Koirani oli cockeri uros. Asun kerrostalon kolmannessa kerroksessa. Nuorempana koirallani ei ollut ongelmia rappusten kanssa, mutta nyt vanhemmiten se ei oikein enää pystynyt kulkemaan niitä pitkin, kun takalonkat surkastuivat ja koiraani otti koville rappusissa kulkeminen. Ainut vaihtoehto oli etsiä koiralle uusi koti. Ajattelin pian 13 vuotta täyttävälle koiralle olevan uuden kodin etsinnän haasteellista, mutta yllättävän nopeasti se sujuikin Apulan kautta. Nyt koirallani on hyvä koti/omistaja rivitalossa, jonka kanssa olen Facebook-kaverikin tällä hetkellä, joten loppu hyvin, kaikki hyvin :-)
Jouduin luopumaan 12-vuotiaasta koirastani
vaihtovanhus
6151
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mikset muuttanut itse rivi- tai omakotitaloon? Luulisi ihmisen niin tekevän rakkaan koiransa vuoksi. Noin vanhalla koiralla on varmasti hankaluuksia sopeutua uuteen perheeseen.
Pitäisit mölyt mahassasi ellet muuta osaa kuin toisia moittia. Kyllä koira sopeutuu. Minunkin 11-vuotias muutti eläkekotiin ihan samasta syystä. Se eli melkein 15-vuotiaaksi, oli tyytyväinen ja rakastettu koira.
Hyvin koirani on kuulemma sopeutunut. Se on ihmisystävällinen, joten en nähnyt tarpeelliseksi muuttaa vanhan koirani takia.
Kyllä se koira tottuu uuteen kotiin ja hyvä kun pääsi tällaisesta omistajasta eroon. Oikeasti koiraansa rakastava omistaja olisi hakenut sopivaa uutta asuntoa tai kantanut koiraa portaissa jos ei hissiä ole. Ainakin tuo jälkimmäinen vaihtoehto olisi ollut kyllä tuonkokoisen koiran kohdalla helposti toteutettavissa.
Yritin kantaa koiraani rappusissa, mutta pelkäsin, että jossain vaiheessa kaadun, jolloin käy tosi pahasti.
Kyllä ihmetyttää kun joiltakin neuvojilta on ihan realiteetit hukassa. Milloin ihmisestä on tullut koiransa palvelija? Asumismuotoon vaikuttaa koko elämäntilanne, työ, lapset, talous jne. eikä yksin koira. Nämä koiransa inhimillistäjät luulevat että koira hahmottaa maailman samoin kuin ihminen. Koira on edelleen koira vaikka se perheenjäsen onkin. Se ei itke entisen elämänsä perään jos sillä on hyvät olot.
Mulla on 7-vuotiaana tullut kodinvaihtaja ja just vierailtiin entisten omistajien luona. Koira oli suunnattoman iloinen, näki kuinka kiintynyt se oli alkuperäisiin omistajiinsa. Mutta kun lähdettiin, tämä koira oli ensimmäisenä autossa. Se pitää myös nykyisestä elämästään. Ajanpuutteen ja muiden ongelmien takia joutuivat luopumaan mikä oli koiran kannalta hyvä ratkaisu.