Mieleen jäänyt kertomus

tapahtui kirkossa.
Pappi oli siunannut juuri äitinsä ja saattoväki lauloi virren sen jälkeen. Eturivissä istui, silloin vielä, 3v. tyttö, joka nousi seisomaan penkille ja lauloi kirkkaalla äänellä Puttepossun nimipäivät. Ei varmaan ole ko. tilaisuuksissa naurettu siunauksen jälkeen.
Pikkuinen ilmeisesti ajatteli, että toiset osasivat virren - esittivät sen ja hän esittää oman laulun.
Hän on nyt teini-ikäinen, muistanevat kaikki ed. tapahtuman.

15

221

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • lapsen.laulu

      Papin äitikö vainaja oli?

      • En-tiedä-mutta-

        Ei ole mikään mahdottomuus, että pappienkin äidit kuolee, ei niillä ole erityisoikeuksia elää ikuisesti.


      • lapsen.laulu
        En-tiedä-mutta- kirjoitti:

        Ei ole mikään mahdottomuus, että pappienkin äidit kuolee, ei niillä ole erityisoikeuksia elää ikuisesti.

        Kuka on muuta väittänyt?


    • Hyvä.

      • Liikuttavaa ja kaunista, lapsi halusi laulaa.


      • Reeta3 kirjoitti:

        Liikuttavaa ja kaunista, lapsi halusi laulaa.

        Tarina on totta ja papin äitiä siunattiin. Tytön puolustukseksi voi sanoa, että oli varmasti ensi kertaa hautajaisissa.
        Tilannekomiikkaa - aikamoinen hetki, kun papinkin pokka petti, lapsenlapsi papille kuitenkin.


      • sopii-siihen-kuvaan

        Ehkä lapsi oli edellä kaikkea. Se halusi osoittaa, ettei se tilaisuus tarvitse olla synkkä ja itkuvirsi, vetäisee vaan puttepossun nimppari laulun, siitä syntyy hyvä balanssi.


    • ent.siivoojaparka

      Ja lastenhan on saatava esiintyä missä haluavat ja miten haluavat?
      Olen ehkä vähän vanhanaikainen, mutta ymmärtäen, että kysymyksessä lie ollut lut.pappi ja lapsi sekä vainaja olivat hänen omia sukulaisiaan, niin menköön.
      Muussa tapauksessa en näkisi mitään puolustusta sille, etteivät lapsen vanhemmat puuttuneet tilanteeseen.

    • ö-Öö

      Oikeastaan hieno kertomus.

      Luterilaiset virret on itkuvirsiä. Oletettavasti lapsi ei edes tajunnut tapahtumaa. Mutta osallistui seremoniaan omalta osaltaan. En tosin usko sinällään juttua, tuskin ton ikäinen osaa kovin paljon laulun sanoja. Mutta hitenosti tehty, lauloi, mitä osasi, kimpassa muitten seurassa. Tuskin muistaa itse jälkeenpäin. Varmasti muistutetaan, uskisten toimesta.

      PArempi, että lapsi sai laulaa, kuin että olisi väkisin hiljennetty. Kävi kivemmat hautajaiset, kuin muuten olisi olleet. Siis hautajaiset ei ole kiva tapahtuma. Lapselle ei saa aiheuttaa tolllsessa tilanteessa lisää traumoja. Jos ois hiljennetty, vois pahimmillaan muistaa sen aikuisenakin. Nyt sillä oli vaan pileet. Ehtii kyllä miettiä tapahtunutta vanhempanakin. Kun itsellensä aika kypsä.

      Noin periaatteessa, seurakunnan ois pitänyt nousta pystyyn, laulaa mukana. Sillä kakarahan oli menettänyt toisen vanhempansa, sitä pitäisi ajatella, kunnioittaa ja autta omaisia. Mutta luterilaisen uskonnon mukaan, lapsen olisi pitänyt repiä vaatteitaan ja ripotella päällensä tuhkaa...

      Hitto, mua tympii uskisten juoruamishalu, tekopyhyys, teennäisyys, valehteleminen jne. Mun mielestä siinä, että lapsi laulaa äitinsä hautajaisissa ei ole mitään pahaa. Se osoitti olevansa pileissä mukana, vaikkei tajunnutkaan asiaa. Parempi meinikin siinä oli, kuin aloituksen tekijän moralisoivassa kirjoituksessa.. Elämä jatkuu. Sen ajan, kuin jatkuu. Kuolema tosiasia, ei sille voi kukaan mitään. Parempi, että ihmisellä hyvämieli raadon hävityksessä, kuin pahamieli.

