Kokemuksia mielenterveyshoidosta

"Apua hakiessa tuli sellainen tunne kuin minusta olisi etsitty vikaa."

Asiaan on hyvin yksinkertainen selitys. Psykiatriassa, psykoterapiassa ja psykoanalyysissa vian oletaan olevan yksilössä eikä ympäristössä. Psykiatriassa henkilön aivoissa ja psykoterapian eri suuntauksissa henkilön omassa toiminassa ja ajattelussa. Sen takia psykiatrit lähtevät "diagnosoimaan" vikaa henkilön aivojen toiminnassa (kemiallinen epätasapaino humpuuki) jne. ja psykoterapiapuolella aletaan etsiä vikaa henkilön omasta toiminnasta tai maailmankuvasta jne. Virhe on fundamentaalinen, mutta helpottaa palvelun tarjoavaa osapuolta.

Kannattaa poistua tuollaisesta tilanteesta ja etsiä uutta tilalle. Joskus omilla aivoillaan ajattelevan ja asiakasta kunnioittavaa psykoterapeuttiakin joutuu etsimään todella kauan, koska he ovat usein nielleen tai ainakin toimivat saman humpuukin pohjalta mitä psykiatriassa noudatetaan.

wgrgrgw kirjoitti:

"Apua hakiessa tuli sellainen tunne kuin minusta olisi etsitty vikaa."

Asiaan on hyvin yksinkertainen selitys. Psykiatriassa, psykoterapiassa ja psykoanalyysissa vian oletaan olevan yksilössä eikä ympäristössä. Psykiatriassa henkilön aivoissa ja psykoterapian eri suuntauksissa henkilön omassa toiminassa ja ajattelussa. Sen takia psykiatrit lähtevät "diagnosoimaan" vikaa henkilön aivojen toiminnassa (kemiallinen epätasapaino humpuuki) jne. ja psykoterapiapuolella aletaan etsiä vikaa henkilön omasta toiminnasta tai maailmankuvasta jne. Virhe on fundamentaalinen, mutta helpottaa palvelun tarjoavaa osapuolta.

Kannattaa poistua tuollaisesta tilanteesta ja etsiä uutta tilalle. Joskus omilla aivoillaan ajattelevan ja asiakasta kunnioittavaa psykoterapeuttiakin joutuu etsimään todella kauan, koska he ovat usein nielleen tai ainakin toimivat saman humpuukin pohjalta mitä psykiatriassa noudatetaan.

Lue lisää

Olen täysin samaa mieltä. Se vika on AINA sussa. Asioiden syy-seuraus-suhteita ei oteta huomioon. Esim. jos olet ollut koulu- tai työpaikkakiusattu, niin sillä ei tietystikään ole mitään vaikutusta sun vointiin.. Eikö ole normaalia voida pahoin kiusaamisesta? Miten joku täysjärkinen ihminen voi väittää ettei esim. kiusaaminen vaikuta ihmisen hyvinvointiin? On täysin normaalia reagoida negatiivisesti negatiiviseen kohteluun. On aivan kammottavaa että uhrit syyllistetään psykiatriassa, sillä suurin osa psyykesairaista on joutunut pitkäaikaisen kaltoinkohtelun kohteeksi! On todella helpottavaa huomata pitkän ajan jälkeen että olet uskonut valheisiin, että sulle on suoraan sanottuna valehdeltu kun sut on syyllistetty ja väitetty että vika on sun omassa ajattelussa. Tavallaanhan jos pinnallisesti ajattelee niin "vika" on ihmisen omassa ajattelussa, mutta jokaisen ihmisen voi aivopestä. Jos sulle hoetaan vaikkapa kerta toisensa jälkeen että sä olet typerä niin jossain vaiheessa se ajatus jää sun alitajuntaan ja alkaa vaikuttamaan sun elämään ja sä alat uskomaan siihen. Kelle tahansa voi käydä näin. Onko siis aivopesun uhri itse syyllinen? Jos olet esim. vanhempasi tai vanhempiesi tai sukulaisestesi puolelta aivopesty niin onko se sun vika? Tai jos olet pitkäaikaisen kiusaamisen kohde jonka vuoksi alat tuntemaan voimakasta ahdistusta ja itsetunnon ja oman arvon tunteen häiriöitä niin onko se vika sinussa? Eikö se vika ole ennemminkin, (jos vika pitää löytää) ja syy siinä kiusaajassa ja siinä kuka aivopesee toisen ihmisen? Eikö nämä ole ihan perus moraalikysymyksiä. Heikon moraalin omaava ihminen syyllistää uhrin eikä osaa erottaa oikeaa väärästä, tai hyvää pahasta, eli heikon moraalin omaava ihminen ei kykene näkemään sitä kuka on oikeasti syyllinen ja kuka syytön. Miksi meillä on oikeuslaitos jos kerta syyllisiä ei ole, jos kaikki ovat vähän syyllisiä ja syyttömiä ja jos kaikki on vain suhteellista? Kyllä minun mielestäni ainakin oikea ja väärä on olemassa, eli omaan kyllä moraalin.

aaa777 kirjoitti:

Olen täysin samaa mieltä. Se vika on AINA sussa. Asioiden syy-seuraus-suhteita ei oteta huomioon. Esim. jos olet ollut koulu- tai työpaikkakiusattu, niin sillä ei tietystikään ole mitään vaikutusta sun vointiin.. Eikö ole normaalia voida pahoin kiusaamisesta? Miten joku täysjärkinen ihminen voi väittää ettei esim. kiusaaminen vaikuta ihmisen hyvinvointiin? On täysin normaalia reagoida negatiivisesti negatiiviseen kohteluun. On aivan kammottavaa että uhrit syyllistetään psykiatriassa, sillä suurin osa psyykesairaista on joutunut pitkäaikaisen kaltoinkohtelun kohteeksi! On todella helpottavaa huomata pitkän ajan jälkeen että olet uskonut valheisiin, että sulle on suoraan sanottuna valehdeltu kun sut on syyllistetty ja väitetty että vika on sun omassa ajattelussa. Tavallaanhan jos pinnallisesti ajattelee niin "vika" on ihmisen omassa ajattelussa, mutta jokaisen ihmisen voi aivopestä. Jos sulle hoetaan vaikkapa kerta toisensa jälkeen että sä olet typerä niin jossain vaiheessa se ajatus jää sun alitajuntaan ja alkaa vaikuttamaan sun elämään ja sä alat uskomaan siihen. Kelle tahansa voi käydä näin. Onko siis aivopesun uhri itse syyllinen? Jos olet esim. vanhempasi tai vanhempiesi tai sukulaisestesi puolelta aivopesty niin onko se sun vika? Tai jos olet pitkäaikaisen kiusaamisen kohde jonka vuoksi alat tuntemaan voimakasta ahdistusta ja itsetunnon ja oman arvon tunteen häiriöitä niin onko se vika sinussa? Eikö se vika ole ennemminkin, (jos vika pitää löytää) ja syy siinä kiusaajassa ja siinä kuka aivopesee toisen ihmisen? Eikö nämä ole ihan perus moraalikysymyksiä. Heikon moraalin omaava ihminen syyllistää uhrin eikä osaa erottaa oikeaa väärästä, tai hyvää pahasta, eli heikon moraalin omaava ihminen ei kykene näkemään sitä kuka on oikeasti syyllinen ja kuka syytön. Miksi meillä on oikeuslaitos jos kerta syyllisiä ei ole, jos kaikki ovat vähän syyllisiä ja syyttömiä ja jos kaikki on vain suhteellista? Kyllä minun mielestäni ainakin oikea ja väärä on olemassa, eli omaan kyllä moraalin.

Lue lisää

Lisäys: Se vika ei ole sinussa. Jos ihminen voi pahoin toisen ihmisen kaltoinkohtelusta niin se on täysin sallittua, eikä uhri ole syyllinen!! Se joka tekee väärin on väärintekijä ja syyllinen, ei uhri.

aaa777 kirjoitti:

Olen täysin samaa mieltä. Se vika on AINA sussa. Asioiden syy-seuraus-suhteita ei oteta huomioon. Esim. jos olet ollut koulu- tai työpaikkakiusattu, niin sillä ei tietystikään ole mitään vaikutusta sun vointiin.. Eikö ole normaalia voida pahoin kiusaamisesta? Miten joku täysjärkinen ihminen voi väittää ettei esim. kiusaaminen vaikuta ihmisen hyvinvointiin? On täysin normaalia reagoida negatiivisesti negatiiviseen kohteluun. On aivan kammottavaa että uhrit syyllistetään psykiatriassa, sillä suurin osa psyykesairaista on joutunut pitkäaikaisen kaltoinkohtelun kohteeksi! On todella helpottavaa huomata pitkän ajan jälkeen että olet uskonut valheisiin, että sulle on suoraan sanottuna valehdeltu kun sut on syyllistetty ja väitetty että vika on sun omassa ajattelussa. Tavallaanhan jos pinnallisesti ajattelee niin "vika" on ihmisen omassa ajattelussa, mutta jokaisen ihmisen voi aivopestä. Jos sulle hoetaan vaikkapa kerta toisensa jälkeen että sä olet typerä niin jossain vaiheessa se ajatus jää sun alitajuntaan ja alkaa vaikuttamaan sun elämään ja sä alat uskomaan siihen. Kelle tahansa voi käydä näin. Onko siis aivopesun uhri itse syyllinen? Jos olet esim. vanhempasi tai vanhempiesi tai sukulaisestesi puolelta aivopesty niin onko se sun vika? Tai jos olet pitkäaikaisen kiusaamisen kohde jonka vuoksi alat tuntemaan voimakasta ahdistusta ja itsetunnon ja oman arvon tunteen häiriöitä niin onko se vika sinussa? Eikö se vika ole ennemminkin, (jos vika pitää löytää) ja syy siinä kiusaajassa ja siinä kuka aivopesee toisen ihmisen? Eikö nämä ole ihan perus moraalikysymyksiä. Heikon moraalin omaava ihminen syyllistää uhrin eikä osaa erottaa oikeaa väärästä, tai hyvää pahasta, eli heikon moraalin omaava ihminen ei kykene näkemään sitä kuka on oikeasti syyllinen ja kuka syytön. Miksi meillä on oikeuslaitos jos kerta syyllisiä ei ole, jos kaikki ovat vähän syyllisiä ja syyttömiä ja jos kaikki on vain suhteellista? Kyllä minun mielestäni ainakin oikea ja väärä on olemassa, eli omaan kyllä moraalin.

Lue lisää

Hyvin kirjoitettu!

Psykiatria kaivelee vian aina yksilöstä ja hoitaa häntä. Vai onko jollakin kokemuksia siitä, että psykiatria lähtisi sinun kertomasi asian takia etsimään vikaa ja syyllistä ympäristöstäsi ja hoitamaan heitä? Harvassa taitaa olla. Mitä siis opimme tästä? Jos asiat eivät ole sun vika, ei psykiatrian vastaanotolle kannata mennä, sillä vikaa aletaan etsiä siitä ihmisestä, joka sinne menee! Eihän tällä tavalla voida auttaa kärsiviä ihmisiä, jotka sairastavat ympäristön tähden. Ongelma vain pahenee syyllistämällä ja vian etsimisellä väärästä paikasta.

Tämän tähden koko psykiatria pitäisi lakkauttaa!

wgrgrgw kirjoitti:

"Apua hakiessa tuli sellainen tunne kuin minusta olisi etsitty vikaa."

Asiaan on hyvin yksinkertainen selitys. Psykiatriassa, psykoterapiassa ja psykoanalyysissa vian oletaan olevan yksilössä eikä ympäristössä. Psykiatriassa henkilön aivoissa ja psykoterapian eri suuntauksissa henkilön omassa toiminassa ja ajattelussa. Sen takia psykiatrit lähtevät "diagnosoimaan" vikaa henkilön aivojen toiminnassa (kemiallinen epätasapaino humpuuki) jne. ja psykoterapiapuolella aletaan etsiä vikaa henkilön omasta toiminnasta tai maailmankuvasta jne. Virhe on fundamentaalinen, mutta helpottaa palvelun tarjoavaa osapuolta.

Kannattaa poistua tuollaisesta tilanteesta ja etsiä uutta tilalle. Joskus omilla aivoillaan ajattelevan ja asiakasta kunnioittavaa psykoterapeuttiakin joutuu etsimään todella kauan, koska he ovat usein nielleen tai ainakin toimivat saman humpuukin pohjalta mitä psykiatriassa noudatetaan.

Lue lisää

Ei pidä paikkaansa.
Psykoterapeutti sanoi alkoholistiperheessä kasvamisesta: paska oli paskaa. Oli paska lapsuus ja se on hyvä itsekin myöntää.
Mistähän sinunkin "varmatioeto" yleistyskäsityksesi tulevat ja mihin niillä pyrit?

En.siis.ole.alalla kirjoitti:

Ei pidä paikkaansa.
Psykoterapeutti sanoi alkoholistiperheessä kasvamisesta: paska oli paskaa. Oli paska lapsuus ja se on hyvä itsekin myöntää.
Mistähän sinunkin "varmatioeto" yleistyskäsityksesi tulevat ja mihin niillä pyrit?

Lue lisää

Sinun kokemasi poikkeus ei tee sääntöä.

wgrgrgw kirjoitti:

"Apua hakiessa tuli sellainen tunne kuin minusta olisi etsitty vikaa."

Asiaan on hyvin yksinkertainen selitys. Psykiatriassa, psykoterapiassa ja psykoanalyysissa vian oletaan olevan yksilössä eikä ympäristössä. Psykiatriassa henkilön aivoissa ja psykoterapian eri suuntauksissa henkilön omassa toiminassa ja ajattelussa. Sen takia psykiatrit lähtevät "diagnosoimaan" vikaa henkilön aivojen toiminnassa (kemiallinen epätasapaino humpuuki) jne. ja psykoterapiapuolella aletaan etsiä vikaa henkilön omasta toiminnasta tai maailmankuvasta jne. Virhe on fundamentaalinen, mutta helpottaa palvelun tarjoavaa osapuolta.

Kannattaa poistua tuollaisesta tilanteesta ja etsiä uutta tilalle. Joskus omilla aivoillaan ajattelevan ja asiakasta kunnioittavaa psykoterapeuttiakin joutuu etsimään todella kauan, koska he ovat usein nielleen tai ainakin toimivat saman humpuukin pohjalta mitä psykiatriassa noudatetaan.

Lue lisää

Juu. Ympäristöä ei todellakaan yritetä parantaa. Eikä myöskään kerrota, mitä ajatellaan. Potilas on sellainen, jonka ohi tai kuulematta puhutaan ja hänet sivuutetaan häntä "parannettaessa".

Toimintatapa suojaa myös kaikelta kritiikiltä, kun potilaalta viedään kaikki valta hoitoon ja muuhun.

aaa777 kirjoitti:

Olen täysin samaa mieltä. Se vika on AINA sussa. Asioiden syy-seuraus-suhteita ei oteta huomioon. Esim. jos olet ollut koulu- tai työpaikkakiusattu, niin sillä ei tietystikään ole mitään vaikutusta sun vointiin.. Eikö ole normaalia voida pahoin kiusaamisesta? Miten joku täysjärkinen ihminen voi väittää ettei esim. kiusaaminen vaikuta ihmisen hyvinvointiin? On täysin normaalia reagoida negatiivisesti negatiiviseen kohteluun. On aivan kammottavaa että uhrit syyllistetään psykiatriassa, sillä suurin osa psyykesairaista on joutunut pitkäaikaisen kaltoinkohtelun kohteeksi! On todella helpottavaa huomata pitkän ajan jälkeen että olet uskonut valheisiin, että sulle on suoraan sanottuna valehdeltu kun sut on syyllistetty ja väitetty että vika on sun omassa ajattelussa. Tavallaanhan jos pinnallisesti ajattelee niin "vika" on ihmisen omassa ajattelussa, mutta jokaisen ihmisen voi aivopestä. Jos sulle hoetaan vaikkapa kerta toisensa jälkeen että sä olet typerä niin jossain vaiheessa se ajatus jää sun alitajuntaan ja alkaa vaikuttamaan sun elämään ja sä alat uskomaan siihen. Kelle tahansa voi käydä näin. Onko siis aivopesun uhri itse syyllinen? Jos olet esim. vanhempasi tai vanhempiesi tai sukulaisestesi puolelta aivopesty niin onko se sun vika? Tai jos olet pitkäaikaisen kiusaamisen kohde jonka vuoksi alat tuntemaan voimakasta ahdistusta ja itsetunnon ja oman arvon tunteen häiriöitä niin onko se vika sinussa? Eikö se vika ole ennemminkin, (jos vika pitää löytää) ja syy siinä kiusaajassa ja siinä kuka aivopesee toisen ihmisen? Eikö nämä ole ihan perus moraalikysymyksiä. Heikon moraalin omaava ihminen syyllistää uhrin eikä osaa erottaa oikeaa väärästä, tai hyvää pahasta, eli heikon moraalin omaava ihminen ei kykene näkemään sitä kuka on oikeasti syyllinen ja kuka syytön. Miksi meillä on oikeuslaitos jos kerta syyllisiä ei ole, jos kaikki ovat vähän syyllisiä ja syyttömiä ja jos kaikki on vain suhteellista? Kyllä minun mielestäni ainakin oikea ja väärä on olemassa, eli omaan kyllä moraalin.

Lue lisää

Menin työterveyslääkärille kertomaan unettomuudesta. Hän kysyi mistä ongelma johtuu, joten kerroin hänelle asiat niin kuin ne olivat. Käytin esimerkkinä viimeisintä kiusaamistilannetta. Lääkäri hermostui, eikä uskonut minua. Hän paheksui käytöstäni, koska "väitin tuollaista" pitkäaikaisista arvostetuista työntekijöistä. Lääkärin mukaan ei ollut ihme, että olin työpaikkakiusattu, koska käyttäydyin typerästi. Hän myös epäili ammattitaitoani ja sanoi, että elämässäni on pakko jotain pielessä. Hän tarjosi aikaa psykologille sekä masennuslääkitystä. Kerroin arvoisalle tohtorille, etten tarvinnut kumpaakaan. Ongelma ei ollut minun käytökseni, eikä aivokemiani, vaan epäasiallinen työyhteisö ja leväperäinen johtaminen. Tästä tohtori intoutui vielä kehumaan kyseisen työpaikan esimiehiä. Ikimuistoisen vastaanoton jälkeen en enää käyttänyt työterveyshuollon palveluita.

aaa777 kirjoitti:

Olen täysin samaa mieltä. Se vika on AINA sussa. Asioiden syy-seuraus-suhteita ei oteta huomioon. Esim. jos olet ollut koulu- tai työpaikkakiusattu, niin sillä ei tietystikään ole mitään vaikutusta sun vointiin.. Eikö ole normaalia voida pahoin kiusaamisesta? Miten joku täysjärkinen ihminen voi väittää ettei esim. kiusaaminen vaikuta ihmisen hyvinvointiin? On täysin normaalia reagoida negatiivisesti negatiiviseen kohteluun. On aivan kammottavaa että uhrit syyllistetään psykiatriassa, sillä suurin osa psyykesairaista on joutunut pitkäaikaisen kaltoinkohtelun kohteeksi! On todella helpottavaa huomata pitkän ajan jälkeen että olet uskonut valheisiin, että sulle on suoraan sanottuna valehdeltu kun sut on syyllistetty ja väitetty että vika on sun omassa ajattelussa. Tavallaanhan jos pinnallisesti ajattelee niin "vika" on ihmisen omassa ajattelussa, mutta jokaisen ihmisen voi aivopestä. Jos sulle hoetaan vaikkapa kerta toisensa jälkeen että sä olet typerä niin jossain vaiheessa se ajatus jää sun alitajuntaan ja alkaa vaikuttamaan sun elämään ja sä alat uskomaan siihen. Kelle tahansa voi käydä näin. Onko siis aivopesun uhri itse syyllinen? Jos olet esim. vanhempasi tai vanhempiesi tai sukulaisestesi puolelta aivopesty niin onko se sun vika? Tai jos olet pitkäaikaisen kiusaamisen kohde jonka vuoksi alat tuntemaan voimakasta ahdistusta ja itsetunnon ja oman arvon tunteen häiriöitä niin onko se vika sinussa? Eikö se vika ole ennemminkin, (jos vika pitää löytää) ja syy siinä kiusaajassa ja siinä kuka aivopesee toisen ihmisen? Eikö nämä ole ihan perus moraalikysymyksiä. Heikon moraalin omaava ihminen syyllistää uhrin eikä osaa erottaa oikeaa väärästä, tai hyvää pahasta, eli heikon moraalin omaava ihminen ei kykene näkemään sitä kuka on oikeasti syyllinen ja kuka syytön. Miksi meillä on oikeuslaitos jos kerta syyllisiä ei ole, jos kaikki ovat vähän syyllisiä ja syyttömiä ja jos kaikki on vain suhteellista? Kyllä minun mielestäni ainakin oikea ja väärä on olemassa, eli omaan kyllä moraalin.

Lue lisää

Tämä on niin totta. Alkeellisintakaan asiaa ei tarkistettu työpaikkaoloista tai niihin koitettu keksiä ratkaisua, vaikka 24 tuntia kaikki kolme tyyppiä koko avohoidon aikana tollotti edessä, vaan lätkitään vain sinuun diagnooseja.

psykoottinen- kirjoitti:

Hyvin kirjoitettu!

Psykiatria kaivelee vian aina yksilöstä ja hoitaa häntä. Vai onko jollakin kokemuksia siitä, että psykiatria lähtisi sinun kertomasi asian takia etsimään vikaa ja syyllistä ympäristöstäsi ja hoitamaan heitä? Harvassa taitaa olla. Mitä siis opimme tästä? Jos asiat eivät ole sun vika, ei psykiatrian vastaanotolle kannata mennä, sillä vikaa aletaan etsiä siitä ihmisestä, joka sinne menee! Eihän tällä tavalla voida auttaa kärsiviä ihmisiä, jotka sairastavat ympäristön tähden. Ongelma vain pahenee syyllistämällä ja vian etsimisellä väärästä paikasta.

Tämän tähden koko psykiatria pitäisi lakkauttaa!

Lue lisää

Tätähän avoimen dialogin mallissa tehdään. Yhteistyössä keksitään ympäristön parantamisen ratkaisuja. Tällä hetkellä yhteistyössä oireilusi aiheuttaneiden kanssa jahdataan potilasta ja lätkitään diagnooseja ja pakkokeinoja pienimmästäkin väärästä lauseesta. Tilastot kertoo, miten se on toiminut.

Etkös just siltä kuulostanut. Lääkäri peilaa sinua. Lähtökohta on sinun mielenterveys ja hyvinvointi.
Olisit vastannut että siltä alkaa tuntumaan, mutta en normaalisti sitä ole.
Mitä minulle on tapahtumassa?
Vaikka kyse varmaan hormoneista.
Sensijaan loukkaannutaan lääkärille.
Ei sen lääkärin ole tarkoitus puuttua siihen kenen vika on jossain riidassa.

Aivan oikein. Psykologi osaa yleensä palikkatestin teon. Psykiatriisena sairaanhoitajana voi toimia somaattisen puolen sh, ei tarvitse mitään psyk koulutusta. Hallelujaa, eikö olekin mega upeeta sivistysvaltiossa.

Anonyymi kirjoitti:

Juu. Ympäristöä ei todellakaan yritetä parantaa. Eikä myöskään kerrota, mitä ajatellaan. Potilas on sellainen, jonka ohi tai kuulematta puhutaan ja hänet sivuutetaan häntä "parannettaessa".

Toimintatapa suojaa myös kaikelta kritiikiltä, kun potilaalta viedään kaikki valta hoitoon ja muuhun.

Lue lisää

Tuttvani poika oli psyk.sairaalassa. sairaanhoitaja joka toimi pojan omahoitajana ei suostunut kertomaan onko hänellä psyk. koulutusta.. no poika sai vihamielistä kohtelua. Laitoshuoltaja kertoi ko. sh.n tulleen sinne töihin6 kk sitten silmäpolilta. Aatteleppa ite.

