Kuka teistä myöntää vielä leikkivänsä ihan oikeasti? Olenko ainut yli kaksikymppinen, joka tykkää edelleen kuluttaa aikaansa leikkimällä? Mulla esim on keräilynukkevauvoja, jotka..öhöm...on niinkuin mun vauvoja;) Oonko ihan kahjo?
Leikittekö vielä?
Kisu
353259
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
kai varsinaisesti leiki, ainakaan leluilla. Lapsena tykkäsin tarjota ihmisille leikkikahveja ja minulla olikin hieno leikkiastiasto. Sitä samaa teen nytkin ja nautin siitä, tosin kupit ovat ihan oikeat, samoin kahvi. Itse pidän kyllä enemmän teestä, ja ei sokeria, kiitos.
Pidän kyllä edelleen huolta oman ikäisestäni vähän jo resuisesta nallesta ja katson, että sillä on hyvä olla, sillä muuten minäkin kärsin. Enää en kuitenkaan syötä enkä juota sitä kuten lapsena. Riittää että se istuu siististi. Askartelen myös mielelläni, leikkelen kuvia lehdistä ja liimailen, viimeksi tein joulu- ja pakettikortteja.
Joskus harvoin katson televisiosta lastenohjelmia.
niinkään nukeilla koska ikinä ei olla kumpikaan niistä sillei piitattu. Nikko autot löytyy ja sen sellaista puuhavehjettä ja tietty pulkkamäet ja lumilinnat ja kesäisin kymmenen tikkua laudalla jne kuuluu ihan normaalina meidän eloon. Vaikka ikä onkin yli 30 mikään ei ole hauskempaa kuin kunnon vesisota tai yms.
Kun kysyit tuota asiaa niin ensin ajattelin että "leikki nukeilla,jaahans" mutta tosiaan, kaipa se on iahn normaalia siinä missä muukin viihdyke.
Olen toki sen huomannut että vasta kun on taitoa enempi joistain asioista saa enempi iloa kuin nuorempana.
Ja kaikki hyvät leluthan on tunnetusti kalliimpia=)
Kyllä oma metallinetsin on aika hauska, jne.
Nyt oikeastaan on vasta kiva leikkiä koska on varaa ostaa oikeat lelut.
Onx löytynyt ikiwanhoja kolikoita?
Mäkin oon tehny kaivauksia mettässä, mutta ei ole mainittavampaa löytynyt.Vanhempana jaksaa jo kaivaakkin isoja monttuja.
Aattelin jotta kaikuluotain olis kiva, mutta yhellä kamulla oli semmonen ja se oli aikas hankala homma. Kaikki isot ahvenvitahässäkät oli mukamas isoja kaloja. Eikä yhtään aarrelaivaa löytynyt.
paljon antiikkisia pullonkorkkeja ja hauskin löytö oli sikson takapihalta keskeltä nurmikkoa n 40 cm syvyydestä löytyi polkupyörä=)
Jotain pientä metalliromuu ja ainoa löytö on kai n 2 cm iso kirjainpainin kirjaimelle N =)
Mutta hupaisia harrastus ja aina jokaisen piippauksen kohdalla into on yhtä suuri vaikka 99% tietääkin ettei mitään todella mielenkiintoista löydy.
Kaikuluotain on kanssa kiva, tutut vedet saa ihan uuden muodon kun seurailee pohjanmuotoja ja syvyyksiä.
Siis joo makeeta. Ostan ens kesäks metallinpaljastimen kyllä, jos kerrot mistä??
http://www.macgunell.fi/cscope/index.htm
malli on CS660-malli sillä etsii aika kiitettävästi kaikkea mahdollista ja helppo käyttää.
Jos ei tästä löydy ni ei sit mistään.:)
Sillä N:llä oli joku merkitys? Meinaan sitä vaan, että jos esmees löytää pelikortin, niin kannattaa kattoa mitä se merkkaa.
Mä lueskelin suvisaappaan mittasena Waltaria ja kuinkaollaakkaan löysin myyrän multakasasta messinkisen kuunsirpin, jossa oli nakunainen tyyliin pieni merenneito.
Se sitten oli jostain mercuryfillarista tuulenhalkoja, kuulemma.
Niin siinä kirjassa kerrottiin just jostain kuun jumalattaresta. Arvaa vaan hirvittikö.
Paljon piipityksiä ja LÖYTÖJÄ! =:D
...tuollainen "lelu" tuli maksamaan, noin???
Kaikenmaailman pelejä tulee pelattua ja sitten tää nettitouhukin on mun laskujen mukaan leikkimistä.
