Minulle on jäänyt mieleen kalareissut. Isä usein laitteli rysiä joenlahteen ja kun mentiin katsomaan niitä, oli aina jännää seurata, mitä rysän perällä on. Joskus siellä oli useita haukia. Isäkin heitti vähän vapaalle kalareissuilla, ja se oli meistä lapsista juhlaa.
Syksyllä ravustettiin, mutta innokkaat bisnesmiehet eivät pesseet pyydyksiään ja siitähän seurasi rapurutto. Nykyisin siinä joessa ei ole rapuja. Ennen siitä sai vaikka haavilla, kun näyttä taskulampulla valoa pohjaan.
Syksyllä ravustettiin, mutta innokkaat bisnesmiehet eivät pesseet pyydyksiään ja siitähän seurasi rapurutto. Nykyisin siinä joessa ei ole rapuja. Ennen siitä sai vaikka haavilla, kun näyttä taskulampulla valoa pohjaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hei, minulla on myös lapsuusmuistoissa isän kanssa
tehdyt kalareissut ja rapujen pyynti haavilla.
Ei ole enää isää ei äitiä vaan orpo olen ollut
jo vuosia.Isoäitini eli 86 vuotiaaksi,ihana,rakas
mummoni jolta paljon viisauksia sain äidin kuoleman jälkeen.Vanhat ajat palaavat aina mieleen
ja ovat olleet mielessä vuosien varrella.Lapsuus
olkoon kaikille yhtä kultaista aikaa kuin Sinulle
ja minulle.
joka oli jäänyt radanvarteen joutomaaksi.Siinä kukkivat kaikki kesänkukat päivänkakkaroista ja sinikelloista tervakukkiin ja apiloihin. Me Hilkan kanssa siellä istuimme heinikossa ruohottuneella ojanpenkalla, kaksi ripakinttua, haalistuneissa kesäkoltuissamme. Kirkonkellot kumahtelivat ja pian kuului virrenveisuu läheiseltä hautausmaalta. Tehtaan pilli parkaisi pitkän keskipäivän soiton. Meitä se ei haitannut.Kesäaurinko porotti kirkkaalta taivaalta ja me elimme onnemme unelmamaailmassa eikä ollut huolen häivää.
Kun suljen silmäni voin vieläkin aistia sen kedon kukkaistuoksun ja auringon lämmön ihollani.
Kun meille(kin) tuli sähkövalo.
Kun meille(kin) tuli sähkövalo.
Kyllä kai ne kalareissut erämaajärville ovat jääneet monen pojan mieleen. Minunkin. Samoin se kun vietiin isälle metsään kahvia sukan sisällä olevassa pullossa (ei ollut termaria). Isä teki lipan tuohesta ja sillä juotiin purosta vettä. Haikeaa!
Isää ei ole ollut aikoihin. Vaikka olen yli 5-kymppinen kaipaan silti mieskaveria kuin isätön pikkupoika, kaveriksi mökille ja muihin askareisiin.
Pojattomat vaarit, onko teillä käänteinen tunne, että kaipaatte jotain olematoman poikanne ikäistä kaveria? Kertokaa tuntemuksistanne.