Ihastukseni käytös minua kohtaan on todella vaikeatulkintaista. Masentavaa kyllä, tällä hetkellä olen melko varma siitä, ettei hän juuri pidä minusta. Eikö intuitioon kannatakin luottaa tällaisissa tilanteissa? Kuitenkin joskus hän käyttäytyy ristiriitaisesti, aivan kuin hän pitäisi minusta sittenkin, ja menen aivan sekaisin.
Merkkejä, että hän inhoaa minua:
1. On seurallinen, mutta minuun hän ottaa harvoin aktiivisesti kontaktia. Se jää useimmiten minun tehtäväksi, mikä turhauttaa koska it takes two to tango.
2. Ei koskaan tykkää Facebook päivityksistäni tai Instagram-kuvistani, toisin kuin muiden yhteisten tuttujemme kohdalla.
3. Joskus hänelle on kasvoillaan on vaikeatulkintainen kärsivä/väsynyt ilme (?) kun hän puhuu minulle, joskus myös viileä äänensävy mutta harvemmin.
Merkkejä, että hän pitää minusta:
1. Hän valitsi minut kommentoitavaksi yhdessä koulutehtävässä, vaihtoipa minut vielä jonkun tilalle.
2. Vähän aikaa sitten hän alkoi puhua minulle tunnin jälkeen jotenkin äkkinäisesti ja odottamattomasti, niin että hieman hämmennyin. Olen viime aikoina ottanut häneen siis vähän etäisyyttä, koska vuorovaikutuksen yksipuolisuus on ahdistanut.
3. Kerran tunnilla hänen katseensa seurasi kävelyäni, toisaalta saattoi vain olla reaktio ärsykkeeseen?
4. Yleensä kuulostaa iloiselta tai ainakin neutraalilta.
Tiedän, että olen itsekin vaikeatulkintainen ihminen eli ehkä tämä ristiriitaisuus johtuu siitä, että hän ei tiedä kuinka suhtautua minuun :( ollaan molemmat jo siis täysi-ikäisiä ja tiedän, että hän pitää naisista.
Mitä te luulette?
Merkkejä, että hän inhoaa minua:
1. On seurallinen, mutta minuun hän ottaa harvoin aktiivisesti kontaktia. Se jää useimmiten minun tehtäväksi, mikä turhauttaa koska it takes two to tango.
2. Ei koskaan tykkää Facebook päivityksistäni tai Instagram-kuvistani, toisin kuin muiden yhteisten tuttujemme kohdalla.
3. Joskus hänelle on kasvoillaan on vaikeatulkintainen kärsivä/väsynyt ilme (?) kun hän puhuu minulle, joskus myös viileä äänensävy mutta harvemmin.
Merkkejä, että hän pitää minusta:
1. Hän valitsi minut kommentoitavaksi yhdessä koulutehtävässä, vaihtoipa minut vielä jonkun tilalle.
2. Vähän aikaa sitten hän alkoi puhua minulle tunnin jälkeen jotenkin äkkinäisesti ja odottamattomasti, niin että hieman hämmennyin. Olen viime aikoina ottanut häneen siis vähän etäisyyttä, koska vuorovaikutuksen yksipuolisuus on ahdistanut.
3. Kerran tunnilla hänen katseensa seurasi kävelyäni, toisaalta saattoi vain olla reaktio ärsykkeeseen?
4. Yleensä kuulostaa iloiselta tai ainakin neutraalilta.
Tiedän, että olen itsekin vaikeatulkintainen ihminen eli ehkä tämä ristiriitaisuus johtuu siitä, että hän ei tiedä kuinka suhtautua minuun :( ollaan molemmat jo siis täysi-ikäisiä ja tiedän, että hän pitää naisista.
Mitä te luulette?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Moi!
Ihmisten tulkitseminen on niin hankalaa! Ite luottaisin intuitiooni, jos susta tuntuu jatkuvasti siltä ettei sitä kiinnosta niin vois olla kivampi suunnata kauniit katseet muualle. :)
Se, ettei hän aktiivisesti ota yhteyttä kertoo jo ehkä ettei häntä niin kiinnosta. :/ Toki, jos hän on muutenkin ujo ni voi mennä sen piikkiin? Tai, jos hän ei tiedä sun suuntautumista? Olen ite monet kerrat ajatellut ihmisten olevan vain ujoja, mut myönnettävä on että ei niitä ookaan sit kiinnostanu sen enempää. Kunnes vastaan tuli joku, joka todella osoitti kiinnostuneensa tykkäilemällä ja olemalla myös todella aktiivinen. Joten on niitäkin onneksi!
Hmm, uskaltaisitko jopa mennä ja pyytää sitä vaan johki kahville? Sitten vois huomata mikä fiilis hänellä on. :)
Vaihda kohdetta. Sattuu hetken, mutta vähemmän kuin ajan haaskaaminen turhan takia. Ei tuo kohtele sua kovin kivasti. Ellet sitten halua fantasioida, että se leikkii vaan vaikeasti saavutettavaa.