Ja lehdistä kans leikkelen kuvia, pujottelen helmiä lankaan ,näpertelen palapelejä, kartutan pehmoleluperhettäni ja juoksutan nelijalkasia perheenjäseniä.
Puihin kiipeilen ja pulkkamäessä on lystiä.
Ja likkoja kiusaan tietenniin.
On tosi siistii tosiaankin pistää leikix tässä niiiiiin järkevässä maailmassa:-)
Autopelikortit(mikä on sylinteriluku ja sillai...), commodore64!!!!!!, lumisota muut lumileikit, voimistelurenkaat ja kaikki muukin mahdollinen. Nukkeleikit jäänyt kyllä vähemmälle....mielummin oikean vauvan kaa leikkien...jos ois:-) Mut kyllä leikin nukkekodin nukeilla paljon pienenä...rajusti kylläkin. Irtosi välillä niissä vauhdeissa jokunen käsi ja jalka nukkeparoilta....niin ja nukkekodista ikkuna ja savupiippu irtosi myös. En yrittänyt niitä irrotella....meno oli vain vauhdikasta:-) Äiti katseli jo tuolloin järkyttyneenä sitä menoa!
en leiki nukeilla.
Nukethan ois kivoja.
tullut ruvetuksi.
Jos pleikkaripelit lasketaan (ja ne täytyy laskea)ni leikin todella(ja tosissaan)vieläkin yli 4o vuotiaana.
X-boxia ja tietokonepelejä tulee pelattua aika paljon. Nättejä palapelejäkin kokoilen ja teetän niistä tauluja =)
legoilla, siis niillä techniceilla, joita en olisi lapsena saanut edes kootuksi. Nyt niihin on LOPULTAKIN varaa. Oli myös hyvin terapeuttista koota 20 vuoden tauon jälkeen peruspalikoista talo ilman, että ne loppuivat aina kesken :))
parkkitaloa, niin nyt aikuisena ostin sellaisen heti kummipojalle lahjaksi. Onko muilla traumaattisia kokemuksia siitä, että sai lahjaksi vääränlaisia leluja?
valittaa turhasta. Yksi asia kuitenkin on jäänyt vaivaamaan. Minulle tilattiin Nakke Nakuttaja -lehti vaikka olisin halunnut Aku Ankan. En kuitenkaan saanua Akua, koska äidin järkeilyjen mukaan voin lukea serkkuni Akut ja hän puolestaan minun Naket. Minä tunsin olevani huonompi, koska Nakke ei minusta ollut Aku Ankan veroinen lehti. Luin sitä sitten vähän surullisena ja välinpitämättömänä. Näin jälkeen päin ajatellen... kiitos siitäkin Nakesta!
paitsi välitätpä tietenkin. Minulle tilattiin jokusen aikaa Aku, mutta ihmeemmin en siitä silloinkaan välittänyt, vaikka, nyt myöhemmin olen pannut merkille, että suomentajat toimivat yhtenä suomen kielen etuvartijoista. Tuskin sitä silloin tajusin. Korkeajännitys olisi ollut yksi kiinnostavimmista. Nyt ostan sen itse.
Hyvä että edes jotakin luettavaa oli henkisen kehityksen kannalta. Minäkin luin Korkeajännitystä sitten vähän vanhempana ja Shokki -lehteä! Luin myös sedän Tex Willeriä, Jerry Cottonia ja... olihan niitä lehtiä. Aikuisten sarjakuvista en ole koskaan ollut kiinnostunut. Mikähän lie siinäkin? Eihän sarjakuvat ole pelkästään lapsille. Ai niin, Pahkasika...
ei tosin likimainkaan Pahkasian veroinen.
sivistyksessä aukkoja, MAD-lehteä en ole lukenut. Sen sijaan Pahkasiat on tullut luettua melko tarkkaan. HARMI että se lakkautettiin!
leikki-ikä kaiken ikää.
Liikkuminen on kaikkien leikkiä, luovuutta. Telmin pihalla, jos tilaisuus on, vaikka mäenlaskuun. Utelias suhtautuminen kaikkeen, ihmisiin, opiskeltaviin asioihin, työhön, kieleen tekee olemisesta leikkiä, ei tunnu työltä ja arkiselta. Kyläillessä lastenkammarin pikkuihmiset, leikit ja lelut vievät aika monta kertaa voiton tapojen mukaiselta aikuisten seuranpidolta, jos vaikuttaa aikaisenikäisten 'ainoalta vaihtoehdolta'. Ihmisillä en mielestäni osaa enkä tahdo leikkiä. Olen ollut huomaavinani, että tekee minusta kömpelön leikkikaverin usean mielestä. Vakavus on sellainen.
loppujen lopuksi on tyttöjen barbileikeillä verrattuan ihmisillä leikkimiseen muuta kuin se, että ihmiset ovat eläviä? Minä leikin tyttönä paljon nukeilla. Leikin minä autoillakin. Paras oli oranssi muovinen Bedford, jonka lavalle kasasin roskia ja sytytin ne tuleen. Osa lavasta suli mustaksi. Se oli minusta hienoa.
vastata tuohon, osaisko se itse vaikka.
