Katsoin viikolla TV:stä ohjelmaa, jossa jälleen yritettiin tuoda esille liikunnan merkitystä ja terveyden ja hyvinvoinnin kannalta. Samaa olen ajatellut, mitä saa aikaan jo muutaman puolentoista kuukauden lepo, kun raaja on liikkumatta. Lihakset surkastuvat, nivelen liikkuvuus jähmettyy paikalleen. Kun makaa vaakatasossa viikon pari niin tasapainoa saa alussa harjoitella.
Viimeistään tässä iässä kannattaa asia ottaa todesta ja varsinkin tällaisen köyhän ja perheettömän, jolla ei ole niitä omaisia kuskaamassa vanhuudessa. Tietenkin viime kädessä kaikki on Luojan kädessä, mutta ihmiselle on järki ja vastuu annettu elämästä ja sen hyvinvoinnista.
On se pieni vaivannäkö päivittäin, jos teen sen rivakan puolentunnin lenkin päivittäin, nostan muutaman kerran kahvakuulia, taivuttelen ja harrastan hyötyliikuntaa, ym. Tällä kaikella voin viivästyttää tai jopa estää että diabetes puhkeaa, sairastun Parkissoniin, vältän aivoinfarktin tai sydänkohtauksen. Myös astmaoireeni pysyvät kurissa, lihakset ja nivelet vahvoina ja liikkuvina.
Ja kun säilyn kunnossa, saan elää omatoimisena mahdollisimman pitkään kodissani, pääsen liikkeelle ihmisten pariin, toimintaan ja jopa vältän laitosvaiheen ja mikäli sinne joudun niin sielläkin en ole niin monesta käsiparista riippuvainen.
On myös tutkittu, että liikkuminen voi estää dementoitumista ja tietenkin pitää mielen terveenä. Mikä hyöty siitä on terveydelle ja kukkarolle, ettei tarvitse turvautua turhiin lääkkeisiin.
Täällä jahkutaan paljon seksistä, ym. mutta kyllä liikunta on vähintäänkin yhtä tärkeää ainakin pitkällä aikavälillä.
Joten ylös, ulos ja lenkille. Se kannattaa ottaa ihan sydämen asiaksi.
Viimeistään tässä iässä kannattaa asia ottaa todesta ja varsinkin tällaisen köyhän ja perheettömän, jolla ei ole niitä omaisia kuskaamassa vanhuudessa. Tietenkin viime kädessä kaikki on Luojan kädessä, mutta ihmiselle on järki ja vastuu annettu elämästä ja sen hyvinvoinnista.
On se pieni vaivannäkö päivittäin, jos teen sen rivakan puolentunnin lenkin päivittäin, nostan muutaman kerran kahvakuulia, taivuttelen ja harrastan hyötyliikuntaa, ym. Tällä kaikella voin viivästyttää tai jopa estää että diabetes puhkeaa, sairastun Parkissoniin, vältän aivoinfarktin tai sydänkohtauksen. Myös astmaoireeni pysyvät kurissa, lihakset ja nivelet vahvoina ja liikkuvina.
Ja kun säilyn kunnossa, saan elää omatoimisena mahdollisimman pitkään kodissani, pääsen liikkeelle ihmisten pariin, toimintaan ja jopa vältän laitosvaiheen ja mikäli sinne joudun niin sielläkin en ole niin monesta käsiparista riippuvainen.
On myös tutkittu, että liikkuminen voi estää dementoitumista ja tietenkin pitää mielen terveenä. Mikä hyöty siitä on terveydelle ja kukkarolle, ettei tarvitse turvautua turhiin lääkkeisiin.
Täällä jahkutaan paljon seksistä, ym. mutta kyllä liikunta on vähintäänkin yhtä tärkeää ainakin pitkällä aikavälillä.
Joten ylös, ulos ja lenkille. Se kannattaa ottaa ihan sydämen asiaksi.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Hallitus on luvannut kääntää kaikki kivet, mutta että veneetkin!
" Valtiovarainministeriö valmistelee veneveroa",
no - onneksi selvisi ettei vanhalla soutuveneellämme siellä mökillä ole hätää. - Jatkakoon uniaan vielä jonkin aikaa.
Kyllä soutamnenkin on liikuntaa, selkä, pakarat, olkapäät ja käsivarret vatsa-, reisi- ja jalkalihaksetkin sannavat treenausta, hengityselimistöstä puhumattakaan!
Myöskin polkupyöräily on liikuntaa, emme aikoinamme ikinä hankkineet mopoja tai moottoripyöriä tms härpäkkeitä lapsillemme, niissähän omat lihakset jäävät käyttämättä, ja bensanhaju tunkee keuhkoihin.