Kuullut joidenkin muidenkin kertova ettei olla kuunneltu edes mitä potilaalla on sydämellään
Sittenhän on niin että terapiaan mennään erikseen , kukaan ei lääkärin vastaanotolla anna muuta kun diagnoosin ja lähetteen psykologille

aaa777 kirjoitti:

Olen täysin samaa mieltä. Se vika on AINA sussa. Asioiden syy-seuraus-suhteita ei oteta huomioon. Esim. jos olet ollut koulu- tai työpaikkakiusattu, niin sillä ei tietystikään ole mitään vaikutusta sun vointiin.. Eikö ole normaalia voida pahoin kiusaamisesta? Miten joku täysjärkinen ihminen voi väittää ettei esim. kiusaaminen vaikuta ihmisen hyvinvointiin? On täysin normaalia reagoida negatiivisesti negatiiviseen kohteluun. On aivan kammottavaa että uhrit syyllistetään psykiatriassa, sillä suurin osa psyykesairaista on joutunut pitkäaikaisen kaltoinkohtelun kohteeksi! On todella helpottavaa huomata pitkän ajan jälkeen että olet uskonut valheisiin, että sulle on suoraan sanottuna valehdeltu kun sut on syyllistetty ja väitetty että vika on sun omassa ajattelussa. Tavallaanhan jos pinnallisesti ajattelee niin "vika" on ihmisen omassa ajattelussa, mutta jokaisen ihmisen voi aivopestä. Jos sulle hoetaan vaikkapa kerta toisensa jälkeen että sä olet typerä niin jossain vaiheessa se ajatus jää sun alitajuntaan ja alkaa vaikuttamaan sun elämään ja sä alat uskomaan siihen. Kelle tahansa voi käydä näin. Onko siis aivopesun uhri itse syyllinen? Jos olet esim. vanhempasi tai vanhempiesi tai sukulaisestesi puolelta aivopesty niin onko se sun vika? Tai jos olet pitkäaikaisen kiusaamisen kohde jonka vuoksi alat tuntemaan voimakasta ahdistusta ja itsetunnon ja oman arvon tunteen häiriöitä niin onko se vika sinussa? Eikö se vika ole ennemminkin, (jos vika pitää löytää) ja syy siinä kiusaajassa ja siinä kuka aivopesee toisen ihmisen? Eikö nämä ole ihan perus moraalikysymyksiä. Heikon moraalin omaava ihminen syyllistää uhrin eikä osaa erottaa oikeaa väärästä, tai hyvää pahasta, eli heikon moraalin omaava ihminen ei kykene näkemään sitä kuka on oikeasti syyllinen ja kuka syytön. Miksi meillä on oikeuslaitos jos kerta syyllisiä ei ole, jos kaikki ovat vähän syyllisiä ja syyttömiä ja jos kaikki on vain suhteellista? Kyllä minun mielestäni ainakin oikea ja väärä on olemassa, eli omaan kyllä moraalin.

Lue lisää

Siinäkin on pohjalla ajatus ettei ketään toista ihmistä voi muuttaa , ainoastaan itsensä .
Ei ole hoidon tehtävä mennä oikomaan niitä jotka nyt ovat aiheuttaneet sinun huonon vointiani, sillä sinusta itsestäsi on parannuksen aloitettava . Ei kai kukaan luule että lääkärit soittelevat niille ihmisille jotka ovat syypäitä huonoon vointiisi . Asia on sinun oma vointisi ja mitkä tekijät tekevät sinun vointisi huonoksi . Sitten voi itse muuttaa elämänsä sellaiseksi että ei ole kosketuksissa ihmisiin joiden vuoksi voi huonosti

Asian ytimessä! Näin on! Kävi mullekin!

Psykiatrinen lääke"hoito" on sairastuttanut minut niin pahasti, etten ehkä enää koskaan toivu ennalleni. Mutta ehkä psykiatrian tavoitteena onkin tehdä ihmisistä aivoinvalideja?

Jos ne minun ongelmat johtuvat pääasiassa ympäristöstä! Näin epäilen, että monen muunkin mielenterveyspotilaan. Ovat narsismin uhreja tai jotakin muuta kamalaa on heille tapahtunut. Mitä siinä joku pilleri ketään auttaa, kun lähimmäiset ovat täysin mahdottomia? Ja tekevät sinut sairaaksi?

Tiedän kyllä, että sinä uskot näihin aivoteoria humpuukeihin, joten turha tästä on enempää väitellä. Minä en usko!

Oletko sinä kokemusasiantuntija? Olen tätä kysynyt aiemminkin saamatta vastausta. Selittäisi sinun yltiöpositiivisen asenteesi hoitoon. Onko se sinun elämäntehtäväsi hehkuttaa kuinka psykiatria on hyvää hoitoa ja auttanut sinuakin? Luin tuossa yhden väitöstutkimuksen siitä kuinka kokemusasiantuntijuus on osa ihmisen kuntoutusta siltana takaisin työelämään mutta se antaa myös ihmiselle osan hänen identiteetistään. Silloin kun siitä tulee osa hänen identiteettiään, hän käyttäytyy niin myös silloin, kun siitä kukaan ei maksakaan, niin omassa kuin toisten ihmisten parissa. Identiteettiä se on silloin, kun se antaa elämälle tarkoitusta ja miellekkyyttä. Tämä onkin psykiatrien ovela tapa saada potilaat sitoudutettua lääkkeiden syöntiin ja lisättyä hoitomyöntyvyyttä potilaiden keskuudessa täysin surkeisiin lääkkeisiin, jotka eivät kaikkien kohdalla edes toimi. Tämä on täyttä manipulaatiota mitä varsinkin potilaat eivät suurin osa tajua! Eivät he, jotka ovat kokemusasian tuntijoita eivätkä he, jotka keskustelevat kokemusasiantuntijoiden kanssa.

Mitä sellainen kokemusasiantuntija pystyy antamaan lääkäreille, jos hän vain omaksuu virallisen "käypä hoidon" osana omaa ja mielenterveyspotilaan elämää? Ei hänellä ole mitään uutta annettavaa. Hän on vain jyrätty maskotti! Tämä on tietysti helppo tehdä vaikeasti mielenterveydellisesti häiriytyneelle potilaalle, koska suurimmalla osalla heistä on huono itsetunto eli identiteetin häiriö. Se ei ole päässyt kehittymään normaalisti jossakin traumaattisissa olosuhteissa. Jos sitten tämä potilas otetaan ja samaistutetaan hoitohenkilökuntaan, hän mitä luultavammin hylkää itsensä, niinkuin on tehnyt aiemminkin lapsuudessaan. Ottaa vastaan ulkoa tulevan aivopesun ja yrittää elää siitä. Kokemusasiantuntijan tehtävä olisi antaa uusia näkökulmia ja potilaan tilasta tietoa mitä lääkärit eivät tiedä. Miten tällainen ihminen voi sitä hänelle antaa? Hänhän vain pyrkii miellyttämään lääkäreitä.

Jotta kokemusasiantuntija voisi olla se, mitä pitäisikin, hänellä pitäisi olla NIIN VAHVA IDENTITEETTI, että hän kykenisi vastustamaan jopa virallista linjaa kasvotusten lääkäreiden kanssa. Kukaan ei pidä tällaisesta ihmisestä ja se on kova paikka itsetunnolle eli se ei tukisi hänen kuntoutumistaan. Hän voisi joutua jopa pakkohoitoon sen tähden. Lääkärit eivät oikeasti tällaista ihmistä edes halua, sen tähden koko kokemusasiantuntijuus on lähinnä näennnäistä. Eiväthän he kuuntele potilaitakaan miksi sen enempää kokemusasiantuntijoita?

Kokemusasiantuntija on MASKOTTI! Hänen tehtävänsä on sitouttaa itsensä sekä toiset potilaat lääkityksen. Kertoa lääkäreille miten sen voisi parhaiten saavuttaa antamalla sisäpiirin tietoa potilaan ajatuksista. Todellinen tehtävä ei ole se mitä sanotaan! Ja kun tämä tehtävä ajetaan sisään potilaalle aivopesun tavoin koulutuksen avulla hän julistaa tätä sanomaa missä ikinä hän kulkeekin. Se on hänen elämäntehtävänsä ja tuo hänen elämälleen tarkoituksen. Ja hän syö myös kiltisti itse pillerinsä! Aivopesu on tapahtunut!

Tällainen kokemusasiantuntija antaa silloin vääristellyn kuvan asioista, hän kertoo pelkän kaunistellun hyvän kuvan asioista jättäen pois kaiken ikävän siinä pelossa, ettei vaan ketään sillä kertomallaan peloittelisi jättämään pois lääkitystään. Tämä on osatotuus ja siis tietyntyyppistä valehtelua. Ihmisillä on oikeus tietää kaikki asiaan liittyvä tieto ja tehdä sen perusteella päätöksensä tietoisesti mitä he haluavat elämältään. Psykiatrit pimittävät tietoa ja samoin siis tekevät kokemusasiantuntijat nuollakseen hoitohenkilökunnan persettä!

Palkkioksi tästä he saavat palkkaa kokemusasiantuntijuudestaan sekä identiteettiinsä elämän tehtävän ja tarkoituksen julistaa tätä psykiatrian "ilosanomaa" sekä arvostusta enemmän kuin muut potilaat, mitä heidän heikko itsetuntonsa tarvitsee. He saavat tuntea olevansa vähän parempia potilaita kuin muut. Näitä kokemusasiantuntijoita pidetään yllä mediassa niin, että kuva potilaista vääristyy. He eivät siis kuvaa suurinta osaa potilaista. He kuvaavat niitä potilaita, jotka ovat omaksuneet aivopesun totaalisesti.

Miksi muuten kokemusasiantuntija miettii tarkkaan mitä voi sanoa asioista ettei vaan peloittelisi ketään lääkkeistä, psykiatreista, hoidosta? Miksi muuten heidät pitää kouluttaa tehtäväänsä, että he osaavat puhua oikeita asioita, jos kerta heidän tehtävänsä on vaan tuoda ilmi omat kokemuksensa? Miksi harvemmin kuulet kokemusasiantuntijan puhuvan jotakin epämiellyttävää?

Voin olla väärässäkin mutta tämä on minun teoriani asiasta!

http://www.kuntoutussaatio.fi/files/2116/Paivi_Rissanen.pdf

En ole kokemusasiantuntija. Kai sitä saa mielipiteensä kertoa. Miksi hyökkäät niin kovaa, jos minulla on hyvää sanottavaa hoidosta.. Olen hyvin tietoinen lääkkeistä ja niiden haitoista, fakta on etten pärjää ilmankaan. Se mistä mielialahäiriöt johtuu en tiedä, kun ei tiedä fiksummatkaan.

psykoottinen- kirjoitti:

Jos ne minun ongelmat johtuvat pääasiassa ympäristöstä! Näin epäilen, että monen muunkin mielenterveyspotilaan. Ovat narsismin uhreja tai jotakin muuta kamalaa on heille tapahtunut. Mitä siinä joku pilleri ketään auttaa, kun lähimmäiset ovat täysin mahdottomia? Ja tekevät sinut sairaaksi?

Tiedän kyllä, että sinä uskot näihin aivoteoria humpuukeihin, joten turha tästä on enempää väitellä. Minä en usko!

Oletko sinä kokemusasiantuntija? Olen tätä kysynyt aiemminkin saamatta vastausta. Selittäisi sinun yltiöpositiivisen asenteesi hoitoon. Onko se sinun elämäntehtäväsi hehkuttaa kuinka psykiatria on hyvää hoitoa ja auttanut sinuakin? Luin tuossa yhden väitöstutkimuksen siitä kuinka kokemusasiantuntijuus on osa ihmisen kuntoutusta siltana takaisin työelämään mutta se antaa myös ihmiselle osan hänen identiteetistään. Silloin kun siitä tulee osa hänen identiteettiään, hän käyttäytyy niin myös silloin, kun siitä kukaan ei maksakaan, niin omassa kuin toisten ihmisten parissa. Identiteettiä se on silloin, kun se antaa elämälle tarkoitusta ja miellekkyyttä. Tämä onkin psykiatrien ovela tapa saada potilaat sitoudutettua lääkkeiden syöntiin ja lisättyä hoitomyöntyvyyttä potilaiden keskuudessa täysin surkeisiin lääkkeisiin, jotka eivät kaikkien kohdalla edes toimi. Tämä on täyttä manipulaatiota mitä varsinkin potilaat eivät suurin osa tajua! Eivät he, jotka ovat kokemusasian tuntijoita eivätkä he, jotka keskustelevat kokemusasiantuntijoiden kanssa.

Mitä sellainen kokemusasiantuntija pystyy antamaan lääkäreille, jos hän vain omaksuu virallisen "käypä hoidon" osana omaa ja mielenterveyspotilaan elämää? Ei hänellä ole mitään uutta annettavaa. Hän on vain jyrätty maskotti! Tämä on tietysti helppo tehdä vaikeasti mielenterveydellisesti häiriytyneelle potilaalle, koska suurimmalla osalla heistä on huono itsetunto eli identiteetin häiriö. Se ei ole päässyt kehittymään normaalisti jossakin traumaattisissa olosuhteissa. Jos sitten tämä potilas otetaan ja samaistutetaan hoitohenkilökuntaan, hän mitä luultavammin hylkää itsensä, niinkuin on tehnyt aiemminkin lapsuudessaan. Ottaa vastaan ulkoa tulevan aivopesun ja yrittää elää siitä. Kokemusasiantuntijan tehtävä olisi antaa uusia näkökulmia ja potilaan tilasta tietoa mitä lääkärit eivät tiedä. Miten tällainen ihminen voi sitä hänelle antaa? Hänhän vain pyrkii miellyttämään lääkäreitä.

Jotta kokemusasiantuntija voisi olla se, mitä pitäisikin, hänellä pitäisi olla NIIN VAHVA IDENTITEETTI, että hän kykenisi vastustamaan jopa virallista linjaa kasvotusten lääkäreiden kanssa. Kukaan ei pidä tällaisesta ihmisestä ja se on kova paikka itsetunnolle eli se ei tukisi hänen kuntoutumistaan. Hän voisi joutua jopa pakkohoitoon sen tähden. Lääkärit eivät oikeasti tällaista ihmistä edes halua, sen tähden koko kokemusasiantuntijuus on lähinnä näennnäistä. Eiväthän he kuuntele potilaitakaan miksi sen enempää kokemusasiantuntijoita?

Kokemusasiantuntija on MASKOTTI! Hänen tehtävänsä on sitouttaa itsensä sekä toiset potilaat lääkityksen. Kertoa lääkäreille miten sen voisi parhaiten saavuttaa antamalla sisäpiirin tietoa potilaan ajatuksista. Todellinen tehtävä ei ole se mitä sanotaan! Ja kun tämä tehtävä ajetaan sisään potilaalle aivopesun tavoin koulutuksen avulla hän julistaa tätä sanomaa missä ikinä hän kulkeekin. Se on hänen elämäntehtävänsä ja tuo hänen elämälleen tarkoituksen. Ja hän syö myös kiltisti itse pillerinsä! Aivopesu on tapahtunut!

Tällainen kokemusasiantuntija antaa silloin vääristellyn kuvan asioista, hän kertoo pelkän kaunistellun hyvän kuvan asioista jättäen pois kaiken ikävän siinä pelossa, ettei vaan ketään sillä kertomallaan peloittelisi jättämään pois lääkitystään. Tämä on osatotuus ja siis tietyntyyppistä valehtelua. Ihmisillä on oikeus tietää kaikki asiaan liittyvä tieto ja tehdä sen perusteella päätöksensä tietoisesti mitä he haluavat elämältään. Psykiatrit pimittävät tietoa ja samoin siis tekevät kokemusasiantuntijat nuollakseen hoitohenkilökunnan persettä!

Palkkioksi tästä he saavat palkkaa kokemusasiantuntijuudestaan sekä identiteettiinsä elämän tehtävän ja tarkoituksen julistaa tätä psykiatrian "ilosanomaa" sekä arvostusta enemmän kuin muut potilaat, mitä heidän heikko itsetuntonsa tarvitsee. He saavat tuntea olevansa vähän parempia potilaita kuin muut. Näitä kokemusasiantuntijoita pidetään yllä mediassa niin, että kuva potilaista vääristyy. He eivät siis kuvaa suurinta osaa potilaista. He kuvaavat niitä potilaita, jotka ovat omaksuneet aivopesun totaalisesti.

Miksi muuten kokemusasiantuntija miettii tarkkaan mitä voi sanoa asioista ettei vaan peloittelisi ketään lääkkeistä, psykiatreista, hoidosta? Miksi muuten heidät pitää kouluttaa tehtäväänsä, että he osaavat puhua oikeita asioita, jos kerta heidän tehtävänsä on vaan tuoda ilmi omat kokemuksensa? Miksi harvemmin kuulet kokemusasiantuntijan puhuvan jotakin epämiellyttävää?

Voin olla väärässäkin mutta tämä on minun teoriani asiasta!

http://www.kuntoutussaatio.fi/files/2116/Paivi_Rissanen.pdf

Lue lisää

Hyviä pointteja nostat esille.

Niin sanotut virallisen kokemusasiantuntijat toimivat sekä lääketeollisuuden että psykiatrian ammattikunnan hyväksi, ehkä ymmärtämättään? Muun muassa Mad In America -blogisivustolla (www.madinamerica.com) oli luotaava kirjoitus näistä näennäisauttajista. Ensinnäkin kriittisesti ajattelevia henkilöitä ei kelpuuteta tuohon rooliin. Palkkapestin (jos palkallinen paikka) saa ainoastaan, jos uskoo psykiatrian myytteihin ja on valmis niiden tunnettavuutta edistämään. Kokemusasiantuntija asiakasrajapinnan kontaktihenkilönä on varmasti monesti tehokkaampi markkinoinnin ja psykiatrian paradigman uskottavuuden sisäänajamiseksi kuin psykiatri tai muu alan virallinen toimija saatika lääketeollisuuden esitelehtinen tai edustaja.

Lääketeollisuuden edustajat, ainakin toistaiseksi, eivät voi tehdä hoitaehdotuksia suoraan vastaanottotilanteessa/-tilanteeseen. Sinisilmäisimmät varmasti uskoisivat terveytensä näillekin toimijoille. Jenkeissä joku oli jo väläytellyt ideaa, jossa vastaanotoilla lääkärin tai psykiatrin tykö olisi mukana teollisuuden edustaja suosittlemassa tuotteita eri tilanteisiin. :) Saa nähdä toteutuuko tällainen tulevaisuudessa. Yhdysvalloistahan se lähtee liikkeelle, jos on lähteäkseen, joten seurataan asiaa tulevat vuosikymmenet. Ei ole tyhmä se joka pyytää, vaan se joka antaa/maksaa.

Jep. Tässäpä se ongelmien ydin just onkin. Kukaan ei oikein tiedä, mistä mielenterveyden ongelmat kulloinkin johtuvat. Sitten yritetään löytää apukeinoja kemian, psykologian, jne. avulla ja joskus apu osuu kohdalleen. Sitten on näitä tapauksia, kun ei osu. En usko tarkoitukselliseen ilkeyteen kuin poikkeuksellisesti näissä muissa tapauksissa. Mahtavaa, että olet nyt paremmassa kunnossa, onnea myös jatkossa! :)

psykoottinen- kirjoitti:

Jos ne minun ongelmat johtuvat pääasiassa ympäristöstä! Näin epäilen, että monen muunkin mielenterveyspotilaan. Ovat narsismin uhreja tai jotakin muuta kamalaa on heille tapahtunut. Mitä siinä joku pilleri ketään auttaa, kun lähimmäiset ovat täysin mahdottomia? Ja tekevät sinut sairaaksi?

Tiedän kyllä, että sinä uskot näihin aivoteoria humpuukeihin, joten turha tästä on enempää väitellä. Minä en usko!

Oletko sinä kokemusasiantuntija? Olen tätä kysynyt aiemminkin saamatta vastausta. Selittäisi sinun yltiöpositiivisen asenteesi hoitoon. Onko se sinun elämäntehtäväsi hehkuttaa kuinka psykiatria on hyvää hoitoa ja auttanut sinuakin? Luin tuossa yhden väitöstutkimuksen siitä kuinka kokemusasiantuntijuus on osa ihmisen kuntoutusta siltana takaisin työelämään mutta se antaa myös ihmiselle osan hänen identiteetistään. Silloin kun siitä tulee osa hänen identiteettiään, hän käyttäytyy niin myös silloin, kun siitä kukaan ei maksakaan, niin omassa kuin toisten ihmisten parissa. Identiteettiä se on silloin, kun se antaa elämälle tarkoitusta ja miellekkyyttä. Tämä onkin psykiatrien ovela tapa saada potilaat sitoudutettua lääkkeiden syöntiin ja lisättyä hoitomyöntyvyyttä potilaiden keskuudessa täysin surkeisiin lääkkeisiin, jotka eivät kaikkien kohdalla edes toimi. Tämä on täyttä manipulaatiota mitä varsinkin potilaat eivät suurin osa tajua! Eivät he, jotka ovat kokemusasian tuntijoita eivätkä he, jotka keskustelevat kokemusasiantuntijoiden kanssa.

Mitä sellainen kokemusasiantuntija pystyy antamaan lääkäreille, jos hän vain omaksuu virallisen "käypä hoidon" osana omaa ja mielenterveyspotilaan elämää? Ei hänellä ole mitään uutta annettavaa. Hän on vain jyrätty maskotti! Tämä on tietysti helppo tehdä vaikeasti mielenterveydellisesti häiriytyneelle potilaalle, koska suurimmalla osalla heistä on huono itsetunto eli identiteetin häiriö. Se ei ole päässyt kehittymään normaalisti jossakin traumaattisissa olosuhteissa. Jos sitten tämä potilas otetaan ja samaistutetaan hoitohenkilökuntaan, hän mitä luultavammin hylkää itsensä, niinkuin on tehnyt aiemminkin lapsuudessaan. Ottaa vastaan ulkoa tulevan aivopesun ja yrittää elää siitä. Kokemusasiantuntijan tehtävä olisi antaa uusia näkökulmia ja potilaan tilasta tietoa mitä lääkärit eivät tiedä. Miten tällainen ihminen voi sitä hänelle antaa? Hänhän vain pyrkii miellyttämään lääkäreitä.

Jotta kokemusasiantuntija voisi olla se, mitä pitäisikin, hänellä pitäisi olla NIIN VAHVA IDENTITEETTI, että hän kykenisi vastustamaan jopa virallista linjaa kasvotusten lääkäreiden kanssa. Kukaan ei pidä tällaisesta ihmisestä ja se on kova paikka itsetunnolle eli se ei tukisi hänen kuntoutumistaan. Hän voisi joutua jopa pakkohoitoon sen tähden. Lääkärit eivät oikeasti tällaista ihmistä edes halua, sen tähden koko kokemusasiantuntijuus on lähinnä näennnäistä. Eiväthän he kuuntele potilaitakaan miksi sen enempää kokemusasiantuntijoita?

Kokemusasiantuntija on MASKOTTI! Hänen tehtävänsä on sitouttaa itsensä sekä toiset potilaat lääkityksen. Kertoa lääkäreille miten sen voisi parhaiten saavuttaa antamalla sisäpiirin tietoa potilaan ajatuksista. Todellinen tehtävä ei ole se mitä sanotaan! Ja kun tämä tehtävä ajetaan sisään potilaalle aivopesun tavoin koulutuksen avulla hän julistaa tätä sanomaa missä ikinä hän kulkeekin. Se on hänen elämäntehtävänsä ja tuo hänen elämälleen tarkoituksen. Ja hän syö myös kiltisti itse pillerinsä! Aivopesu on tapahtunut!

Tällainen kokemusasiantuntija antaa silloin vääristellyn kuvan asioista, hän kertoo pelkän kaunistellun hyvän kuvan asioista jättäen pois kaiken ikävän siinä pelossa, ettei vaan ketään sillä kertomallaan peloittelisi jättämään pois lääkitystään. Tämä on osatotuus ja siis tietyntyyppistä valehtelua. Ihmisillä on oikeus tietää kaikki asiaan liittyvä tieto ja tehdä sen perusteella päätöksensä tietoisesti mitä he haluavat elämältään. Psykiatrit pimittävät tietoa ja samoin siis tekevät kokemusasiantuntijat nuollakseen hoitohenkilökunnan persettä!

Palkkioksi tästä he saavat palkkaa kokemusasiantuntijuudestaan sekä identiteettiinsä elämän tehtävän ja tarkoituksen julistaa tätä psykiatrian "ilosanomaa" sekä arvostusta enemmän kuin muut potilaat, mitä heidän heikko itsetuntonsa tarvitsee. He saavat tuntea olevansa vähän parempia potilaita kuin muut. Näitä kokemusasiantuntijoita pidetään yllä mediassa niin, että kuva potilaista vääristyy. He eivät siis kuvaa suurinta osaa potilaista. He kuvaavat niitä potilaita, jotka ovat omaksuneet aivopesun totaalisesti.

Miksi muuten kokemusasiantuntija miettii tarkkaan mitä voi sanoa asioista ettei vaan peloittelisi ketään lääkkeistä, psykiatreista, hoidosta? Miksi muuten heidät pitää kouluttaa tehtäväänsä, että he osaavat puhua oikeita asioita, jos kerta heidän tehtävänsä on vaan tuoda ilmi omat kokemuksensa? Miksi harvemmin kuulet kokemusasiantuntijan puhuvan jotakin epämiellyttävää?

