Kuulutko Autoliittoon

Autoliitto järjestää erilaisia kursseja ja jakaa uutta tietoa. Halutessaan voi osallistua myös erilaiseen toimintaan.

Liukkaan kelin kursseilla on aina ollut hauskaa. Varsinkin silloin, kun pääsimme ajelemaan kumpuilevalla kentällä. Usein kurssit järjestetään tasaisella jääkentillä. - Jos auton kanssa tulee ongelmia matkalla, huoltoryhmä tulee apuun, jos on lähimaisemissa. Jäsenille se on halvempaa kuin muille.

Autoliitolla näkyy olevan tarjolla monenlaisia etuja. Katso itse linkistä:
http://www.autoliitto.fi/edut-jasenyys/alennukset/

En enää

Joskus aikoinaan olin jäsen. Jotenkin liittyminen liittyi kansainvälisen ajokortin hankintaan, sivutuotteena. Muistelen, muutamia vuosia makselin jäsenmaksuja, sitten aloin ihmettelemään, että minkä takia. OK. lehti tuli. Vaan en olisi tilanunit lehteä muuten, ei se niin ihmeellinen ole.

Mitään tarvetta autoliitolle en ole eläissäni havainnut. Jos tienpäällä sattuupi jokin vahinko, itse se kuitenkin on hoideltava. Jos auto rikki, erittäin epätodennäköistä, että saisi autoliiton korjauspartiota paikalle, jostain korjaamosta kyllä. Kun se se on tavallaan sen puulaakin tärkein myyntivaltti, vapaaehtoiset, rahastavat tiepalvelumiehet, joita ei ikinä näy oikein missään. Ennemmin soitan ammattimiehelle, kuin kellelie vapaaehtoiselle.

Sitäpaitsi, nykyautoissa harvemmin vikoja, mitä voi tien päällä edes korjata.

Kannattaa mieluummin käyttää rahat auton huollattamiseen, kuin rahan maksamiseen mille lie huuhaajärjestölle. Parempi kate, jotain hyötyäkin.

=DW=

Erilaiset Autoliiton järjestämät kurssit ovat olleet mielestäni hyödyllisiä, mielenkiintoisia ja mukaviakin.

Vähintäänkin aina auton vaihdon jälkeen, pidin liukkaan kelin kursseja tärkeinä. Olen ainakin muutaman kerran selvinnyt kiperässä paikassa liikenteessä ilman kolaria tai metsään ajamista juuri liukkaankelin kurssilla tehtyjen harjoitusten ansiosta. - Ohjauspyörän vauhdikkaaseen ja todella tarpeelliseen pyörittelyyn en taatusti olisi uskaltanut ryhtyä, ellen olisi harjoitellut sellaista useampiakin kertoja kursseilla ja oppinut hallitsemaan riskitilanteen olosuhteissa, joissa pehmeään hankivalliin törmääminen oli suurin uhka.

Jarruttaminen liukkaalla, jolloin auto liukuu suoraan eteenpäin, sitten kytkimen pohjaan painaminen ja jarrupolkimen ylös nostaminen, kun pitää vaihtaa suuntaa ja väistää estettä, ovat mielestäni myös todella harjoittelemisen arvoisia temppuja. Jarrupolkimen nostaminen tilanteessa, jolloin törmäys näyttää tulevan väkisin eteen, ei ainakaan minulta olisi onnistunut harjoittelematta.

Monenlaisia muitakin kursseja on tarjolla ainakin täällä ruuhka-Suomessa. Ainakin ennakoivan ajon kurssit ja polttoainetta säästäviä ajotapoja esitteleviä kursseja muistan käyneeni.

Kerran autoani toiseen vähän käytettyyn vaihtaessani, silloinen liiton kenttäpäällikö tuli vapaaehtoiseksi asiantuntijaksi, kun lähdin kokeilemaan jo alustavasti valitsemaani autoa.

Mielestäni jäsenmaksut saattavat korvaantuvat helpostikin jäsenille tarjotuilla eduilla ja alennuksilla, jos sellaisille näyttäisi olevan käyttöä.

Nuoruudessani liityin autoliittoon. Olen jäsen yhä.
Olin vähän yli 30, ostin käytetyn auton pikkufirmasta, auton piti olla hyvä.
Kohta valkeni, että tulin huijatuksi. Menin liikkeeseen autoliiton aluepäällikön kanssa.
Äijän naama valahti valkoiseksi. Luuli kai minua helpoksi nakiksi.
Kahdesti käytiin, ennen kuin auto tuli siihen kuntoon, mitä hinta edellytti.
Yksin en olisi onnistunut oikeutta saamaan.
Kahdesti olen saanut ja tarvinnut tiepalvelua matkan varrella.
Nuorempana olen käynyt AL:n kursseja. Pimeän ajon, liukkaan kelin ja taloudellisen ajon kurssit.

Liityin siihen vuosituhannen vaihteessa, kun väittivät, ettei Venäjällä saa ajaa ilman kansainvälistä ajokorttia. Sitten totuus selvisi ja erosin siitä. Kun kysyivät syytä, kerroin, että valehtelivat. Nieminen on kyllä hyvä tyyppi, mutta toimiston akat eivät.

1960-luvulla tutustuin kyseiseen puljuun lähinnä sen julkaiseman lehden kautta. Ja tarkkaan luinkin ne lehdet. Vaikka kuinka yritin, en keksinyt yhtään syytä liittyä siihen. Se on vain isomahaisten isorahaisten herrojen klubi, josta ei tavalliselle tallaajalle ole mitään hyötyä. Eikä ole kuluneena 50 vuotena tarvinnut kantaa muuttaa.
Ne kurssit mistä joku mainitsi, ovat yhtä tyhjän kanssa. Miljoona kilometriä pikkuautolla yli 10 maassa kaikissa keleissä ajaneena olen täysin varma, että huijausta mitä huijausta koko homma. Liukkaalla oppii ajamaan kun ajaa liukkaalla, vähäliikenteisellä paikalla voi opetella auton käyttäytymistä - hiljaisella nopeudella. Uraisella veden peittämällä jäätikkötiellä ajetaan istumalihaksilla. Eli mutkassa sitä nopeutta, että tien kallistus ja keskipakovoima kumoavat sopivasti toisensa. On tullut satoja ellei tuhansia kilometrejä noinkin ajettua. Ja se ensimmäinenkin kolari on vielä ajamatta. Toivottavasti jääkin...
Sen kansainvälisen ajokortin joskus hommasin. En tarkkaan muista miten, mutta luullakseni kävin ostamassa se AL:n edustajalta ja sitten Polliisilaitoksella täyttivät. Toimi. Ja kelpasi Österreichissä autonvuokrauksessa vaikka en niitä tarroja ollut ostanut vuosiin.

En ollut Autoliiton jäsen, mutta kun oleskelin rapakon takana 60-70-luvun vaihteessa niin vastaavalta paikalliselta liitolta sain suomalaisen ajokortin esittämällä kansainvälisen ajokortin. Tai ainakin USA:ssa se pelitti. Eiköhän kortti ole vielä tallessa jossain vanhassa arkussa...?
Tuli sitten ajeltua Mustangillakin - sillä fiksummalla (eka) versiolla.