja ei jaksa enää elää?

Kerrotko, että kuule Kristus on voitto ja ei muuta kuin köyden jatkoksi vaan?

Vai ohjaisitko hänet kenties saamaan apua masennukseen?

Filippiläiskirjein osoittaa selkeät maanis-depsissiivisyyden merkit, jotka kulkevat masennuksen kanssa käsi kädessä.

Yhdessä hetkessä haudotaan itsemurhaa ja toisessa ollaan taas tarmoa täynnä jatkamassa työtä yhteisen hyvän eteen.

Elämä ei ollut muutenkaan helppoa, sillä vaikka Kristuksen piti korjata kaikki, niin Paavali kirjoittaa Kristuksen seuraajille muka lohdutuksena, että te saatte kärsiäkin vielä Kristuksen puolesta.

Mikäs ihmeen sovittaja se Kristus oli, kun kannattajien piti kuitenkin edelleen vieläpä kärsiä hänen puolestaan?

Samoin Paavalin näkemykset tuonpuoleisesta ja tulevasta taivaasta vaihtelivat päivästä ja viikosta toiseen. Hän odotti, odotti ja odotti ja muutteli näkemyksiään fiiliksensä mukaan, eli missä vaiheessa maanisuutta tai depsessiivisyyttä nyt sattui kulloinkin olemaan.

Yhdessä vaiheessa vain osa Kristuksen kannattajista ehtii kuolla ennen kuin hän palaa takaisin hoitamaan hommat loppuun.

Seuraavassa hetkessä lopullinen ratkaisu on jossain masentavan hamassa tulevaisuudessa.

Yhdessä välissä Kristuksen valtakunta on maan päällä ihan hetken kuluttua.

Toisessa hetkessä se on jossain määrittelemättömässä tulevaisuudessa tuonpuoleisessa, tarkemmin määrittelemättömässä paikassa toisessa ulottovuudessa jne.

Maaninen, depressiivinen. Tahtoo kuolla, täynnä tarmoa. Pahuutta kaikkialla, eipä sittenkään.

Lue lisää

On varmaankin ihan mukava poimia jonkun kirjoituksista yksi lause sieltä ja toinen täältä ja niiden pohjalta läiskiä mielenterveysdiagnooseja katsomatta kokonaisuutta. Huvittavaksi tämä muuttuu silloin, kun joku tekee tätä ihan tosissaan, niin kuin veli Bushmanni näyttää tekevän.

Kun mielenkiinnolla odotamme, milloin tulevat seuraavat diagnoosit Paavalin skitsofreniasta, paranoiasta tai vaikka andistuneisuushäiriöistä, voinemme myös olla kiitollisia siitä, ettei veli Bushmanni ole suomalaisesta mielenterveysdiagnostiikasta vastuussa. Samalla periaatteellahan yhden jos toisenkin palstalle kirjoittavan, myös veli Bushmannin, voisi yksittäisiä lauseita niputtaalla leimata ties millä mielenterveyshäiriönimikkeellä.

Paavali on mielenkiintoinen ja ristiriitainen persoona. Oli tuskin helppo ihminen, mutta vähän hankalat tyypit saavat jotakin aikaan. Mutta kaksisuuntainen mielialahäiriö??? Katsotaan tekstiä. Hän toivottaa Filippiläiskirjeen alussa armoa ja rauhaa. Kiittää filippiläisiä heidän innostaan. Kertoo olevansa vankilassa ja mahdollinen kuolemantuomio odottaa. Niin pitkä ja ikävä prosessi, että on tullut mieleen, että olisi mukavampi lähteä taivaaseen. Mutta ei sittenkään. On vielä liikaa työtä tehtävänä ja mukavia ihmisiä (kuten filippiläiset), joiden kanssa sitä tehdä. Tästä mennään rohkeasti eteepäin. Sitten teksti jatkuu, tehkää minun iloni täydelliseksi ja osoittakaa myötätuntoa, yksimielisyyttä ja rakkautta jne… Jos tämä on kaksisuuntainen mielialahäiriö, niin sellainen on kaikilla ihmisillä.

Paavali kirjoittaa vankilatuntemuksiaan, jotka minusta tuntuvat täysin normaaleilta. Epänormaalia olisi, jos joku ei vastaavassa tlanteessa kuoleman mahdollisuuden edessä vähän ikuisuuttakin miettisi. Filippiläiskirjehän lienee koko Raamatun valoisin epistola.