Voin olla väärässäkin mutta tämä on minun teoriani asiasta!

http://www.kuntoutussaatio.fi/files/2116/Paivi_Rissanen.pdf

Lue lisää

Psykiatriaa voisi synkästi verrata vankilaan, missä vankeja ovat potilaat. Potilaiden joukosta on poimittu jyvät akanoista ja ylennetty kokemusasiantuntijoiksi, luottovangeiksi. Luottovanki on lojaliteetillaan ansainnut vartijoidensa luottamuksen. Kokemusasiantuntija on puolestaan ansainnut hoitohenkilökunnan luottamuksen.

psykoottinen- kirjoitti:

Jos ne minun ongelmat johtuvat pääasiassa ympäristöstä! Näin epäilen, että monen muunkin mielenterveyspotilaan. Ovat narsismin uhreja tai jotakin muuta kamalaa on heille tapahtunut. Mitä siinä joku pilleri ketään auttaa, kun lähimmäiset ovat täysin mahdottomia? Ja tekevät sinut sairaaksi?

Tiedän kyllä, että sinä uskot näihin aivoteoria humpuukeihin, joten turha tästä on enempää väitellä. Minä en usko!

Oletko sinä kokemusasiantuntija? Olen tätä kysynyt aiemminkin saamatta vastausta. Selittäisi sinun yltiöpositiivisen asenteesi hoitoon. Onko se sinun elämäntehtäväsi hehkuttaa kuinka psykiatria on hyvää hoitoa ja auttanut sinuakin? Luin tuossa yhden väitöstutkimuksen siitä kuinka kokemusasiantuntijuus on osa ihmisen kuntoutusta siltana takaisin työelämään mutta se antaa myös ihmiselle osan hänen identiteetistään. Silloin kun siitä tulee osa hänen identiteettiään, hän käyttäytyy niin myös silloin, kun siitä kukaan ei maksakaan, niin omassa kuin toisten ihmisten parissa. Identiteettiä se on silloin, kun se antaa elämälle tarkoitusta ja miellekkyyttä. Tämä onkin psykiatrien ovela tapa saada potilaat sitoudutettua lääkkeiden syöntiin ja lisättyä hoitomyöntyvyyttä potilaiden keskuudessa täysin surkeisiin lääkkeisiin, jotka eivät kaikkien kohdalla edes toimi. Tämä on täyttä manipulaatiota mitä varsinkin potilaat eivät suurin osa tajua! Eivät he, jotka ovat kokemusasian tuntijoita eivätkä he, jotka keskustelevat kokemusasiantuntijoiden kanssa.

Mitä sellainen kokemusasiantuntija pystyy antamaan lääkäreille, jos hän vain omaksuu virallisen "käypä hoidon" osana omaa ja mielenterveyspotilaan elämää? Ei hänellä ole mitään uutta annettavaa. Hän on vain jyrätty maskotti! Tämä on tietysti helppo tehdä vaikeasti mielenterveydellisesti häiriytyneelle potilaalle, koska suurimmalla osalla heistä on huono itsetunto eli identiteetin häiriö. Se ei ole päässyt kehittymään normaalisti jossakin traumaattisissa olosuhteissa. Jos sitten tämä potilas otetaan ja samaistutetaan hoitohenkilökuntaan, hän mitä luultavammin hylkää itsensä, niinkuin on tehnyt aiemminkin lapsuudessaan. Ottaa vastaan ulkoa tulevan aivopesun ja yrittää elää siitä. Kokemusasiantuntijan tehtävä olisi antaa uusia näkökulmia ja potilaan tilasta tietoa mitä lääkärit eivät tiedä. Miten tällainen ihminen voi sitä hänelle antaa? Hänhän vain pyrkii miellyttämään lääkäreitä.

Jotta kokemusasiantuntija voisi olla se, mitä pitäisikin, hänellä pitäisi olla NIIN VAHVA IDENTITEETTI, että hän kykenisi vastustamaan jopa virallista linjaa kasvotusten lääkäreiden kanssa. Kukaan ei pidä tällaisesta ihmisestä ja se on kova paikka itsetunnolle eli se ei tukisi hänen kuntoutumistaan. Hän voisi joutua jopa pakkohoitoon sen tähden. Lääkärit eivät oikeasti tällaista ihmistä edes halua, sen tähden koko kokemusasiantuntijuus on lähinnä näennnäistä. Eiväthän he kuuntele potilaitakaan miksi sen enempää kokemusasiantuntijoita?

Kokemusasiantuntija on MASKOTTI! Hänen tehtävänsä on sitouttaa itsensä sekä toiset potilaat lääkityksen. Kertoa lääkäreille miten sen voisi parhaiten saavuttaa antamalla sisäpiirin tietoa potilaan ajatuksista. Todellinen tehtävä ei ole se mitä sanotaan! Ja kun tämä tehtävä ajetaan sisään potilaalle aivopesun tavoin koulutuksen avulla hän julistaa tätä sanomaa missä ikinä hän kulkeekin. Se on hänen elämäntehtävänsä ja tuo hänen elämälleen tarkoituksen. Ja hän syö myös kiltisti itse pillerinsä! Aivopesu on tapahtunut!

Tällainen kokemusasiantuntija antaa silloin vääristellyn kuvan asioista, hän kertoo pelkän kaunistellun hyvän kuvan asioista jättäen pois kaiken ikävän siinä pelossa, ettei vaan ketään sillä kertomallaan peloittelisi jättämään pois lääkitystään. Tämä on osatotuus ja siis tietyntyyppistä valehtelua. Ihmisillä on oikeus tietää kaikki asiaan liittyvä tieto ja tehdä sen perusteella päätöksensä tietoisesti mitä he haluavat elämältään. Psykiatrit pimittävät tietoa ja samoin siis tekevät kokemusasiantuntijat nuollakseen hoitohenkilökunnan persettä!

Palkkioksi tästä he saavat palkkaa kokemusasiantuntijuudestaan sekä identiteettiinsä elämän tehtävän ja tarkoituksen julistaa tätä psykiatrian "ilosanomaa" sekä arvostusta enemmän kuin muut potilaat, mitä heidän heikko itsetuntonsa tarvitsee. He saavat tuntea olevansa vähän parempia potilaita kuin muut. Näitä kokemusasiantuntijoita pidetään yllä mediassa niin, että kuva potilaista vääristyy. He eivät siis kuvaa suurinta osaa potilaista. He kuvaavat niitä potilaita, jotka ovat omaksuneet aivopesun totaalisesti.

Miksi muuten kokemusasiantuntija miettii tarkkaan mitä voi sanoa asioista ettei vaan peloittelisi ketään lääkkeistä, psykiatreista, hoidosta? Miksi muuten heidät pitää kouluttaa tehtäväänsä, että he osaavat puhua oikeita asioita, jos kerta heidän tehtävänsä on vaan tuoda ilmi omat kokemuksensa? Miksi harvemmin kuulet kokemusasiantuntijan puhuvan jotakin epämiellyttävää?

Voin olla väärässäkin mutta tämä on minun teoriani asiasta!

http://www.kuntoutussaatio.fi/files/2116/Paivi_Rissanen.pdf

Lue lisää

Ihme teoria. Odotatko lääkärin toteavan sinut terveeksi ja kutsuvan ne muut hoitoon.

psykoottinen- kirjoitti:

Jos ne minun ongelmat johtuvat pääasiassa ympäristöstä! Näin epäilen, että monen muunkin mielenterveyspotilaan. Ovat narsismin uhreja tai jotakin muuta kamalaa on heille tapahtunut. Mitä siinä joku pilleri ketään auttaa, kun lähimmäiset ovat täysin mahdottomia? Ja tekevät sinut sairaaksi?

Tiedän kyllä, että sinä uskot näihin aivoteoria humpuukeihin, joten turha tästä on enempää väitellä. Minä en usko!

Oletko sinä kokemusasiantuntija? Olen tätä kysynyt aiemminkin saamatta vastausta. Selittäisi sinun yltiöpositiivisen asenteesi hoitoon. Onko se sinun elämäntehtäväsi hehkuttaa kuinka psykiatria on hyvää hoitoa ja auttanut sinuakin? Luin tuossa yhden väitöstutkimuksen siitä kuinka kokemusasiantuntijuus on osa ihmisen kuntoutusta siltana takaisin työelämään mutta se antaa myös ihmiselle osan hänen identiteetistään. Silloin kun siitä tulee osa hänen identiteettiään, hän käyttäytyy niin myös silloin, kun siitä kukaan ei maksakaan, niin omassa kuin toisten ihmisten parissa. Identiteettiä se on silloin, kun se antaa elämälle tarkoitusta ja miellekkyyttä. Tämä onkin psykiatrien ovela tapa saada potilaat sitoudutettua lääkkeiden syöntiin ja lisättyä hoitomyöntyvyyttä potilaiden keskuudessa täysin surkeisiin lääkkeisiin, jotka eivät kaikkien kohdalla edes toimi. Tämä on täyttä manipulaatiota mitä varsinkin potilaat eivät suurin osa tajua! Eivät he, jotka ovat kokemusasian tuntijoita eivätkä he, jotka keskustelevat kokemusasiantuntijoiden kanssa.

Mitä sellainen kokemusasiantuntija pystyy antamaan lääkäreille, jos hän vain omaksuu virallisen "käypä hoidon" osana omaa ja mielenterveyspotilaan elämää? Ei hänellä ole mitään uutta annettavaa. Hän on vain jyrätty maskotti! Tämä on tietysti helppo tehdä vaikeasti mielenterveydellisesti häiriytyneelle potilaalle, koska suurimmalla osalla heistä on huono itsetunto eli identiteetin häiriö. Se ei ole päässyt kehittymään normaalisti jossakin traumaattisissa olosuhteissa. Jos sitten tämä potilas otetaan ja samaistutetaan hoitohenkilökuntaan, hän mitä luultavammin hylkää itsensä, niinkuin on tehnyt aiemminkin lapsuudessaan. Ottaa vastaan ulkoa tulevan aivopesun ja yrittää elää siitä. Kokemusasiantuntijan tehtävä olisi antaa uusia näkökulmia ja potilaan tilasta tietoa mitä lääkärit eivät tiedä. Miten tällainen ihminen voi sitä hänelle antaa? Hänhän vain pyrkii miellyttämään lääkäreitä.

Jotta kokemusasiantuntija voisi olla se, mitä pitäisikin, hänellä pitäisi olla NIIN VAHVA IDENTITEETTI, että hän kykenisi vastustamaan jopa virallista linjaa kasvotusten lääkäreiden kanssa. Kukaan ei pidä tällaisesta ihmisestä ja se on kova paikka itsetunnolle eli se ei tukisi hänen kuntoutumistaan. Hän voisi joutua jopa pakkohoitoon sen tähden. Lääkärit eivät oikeasti tällaista ihmistä edes halua, sen tähden koko kokemusasiantuntijuus on lähinnä näennnäistä. Eiväthän he kuuntele potilaitakaan miksi sen enempää kokemusasiantuntijoita?

Kokemusasiantuntija on MASKOTTI! Hänen tehtävänsä on sitouttaa itsensä sekä toiset potilaat lääkityksen. Kertoa lääkäreille miten sen voisi parhaiten saavuttaa antamalla sisäpiirin tietoa potilaan ajatuksista. Todellinen tehtävä ei ole se mitä sanotaan! Ja kun tämä tehtävä ajetaan sisään potilaalle aivopesun tavoin koulutuksen avulla hän julistaa tätä sanomaa missä ikinä hän kulkeekin. Se on hänen elämäntehtävänsä ja tuo hänen elämälleen tarkoituksen. Ja hän syö myös kiltisti itse pillerinsä! Aivopesu on tapahtunut!

Tällainen kokemusasiantuntija antaa silloin vääristellyn kuvan asioista, hän kertoo pelkän kaunistellun hyvän kuvan asioista jättäen pois kaiken ikävän siinä pelossa, ettei vaan ketään sillä kertomallaan peloittelisi jättämään pois lääkitystään. Tämä on osatotuus ja siis tietyntyyppistä valehtelua. Ihmisillä on oikeus tietää kaikki asiaan liittyvä tieto ja tehdä sen perusteella päätöksensä tietoisesti mitä he haluavat elämältään. Psykiatrit pimittävät tietoa ja samoin siis tekevät kokemusasiantuntijat nuollakseen hoitohenkilökunnan persettä!

Palkkioksi tästä he saavat palkkaa kokemusasiantuntijuudestaan sekä identiteettiinsä elämän tehtävän ja tarkoituksen julistaa tätä psykiatrian "ilosanomaa" sekä arvostusta enemmän kuin muut potilaat, mitä heidän heikko itsetuntonsa tarvitsee. He saavat tuntea olevansa vähän parempia potilaita kuin muut. Näitä kokemusasiantuntijoita pidetään yllä mediassa niin, että kuva potilaista vääristyy. He eivät siis kuvaa suurinta osaa potilaista. He kuvaavat niitä potilaita, jotka ovat omaksuneet aivopesun totaalisesti.

Miksi muuten kokemusasiantuntija miettii tarkkaan mitä voi sanoa asioista ettei vaan peloittelisi ketään lääkkeistä, psykiatreista, hoidosta? Miksi muuten heidät pitää kouluttaa tehtäväänsä, että he osaavat puhua oikeita asioita, jos kerta heidän tehtävänsä on vaan tuoda ilmi omat kokemuksensa? Miksi harvemmin kuulet kokemusasiantuntijan puhuvan jotakin epämiellyttävää?

Voin olla väärässäkin mutta tämä on minun teoriani asiasta!

http://www.kuntoutussaatio.fi/files/2116/Paivi_Rissanen.pdf

Lue lisää

Mielensairautta hoidetaan lääkityksellä ja psykoterapialla.
Miksi edes käyt lääkärillä, jos asenteesi on hoitovastainen.

Anonyymi kirjoitti:

Mielensairautta hoidetaan lääkityksellä ja psykoterapialla.
Miksi edes käyt lääkärillä, jos asenteesi on hoitovastainen.

On oikeasti olemassa ihmisiä, jotka käyvät lääkärissä, ja yrittävät "aivopestä" lääkärin puolelleen sitä loppumaailmaa vastaan.

Sarkasmi on taitolaji ja sä oot ihan paska siinä, ei mulla muuta :)

Ylpeähullu kirjoitti:

Sarkasmi on taitolaji ja sä oot ihan paska siinä, ei mulla muuta :)

Minusta tämä oli oikein piristävä, kun oli vielä todenmukainen tuo toimintaketju. :)

wgrgrgw kirjoitti:

Minusta tämä oli oikein piristävä, kun oli vielä todenmukainen tuo toimintaketju. :)

Idari oot🤮
Ei mulla muuta

Kerrotko mitä tarkoitat? Mitä on "olla hullu"? Kiitos etukäteen asiantuntevasta vastauksestasi, henkilökohtaisesti arvostan täysjärkisen ja terveen ihmisen vastausta enemmän, kuin yhdenkään mieleltään järkkyneen.

Anonyymi kirjoitti:

Kerrotko mitä tarkoitat? Mitä on "olla hullu"? Kiitos etukäteen asiantuntevasta vastauksestasi, henkilökohtaisesti arvostan täysjärkisen ja terveen ihmisen vastausta enemmän, kuin yhdenkään mieleltään järkkyneen.

Lue lisää

Kerrotko mitä tarkoitat? Mitä on "olla hullu"? Kiitos etukäteen asiantuntevasta vastauksestasi, henkilökohtaisesti arvostan täysjärkisen ja terveen ihmisen vastausta enemmän, kuin yhdenkään mieleltään järkkyneen.

Minusta on outoa, ettei "mieleltään järkkyneen" anneta kertoa omia mielipiteitä. Olen skitsofreenikko, en ole hullu ja minusta ei näy ulospäin sairauteni. Minulla on hyviä kokemuksia hoidostani ja voin nykyään hyvin.

Mielestäni hullua ei ole ellei tahallisesti käyttäydy oudosti.

Anonyymi kirjoitti:

Kerrotko mitä tarkoitat? Mitä on "olla hullu"? Kiitos etukäteen asiantuntevasta vastauksestasi, henkilökohtaisesti arvostan täysjärkisen ja terveen ihmisen vastausta enemmän, kuin yhdenkään mieleltään järkkyneen.

Minusta on outoa, ettei "mieleltään järkkyneen" anneta kertoa omia mielipiteitä. Olen skitsofreenikko, en ole hullu ja minusta ei näy ulospäin sairauteni. Minulla on hyviä kokemuksia hoidostani ja voin nykyään hyvin.

Mielestäni hullua ei ole ellei tahallisesti käyttäydy oudosti.

Lue lisää

Kyllä mieleltään järkkyneen tulee voida keskustella myös kokemistaan vääryyksistä. Se on sitten toinen asia, miksi joku haluaa pelotella foorumilla kirjoittamalla tietyistä sähköpostiviestisisällöistä tms.

Anonyymi kirjoitti:

Kerrotko mitä tarkoitat? Mitä on "olla hullu"? Kiitos etukäteen asiantuntevasta vastauksestasi, henkilökohtaisesti arvostan täysjärkisen ja terveen ihmisen vastausta enemmän, kuin yhdenkään mieleltään järkkyneen.

Minusta on outoa, ettei "mieleltään järkkyneen" anneta kertoa omia mielipiteitä. Olen skitsofreenikko, en ole hullu ja minusta ei näy ulospäin sairauteni. Minulla on hyviä kokemuksia hoidostani ja voin nykyään hyvin.

Mielestäni hullua ei ole ellei tahallisesti käyttäydy oudosti.

Lue lisää

Kokemuksista saa ja pitääkin kertoa, mutta pitää muistaa että täytyy pysyä ns.totuudessa.

Aivan turhan usein törmää siihen, että väitetään sen oman subjektiivisen, usein sairauden värittämän, kokemuksen olevan absoluuttinen totuus.

En yhtään ihmettele, jos tulee sellainen olo, että kukaan ei kuuntele sitä.

Puolustaudu! Miksi et älähdä! Miksi, et sano 'terapeutille', että hän vähättelee? Tai vaihda terapeuttia. Kuulostaa huonolta tapaukselta hän.

Toivottavasti et ole ottanut noita psykiatrian, psykologian tai psykoterapian alan teorioita, selityksiä ja näkemyksiä tosissasi. Jos olet ottanut niin varmaan vuoronperään itkettää ja vtuttaa. Hieman sinisilmäinen ja hölmökin on sellainen ihminen, joka siihen hömppään uskoo.

Miksi et lopeta käyntejä, jos sinua kohdellaan todella noin sikamaisesti? Psykiatrian ja sivualoja tuntien en epäile hetkeäkään kertomaasi. Mutta mitä ihmettelen on, mikä saa sinut menemään nöyryytettäväksi, väheksyttäväksi, haukuttavaksi ja leimattavaksi kerta toisensa jälkeen?

Hakeudu ihmeessä jonnekin muualle keskustelemaan, missä ei vaikuta valtavirta psykiatrian teoriat ja uskomukset, jos koet yhä tarvitsevasi keskustelukontaktia. Jos olet uskonnollinen, kirkon järjestöt tarjoavat usein jonkinlaista kuuntelevaa korvaa. Jos et ole, kolmannelta sektorilta löytyy useita sekulaarisia ja virallisesti järjestelmästä irrallisena olevia tahoja erilaisista järjestöistä ja liitoista kerhoihin ja vertaistukiporukoihin, jossa voi purkaa fiiliksiään ja saada aitoakin myötätuntoa halveksunnan ja kylmän suihkun sijaan.

wgrgrgw kirjoitti:

Toivottavasti et ole ottanut noita psykiatrian, psykologian tai psykoterapian alan teorioita, selityksiä ja näkemyksiä tosissasi. Jos olet ottanut niin varmaan vuoronperään itkettää ja vtuttaa. Hieman sinisilmäinen ja hölmökin on sellainen ihminen, joka siihen hömppään uskoo.

Miksi et lopeta käyntejä, jos sinua kohdellaan todella noin sikamaisesti? Psykiatrian ja sivualoja tuntien en epäile hetkeäkään kertomaasi. Mutta mitä ihmettelen on, mikä saa sinut menemään nöyryytettäväksi, väheksyttäväksi, haukuttavaksi ja leimattavaksi kerta toisensa jälkeen?

Hakeudu ihmeessä jonnekin muualle keskustelemaan, missä ei vaikuta valtavirta psykiatrian teoriat ja uskomukset, jos koet yhä tarvitsevasi keskustelukontaktia. Jos olet uskonnollinen, kirkon järjestöt tarjoavat usein jonkinlaista kuuntelevaa korvaa. Jos et ole, kolmannelta sektorilta löytyy useita sekulaarisia ja virallisesti järjestelmästä irrallisena olevia tahoja erilaisista järjestöistä ja liitoista kerhoihin ja vertaistukiporukoihin, jossa voi purkaa fiiliksiään ja saada aitoakin myötätuntoa halveksunnan ja kylmän suihkun sijaan.

Lue lisää

Miksi? Siinä hyvä kysymys! Olen omallakin kohdalla miettinyt paljon sitä, että kuinka tyhmä ihminen voi olla, että minullakin kesti niin pitkään (vuosia) tajuta, että ei psykiatria tarjoa minulle mitään apua päinvastoin pahentaa tilannettani. Miksi menin sinne aina uudestaan vuosi tolkulla toivoen, että jotakin apua tilanteeseeni vihdoin löytyy? Aina sain vain "potkun" henkiselle perseelleni!

Olen löytänyt vihdoin vastauksen! Se on sama kuin alkuperäinen ongelmani; olet alistettu! Et usko itseesi ja omiin havaintoihisi vaikka ne ovat päivänselviä, uskot ennemmin ulkoapäin tulevaan informaatioon vaikka se on valhe. Tästä on ollut kyse myös koko sairaudessani; psykoosissa! Narsistiperheen lapsena olet alistettu, joten oli väistämätöntä, että näin kävi. Onneksi Herra paransi minut tästä ja olen saanut luopua alistetun uhrin roolistani pois!

Tämä on myös monien muidenkin mielenterveyspotilaiden syy, että he sietävät huonoa käytöstä itseään kohtaan, eivätkä edes tajua, että sitä tapahtuu heille! Vain terveistä perheistä tulevat voivat sen tajuta heti! Tästä samasta syystä on helppo hoitojärjestelmän taholta hallita ja pitää hiljaisena monista epäkohdista paljon potilaita. Alistetut ihmiset eivät julkista kärsimiään vääryyksiä, eivätkä hae oikeutta. He kärsivät hiljaa. He uskovat, että vika on kuitenkin heissä ja ahdistuvat ristiriidasta mitä kokevat hoitohenkilökunnan taholta ja oman kokemuksensa taholta. Mutta he uskovat valheen ja ulkoa tulevaan informaatioon ennemmin. He ovat ulkoaohjautuvia ei omasta persoonasta käsin. Näitä ihmisiä on helppo siis manipuloida ja saada heidät vaikenemaan ja uskomaan, että he ovat itsessään ongelma. Ja aivopesuahan kyllä riittää psykiatrian puolelta!

Toinen syy on se, että on vaikea uskoa, että se apu on nyt tässä, koska se vääjäämättä johtaa ajatukseen, että siis apua ei minulle taida tässä järjestelmässä siis ollakaan - Jäät tyhjän päälle ja kun et selviä ilmankaan apua, jotakin tarvitsisi löytää vaan mitä? Sitä sinnikkäästi ajattelee, että jospa kaikkia kiviä ei olekaan vielä käännetty ja kokeiltu, jossakin on vielä jotakin vaikka et tiedäkään mitä se on. Toivosta yrittää pitää kiinni viimeiseen asti, että et vain vielä ole löytänyt sitä! Totuus on kamala! Apua ei siis ole! On vaikeata ottaa vastaan tällainen totuus! Sitä yrittää puolustella ja puhua parhain päin viimeiseen pisaraan asti aivan niinkuin lapsi puolustaa omien vanhempiensa vääriä tekoja viimeiseen asti pitääkseen yllä suhdetta ja toivoa rakkaudesta. Jotkut totuudet ovat äärimmäisen vaikeita vastaanottaa ja silti vain totuus vapauttaa ihmisen!

Onneksi on Jeesus, Hän yksin auttoi minuakin! Apu tulee muualta kuin psykiatriasta! Se tulee Herralta!

Meitä on näköjään moneen junaa ja jotku jää asemalle...

psykoottinen- kirjoitti:

Miksi? Siinä hyvä kysymys! Olen omallakin kohdalla miettinyt paljon sitä, että kuinka tyhmä ihminen voi olla, että minullakin kesti niin pitkään (vuosia) tajuta, että ei psykiatria tarjoa minulle mitään apua päinvastoin pahentaa tilannettani. Miksi menin sinne aina uudestaan vuosi tolkulla toivoen, että jotakin apua tilanteeseeni vihdoin löytyy? Aina sain vain "potkun" henkiselle perseelleni!

Olen löytänyt vihdoin vastauksen! Se on sama kuin alkuperäinen ongelmani; olet alistettu! Et usko itseesi ja omiin havaintoihisi vaikka ne ovat päivänselviä, uskot ennemmin ulkoapäin tulevaan informaatioon vaikka se on valhe. Tästä on ollut kyse myös koko sairaudessani; psykoosissa! Narsistiperheen lapsena olet alistettu, joten oli väistämätöntä, että näin kävi. Onneksi Herra paransi minut tästä ja olen saanut luopua alistetun uhrin roolistani pois!

