Vaikuttaako estrogeeni mielialaa nostavasti? Olen työtön vaihdevuodet ohittanut hormonikorvaushoidolla ja luulisin että yleisilmeeni on apea, ja tarvitsisin siihen kohennusta, ainakin tilapäisesti. Varsinaisesti en ole masentunut, mutta iloisuus puuttuu kun ei vain hymyilytä.
Estrogeenia alakuloon
tästäonselvittävä
8340
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Liikunnasta ja muista harrastuksista saa paljon iloa.
Yksin ollen ei juuri naurata. Siihen tarvitaan seuraa ja harrastuksista sitä löytyy.
Estrogeeni vaikuttaa sukuelimiin, rintarauhaseen, luustoon, rustoon ja verisuoniin, eli ei taida varsinainen ilohormoni olla.
Jos estrogeenin puute tekisi apeaksi, niin kaikki me mummoikäiset olisimme apeita, eikä näin ole.
Kaikki mummoikäiset eivät ole työttömiä, osa on tietty jo eläkkeellä, mutta käsittääkseni jotkut vielä sorvin ääressä. Minulla alakulon syynä on tämä kurja elämäntilanne, se ei vain saisi näkyä työhaussa ja siihen olen nyt etsimässä täsmälääkettä. Itseasiassa huomasin tämän kun olin yhden rupeaman töissä tässä välillä, että miten paljon se vaikuttaa vaikka suhtaudun elämään myönteisesti enkä sure turhia.
Niin, minä lasken mummoikäisiksi kaikki, jotka biologisesti voisivat olla mummoja, joten aika monet ovat kyllä töissä.
Jos töitä ei vaan löydy, niin voisitko harkita vapaaehtoistyötä? Rahatilanne ei kohene, mutta elämään tulee sisältöä, kun voi olla hyödyksi.
Reilu kolmekymppiset ovat siis mielestäsi mummoikäisiä? :D
En menisi biologisesti suosittelemaan lasten hankintaa 15-vuotiaalle.
Itse rupesin kokemaan itseni mummoikäiseksi siinä 40-vuotiaana. Olin mennyt naimisiin 18-vuotiaana. Jos olisin silloin heti hankkinut lapsia ja he olisivat tehneet kuten äitinsä..., olisin silloin ollut mummo.
Jos oikeasti tarvitset hormonikorvaushoitoa, hanki se. Jos menet lääkäriin, saat mielialalääkereseptin. En suosittele. Ne latistavat kaikki tunteet, myönteiset ja kielteiset. Liikunta/ulkoilu olisi luomuinta mielialan kohottajaa. Se ei välttämättä edes maksa mitään.
Esim. pääkaupunkiseudulla on myös paljon ilmaisia tapahtumia, luentoja ja (oppilas)konsertteja, joihin voi osallistua. Vapaaehtoistyö on ihan hyvä vaihtoehto. Voi tuntea kuuluvansa johonkin. Yleensäkin minkä vaan uuden taidon opettelu kannattaa (nyt olisi aika kerätä luonnonyrttejä, tai miten olisi pianon tai vaikka nokkahuilun soitto tai laulaminen?).
Eiköhän sellainen ihminen ole luonnoton, joka ei reagoi kielteiseen elämäntilanteen muutokseen masentumalla. Vaikkakin yhteiskuntamme on patologisoinut kaikki kielteisyyden ilmaisut.
Ensin lääkäriin ja tutkimaan alakulosi syytä. Voi olla hyvä ottaa perusverikokeet ja kilpirauhaskokeet.Myös naishormonit,Masennus myös pitää sulkea pois.Ja ikä vaan väsyttää joskus..