Nämä runot tuovat mieleeni elävästi lapsuuden aikani.
Kesäisin olimme aina maalla vanhan mummoni luona kylässä.
Mummolla oli elättinä sellainen vanha ja takkuturkkinen vuohi.
Se oli luonteeltaan arvaamaton sekä jatkuvasti kärttyinen.
Joka ainoa päivä tämä ruokkoamaton elukka piti jumalatonta mekkalaa ja säikytteli ohikulkevia ihmisiä.
Näistä hunksin "runoista" tulee aina heti mieleeni sen vuohen imelä mäkätys ja se tunne saa kyyneleet silmiini.
Oi, sitä viatonta lapsuusaikaa!
Oi, sitä mummon vanhaa vuohiparkaa!
Kesäisin olimme aina maalla vanhan mummoni luona kylässä.
Mummolla oli elättinä sellainen vanha ja takkuturkkinen vuohi.
Se oli luonteeltaan arvaamaton sekä jatkuvasti kärttyinen.
Joka ainoa päivä tämä ruokkoamaton elukka piti jumalatonta mekkalaa ja säikytteli ohikulkevia ihmisiä.
Näistä hunksin "runoista" tulee aina heti mieleeni sen vuohen imelä mäkätys ja se tunne saa kyyneleet silmiini.
Oi, sitä viatonta lapsuusaikaa!
Oi, sitä mummon vanhaa vuohiparkaa!
Vastaukset 17
Vanhimmat
Auts :D muistot on kalliita ja joskus kauniita.
Ottaako Hunkz haasteen? Onko esittää mitään? Odotellaan, puolestasi on lyöty vetoa. Älä petä!
Imelät "runot" saa naisten sydämen läpättämään ja polvet notkumaan.
Esitän vastalauseeni.
Imelyys tuo minulle ainoastaan etovan olon, olipa sitten kyseessä runo, riimi tai ruoka.
Laihdutuskuurillako?
No miten menisi alas vaikkapa tämä?
-"""Täällä betonilähiössä yksin istun
ja kirjoittelen runoja.
On saatana läsnä, tuo kaulani
ympärillä kiristyvän ketjun punoja.
-Tuuli ulkona tuskaisia,
lehdettömiä puita piiskaa.
Se viimeisetkin elämänhaluni
ojaan lyttää, liiskaa.
-Voi kohtalo, mitä olen tehnyt
ansaitakseni tämän kurjuuden?
Miksi en voi saada takaisin
nuoruuden päiviä, ajat hurjuuden?
-Sen sijaan päiväni päätän täällä
saatanan sylissä.
Sieluni hiljaa leijukoon
kotini mailla, kylissä."""
Ps. Ei ole minun käsialaani.
Olipa kirjoittamasi teksti kenen tahansa, niin se kertoo kylmän totuuden monen ihmisen elämästä. Kaikessa karuudessaan hieno runo.
Hunkzin sekä runot että katkokävelyn-omaiset viiva-lauseet saavat minunkin silmäni vuotamaan jopa minuutissa; kun ratkean nauramaan, se ei lopu, aivan meinaan tikahtua ja tukehtua. On suuri työ saada nauru loppumaan. Mutta ilo ilman aitoa on teko-iloa: siitä ei jäisi nautintoa.
Olipa hunksin runot imeliä tai ei niin jokainen niistä vaatii enemän ajattelua kuin joutava räksytys.
On kauheen helppoa takertuu joutavanpäiväseen henkilökohtaseen yksityiskohtaan ,laittakaahan omat alotuksenne ja henkentuotteet esille.
?..Hoon joutava räksytys ei ole keskusteua.
Väärinkäsityksen välttämiseksi selvennän, etten kommentoinut aloitusta, vaan nimimerkin "hyvä.metodi" kirjoitusta!
Ai niin, koska itse olen onnettoman huono tekemään aloituksia, niin olisikohan mitenkään mahdollisuuksien rajoissa, että sinä laittaisit uuden musa-aloituksen?!
Aina minä olen jotain ronkumassa, mutta eihän mikään estä asiaa kysäisemästä, olipa lopputulos sitten mikä tahansa.
Mikset osallistu jo olevaan musiikkialoitukseen?
Aika usein saan vastauksen missä todetaan että ,säännöt ei kiellä ,ei ne kiellä sitäkään että jokainen voi halutessaan linkittää musiikkia.
Itteasias ajattelin viritellä suomalaist musiikkiketjuu ilman lirkkua,mitäs siihen toteat?
Ei mulla ole mitään kenenkään musaketjuja vastaan, mielenkiinnosta kysäsi kylmältätotuudelta.
Suora kysymys ansaitsee suoran vastauksen.
En osallistu ko. musaketjuun, koska en ole runoilija. Runoilu tai riimittelyhän on ketjuun osallistumisen edellytys.
En myöskään osallistu sellaisiin aloituksiin, joiden aiheesta minulla ei ole mitään tietoa. Satutädiksi minusta ei ole.
Musiikki on tärkeä osa elämääni ja siksi pyysin koti-kiusattua aloittamaan oman musaketjunsa. Hänen aloituksiinsa olen voinut linkittää mielimusiikkiani ilman sananikkarin taitoja.
Savolainen vastaa, vaikkei häneltä kysyttäisikään. Minä ainakin ilahtuisin, jos uuden musajutun aloittaisit.
Hänhän aloitti jo.
Hän ei ainakaan toiseksi jää muiden kirjoittajien mollaamisessa. On ansainnut itse kaiken.