Jos joku asia on normaalia, sellaista, mitä lähes kaikki vastaavassa tilanteessa tekisivät, se ei enää ole häiriö tai sairaus. Vähän syvempää analyysiä ennen uusia diagnooseja, please.

Kai :-)

Kai_A kirjoitti:

On varmaankin ihan mukava poimia jonkun kirjoituksista yksi lause sieltä ja toinen täältä ja niiden pohjalta läiskiä mielenterveysdiagnooseja katsomatta kokonaisuutta. Huvittavaksi tämä muuttuu silloin, kun joku tekee tätä ihan tosissaan, niin kuin veli Bushmanni näyttää tekevän.

Kun mielenkiinnolla odotamme, milloin tulevat seuraavat diagnoosit Paavalin skitsofreniasta, paranoiasta tai vaikka andistuneisuushäiriöistä, voinemme myös olla kiitollisia siitä, ettei veli Bushmanni ole suomalaisesta mielenterveysdiagnostiikasta vastuussa. Samalla periaatteellahan yhden jos toisenkin palstalle kirjoittavan, myös veli Bushmannin, voisi yksittäisiä lauseita niputtaalla leimata ties millä mielenterveyshäiriönimikkeellä.

Paavali on mielenkiintoinen ja ristiriitainen persoona. Oli tuskin helppo ihminen, mutta vähän hankalat tyypit saavat jotakin aikaan. Mutta kaksisuuntainen mielialahäiriö??? Katsotaan tekstiä. Hän toivottaa Filippiläiskirjeen alussa armoa ja rauhaa. Kiittää filippiläisiä heidän innostaan. Kertoo olevansa vankilassa ja mahdollinen kuolemantuomio odottaa. Niin pitkä ja ikävä prosessi, että on tullut mieleen, että olisi mukavampi lähteä taivaaseen. Mutta ei sittenkään. On vielä liikaa työtä tehtävänä ja mukavia ihmisiä (kuten filippiläiset), joiden kanssa sitä tehdä. Tästä mennään rohkeasti eteepäin. Sitten teksti jatkuu, tehkää minun iloni täydelliseksi ja osoittakaa myötätuntoa, yksimielisyyttä ja rakkautta jne… Jos tämä on kaksisuuntainen mielialahäiriö, niin sellainen on kaikilla ihmisillä.

Paavali kirjoittaa vankilatuntemuksiaan, jotka minusta tuntuvat täysin normaaleilta. Epänormaalia olisi, jos joku ei vastaavassa tlanteessa kuoleman mahdollisuuden edessä vähän ikuisuuttakin miettisi. Filippiläiskirjehän lienee koko Raamatun valoisin epistola.

Jos joku asia on normaalia, sellaista, mitä lähes kaikki vastaavassa tilanteessa tekisivät, se ei enää ole häiriö tai sairaus. Vähän syvempää analyysiä ennen uusia diagnooseja, please.

Kai :-)

Lue lisää

>>> On varmaankin ihan mukava poimia jonkun kirjoituksista yksi lause sieltä ja toinen täältä ja niiden pohjalta läiskiä mielenterveysdiagnooseja katsomatta kokonaisuutta. Huvittavaksi tämä muuttuu silloin, kun joku tekee tätä ihan tosissaan, niin kuin veli Bushmanni näyttää tekevän. >>>

Minusta ei ole huvittavaa, kun mies kirjoittaa, että hän ei jaksa enää elää, vaan kuolema olisi hänelle voitto, mutta jos sinusta itsemurhan hautominen on huvittavaa, niin toivottavasti olet kaltaistesi seurassa.

Eli lähipiirissäsi itsemurhaa hautovalle vain taputat selkään, että olet sinä hauska mies kuule?

Ihan normaalia näissä piireissä sanoisit?

Kun luoksesi tulee seurakuntalainen, joka ilmoittaa, että ei jaksa elää ja on riutuneen näköinen, ei jaksa enää pitää edes itsestään huolta, niin sanot vain, että kuule noilla ajatuksilla on meidän piireissä tuhansien vuosien historia, että älä jaksa marista, ihan normaalia tuntemusta kristitylle?

Vai mitä koetit sanoa?