      =DW=

      • ent.siivoojaparka

        Mistä tiedät, että lapsi oli menettänyt toisen vanhempansa? Tunsitko heidät?
        Pappi siis siunasi oman äitinsä ja lapsi oli papin lapsenlapsi. Tuskin vainaja pystyi samalla olemaan myös lapsen äiti.
        Lut. papit nyt tosin ovat kuin suoraan jostain Peteliuksen hupiohjelmasta kaikine juttuineen muutenkin, että siinä mielessä sellainen lastentarhatunnelma oli ihan paikallaan. Luultavasti oli puhujanpöntöstä siteerannut Peppi Pitkätossuakin ja kertonut vainajan olevan nyt Nangijalassa.
        Oman isäni hautajaisissa oli niin harras ja liikuttava tunnelma, että minä olisin tykännyt paskaa, jos joku olisi antanut kakaransa kailottaa siellä Putte Possua. Muistotilaisuus on sitten aina välittömämpää, mutta siinäkin se vainaja on vielä päätähti, eikä jonkun esiintymishaluinen pikkukakara.
        Minun lapseni eivät ainakaan ole saaneet mitään traumoja siitä, etteivät ole saaneet laulaa ihan joka paikassa missä ovat halunneet. Kova hinku niillä oli saada olla esillä milloin missäkin, niinkuin lapsilla yleensä. Ja on kai vieläkin. Hyvin arveluttavaa vaan, että ympäristö olisi aina osannut arvostaa niitten esityksiä.


      • ent.siivoojaparka kirjoitti:

        Mistä tiedät, että lapsi oli menettänyt toisen vanhempansa? Tunsitko heidät?
        Pappi siis siunasi oman äitinsä ja lapsi oli papin lapsenlapsi. Tuskin vainaja pystyi samalla olemaan myös lapsen äiti.
        Lut. papit nyt tosin ovat kuin suoraan jostain Peteliuksen hupiohjelmasta kaikine juttuineen muutenkin, että siinä mielessä sellainen lastentarhatunnelma oli ihan paikallaan. Luultavasti oli puhujanpöntöstä siteerannut Peppi Pitkätossuakin ja kertonut vainajan olevan nyt Nangijalassa.
        Oman isäni hautajaisissa oli niin harras ja liikuttava tunnelma, että minä olisin tykännyt paskaa, jos joku olisi antanut kakaransa kailottaa siellä Putte Possua. Muistotilaisuus on sitten aina välittömämpää, mutta siinäkin se vainaja on vielä päätähti, eikä jonkun esiintymishaluinen pikkukakara.
        Minun lapseni eivät ainakaan ole saaneet mitään traumoja siitä, etteivät ole saaneet laulaa ihan joka paikassa missä ovat halunneet. Kova hinku niillä oli saada olla esillä milloin missäkin, niinkuin lapsilla yleensä. Ja on kai vieläkin. Hyvin arveluttavaa vaan, että ympäristö olisi aina osannut arvostaa niitten esityksiä.

        Tuo tilanne tuli spontaanisti - tuskin pikkuneito oli aiemmin päättänyt, että laulan kirkossa. Vanhemmat eivät keskeyttäneet häntä ja tilanne oli nopeasti ohi.
        Vainaja oli siis hänen isoisänsä äiti.

        On totta ettei tätä tietenkään olisi sallittu jos tyttö olisi ollut vieraampi vainajalle. Olisi istunut kauempana ja ohjeistettu pysymään kiltisti hiljaa.
        Tässähän voidaan kysyä miten lasten käyttäytymiseen puututaan - suhtaudutaan tai miten esim. nuorison tulee pukeutua virallisempiin tilaisuuksiin. Uskon että ovat joskus kinkkisiä tilanteita.

        Onko muilla ns. justiinsa selvittiin tilanteita - ?


    • reppuriika

      Jos kertojan oma lapsi, vaikka 5-viisivuotias olisi ollut siunattavana arkussa, niin olisi lapsen aito esitys voinut antaa lohtua suruun, mutta tuskin hauskaa muistoa siitä olisi jäänyt kertojalle. Ainahan saattoväessä on niitä "osanottosurijoita", joita menetys ei oikeastaan pätkääkään kosketa.

