Mieleen jäänyt kertomus

Ei ole mikään mahdottomuus, että pappienkin äidit kuolee, ei niillä ole erityisoikeuksia elää ikuisesti.

En-tiedä-mutta- kirjoitti:

Ei ole mikään mahdottomuus, että pappienkin äidit kuolee, ei niillä ole erityisoikeuksia elää ikuisesti.

Kuka on muuta väittänyt?

Liikuttavaa ja kaunista, lapsi halusi laulaa.

Reeta3 kirjoitti:

Liikuttavaa ja kaunista, lapsi halusi laulaa.

Tarina on totta ja papin äitiä siunattiin. Tytön puolustukseksi voi sanoa, että oli varmasti ensi kertaa hautajaisissa.
Tilannekomiikkaa - aikamoinen hetki, kun papinkin pokka petti, lapsenlapsi papille kuitenkin.

Ehkä lapsi oli edellä kaikkea. Se halusi osoittaa, ettei se tilaisuus tarvitse olla synkkä ja itkuvirsi, vetäisee vaan puttepossun nimppari laulun, siitä syntyy hyvä balanssi.

Mistä tiedät, että lapsi oli menettänyt toisen vanhempansa? Tunsitko heidät?
Pappi siis siunasi oman äitinsä ja lapsi oli papin lapsenlapsi. Tuskin vainaja pystyi samalla olemaan myös lapsen äiti.
Lut. papit nyt tosin ovat kuin suoraan jostain Peteliuksen hupiohjelmasta kaikine juttuineen muutenkin, että siinä mielessä sellainen lastentarhatunnelma oli ihan paikallaan. Luultavasti oli puhujanpöntöstä siteerannut Peppi Pitkätossuakin ja kertonut vainajan olevan nyt Nangijalassa.
Oman isäni hautajaisissa oli niin harras ja liikuttava tunnelma, että minä olisin tykännyt paskaa, jos joku olisi antanut kakaransa kailottaa siellä Putte Possua. Muistotilaisuus on sitten aina välittömämpää, mutta siinäkin se vainaja on vielä päätähti, eikä jonkun esiintymishaluinen pikkukakara.
Minun lapseni eivät ainakaan ole saaneet mitään traumoja siitä, etteivät ole saaneet laulaa ihan joka paikassa missä ovat halunneet. Kova hinku niillä oli saada olla esillä milloin missäkin, niinkuin lapsilla yleensä. Ja on kai vieläkin. Hyvin arveluttavaa vaan, että ympäristö olisi aina osannut arvostaa niitten esityksiä.

ent.siivoojaparka kirjoitti:

Mistä tiedät, että lapsi oli menettänyt toisen vanhempansa? Tunsitko heidät?
Pappi siis siunasi oman äitinsä ja lapsi oli papin lapsenlapsi. Tuskin vainaja pystyi samalla olemaan myös lapsen äiti.
Lut. papit nyt tosin ovat kuin suoraan jostain Peteliuksen hupiohjelmasta kaikine juttuineen muutenkin, että siinä mielessä sellainen lastentarhatunnelma oli ihan paikallaan. Luultavasti oli puhujanpöntöstä siteerannut Peppi Pitkätossuakin ja kertonut vainajan olevan nyt Nangijalassa.
Oman isäni hautajaisissa oli niin harras ja liikuttava tunnelma, että minä olisin tykännyt paskaa, jos joku olisi antanut kakaransa kailottaa siellä Putte Possua. Muistotilaisuus on sitten aina välittömämpää, mutta siinäkin se vainaja on vielä päätähti, eikä jonkun esiintymishaluinen pikkukakara.
Minun lapseni eivät ainakaan ole saaneet mitään traumoja siitä, etteivät ole saaneet laulaa ihan joka paikassa missä ovat halunneet. Kova hinku niillä oli saada olla esillä milloin missäkin, niinkuin lapsilla yleensä. Ja on kai vieläkin. Hyvin arveluttavaa vaan, että ympäristö olisi aina osannut arvostaa niitten esityksiä.

Lue lisää

Tuo tilanne tuli spontaanisti - tuskin pikkuneito oli aiemmin päättänyt, että laulan kirkossa. Vanhemmat eivät keskeyttäneet häntä ja tilanne oli nopeasti ohi.
Vainaja oli siis hänen isoisänsä äiti.

On totta ettei tätä tietenkään olisi sallittu jos tyttö olisi ollut vieraampi vainajalle. Olisi istunut kauempana ja ohjeistettu pysymään kiltisti hiljaa.
Tässähän voidaan kysyä miten lasten käyttäytymiseen puututaan - suhtaudutaan tai miten esim. nuorison tulee pukeutua virallisempiin tilaisuuksiin. Uskon että ovat joskus kinkkisiä tilanteita.

Onko muilla ns. justiinsa selvittiin tilanteita - ?

reppuriika
Oikeassa olet....
8v olin pikkuveljeni hautajaisissa ja surin niin paljon etten puhunut mitään koko aiana. Menin vaan muitten mukana ja arkkukin oli auki perheelle, muistan päivän vieläkin.
Ajat on muuttuneet ja tilannekohtaisia tietenkin, millaisista ihmisistä ja ihmissuhteista kulloinkin kyse, eikö