Kai_A kirjoitti:

On varmaankin ihan mukava poimia jonkun kirjoituksista yksi lause sieltä ja toinen täältä ja niiden pohjalta läiskiä mielenterveysdiagnooseja katsomatta kokonaisuutta. Huvittavaksi tämä muuttuu silloin, kun joku tekee tätä ihan tosissaan, niin kuin veli Bushmanni näyttää tekevän.

Kun mielenkiinnolla odotamme, milloin tulevat seuraavat diagnoosit Paavalin skitsofreniasta, paranoiasta tai vaikka andistuneisuushäiriöistä, voinemme myös olla kiitollisia siitä, ettei veli Bushmanni ole suomalaisesta mielenterveysdiagnostiikasta vastuussa. Samalla periaatteellahan yhden jos toisenkin palstalle kirjoittavan, myös veli Bushmannin, voisi yksittäisiä lauseita niputtaalla leimata ties millä mielenterveyshäiriönimikkeellä.

Paavali on mielenkiintoinen ja ristiriitainen persoona. Oli tuskin helppo ihminen, mutta vähän hankalat tyypit saavat jotakin aikaan. Mutta kaksisuuntainen mielialahäiriö??? Katsotaan tekstiä. Hän toivottaa Filippiläiskirjeen alussa armoa ja rauhaa. Kiittää filippiläisiä heidän innostaan. Kertoo olevansa vankilassa ja mahdollinen kuolemantuomio odottaa. Niin pitkä ja ikävä prosessi, että on tullut mieleen, että olisi mukavampi lähteä taivaaseen. Mutta ei sittenkään. On vielä liikaa työtä tehtävänä ja mukavia ihmisiä (kuten filippiläiset), joiden kanssa sitä tehdä. Tästä mennään rohkeasti eteepäin. Sitten teksti jatkuu, tehkää minun iloni täydelliseksi ja osoittakaa myötätuntoa, yksimielisyyttä ja rakkautta jne… Jos tämä on kaksisuuntainen mielialahäiriö, niin sellainen on kaikilla ihmisillä.

Paavali kirjoittaa vankilatuntemuksiaan, jotka minusta tuntuvat täysin normaaleilta. Epänormaalia olisi, jos joku ei vastaavassa tlanteessa kuoleman mahdollisuuden edessä vähän ikuisuuttakin miettisi. Filippiläiskirjehän lienee koko Raamatun valoisin epistola.

Jos joku asia on normaalia, sellaista, mitä lähes kaikki vastaavassa tilanteessa tekisivät, se ei enää ole häiriö tai sairaus. Vähän syvempää analyysiä ennen uusia diagnooseja, please.

Kai :-)

Lue lisää

Kaista on huvittava lukea toisen itsemurha-aikeista ja se on Kaista täysin normaalia haluta tappaa itsenä jossain tilanteissa mitä elämä tuo tullessaan, mutta nyt kirjoitan teille, joista se ei ole normaalia missään tilanteessa, niin että jospa te muut ymmärtäisitte mitä ajan takaa.

Kain viestistä voisi päätellä, että esimerkiksi vankiloissa jos vankii tulee marisemaan, että hän haluaa tappaa itsensä, niin hänelle vain sanottaisiin, että höpöhöpö, niinhän te kaikki täällä marisette, se kuuluu asiaan.

Oletteko tätä mieltä? Onko normaalia haluta kuolla vankilassa, tai onko normaalia tehdä itsemurha vankilassa?

Vai olisiko niin, että kun joku vanki sanoo tällaista ääneen tai kirjoittaa paperille, niin asioihin puututaan tai ainakin pitäisi puuttua, eikä se kenestäkään ole normaalia, joka nyt vain kuuluu vankilaan?

Joten se mitä koetan sanoa, liittyy siihen, että miten te ajattelette asioista uskontonne viitekehyksessä ja miten samasta asiasta kyseisen viitekehyksen ulkopuolella.

Eli mitä se kertoo uskonnostanne tai teistä, jos teidän pitää uskontonne kertomusten viitekehyksessä ajatella, että itsemurhaa hautovalla miehellä on kaikki ihan hyvin ja hänen haaveensa itsensä tappamisesta nyt vain kuuluvat asiaan ja ovat ihan normaalia käytöstä tuossa tilanteessa, johon hän on joutunut, eikä ole mitään ongelmia tai mitään mahdollista mielenterveyden järkkymistä kyseessä.