Tämä on myös monien muidenkin mielenterveyspotilaiden syy, että he sietävät huonoa käytöstä itseään kohtaan, eivätkä edes tajua, että sitä tapahtuu heille! Vain terveistä perheistä tulevat voivat sen tajuta heti! Tästä samasta syystä on helppo hoitojärjestelmän taholta hallita ja pitää hiljaisena monista epäkohdista paljon potilaita. Alistetut ihmiset eivät julkista kärsimiään vääryyksiä, eivätkä hae oikeutta. He kärsivät hiljaa. He uskovat, että vika on kuitenkin heissä ja ahdistuvat ristiriidasta mitä kokevat hoitohenkilökunnan taholta ja oman kokemuksensa taholta. Mutta he uskovat valheen ja ulkoa tulevaan informaatioon ennemmin. He ovat ulkoaohjautuvia ei omasta persoonasta käsin. Näitä ihmisiä on helppo siis manipuloida ja saada heidät vaikenemaan ja uskomaan, että he ovat itsessään ongelma. Ja aivopesuahan kyllä riittää psykiatrian puolelta!

Toinen syy on se, että on vaikea uskoa, että se apu on nyt tässä, koska se vääjäämättä johtaa ajatukseen, että siis apua ei minulle taida tässä järjestelmässä siis ollakaan - Jäät tyhjän päälle ja kun et selviä ilmankaan apua, jotakin tarvitsisi löytää vaan mitä? Sitä sinnikkäästi ajattelee, että jospa kaikkia kiviä ei olekaan vielä käännetty ja kokeiltu, jossakin on vielä jotakin vaikka et tiedäkään mitä se on. Toivosta yrittää pitää kiinni viimeiseen asti, että et vain vielä ole löytänyt sitä! Totuus on kamala! Apua ei siis ole! On vaikeata ottaa vastaan tällainen totuus! Sitä yrittää puolustella ja puhua parhain päin viimeiseen pisaraan asti aivan niinkuin lapsi puolustaa omien vanhempiensa vääriä tekoja viimeiseen asti pitääkseen yllä suhdetta ja toivoa rakkaudesta. Jotkut totuudet ovat äärimmäisen vaikeita vastaanottaa ja silti vain totuus vapauttaa ihmisen!

Onneksi on Jeesus, Hän yksin auttoi minuakin! Apu tulee muualta kuin psykiatriasta! Se tulee Herralta!

Lue lisää

Minulla on samoja kokemuksia narsistin lapsena ja itsekin olen alkanut kääntyä siihen ajatukseen että vain usko Jumalaan ja totuuteen auttaa mua.. Yritin viimeiseen asti uskoa että avun saan ns. viralliselta puolelta. En halunnut uskoa että tuollaista mitä psyk.hoidossa tapahtuu oikeasti tapahtuu. Olin sinisilmäinen ja viimeiseen asti kieltäydyin kohtaamasta tosiasioita. Apua toki saa muualtakin kuin uskonnosta, kuten vaikkapa mielenterveysjärjestöstä tms. On kriisikeskuksia, ensi-ja turvakoteja jos on esim ollut väkivaltaisessa parisuhteessa jne. Tiedän että monet pitävät Jumalaan uskoviakin hulluina sekä tyhminä. Itse kuitenkin olen vähintäänkin keskivertoälykäs, osa on sanonut että voisin olla keskivertoa älykkäämpikin. Minulle ei olekaan kyse siitä että uskoisin että Jumalan olemassaoloa voisi todistaa tieteellisesti. Kyse on nimenomaan _uskosta_ johonkin suurempaan, johonkin mitä ei voi todistaa mutta joka antaa elämälleni jonkun tarkoituksen. Eikö se nyt ole aika normaalia miettiä elämän tarkoitusta ja sitä mikä/kuka on tämän kaiken luonut, mistä tämä kaikki on alkanut? Mieluummin olen sitten joidenkin ihmisten mielestä typerä ja naiivi kun haluan uskoa johonkin elämää suurempaan, kuin elämääni kyllästynyt ja kyynistynyt kaiken yltiörealistisesti näkevä ihminen. Voimia meille kaikille elämässä paljon kärsineille ja psykiatrisessa hoidossa vielä lisää potkituille. Kyllä siitäkin helvetistä voi selviytyä.

Joo toi on ärsyttävää. Sitä hakee apua johonkin mielenterveyden toimintahäiriöön ja pian kohdellaan kuin mielenterveyttä ei olisi ollenkaan jäljellä, nähdään vaan sairautta. Oma mielenterveys on kaikille kuitenkin se lähtökohta, ja tärkeä. Sitä tahtoisi oppia vähän tuntemaan itseään ja ymmärtämään sitä miten oma mieli toimii. Voihan olla, ettei se mieli lopulta tee "virheitä" vaan kaikkeen, sellaiseenkin mikä ongelmalta vaikuttaa, on löydettävissä hyvä tai ymmärrettävä syy.

tottaon kirjoitti:

Minulla on samoja kokemuksia narsistin lapsena ja itsekin olen alkanut kääntyä siihen ajatukseen että vain usko Jumalaan ja totuuteen auttaa mua.. Yritin viimeiseen asti uskoa että avun saan ns. viralliselta puolelta. En halunnut uskoa että tuollaista mitä psyk.hoidossa tapahtuu oikeasti tapahtuu. Olin sinisilmäinen ja viimeiseen asti kieltäydyin kohtaamasta tosiasioita. Apua toki saa muualtakin kuin uskonnosta, kuten vaikkapa mielenterveysjärjestöstä tms. On kriisikeskuksia, ensi-ja turvakoteja jos on esim ollut väkivaltaisessa parisuhteessa jne. Tiedän että monet pitävät Jumalaan uskoviakin hulluina sekä tyhminä. Itse kuitenkin olen vähintäänkin keskivertoälykäs, osa on sanonut että voisin olla keskivertoa älykkäämpikin. Minulle ei olekaan kyse siitä että uskoisin että Jumalan olemassaoloa voisi todistaa tieteellisesti. Kyse on nimenomaan _uskosta_ johonkin suurempaan, johonkin mitä ei voi todistaa mutta joka antaa elämälleni jonkun tarkoituksen. Eikö se nyt ole aika normaalia miettiä elämän tarkoitusta ja sitä mikä/kuka on tämän kaiken luonut, mistä tämä kaikki on alkanut? Mieluummin olen sitten joidenkin ihmisten mielestä typerä ja naiivi kun haluan uskoa johonkin elämää suurempaan, kuin elämääni kyllästynyt ja kyynistynyt kaiken yltiörealistisesti näkevä ihminen. Voimia meille kaikille elämässä paljon kärsineille ja psykiatrisessa hoidossa vielä lisää potkituille. Kyllä siitäkin helvetistä voi selviytyä.

Lue lisää

Ylpeähullu:
Sä oot jäänyt asemalle😂😂
Vitun idari

IkäväTarinaTuo kirjoitti:

Puolustaudu! Miksi et älähdä! Miksi, et sano 'terapeutille', että hän vähättelee? Tai vaihda terapeuttia. Kuulostaa huonolta tapaukselta hän.

Minä älähdin ja sain diagnoosikseni "impulsiivinen häiriötyyppi" , luokituksen numeroa en muista.

tottaon kirjoitti:

Minulla on samoja kokemuksia narsistin lapsena ja itsekin olen alkanut kääntyä siihen ajatukseen että vain usko Jumalaan ja totuuteen auttaa mua.. Yritin viimeiseen asti uskoa että avun saan ns. viralliselta puolelta. En halunnut uskoa että tuollaista mitä psyk.hoidossa tapahtuu oikeasti tapahtuu. Olin sinisilmäinen ja viimeiseen asti kieltäydyin kohtaamasta tosiasioita. Apua toki saa muualtakin kuin uskonnosta, kuten vaikkapa mielenterveysjärjestöstä tms. On kriisikeskuksia, ensi-ja turvakoteja jos on esim ollut väkivaltaisessa parisuhteessa jne. Tiedän että monet pitävät Jumalaan uskoviakin hulluina sekä tyhminä. Itse kuitenkin olen vähintäänkin keskivertoälykäs, osa on sanonut että voisin olla keskivertoa älykkäämpikin. Minulle ei olekaan kyse siitä että uskoisin että Jumalan olemassaoloa voisi todistaa tieteellisesti. Kyse on nimenomaan _uskosta_ johonkin suurempaan, johonkin mitä ei voi todistaa mutta joka antaa elämälleni jonkun tarkoituksen. Eikö se nyt ole aika normaalia miettiä elämän tarkoitusta ja sitä mikä/kuka on tämän kaiken luonut, mistä tämä kaikki on alkanut? Mieluummin olen sitten joidenkin ihmisten mielestä typerä ja naiivi kun haluan uskoa johonkin elämää suurempaan, kuin elämääni kyllästynyt ja kyynistynyt kaiken yltiörealistisesti näkevä ihminen. Voimia meille kaikille elämässä paljon kärsineille ja psykiatrisessa hoidossa vielä lisää potkituille. Kyllä siitäkin helvetistä voi selviytyä.

Lue lisää

Minä olen saanut apua psykiatreilta ja Jumalalta. Kun olin kerran työ-elämässä, minulla oli varaa yksityislääkäreihin. Kyllä siellä sekä julkisella, että yksityisillä oli hankalia tyyppejä, mutta en jäänyt sellaisten kanssa toimimaan.

Aivan niin! Minulla ainakin tämä "terapointi" teki hallaa koska se oli vääränlaista! Heidän tähden koko psykoottisuuteni paheni ratkaisevasti! Minua on tervehdyttänyt mm. se, että olen hyväksynyt elämäni "totuudet" mitä ne sitten asioista ovatkin ja lopettanut kahtaalla ontumisen, kummin päin nämä asiat ovat. Siitä tuli minulle ahdistuskin ja jäin sen tähden kiinni aikanaan Bentsoihinkin, joita lääkärit auliisti minulle kirjoittivat. Jeesus paransi riippuvuuteeni myöhemmin uskoontulon jälkeen, kiitos Herralle! Lääkehoitonikin oli aivan vääränlaista väärän diagnoosin tähden. SSRI- lääkkeistä luultavasti maniavoittoisuuteni paheni ratkaisevasti, ainakin yhden lääkekokeilun muistan, kuinka näin kävi.

Mun terapia oli ratkaisukeskeista ja kiteytettynä sen voisi sanoa näin: "ei sinulla mitään ole, lakkaa tekemästä suurta numeroa kaikesta ja keskity vain nykypäivään ja sen asioihin. Et tarvitse oikeasti mitään, kyllä sinä jaksat!" Tämä sanottiin psykoottiselle, neuroottiselle ihmiselle, jolla oli koko narsistiperhelapsuus, uskonnollinen väkivalta lapsuudessa, perheväkivalta, koulukiusaus ja kaikki muut traumatisoivat kokemukset täysin käsittelemättä ja olisin halunnut puhua niistä jonkun kanssa ja eheytyä. Kaikki oli yhtenä sekamelskana sisälläni ja itkin sen tähden paljon. Paljon oli asioita, joita yritin ymmärtää mutta en saanut niihin mitään selkoa omalla järjelläni. Olin myös psykoottinen, masentunut, kaksisuuntainen ja neuroottinen ja tämä siis ei ollut mitään! En saanut mitään oikeaa diagnoosia pitkiin aikoihin. Se oli minun HANKALUUTTANI, että halusin puhua niistä! Siitä tehtiin suuri rikos! Minusta tehtiin valehtelija, huomion hakija, teeskentelijä. Eli se miksi minut oli diagnosoitu: epävakaa persoonallisuus. Näin siis paperilla. Todellisuudessa sitä en ollut! Jäin heitteille kaikkien ongelmieni kanssa vaikka kuinka hain apua!

Kaikesta tehtiin minun vika. Jos sanoin, että nämä lääkkeet eivät auta mitään, enkä sen tähden syö niitä, se oli hankaluuttani (minullehan syötettiin pääsääntöisesti vääriä lääkkeitä koska olin psykoottinen, jota he eivät tajunneet). Jos sanoin, että tämä terapointi menee väärään suuntaan, se oli hankaluuttani ja siis todiste lisää diagnoosiini: acting outia/splittaa. Minua jopa syyllistettiin siitä, että en parane ja verrattiin skitsofreenikkoon, jolla on todella vaikeaa verrattuna minuun. Minähän vain itse aiheutan kaikki ongelmani eli kunpa vain lopettaisin kaiken! Kuinka kehtaan siellä vain tuhlata oikeasti kärsivien resursseja turhilla jorinoillani? Olin siis kamala ihminen, kun hain apua! Ja minähän olin itsekin psykoottinen ja ollut jo monessa psykoosissa ennen hoitojärjestelmäänkin tuloa mutta he eivät tajunneet sitä. Heitä ei kiinnostanut tietää siitä ja kaikki mitä sanoin oli aina epäilyttävää ja se kääntyi potilaskertomukseeni jotenkin kummallisesti. Ainoa poikkeus tähän päivään ja siihen on se, että vielä silloin en kuullut ääniä mitä kuulen nykyään. Olin tosin jo yhdessä psykoosissani kuullut musiikkia mutta en vielä ihmisten puhetta. Sekin oli vain puhkeamatta täydessä laajuudessaan. Eli minähän olin myös skitsofreenikko!

Koko potilaskertomukseni on täynnä valheita, kaikki mitä sanoin käännettiin minua vastaan ja siitä tehtiin diagnoosia tukeva tekijä. Esimerkiksi: kävin osa-aika siivoustöissä opiskelujeni ohessa säännöllisesti monena iltana viikossa ja kesät sekä yhdessä vaiheessa jopa öisin. Olin siis sairaudestani huolimatta ahkera. Oli pakko, sillä en saanut vanhemmilta mitään rahallista tukea opiskeluun. En elänyt opintorahalla sillä minun piti myös itse kalustaa koti sekä kaikki elämäni asiat yksin. Kävin töissä. Tämä lukee potilaskertomuksessani jotenkin näin vähätellen: potilas on käynyt kokeilemassa jonkun ohimenevän työn. Ihan niinkuin olisin käynyt yhden päivän töissä ja lopettanut senkin omaa epävakauttani! Tämäkin kun ei sopinut kuvaan epävakaasta persoonasta se piti jonnekin vähätellä kokonaan pois! Olin oikeasti liian vastuullinen ollakseni epävakaa. Mulla oli vuosia kokonaisia siivousvastuualueita ja avaimia pitkin kaupunkia missä kävin siivoamassa. Ei ollut mikään hetken kokeilu. Oli säännöllinen työ, osa-aikaisena tietysti, koska opiskelin. Mulla ei ollut muuta rahallista vaihtoehtoa, en olisi muuten selvinnyt näistä ajoista. Kun pyysin sairaslomaa, kun olin niin sairas minulle sanottiin, että sairasloma ei ole toimeentulon muoto! Eli en saanut sairaslomaa, kun sitä tarvitsin, kun minä en heidän mielestään sairas ollutkaan. Piti vain jaksaa kunnes menin katki! Sain heidän ansiostaan Burn Outin, jota he eivät sitäkään tajunneet eivätkä myöntäneet. Lopulta en osannut muuta kuin itkeä enkä päässyt ylös sängystäkään! He ajoivat tilanteeni pahempaan! Toimeentulon romahduttua sain maksuhäiriömerkinnän. Myöhemmin tämä aiheutti myös asunnottomuudenkin, joka oli yksi tekijä siinä, että skitsofrenia puhkesi koko laajuudessaan ja aloin kuulemaan ääniäkin...jne.

He munasivat lähes KAIKEN!

Jos ei Jeesusta olisi, en olisi edes hengissä tänä päivänä!

psykoottinen- kirjoitti:

Aivan niin! Minulla ainakin tämä "terapointi" teki hallaa koska se oli vääränlaista! Heidän tähden koko psykoottisuuteni paheni ratkaisevasti! Minua on tervehdyttänyt mm. se, että olen hyväksynyt elämäni "totuudet" mitä ne sitten asioista ovatkin ja lopettanut kahtaalla ontumisen, kummin päin nämä asiat ovat. Siitä tuli minulle ahdistuskin ja jäin sen tähden kiinni aikanaan Bentsoihinkin, joita lääkärit auliisti minulle kirjoittivat. Jeesus paransi riippuvuuteeni myöhemmin uskoontulon jälkeen, kiitos Herralle! Lääkehoitonikin oli aivan vääränlaista väärän diagnoosin tähden. SSRI- lääkkeistä luultavasti maniavoittoisuuteni paheni ratkaisevasti, ainakin yhden lääkekokeilun muistan, kuinka näin kävi.

Mun terapia oli ratkaisukeskeista ja kiteytettynä sen voisi sanoa näin: "ei sinulla mitään ole, lakkaa tekemästä suurta numeroa kaikesta ja keskity vain nykypäivään ja sen asioihin. Et tarvitse oikeasti mitään, kyllä sinä jaksat!" Tämä sanottiin psykoottiselle, neuroottiselle ihmiselle, jolla oli koko narsistiperhelapsuus, uskonnollinen väkivalta lapsuudessa, perheväkivalta, koulukiusaus ja kaikki muut traumatisoivat kokemukset täysin käsittelemättä ja olisin halunnut puhua niistä jonkun kanssa ja eheytyä. Kaikki oli yhtenä sekamelskana sisälläni ja itkin sen tähden paljon. Paljon oli asioita, joita yritin ymmärtää mutta en saanut niihin mitään selkoa omalla järjelläni. Olin myös psykoottinen, masentunut, kaksisuuntainen ja neuroottinen ja tämä siis ei ollut mitään! En saanut mitään oikeaa diagnoosia pitkiin aikoihin. Se oli minun HANKALUUTTANI, että halusin puhua niistä! Siitä tehtiin suuri rikos! Minusta tehtiin valehtelija, huomion hakija, teeskentelijä. Eli se miksi minut oli diagnosoitu: epävakaa persoonallisuus. Näin siis paperilla. Todellisuudessa sitä en ollut! Jäin heitteille kaikkien ongelmieni kanssa vaikka kuinka hain apua!

Kaikesta tehtiin minun vika. Jos sanoin, että nämä lääkkeet eivät auta mitään, enkä sen tähden syö niitä, se oli hankaluuttani (minullehan syötettiin pääsääntöisesti vääriä lääkkeitä koska olin psykoottinen, jota he eivät tajunneet). Jos sanoin, että tämä terapointi menee väärään suuntaan, se oli hankaluuttani ja siis todiste lisää diagnoosiini: acting outia/splittaa. Minua jopa syyllistettiin siitä, että en parane ja verrattiin skitsofreenikkoon, jolla on todella vaikeaa verrattuna minuun. Minähän vain itse aiheutan kaikki ongelmani eli kunpa vain lopettaisin kaiken! Kuinka kehtaan siellä vain tuhlata oikeasti kärsivien resursseja turhilla jorinoillani? Olin siis kamala ihminen, kun hain apua! Ja minähän olin itsekin psykoottinen ja ollut jo monessa psykoosissa ennen hoitojärjestelmäänkin tuloa mutta he eivät tajunneet sitä. Heitä ei kiinnostanut tietää siitä ja kaikki mitä sanoin oli aina epäilyttävää ja se kääntyi potilaskertomukseeni jotenkin kummallisesti. Ainoa poikkeus tähän päivään ja siihen on se, että vielä silloin en kuullut ääniä mitä kuulen nykyään. Olin tosin jo yhdessä psykoosissani kuullut musiikkia mutta en vielä ihmisten puhetta. Sekin oli vain puhkeamatta täydessä laajuudessaan. Eli minähän olin myös skitsofreenikko!

Koko potilaskertomukseni on täynnä valheita, kaikki mitä sanoin käännettiin minua vastaan ja siitä tehtiin diagnoosia tukeva tekijä. Esimerkiksi: kävin osa-aika siivoustöissä opiskelujeni ohessa säännöllisesti monena iltana viikossa ja kesät sekä yhdessä vaiheessa jopa öisin. Olin siis sairaudestani huolimatta ahkera. Oli pakko, sillä en saanut vanhemmilta mitään rahallista tukea opiskeluun. En elänyt opintorahalla sillä minun piti myös itse kalustaa koti sekä kaikki elämäni asiat yksin. Kävin töissä. Tämä lukee potilaskertomuksessani jotenkin näin vähätellen: potilas on käynyt kokeilemassa jonkun ohimenevän työn. Ihan niinkuin olisin käynyt yhden päivän töissä ja lopettanut senkin omaa epävakauttani! Tämäkin kun ei sopinut kuvaan epävakaasta persoonasta se piti jonnekin vähätellä kokonaan pois! Olin oikeasti liian vastuullinen ollakseni epävakaa. Mulla oli vuosia kokonaisia siivousvastuualueita ja avaimia pitkin kaupunkia missä kävin siivoamassa. Ei ollut mikään hetken kokeilu. Oli säännöllinen työ, osa-aikaisena tietysti, koska opiskelin. Mulla ei ollut muuta rahallista vaihtoehtoa, en olisi muuten selvinnyt näistä ajoista. Kun pyysin sairaslomaa, kun olin niin sairas minulle sanottiin, että sairasloma ei ole toimeentulon muoto! Eli en saanut sairaslomaa, kun sitä tarvitsin, kun minä en heidän mielestään sairas ollutkaan. Piti vain jaksaa kunnes menin katki! Sain heidän ansiostaan Burn Outin, jota he eivät sitäkään tajunneet eivätkä myöntäneet. Lopulta en osannut muuta kuin itkeä enkä päässyt ylös sängystäkään! He ajoivat tilanteeni pahempaan! Toimeentulon romahduttua sain maksuhäiriömerkinnän. Myöhemmin tämä aiheutti myös asunnottomuudenkin, joka oli yksi tekijä siinä, että skitsofrenia puhkesi koko laajuudessaan ja aloin kuulemaan ääniäkin...jne.

He munasivat lähes KAIKEN!

Jos ei Jeesusta olisi, en olisi edes hengissä tänä päivänä!

Lue lisää

Järkyttävää.. Onneksi olet siitä helvetistä selvinnyt edes jotenkin ilmeisesti. On uskomatonta miten paha ihminen voi olla ja vielä päälle päin esitetään hyvää ihmistä. Taitavat kaikkein sairaimpia olla nämä hyväntekijöitä esittävät. Sudet lampaiden vaatteissa.

psykoottinen- kirjoitti:

Aivan niin! Minulla ainakin tämä "terapointi" teki hallaa koska se oli vääränlaista! Heidän tähden koko psykoottisuuteni paheni ratkaisevasti! Minua on tervehdyttänyt mm. se, että olen hyväksynyt elämäni "totuudet" mitä ne sitten asioista ovatkin ja lopettanut kahtaalla ontumisen, kummin päin nämä asiat ovat. Siitä tuli minulle ahdistuskin ja jäin sen tähden kiinni aikanaan Bentsoihinkin, joita lääkärit auliisti minulle kirjoittivat. Jeesus paransi riippuvuuteeni myöhemmin uskoontulon jälkeen, kiitos Herralle! Lääkehoitonikin oli aivan vääränlaista väärän diagnoosin tähden. SSRI- lääkkeistä luultavasti maniavoittoisuuteni paheni ratkaisevasti, ainakin yhden lääkekokeilun muistan, kuinka näin kävi.

Mun terapia oli ratkaisukeskeista ja kiteytettynä sen voisi sanoa näin: "ei sinulla mitään ole, lakkaa tekemästä suurta numeroa kaikesta ja keskity vain nykypäivään ja sen asioihin. Et tarvitse oikeasti mitään, kyllä sinä jaksat!" Tämä sanottiin psykoottiselle, neuroottiselle ihmiselle, jolla oli koko narsistiperhelapsuus, uskonnollinen väkivalta lapsuudessa, perheväkivalta, koulukiusaus ja kaikki muut traumatisoivat kokemukset täysin käsittelemättä ja olisin halunnut puhua niistä jonkun kanssa ja eheytyä. Kaikki oli yhtenä sekamelskana sisälläni ja itkin sen tähden paljon. Paljon oli asioita, joita yritin ymmärtää mutta en saanut niihin mitään selkoa omalla järjelläni. Olin myös psykoottinen, masentunut, kaksisuuntainen ja neuroottinen ja tämä siis ei ollut mitään! En saanut mitään oikeaa diagnoosia pitkiin aikoihin. Se oli minun HANKALUUTTANI, että halusin puhua niistä! Siitä tehtiin suuri rikos! Minusta tehtiin valehtelija, huomion hakija, teeskentelijä. Eli se miksi minut oli diagnosoitu: epävakaa persoonallisuus. Näin siis paperilla. Todellisuudessa sitä en ollut! Jäin heitteille kaikkien ongelmieni kanssa vaikka kuinka hain apua!

