Näillä keskustelupalstoilla, kuten chatissakin on mielestäni olemassa ilmiö jonka analysointiin olisi mielenkintoista hetkeksi paneutua.
Oletteko tunnistaneet itsestänne sen ilmiön, että toisten kirjoittajien teksti, vain jollain tavoin koskettaa enemmän kuin toisten? Aina ei ole kyse tekstin sisällöstäkään...
Jos ilmiötä haluaisi psykologisoida, niin varmaankin voisi puhua positiivisesta transferenssista, siitä että mielemme liittää johonkin nikiin ominaisuuksia joita muutenkin arvostamme?
Toisaalta, ainakin oman kokemukseni mukaan, harvemmin tuossa intuitiossani olen ollut väärässä. Eli,jos olen enemmän sen ihmisen kanssa keskustellut jonka intuitioni on 'luokitellut' jollain tapaa melenkiintoiseksi/ koskettavaksi
-on niin myös ollut.
Onko ilmiö teille muille tuttu?
Mihin sen uskotte perustuvan, silloin kun kommunikaation välineenä on vain kirjoitetut sanat?
... mitä on tämän virtuaalimaailman nonverbaali viestintä?
Oletteko tunnistaneet itsestänne sen ilmiön, että toisten kirjoittajien teksti, vain jollain tavoin koskettaa enemmän kuin toisten? Aina ei ole kyse tekstin sisällöstäkään...
Jos ilmiötä haluaisi psykologisoida, niin varmaankin voisi puhua positiivisesta transferenssista, siitä että mielemme liittää johonkin nikiin ominaisuuksia joita muutenkin arvostamme?
Toisaalta, ainakin oman kokemukseni mukaan, harvemmin tuossa intuitiossani olen ollut väärässä. Eli,jos olen enemmän sen ihmisen kanssa keskustellut jonka intuitioni on 'luokitellut' jollain tapaa melenkiintoiseksi/ koskettavaksi
-on niin myös ollut.
Onko ilmiö teille muille tuttu?
Mihin sen uskotte perustuvan, silloin kun kommunikaation välineenä on vain kirjoitetut sanat?
... mitä on tämän virtuaalimaailman nonverbaali viestintä?
Vastaukset 38
Vanhimmat
samasta eri elämänaluilla ,esim miksi joku taulu on hyvä ,toinen ei siinä näe mitään erikoista ,miksi joku nainen,, jne,
on se tärkein. Kyllähän sanojen ja nikkien kautta luodaan sitä positiivistä transferenssia, eli tunteensiirtoa. Se on sitä psykologiaa.
Olen huomannut, että jos kirjoitan viestejä, komentteja niinkuin puhuisin, tulee tekstini "kohti" lukijaani ruudun takana. Jos taas yritän kirjoittaa lauserakenteisiin, kielioppiin nojaten, jää kommenteistani lukijalle neutraali mielikuva minusta. Siksi yritän välittää lukijalle jotankin persoonastani, jotakin joka "kolahtaa" jollekulle.
Tänäänkin on niin naisellinen olo." wallaton hymynvälähdys"..Eikö totta tytöt??
- Älä punnitse jokaista askelta kun kauas haluat taivaltaa. Näin vanha kansanviisaus.
Pitkässä juoksussa ei kirjoittamisesta tule mitään, jos alkaa vetämään jotain "roolia".
Parasta on kun kykenee purkamaan omaa itseään
omana itsenään, käyttämästään nikistä riippumatta.
- Kun suola käy mauttomaksi niin millä se saadaan
jälleensuolaiseksi ?
Kait resonanssi-ilmiö palstalla on kuin kaiku luonnossa, joskus vastaa joskus taas ei.
Jos ei osallistu fantasia-juttuihin tai erehtyy kirjoittamaan jotain todellista, kukaan ei vastaa koska vastaus koetaan jotenkin vaikeaksi ja kirjoittaja liian fiksuksi. Jatkoa ei seuraa.
Aika pitkälle sitä voi kirjoitella muuttamalla tekstin sisältöä jopa niin ettei persoonallisuus
tule esille. Kohdallani se on vuoren varmaa ettei navan ja polvien välinen alue kiinnosta keskustelemaan, se on vanhojen asioiden toistoa.