Jos teidän oma lapsenne kertoo teille, että hän ei jaksa enää elää ja kuolema on hänelle voitto ja hän toivoo pääsensä taivaaseen nopeammin itsemurhan kautta, niin miksi ihmeessä teidän pitäisi ajatella asiasta oman lapsenne kanssa eri tavalla kuin Paavalin kertoman kohdalla?

Tämä on se pointti, jota teidän pitäisi ajatella, jotka siihen vielä kykenette.

Mitä se kertoo Kaista, että hänen on pakko väheksyä ja naureskella toisen haaveille tappaa itsensä, vaikkakin se on tapahtunut muutama tuhat vuotta sitten ja että se kuule nyt vain kuuluu asiaan ja on ihan normaalia?

Mitä se kertoo Kaista, että hänen pitää naureskella minun ajatuksilleni Paavalin itsemurha-aikeista?

Jos joku henkilö X tulee Kaille kertomaan henkilön Y itsemurha-aikeista, niin suhtautuisko Kai samoin asiaan, että naureskelisi ja väittäisi, että ehkäpä henkilöllä X onkin ongelma mielenterveyden kanssa, kun Y:n itsemurha-aikeet nyt sattuvat olemaan ihan normaaleja ajatuksia hänen kyseisessä elämänvaiheessaan?

Olisiko se normaalia Kain läheisen kohdalla?

Jos ei olisi, niin miksi ne on normaalia jonkin toisen ihmisen kohdalla, vaikkakin se on tarina muutaman tuhannen vuoden takaa?

Jos vanki haluaa vankilassa tappaa itsensä, niin onko se todellakin normaalia, joka kuuluu normaalina ajatusmallina siihen ympäristöön, että eipä siitä nyt sen enempää? Vai tarvitsisko se ihminen hoitoa siitä huolimatta?

Joten jos joudut muuttamaan lähestymistapaasi uskontosi viitekehyksessä johonkin asiaan, etkä ajattelisi niin uskontosi viitekehyksen ulkopuolella, niin mitä se ajattelumallin pakollinen muuttaminen kertoo sinusta ja mitä se kertoo uskonnostasi?

Hyvä veli Bushmanni, eihän se ole huvittavaa, kun joku on vakavissaan itsetuhoinen. Huvittavaa on se, että joku jota pitää täysjärkisenä lukee itsemurhaa sanoihin, joissa ei sitä ole! Missä Paavali itsemurhasta puhuu. Taidat keksiä omia Paavalin sanoja, kun Raamatusta ei tukea äkkijyrkille kannoillesi löydy.

Kun olin katsomassa saattohoidossa olevaa ystävää, syöpäpotilasta, joku hänelle vielä puhui kotiin lähdöstä, johon hän vastasi, ettei täältä lähdetä kuin taivaan kotiin. Leveä hymy naamallaan, paikalla olijat hymyilivät ja minäkin mukana, eikä kenellekään tullut edes mieleen, että hän näin sanoessaan hautoisi itsemurhaa. Eikä ollut syytäkään.

Kun Paavali sanoo, että hänellä olisi halu jo täältä lähteä, mutta päättänyt olla rohkea, luottaa siihen, että uskovien tähden saa vielä jatkaa. Sanoo riemuitsevansa jo nyt siitä, että hänen kahleittensakin aikana evankeliumi on tuonut voittoja ja riemuitsee ajatuksesta, että voi vielä olla filippiläistenkin kanssa... mitä ihmeen kaksisuuntaista tässä on. Ja missä se itsemurha on???

Maaninen vauhkoaa ja touhuaa ja vauhkoaa vielä lisää... masentunut ruikuttaa ja ruikuttaa ja vieläkin ruikuttaa. Tämä ei ole kumpaakaan. Diagnoosisi on vieläkin väärä ja turhaan syytät uskovia siitä, että heillä on "mielikuvitusolento" palvottavana, kun itselläsikin näyttää olevan mielikuvituspaavali... :)

Kai

Kai_A kirjoitti:

Hyvä veli Bushmanni, eihän se ole huvittavaa, kun joku on vakavissaan itsetuhoinen. Huvittavaa on se, että joku jota pitää täysjärkisenä lukee itsemurhaa sanoihin, joissa ei sitä ole! Missä Paavali itsemurhasta puhuu. Taidat keksiä omia Paavalin sanoja, kun Raamatusta ei tukea äkkijyrkille kannoillesi löydy.