Kaikesta tehtiin minun vika. Jos sanoin, että nämä lääkkeet eivät auta mitään, enkä sen tähden syö niitä, se oli hankaluuttani (minullehan syötettiin pääsääntöisesti vääriä lääkkeitä koska olin psykoottinen, jota he eivät tajunneet). Jos sanoin, että tämä terapointi menee väärään suuntaan, se oli hankaluuttani ja siis todiste lisää diagnoosiini: acting outia/splittaa. Minua jopa syyllistettiin siitä, että en parane ja verrattiin skitsofreenikkoon, jolla on todella vaikeaa verrattuna minuun. Minähän vain itse aiheutan kaikki ongelmani eli kunpa vain lopettaisin kaiken! Kuinka kehtaan siellä vain tuhlata oikeasti kärsivien resursseja turhilla jorinoillani? Olin siis kamala ihminen, kun hain apua! Ja minähän olin itsekin psykoottinen ja ollut jo monessa psykoosissa ennen hoitojärjestelmäänkin tuloa mutta he eivät tajunneet sitä. Heitä ei kiinnostanut tietää siitä ja kaikki mitä sanoin oli aina epäilyttävää ja se kääntyi potilaskertomukseeni jotenkin kummallisesti. Ainoa poikkeus tähän päivään ja siihen on se, että vielä silloin en kuullut ääniä mitä kuulen nykyään. Olin tosin jo yhdessä psykoosissani kuullut musiikkia mutta en vielä ihmisten puhetta. Sekin oli vain puhkeamatta täydessä laajuudessaan. Eli minähän olin myös skitsofreenikko!

Koko potilaskertomukseni on täynnä valheita, kaikki mitä sanoin käännettiin minua vastaan ja siitä tehtiin diagnoosia tukeva tekijä. Esimerkiksi: kävin osa-aika siivoustöissä opiskelujeni ohessa säännöllisesti monena iltana viikossa ja kesät sekä yhdessä vaiheessa jopa öisin. Olin siis sairaudestani huolimatta ahkera. Oli pakko, sillä en saanut vanhemmilta mitään rahallista tukea opiskeluun. En elänyt opintorahalla sillä minun piti myös itse kalustaa koti sekä kaikki elämäni asiat yksin. Kävin töissä. Tämä lukee potilaskertomuksessani jotenkin näin vähätellen: potilas on käynyt kokeilemassa jonkun ohimenevän työn. Ihan niinkuin olisin käynyt yhden päivän töissä ja lopettanut senkin omaa epävakauttani! Tämäkin kun ei sopinut kuvaan epävakaasta persoonasta se piti jonnekin vähätellä kokonaan pois! Olin oikeasti liian vastuullinen ollakseni epävakaa. Mulla oli vuosia kokonaisia siivousvastuualueita ja avaimia pitkin kaupunkia missä kävin siivoamassa. Ei ollut mikään hetken kokeilu. Oli säännöllinen työ, osa-aikaisena tietysti, koska opiskelin. Mulla ei ollut muuta rahallista vaihtoehtoa, en olisi muuten selvinnyt näistä ajoista. Kun pyysin sairaslomaa, kun olin niin sairas minulle sanottiin, että sairasloma ei ole toimeentulon muoto! Eli en saanut sairaslomaa, kun sitä tarvitsin, kun minä en heidän mielestään sairas ollutkaan. Piti vain jaksaa kunnes menin katki! Sain heidän ansiostaan Burn Outin, jota he eivät sitäkään tajunneet eivätkä myöntäneet. Lopulta en osannut muuta kuin itkeä enkä päässyt ylös sängystäkään! He ajoivat tilanteeni pahempaan! Toimeentulon romahduttua sain maksuhäiriömerkinnän. Myöhemmin tämä aiheutti myös asunnottomuudenkin, joka oli yksi tekijä siinä, että skitsofrenia puhkesi koko laajuudessaan ja aloin kuulemaan ääniäkin...jne.

He munasivat lähes KAIKEN!

Jos ei Jeesusta olisi, en olisi edes hengissä tänä päivänä!

Lue lisää

Minun kokemukseni Psykiatreista on pääosin hyvä. Joku tyly poikkeus siellä on, mutta ne olen jättänyt heti. Alkuun, kun yritin saada apua yleisestä terveydenhoidosta, negatiivisia kokemuksia oli enemmän. nytkin,jos tarvin apua, otan jonkun, joka valmistuu kyseiselle alalle. Ajattelen, että niillä ei ole vielä niin kallis taksa. Viimeinen puhelinsoitto oli 200 E

Voisin sanoa sinulle ja teille tuhansille muillekin suomalaisille "terapiamasokisteille" samat näkemykset. Miksi kiusaatte itseänne ja vielä maksatte siitä, että tulette alistetuiksi, haukutuiksi, henkisesti murskatuiksi? Aivan älyvapaata toimintaa. Olettaen, että kertomasi on totta, mikä ei minulle olisi mikään yllättävä tieto, kerroitko terapeutin uhkailusta perheellesi, kun neuvoivat jatkamaan? Miten voisit tehdä hedelmällistä yhteistyötä tuollaisten henkilöiden kanssa, joita ei kiinnosta sinun elämänhuolesi ja tuskasi lainkaan. Älkää ottako seuraavaa liian vakavasti, mutta oletteko koko perhe sekaisin?? Miksi maksatte sikamaisesta hyväksikäytöstä ja uhkailevasta kohtelusta yhtään mitään? Vai saiko joku teistä perheessä palkkaa tai muuta etua tästä kaikesta?

Ihmisten usko psykiatrian, psykologian, psykoterapian ja vastaavien niin sanotun mielenterveysliikkeen tahojen teorioihin ja toimintatapoihin on joskus lapsellisen sinisilmäistä. Sitä seuraa vierestä usein hyvin häkeltyneenä.

Niin, olenkohan sitten terapiamasokisti? Kyllä itsekin olen välillä ajatellut, että olisiko ollenkaan kannattanut aikoinaan hakeutua psykiatriseen hoitoon. Hakeuduin sinne teini-ikäisenä, kun itsemurha-ajatukset alkoivat pyöriä mielessä. Helppohan se on sitten kärsivää naiivia nuorta ihmistä kohdella miten sattuu. En silloin tiennyt mitä muuta olisin tehnyt, kun oli vaan niin paha olla, ja joka paikassa toitotetaan siitä, että pitää hankkia itselleen apua ja terapiaa, jos kärsii psyykkisistä ongelmista. Ajattelin siis, että toimin järkevästi ja vastuullisesti kun hain itselleni apua. En tiennyt silloin, että psykiatrinen hoito muistuttaa ajoittain henkistä väkivaltaa.

Ja kyllä, kertomani on täysin totta. Kerroin terapeutin uhkailuista perheelleni, isä oli sitä mieltä, että minun pitää lopettaa, mutta äiti sitä mieltä että pitää jatkaa. Ja äiti on ollut meidän perheessä yleensä se joka sanoo sen viimeisen sanan. Minun ja äitin välillä on myös ollut ongelmia, ehkä siksi äiti oli terapeutin puolella.

Kyllä on minustakin sinisilmäistä ihmisten usko psykiatrian ja muiden vastaavien teorioihin. Minullakin oli aluksi, mutta kyllä tässä on vuosien varrella silmät alkaneet avautua. Olen lukenut jotakin Freudin tuotantoa, ja voi piip mitä paskaa. Pikkuinen poikalapsi mukamas haluaa "alitajuisesti" tappaa oman isänsä ja harrastaa seksiä äitinsä kanssa, ja pelkää samalla että isä kastroi hänet. Siis voi järkytys. Ja ihmisen psyykkiset kehitysvaiheet ovat jotain sellaista kuin "oraalivaihe", "anaalivaihe" ja "genitaalivaihe". Ihan älytöntä soopaa. Ja ilmeisesti ihan järkevänä pidetyt ihmiset uskovat näihin juttuihin. On tainnut herra Freudilla itsellään vipata päässä. On se ainakin huumeita vetänyt, sehän on historiallinen fakta.

wgrgrgw kirjoitti:

Voisin sanoa sinulle ja teille tuhansille muillekin suomalaisille "terapiamasokisteille" samat näkemykset. Miksi kiusaatte itseänne ja vielä maksatte siitä, että tulette alistetuiksi, haukutuiksi, henkisesti murskatuiksi? Aivan älyvapaata toimintaa. Olettaen, että kertomasi on totta, mikä ei minulle olisi mikään yllättävä tieto, kerroitko terapeutin uhkailusta perheellesi, kun neuvoivat jatkamaan? Miten voisit tehdä hedelmällistä yhteistyötä tuollaisten henkilöiden kanssa, joita ei kiinnosta sinun elämänhuolesi ja tuskasi lainkaan. Älkää ottako seuraavaa liian vakavasti, mutta oletteko koko perhe sekaisin?? Miksi maksatte sikamaisesta hyväksikäytöstä ja uhkailevasta kohtelusta yhtään mitään? Vai saiko joku teistä perheessä palkkaa tai muuta etua tästä kaikesta?

Ihmisten usko psykiatrian, psykologian, psykoterapian ja vastaavien niin sanotun mielenterveysliikkeen tahojen teorioihin ja toimintatapoihin on joskus lapsellisen sinisilmäistä. Sitä seuraa vierestä usein hyvin häkeltyneenä.

Lue lisää

Minua alkoi naurattamaan tämä kommentti, ei pahalla alkuperäiselle kommentoijalle. Mutta itsekin mietin että miten olen voinut olla niin tyhmä että olen suostunut kaikkeen mitä mulle on ehdotettu ja tosiaan masokistin lailla käynyt sairaissa tai huonoissa hoidoissa. Kyse on alistettuna elämisestä. Osa on ollut niin alistettuja koko elämänsä ajan että pitävät pahoinpitelyä ihan normaalina varsinkin kun se alistaminen tulee ns. viralliselta taholta. Auktoriteettia ei saisi muka kyseenalaistaa. Nämä alistetut ihmiset kehottavat muitakin alistumaan ja pahoinpitelemään itseään masokistin lailla. Tällä tavalla alistumisen kulttuuri siirtyy eteenpäin. Osa oppii kotona että on PAKKO alistua ja osa taasen että on PAKKO alistaa. Tosiasiassa kumpaakaan ei tarvi tehdä. Ihmiset ovat aivopestyjä. Tai ainakin osa on mutta siitäkin voi oppia pois ja taistella itsensä vapaaksi.

Heh. Ajattelet noista terapiasuuntauksista samalla tavalla kuin minä. Olen aina epäillyt kognitiivista terapiaa vaikka sitä suositellaankin lähes joka vaivaan. Todellakin tuntuu että siinä terapiasuuntauksessa ongelmat kielletään ja opetellaan vaan jotain selviytymiskeinoja. En minä ainakaan halua sellaisia opetella, vaan ensisijaisesti korjata tai ainakin kohdata ne ongelmat jotka pahaa oloa ja ongelmia mulle aiheuttavat. Toisaalta analyyttinen on taas liian syvälle menevää. Itse olen kokenut että omissa ongelmissani esim. ratkaisukeskeinen terapia tai vastaava olisi paras jossa terapeutti ja potilas ovat tasavertaisessa asemassa ja kaverillisessa hengessä keskustelevat. Taideterapia voisi myös olla ihan hyvä. Tärkeintä on mielestäni se että siellä toisessa päässä on joku joka on itsensä kanssa sujut, empaattinen, inhimillinen ja omaa itse tervettä järkeä (mielenterveyttä) tarpeeksi.

tervejärki kirjoitti:

Heh. Ajattelet noista terapiasuuntauksista samalla tavalla kuin minä. Olen aina epäillyt kognitiivista terapiaa vaikka sitä suositellaankin lähes joka vaivaan. Todellakin tuntuu että siinä terapiasuuntauksessa ongelmat kielletään ja opetellaan vaan jotain selviytymiskeinoja. En minä ainakaan halua sellaisia opetella, vaan ensisijaisesti korjata tai ainakin kohdata ne ongelmat jotka pahaa oloa ja ongelmia mulle aiheuttavat. Toisaalta analyyttinen on taas liian syvälle menevää. Itse olen kokenut että omissa ongelmissani esim. ratkaisukeskeinen terapia tai vastaava olisi paras jossa terapeutti ja potilas ovat tasavertaisessa asemassa ja kaverillisessa hengessä keskustelevat. Taideterapia voisi myös olla ihan hyvä. Tärkeintä on mielestäni se että siellä toisessa päässä on joku joka on itsensä kanssa sujut, empaattinen, inhimillinen ja omaa itse tervettä järkeä (mielenterveyttä) tarpeeksi.

Lue lisää

Hyvä, olette tajunneet paljon CBT:stä, ja muustakin psykoterapeutoinnista. CBT:ssa nimen omaan sivuutetaan kaikki olennainen eli henkilön elämänhuolet ja se mikä hänet on tuonnut asiakkaaksi. Sen voi osa kokea todella väheksyväksi tai jopa törkeäksi asiakasta kohtaan. Liibalaabaa. Raha ja aika palaa, mutta mitään ratkaisuita harvoin vastaan tulee. Eihän CBT:ssä ja monesti muissakaan terapia asiaoissa siihen puututa. Muodissa on kaivella asiakkaan lapsuutta ja yrittää sieltä sitten löytää jotain jolla terapeutti voi vakuuttaa omaa erinomaisuuttaan ja ymmärrystään asiakkaasta. BS, sanon minä.

Käytännössä kaikki "terapian" suuntaukset ovat enemmän tai vähemmän harhaavieviä tai suoraan älyttömiä. Ihmistä autettanee parhaiten puhumalla elämän ongelmista ja tilanteista, jotka painavat ja joiden takia asiakas on saapunut keskustelemaan. Lähdetään luomaan toivoa suunnittelun kautta miten asioita ratkaistaan. Kaiken maailman freudilainen, jungilainen, NLP, CBT, ABC, DEF, GHI jne. ovat ihan tyhjänpäivästä jauhamista suurimmalle osalle ihmisistä. Niillä tehdään hyvät rahat terapeutin toimesta, mutta ne tarjoavat usein tyhjää jaarittelua asiakkaalle.

Unohtakaa ne suuntaukset ja hankkikaa vastapuolelle ihminen joka kuuntelee teitä, ottaa tosissaan, haluaa aidosti ja vilpittömästi auttaa eikä päälle päsmäröi ja luule tietävänsä teistä enemmän kuin te itse. Vedätte itsenne vielä henkisesti ihan solmuun, jos siihen halpaa lankeatte.

Jos aihe kiinnostaa enemmän:
The Myth of Psychotherapy
Thomas Stephen Szasz
kieli: englanti, 1988
http://www.adlibris.com/fi/kirja/the-myth-of-psychotherapy-9780815602231

Olen saanut psykoanalyyttisestä psykoterapiasta apua. En tiedä onko kyse siitä, että on psykoanalyyttistä, koska siellä ei todellaakaan tyrkytetä mitään ja kaikkea saa epäillä. Vai oliko kyse siitä että henkilökemia toimi.

Sen verran kun tiedän kognitiivisesta (CBT) pidän sitä varsinaisena koirakouluna, sehän pohjautuu behaviorismiin. Sopii ehkä aspergeriin tai pakko-oireisiin.

Szaszilla on ihan järkeviäkin juttuja, mutta fanaattinen ja ideologinen anti-psykiatria ei oikein palvele asiaa.

Ei ole samantekevää kenelle puhuu, koska kouluttamaton ja kokematon kuuntelija ahdistuu totaalisesti esim. syvästi masentuneen henkilön puheista ja masentunut potilas ei voi olla sitä huomaamatta. Ammattilaisella on tapansa käsitellä rankkoja juttuja ja avittaa potilasta/asiakasta eteenpäin, mutta ei manipuloida.

Ongelmana on se, että psykoterapeutteja valvotaan huonosti.

Ja psykoterapeuttia pitäisi pystyä vaihtamaan helposti.

Ei voi vaatia ketään läheistä tai ystävää toimimaan terapeuttina ja kuuntelemaan jatkuvasti ongelmia ja murheita. Kyllä siihen joku ulkopuolinen tarvitaan. Kokenut hoitaja voi olla hyvä, hyvä sosiaalityöntekijä tai diakoni jne. Mutta kyllä minä luottaisin sellaiseen jonka takana on usean vuoden psykoterapiaopinnot.

Aivotutkimus on muuten todistanut psykoanalyyttisen/psykodynaamisen psykoterapian tehoa.

Ei psykoterapian sanoma pitäisi olla se, että sinussa on jotain vikaa, vaan se että sinulla on selvittämättömiä asioita, jotka painavat. Yleensä vika ei ole ollenkaan sinussa vaan sinua on lyöty, laiminlyöty, traumatisoitu jne. Mutta ne patoutumat ovat jääneet sinuun ja ne pitää avata, jotta voi paremmin jatkaa eteenpäin.

Ex-masis kirjoitti:

Olen saanut psykoanalyyttisestä psykoterapiasta apua. En tiedä onko kyse siitä, että on psykoanalyyttistä, koska siellä ei todellaakaan tyrkytetä mitään ja kaikkea saa epäillä. Vai oliko kyse siitä että henkilökemia toimi.

Sen verran kun tiedän kognitiivisesta (CBT) pidän sitä varsinaisena koirakouluna, sehän pohjautuu behaviorismiin. Sopii ehkä aspergeriin tai pakko-oireisiin.

Szaszilla on ihan järkeviäkin juttuja, mutta fanaattinen ja ideologinen anti-psykiatria ei oikein palvele asiaa.

Ei ole samantekevää kenelle puhuu, koska kouluttamaton ja kokematon kuuntelija ahdistuu totaalisesti esim. syvästi masentuneen henkilön puheista ja masentunut potilas ei voi olla sitä huomaamatta. Ammattilaisella on tapansa käsitellä rankkoja juttuja ja avittaa potilasta/asiakasta eteenpäin, mutta ei manipuloida.

Ongelmana on se, että psykoterapeutteja valvotaan huonosti.

Ja psykoterapeuttia pitäisi pystyä vaihtamaan helposti.

Ei voi vaatia ketään läheistä tai ystävää toimimaan terapeuttina ja kuuntelemaan jatkuvasti ongelmia ja murheita. Kyllä siihen joku ulkopuolinen tarvitaan. Kokenut hoitaja voi olla hyvä, hyvä sosiaalityöntekijä tai diakoni jne. Mutta kyllä minä luottaisin sellaiseen jonka takana on usean vuoden psykoterapiaopinnot.

Aivotutkimus on muuten todistanut psykoanalyyttisen/psykodynaamisen psykoterapian tehoa.

Ei psykoterapian sanoma pitäisi olla se, että sinussa on jotain vikaa, vaan se että sinulla on selvittämättömiä asioita, jotka painavat. Yleensä vika ei ole ollenkaan sinussa vaan sinua on lyöty, laiminlyöty, traumatisoitu jne. Mutta ne patoutumat ovat jääneet sinuun ja ne pitää avata, jotta voi paremmin jatkaa eteenpäin.

Lue lisää

Vika ei ole KOSKAAN potilaassa. Vaikka terapoitavalla olisikin jotain ajatusvääristymiä (ei usein edes ole) niin joku ne on sinne laittaneet (yleensä vanhemmat). Eli vika ei siis todellakaan ole potilaassa. Ajatus siitä että potilas on viallinen on sairas.

tottaon kirjoitti:

Vika ei ole KOSKAAN potilaassa. Vaikka terapoitavalla olisikin jotain ajatusvääristymiä (ei usein edes ole) niin joku ne on sinne laittaneet (yleensä vanhemmat). Eli vika ei siis todellakaan ole potilaassa. Ajatus siitä että potilas on viallinen on sairas.

Lue lisää

Jatkoa: Viallista ihmistä ei ole olemassakaan. Kaikki ovat oman lapsuutensa "uhreja". Et voi auttaa potilasta ellet ensin ole itse kohdannut lapsuuttasi ja itseäsi.. Tämä pitäisi olla ihan itsestäänselvä asia jota psyk. alan ammattilaisille pitäisi opettaa, tai ainakin se itse tajuta. En tiedä opetetaanko sitä koulutuksessa tai työnohjauksessa vai sivuuttaako osa työntekijöistä tämän asian kokonaan. Ei kirurgikaan voi leikata rikkinäisellä kädellä! Joku järki..

Ex-masis kirjoitti:

Olen saanut psykoanalyyttisestä psykoterapiasta apua. En tiedä onko kyse siitä, että on psykoanalyyttistä, koska siellä ei todellaakaan tyrkytetä mitään ja kaikkea saa epäillä. Vai oliko kyse siitä että henkilökemia toimi.

Sen verran kun tiedän kognitiivisesta (CBT) pidän sitä varsinaisena koirakouluna, sehän pohjautuu behaviorismiin. Sopii ehkä aspergeriin tai pakko-oireisiin.

Szaszilla on ihan järkeviäkin juttuja, mutta fanaattinen ja ideologinen anti-psykiatria ei oikein palvele asiaa.

Ei ole samantekevää kenelle puhuu, koska kouluttamaton ja kokematon kuuntelija ahdistuu totaalisesti esim. syvästi masentuneen henkilön puheista ja masentunut potilas ei voi olla sitä huomaamatta. Ammattilaisella on tapansa käsitellä rankkoja juttuja ja avittaa potilasta/asiakasta eteenpäin, mutta ei manipuloida.

Ongelmana on se, että psykoterapeutteja valvotaan huonosti.

Ja psykoterapeuttia pitäisi pystyä vaihtamaan helposti.

Ei voi vaatia ketään läheistä tai ystävää toimimaan terapeuttina ja kuuntelemaan jatkuvasti ongelmia ja murheita. Kyllä siihen joku ulkopuolinen tarvitaan. Kokenut hoitaja voi olla hyvä, hyvä sosiaalityöntekijä tai diakoni jne. Mutta kyllä minä luottaisin sellaiseen jonka takana on usean vuoden psykoterapiaopinnot.

Aivotutkimus on muuten todistanut psykoanalyyttisen/psykodynaamisen psykoterapian tehoa.

Ei psykoterapian sanoma pitäisi olla se, että sinussa on jotain vikaa, vaan se että sinulla on selvittämättömiä asioita, jotka painavat. Yleensä vika ei ole ollenkaan sinussa vaan sinua on lyöty, laiminlyöty, traumatisoitu jne. Mutta ne patoutumat ovat jääneet sinuun ja ne pitää avata, jotta voi paremmin jatkaa eteenpäin.

Lue lisää

"Aivotutkimus on muuten todistanut psykoanalyyttisen/psykodynaamisen psykoterapian tehoa"

Taidat puhua palturia. Lähteitä?

Joskus kun masennuslääkeitä, näitä uusia markkinoitiin, vedottiin tutkimuksiin, jotka olivat todistaneet, että analyyttisellä terapialla oli saman suuntaisia vaikutuksia aivojen serotoniinitasoon kuin lääkeillä vaikka heikompia. Lääkkeet tehosivat paremmin.

Ex-masis kirjoitti:

Olen saanut psykoanalyyttisestä psykoterapiasta apua. En tiedä onko kyse siitä, että on psykoanalyyttistä, koska siellä ei todellaakaan tyrkytetä mitään ja kaikkea saa epäillä. Vai oliko kyse siitä että henkilökemia toimi.

Sen verran kun tiedän kognitiivisesta (CBT) pidän sitä varsinaisena koirakouluna, sehän pohjautuu behaviorismiin. Sopii ehkä aspergeriin tai pakko-oireisiin.

Szaszilla on ihan järkeviäkin juttuja, mutta fanaattinen ja ideologinen anti-psykiatria ei oikein palvele asiaa.

Ei ole samantekevää kenelle puhuu, koska kouluttamaton ja kokematon kuuntelija ahdistuu totaalisesti esim. syvästi masentuneen henkilön puheista ja masentunut potilas ei voi olla sitä huomaamatta. Ammattilaisella on tapansa käsitellä rankkoja juttuja ja avittaa potilasta/asiakasta eteenpäin, mutta ei manipuloida.

Ongelmana on se, että psykoterapeutteja valvotaan huonosti.

Ja psykoterapeuttia pitäisi pystyä vaihtamaan helposti.

Ei voi vaatia ketään läheistä tai ystävää toimimaan terapeuttina ja kuuntelemaan jatkuvasti ongelmia ja murheita. Kyllä siihen joku ulkopuolinen tarvitaan. Kokenut hoitaja voi olla hyvä, hyvä sosiaalityöntekijä tai diakoni jne. Mutta kyllä minä luottaisin sellaiseen jonka takana on usean vuoden psykoterapiaopinnot.

Aivotutkimus on muuten todistanut psykoanalyyttisen/psykodynaamisen psykoterapian tehoa.

Ei psykoterapian sanoma pitäisi olla se, että sinussa on jotain vikaa, vaan se että sinulla on selvittämättömiä asioita, jotka painavat. Yleensä vika ei ole ollenkaan sinussa vaan sinua on lyöty, laiminlyöty, traumatisoitu jne. Mutta ne patoutumat ovat jääneet sinuun ja ne pitää avata, jotta voi paremmin jatkaa eteenpäin.

Lue lisää

Toisen fanaattinen on toisen maltillinen. Itse pidän Szaszin näkemyksiä hyvinperusteltuina, totuudenmukaisina ja siten asiallisina. Onko asiallisuus tai totuuteen ja tasa-arvoon pyrkivyys fanatismia on jokainen vapaa määrittelemään omasta näkökulmastaan.