Liikuntaa kannattaa kehua, se on sen väärtti!
Hyvä olokin tulee, endorfinit jylläävät!
Kauheesti näppisvirheitä putkahti sekaan, sorry.
Liikunta on todella tärkeää ja kaikissa muodoissa, myöskin tuo soutaminen josta "Merilii" mainitsi, sitä voi harrastaa talvellakin jos käy salilla, minä olen ihan nuoresta tytöstä asti harrastanut liikuntaa, siihenkin tulee eräänlainen riippuvuussuhde se on kuin "huumetta" mut hyvää sellaista. Liikunnan iloa kaikille!.
Liikunta on lisäksi sellaista, että kun sen makuun pääsee, niin on helppo lähteä lenkille vaikka vesisateeseen. Parasta kuitenkin on se, että tuntee olonsa hyväksi ja on terve. Ja jos on muutenkin terveelliset elämäntavat, niin pysyy varmasti kunnossa ja vastustuskyky esim. kaikille flunssaepidemoille on paljon parempi.
Ehdoton edellytys se on terveydelle ja hyvinvoinnille.
Havaintojeni mukaan tässä 50 ikäluokassa naiset ovat miehiä paljon aktiivisempia kuntoilijoita. Suurin osa käyttämäni salin liikuntaryhmistä on vahvasti naisvoittoisia ja keski-ikää lähetyviä ja vanhempia.
Ronkisti ylipainoisilla, nuorilla naisilla on ehkä mielikuva "pikavoitosta" koska hyvin moni lopettaa muutaman viikon jälkeen.
Iäkkäämmät kai panostavat oman olemiseensa ja terveyteensä. Nuoret kai ulkonäköönsä.
59v rapakuntoinen, ronskista verenpaine- ja kolestrolilääkityksestä viitearvot ylittävä, yhden infarktin kokenut polvi-invalidi ukko pääsi puolessa vuodessa irti lääkkeistään ja arvot olivat paremmat kuin lääkittynä.
63v eläköitynyt mies, rytmihäiriö, diabetes, verenpaine ja tekonivelet lonkissa, kävi läpi 2kk henkilökohtaisen valmennuksen, jatkoi omatoimisesti ja oli innoissaan tuloksesta mutta sitten tuli kesä ja mökkikausi.
Oli mitä oli niin säännöllisyys sekä riittävä määrä ja intensiteetti ratkaisevat tuloksen.
Onhan näitä esimerkkejä lukuisasti mutta nuo kaksi tunnen hyvin. Kanssani samaan aikaan salilla kävi myös eräs sydämensiirron läpikäynyt heppu mutta kaikkosi muutaman kuukauden jälkeen. Syytä en tiedä mutta yritystä oli.
Jos ikääntyneenä, pitkän tauon jälkeen tai uutena asiana ryhtyy kohentamaan lihasvoimaa niin vahinkovaara on varteen otettava uhka.
Olkapää, polvi, hauiksen jänne ja viimeisenä eilinen takareiden revähdys muistuuavat minua huolimattomuudestani.
Tuossa ylempänä joku mainitsi liikkumattomuuden tuhoisan vaikutuksen. Lihakset katoavat reisistä, pakaroista ja selästä, tuossa järjetyksessä. Samoin heikkenevät liikkuvuus ja kehon hallinta.
Kanssani samaan aikaan kahdesti viikossa käyvä ryhmä tytönhupakoita, 50v - 75v, on kohentanut vuodessa huimasti mm. tasapainoaan. Näkyy tyttöjen temppuiluna tasapainolaudalla.
En minä piittaa niinkään halpuudesta kuinsiitä, että liikunnalla saavuttaa sellaista joka jää lääkkeillä tavoittamatta.
Tähän voisi lisätä vielä vuosia sitten paikallislehdessä olleen jutun, jossa kerrottiin että lapsien hankkineen 90-vuotiaalle äidilleen lahjakortin salille. Iäkäs äiti oli kulkenut jo rollaattorin tuella mutta saliharjoittelun jatkuttua säännöllisesti ?-ajan (en muista), äiti heitti rollin pois ja alkoi kulkemaan ilman tukea kun lihaskunto kasvoi ja kehittyi.