Kun olin katsomassa saattohoidossa olevaa ystävää, syöpäpotilasta, joku hänelle vielä puhui kotiin lähdöstä, johon hän vastasi, ettei täältä lähdetä kuin taivaan kotiin. Leveä hymy naamallaan, paikalla olijat hymyilivät ja minäkin mukana, eikä kenellekään tullut edes mieleen, että hän näin sanoessaan hautoisi itsemurhaa. Eikä ollut syytäkään.

Kun Paavali sanoo, että hänellä olisi halu jo täältä lähteä, mutta päättänyt olla rohkea, luottaa siihen, että uskovien tähden saa vielä jatkaa. Sanoo riemuitsevansa jo nyt siitä, että hänen kahleittensakin aikana evankeliumi on tuonut voittoja ja riemuitsee ajatuksesta, että voi vielä olla filippiläistenkin kanssa... mitä ihmeen kaksisuuntaista tässä on. Ja missä se itsemurha on???

Maaninen vauhkoaa ja touhuaa ja vauhkoaa vielä lisää... masentunut ruikuttaa ja ruikuttaa ja vieläkin ruikuttaa. Tämä ei ole kumpaakaan. Diagnoosisi on vieläkin väärä ja turhaan syytät uskovia siitä, että heillä on "mielikuvitusolento" palvottavana, kun itselläsikin näyttää olevan mielikuvituspaavali... :)

Kai

Lue lisää

>>> Missä Paavali itsemurhasta puhuu. Taidat keksiä omia Paavalin sanoja, kun Raamatusta ei tukea äkkijyrkille kannoillesi löydy. >>>

Lähdetäänpä testaamaan sitä, mitä juuri edellisessä viestissäni esitän.

Pistäpäs Kai nyt silmät kiinni, tai lue vielä muutama rivi ja pistä sitten silmät kiinni.

Luoksesi tulee seurakuntalainen, harras seurakuntalainen Erkki Esimerkki, joka on hieman nuutuneen oloinen. Hänen olemuksensa on jo niin kouriintuntuvan raihnainen, että olet saanut muilta seurakuntalaisilta palautetta siitä, että hän on muuttunut araksi, pelokkaaksi ja syököhän enää mitään.

Hän tulee luoksesi ja sanoo, Kai, minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto. Tiedäthän? Kuolema on voitto! En tiedä mitä teen? Jos jään tänne, voin ehkä ensi viikolla saarnata Kristuksesta, mutta toivon, että en joudu häpeään, jäänpä eloon taikka kuolen. Kai, kuolema on voitto!

Kai, en tiedä, kumman valitsisin, olen kahden vaiheilla. Haluaisin lähteä täältä ja päästä Kristuksen luo, sillä se olisi kaikkein parasta.

Kun Erkki olisi tämän sinulle sanonut, niin mitä mietisit?

Koettaisitko saada Erkille kenties apua ja koettaa saattaa hänet vaikkapa kaupungin mielenterveystyön piiriin vai taputatko selkään vain ja sanot, että oletpa sinä hassu! Erkki, äläpäs nyt kujeile, vanha veikko. Sinulla on tuo huumori ollut aina hyvin hallussa, senkin velmu! Erkki, olet hauska!

Vai sanotko juuri noiden sanojen jälkeen, mitä Erkki sinulle kertoi, että nyt Erkki, otapas takki ja lähdetään hakemaan sinulle apua!

Vastauksesi jälkeen me katsomme kirjeestä filippiläisille, sen ensimmäisestä jakeesta, että mitäs se Paavali sanoi ja sitten testaamme sitä, että onko suhtautumisesi sama normaalissa elämässä verrattuna uskonnolliseen kontekstiin.

Samoilla sanoilla onko Erkki itsetuhoinen vai eikö ole, kun hän lausuu sinulle sanatarkasti samoja lauseita kuin Paavali mainitsemassani kirjeessä.

Jos Erkki sinusta ei ole itsetuhoinen, niin johtuuko se siitä, että et halua Paavalinkaan olevan itsetuhoinen vai mikä on selitys?

Tai sitten Erkki on samoilla sanoilla itsetuhoinen, mutta Paavali ei ole, niin siihenkin tietenkin haluaisin jonkinlaisen loogisen perustelun, että miksi näin ajattelet.

Sinun ei tarvitse kertoa minulle, että tulkintatradition mukaan kyseessä ei ole Paavalin ajatus itsemurhasta, vaan hän odottaa joko vapautusta tai mestausta, johon hänen vankilatuomionsa päättyisi.

