Hei! En oikee tiiä minne purkaa näitä ajatuksia, joten kirjotetaanpa tänne. Eli ongelmana on se etten osaa puhua pojille tai olla luontevasti heidän seurassa. Olen tällä hetkellä 17-vuotias, eikä mulla oo kaveripoikia saati ollut poikaystävää (vaan yksi "säätö" mut sekin tapahtu netissä..)
Päiväkodissa mulla oli paljon kaveripoikia ja ala-asteen alkuun asti pystyin juttelemaan pojille normaalisti. Sitten en tiedä mitä tapahtui (murrosikä?), niin aloin olla epävarma itsestäni. Olin ja olen aina ollut ujo, eikä kukaan siitä ollut huomauttanut mut 5-luokalla aloin saamaan vittuilua joiltain pojilta ja se teki minusta epävarmemman.
Yläasteella kuljin suoraan sanottuna pohjalla ja edelleen sain kuulla millon mistäkin vittuilua ujoudestani. Kerran muistan kun pidin kahden luokkalaisen tytön kanssa esitelmää 7-luokalla ja jotku pojat vislasi kahdelle muulle heidän puheenvuoron aikana, ja kun tuli mun vuoro niin he naureskelivat sarkastisesti.. Pääasiassa minua "vainosi" kaksi poikaa, jotka selkeästi nautti siitä että saivat nimitellä, piilovittuilla jne. Rasittavinta tässä oli se, että aina kun en ollut kavereiden seurassa niin sillon he uskalsivat tehdä tätä. En uskaltanut puolustaa itseäni, koska olin niin heikko.
Nyt amiksessa olen edelleen epävarma itsestäni ja epätoivoinen, koska en tule luultavasti ikinä saamaan poikaystävää yhyy saatana. En ole edes ruma mielestäni ja olen hoikka.
Ja senkin nyt mainitsen, että minulla on isä ja veli eli olen ihan normaalin "miehen roolin" saanut.
Päiväkodissa mulla oli paljon kaveripoikia ja ala-asteen alkuun asti pystyin juttelemaan pojille normaalisti. Sitten en tiedä mitä tapahtui (murrosikä?), niin aloin olla epävarma itsestäni. Olin ja olen aina ollut ujo, eikä kukaan siitä ollut huomauttanut mut 5-luokalla aloin saamaan vittuilua joiltain pojilta ja se teki minusta epävarmemman.
Yläasteella kuljin suoraan sanottuna pohjalla ja edelleen sain kuulla millon mistäkin vittuilua ujoudestani. Kerran muistan kun pidin kahden luokkalaisen tytön kanssa esitelmää 7-luokalla ja jotku pojat vislasi kahdelle muulle heidän puheenvuoron aikana, ja kun tuli mun vuoro niin he naureskelivat sarkastisesti.. Pääasiassa minua "vainosi" kaksi poikaa, jotka selkeästi nautti siitä että saivat nimitellä, piilovittuilla jne. Rasittavinta tässä oli se, että aina kun en ollut kavereiden seurassa niin sillon he uskalsivat tehdä tätä. En uskaltanut puolustaa itseäni, koska olin niin heikko.
Nyt amiksessa olen edelleen epävarma itsestäni ja epätoivoinen, koska en tule luultavasti ikinä saamaan poikaystävää yhyy saatana. En ole edes ruma mielestäni ja olen hoikka.
Ja senkin nyt mainitsen, että minulla on isä ja veli eli olen ihan normaalin "miehen roolin" saanut.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Voisiko joku vastata? :)
NÄIN..
https://www.youtube.com/watch?v=fht9lMAAzoM&index=7&list=PLmb1Thl8L0NgVqzVqNvwHmoPIUI0k0r5_
Uhhuh aikas paljon oli luettavaa mutta jaksoin lukea loppuun asti. Tuli heti mieleen, että sopisko esim tinder käyttäjä sulle? Netissä voisit rohkeesti tai ainakin rohkeemmin jutella kundien kanssa ja sitä kautta epävarmuus häviäisi vähitellen. Kuulostaako hyvältä?
Joo mietin itekki et onks toi kauhee romaani. :D Tinderiin en ainakaan vielä uskalla, koska tuskin sielä minun ikäluokkaa vielä käy(?) Parashan olisi jos löytäisin neitsyen pojan, niin en olisi sit ainoa kokematon.
Joo netissä kyl huomaan et pystyn juttelemaan pojille suht luontevasti ja juttua tulee, mut sit oikeessa elämässä.. En pysty hallitsemaan sanoja ja töksäyttelen asioita.