Mikä ihme tavoite se on tämä mahdollisimman korkean iän saavuttaminen? Kyllä iäkkäämmät ihmiset ovat enemmän rasite jälkipolville kuin joku hieno asia. Suomalaiset ovat muuttaneet viime vuosikymmenillä tosi paljon. Vanhemmat ja isovanhemmat ovat jääneet monesti satojen kilometrien päähän synnyinseudulleen ja tarvitsisivat jälkeläistensä apua selvitääkseen vanhuudessaan. Mutta kun tosiasiat ( pitkät etäisyydet ) sanovat, ei onnistu. Siellä ehkä he riutuvat vanhainkodeissa tai terveyskeskuksen vuodeosastolla, elleivät ole näitä juttuketjun supervanhuksia, joilla kunto ja mieli on saatu kohdilleen. Vähän suhteellisuuden tajua näihin juttuihin.
Ei tavoitteena ole korkea ikä vaan että pärjäisi mahdollisimman pitkään omatoimisena ja itsenäisenä ja voisi välttää sen laitosvaiheen tai että se jäisi lyhytaikaiseksi. Kyllä mielellään haluan elää loppuun asti kokona ja hyväkuntoisena.
Well, "allesadan" voisi jutella asiasta vaikka sellaisten ihmisten kanssa, jotka hankkivat iäkkäälle omaiselleen lahjakortin salille. Ehkä ymmärrys alkaisi yltää. Joillekin ihmisille elämä on muutakin kuin rasitteita. "Ei vuosia elämään vaan elämää vuosiin."
Eläkeikiä tullaan nostamaan jotta jokainen meistä saisi maksettua yhteiskunnalle henkilökohtaisen velkansa; tietänet ketjun synnytyssairaala, neuvola, esikoulu, alakoulu, yläkoulu, ammattiin valmistava koulutus, samaan aikaan julkinen terveydenhuolto ja koko paketille arvioitu hinta, joka jokaisen pitäisi tuottavana yksilönä maksaa valtiolle takaisin.
Ei, siis, ole varaa antaa kansalaisen sairastua ja raihnaistua, mieluimmin eläköön pitkään hyväkuntoisena ja tuottakoon mahdollisimman kauan. Tulemme varmasti vielä näkemään vanhustenhoidon olevan vanhusten itsensä varassa systeemissä, jossa hyväkuntoisimmat hoitavat heikompia ja vanhusyhdistyksiä, joissa yhdistys keskittyy omien jäsentensä auttamiseen jne.
Kaikkein raadollisin ajatus voisi olla se, että jos ihmiset enenevässä määrin päästävät itsensä huonokuntoisiksi ja alkaa olla todella paljon sellaisia, jotka eivät kykene huolehtimaan enää yhtään mistään eikä yhteiskunta saa heistä kuin rasitteen, voi ajatusmaailma muuttua ja pian tuntuukin eutanasia ihan luonnolliselta ratkaisulta. Monia asioita kun voidaan alkaa aivopesun tapaan alkaa toistamaan niin kyllähän se ajatukset muuttumaan.
Joo, myönnän, olen skeptikko ja epäluuloinen.
Samaa mieltä teidän kanssanne. Ylipainon karttaminen on aika vaikeaa, mutta vielä pysynyt kurissa. Ei halua vanhana sängynpohjalle toisten armoille. Jokaisella on varmaan esimerkkejä lähiympyröissä liikunnan puutteesta ja myös 90-vuotiaista hyväkuntoisista. Siinä meille tavoitetta. Vielä ei ole liian myöhäistä. Siis liikkumaan siskot ja veljet, mutta niinhän me tehdäänkin!
Olen samaa mieltä liikunnan tarpeellisuudesta. Kuitenkaan se ei tuota kaikille sitä 'hyvää fiilistä' kuten monet hehkuttavat. Itse en ole nauttinut siitä koskaan, jos siinä pitää saada hiki pintaan. Johonkin rannekkeeseen katselu hommassa on vastenmieleisintä. Työn teossa ymmärrän kyllä hikoilun. Retkeily, makkaran paisto ja 'lintujen bongaus samalla' ovat kyllä ok. Noita ei voi vain läpi vuoden toteuttaa. Moni ei vaan ymmärrä sitä, ettei kaikki saa liikunnasta hyvän olon tunnetta tai muutakaan.
Jos liikunnasta ei saa mielihyvää on valinnut liikuntamuotonsa väärin.
"Itse en ole nauttinut siitä koskaan, jos siinä pitää saada hiki pintaan."
Siksi et olekaan nauttinut kun et liikkunut hikeen asti.
Se on vähä kuin ruumiillinen työn jälkeen: kävelet tai pyöräilet hikiseksi ja sitten saunaan (tai ainakin suihkuun) niin tulee se hyvä ja raukea olo kun on rasittanut lihaksiaan.
"Johonkin rannekkeeseen katselu hommassa on vastenmieleisintä. "
Mutta joillekin se on turvallisinta, etenkin jos sydän on heikko!
