Mies katuu

Miten niin nuori? Mielestäni en ole kovin pitkään "hyvässä iässä" tulemaan raskaaksi saati synnyttää...
Mieheni on nuori ja voi hankkia tämän lapsensa myöhemminkin jos haluaa. Minulle siihen ei välttämättä enää tule mahdollisuutta. Hedelmällisyys laskee rajusti n.35v:na naisella,mies voi saada lapsia vaikka 70v.

Olen täysin samaa mieltä ja ajattelin itsekin asiaa näin...

En olisi voinut uskoa että mies yhtäkkiä katuu ja ns.peruu koko lapsen kun raskaudun... Odotin sen olevan iloinen tapahtuma kun niin kovasti lapsesta/toiveesta että tulen nyt raskaaksi,puhui ja yhdessä mietimme kaikenlaista kuten onko lapsi poika vai tyttö ja pohdimme nimivaihtoehtoja; mies itsekin oli näissä jutuissa ihan täysillä mukana jos jotain mahdollisesta vauvasta puhuin...
Nyt hän väittää että ei ole tarpeeksi sitä ja tätä että hän kykenisi isyyteen! Haluaisi että olisi työpaikka ja auto ja talo ja rahaa kuin roskaa...

Olen todella pettynyt tilanteeseen ja mieheeni :(

Jos miehesi huolet ovat aitoja, niin asiasta voisi varmaan keskustella, mutta kun sinä et tuollaista vaadi (esim. että olisi hirveästi rahaa), niin kuulostaa valitettavasti hiukan tekosyiltä. Esim. isyyden epävarmuudesta hän voisi keskustella jonkun hyvän perheterapeutin kanssa, jos hän niin haluaa. Kuten itse sanot, niin 33 v. ei ole naisen lastensaannin kannalta valitettavasti ihan nuori. Sinun kannattaa kartoittaa sosiaalinen verkostosi ja ottaa selvää isyysasioista. Kunnaltakin saa kuulemma apua ja yhdistyksiinkin kannatta ottaa yhteyttä (Yhden vanhemman perheiden liitto?). Lapsi on hieno ja iloinen asia! Jos sen tosiaan haluat, niin haluaisin tosiaan kannustaa kartoittamaan tukitahot ja pitämään lapsen.

Ailahtelevat_miehet kirjoitti:

Jos miehesi huolet ovat aitoja, niin asiasta voisi varmaan keskustella, mutta kun sinä et tuollaista vaadi (esim. että olisi hirveästi rahaa), niin kuulostaa valitettavasti hiukan tekosyiltä. Esim. isyyden epävarmuudesta hän voisi keskustella jonkun hyvän perheterapeutin kanssa, jos hän niin haluaa. Kuten itse sanot, niin 33 v. ei ole naisen lastensaannin kannalta valitettavasti ihan nuori. Sinun kannattaa kartoittaa sosiaalinen verkostosi ja ottaa selvää isyysasioista. Kunnaltakin saa kuulemma apua ja yhdistyksiinkin kannatta ottaa yhteyttä (Yhden vanhemman perheiden liitto?). Lapsi on hieno ja iloinen asia! Jos sen tosiaan haluat, niin haluaisin tosiaan kannustaa kartoittamaan tukitahot ja pitämään lapsen.

Lue lisää

Kiitos paljon neuvoista.
Mietin juuri puhua miehelle tästä raha-asiasta,jotta se ei olisi pääsyy hänelle siihen,että emme ottaisi lastamme vastaan.
Kyllä haluan lapsen, mutta mies siis ei...
Mietinkin, kannattaisiko hänen jo kertoa vanhemmilleen raskaudesta,koska hän ei ole suomalainen, vaan irakilainen, ja siellä lapsia ei saada avioliiton ulkopuolelle.
Ongelmana on nyt,että emme pääse naimisiin Suomessa sillä hän on kotoisin Irakista, ja Suomessa vaaditaan esteettömyystodistus Irakista:
hänen perhe kävi sitä jo hakemassa, ja lopputulos karu kieltäytyminen ja käsky miehen hakea se itse sieltä. En tiedä, onnistuuko se? Kaikkeni tekisin jos vain olisi kyse minusta, ja minun haluista, mutta mies sen päättää haluaako vai ei... :,( Naimisiin ja lapsen kanssani sittenkin...
Hän oli valmis avioitumaan kanssani, ja perheensä kanssa olen jutellut jo monta kertaa ja tavannut hänen ystäviäänkin sekä serkkuja (irakissa) videopuhelun välityksellä kuten perheen... Hänen äitinsä sanoi,että hankkii minulle kultasormuksen kun avioidumme ym. Kovin tuntuivat pitävän minusta. Minä heistä.
Olen rikki kohta jos menetän jälleen rakkaan ja tärkeän ihmisen.
Lapsi on minulle iloinen asia, jota todella haluan vieläkin. En kadu. Mies taas katuu.
Hän pyysi nyt eilen yöllä minua jättämään hänet rauhaan joksikin aikaa, hän miettii mitä pystyy tekemään (tarkoitti varmasti Suomi/Irak asiaa) mutta että lasta ei halua.

Samaa mieltä! Jos ei muuta niin tuollainen kiristys ei ole oikein/terveen suhteen perusta.