      • reppuriika
        Oikeassa olet....
        8v olin pikkuveljeni hautajaisissa ja surin niin paljon etten puhunut mitään koko aiana. Menin vaan muitten mukana ja arkkukin oli auki perheelle, muistan päivän vieläkin.
        Ajat on muuttuneet ja tilannekohtaisia tietenkin, millaisista ihmisistä ja ihmissuhteista kulloinkin kyse, eikö


    • Hieno kunnianosoitus on pukeutua mustaan. Se on ainoa kaava, muuta ei tarvitse olla, minun mielestäni. Hautajaisiin ei tule yleensä muut kuin ne, joita kuolema oikeasti liikuttaa. Adressin voi laittaa etäisemmät henkilöt.
      Nykyään ei suuret pidot ole enää tapana. Minä en toisi pieniä lapsia hautajaisiin, ollenkaan. Jos pieni lapsi tulee, hän voi laulaa puttepossun.

    • Tarkkakorvainenoli

      Ihana kertomus. Omani kuuluu näin:

      Olin lähisukulaisen, tai oikeammin mutkan (avioliiton) kautta sukulaisen hautajaisissa ja yleisen tavan mukaan kanttori veteli virttä nuottiviivaston yläosastolta. Laulan aina kirkossa ja vaikka hautajaisissakin niin että seinät helisee joten yritin laulaa vaikka ääniala oli itselleni liian korkea. Sitten alkoi leuka vapista ja oli pakko lopettaa herkkyyskohtauksen takia.

      Vaan mitäpä tekikään lahjakas kanttori kun seuraava virsi alkoi: laski virren soittokohtaa minulle sopivaksi. Witsi että oli mukavaa kerrankin veisata virsi omalta äänialalta. Olisin kiittänyt jos olisin ehtinyt, mutta kiireinen kirkon työläinen häipyi nopeasti työnsä tehtyään.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. 57-vuotiads muka liian vanha töihin?

      On tämä sairas maailma. Mihin yli 55-vuotiaat sitten muka enää kelpaavat? Hidasta itsemurhaa tekemään, kun eläkkeelle ei
      Maailman menoa
      298
      3229
    2. Haluatteko miellyttää kumppaninne silmää?

      Entä muita aisteja? Mitä olette valmiita tekemään sen eteen että kumppani näkisi teissä kunnioitettavan yksilön? Olette
      Sinkut
      234
      1743
    3. By the way, olet

      mielessäni. Olet minulle tärkeä, niin suunnattoman tärkeä. En kestäisi sitä jos sinulle tapahtuisi jotain. Surullani ei
      Ikävä
      91
      1285
    4. J-miehelle toivon

      Hyvää yötä. Voisiko nykyistä tilannetta uhmaten vielä pienintäkään toivetta olla, päästä kainaloosi joskus lepääämään.
      Ikävä
      85
      1253
    5. Onko kaivattunne suosittu?

      Onko teillä paljon kilpailijoita? Mies valitettavasti näyttää olevan paljonkin naisten suosiossa :(
      Ikävä
      78
      1159
    6. Haluatko S

      vielä yrittää?
      Ikävä
      59
      1148
    7. Täytyi haukkuu sut lyttyyn

      En haluu tuntee rakkautta sua kohtaan enää ja haluun unohtaa sut mut sit tulee kuiteki paha olo kun haluis vaan oikeesti
      Ikävä
      48
      1056
    8. Onkohan sulla enää tunteita

      kun nähdään seuraavan kerran? Niin hyvä fiilis on ollut viime aikoina, että se on nyt pahin pelkoni. Oletkohan unohtanut
      Ikävä
      36
      964
    9. Kylpyläsaaren Lomakylän kahvilaravintola

      Kävimme syömässä Kylpyläsaaressa. "Naudanliha burgeri" maksoi 18,90 euroa ja lisäksi limsa 4,50 euroa. Annoksen hinnaks
      Haapavesi
      46
      906
    10. Etkö ymmärrä että olen turhautunut

      kun ei etene. Auttaisit rakas vai onko kaikki vain kuvitelmiani omassa päässäni?
      Ikävä
      64
      821
    Aihe