Esim. Hajupoika eri nikeillän saa ihmeellisiä variaatioita esille itsestään, mutta rivien välistä tajuaa, tuttu tapaushan tämä on!
Näin me olemme erilaisia. Minusta on tosi
mielenkiintoista jutella navan alapuolesta.
Taidatpa olla yksi niistä tekstien poistattajista...
Oma jo äidinmaidossa imetty poliittinen ja uskonnollinen maailmankuva istuu minussa ja muissakin melko sitkeästi.
Kun nuorena pidin ensimmäisiä seurapuheita niin vanha rovasti muisti teroittaa, että puheeseen on aina sisällytettävä tiewtyt teesit.
Joutuessani opiskelussa "vastaväittäjäksi eräälle Lapin tytölle, jolla oli toisenlainen poliittinen ja uskonnollinen näkemys, äimistyin kun siellä vilisi "työtätekevät", "Jeesuksen kalliilla sovintoverellä ostetut", jotka itselle olivat vieraita.
Kun sitten myöhemmin jouduin äkkiseltään kirjoittamaan eräälle puolueelle jotain poliittista ohjelmaa niin sitä pidettiin sellaisenaan erinomaisena vain joitain iskeviä lauserakenteita muuteltiin.
Näin se pitää olla papin saarnasta, poliittisen akitaattorin puheeseen, virrenveisuuseen ja orkesterin soitantoon
- oikea nuotti !
Pankaapas merkille.
Juuri äsken keskustelimme erään ystäväni kanssa hänen kirjoittamastaan mielipiteestä lehden palsoilla. Häntä onnitteli keskustelussa mukana ollut henkilö.
Kun hän kuuli reagointini asiaan, jossa hän uskoi meidän olevan samoilla linjoilla, hän totesi ettei ole syytä jatkaa keskustelua kun olet niin eri tavalla suhtautuva.
Koin aiheen mielenkiintoiseksi, mutta myöskin hyödyttömäksi jatkaa kun mielipide on ennalta lukkiutunut.
Merkilliseksi koin kun hän alkoi uumoilla minun olevan takana lehdessä esiintyneen täysin vastakkaisen kirjoituksen takana. Ei auttanut vaikka yritin sanoa etten ole milloinkaan ko. lehteen kirjoittanut riviäkään.
Näin on täällä keskustelupalstoillakin. Kirjoituksiin suhtaudutaan ennakkoasenteilla sen mukaan mikä nikki on tai oletetaan olevan kirjoituksen takana.
Nikkeilyänikin perustelen usein sillä, että asia tulisi esiin eikä sen esittäjä. Chat-palstoilla keskustelen paljon "kahdenkesken" ja niistä on vain positiivista kerrottavaa. Usein ne jatkuvat meilaten ja muilla henkilökohtaisemmilla kontakteilla. Tutkiskelu omakohtaisella osallistumisella on mielenkiintoista ja avartavaa myös täällä omassa "pahuudenpesässäni."
tuntuu nyt "Tutkiskelija" siltä, että kyllä SINÄ sieltä löydyt vaikka kuinka piiloitteleisit eri nikkien takana - hörökörvasi jää näkyviin:)
Tähän me kompastumme kerta toisensa jälkeen.
Tuntuu turhauttavalta joutua jatkuvasti tällaisee ninttämiseen "aidan seipäistä."
Taisin kertoa viime Ruuneperin päivän aikaan, ettäkahviossamme olivat Ruuneperin tortut loppuneet eikä lisää saada. Höölinä parille kaverilleni kerroin tarjoavani heille tortut.
Helppo luvata kun niitäei ollut tarjolla.
Vähänajan kuluttua kysyin kavewreiltani, ettämitäteille äsken olin tarjoamassa ?
- Kahvit lupasit; samaa vakuutti tarjoilijarouvakin.
Meille syntyyusein mielikuvia,joita ei voi kumota millään tosiasioilla. Satoja, ehken tuhansia kertoja on väitettyminun valehtelevan, solvaavan, nimittelevän... Vaikka lukemattomia kertoja olenpyytänyt esittämään mielipiteensä ja oikaisuvaatimuksensa siinä keskustelussa ja senmielipiteen jälkeen. jossa se on lausuttu. Myöhemmin linkillä siihen viitaten.