Se on ihan kelpo selitys, mutta kun siellä kuitenkin lukee jotain muuta:

>>> Minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto. 22 Mutta jos jään tähän elämään, siitä hyötyy tehtäväni. ---> En tiedä, kumman valitsisin, 23 olen kahden vaiheilla. Haluaisin lähteä täältä ja päästä Kristuksen luo, sillä se olisi kaikkein parasta. <-----

Yksi keino olisi ollut, että hän olisi saattanuti itsensä sellaiseen tilanteeseen esimerkiksi omalla käytöksellään, että sotilaat olisivat surmanneet hänet. Se olisi kylläkin ollut myös itsemurha, jos hän olisi omilla toimillaan saanut sen aikaan.

Mitä minä tuon ajan vankeudesta ja oikeudesta mitään tiedän, niin se, että päättyykö vankeustuomio mestaukseen vai vapautukseen, ei ollut kuitenkaan vangin itsensä päätettävissä kuin vain ja ainoastaan yhdellä keinolla ja silloinkaan et voinut valita vapautusta vaan kuoleman.

Paavali ei kirjoittanut, että en tiedä, kumpi kohtaloni on, vapautus vai teloitus, mutta jos minut vapautetaan, jatkan evankeliumin viemistä ja jos minut teloitetaan, se on voitto Kristuksessa, viitaten tietenkin tulevaan martyyrin kohtaloon.

Hän kirjoitti, että hän ei tiedä kumman hän valitsee, kuoleman vai elämän, olen kahden vaiheilla.

Joten nyt sinun on mietittävä Erkkiä, että jos seurakuntalainen Erkki Esimerkki kertoo sinulle samat sanat, niin ymmärrätkö ja tulkitsetko hänen sanansa samoin kuin täsmälleen samat sanat Paavalilta vai joudutko tulkitsemaan samat sanat eri tavalla näissä tilanteissa.

Jos joudut, niin mitä se kertoo uskostasi?

bushmanni kirjoitti:

>>> Missä Paavali itsemurhasta puhuu. Taidat keksiä omia Paavalin sanoja, kun Raamatusta ei tukea äkkijyrkille kannoillesi löydy. >>>

Lähdetäänpä testaamaan sitä, mitä juuri edellisessä viestissäni esitän.

Pistäpäs Kai nyt silmät kiinni, tai lue vielä muutama rivi ja pistä sitten silmät kiinni.

Luoksesi tulee seurakuntalainen, harras seurakuntalainen Erkki Esimerkki, joka on hieman nuutuneen oloinen. Hänen olemuksensa on jo niin kouriintuntuvan raihnainen, että olet saanut muilta seurakuntalaisilta palautetta siitä, että hän on muuttunut araksi, pelokkaaksi ja syököhän enää mitään.

Hän tulee luoksesi ja sanoo, Kai, minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto. Tiedäthän? Kuolema on voitto! En tiedä mitä teen? Jos jään tänne, voin ehkä ensi viikolla saarnata Kristuksesta, mutta toivon, että en joudu häpeään, jäänpä eloon taikka kuolen. Kai, kuolema on voitto!

Kai, en tiedä, kumman valitsisin, olen kahden vaiheilla. Haluaisin lähteä täältä ja päästä Kristuksen luo, sillä se olisi kaikkein parasta.

Kun Erkki olisi tämän sinulle sanonut, niin mitä mietisit?

Koettaisitko saada Erkille kenties apua ja koettaa saattaa hänet vaikkapa kaupungin mielenterveystyön piiriin vai taputatko selkään vain ja sanot, että oletpa sinä hassu! Erkki, äläpäs nyt kujeile, vanha veikko. Sinulla on tuo huumori ollut aina hyvin hallussa, senkin velmu! Erkki, olet hauska!

Vai sanotko juuri noiden sanojen jälkeen, mitä Erkki sinulle kertoi, että nyt Erkki, otapas takki ja lähdetään hakemaan sinulle apua!

Vastauksesi jälkeen me katsomme kirjeestä filippiläisille, sen ensimmäisestä jakeesta, että mitäs se Paavali sanoi ja sitten testaamme sitä, että onko suhtautumisesi sama normaalissa elämässä verrattuna uskonnolliseen kontekstiin.