Huomaa, että Szasz ei ole anti-psykiatri! Tämä on yleinen virhe. Szasz on jopa kirjoittanut kokonaisen kirjan niin sanotusta Anti-psykiatrialiikkeestä, jonka tuomitsee siinä missä psykiatriankin. Löydät halutessasi sen etsimällä Anti-Psychiatry: Quackery Squared (Thomas S. Szasz).

"Aivotutkimus on muuten todistanut psykoanalyyttisen/psykodynaamisen psykoterapian tehoa."

Tämä on ihan kukkua. Aivoista voidaan nähdä onko jossain päin tulehdus, verenvuoto tai vaikkapa miten syöpäkasvaimen tila etenee, mutta aivoista ei nähdä onko joku tyytyväinen elämäänsä. Se onnistuu vain tulkitsemalla toista, mikä on epätarkkaa, ja tarkemmin kysymällä henkilöltä itseltään onko hän onnellinen, olettaen, että henkilö on rehellinen.

Ei lääkärit ole moraalisesti velvollisia kirjoittamaan lääkkeitä, mutta ovat velvollisia jättämään ihmiset rauhaan, jotka eivät halua olla kanssaan tekemisissä. Tämä heijastelee myös lain henkeä.

Olet epäonnistunut ymmärtämään, että tarkoitus ei ole auttaa sinua vaan sidosryhmiä. Siksi sinua ei kuunnella, koska kysymys ei olekaan sinun eduistasi ja parhaastasi. Ei psykiatria tai poliisia kiinnosta rikollisten - rikoslain tai mielenterveyslain rikkojien - edut vaan sidosryhmien.

jyrkr kirjoitti:

Ei lääkärit ole moraalisesti velvollisia kirjoittamaan lääkkeitä, mutta ovat velvollisia jättämään ihmiset rauhaan, jotka eivät halua olla kanssaan tekemisissä. Tämä heijastelee myös lain henkeä.

Lue lisää

Lääkärit ovat velvollisia auttamaan potilaita eli lievittämään kärsimystä tai auttamaan sairautta paranemaan. Kumpaakin. Se on heidän työtään. Miksi eivät tee työtään? Miksi ovat hakeutuneet auttamisalalle jos eivät halua auttaa potilaita? Olisiko ehkä vallankäytön vuoksi..

u56g5ig5hgi7 kirjoitti:

Olet epäonnistunut ymmärtämään, että tarkoitus ei ole auttaa sinua vaan sidosryhmiä. Siksi sinua ei kuunnella, koska kysymys ei olekaan sinun eduistasi ja parhaastasi. Ei psykiatria tai poliisia kiinnosta rikollisten - rikoslain tai mielenterveyslain rikkojien - edut vaan sidosryhmien.

Lue lisää

Alussa en ymmärtänyt. Nyt ymmärrän. Tarkoitus ei ole auttaa minua vaan valtiota ja ehkä joitain muitakin tahoja. En tarkemmin siitä tiedä mutta sen tiedän että ihmisiä ei psykiatrisen hoidon ole tarkoitus auttaa. Valtio ei minun parastani ajattele. Kuinka naiivi olenkaan ollut.

ei_enää_koskaan kirjoitti:

Lääkärit ovat velvollisia auttamaan potilaita eli lievittämään kärsimystä tai auttamaan sairautta paranemaan. Kumpaakin. Se on heidän työtään. Miksi eivät tee työtään? Miksi ovat hakeutuneet auttamisalalle jos eivät halua auttaa potilaita? Olisiko ehkä vallankäytön vuoksi..

Lue lisää

Psykiatri ei ole lääkäri. Heitä ei sido mitkään lääkärin etiikkaan liittyvät asiat.

Olet ollut tietämätön ja naiivi.

Psykiatria pitää todellakin kohdella nykypäivänä kuin hylkiötä. Hänet tulee karkottaa sinne missä käärmeet munivat muniaan. He ovat nykypäivän mestaajia. Nykypäivän lääkärit tahtovat hieman vieroittaa itsensä psykiatreista, mikä on täysin ymmärrettävää. Eiväthän lääkärit tahdo tahrata omaa valkoista takkiaan.

ei_enää_koskaan kirjoitti:

Lääkärit ovat velvollisia auttamaan potilaita eli lievittämään kärsimystä tai auttamaan sairautta paranemaan. Kumpaakin. Se on heidän työtään. Miksi eivät tee työtään? Miksi ovat hakeutuneet auttamisalalle jos eivät halua auttaa potilaita? Olisiko ehkä vallankäytön vuoksi..

Lue lisää

Näinhän se on teoriassa, mutta kuten hyvin tiedämme, teoria ja käytäntö eivät aina kohtaa.

u56g5ig5hgi7 kirjoitti:

Psykiatri ei ole lääkäri. Heitä ei sido mitkään lääkärin etiikkaan liittyvät asiat.

Olet ollut tietämätön ja naiivi.

Psykiatri on lääkäri joka on ensin opiskellut lääkäriksi ja erikoistunut psykiatriaan. Koulutus kertää noin 12 vuotta. Psykologi ei ole lääkäri eikä voi määrätä lääkkeitä yms.

u56g5ig5hgi7 kirjoitti:

Psykiatri ei ole lääkäri. Heitä ei sido mitkään lääkärin etiikkaan liittyvät asiat.

Olet ollut tietämätön ja naiivi.

Psykiatri on psykiatrian erikoisLÄÄKÄRI.

Psykologi ei ole lääkäri, mutta heilläkin on oma eettinen koodinsa ja psykoterapialistansa.

Ex-masis kirjoitti:

Psykiatri on psykiatrian erikoisLÄÄKÄRI.

Psykologi ei ole lääkäri, mutta heilläkin on oma eettinen koodinsa ja psykoterapialistansa.

Ei. Psykiatria ei ole lääkäri kuin nimellisesti, jos asiaa katsotaan tieteen näkökulmasta.

Poliittisesti psykiatreilla on lääkäri-status.

Ne ovat kaksi eri asiaa.

Psykologi ei ole lääkäri tieteellisesti eikä heille ole annettu lääkäri-statusta poliittisestikaan.

Ex-masis kirjoitti:

Psykiatri on psykiatrian erikoisLÄÄKÄRI.

Psykologi ei ole lääkäri, mutta heilläkin on oma eettinen koodinsa ja psykoterapialistansa.

Psykiatria on pseudotiedettä

Joo! Asiakkaan kokemusten ja arvomaailman mitätöinti on hyvä sana, jos yhdellä pitää toimintaa isossa kuvassa kuvata.

Mistä moinen kiukku tätä uutta integroivaa sosiaalistamiskeinoa ja yhteiskuntaruhaa ylläpitävää instituutiota kohtaan?

Hienoa, jos Turun Akuutilla saa oikein sängyn. Osaa potilaista makuutetaan lattialla huoneissa ja jopa käytävillä. Pidempäänkin kuin vain tilapäisesti yhden yön.

ahdistava_paikka kirjoitti:

Hienoa, jos Turun Akuutilla saa oikein sängyn. Osaa potilaista makuutetaan lattialla huoneissa ja jopa käytävillä. Pidempäänkin kuin vain tilapäisesti yhden yön.

Mikä potilas?

Turun Kupittaan sairaala nyt on ihan vitsi. Meno oli ammattitaidotonta jo 90-luvulla eikä se ole mihinkään muuttunut. Lehdistäkin saadaan lukea, kun hoitohenkilökunta pahoinpitelee potilaita.

Itse todistin aikoinani raiskauksen osastolla. Hoitajia ei kiinnostanut.

MMMM- kirjoitti:

Mikä potilas?

Niin, miksikä näitä nyt sitten kutsutaan? Kuka mistäkin ja millä perusteella on sinne tullut tai lähetetty. Osa kai pakon edessä lähtenyt vapaaehtoisesti, ettei pakkolähetteellä lähetetä seurantaan suljetulle.

SemmottiiTuruus kirjoitti:

Turun Kupittaan sairaala nyt on ihan vitsi. Meno oli ammattitaidotonta jo 90-luvulla eikä se ole mihinkään muuttunut. Lehdistäkin saadaan lukea, kun hoitohenkilökunta pahoinpitelee potilaita.

Itse todistin aikoinani raiskauksen osastolla. Hoitajia ei kiinnostanut.

Lue lisää

On siellä sen verran hurjan- ja aggressiivisenkin oloista henkilökuntaa, että vähänkään järjissään olevan pelokkaan ja kuitenkin itsetietoisen ihmisen saa takajaloilleen - ottamaan taka-askeleen. Mikä tietysti heti tulkitaan 'potilaan' aggressiivisuudeksi ja vihamielisyydeksi. Hoitovastaisuudeksi.

Tuolloin on tietysti järkevää ottaa vielä se toinenkin taka-askel. Eikö?

Melko provosoivasti käyttäytyy henkilökunta. Oikein kerjää, että saisi 'potilaan' käyttäytymään hyökkäävästi ja osoittamaan kielteisyyttä ja vihamielisyyttä, hoitovastaisuutta.

Todella outo ja hämmentävä kokemus.

Hädän tullen tuonne joutuminen voi olla melkoista arpapelia tulevaisuudella. Ei kovin luottamusta herättävää, että tuolta hädän hetkellä saisi apua ja tukea.

uhkaavaa_käytöstä kirjoitti:

On siellä sen verran hurjan- ja aggressiivisenkin oloista henkilökuntaa, että vähänkään järjissään olevan pelokkaan ja kuitenkin itsetietoisen ihmisen saa takajaloilleen - ottamaan taka-askeleen. Mikä tietysti heti tulkitaan 'potilaan' aggressiivisuudeksi ja vihamielisyydeksi. Hoitovastaisuudeksi.

Tuolloin on tietysti järkevää ottaa vielä se toinenkin taka-askel. Eikö?

Melko provosoivasti käyttäytyy henkilökunta. Oikein kerjää, että saisi 'potilaan' käyttäytymään hyökkäävästi ja osoittamaan kielteisyyttä ja vihamielisyyttä, hoitovastaisuutta.

Todella outo ja hämmentävä kokemus.

Hädän tullen tuonne joutuminen voi olla melkoista arpapelia tulevaisuudella. Ei kovin luottamusta herättävää, että tuolta hädän hetkellä saisi apua ja tukea.

Lue lisää

Tuollaisiin sairaaloihin ja asumiskeskuksiin pitäisi saada BigBrother-tyyppiset kamerat ja nauhurit toteutettuna etävalvontana Valviran toimesta niin, ettei hoitajat ja lääkärit itse tiedä milloin hoitotoimintaa valvotaan ja miten. Kiusaamiseen taipuvaiset hoitajat sitten menettäisivät oikeuden toimia sosiaali- ja terveysalalla.

SemmottiiTuruus kirjoitti:

Turun Kupittaan sairaala nyt on ihan vitsi. Meno oli ammattitaidotonta jo 90-luvulla eikä se ole mihinkään muuttunut. Lehdistäkin saadaan lukea, kun hoitohenkilökunta pahoinpitelee potilaita.

Itse todistin aikoinani raiskauksen osastolla. Hoitajia ei kiinnostanut.

Lue lisää

Millaista on ammattimainen meno? Mikä hoitohenkilökunta? Mitä potilaita?

gs2013 kirjoitti:

Tuollaisiin sairaaloihin ja asumiskeskuksiin pitäisi saada BigBrother-tyyppiset kamerat ja nauhurit toteutettuna etävalvontana Valviran toimesta niin, ettei hoitajat ja lääkärit itse tiedä milloin hoitotoimintaa valvotaan ja miten. Kiusaamiseen taipuvaiset hoitajat sitten menettäisivät oikeuden toimia sosiaali- ja terveysalalla.

Lue lisää

Eikö siellä muka ole kameroita?

Mitä ne siellä lasikopissa kokoajan ruudulta sitten kyttäävät, jollei kyseessä ole potilasseuranta?

kameroita_on kirjoitti:

Eikö siellä muka ole kameroita?

Mitä ne siellä lasikopissa kokoajan ruudulta sitten kyttäävät, jollei kyseessä ole potilasseuranta?

Tarkoitin, että hoitajia ja lääkäreitä siellä pitäisi seurata.

uhkaavaa_käytöstä kirjoitti:

On siellä sen verran hurjan- ja aggressiivisenkin oloista henkilökuntaa, että vähänkään järjissään olevan pelokkaan ja kuitenkin itsetietoisen ihmisen saa takajaloilleen - ottamaan taka-askeleen. Mikä tietysti heti tulkitaan 'potilaan' aggressiivisuudeksi ja vihamielisyydeksi. Hoitovastaisuudeksi.

Tuolloin on tietysti järkevää ottaa vielä se toinenkin taka-askel. Eikö?

Melko provosoivasti käyttäytyy henkilökunta. Oikein kerjää, että saisi 'potilaan' käyttäytymään hyökkäävästi ja osoittamaan kielteisyyttä ja vihamielisyyttä, hoitovastaisuutta.

Todella outo ja hämmentävä kokemus.

Hädän tullen tuonne joutuminen voi olla melkoista arpapelia tulevaisuudella. Ei kovin luottamusta herättävää, että tuolta hädän hetkellä saisi apua ja tukea.

Lue lisää

Onko Turussa yleensä terveitä ihmisiä ollenkaan alalla. "Sairaan"kuljetuksessa ainakin on patologisia valehtelijoita ja ilmeisen psykopaatteja.

Taitaa olla turvallisempaa nukkua kuin silloin kun henkilökunta on paikalla.

Olet todella kapeakatseinen natsi, kun käytät sairaudentunnottomuus-tekosyytä.

Sano yksikin ihminen, joka on hyötynyt psykiatriasta :D

Tiedätkö että meitä on paljon jotka ovat uskoneet saavansa esim. mielenterveystoimistosta apua ja astuneet ansaan? Tai pakotetu sinne? Itse aikoinaan erehdyin mtt.n oven aukaisemaan ja astuin pahaan ansaan jolle ei loppua näy. Yhdestä hoitotahosta kun pääsen eroon niin seuraava odottaakin jo nurkan takana ja mitä "hoito" onkaan? Ainoastaan lääkitään zombieksi ja käytetään valtaa. Minä en ainakaan saanut apua vaan menin huonompaan kuntoon ja nyt pelkään viranomaisia koska en enää tiedä mitä ja kuka olen koska jokaiselta lääkäriltä tuli erilaisia diagnooseja ja lausuntoja. Toinen kirjoitti diagnoosin ja toinen totesi terveeksi. Mielellään haluan terveen paperit mutta eipä vaan poistu aiemmat diagnoosit koskaan ja vaikeuttaa elämää suunnattomasti.

Pokke kirjoitti:

Tiedätkö että meitä on paljon jotka ovat uskoneet saavansa esim. mielenterveystoimistosta apua ja astuneet ansaan? Tai pakotetu sinne? Itse aikoinaan erehdyin mtt.n oven aukaisemaan ja astuin pahaan ansaan jolle ei loppua näy. Yhdestä hoitotahosta kun pääsen eroon niin seuraava odottaakin jo nurkan takana ja mitä "hoito" onkaan? Ainoastaan lääkitään zombieksi ja käytetään valtaa. Minä en ainakaan saanut apua vaan menin huonompaan kuntoon ja nyt pelkään viranomaisia koska en enää tiedä mitä ja kuka olen koska jokaiselta lääkäriltä tuli erilaisia diagnooseja ja lausuntoja. Toinen kirjoitti diagnoosin ja toinen totesi terveeksi. Mielellään haluan terveen paperit mutta eipä vaan poistu aiemmat diagnoosit koskaan ja vaikeuttaa elämää suunnattomasti.

Lue lisää

Työkkäri ainakin pistää hyppimään kurssilta toisella ja työkokeilusta ja -näytöstä toiseen. Kyseessä on muka rytminylläpito. Tuosta palkattomasta ihmisen kiusaamisesta ei ole mitään iloa. Toivoa oikeasta työpaikasta ei ole. Kukaan ei palkkaa diagnoosin saanutta oikeasti töihin.

Pokke kirjoitti:

Tiedätkö että meitä on paljon jotka ovat uskoneet saavansa esim. mielenterveystoimistosta apua ja astuneet ansaan? Tai pakotetu sinne? Itse aikoinaan erehdyin mtt.n oven aukaisemaan ja astuin pahaan ansaan jolle ei loppua näy. Yhdestä hoitotahosta kun pääsen eroon niin seuraava odottaakin jo nurkan takana ja mitä "hoito" onkaan? Ainoastaan lääkitään zombieksi ja käytetään valtaa. Minä en ainakaan saanut apua vaan menin huonompaan kuntoon ja nyt pelkään viranomaisia koska en enää tiedä mitä ja kuka olen koska jokaiselta lääkäriltä tuli erilaisia diagnooseja ja lausuntoja. Toinen kirjoitti diagnoosin ja toinen totesi terveeksi. Mielellään haluan terveen paperit mutta eipä vaan poistu aiemmat diagnoosit koskaan ja vaikeuttaa elämää suunnattomasti.

Lue lisää

Olen varma että puhut asiaa kun sanot että diagnoosi(t) vaikeuttaa elämää suunnattomasti, mutta voisitko tarkentaa että miten, että kaikki voivat ymmärtää mitä riskejä liittyy psykiatriaan.

"sairaudentunto" - nimimerkin kirjoitus toi jotenkin surkean olon.

Onneksi mulla on läheisiä, jotka on samaa mieltä kuin itse psykiatriasta ja näki mihin kuntoon mut lääkittiin osastolla ja miten hiljalleen muutuin enemmän taas itsekseni kun pääsin ylilääkinnästä ja lääkkeistä eroon.

Mennyttä ei voi muuttaa että käveli sinne psykiatrin vastaanotolle mut tulevaisuuteen voi kokeilla vaikuttaa. Naiivi usko oli itselläkin psykiatriaan ja lääkkeisiin ennen (haittoja).

Ja mä taas en usko että enemmän tai vähemmän psykiatriasta ja lääkkeistä haittoja saaneet ja kokeneet on hyttysen piip valtameressä.

provotrolli..

kujh kirjoitti:

Olen varma että puhut asiaa kun sanot että diagnoosi(t) vaikeuttaa elämää suunnattomasti, mutta voisitko tarkentaa että miten, että kaikki voivat ymmärtää mitä riskejä liittyy psykiatriaan.

Lue lisää

Hei! Diagnoosit vaikeuttaa mm. asiointia tk.ssa jossa kävin noin kk sitten oikeiden fyysisten vaivojen kanssa ja ensimmäinen kysymys oli "miten on tämä pään hoidon tila"? mielestäni törkeää ja hoitoa ei saa koska sairauksia ei voi olla kun vika on korvien välissä. Jokainen lääkäri tekee omat diagnoosit mutta entiset ei poistu. Välillä lausuntojen mukaan olen ollut psykoottisesti masentunut, laihuushäiriöinen, itsetuhoinen, loppuunpalanut jne. mutta ilmeisesti nuo ovat nyt poistuneeet koska pari viikkoa sitten muutettiin anoreksiaksi ja taas on nyt tulossa lastensuojelu viranomaiset niskaan. Loputon ajojahti joka on vienyt voimat ja elämänhalun. siksipä varoittelen muita varsinki jos on perheellinen olemaan menemättä mtt.n koska pelinappuloiksi otetaan lapset. Ja näin toimitaan Oulussa

kujh kirjoitti:

Olen varma että puhut asiaa kun sanot että diagnoosi(t) vaikeuttaa elämää suunnattomasti, mutta voisitko tarkentaa että miten, että kaikki voivat ymmärtää mitä riskejä liittyy psykiatriaan.

Lue lisää

Lisään vielä että mielenterveystyössä mainostetaan että läheiset ja mikäli on lapsia niin heidät huomioidaan. Ei huomioida millään tavalla vaan lapsilla pelataan likaista peliä...Itselläni asiasta kokemuksia mutta en mielelläni kovin paljastavasti kirjoita koska minut voi joku tunnistaa. toki muualla maassa hoito voi olla hyvääkin mutta Oulussa apua ei kannata ottaa vastaan

Olet ylimielinen. Minua säälittää enemmän pakkokohteiden ja pilkan, suoranaisen halveksunnan kohteeksi joutuneet potilaat kuin peukaloitaan pyörittelevät latteuksia ja itsestäänselvyyksiä latelevat ja siitä palkkaa nostavat hoitajat ja lääkärit. Ja se on varma että tuota sortoa vastaan tulen taistelemaan vaikka loppuelämäni. Mitä enemmän te meitä painatte alas, sitä enemmän huudamme ja tämän vastakkainasettelun ovat osa hoitajista ja lääkäreistä itse aiheuttaneet. Että turha valittaa.

tottaon kirjoitti:

Olet ylimielinen. Minua säälittää enemmän pakkokohteiden ja pilkan, suoranaisen halveksunnan kohteeksi joutuneet potilaat kuin peukaloitaan pyörittelevät latteuksia ja itsestäänselvyyksiä latelevat ja siitä palkkaa nostavat hoitajat ja lääkärit. Ja se on varma että tuota sortoa vastaan tulen taistelemaan vaikka loppuelämäni. Mitä enemmän te meitä painatte alas, sitä enemmän huudamme ja tämän vastakkainasettelun ovat osa hoitajista ja lääkäreistä itse aiheuttaneet. Että turha valittaa.

Lue lisää

Nimimerkki "totta on" minuako tarkoitit? Jos tarkoitit niin en ymmärrä miten voin olla ylimielinen kirjoittaessani totuuksia hoidoista ja vallasta mitä asiakkaisiin kohdistetaan

hahaah kirjoitti:

Sano yksikin ihminen, joka on hyötynyt psykiatriasta :D

Tässä esimerkki! Katso kommenttini alempaa.

Pokke kirjoitti:

Nimimerkki "totta on" minuako tarkoitit? Jos tarkoitit niin en ymmärrä miten voin olla ylimielinen kirjoittaessani totuuksia hoidoista ja vallasta mitä asiakkaisiin kohdistetaan

Lue lisää

Kommentoin nimimerkille sairaudentunto en sinulle.

tottaon kirjoitti:

Kommentoin nimimerkille sairaudentunto en sinulle.

"tottaon" kiitos kun vastasit. ja kiva ettet tarkoittanut minua...

fasistiw kirjoitti:

Olet todella kapeakatseinen natsi, kun käytät sairaudentunnottomuus-tekosyytä.

Jo on!
Menkää vaikka kirkkoon! Niin, että eikun harhauskosta toiseen!

herää_sinäkin kirjoitti:

Jo on!
Menkää vaikka kirkkoon! Niin, että eikun harhauskosta toiseen!

En itse puhunut kirkosta vaan uskosta joka on ihmisen ja Jumalan välinen asia. Mielestäni on tervettä uskoa edes johonkin. Paljon kamalampaa olisi ajatella että elämällä ei ole mitään tarkoitusta ja olin kyllä uskossa ennen avun hakemista. Sitten menetin uskoni ja elämä lähti todellakin päin he****ä todellakin kunnes jossain vaiheessa näin taas ns. valon tunnelin päässä josta alkoi toipuminen. Enää en ole niin katkera kuin ennen. Kyse on nimenomaan jonkinlaisesta elämänhalusta ja kipinästä ja SE ON AINOA JOKA ON MUT PITÄNYT PINNALLA enkä enää siitä kipinästä, elämänliekistä päästä irti. JOKAINEN SAA USKOA MIHIN USKOO mutta toista ei saa pakottaa uskomaan johonkin mihin hän ei halua uskoa. Tätä ei mielenterveyshoidossa nimenomaan kunnioiteta ja yrittävät saada sut luovuttamaan kuten ovat itse usein tehneet.

hahaah kirjoitti:

Sano yksikin ihminen, joka on hyötynyt psykiatriasta :D

Minä olen hyötynyt psykiatriasta

Olet tosiaan todella ainutlaatuinen tapaus. Olet saanut jopa inhimillistä kohtelua. Ja se näkyy tyytyväisyydessäsi. Yleensä lääkkeet ja pakottaminen ovat psykiatrian ydin.

Hmm... Minä taas sain kuulla, että osastolla syödään lääkkeitä hoitajilta. Että ilman ei voi olla tai ei parane.

Onneksi olkoon, olet saanut kunnollista apua. Juuri sitä mitä ihmiset tarvitsisivat..

Kaksi osastokokemustani:

Ensimmäinen kokemus oli avo-osastolta yli vuosikymmen sitten jonne lääkäri lähetti minut taksilla aikanaan, kun kärsin masennuksesta. Koko paikka oli lämminhenkinen, potilaista ja vertaistuesta sain eritoten tukea. Erityisen vapauttavaa oli avonaiset ovet, josta ihmiset liikkui vapaasti ja aloin lenkkeilemään tuona aikana. Hoitohenkilökunta oli pääosin kannustavaa. Oli erilaisia ryhmiä ja kokemuksesta jäi positiivinen fiilis. Minulla oli oma huone ja tarvitsin sen, sillä tarvin omaa henkilökohtaista tilaa. Tunsin päässeeni masennuksesta osastolla ollessa. Jälkikäteen uskon, että olisin saattanut päästä ilman lääkkeitäkin, mutta sitä vaihtoehtoa en kokeillut, kun lääkärit suositteli uutta hyvää masennuslääkettä joita kumma kyllä aloitettiin kaksi samaan aikaan. Masennukseni johtui pääosin olosuhteista, joten keskusteluavulla oli suuri merkitys.