Milloinkaan ei ole tullut ainoatakaan perusteltua ja yksilöityä viestiä, joka olisi osoittanut väitteen pitävän - ei nytkään.
Tämä on toinen keskustelupuheenvuoro, pitkiin aikoihin muitten aloittamissa ketjuissa.
En edes ole vastannut enää aikoihin syyttelyihin, koska seon aivan turhaa.
Mistä muuten tiedät, että minulla on "hörökorvat?"
Sekään ei tiettävästi pidä paikkaansa.
ihan mukavaa juttuseuraa, mutta pikkuisen lyhyemmästikin voi saman asian joskus ilmaista ja minua ainakin ärsyttää joutavanpäiväinen loputon venkoilu ja asioiden muljuttelu. Mutta ainahan joku sitten "syötin nappaa".
Mutta sinulle juttuseura on tietenkin tärkeää koska olet tänne tullut huastammaan.
Kaikella ystävyydellä sanon.
"Olokaa lapset hiliaa lehterillä,
elikkä mä saarnaan kko päivän" sanoi tunnettu kotiseurakuntani rovasti EJH aikoinaan.'
Monisanaisuuden tiedän omaksi helmasynnikseni, joten jonkun olisi taottavca päähäni:
- Parhaan saarnan piti muurahainen - Ei puhunut mitään !
Tietenkin kirjoituksiin suhtaudutaan ennakkoasenteella sen mukaan mikä nikki on. Itsehän sen roolinsa nikkiensä mukaan rakentaa.
Kameleontti on kameleontti !
ainakaan siitä että käyttää säännöllisesti useita nikkejä. Jotenkin sen vaistonvaraisesti liittää rehellisyyteen tuon yksi- tai monikasvoisuuden.
Yöpöllö,
sinulla ei ole alkeellisiakaan resonointikykyjä ilmennyt näissä palstakeskusteluissa kuten ei edelliselläkään puheenvuoron esittäjällä
- valitettavasti.
... kokemuksia, nimenomaan siitä ilmiöstä joka on kannanottojemme ja mielipiteidemme takana.
-Miten onnistumme siirtämään kirjoitettuun tekstiin, piiloviestintää persoonallisuudestamme, sitä edes itse huomaamatta.
Voimme jopa yrittää manipuloida tekstejämme tietoisesti, juuri kuten TipuJuukin kirjoitti, mutta silti välitämme jonkun soman tunnelman tekstiin, halusimmepa sitä tai emme.
Ja samalla tapaa luemme tekstejä, sihtaamme alitajuisia viestejä asioiden ja sanojen läpi, ja reagoimme tunteillamme nimenomaan niihin.
Luulen, että nimenomaan SE tekee näistä keskustelupalstojen keskusteluista mielenkiintoisia. Silloinkin kun täällä kirjoitetaan, arkijärjellä ajateltuna, hömpänlömppää, on mukana tuo taso. Viisastelujen ja nokittelujen lisäksi alitajuntamme käyvät aivan omaa keskusteluaan;))))))
... hyvä niin, ainakin minusta!
ja vielä nautinnollisemmalta se tuntuu silloin, kun ilmiön tiedostaa. Sitä voi oppia, yllättäviäkin asioita, itsestään...
Näissä palstakeskusteluissa on eräitä valtavia ristiriitaisuuksia, joista kirjoittanen enemmän tuohon "elettyyn ja kerrottuun" jottei tämäkin suistuisi (hajupoika, KaidePuu, Pilmar, tutkiskelija.) yhden kirjoittajan "yhden miehen sodaksi." Se ei ollut tarkoitukseni kun mukaan lähdin.
Mottoni on pitkään ollut:
- Asia ei ole koskaan niinkuin se on
vaan
- millaisena se nähdään!
kuka kirjoittaa luontevasti ja kuka yrittää esittää jotakin. Näytteleminen on sen verran vaikeaa ettei se onnistu kuin hyvin harjoitelleilta. Yrittäjiä on aina paljon enemmän kuin onnistujia.