Samoilla sanoilla onko Erkki itsetuhoinen vai eikö ole, kun hän lausuu sinulle sanatarkasti samoja lauseita kuin Paavali mainitsemassani kirjeessä.

Jos Erkki sinusta ei ole itsetuhoinen, niin johtuuko se siitä, että et halua Paavalinkaan olevan itsetuhoinen vai mikä on selitys?

Tai sitten Erkki on samoilla sanoilla itsetuhoinen, mutta Paavali ei ole, niin siihenkin tietenkin haluaisin jonkinlaisen loogisen perustelun, että miksi näin ajattelet.

Sinun ei tarvitse kertoa minulle, että tulkintatradition mukaan kyseessä ei ole Paavalin ajatus itsemurhasta, vaan hän odottaa joko vapautusta tai mestausta, johon hänen vankilatuomionsa päättyisi.

Se on ihan kelpo selitys, mutta kun siellä kuitenkin lukee jotain muuta:

>>> Minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto. 22 Mutta jos jään tähän elämään, siitä hyötyy tehtäväni. ---> En tiedä, kumman valitsisin, 23 olen kahden vaiheilla. Haluaisin lähteä täältä ja päästä Kristuksen luo, sillä se olisi kaikkein parasta. <-----

Yksi keino olisi ollut, että hän olisi saattanuti itsensä sellaiseen tilanteeseen esimerkiksi omalla käytöksellään, että sotilaat olisivat surmanneet hänet. Se olisi kylläkin ollut myös itsemurha, jos hän olisi omilla toimillaan saanut sen aikaan.

Mitä minä tuon ajan vankeudesta ja oikeudesta mitään tiedän, niin se, että päättyykö vankeustuomio mestaukseen vai vapautukseen, ei ollut kuitenkaan vangin itsensä päätettävissä kuin vain ja ainoastaan yhdellä keinolla ja silloinkaan et voinut valita vapautusta vaan kuoleman.

Paavali ei kirjoittanut, että en tiedä, kumpi kohtaloni on, vapautus vai teloitus, mutta jos minut vapautetaan, jatkan evankeliumin viemistä ja jos minut teloitetaan, se on voitto Kristuksessa, viitaten tietenkin tulevaan martyyrin kohtaloon.

Hän kirjoitti, että hän ei tiedä kumman hän valitsee, kuoleman vai elämän, olen kahden vaiheilla.

Joten nyt sinun on mietittävä Erkkiä, että jos seurakuntalainen Erkki Esimerkki kertoo sinulle samat sanat, niin ymmärrätkö ja tulkitsetko hänen sanansa samoin kuin täsmälleen samat sanat Paavalilta vai joudutko tulkitsemaan samat sanat eri tavalla näissä tilanteissa.

Jos joudut, niin mitä se kertoo uskostasi?

Lue lisää

Hyvä veli Bushmanni, kommenttisi olisivat aivan oikein, jos Paavali olisi murtuneen oloinen niinkuin sinun Erkkisi on. Erkin lähettäisin kiireen vilkkaa mielenterveystoimistoon ja antaisin tukea parhaani mukaan. Mutta kun minun tekstini Paavali ei ole murtunut, vaan on Juuri sanonut riemuitsevansa ja kohta seuraavissa kappaleissa riemuitsee lisää, mielenterveystoimisto olisi hänelle väärä paikka.

Montako kertaa Paavali ilosta tai riemusta tai kiitollisuudesta filippiläiskirjeessä kirjoittaa? 21 kertaa, vaikka on pienenpieni kirje. Iloitkaa aina Herrassa, vieläkin minä sanon teille, iloitkaa. Vieläkin Filippiläiskirje kuuluu koko Raamatun valoisimpiin kirjeisiin.

Veli Bushmannin kannattaisi palata raamattuoppiin - sehän voisi olla verrattoman hauskaa niin hänelle itselleen kuin opettajallekin.

Kai

KaiAa kirjoitti:

Hyvä veli Bushmanni, kommenttisi olisivat aivan oikein, jos Paavali olisi murtuneen oloinen niinkuin sinun Erkkisi on. Erkin lähettäisin kiireen vilkkaa mielenterveystoimistoon ja antaisin tukea parhaani mukaan. Mutta kun minun tekstini Paavali ei ole murtunut, vaan on Juuri sanonut riemuitsevansa ja kohta seuraavissa kappaleissa riemuitsee lisää, mielenterveystoimisto olisi hänelle väärä paikka.

