Norsulauma

Varsinkin liukkaalla kelillä vakaa astuminen on parempi kuin luistelutyyli. Murtumia satuu silti liikaa joka vuosi. Kesäaika on helpompi.

Mun yläkerrassa asuu täydellinen urpo. Tyyppi on 4-kymppinen, mua vuotta nuorempi, mutta sillä on vähemmän järkeä päässä kuin mitä mulla oli 2 päivää ennen äitini raskauden alkua. Himaansa kun menee, niin se painaa noi rappuset semmosilla marssiaskeleilla, että oksat pois. Himassaan se kolistelee ja mölyää niin perkeleesti.

Mulla asuu yläkerrassa joku about 30-40v. vajakki joka kävelee kuin norsu kaikki päivät JA yöt, kolistelee, raahaa huonekaluja 100 kertaa päivässä paikasta toiseen, pompottelee jotain palloa ja äänistä päätellen pelaa aamuisin sählyä kämpässään. Joku työtön pummi, onneksi mä olen päivät töissä mutta illat ja viikonloput on ihan tuskaa!

Norsut eli elefantit (Elephantidae) ovat suurimpia maalla eläviä nisäkkäitä. Norsut on norsueläinten (Proboscidea) lahkon viimeinen elossa oleva heimo, ja siihen kuuluu nykyisin kolme lajia: aasiannorsu eli intiannorsu (Elephas maximus), savanninorsu eli pensasnorsu (Loxodonta africana) ja metsänorsu (Loxodonta cyclotis). Norsujen heimoon luetaan myös sukupuuttoon kuollut mammuttien suku (Mammuthus).

Savanninorsua ja metsänorsua pidettiin aiemmin saman afrikannorsuksi kutsutun lajin alalajeina, mutta DNA-tutkimukset ovat osoittaneet niiden olevan erillisiä lajeja. Aasiannorsua kutsutaan joskus intiannorsuksi, mutta aasiannorsu on parempi nimitys, koska laji elää kolmentoista Aasian valtion alueella.

Vielä viime jääkauden aikaan eli useita muita norsueläinten heimoja ja lajeja. Sukupuuttoon kuolleita lajeja ovat muun muassa mammutit, mastodontti, platybelodon ja amebelodon.

Norsut ovat painavimpia maanisäkkäitä. Ne ovat myös toiseksi korkeimpia, vain kirahvit ovat niitä korkeampia. Norsun poikasen sikiönkehitys on pisin maaeläimillä tunnettu, 20–22 kuukautta. Syntyessään norsunpoikanen painaa noin sata kilogrammaa. Norsu elää normaalisti 60–70 vuoden ikäiseksi, jollei sitten kuole ennenaikaisesti esimerkiksi salametsästäjien surmaamana. Suurin koskaan punnittu norsu ammuttiin Angolassa vuonna 1975. Tuo yksilö painoi 12 tonnia. Tyypillisesti savanninorsu-uros kasvaa neljä metriä korkeaksi ja 7 500 kilogramman painoiseksi. Naaras painaa noin puolet uroksen painosta.

Tuntomerkit ja lajityypilliset ominaisuudet

Norsujen näkyvin ulkoinen tuntomerkki on kärsä, joka on nenän ja ylähuulen pidentymä. Norsun kärsä voi painaa jopa 140 kilogrammaa. Se on herkkä tunto- ja tartuntaelin. Biologien mukaan norsun kärsässä voi olla jopa neljäkymmentä tuhatta erillistä lihasta, joidenkin mukaan jopa lähempänä sataa tuhatta. Norsun kärsä onkin erityisen monikäyttöinen ja muuntuva. Aasiannorsun kärsän päässä on sormea muistuttava ja samaan tapaan käytettävä uloke, afrikannorsulla näitä on kaksi.

Osalla norsuista on myös yläleuassa syöksyhampaat. Jopa 50 kilogramman painoiset syöksyhampaat ovat norsunluuta, jonka hankkiminen on ollut pääsyy norsujen metsästykseen. Norsujen harvinaistumisen myötä norsunluukauppa on kielletty kaikkialla maailmassa, mutta norsuja voi metsästää laillisesti mm. Etelä-Afrikassa. Metsästäjä voi tuoda ampumansa norsun syöksyhampaat laillisesti Suomeen, jos hänellä on siihen tarvittavat Cites-luvat.

