Tehdäänkö runoketju?

Minä laihtusin
Sinä laihtusit
Hän laihtusi

Virta kohisi
Käärme sihisi
Ilman itikoita
Etsin karpaloita

Kuljin pitkin soita
En nähnyt lakkoja ja
Löysin vain isoja kakkoja
Pakkasesta ison purkin lakkoja

Minä en liho
Olen itse iso kiho
Naiselleni aina annan
Mitä mukanani kannan

Ihanainen ihan omani armaani
Vaikuttaa aina ihanasti karmaani
En ehdi minä yhtään harmaantuakaan
Naiseni kanssa en kyllästy varmaankaan.

Hah-hah-haa, huh-huh-huu
Taitaa kylläkin sanoa joku muu

Kas Raakel on taas lihoissaan,
palstakansa vihoissaan.
Ei grammaakaan saisi yli olla
tai sitten olet täysi nolla.
Palstakansa itse hunningolla,
Nikke huitoo hangoilla.
Kaunis on Raakel oikeasti,
oma on hänen painolasti.

Laihanlainen on tuo Lenita,
pyöreämpi oli Välkin Anita.
Tässä nyt ulkonäköä punnitaan,
kilot, grammat vaa'alle runnotaan.
Omassa peilissä on haamu vaan,
ei näy elämää ollenkaan.
Hämärä on kuvajainen,
liekö mies vai aito nainen,
kovasti on hän vaitonainen.

Aurinko paistaa ja elämä hymyilee
Missähän sinun onnesi juuri nyt lymyilee
***
Lähdetäänkö heti yhdessä etsimään,
Vai maltetaanko odottaa vielä huomiseen
Rakkaani Rakel ja sinä itse Kerttu
Oletko sinä tosiaan oikea herran Terttu
***
Sinun herrasi tässä lähelläsi lepää ja kohta kiroilee
Ellei pian saa puuroa ja aamukahvia kun alkaa heräilee
Uuden päivän valo heräilee ja leikkikaverikin jo päätään nostelee
Hep-hep-hop avaa sylisi ja levitä jalkasi, niin minä alan ruiskuttelee

Tyhmä aloitus!!!

Hymyilevä Apollo
aurinkoa vaatii, kaipaako vain
Kaihon karavaanin kyydissä,
kaikki yhdessä nyytissä
raivo, pelko, toivo, ilo
siis rakkaudessa
Otetaanpa omamme
kesän korvalla
nyt kun vihdoin
huomaamme
sitä jo valon tuomana
onnen odotusta
sinulle minulle
kaikille

Ihan oli aamuun herätä,
ei tarvitse aurinkoa perätä.
Rakkauden lorutko tässäkin ketjussa,
kevättunteet eräässä retkussa.
Itse menen kohta luontoon,
kävelylle metsän monimuotoon.
Otetaan ihan rauhallisesti,
oma on elämämme mahdollisesti.

Aurinkoista päivää ken tätä lukee,
liikunta mummon yleiskuntoa tukee :)

Taas joku varastaa kirjaimia,
katoaa aat ja ööt ja höpönpööt---

Ihan = ihana

Sain miestäni mä oikein rakastaa
Missä, milloin vaan ja miten
Mietin, voisiko tunteenkin pakastaa
Jospa tunnekin säilyisi siten
---
Mieheni tuhkat oon maahan kätkenyt
Siellä, silloin vaan ja siten
Hänkin omalle matkalleen on lähtenyt
Mutta rakkaus säilyy siten

Sivistystä oikein lailla
Kovistusta vailla
Antaisitko kovaa mulle
Jäähileet sulattaisin sulle

Tiedemiehet ei uskalla tunnustaa, että kuu on pullataikinaa

Reuna uuden sadepilven
tännekin jo kerkesi.
Juuri siksi, kuinkas muuten
päivänpaiste katosi.

Vesi tulvii kasvoilleni
verta syöksee sydämeni.
Josko tästä lähtisin
Taivaan isän kotihin?

Unohdetaan runoketjut joita väsää tylsät ketkut
ilo pitää pistää pintaan, väliä ei mihin hintaan.
Kello käy jo kahdeksaa, kohta lapset lasketaan
sitten vielä uutiset, turhat, harvoin iloiset.
Viimein saadaan ilmat tauluun, liekö syytä riemulauluun.
Toimittaja vitsin heittää, pepullansa pilvet peittää.
Minne tuuli pilvet vei? Ryssänmaalle, hurraa, hei!