Virallisen lapsuuden tosimuutamat nuket ja muut elolliset hahmot yleensä seikkailivat, ja olivat välillä paikattavan ja lääkittävänä. Paremmin muistan autot, peruslegot ja muualla tarpeettomiksi käyneet tavarat, joista mielikuvitus tuotekehitteli tarpeen mukaan mukautuvia leikkikaluja. Enemmän olivat leikit tekemistä ja meneviä kuin aloillaan istuskelua.
Varmasti nukeillakin tulisi leikittyä erilaisia leikkejä, jos ne olisivat tavallista ihmistä muistuttavia tai vaikka ihan rumiakin, eikä sellaisia luonnottoman kauniita barbeja. Ehkä se tekisi leikeistä henkisesti ja sosiaalisesti kasvattavampia. Minulla oli lapsena mustaihoinen Saara-nukke. Sillä oli minusta aika vaikea leikkiä. Arvostin sitä kyllä, mutta se ei ollut samanlainen kuin muut. Annoin sen sitten lahjaksi eräälle tytölle. Enpä ihan helposti hennonut antaa sitäkään pois mutta muista nukeista luopuminen olisi ollut vieläkin vaikeampaa. Nyt en enää antaisi sitä pois! Ikävä Saaraa!
Kaikkein hauskimmat lelut aikuisena ovat olleet nallipyssy ja pehmolelut.
Nallipyssy on tosi rentouttava kun sillä voi ampua esimerkiksi tietokonetta. Sitä vartenhan on keksitty pehmotiiliskivikin.
Alice Cooper kerran ampui autonsa. "Se kärsi!"
Kannatan, minulla on sellainen pöytälaatikossa :)
Ja Elvis kuulemma ampui televisionsa, kun sieltä tuli huonoa ohjelmaa. Pitäisiköhän ampua nuo molemmat kaupalliset samalla kertaa :)
Leikin aikas paljonkin vielä.. pelailen tietokoneella ja luen sarjakuvia.. samaten piirtelen ja maalaan mangaa jne.
millään pikkuautoilla en päristele tai laske pyllymäkee..
Leikkimisestä nukeilla en oikeestaan, mutta lautapelejä tykkään pelata ihan hirveästi kavereiden kanssa. Välillä myös tuntuu että koko elämäni on yhtä ja suurta pelleilyä... =)Johon hullu kaveriporukka provosoi ehkä liikaakin...=/
Minä leikin kun olin lapsi mutta lopetin sen kun kasvoin aikuiseksi...
Olin poikamainen lapsena. Vanhempani sen ymmärsivät, joten sain esimerkiksi lahjaksi nuken jolla oli kravatti kaulassa (!), barbin jolla oli trikoot, polkkatukka ja konekivääri, erinäisiä sheriffin varustepaketteja, Kupsin verkkarit, lippiksen, sukat ja nappulakengät...
Minusta tuli aikuinen, kun huomasin ensimmäisen harmaan hiukseni pari viikkoa sitten. Olen 37. Mutta ei se leikkiä lopettanut, sekään.
Imitoin kotosalla milloin seksipuhelinääniä, radioon musiikkitoiveita esittäviä savolaisia, virkanaisääniä, poliittista jargonia, militanttilesboja, kulttuurintutkijoita. Tyttöystävääni imitaatiot suuresti huvittavat ja minä nautin hyvästä yleisöstä.
ja Koiran kanssa leikin sukkaa, nenää, rettuutusta 2 t päivittäin.
Myös lottoan, ja pelaamme yatzia.
Elämä on ihanaa leikkiä.
Enpä taida varsinaisesti enää leikkiä pahemmin, vaikka minulla onkin aika leikkimielinen asenne elämään ja asioihin. Leikin töissä lasten kanssa ja koiran kanssa kotona. Tanssiminen ja kaikenlainen hulluttelu on mulle leikkiä, samoin seksikin voi olla leikkiä...ehkä en leiki varsinaisesti kun tavallaan "leikin" koko ajan. Olen lapsenmielinen mutten lapsellinen.