Norsujen hampaistossa on kussakin neljänneksessä kolme välihammasta (premolaaria) ja kolme poskihammasta (molaaria). Hampaat puhkeavat edestä alkaen taaksepäin ja kuluvat norsun syödessä. Kun viimeinen poskihammas on kulunut loppuun, norsu kuolee luonnossa aliravitsemukseen. Vankeudessa norsu voi elää pidempään, jos sille annetaan valmiiksi hienonnettua ruokaa. Afrikkalaisten norsujen suku on saanut nimensä (Loxodonta) poskihampaiden loxodontiksi kutsutusta muodosta, jossa hampaassa on joukko samansuuntaisia harjanteita.

Ihosairaudet ovat norsuilla yleisiä. Norsut suojaavat sen vuoksi ihoaan ottamalla mutakylpyjä, suihkuttamalla päälleen vettä kärsällä ja kieriskelemällä tomussa. Mudan ja tomun väristä riippuen norsun iho saattaa näyttää ruskealta tai punertavalta, mutta ihon oma väri on vaaleanharmaa. Norsujen iho on karkea, ryppyinen ja yli kahden senttimetrin paksuinen. Norsujen silmät ovat tavallisesti ruskeat ja pitkäripsiset. Iholtaan valkoiset, sinisilmäiset norsut ovat harvinaisia.

Norsuilla on suuret ohuet korvat, jotka jäähdyttävät elimistöä. Häntä on lyhyt ja päättyy karvatupsuun.

Norsu kävelee normaalivauhtia 3–6 kilometrin tuntivauhtia, mutta pystyy juoksemaan jopa 40 kilometrin tuntivauhtia. Norsu ei voi hypätä ilmaan.

Norsun kuuloaisti tavoittaa sinivalaan tavoin hyvin pitkiä matalan frekvenssin ääniaaltoja. On tosin epäselvää, vastaako tällaisten aaltojen tunteminen ennemmin tunto- kuin kuuloaistille tyypillisiä aistimuksia. Tällaiset ääniaallot kantavat satojen kilometrien päähän, ja jotkut tutkijat ovat tuoneet esille näkemyksiä, että norsut käyttäisivät näitä ääniä myös kommunikaatioon. On väitetty, että metsästyskauden alkaessa metsästyksen kohteena olevat norsut varoittavat muita norsuja satojen kilometrien päässä, mikä johtaa ketjureaktioon, jonka seurauksena koko mantereen norsut muuttavat käyttäytymistään. Sittemmin tutkimuksissa on todettu, että norsun tuottamat ääniaallot voivat kantaa ilmassa enintään 10 kilometriä. Joka tapauksessa ääniaallot siirtyvät ilmassa olennaisesti heikommin kuin vedessä. Norsut käyttävät ilmeisesti pitkillä etäisyyksillä seismistä viestintää, jossa jalat ovat tavallaan lähettimiä ja vastaanottimia. Tutkijoiden malleissa seisminen signaali voi siirtyä maaperän kautta 16 tai 32 kilometriä. Norsut havaitsevat laumojen rauhattomuuden ohella mahdollisesti myös luonnonilmiöitä seismisesti.

Norsun penis on erektiossa keskimäärin 200 senttimetriä.
https://youtu.be/S6ySgvoZsu0

Kerrostaloissa yleensä ylös-alas suunnassa äänet kuuluvat herkemmin kuin sivusuunnassa seinien läpi. Joillain on tapana kävellä "raskaasti" ja monilla ei nykyään ole mattoja paljoakaan lattioilla, toisin kuin ennen vanhaan / iäkkäämmillä ihmisillä. Harva osaa ottaa naapureita huomioon muutenkaan. Kyllähän kerrostalossa pitää ääniä aika paljon sietää, mutta toki jos tuo norsukävely on jatkuvaa ja häiritsevää, yleensä ystävällismielinen rakentava huomautus suoraan norsulle tepsii paremmin kuin se että alkaisi menemään virallista tietä isännöitsijä/hallitus -linjalle. Senkin takia, että kävelystä ei helpolla edes saa huomautuksen aihetta, saatika varoituksen aihetta.

Kerro sille norsulle nätisti että häiriinnyt siitä töminästä, tärkeintä on että et ala riitelemään vaan asiallisesti ja ystävällisesti kommunikoit hänen kanssaan, ei mitään lappuja postiluukusta, vaan face-to-face. Jos norsu on täyspäinen, hän ainakin hetken sulateltuaan asiaa voi muuttaa tapojaan, vaikkei ihan heti.

Norsulauma!
:D