Montako kertaa Paavali ilosta tai riemusta tai kiitollisuudesta filippiläiskirjeessä kirjoittaa? 21 kertaa, vaikka on pienenpieni kirje. Iloitkaa aina Herrassa, vieläkin minä sanon teille, iloitkaa. Vieläkin Filippiläiskirje kuuluu koko Raamatun valoisimpiin kirjeisiin.

Veli Bushmannin kannattaisi palata raamattuoppiin - sehän voisi olla verrattoman hauskaa niin hänelle itselleen kuin opettajallekin.

Kai

Lue lisää

No minusta ihminen on aika murtuneen oloinen jos hän pohtii että jatkanko elämää vai kuolenko ja etenkin kun tämä pohdinta selkeästi tapahtuu siinä kontekstissä, että pohtija itse päättäisi elämänsä.

Mitä tulee Paavalin kirjoisiin yleisesti, että nehän ovat yhtä tunteiden vuoristorataa ja ajatusten vuoristorataa ja vaatii melkoista kristillistä tulkintatraditiota että ei kykene näkemään sitä, mitä ne kertovat.

Jeesuksen paluu, kuoleman jälkeinen elämä, ruumis kuoleman jälkeen, ihmisen olomuoto kuoleman jälkeen, uusi maa Maan päällä vai jossain muualla.... yhtä sekasotkua ja sillisalaattia, jossa usein jopa seuraava luku kumoaa täysin edellisen kirjoitetun asian tai että Paavalin ajatuksia on täysin mahdotonta sovittaa yhteen eri jakeissa.

Mutta kun me otamme huomioon uskontojen pakollisen luku- ja tulkintatradition, niin onhan se kiva odotella erilaisia asioita ja olla näkemättä ilmiselviä asioita, jotka todistavat, että odottelu on täysin turhaa.

>> Veli Bushmannin kannattaisi palata raamattuoppiin - sehän voisi olla verrattoman hauskaa niin hänelle itselleen kuin opettajallekin. >>>

Juu. Eiköhän tämä riitä tästä asiasta. Raamattua kannattaa lukea silmät auki, niin sieltä huomaa vaikka mitä ihmeellistä ja se ei todellakaan imartele niiden asioiden kirjoittajia saatikka kokonaissanomaa.

"Bushmanni kirjoittaa taas täyttä paskaa."
Ja sitten ne perustelut väitteillesi? Missä ne ovat?
Teillä uskovaisilla on vain tapana muuttaa totuus valheeksi ja tosinpäin, joten kannanottosi ei enempää selityksiä kaivanne?

Eikös Paavali ollut hyvin oppinut mies ja viisas mies sillä Jumala valitsi hänet palvelijakseen koska hänellä oli tietoa ja taitoa.

Puhut täyttä paskaa.

Ei näitä teidän juttujanne voi nauramatta lukea --- kovasti puhutaan toisista palstalaisista ja Paavalista ja tiedä häntä keistä kaikista .. mutta itsestänne ette puhu kuin jos nyt joskus sattumalta kehaisette aina silloin tällöin .. :))

Eikö jo olisi korkea aika vilkaista peiliin ... meinaan jos joku on yhdellä palstalla toistamassa sitä samaa erittäin yksinkertaista väitettään kohta 10 vuotta niin ...?? Siis :)) peili esiin .. nämä tämäntapaiset kirjoitukset kuin tämäkin adventtiairueen vastaus ... sopivat niin hyvin niiden kirjoittajiin itseensä joten jos (siis jos) sen vaikka näkyisi siellä peilikuvassa. .

alex

Totta kai se tahallaan vääristelee Raamattua, koska vihaa Jumalaa, vihaa uskovia ja vihaa Raamattua.

sehänontäysinselvää kirjoitti:

Totta kai se tahallaan vääristelee Raamattua, koska vihaa Jumalaa, vihaa uskovia ja vihaa Raamattua.

Siltä näyttää. voihan sen energiansa niinkin käyttää. Minä en viihtyisi näillä palstoilla, jos vihaisin Jumalaa. Se noissa vihaajissa onkin ihmetykseni aihe, että päivystävät täällä.
Yksikin perskärpänen seurasi mua joka palstalle ja ympäröi kaikki julkaisuni vihapuheillaan. Piti vaihtaa nimimerkki, mutta kyllä se luultavasti pian hoksaa mut taas.