Kun ihminen aloittaa kuntoilun ja on todettu huonokuntoiseksi, helposti rehkii liikaa ja onhan noita lenkkipoluille kuollutkin. Varovainen ihminen pistää sen sykevyön paitansa alle ja ranteeseen mittarin, jonka voi säätää vaikka antamaan varoitusäänen jos sydän alkaa hakkaamaan liian lujaa niin tietää hiljentää.
Kyllä se kunto siitä sitten nousee ja keski-ikäinenkin voi helposti saavuttaa 190 lyönnin sykkeet ja saada nopean palautumisen jonnekin 55 iskun tienoille.
"Retkeily, makkaran paisto ja 'lintujen bongaus samalla' ovat kyllä ok. Noita ei voi vain läpi vuoden toteuttaa."
Tottakai voi! Talvella voi joko hiihtää tai hankkia lumikengät niin voi lähteä umpihankeenkin. Syksyllä ja keväällä nk. vaelluskengät on parhaat ja jalkoja tukevat eikvätkä ole moinaankaan lätäköistä. Aattelepa nyt: timanttisena hohtavana hanki, sinulla repussa makkarat ja tulentekovehkeet ja olet ehkä pulkassa vetänyt puuklapit nuotiota varten. Tai sulla on mukana kaveri jonka repussa oli ne klapit. Mikäs sen hienompaa.
Lintuja voi bongailla kaupungeissakin. Meilläpäin on pari palokärkeä (tai tikkaa) jotka ovat keksineet nakuttaa lyhtypylväitä kun niistä lähtee mahtava ääni. Ilmoittavat kuulemma siten lajitovereilleen että "täällä se vasta on oikea uroiden uros! Kuunnelkaa mikä voima nakutuksessa."
Rohkeesti kuntoiluun mukaan vaan. Se on oikeesti kivaa.
On olemassa lajeja joissa ei niin hirveästi tarvitse hikoilla. Kaikki venyttelyjutut, jooga ja ... hmmm ... mutta on niitä.
No, mieleinen liikuntamuoto pitää olla. Kaikki lajit eivät sovi kaikille. Itse kävelen, hiihdän ja pylrälen, mutta juoksu!!! Olen monasti yrittänyt sitä, mutta se si ole vain minun lajini. Ei ota voimille, vaan ei sovi.
Tietenkin pyöräilen, ei pylräilen. Sorry kirjoitusvirhe edelliseen.
Niskasta kiinni ja lenkille..
Vaikka liikunkin säännöllisesti,on aikoja jolloin ei saa itseään millään reippailemaan.En pysty selittämään miksei kertakaikkiaan huvita yhtään ja jos pakottaisin itseni lähtemään vaikka hiihtämään tai juoksemaan niin se ei olisi missään nimessä enää mukavaa..
Voi mennä viikkoja etten edes katso lenkkareita.Nyt on ollut hyvä ajanjakso kun olen viitsinyt jo monta kuukautta lenkkeillä,eikä tekosyitä ole tullut mieleen :)
No yksi tekosyy oli kun polvet eivät kestäneet asfaltilla juoksua ja parantelin polvia vähän liian pitkään,väistellen ajatustakin että lähtisin juoksemaan.
Pehmeällä alustalla jouksua on jo kevään tullen helpompi harrastaa kun pururadat on sulaneet.Siinä on vain se että joutuu ajamaan ensin autolla lähelle rataa.
Sen verran pitkälti on kivikylästä että väsy tulisi jo viimeistään paluu matkalla vaikka ei olisi juossut radalla yhtään..
On totta että liikunta on lääkkeistä parhain ja jopa sairaalle ihmiselle,kun sen mitoittaa oikein ja valitsee sellaisen lajin että voi harrastaa.
Aivan tavallinen hiljainen kävelykin riittää ellei kunto kestä paljon ja jo parin kymmenen minuutin kävely päivää kohti riittää pitämään elintoiminnot ennallaan.
Siis..Niskasta kiinni,kaksin käsin ja liikkumaan :)
Niin ei se tarvitse olla välttämättä sitä jokapäiväistä rehkimistä. Jos on tuollainen "jaksoihminen", niin silloin varmaan on hyvä, että käy vaikka sen pienen happihypyn. Jos ei huvita mennä ulos, niin kannattaa nousta sohvalta löhöämästä hetkeksi kävelemään. Jos istuu, niin nousee ylös ja venyttelee tai tekee enemmän arkisia töitä.
Minua auttaa kyllä se että tiedostan liikunnan hyödyn ja sen että välistä pieni itsensä voittaminen takaa pitempään omatoimisuuden ja vapaan elämän.