Kokemus kaksi ei ollutkaan niin hyvä. Mielessäni oli tuo positiivinen kokemus, kun anelin lääkäriä lähettämään minut osastolle, mutta avo-osasto oli suljettu. Ihmettelin, kun hän niin nihkeästi pyyntööni suhtautui, vähän niin kuin olisi vaikuttanut siltä, ettei lääkäri suosittele. Enää ei ollut tuota osastoa, vaan menin suljetulle tarkkailuosastolle. Valitettavasti. Jouduin ryhmähuoneeseen uniongelmista kärsivänä täysin ilman omaa tilaa, mikä ahdisti ja muutenkin kun olen tarkka omasta tilasta. Sitä ei ollut, ollenkaan, missään. Osaston potilaat olivat hyvin erilaisia voinniltaan, osa kiljui (kun todennäköisesti heitä pakkolääkittiin), osa oli ihan pihalla lääkkeistä. Ihmettelin, kun joku sanoi, että lääkäri on osaston "jumala". Ja sitä hän todenteolla oli, määräsi ihmisten vapaudesta. Joillekin tuli pidempiä "kakkuja". En ollut ikinä kokenut vastaavanlaista mitä osastolla oli ja järkytyin sekä ahdistuin kokemastani. Minua ahdisti oma huono vointini ja päälle osasto. Tunsin olevani vankilassa, jossa ihmisiä kohdeltiin jotenkin alistavasti. Mistään ei joustettu, jos vaikka haki unilääkkeen myöhässä vaan kaikki oli kuin jotain armeijamaista kuria, ihmismäisyys puuttui. Osa hoitajista näytti siltä, että se oli viimeinen paikka missä he halusivat olla. En ala tilittämään lisää kokemuksestani, mutta paljon on heikentynyt hoidon taso viimevuosina. Jos olisin aikanaan joutunut tuollaiseen paikkaan nuorena, en olisi parantunut. Kaikki mikä entisessä osastossa oli ollut niitä asioita mitkä auttoi eteenpäin, miltei kokonaan puuttui. Tämä oli todellinen laitos. Jouduin epäonnisiin lääkekokeiluihin ja muutakin ikävää sattui. Lääkäri oli ihan hullun lääkeuskovainen ja menetin uskoni lääkkeisiin kokemuksen jälkeen. Lähdin huonommassa kunnossa pois.

Tiesitkö, että voit käydä itse Oma Kanta -palvelussa rastimassa, saako tietojasi katsoa.

Eri asia taas on toimiiko se oikeasti.

ertyuiop kirjoitti:

Eri asia taas on toimiiko se oikeasti.

Lääkäreitä ei pidättele mikään. vaikka itselläni kaikki kiellot niin tiedoissa käydään. ehkä on mukava lueskella toisten tietoja vaikkapa kahvittelun merkeissä. En luota omakantaankaan enään.

Voit myös käydä katsomassa, onko tietojasi katsottu. Kaikki ei ole suurta salaliittoa.

Milll kirjoitti:

Voit myös käydä katsomassa, onko tietojasi katsottu. Kaikki ei ole suurta salaliittoa.

" Kaikki ei ole suurta salaliittoa. "

Ei vaan valheellista pseudotiedettä.

Eihän suurin ongelma psykiatrian kohdalla monelle varmastikaan ole se, että onko tietoja katsottu vai ei, vaan ne diagnoosit, jotka eivät perustu tieteeseen ja silti niillä merkitään ihmisiä ikuisiksi ajoiksi. Lisäksi psykiatriset diagnoosit voivat estää oikeiden sairauksien tutkimisen ja oikean hoidon.

Milll kirjoitti:

Voit myös käydä katsomassa, onko tietojasi katsottu. Kaikki ei ole suurta salaliittoa.

Näkyyhän siellä joku ihme numerosarja, mikä ei kerro tietojen kurkkijasta mitään. Numerosarjan takana olevaa tahoa pitäisi kysellä erikseen terveydenhoitopiiristä. Miksei tuo tieto lue suoraan tiedoissa? Miksi tästä on tehty näin vaikeaa!

silll kirjoitti:

" Kaikki ei ole suurta salaliittoa. "

Ei vaan valheellista pseudotiedettä.

Eihän suurin ongelma psykiatrian kohdalla monelle varmastikaan ole se, että onko tietoja katsottu vai ei, vaan ne diagnoosit, jotka eivät perustu tieteeseen ja silti niillä merkitään ihmisiä ikuisiksi ajoiksi. Lisäksi psykiatriset diagnoosit voivat estää oikeiden sairauksien tutkimisen ja oikean hoidon.

Lue lisää

Psykiatriset diagnoosit todellakin merkitsevät, leimaavat sut. Ne vaikuttavat siihen miten sua kohdellaan ja miten suhun suhtaudutaan oli diagnoosi totta tai ei, ja kaikki psykiatriset teoriat ohjaavat ihmisiä keskittymään johonkin muuhun kuin oikeaan elämään ja antavat ihmisille identiteetin vaikka oikeasti kukaan ei ole se mitä hän sairastaa oli mielen sairaudet totta tai ei.

Miksi puhut sairaudesta, terveydestä ja potilaista? Vai tarkoitatko metaforisesti? Eikö kannattaisi luopua tuosta sanastosta, kun sekoitat sillä varmasti niin itseäsi kuin lukijoita ja kuulijoitasi.

MMMM- kirjoitti:

Miksi puhut sairaudesta, terveydestä ja potilaista? Vai tarkoitatko metaforisesti? Eikö kannattaisi luopua tuosta sanastosta, kun sekoitat sillä varmasti niin itseäsi kuin lukijoita ja kuulijoitasi.

Lue lisää

Mielestäni narsistit ja psykopaatit ovat sairaita tai ainakin luonnevikaisia. Nämä luonnevikaiset ihmiset aiheuttavat pahoinvointia muille, joita sitten "hoidetaan" vaikka pitäisi hoitaa näitä luonnevikaisia. Osa auttajista on itse uhreja ja osa taas näitä narsisteja ja psykopaatteja.

MMMM- kirjoitti:

Miksi puhut sairaudesta, terveydestä ja potilaista? Vai tarkoitatko metaforisesti? Eikö kannattaisi luopua tuosta sanastosta, kun sekoitat sillä varmasti niin itseäsi kuin lukijoita ja kuulijoitasi.

Lue lisää

Mutta pitäisi todellakin lopettaa sairas-sanan käyttö kun puhutaan ihmisen mielestä. Oma mielipiteeni on että osa ihmisistä on luonnevikaisia tai jotenkin vain pahoja sillä tavalla että vääristävät kaiken sanomasi, kiusaavat, huijaavat, kiduttavat ihmisiä. Käyttäytyvät huonosti ja pahantahtoisesti muita kohtaan.. Ovat vittumaisia, ilkeitä ja pahantahtoisia ihmisiä. Kun on näiden ihmisten toimintaa nähnyt, ei voi olla ajattelematta että osa ihmisistä on vain yksinkertaisesti pahoja. Tämäkin mielipiteeni tulkittaisiin mt-hoidossa oman psyykeeni häiriöksi, puolustusmekanismiksi eli splittingiksi, mustavalkoistamiseksi. Mielestäni he usein ylitulkitsevat. Itse olen sitä mieltä että on hyviä ja pahoja ihmisiä ja sitten ihmisiä jotka on jotain siltä väliltä.. Tämä on oma kokemukseni ja mielipiteeni. Asioita ei kannata analysoida liikaa ja joku yhteinen käsitemaailma pitää olla tai muuten emme voi kommunikoida toistemme kanssa.

Ei kyse ole vain kitinästä vaan siitä että psykiatria melkein tappoi minut (ja varmaan monet muutkin) henkisesti ja jos en olisi herännyt niin varmaan myös fyysisestikin. En tiedä mikä on niiden ihmisten määrä jotka ovat riistäneet henkensä, tai kuolleet henkisesti ja kärsivät sen lisäksi kaikenlaisesta oireilusta ja pahoinvoinnista johtuen sekä psykiatrisista traumoista, että aiemmista. Kukaan ei tiedä.

Järkyttävää. Tuo on ihan puhdasta sadismia. Unen evääminen on yksi kidutusmuoto. Sitä siis käytetään ihmisten kiduttamiseen ihan tarkoituksella. On nää jutut sellaisia että ihan kuin jostain elokuvasta.. Mitä näiden ihmisten päässä oikein liikkuu?Kiduttamalla ja rankaisemalla autetaan potilasta? Ovat kai kotoa oppineet sellaisen mallin että väkivalta ja pahoinpitely koulivat ihmisestä "kunnollisen", kunnon kansalaisen vaikka eihän ihminen sairaalaan lakien rikkomisen tai vastuuttomuuden takia hakeudu. Itsekin olen oppinut että osastolla ei ole mahdollisuutta levätä vaikka kroppa ja mieli olisivat ihan ylikierroksilla jopa vuosikausien jatkuneen jatkuvan stressin takia, ja tarvisit edes viikon tai kaksi täydellistä lepoa.

tottaon kirjoitti:

Järkyttävää. Tuo on ihan puhdasta sadismia. Unen evääminen on yksi kidutusmuoto. Sitä siis käytetään ihmisten kiduttamiseen ihan tarkoituksella. On nää jutut sellaisia että ihan kuin jostain elokuvasta.. Mitä näiden ihmisten päässä oikein liikkuu?Kiduttamalla ja rankaisemalla autetaan potilasta? Ovat kai kotoa oppineet sellaisen mallin että väkivalta ja pahoinpitely koulivat ihmisestä "kunnollisen", kunnon kansalaisen vaikka eihän ihminen sairaalaan lakien rikkomisen tai vastuuttomuuden takia hakeudu. Itsekin olen oppinut että osastolla ei ole mahdollisuutta levätä vaikka kroppa ja mieli olisivat ihan ylikierroksilla jopa vuosikausien jatkuneen jatkuvan stressin takia, ja tarvisit edes viikon tai kaksi täydellistä lepoa.

Lue lisää

Hoitajat toteuttavat unenhäirintää myös kiertämällä öisin potilaiden huoneissa muka tarkastamassa näiden paikallaolon, mutta todellisuudessa katkaisemassa unen. Ihmiset, jotka tarvitsivat ehkä vain lepoa esimerkiksi rankan elämäntilanteen takia, joutuvat kovan kemiallisen väkivallan uhreiksi ja sitten lisäksi potilaiden säännölliset yöunet estetään hoitajien toimesta.

Löytyi myös tällainen linkki suomeksi:
http://www.tiedetoimittajat.fi/tiedetoimittaja/toimittaja-robert-whitaker-sai-vastaansa-myos-oman-ammattikunnan/

Katsoppas. Kiva kuulla, että jollain ihmisllä noissa snake pit:eissä on omatunto jäljellä. Oikea, suoraselkäinen, jalo ratkaisu on äänestää jaloillaan ja erota työtehtävissä, joissa rikotaan ihmisoikeuksia pahoinpitelemällä kansalaisia auttamisen nimeen. Psykiatria on rikos ihmisyyttä kohtaan. Hatunnosto arvostuksenosoituksena eropäätöksestä.

AP:lle kiitos linkistä! Olisi mennyt ohi tuo presentaatio.

Gang stalkingin uhrit eivät saa apua monesta muustakaan syystä. Psykiatrit ovat pahiksia siinä asiassa sikäli, että lätkäisevät haitallisen dg:n ja pään täyteen lääkettä.

Olette oikeassa.

Ohjekirja on, Suomen laki. Perustuslaki on tärkein. Siitä löytdät oikeutesi. Potilaslaki ja mielenterveyslaki ovat tärkeimmät niistä, joita psykiatrisesta hoidosta vastaavien pitäisi noudattaa, mutta noudattavatko? Aika harvat, sanoisin. Myös käypähoito-ohjeet ovat kyseenalaiset, kun niissä suositellaan lääkityksiä kertomatta niiden haittavaikutuksia ja ilmoittamatta, että harkintavalta niiden käytöstä on Suomessa potilaalla, eräitä harvoja tilanteita lukuunottamatta. Olisiko siis syynä Suomessa vallitseva järjestäytynyt psykiatririkollisuus?

Pakkohoito itsessään ei ole ongelma vaan se että psykiatrit käyttävät sitä väärin ja vääriin ihmisiin.

Anonyymi kirjoitti:

Pakkohoito itsessään ei ole ongelma vaan se että psykiatrit käyttävät sitä väärin ja vääriin ihmisiin.

Miten pakkohoitoa käytetään oikein ja keihin sitä tulisi käyttää?

Anonyymi kirjoitti:

Pakkohoito itsessään ei ole ongelma vaan se että psykiatrit käyttävät sitä väärin ja vääriin ihmisiin.

Esim. niin että melt downin saanut asperger ihminen viedään poliisin toimesta suljetulle. Olen ollut todistamassa tällaistakin Olisikohan psykiatreilla pienen lisäopiskelun paikka...

Anonyymi kirjoitti:

Esim. niin että melt downin saanut asperger ihminen viedään poliisin toimesta suljetulle. Olen ollut todistamassa tällaistakin Olisikohan psykiatreilla pienen lisäopiskelun paikka...

Lue lisää

Asperger ihminen on viety hoitoon ja tämä on väärin koska...?

-Vallu

Samaa mieltä. Ongelma on psykiatrinen pakottaminen. Itse asiassa, vaikka toimenpiteet mitä psykiatrit tekevät ovat usein tuhoisia, ne eivät ole ongelman ydin. Ydin on nimenomaan pakottamisoikeudet, joilla vahingoillisiksi kokemista toimenpiteistä ei voi kieltäytyä. Jos psykiatreilla ei olisi pakottamisoikeuksia, he joutuisivat aidosti palvella ihmisiä. Nyt sillä mitä psykiatrit tekevät kohteilleen ei ole merkitystä, koska psykiatri voi tehdä kaiken pakottaen uhria pätkääkään kuuntelematta tai kunnioittamatta. Pakon poistuminen muuttaisi uhrin asiakkaaksi ja siirtäisi vallan psykiatrilta asiakkaalle, kuten palvelualoilla.

Kannatan mielenterveyslain kumoamista.

Anonyymi kirjoitti:

Asperger ihminen on viety hoitoon ja tämä on väärin koska...?

-Vallu

Koska ei ole mitään mitä hoitaa ja koska rikokseen syyllistymättömän henkilön vangitseminen on väärin. Jos henkilö taas riehuu siten, että toiminta rikkoo järjestyssääntöjä tai jopa rikoslakia, asia kuuluu poliisille. Psykiatriaa ei tarvita mihinkään.

Anonyymi kirjoitti:

Asperger ihminen on viety hoitoon ja tämä on väärin koska...?

Tämä on väärin, koska on näyttöä siitä, että henkilön perusoikeuksien loukkaaminen ei yleisellä tasolla paranna ihmisten toimintakykyä, ei pelasta heidän henkään eikä näin ollen täytä kriteerejä, joilla pakkohoitoa perustellaan.

Pakkohoito tutkimusten mukaan moninkertaistaa erityisesti alhaisen itsemurhariskin omaavien potilaiden itsemurhariskin, koska se on nöyryyttävää ja lääkityksillä on usein ennalta arvaamattomia sivuvaikutuksia yksilötasolla. Esimerkiksi Norjan oikeusasiamiehen vuonna 2018 päätöksen mukaan pakkohoito antipsykooteilla on lain vastaista, koska se ei täytä Norjan lain kriteerejä, jonka mukaan hoidon pitäisi suurella todennäköisyydellä parantaa potilaan tilaa. Tämä tarkoittaa sitä, että Norjassa, kuten muissakin niin sanotuissa oikeusvaltioissa, pakkohoito on ollut vuosikymmeniä lain hengen vastaista vain siksi, että mikään oikeudellinen auktoriteetti ei ole vaatinut todellista lääketieteellistä näyttöä hoidon tehokkuudesta ja hyöty-haitta -suhteeest. Pakkohoidossa hoidon pitää olla erityisen tehokasta, jotta se oikeuttaisi ihmisen perusoikeuksien, kuten fyysisen ja henkisen koskemattomuuden ja liikkumisvapauden loukkaamisen. Sen pitäisi oikeasti pelastaa ihmisen henkiä, ei vain säilöä vaikeaksi koettuja ihmisiä ja huumata heitä "harmittomiksi", kuten nykyään tehdään.

Monet varmasti toki hyötyvät pakkohoidosta ja se on pelastanut monien hengen jopa, mutta ongelma on siinä, että monien henki on varmasti myös lähtenyt pakkohoidon johdosta. Ja lääkärit ovat ihmisiä, joiden kyky arvioida pakkohoidon hyötyjä ja haittoja on äärimmäisen rajallinen johtuen heidän rajallisesta kapasiteetistaan, niin ajallisesta, henkisestä, kuin tiedollisesta kapasiteetista. Siksi sen käyttäminen hoidollisena välineenä on hyvin kyseenalainen. Pikemminkin se on vapaudenriistoa kuvitellun turvallisuudentunteen tai todellisen turvallisuuden nimissä, eli ei hoitoa lainkaan. Pakkohoitoa on mahdollista rajusti vähentää, kun kehitetään muita hoitomuotoja. Tähän valtavirtapsykiatrialla ei kuitenkaan tunnu olevan intressejä.

Anonyymi kirjoitti:

Tämä on väärin, koska on näyttöä siitä, että henkilön perusoikeuksien loukkaaminen ei yleisellä tasolla paranna ihmisten toimintakykyä, ei pelasta heidän henkään eikä näin ollen täytä kriteerejä, joilla pakkohoitoa perustellaan.

Pakkohoito tutkimusten mukaan moninkertaistaa erityisesti alhaisen itsemurhariskin omaavien potilaiden itsemurhariskin, koska se on nöyryyttävää ja lääkityksillä on usein ennalta arvaamattomia sivuvaikutuksia yksilötasolla. Esimerkiksi Norjan oikeusasiamiehen vuonna 2018 päätöksen mukaan pakkohoito antipsykooteilla on lain vastaista, koska se ei täytä Norjan lain kriteerejä, jonka mukaan hoidon pitäisi suurella todennäköisyydellä parantaa potilaan tilaa. Tämä tarkoittaa sitä, että Norjassa, kuten muissakin niin sanotuissa oikeusvaltioissa, pakkohoito on ollut vuosikymmeniä lain hengen vastaista vain siksi, että mikään oikeudellinen auktoriteetti ei ole vaatinut todellista lääketieteellistä näyttöä hoidon tehokkuudesta ja hyöty-haitta -suhteeest. Pakkohoidossa hoidon pitää olla erityisen tehokasta, jotta se oikeuttaisi ihmisen perusoikeuksien, kuten fyysisen ja henkisen koskemattomuuden ja liikkumisvapauden loukkaamisen. Sen pitäisi oikeasti pelastaa ihmisen henkiä, ei vain säilöä vaikeaksi koettuja ihmisiä ja huumata heitä "harmittomiksi", kuten nykyään tehdään.

Monet varmasti toki hyötyvät pakkohoidosta ja se on pelastanut monien hengen jopa, mutta ongelma on siinä, että monien henki on varmasti myös lähtenyt pakkohoidon johdosta. Ja lääkärit ovat ihmisiä, joiden kyky arvioida pakkohoidon hyötyjä ja haittoja on äärimmäisen rajallinen johtuen heidän rajallisesta kapasiteetistaan, niin ajallisesta, henkisestä, kuin tiedollisesta kapasiteetista. Siksi sen käyttäminen hoidollisena välineenä on hyvin kyseenalainen. Pikemminkin se on vapaudenriistoa kuvitellun turvallisuudentunteen tai todellisen turvallisuuden nimissä, eli ei hoitoa lainkaan. Pakkohoitoa on mahdollista rajusti vähentää, kun kehitetään muita hoitomuotoja. Tähän valtavirtapsykiatrialla ei kuitenkaan tunnu olevan intressejä.

Lue lisää

-Vallu

"henkilön perusoikeuksien loukkaaminen ei yleisellä tasolla paranna ihmisten toimintakykyä, ei pelasta heidän henkeään"

Hetkonen! Seis tähän. Olisiko sinusta toisen, lakiarikkomattoman ihmisen pakottaminen oikein, JOS hänen toimintakykynsä voitaisiin osoittaa pakotettujen toimenpiteiden johdosta paranevan tai, jos henkilö ei pakottamistoimien seurauksena pysty tappamaan itseään? Millä tämän perustelet?

Vapaassa oikeusvaltiossa ketään ei saa pakottaa _riippumatta_ siitä voidaanko sanoa tai osoittaa jonkin pakotetun toimen parantavan kohteen tilannetta. Sama koskee itsemurhaan. Vapaassa valtiossa ketään ei saa estää tappamasta itseään, jos itsemurhakeinot eivät vaaranna sivullisten omaisuutta, terveyttä tai henkeä. Vapaassa valtiossa jokainen yksilö omistaa oman elämänsä ja on vapaa päättämään sen syistä ja ajankohdasta riippumatta, kunhan ei aseta ketään sivullisia vaaraan.

Jos todella olet sitä mieltä kuin annat ymmärtää, olet ymmärtänyt vapauden kovin väärin.

Anonyymi kirjoitti:

Asperger ihminen on viety hoitoon ja tämä on väärin koska...?

Koska hän tarvitsee vain rauhoittumista itsekseen, ei käsiksi käymistä missään nimessä. Asperger ei ole sairaus. Muissa asioissa oltiin psykiatrilla.

Anonyymi kirjoitti:

Koska hän tarvitsee vain rauhoittumista itsekseen, ei käsiksi käymistä missään nimessä. Asperger ei ole sairaus. Muissa asioissa oltiin psykiatrilla.

Ymmärrän mutta sillä onko asperger ei ole psykiatreille mitään merkitystä psykiatreille he voivat vangita kenet tahansa täysin subjektiivisin perustein laki sallii tämän.

Anonyymi kirjoitti:

Tämä on väärin, koska on näyttöä siitä, että henkilön perusoikeuksien loukkaaminen ei yleisellä tasolla paranna ihmisten toimintakykyä, ei pelasta heidän henkään eikä näin ollen täytä kriteerejä, joilla pakkohoitoa perustellaan.

Pakkohoito tutkimusten mukaan moninkertaistaa erityisesti alhaisen itsemurhariskin omaavien potilaiden itsemurhariskin, koska se on nöyryyttävää ja lääkityksillä on usein ennalta arvaamattomia sivuvaikutuksia yksilötasolla. Esimerkiksi Norjan oikeusasiamiehen vuonna 2018 päätöksen mukaan pakkohoito antipsykooteilla on lain vastaista, koska se ei täytä Norjan lain kriteerejä, jonka mukaan hoidon pitäisi suurella todennäköisyydellä parantaa potilaan tilaa. Tämä tarkoittaa sitä, että Norjassa, kuten muissakin niin sanotuissa oikeusvaltioissa, pakkohoito on ollut vuosikymmeniä lain hengen vastaista vain siksi, että mikään oikeudellinen auktoriteetti ei ole vaatinut todellista lääketieteellistä näyttöä hoidon tehokkuudesta ja hyöty-haitta -suhteeest. Pakkohoidossa hoidon pitää olla erityisen tehokasta, jotta se oikeuttaisi ihmisen perusoikeuksien, kuten fyysisen ja henkisen koskemattomuuden ja liikkumisvapauden loukkaamisen. Sen pitäisi oikeasti pelastaa ihmisen henkiä, ei vain säilöä vaikeaksi koettuja ihmisiä ja huumata heitä "harmittomiksi", kuten nykyään tehdään.

Monet varmasti toki hyötyvät pakkohoidosta ja se on pelastanut monien hengen jopa, mutta ongelma on siinä, että monien henki on varmasti myös lähtenyt pakkohoidon johdosta. Ja lääkärit ovat ihmisiä, joiden kyky arvioida pakkohoidon hyötyjä ja haittoja on äärimmäisen rajallinen johtuen heidän rajallisesta kapasiteetistaan, niin ajallisesta, henkisestä, kuin tiedollisesta kapasiteetista. Siksi sen käyttäminen hoidollisena välineenä on hyvin kyseenalainen. Pikemminkin se on vapaudenriistoa kuvitellun turvallisuudentunteen tai todellisen turvallisuuden nimissä, eli ei hoitoa lainkaan. Pakkohoitoa on mahdollista rajusti vähentää, kun kehitetään muita hoitomuotoja. Tähän valtavirtapsykiatrialla ei kuitenkaan tunnu olevan intressejä.