Ja kun näkee mitä toinen yrittää sanoa ja miten hän yrittää sitä sanoa, näistä syntyy yhdessä persoonallisuuden kuva. Jotkut yhdistelmät kolahtavat suoraan, toiset eivät millään.
Eräässä ketjussa esitit puolensataa puheenvuoroa, joissa ei ollut hajuakaan resonointikyvyistäsi
useista pyynnöistäni huolimatta.
Tiedätkö edes mitä tässä keskustelussa resonoinnilla tarkoitetaan ?
taidan tuntea jo paremmin kuin sinä itse, joten se siitä.
Yöpöllö osoitti olevansa vielä pöllömpi kuin oletinkaan. Odotin, että oollessamme "vieraita" tässä keskustelussa niin yrittäisimme pysyä asiassa.
Oletin, että olisit kerrankin vastannut selvään ja suoraan kysymykseen ja oikein nätisti
RESONEERANNUT: Esittänyt, syitä, perustellut,
keskustellut, järkeillyt pohtinut - vaan toivon saan sinun suhteesi heittää hornan tuuttiin!
Tutkiskelija.
Etkö sinä torvi huomaa, että yopollo on
fiksuimmista fiksuin. Ei hän alistu sinun
kanssasi väittelemään, mikä olisikin ajan
haaskausta.
Sinun resonointisi taitaa onnistua parhaiten
noitten sivuolentojesi kanssa. Joten lykkyä
tykö!
Eräs arvostamani kirjoittaja sanoi joskus näistä viboista sillai, että toinen voi koskettaa toista kirjoittamalla,ainoastaan ollessaan mahdollisimman tosi. Oon kyllä täysin samaa mieltä. Täällä, missä nonverbaalisuus ilmeineen ja silmänsäihkeineen puuttuu, pystyy vaikuttamaan toiseen ainoastaan olemalla mahdollisimman totta. Vasta sitten, kun oivaltaa sen kirjoittajasta, syntyy ees mahdollisuus sellaisille resonansseille jotka jossain tuntuvat.
Kirjaimien määrällä ei siinä asiassa ole paljonkaan merkitystä, kirjaimien järjestyksellä taas sitäkin enemmän. Ne "piilotetut" jutut toimii parhaiten silloin, kun niitä ei ole piilotettu...(mitähän toikin tarkoitti..) =)
Toinen juttu taas on sitte tää läpän heitto, jossa jutut vie tarinaa kirjoittajista riippumatta. Niinhän useimmiten käy niin täällä kuin live-elämässä. Se on useimmiten hauskaa ja hyvä niin.
Keskustelussa tuskin kirjainten järjestys, sanat, lauseet, virkkeet eikä kappaleetkaan muodosta vielä merkittävää kokonaisuutta.
Musiikissa tiedämme, että on eräitä säveltäjiä joitten teokset elävät vuosisadasta toiseen - toiset ovat "päivänperhoja".
Kuunnellessani toissa iltana Bachin jouluoratoriota, jota johtamaan saatiin "sivusta"
nuori virolainen kapellimestari Risto Joots.
Nautin hänen taitavasta otteestaan saada orkesteri, kuoroja neljä solistia kypsään kokonaisesityksen.
Miten me onnistuisimme saamaan näille keskustelupalstoille edes jonkinlaista harmoniaa riippumatta siitä, soitammeko ensi- vai toista viulua
tai äänialamme; basso, tenori,altto tai sopraano.
parisuhteessa, rakentamisessa,luovassa yhdessätekemisessä sen kokeminen, että yhdessä tehtynä kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa, on käsittämättömän palkitsevaa.
Miten sen tunteen voisi siirtää asemalle? Siinäpä pulmaa kerrakseen.
-Ehkäpä, jos juna suistuisi raiteilta tai tsunami iskisi...
Musiikissa on ainakin itselleni paljon sellaista, että se on joka kerta erilainen, ainutkertainen kokemus.
Aikoinaan omien lasten harrastuksen ja opintojen myötä sain itsekin päästä siihen maailmaan mukaan.
Heidän soitostaankin saatoin tunnistaa viereiseen huoneeseen kuka on kulloinkin pianoa soittamassa,
taidon kehittymisen jopa soittajan kulloisenkin mielialan.