Sun pitää alkaa lesboksi
Voisin alkaakkin, harmi vain etten tunne minkäänlaista seksuaalista vetoa naisia kohtaan.
Kumminki haluut naista ;)
No en halua..
Hei,
kuka näitä juttuja keksii? Mikäli "tyttönen99" on ihan oikeasti olemassa; arka, ujo, koulukiusattu (niinkuin minäkin nuorena) voin lohduttaa:
Nainen saa aina miehen, jos haluaa. Ei vain kannata tyytyä ekaan vastaantulijaan! Nykyisin on kaikki nämä nettitreffisivustot, tinderit yms. mikäli ei livenä ole kavereita.
Jatkan; pojille ja miehille voi jopa puhua, niinkuin useimmille muillekin älyllisille eläimille. Laumassa urokset usein vähän "kukkoilevat", mutta yksilöinä ovat yleensä ihan mukavia ja inhimillisiä...
Kyllä olen oikeasti olemassa. :d Joo en nyt niin epätoivoinen ole et ottaisin kenet vaan.
Ja joo, ehkä eniten pelkään poikajoukkoja, koska tulee mieleen yläasteen kiusaaminen.. Ujoille/introverteille jutteleminen on jotenkin helpompaa koska en tunne silloin mitään alemmuuskompleksia.
Hyvin monet ovat epävarmoja murrosikäsenä. Silloin välillä elämä näyttää hyvin mustalta. Pääset ehkä parhaiten ns. ujoudestasi jos saat itsellesi hyvän ja luotetun tyttökaverin, jolle voit puhua myös näistä aroiosta asioista. Se kaveri on silloin luotettava jos hän voi puhua samoista omista asioista sinulle.
Jos joku poika haluaa sinua nimitellä ja kiusata, niin hän on vielä lapsen asteella, eikä ole kehittynyt vielä henkisesti ikäistensä tasolle. Poikien henkinen kehitys on vuoden pari tyttöjä jäljessä.
Kun saat oman itseluottamuksen ylemmälle tasolle, niin poikien kiusaaminenkin lakkaa. Eli hekin huomaavat oman heikkoudensa ja siirtyvät taas kiusaamaan jotain heikompaa. (toivottavasti ei). Valitettavasti ihmiset ovat tällaisia.
Kaikissa ikäluokissa on omat murheensa. Vähän vanhempana sitten huomaa että ne murrosiän murheet olivatkin aika pieniä, vaikka ne silloin tuntuivat suurilta.
Poikakaveria ei kannata hakemalla hakea, se löytyy kyllä aikanaan, silloin kun sinä olet siihen valmis.
Olen aikuinen mies. Toivotan sinulle hyvää kevättä ja vielä parempaa kesää.!
Joo olen jutellukkin kavereilla tästä, mut he ei ymmärrä koska eivät itse ole ujoja tai kokeneet samanlaista "syrjintää" kuin minä. :I
Niin tottahan se on et miesten kehitys on jäljessä yläasteella. Itsetunto vaan mureni pala palalta aina kun minulle vittuiltiin. Tuttuja oli tilanteet; "hihi sano MOI!!" tai kerran kaikki luokan pojat äänesti mut tahalleen joksikin luokan puheenjohtajaks, vaikken halunnu.. Hei vain bustaajat jos muistatte. :)
Joo toivotaan et voin tulevaisuudessa vain nauraa millaisista asioista olen stressannut joskus. :D
Mies nimimerkillä "nuoruusonihanaa" antoi hyvän kommentin. Voisit miettiä, että onko poikaystävä se jota oikeasti kaipaat, vai kaipaatko vaan asiallista kaveria, jonka kanssa voisit käydä läpi ton sun vitutuksen. Tuntuu siltä, että oot pitkään kaivannu asiallista poikaa, mutta sun kohdalla on tullu vastaan vaan näitä "karuja äijiä". Oot tosissa yrittäny hankkiutua poikien seuraan mutta ne pojat on sattunu oleen vittumaisia sua kohtaan ja siitä oot sitten vittuuntunut ja itsetunto on vaipunut alas.
Mulla ittellä on meinaa ihan sama tilanne ja oon huomannu että helpottaa kun pääsee kertoon jollekkin ihan suoraan että mikä kyrsii. Kun sääkin pääsisit jollekkin ihan tyttökaverille kertomaan näistä jutuista niin ei itsevarmat poikalaumat pitäis normaalia enempää pelottaa. Sun kannattaa siis hakee sellasia kavereita jolle pystyisit puhuun tästä. Poika ystävä pitäis löytyä sitten aikas helpollakin jos itsetunto on kohdillaan.