Lue lisää

Suomessakin laki sanoo, että potilaan psyykkisen sairauden hoidossa saadaan hänen tahdostaan riippumatta käyttää vain sellaisia lääketieteellisesti hyväksyttäviä tutkimus- ja hoitotoimenpiteitä, joiden suorittamatta jättäminen vakavasti vaarantaa hänen tai muiden terveyttä tai turvallisuutta. Hoitoonmääräämis- ja pakkolääkintäkriteerit eivät siis ole identtiset.

Psykiatrit tulkitsevat tätä mielivaltaisesti niin, että lääkitsemättä jättäminen vaarantaisi potilaan terveyttä ja turvallisuutta. Asiaa koskevissa tutkimuksissa tutkimuksissa on todettu jonkin verran ristiriitaisuutta, mutta pääosin ne kuitenkin tukevat sitä käsitystä, että lääkkeistä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Kokemusasiantuntijatietoa lääkkeiden haitallisuudesta sekä psyykkiselle että fyysiselle terveydelle on runsaasti. Jotkut kokemusasiantuntijat kokevat hyötyvänsä lääkkeistä, jolloin niiden käyttö heille olisi sallittava, kunhan myös haitat on ensin lain mukaisesti heille selvitetty. Mutta muita ei sen vuoksi saisi pakkolääkitä, sillä lääkkeet vaikuttavat eri ihmisiin eri tavoin.

Psykiatreilla on niin kova lääkintäinto, että he eivät juuri ota realisointia vastaan tässäkään asiassa. Psykiatrista pakkohoitoa ei siis taida olla järkevää jättää psykiatrien hoidettavaksi.

Anonyymi kirjoitti:

Tämä on väärin, koska on näyttöä siitä, että henkilön perusoikeuksien loukkaaminen ei yleisellä tasolla paranna ihmisten toimintakykyä, ei pelasta heidän henkään eikä näin ollen täytä kriteerejä, joilla pakkohoitoa perustellaan.

Pakkohoito tutkimusten mukaan moninkertaistaa erityisesti alhaisen itsemurhariskin omaavien potilaiden itsemurhariskin, koska se on nöyryyttävää ja lääkityksillä on usein ennalta arvaamattomia sivuvaikutuksia yksilötasolla. Esimerkiksi Norjan oikeusasiamiehen vuonna 2018 päätöksen mukaan pakkohoito antipsykooteilla on lain vastaista, koska se ei täytä Norjan lain kriteerejä, jonka mukaan hoidon pitäisi suurella todennäköisyydellä parantaa potilaan tilaa. Tämä tarkoittaa sitä, että Norjassa, kuten muissakin niin sanotuissa oikeusvaltioissa, pakkohoito on ollut vuosikymmeniä lain hengen vastaista vain siksi, että mikään oikeudellinen auktoriteetti ei ole vaatinut todellista lääketieteellistä näyttöä hoidon tehokkuudesta ja hyöty-haitta -suhteeest. Pakkohoidossa hoidon pitää olla erityisen tehokasta, jotta se oikeuttaisi ihmisen perusoikeuksien, kuten fyysisen ja henkisen koskemattomuuden ja liikkumisvapauden loukkaamisen. Sen pitäisi oikeasti pelastaa ihmisen henkiä, ei vain säilöä vaikeaksi koettuja ihmisiä ja huumata heitä "harmittomiksi", kuten nykyään tehdään.

Monet varmasti toki hyötyvät pakkohoidosta ja se on pelastanut monien hengen jopa, mutta ongelma on siinä, että monien henki on varmasti myös lähtenyt pakkohoidon johdosta. Ja lääkärit ovat ihmisiä, joiden kyky arvioida pakkohoidon hyötyjä ja haittoja on äärimmäisen rajallinen johtuen heidän rajallisesta kapasiteetistaan, niin ajallisesta, henkisestä, kuin tiedollisesta kapasiteetista. Siksi sen käyttäminen hoidollisena välineenä on hyvin kyseenalainen. Pikemminkin se on vapaudenriistoa kuvitellun turvallisuudentunteen tai todellisen turvallisuuden nimissä, eli ei hoitoa lainkaan. Pakkohoitoa on mahdollista rajusti vähentää, kun kehitetään muita hoitomuotoja. Tähän valtavirtapsykiatrialla ei kuitenkaan tunnu olevan intressejä.

Lue lisää

Olen samaa mietä kanssasi siitä , että itsemurhariskissä olevaa ihmistä ei saisi toimittaa psykiatrien kynsiin, paitsi jos heistä löytyy hyvin selsitiivisiä, ihmistä hoitavia eikä pakkolääkitseviä. Pakkolääkitykset ovat varmaankin tappaneet monta ihmistä, varsinkin jos niitä määrätään lainvastaisesti jatkuvina ja varsinkin jos vielä omaiset rekrytoidaan sitä valvomaan. Sellaisessa tilanteessa omisesta voi tulla ihmisen pahin vihollinen jos hän katsoo tehtävän jotenkin kuuluvan itselleen.

Mielenterveyslaista pitäisi poistaa itselleen vaarallisen ihmisen pakkolääkinnän mahdollisuus, ainakaan muilla kuin rauhoittavilla ja hetkellisesti.

Anonyymi kirjoitti:

Suomessakin laki sanoo, että potilaan psyykkisen sairauden hoidossa saadaan hänen tahdostaan riippumatta käyttää vain sellaisia lääketieteellisesti hyväksyttäviä tutkimus- ja hoitotoimenpiteitä, joiden suorittamatta jättäminen vakavasti vaarantaa hänen tai muiden terveyttä tai turvallisuutta. Hoitoonmääräämis- ja pakkolääkintäkriteerit eivät siis ole identtiset.

Psykiatrit tulkitsevat tätä mielivaltaisesti niin, että lääkitsemättä jättäminen vaarantaisi potilaan terveyttä ja turvallisuutta. Asiaa koskevissa tutkimuksissa tutkimuksissa on todettu jonkin verran ristiriitaisuutta, mutta pääosin ne kuitenkin tukevat sitä käsitystä, että lääkkeistä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Kokemusasiantuntijatietoa lääkkeiden haitallisuudesta sekä psyykkiselle että fyysiselle terveydelle on runsaasti. Jotkut kokemusasiantuntijat kokevat hyötyvänsä lääkkeistä, jolloin niiden käyttö heille olisi sallittava, kunhan myös haitat on ensin lain mukaisesti heille selvitetty. Mutta muita ei sen vuoksi saisi pakkolääkitä, sillä lääkkeet vaikuttavat eri ihmisiin eri tavoin.

Psykiatreilla on niin kova lääkintäinto, että he eivät juuri ota realisointia vastaan tässäkään asiassa. Psykiatrista pakkohoitoa ei siis taida olla järkevää jättää psykiatrien hoidettavaksi.

Lue lisää

Maailmalla pakkohoitoa on kritisoitu muun muassa WHOn ja YK:n toimesta, koska pakkohoitokäytännöt ympäri maailmaa rikkovat yleissopimusta vammaisten ihmisten oikeuksista eli käytännössä myös Suomi valtiona rikkoo omaa perustuslakiaan, jossa sitoutuu noudattamaan ratifioimiaan ihmisoikeussopimuksia. Norjassa oikeusasiamies totesi eräässä tapauksessa, että psykiatrien usein käyttämät yleisluontoiset perustelut lääkehoidon välttämättömyydestä eivät olleet riittäviä täyttääkseen Norjan lain pakkohoitoon liittyviä kriteerejä siitä, että hoidon pitäisi suurella todennäköisyydellä parantaa huomattavasti potilaan vointia tai estää mielisairauden pahenemista merkittävissä määrin.

Oikeusasiamies oli sitä mieltä, että merkittävä muutos parempaan potilaan voinnissa tarkoittaa merkittävästi enemmän kuin 50 % todennäköisyyttä, kun tieteellisen näytön pohjalta todennäköisyys jää 10-20 %. Pelkkä argumentti siitä, että olisi epäeettistä ja vastuutonta olla hoitamatta potilasta, ei riittänyt pakkohoidon perusteeksi eikä myöskään lääkärien väitetty ammatillinen osaaminen ja asiantuntevuus potilaan hoidossa. Myöskään potilaan toteaminen sairaaksi ja hoidon tarpeessa olevaksi ei riittänyt pakkohoidon perusteeksi. Toisin sanoen myös Suomessa pakkohoidetaan ihmisiä epämääräisten, epätieteellisten oletusten varassa vaikka tiedetään, että pakkohoito on tehoton hoidollinen interventio, joka traumatisoi ja heikentää potilaan luottamusta hoitotahoon. Sattumalta se saattaa estää yksittäisen itsemurhan, mutta lisää itsemurhan tekemisen todennäköisyyttä suhteessa vapaaehtoiseen hoitoon.
https://www.madinamerica.com/2019/05/forced-drugging-antipsychotics-against-law/

Anonyymi kirjoitti:

Maailmalla pakkohoitoa on kritisoitu muun muassa WHOn ja YK:n toimesta, koska pakkohoitokäytännöt ympäri maailmaa rikkovat yleissopimusta vammaisten ihmisten oikeuksista eli käytännössä myös Suomi valtiona rikkoo omaa perustuslakiaan, jossa sitoutuu noudattamaan ratifioimiaan ihmisoikeussopimuksia. Norjassa oikeusasiamies totesi eräässä tapauksessa, että psykiatrien usein käyttämät yleisluontoiset perustelut lääkehoidon välttämättömyydestä eivät olleet riittäviä täyttääkseen Norjan lain pakkohoitoon liittyviä kriteerejä siitä, että hoidon pitäisi suurella todennäköisyydellä parantaa huomattavasti potilaan vointia tai estää mielisairauden pahenemista merkittävissä määrin.

Oikeusasiamies oli sitä mieltä, että merkittävä muutos parempaan potilaan voinnissa tarkoittaa merkittävästi enemmän kuin 50 % todennäköisyyttä, kun tieteellisen näytön pohjalta todennäköisyys jää 10-20 %. Pelkkä argumentti siitä, että olisi epäeettistä ja vastuutonta olla hoitamatta potilasta, ei riittänyt pakkohoidon perusteeksi eikä myöskään lääkärien väitetty ammatillinen osaaminen ja asiantuntevuus potilaan hoidossa. Myöskään potilaan toteaminen sairaaksi ja hoidon tarpeessa olevaksi ei riittänyt pakkohoidon perusteeksi. Toisin sanoen myös Suomessa pakkohoidetaan ihmisiä epämääräisten, epätieteellisten oletusten varassa vaikka tiedetään, että pakkohoito on tehoton hoidollinen interventio, joka traumatisoi ja heikentää potilaan luottamusta hoitotahoon. Sattumalta se saattaa estää yksittäisen itsemurhan, mutta lisää itsemurhan tekemisen todennäköisyyttä suhteessa vapaaehtoiseen hoitoon.
https://www.madinamerica.com/2019/05/forced-drugging-antipsychotics-against-law/

Lue lisää

Tästä tarpeellisesta kritiikistä huolimatta, maailmalla on aika vähän keksitty mitään konkreettisesti otettavia vaihtoehtoja pakkohoidolle. Harmi.

Mitä taas norjaan tulee, niin siellähän kaikki on maailman parasta, kuten suomessa koulutetut terveydenhoito henkilökunta.

Anonyymi kirjoitti:

Olen samaa mietä kanssasi siitä , että itsemurhariskissä olevaa ihmistä ei saisi toimittaa psykiatrien kynsiin, paitsi jos heistä löytyy hyvin selsitiivisiä, ihmistä hoitavia eikä pakkolääkitseviä. Pakkolääkitykset ovat varmaankin tappaneet monta ihmistä, varsinkin jos niitä määrätään lainvastaisesti jatkuvina ja varsinkin jos vielä omaiset rekrytoidaan sitä valvomaan. Sellaisessa tilanteessa omisesta voi tulla ihmisen pahin vihollinen jos hän katsoo tehtävän jotenkin kuuluvan itselleen.

Mielenterveyslaista pitäisi poistaa itselleen vaarallisen ihmisen pakkolääkinnän mahdollisuus, ainakaan muilla kuin rauhoittavilla ja hetkellisesti.

Lue lisää

Viimeinen sana tässä ( hetkellisesti ) on silmiinpistävä, ja pitäisi ottaa huomioon myös hoidossa.
Voi olla ihan aiheellista, että joissain tilanteissa määrätään lääkkeitä.
Mutta miksi niitä lääkkeitä pitäisi syödä koko loppuelämän ajan ? Monet pärjäisivät varmasti myös ilman lääkkeitä, kun ensin saavat elämäntilanteensa hallintaan ja pahin vaihe mahdollisessa sairastamisessa menee ohi.
Ihmisen psyykkinen tila vaihtelee, sekä psyykkisesti sairailla, kuin myös terveemmillä.
On toki olemassa psyykkisiä sairauksia, joihin joku lääkitys on ihan paikallaan, esim. kroonistunut skitsofrenia.

Ihmiselle, potilaalle, ei yleensä edes anneta tilaisuutta kokeilla elämistä ilman lääkitystä, vaikka hän olisi jo paljon paremmassa kunnossa. Vedotaan vain johonkin ennaltaehkäisyyn, vaikka ei edes tiedetä, onko minkäänlaista sairastumisen alttiutta tulevaisuudessa olemassa.

Laki sanoo kuitenkin näin:

"Poliisi on velvollinen avustamaan kuljetuksessa, jos terveyskeskuksen tai sairaanhoitopiirin virkasuhteinen lääkäri katsoo, että henkilön toimittamiseksi terveyskeskukseen, sairaalaan tai muuhun sairaanhoidon toimintayksikköön tarvitaan ammattikoulutuksen saaneen saattajan lisäksi muukin saattaja kuljetettavan väkivaltaisuuden tai muun vastaavan syyn vuoksi, kun henkilöstä on laadittu tarkkailulähete tai kun henkilö on kuljetettava toimintayksikköön tarkkailulähetteen laatimiseksi."

Minun käsittääkseni virka-apu voi olla kunnianloukkaussyytteen peruste, jos lääkärillä ei ole esittää näyttöä potilaan väkivaltaisuudesta tai muusta vastaavasta syystä pytää virka-apua.

On ihan mukava lukea myös positiivisia kommentteja, niitä täällä harvemmin näkee.
Itsekin voin sanoa, että vuosien varrella on tullut nähtyä ja koettua paljon hyvääkin psykiatrian puolella. Toki myös huonoja kokemuksia on ollut, mutta ne ovat onneksi jo historiaa.

Ja tosiaan minulle yksi tärkeimmistä asioista oli juuri sellainen tavallaan sisäisen kontrollin käyttö. Siis tavallaan otat oman elämän haltuun, luotat omaan kykyysi tehdä sitä. Auktroteetteja tai muita voi kuunnellan silloin, kun heillä on jotain hyödyllistä sanottavaa.

Psykologiassa on käsitteitä "internal locus" vs "external locus" ja muuta sellaista. En ole kauheasti perustunut noihin teorioihin, mutta esimerkiksi tuo määritelmä täsmää aika hyvin siihen mitä tarkoitan.

"An internal locus of control refers to **the belief that individuals have control over their own actions and outcomes**, while an external locus of control refers to the belief that external factors or luck dictate one's fate."

Ja jos psykiatrit alkavat syöttää jotain ketipinor-roskaa (tai muuta neurolepteja), niin kävelkää ulos sieltä. Tehkää valituksia. Vaihtakaa sitä psykiatria, ym.

Minulla olisi varmaankin paljonkin kerrottavaa, jo melkein yli 20 vuoden ajalta "mielenterveyshoidosta", sen toimivuudesta, tai pikemminkin toimimattomuudesta.

Ensinnäkin potilaiden asema ei ole muuttunut noiden kyseisten vuosikymmenten aikana lainkaan. Eli se on niin ihmisoikeuksien, kuin terveydenhuollon puolelta yhtä huonoa ja surkeaa, kuin ennenkin. Jos potilas asetetaan pakkohoitoon, niin käytännössä hänellä ei ole mitään ihmisoikeuksia, vaan hoitotaho päättää kaikesta, niin määrättävien lääkkeiden, kuin hoitojakson pituuden ja liikkumisvapauksien osalta.

Se, minkä olen koskaan laittanut merkille, niin valitettavasti psykiatrit lähinnä kyttäävät potilaasta merkkejä erilaisista psyykkisista sairauksista. Vaikka he itse varmaankin käyttäisivät sanaa analysointi, tai tarkkailu. Yksilön oireiden taustalla olevat juurisyyt, olosuhteet, sosiaaliset suhteet, tunnepuoli, tai elämäntilanne eivät hoitotahoa ja siellä toimivia juurikaan kiinnosta. Ja juuri kun niiden asioiden pitäisi olla hoidossa keskiössä. Koska ihmisen hyvinvointi koostuu niin monista eri asioista. Se ei psykiatriaa tee yhtään fiinimmäksi, toimivammaksi, tai uskottavaksi, jos lähtökohta on aina siinä, että heille sairaalaan tai mihin tahansa yksikköön lähetettävä potilas sairastaa jotakin kliinistä psyykkistä sairautta. Mutta kun useissa psyykkisissä sairauksissa on, kas kummaa, hyvin samoja oireita, kuin psyykkisiksi katsotuissa sairauksissa. Potilaan sanomisia harvemmin uskotaan. Vaikka potilas sanoisi mitä tahansa ja olisi aivan rehellinen. Tämä on nähty mm. siten, että jos hoitotaho epäilee potilaan käyttävän liian runsaasti alkoholia, eli oletuksena, että hän on alkoholin suurkuluttuja, niin siitä etsitään todisteita mm. kaikin mahdollisin otettavin verikokein. Syytä tuohon käytökseen en tiedä, oletan, että tarkoituksena on vain etsiä lisää leimaavia sairauksia.

Jotkin psyykkiset sairaudet vain leimaavat potilasta, koko hänen loppuiäkseen. Tästä aiheutuu ongelmia kaikkien muiden, etenkin somaattisten sairauksien hoitamisessa ja ylipäätään tutkimuksiin pääsemisessä.

Psykiatria pohjaa edelleenkin hoitonsa lähinnä diagnosointiin, lääkemääräyksiin ja kategorisointiin. Itse pidän heidän hoitolinjauksiaan erittäin vanhentuneina. Mitään edistystä kyseisessä hoitokulttuurissa ei ole tapahtunut, Suurimpina ongelmina näen kuitenkin juuri sen, millaisena he potilaan oikeastaan näkevät. Vai onko potilas heille oman kontrolloinnin ja vallankäytön väline? Ja onko heillä mitään edes halua yrittää kohdata ja ymmärtää tapaamiaan potilaita ja heidän elämänkokemuksiaan, tai sillä hetkellä olevia ongelmia?

Mitä tulee siihen, että jos alalla olevat hoitajat ovat väsyneitä, ja ylikuormittuneita. Niin, mikä estää heitä menemästä vaikka lakkoon, eli työtaisteluun? Olen itse aina ihmetellyt sitä, miksi ihmiset ylipäätään aina alistuvat surkeisiin ja epäinhimillisiin oloihin. Tässä elämässä kun ei ole pakko, kuin ne muutamat harvat asiat, ja ne on varmasti kaikkien hyvässä tiedossa.

Anonyymi kirjoitti:

Minulla olisi varmaankin paljonkin kerrottavaa, jo melkein yli 20 vuoden ajalta "mielenterveyshoidosta", sen toimivuudesta, tai pikemminkin toimimattomuudesta.

Ensinnäkin potilaiden asema ei ole muuttunut noiden kyseisten vuosikymmenten aikana lainkaan. Eli se on niin ihmisoikeuksien, kuin terveydenhuollon puolelta yhtä huonoa ja surkeaa, kuin ennenkin. Jos potilas asetetaan pakkohoitoon, niin käytännössä hänellä ei ole mitään ihmisoikeuksia, vaan hoitotaho päättää kaikesta, niin määrättävien lääkkeiden, kuin hoitojakson pituuden ja liikkumisvapauksien osalta.

Se, minkä olen koskaan laittanut merkille, niin valitettavasti psykiatrit lähinnä kyttäävät potilaasta merkkejä erilaisista psyykkisista sairauksista. Vaikka he itse varmaankin käyttäisivät sanaa analysointi, tai tarkkailu. Yksilön oireiden taustalla olevat juurisyyt, olosuhteet, sosiaaliset suhteet, tunnepuoli, tai elämäntilanne eivät hoitotahoa ja siellä toimivia juurikaan kiinnosta. Ja juuri kun niiden asioiden pitäisi olla hoidossa keskiössä. Koska ihmisen hyvinvointi koostuu niin monista eri asioista. Se ei psykiatriaa tee yhtään fiinimmäksi, toimivammaksi, tai uskottavaksi, jos lähtökohta on aina siinä, että heille sairaalaan tai mihin tahansa yksikköön lähetettävä potilas sairastaa jotakin kliinistä psyykkistä sairautta. Mutta kun useissa psyykkisissä sairauksissa on, kas kummaa, hyvin samoja oireita, kuin psyykkisiksi katsotuissa sairauksissa. Potilaan sanomisia harvemmin uskotaan. Vaikka potilas sanoisi mitä tahansa ja olisi aivan rehellinen. Tämä on nähty mm. siten, että jos hoitotaho epäilee potilaan käyttävän liian runsaasti alkoholia, eli oletuksena, että hän on alkoholin suurkuluttuja, niin siitä etsitään todisteita mm. kaikin mahdollisin otettavin verikokein. Syytä tuohon käytökseen en tiedä, oletan, että tarkoituksena on vain etsiä lisää leimaavia sairauksia.

Jotkin psyykkiset sairaudet vain leimaavat potilasta, koko hänen loppuiäkseen. Tästä aiheutuu ongelmia kaikkien muiden, etenkin somaattisten sairauksien hoitamisessa ja ylipäätään tutkimuksiin pääsemisessä.

Psykiatria pohjaa edelleenkin hoitonsa lähinnä diagnosointiin, lääkemääräyksiin ja kategorisointiin. Itse pidän heidän hoitolinjauksiaan erittäin vanhentuneina. Mitään edistystä kyseisessä hoitokulttuurissa ei ole tapahtunut, Suurimpina ongelmina näen kuitenkin juuri sen, millaisena he potilaan oikeastaan näkevät. Vai onko potilas heille oman kontrolloinnin ja vallankäytön väline? Ja onko heillä mitään edes halua yrittää kohdata ja ymmärtää tapaamiaan potilaita ja heidän elämänkokemuksiaan, tai sillä hetkellä olevia ongelmia?

Mitä tulee siihen, että jos alalla olevat hoitajat ovat väsyneitä, ja ylikuormittuneita. Niin, mikä estää heitä menemästä vaikka lakkoon, eli työtaisteluun? Olen itse aina ihmetellyt sitä, miksi ihmiset ylipäätään aina alistuvat surkeisiin ja epäinhimillisiin oloihin. Tässä elämässä kun ei ole pakko, kuin ne muutamat harvat asiat, ja ne on varmasti kaikkien hyvässä tiedossa.

Lue lisää

Edelliseen vielä muutama lisäys: psykiatria on aivan liian sairauskeskeistä ja potilas nähdään vain sairautensa ilmentymänä. Eikä nähdä yksilö hänen eri ominaisuuksiensa, osien, elämänkokemuksiensa ja tunnepuolensa yhteenlaskettuna summana ja kokonaisuutena.

Ja siinä psykiatriassa ollaankin menty vikasuuntaan. Koska paitsi että ne oireet, joita ihmisillä on, ne medikalisoidaan ja nähdään vain ne syynä ihmisen henkiseen pahoinvointiin. Kaikki taustalla olevat tekijät ja elämässä tapahtuneet asiat jätetään kokonaan huomiotta. Millään pillereillä ei elämässä huonosti olevia asioita korjata.

Potilaiden kohtelukaan ei ole juuri kovinkaan paljon muuttunut, ainakaan kovin empaattiseen ja oikeasti potilaasta ja hyvinvoinnistaan välittävään suuntaan.

Anonyymi kirjoitti:

Edelliseen vielä muutama lisäys: psykiatria on aivan liian sairauskeskeistä ja potilas nähdään vain sairautensa ilmentymänä. Eikä nähdä yksilö hänen eri ominaisuuksiensa, osien, elämänkokemuksiensa ja tunnepuolensa yhteenlaskettuna summana ja kokonaisuutena.

Ja siinä psykiatriassa ollaankin menty vikasuuntaan. Koska paitsi että ne oireet, joita ihmisillä on, ne medikalisoidaan ja nähdään vain ne syynä ihmisen henkiseen pahoinvointiin. Kaikki taustalla olevat tekijät ja elämässä tapahtuneet asiat jätetään kokonaan huomiotta. Millään pillereillä ei elämässä huonosti olevia asioita korjata.

Potilaiden kohtelukaan ei ole juuri kovinkaan paljon muuttunut, ainakaan kovin empaattiseen ja oikeasti potilaasta ja hyvinvoinnistaan välittävään suuntaan.

Lue lisää

Millä tavalla itse muuttaisit systeemiä, jos sinulla olisi mahdollisuus tehdä niin ?