Olet oikeassa, että keskustelussa ei yksi sana, eikä edes lause, ole keskustelun kannalta oleellista. Mutta kyse olikin tässä siitä, että miksi jokin henkilö keskustelupalstalla resonoi toiseen henkilöön jotenkin erityisesti.
Siihen kyllä mielestäni voi riittää jokin hyvinkin pikku jutska, sana, lause tai paremminkin lauserakenne joka tömähtää.
Piiloviestinnässä on se hauska jutska, että yleensä sen löytää jutuista vaan ne joilla resonoi =)
Taisin saada mummojen niskakarvat pörhistymään jo aivan alkumetreillä näillä palstoilla.
Ei ollut sopivaa vewrrata heitä kanalaumaan, vaikka miten yritin perustella Jeesuksenkin puhuneen hyvin myönteisesti kanaemosta, joka ottaa poikaset siipiensä suojaan.
Ruotsissa ovat miehet nostaneet äläkän.
Siellä ei ole "äijäily" enää sallittua.
Voisimmekohan tuoda tänne omiin palstakeskusteluihin niin, että tasa-arvon nimissä ilmoitan kaikkien miesten nimissä mummoille, että
- ÄIJÄILKÄÄ TE VAAN !
..juuri tuota ilmiötä tarkoitan puhuessani resonanssista!
"Piiloviestinnässä on se hauska jutska, että yleensä sen löytää jutusta vaan ne joilla resonoi"
Toki joissain tapauksissa se saattaa aueta myös muille lukijoille =)
että ei sitä resonanssia käskien synny. Se on lähtökohtaisesti positiivista molemminpuolista vuorovaikutusta eikä dominanssi sovi siihen ollenkaan.
resonoin parhaiten Lappalaisen dominacessa.)..mutta nyt lappilaista resonoi toinen domination.
kaamos lakkaa ja Aslakinkin talviuni taitaa pätkiä. Kannattaa varmaan iskeä siihen saumaan sopivan leppeällä herätysviestillä.
vastata tähän moneen kertaan, mutta onneksi Rudi pelasti pulasta ja sanoi sen mitä yritin hakea. Se onkin kummallista, resonanssi täällä. Käyn tosi harvoin galleriassa, joten perustan kaiken tekstin varaan. Aina antaa itsestään jotain kun kirjoittaa, on miltei mahdotonta olla tekemättä sitä.
Kyse on kai tavasta miten kirjoitetaan, jokin kolahtaa, se minkä Rudi sanoi, ”jutska”. Ei tarvitse edes olla samaa mieltä, parhaan palstaystävän olen saanut eräästä naisesta ja todella kiivaan sananvaihdon jälkeen. :))
Olet lämpimien vibojen laatustandardini!
Kaikkein korneimmat juttuni olen jättänyt lähettämättä ainoastaan siksi, että sinäkin saatat ne lukea =)
mutta minähän rakastan korneja juttuja! Anna palaa vaan.
..lukea ne Rudin korneimmat *pyörittelee silmiään ja kuvittelee...* jutut
...sikamaista kertoa, että kaapissa on herkkuja jemmassa ja jättää jakamatta!
Pam!
Minulle virtuaalimaailman resonointi on lähtenyt aina veren ja kyyntelten mausta. Pohjana on ollut jonkin sortin sanasota, sanoilla sohiminen, toisen ihmisen mittaaminen, repiminen riekaleiksi ja sen näkeminen mitä sisällä on. Yksikään halipusiruttaus-tapaus ei ole mennyt ihon alle. Ehkä kysymyksessä on soidinmenot joissa höyhenet pöllyävät; sodan jälkeen on hyvä levätä toisessa ihmisessä. Raukeana.
Se että pääsee keittiön kautta sisään on jotain, paraatiovi joka on auki ei houkuttele. Hunajais-suklaaruusuinen hölöttäminen saa minut nukahtamaan.
Quis muilla?
(sinua TRMN rakastan)
... mekin matkasimme, kunnes sanojen ratamonlehdet eivät enää riittäneet ja oli annettava periksi, kokoNainen kun on vain yhteisessä sylissä.
rakastan myös... tiedätkin sen!